POLIITIKKO PELKÄÄ, ehtiikö hän varmasti myydä maansa ja sen verorahoin luodut rakenteet ylikansallisille yrittäjille ja rahoittajille – niille joiden lauluja hän laulaa ja joiden suosiota hän tavoittelee – ennen kuin kansalaiset huomaavat, mitä hän on tekemässä.
TOIMITUSJOHTAJA PELKÄÄ, sillä jos hän ei tuota tarpeeksi voittoa toimeksiantajilleen, hän saattaa saada kenkää milloin tahansa. Hänen ei kuitenkaan tarvitse pelätä taloutensa puolesta, sillä erilaisten laskuvarjojen ja muiden järjestelyjen avulla hänen tulevaisuutensa on taattu. Ja kerran potkut saanut tj oppii varmaan tuottamaan paremmin voittoa hallitsijoilleen seuraavassa työpaikassa – oppinut maailmansa tavoille.
KANSA PELKÄÄ, että poliitikot ja johtajat käyttävät heitä hyväkseen.
POMO PELKÄÄ, pystyykö hän puristamaan tarpeeksi tehoja alaisistaan täyttääkseen toimitusjohtajan tuotanto-odotukset. Milloin tahansa toimitusjohtaja, jonka elämän ainoa tarkoitus on voittojen lisäämisessä, voi katsoa hänet tarpeettomaksi. Jos hän menettää etuoikeutetun asemansa, hän menettää kaiken – sillä hänen kotinsa, autonsa ja elintasonsa ovat velaksi hankittuja.
TYÖNTEKIJÄ PELKÄÄ, sillä hän ei voi koskaan olla varma omasta työpaikastaan. Milloin tahansa pomo voi katsoa työntekijän tarpeettomaksi, sillä toiset yhtä lailla jatkuvassa pelossa elävät työntekijät saadaan varmaan tekemään hänenkin työnsä. Siten he kuvittelevat voivansa säilyttää ainakin oman työpaikkansa. Mutta mikään ei ole varmaa…
Vahvin
voittaa aina,
ihan niin kuin
voitti
koulun pihalla,
kun kovat jätkät
pani mamikset
ojennukseen.
TYÖTÖN PELKÄÄ olevansa mitätön ja tarpeeton, kykenemätön pätemään tässä päättömästi voittoa tavoittelevassa todellisuudessa. Työtön pelkää olevansa turha ja taakaksi muille, ja siksi hän tekee mitä tahansa päästäkseen takaisin työelämään. Hän ottaa vastaan palkatonta työtä, jonka toimitusjohtajat ovat yhdessä poliitikkojen kanssa keksineet olevan hyväksi hänelle – tai ainakin sille voitontavoittelulle, johon he ovat yhdessä sitoutuneet.
YRITTÄJÄ PELKÄÄ häviävänsä tai voittavansa kilpailussa, jossa vain isoimmat pärjäävät. Siksi hän joko myy omansa pois ennen kuin häviää kisan tai kasvattaa sen niin isoksi, että kaikkein suurimmat kiinnostuvat hänen yrityksestään. Silloin hän ei enää pysty itse luotsaamaan omaa luomustaan vaan joutuu palkkaamaan toimitusjohtajan, joka varmoin käsin johdattaa yrityksen joko konkurssiin tai myy kaikkein suurimpien käsiin.
VIRKAMIES PELKÄÄ tekevänsä väärin ja siksi hän noudattaa tiukasti lain kirjainta. Ennen vanhaan tämä takasi järjestelmän pysyvyyden ja laillisuuden, sillä virkamiesten lakiuskollisuus loi yhteiskuntaan vakautta erilaisten taloudellisten ja poliittisten kriisien ja ääriliikahdusten keskellä. Virkamies ylläpiti yhteistä hyvää eli koko kansan etua.
Miksi kaikki pelkäävät?
Kaikkien on osallistuttava talkoisiin ja tuotettava voittoa jollekin toiselle jossakin tuolla toisaalla. Kaikki yhteiskunnallinen varallisuus on kohta johtajien ja poliitikkojen yhteisin päätöksin valjastettu virtaamaan voittoina muille maille, veroparatiiseihin, joissa yritysten todellisista omistussuhteista ei enää kukaan ota selvää.
Laitkin on jo muutettu, tai ne ovat vähitellen muuttumassa niin, että niitä noudattavat virkamiehet joutuvat viran puolesta tukemaan vinhana kieppuvaa yksityistämisen ja voitontavoittelun prosessia. Näin tunnolliset virkamiehetkin on valjastettu lain nimissä tapahtuvaan yhteiskunnan alasajoon, joka lopulta vapauttaa heidätkin viroistaan ja päästää mukaan taistelemaan voitosta tai tappiosta näillä vapaan demokraattisesti hallituilla markkinoilla.
Yhteiskuntaa lamaannuttavan sairauden parantamiseen käytetään vanhaa keskiaikaista konstia: isketään verta kaikista mahdollista suonista kunnes potilas joko kuolee tai parantuu. ”Uups!” sanovat varmaan nuo vastuulliset suoneniskijät, kun homma tulee lopulta hoidetuksi ja siitä syntyneet voitot on piilotettu jonnekin kauas pois.
Mikään ei tunnu pidättelevän yhteiskunnan yksityistämistä vapaan kilpailun nimissä, jossa suurimmat voittavat lopulta aina ja saavat monopoliaseman, jonka avulla kaikki kilpailu aikanaan päättyy ja voittaja kahmii itselleen kaiken.
Näinhän se pitää mennä, tätähän me kaikki halusimme – vai halusimmeko sittenkään? Ymmärsimmekö edes mitä teimme ja mistä päätimme? Menimmekö kenties halpaan, itse kukin omalla yksilöllisellä tavallamme, omassa ainutlaatuisessa ja tärkeäksi uskomassamme roolissamme?
Mitä sinä pelkäät?
Hyväksytkö sinä minut?
Olenko riittävän hyvä silmissäsi?
Kelpaanko minä?
Osaanko täyttää odotuksesi?
Kuinka voisit hyväksyä minut?
Mitä sinä minulta kaipaat?Rakastatko?
Nämä kysymykset kieppuvat meidän kaikkien mielissä. Ne luovat tajuntamme perustan, sen usein tiedostamattoman rakenteen, jonka varassa maailmamme rakentuu. Ne ovat kaikkien lapsien perimmäisiä kysymyksiä, niitä moottoreita, joiden varassa me kaikki olemme kasvaneet ja sosiaalistuneet eli oppineet maailmamme tavoille.
Näitä kysymyksiä kysyimme ensin vanhemmiltamme, sitten sukulaisilta ja opettajilta, kouluttajilta ja työnantajilta, puolisoilta, johtajilta, poliitikoilta ja virkamiehiltäkin. Aina joltakulta toiselta – joltakulta, jonka luulimme, uskoimme tai kuvittelimme tietävän. Mutta tiesivätkö he sittenkään?
Tiedätkö sinä? Osaatko sinä antaa hyväksyvän ja viisaan neuvon lapsellesi, puolisollesi, oppilaallesi, työntekijällesi ja kaikille niille kaltaisillesi, joita päivittäin kohtaat?
Annatko sinä lähimmäisillesi syvän hyväksymisen kokemuksen ohjaamalla häntä sopeutumaan tähän maailmaan, jossa vapaa taloudellisen voiton tavoittelu on jäämässä ainoaksi mahdolliseksi yhteiskunnallisen päätöksenteon perustaksi?
Hyväksyykö tämä maailma todella sinut, sinut joka annat sille kaikkesi, koko elämäsi ja terveytesi, ja vielä omat lapsesikin?
Vapaus siintää maailman peilissä
Mikä pelko pitää sinut kiinni tässä pelottavassa kurimuksessa, joka tuntuu hyväksikäyttävän meitä kaikkia?
Mitä jos tämä maailma onkin vain pelon kulissi, joka peittää alleen sen elämän todellisen suuruuden, joka sinuakin kantaa? Mitä jos tämä maailma onkin olemassa vain tehdäkseen alitajuiset pelkosi näkyviksi niin, että lopultakin voisit kohdata ne maailmasi peilissä ja päästää niistä irti?
Mitä jos maailmasi näkyvä hulluus palveleekin sinua ja antaa sinulle mahdollisuuden luopua kaikista omien pelkojesi kahleista, niistä joiden avulla maailma sinua hallitsee?
Vain nähdystä vaivasta voi luopua. Vain kohdatun pelon voi jättää taakseen. Vain silmänsä avaava voi nähdä maailmansa ja vain se, joka uskaltaa kohdata itsensä – kaiken kantamansa – voi koskaan muuttaa maailmansa.
Sinä voit tehdä sen.
¤
Klaus Rahikainen on Karkussa Tampereen seudulla asuva kirjailija ja elämäntutkija.
¤
Hyvää pohdintaa … Miksi me kaikki (suurin osa ainakin) pelkäämme?
’…Mikään ei tunnu pidättelevän yhteiskunnan yksityistämistä vapaan kilpailun nimissä, jossa suurimmat voittavat lopulta aina ja saavat monopoliaseman, jonka avulla kaikki kilpailu aikanaan päättyy ja voittaja kahmii itselleen kaiken…. Näinhän se pitää mennä, tätähän me kaikki halusimme – vai halusimmeko sittenkään? Ymmärsimmekö edes mitä teimme ja mistä päätimme? Menimmekö kenties halpaan…’
Videossa lääkäri Hannu Hurri kertoo miksi hän meni ja kenen virittämään halpaan.
Ex Vapaamuurari Hannu Hurri Isännän pöydässä
https://www.youtube.com/watch?v=dHFTZbcJNKU
Nykyisen johdon ja politiikan naurutiiviin kuuluu seuraavaa. Jos leikkaamme ja säästämme oikein kovasti kaikesta, teemme työtä entistä pidempään enemmän nopeammin ja halvemmalla, ”valtion” (meidän itsemme) tukiessa (omaa) asumistamme ja elämistämme (lainarahalla), niin horisontissa siintää jo auvoinen päivä jolloin on kaikki hyvin.
Ja vtut. Kansa tarvitsee paremman johdon ja elämän tässä ja nyt. Ei esim. kuoleman jälkeen. Sieltä ei tiettävästi ole kukaan tullut takaisin mitään vaatimaan. Ja horisontti on vain taivaan ja maan yhtymäkohtaan kuviteltu viiva, joka etenee sitä mukaa kun sitä kohti kuljetaan.
Yrjöperskeles on tuossa blogissa kertonut helkkarin hyvin politiikan perimmäisen olemuksen: https://yrjoperskeles.blogspot.fi/2017/04/epailyksen-piru-ja-peloton-poliitikko.html
Muuten hyvä kertomus,mutta jos henkilö menee ojasta allikkoon,niin tulos saattaa olla aivan samaa puppua.Mihinkä tahansa uskonnolliseen järjestöön sitoutuminen voi olla yhtä turmeltunutta kuin veljes-järjestö jonka tarkoituksena ei ole ihmisen pelastus,vaan yhteiskunnallisen etenemisen tavoite.
Yläkastin riennoissa on paljon erillaisia päättäjiä,joiden mahtavuus lasketaan heidän ”arvokkuudessaan”.
Myöskin monenlaisia epäluuloja kiertää lehdistöissä niiltä joita ei ole ”loosiin kutsuttu”osallistumaan.
Kateelliset yleensä mustamaalaavat kaiken mihinkä heillä ei ole osuutta.Kirjastoista selviää paljon asioita.
Yhteiskuntien pimennoissa on paljon eriluokkaisia järjestöjä,eroittautuakseen muusta kansasta jolla ei ole paljoakaan merkitystä heidän silmissään.Ainakin aluksi,onhan se ”koppavaa”kuulua veljesliittoon,jossa on
maailmanlaajuisesti mukana valtiollisia päämiehiä,voimakkaita johtajia ja muita kuuluisuuksia.Naisia ei kelpuuteta miesten järjestöön,koska heillä on omansa (Eastern Star) joissa luultavasti ei ole miehiä, heitä johtamassa.Jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa mihinkä muurahaispesään menee makaamaan.
Uskonnosta vielä senverran, miten se ei toimi? Taivas-käsite on aivan vieras käsite yksilölle joka tutkii raamattua pitempään ja syvemmälle,koska sieltä ilmenee lupaus ”Uuudesta maailmasta”eli ennallistetusta
yhteiskunnasta MAAN PÄÄLLÄ,jossa leijona syö ruohoa kuin raavas.Missä on se TAIVAS,jossa leijona syö ruohoa? Missä on se TAIVAS,jossa imeväinen leikkii myrkkykäärmeen kololla,ja missä ei tehdä mitään pahaa eikä aiheuteta vahinkoa,sen on pakko tapahtua juuri MAAN PÄÄLLÄ eikä taivaissa?Koko pelastus-suunnitelman tarkoituksena on MAANPÄÄLLINEN elämä eikä aineettomuudessa eläminen.Uskomisen tulos ratkaistaan paljon myöhemmin,kuka on arvollinen meitä opettamaan juuri nyt? Ainoa toivo näyttää olevan tiedon hankkiminen pyhistä kirjoituksista,muuta oikotietä ei voi olla olemassa.
Historian Jeesus ei tuhlannut aikaa kirjoittamiseen eikä perustanut mitään uskontoa vaan näytti kuinka Taivasten Valtakunta on meissä (rakkautta, joka liittää ihmisiä yhteen ja luo läheisyyttä) ja kuinka se voi toteutua maan päällä. Hän näytti kuinka Jumala tulee meissä maan päälle, osoitti tien Jumalan luokse täällä MAAN PÄÄLLÄ.
Näin hän vahvisti juuri tuota maanpäällisyyttä (oli ’Jumalan poika’) jota Raamattukin syvemmin tutkittuna korostaa kuten toteat: ’Taivas-käsite on aivan vieras käsite yksilölle joka tutkii raamattua pitempään ja syvemmälle, koska sieltä ilmenee lupaus ”Uuudesta maailmasta”
Etsikää ensin Taivasten valtakuntaa niin kaikki muu teille annetaan!
Tommy Hellsten toteaa että Taivasten valtakunnan etsiminen on hellittämätöntä paloa sen selittämättömän totuuden puolesta jonka olemassaolon aavistaa sisällään.
Näin se on ihmisten sisällä, liikettä (tekoja) kohti jotakin parempaa eikä niinkään perillä oloa.
”Ainoa toivo näyttää olevan tiedon hankkiminen pyhistä kirjoituksista,muuta oikotietä ei voi olla olemassa.”
Voit tietysti olla sitä mieltä, jos se sinusta tuntuu välttämättömältä… Ittse olen kuiternkin sitä mieltä, että ainoa toivo on tiedon hankkimisessa muista kuin ”pyhistä kirjoituksista”. Tässä pyhyys käsitteenä sisältyy mihin hyvänsä, ilman kenenkään monopolisointia. Yhdelle on pyhää yksi, toiselle toinen, -missä on universaali pyghä, vai onko se paradoksi?
Meissä jokaisessa asuu ja on mikrocosmos, henkinen voimavara. Olemme hakoteillä omasta itsestämme, tämän materialistisen, minule kaikki nyt ja heti, mielipuolisen elämäntapamme keskellä. Vanha sanonta ”jos kapitalisti ei voi myydä puun varjoa, se katkaisee sen” on tosiasia. Tämä planeetta on elävä orgasmi, emme omista täällä mitään, olemme vain käymässä täällä. Ihmiskunnan toimet ovat verrattavissa syöpäkasvaimeen joka tuhoaa elävää kudosta, jättäen jäjelle kuolleen torson. Elämme ns ”sammakkoelämää”, sammakko joka asuu pienessä lammikossa pitäen sitä kaikkeutena, ymmärtämättä, että vähän matkan päässä on isompi lammikko ja vähän pidemmällä pieni järvi josta alkaa joen alku, päättyen virraksi joka johtaa valtamereen.
Joo itse myös linkkasin toun hannu hurrin tuonne magneettimediaan. Tämä vastavalkea tuntuu kunnon sivustolta eikä hallitulta oppositiolta kuin esim oikeamediat ym monet muut jotka puhuu osatotuuksia. Kusher kuuluu noista pahimpaan jutku seuraan chabad lubavitc paskasakkiin.
K tuomari nimimerkille:
https://totuusbloki.wordpress.com/2013/09/09/vapaamuurarit/
Vapaamuurarien todellinen jumala on Lucifer ja kabbalistiseen agendaan kuuluu Jeesuksen nimen hävittäminen ja tämän korvaaminen Luciferilla. Tarkoituksena on siis luoda illuusio, jonka mukaan Lucifer olisi todellinen messias tai että Lucifer on sama kuin Jeesus. Luciferin palvonta tulee esiin mm. Albert Piken, 33:n asteen vapaamuurarin kirjassa ”Morals and Dogma”:T
Tästä huomaammekin, että Lucifer on todellisuudessa myös Talmudin juutalaisuuden jumala, sillä Talmud on lähtöisin fariseuksilta, jotka olivat kabbalan harjoittajia. Tämän vuoksi kabbalistiset juutalaiset rabbit ja vanhimmat kutsuvatkin kansaansa käärmeihmisiksi
Vallan välineenä rahan merkitys on selviö. Juutalaiseliitin omistamat kansainväliset pankit ja USA:n keskuspankki FED tarjoavat hierarkialle käytännössä loputtomat rahavarannot, joiden avulla voidaan lahjoa ja lobata poliitikkoja, rahoittaa konflikteja ja tukea vapaamuuraritoimintaa agendan edistämiseksi. Rahalla voidaan myös pitää yllä median propagandaa ja jatkuvaa aivopesua. Median tehtävä on pitää ihmiset harhautettuna, jotta he eivät ymmärtäisi, mikä on maailman todellinen valtarakenne. Kansa ei tulisi hyväksymään pienen eliitin harvainvaltaa, minkä vuoksi demokratian ja kansanvallan illuusiota pidetään yllä median toimesta, sekä puolueiden välisten kiistojen teatterilla. Tämän vuoksi monet tärkeimmät suurten medioiden vaikuttajat ja omistajat ovat joko vapaamuurareita tai juutalaisia ja osallistuvat säännöllisesti Bilderberg ja Trilateraalisen kommission kokouksiin. Median tehtävä on myös siirtää tavallisten ihmisten huomio pois yhteiskunnan epäkohdista roskaviihteen avulla. Tähän on valjastettu niin juutalaisten omistama Hollywood kuin musiikkiteollisuuskin.
’… Rahalla voidaan myös pitää yllä median propagandaa ja jatkuvaa aivopesua. Median tehtävä on pitää ihmiset harhautettuna, jotta he eivät ymmärtäisi, mikä on maailman todellinen valtarakenne. ..’
Ten Steps of Mind Manipulation
https://www.darkmoon.me/2017/brainwashing-people-the-ten-steps-of-mind-manipulation/
”POLIITIKKO PELKÄÄ, ehtiikö hän varmasti myydä maansa ja sen verorahoin luodut rakenteet ylikansallisille yrittäjille ja rahoittajille – niille joiden lauluja hän laulaa ja joiden suosiota hän tavoittelee – ennen kuin kansalaiset huomaavat, mitä hän on tekemässä.”
Pelko onkin täysin oikeutettu.. Sen tason pelureita kukaan ei osta omaan hallintoonsa. Kun kansakunnan taskut on tyhjät, niin peli oli siinä. Jos on vakavista asioista kysymys, niin pelko voi jopa konkretisoitua,, koska todistusketju pitää katkaista… Eikö pelko ole silloin jo itsessään merkki jostakin..?.
Toimitusjohtajille, ja muillekn pomoille, -paitsi pikkupomoille, voidaan kyllä heidän lounaalta tullessa sanoa, että avaimet ja luottokortit tohon, äläkä tule enää takaisi, asiat selvitetään nyt muuita teitä… Jostain ihmeen syystä poliitikoille ei kovin helposti voida näin sänoa.
Ei työten pelkää kuvitelmaa tarpeettomuudesta, hänhän on itseasiassa reservissä, kuten armeijan reserviläiset, eivät kai he ole tarpeettomia… -Vai ovatko…?
Työtön pelkää sitä, että huomenna ei ole rahaa laskuihin, eikä ruokaan ja muihin elinkustannuksiin, ja sitä, mihin se tilanne johtaa. Tarpeettomuudden tunteella ei ole paskankaan merkitystä.
”Hän ottaa vastaan palkatonta työtä, jonka toimitusjohtajat ovat yhdessä poliitikkojen kanssa keksineet olevan hyväksi hänelle – tai ainakin sille voitontavoittelulle, johon he ovat yhdessä sitoutuneet.”
Tämä on oivallus, jonka innovaatiolähteet havaintojeni mukaan ovat -90 luvulla, jolloin tätä voimakkaasti propagoitiin eräillä tahoilla. Mutta muuten asia on juuri näin, jas siihen ei koskaan pitäisi suostua.
Jos ”työnantajat” olisivat työn antajia he antaisivat työtä, ja siitä koituva hyvä koituisi työn saajalle. Työnantajat ovat faktisesti ”työn ostajia”, ja siinä talaoudessa, josta edellä oli maininta, kaikki muut paitsi työn ostajat, poislukien eräitä ryhmiä, kuten kansakunnan myyjät, ovat työn myyjiä, joiden työn nk. ”työn antajat” ts. työn ostajat tahtovat saada alimpaan mahdolliseen markkinahintaan, joka tietysti on 0-hinta, olemattomine sosiaalikuluineen.
On indikaatioita siitäkin, että pitäisi maksaa jopa maksaa muodossa tai toisessa siitä ilosta että saisi myydä työtänsä tällaisille työn ostajille…
”VIRKAMIES PELKÄÄ tekevänsä väärin ja siksi hän noudattaa tiukasti lain kirjainta.” Ei, -ei se noin mene… .Virkamies noudattaa poliittisen hallinnon kirjainta. Siksihän porukkaa vaihdetaan. Jos virkamies noudattaisi lain kirjainta virkamies tulisi vaihdetuksi. -90 luvun historiikki on hyvä esimerkki tästä asiasta.
”KANSA PELKÄÄ, että poliitikot ja johtajat käyttävät heitä hyväkseen.” Ei kai siinä mitään pelkäämistä enää ole, -sehän on jo fakta. Konkreettinen pelon syy on korkeintaan siinä, että asialle ei voida tehdä mitään. Ei kai kukaan talveakaan pelkää, jos on siitä kerran selvinnyt.
Itseasiassa ratkaisut sisältyvät jo olemassaolevaan tekstiin. Eräänä päivänä ne jopa toteutuvatkin, kun sosiaalinen sietoraja ylittyy.
Ihmisiällä, joilta on tulevaisuudenusko viety, ei ole enää mitään pelättävää, muilla sensijaan saattaa olla.
Mitä sinä pelkäät? Melkein kaikki kysymykset ovat hyviä. Omalta osaltani voisin sanoa, että jos pitäisi nyt jotain pelätä, niin se liittyisi siihen muodossa tai toisessa, että kansakunta ei ole oppinut jo tekemistään virheistä yhtään mitään. Indikaatioita tästä on jo olemassa riittävästi.
Aina tulee uusi ”kakaralauma” poliittiseen hallintoon, kun siellä etuisuudet sen kuin vain lisääntyvät, meni sitten muuten hyvin tai huonosti, jolla on joko ”vanhat” uutena kokemansa asiat poliiittisen agendansa perusteena, historiallisista katastrofeista huolimatta, tai sitten ”uudet” vanhoihin hyviin totuukisiin perustuvat agendat perusteisiin katsomatta.
Ainoa mikä tässä on pysyvää, on se, että samat virheet toistuvat sukupolvesta toiseen. Ja siinä maailma ikäänkuin muuttuu, sitä muutettaessa ”vanhoihin hyviin juttuihin” perustuen uusissa kehyksissä.
Jos tässä olisin geenimuuntelun asialla, niin työsarkaa olisi yritettäessä luoda uusi lajike, jonka toiminta olisi universaalisesti toisenlaisista lähtökohdista kumpuavaa.
Tokihan näitä yrityksiä on jo ollutkin, mutta lähtökohdat ovat olleet tai ovat vanhoissa kehyksissä edelleenkin….
Politikko ei pelkää muuta kuin että menttäisi asemansa. Uraputki katkeaisi ja pahimmassa tapauksessa hän menettäisi myös verkostonsa eikä saisi edes suojatyöpaikkaa. Sopeutumiseläkekin loppuisi ja hän joutuisi tavallisen ihmisen asemaan itse säätämiensä lakien alaiseksi. Joutuisi vielä etsimään työtä markkinoilta, joita on ollut tekemässä. Olisi mentävä kolmen kuukauden välein yksityisen firman haastatteluun, jossa etsittäisiin hänelle sopivaa työtä jota ei ole. Tiedä vaikka haastattelija olisi kikyn kolhima ja haluaisi kostaa. Ex-politikko ei saisi nimellään enää erityiskohtelua.
Politikko pelkää vain tavallisen ihmisen asemaan joutumista. Siksi hänen on valehdeltava noille ihmisille vaaleista toiseen.
Näin on. Ja kun/jos valheen polulle tyhmyyttään lähtee sieltä voi olla vaikea palata kuten video yllä kertoo. Täytyy olla todella rohkea onnistuakseen siinä.
Tietoisesti valheen tiellä oleva psykopaatti ja tuskin vain oman edun turvaamista ajatteleva poliitikkokaan koskaan edes harkitseekaan muuta kuin miten voisi vielä enemmän ja paremmin valehdella oman edun turvatakseen.
Lukaisin tällaista blogia ja alkoi pelottaa.
”Voimme siis todeta, että ne, jotka puuhaavat tähän maahan suurmoskeijaa, suosivat fasismia. Ne, jotka harjoittavat sensuuria ja itsesensuuria islamiin ja islamismiin nähden, rakentavat alustaa fasismille, joka ennenkin on noussut kukoistukseen hyväntahtoisten typerysten avulla.
http://beta.oikeamedia.com/o1-15764
Kuten natsismin, myös islamismin tavoitteena oli ja on ehdoton, totalitaarinen valtio, joka ei tunnusta ihmisille yksityiselämää ideologian ulkopuolella. Myös ajatus ali-ihmisten eli ei-muslimien alistamisesta ja/tai tuhoamisesta on samanlainen molemmilla suuntauksilla. Täydellinen kunnioituksen puute yksilöä ja hänen oikeuksiaan kohtaan ja soturin hahmon ihailu ja naisen halveksunta ovat myös yhteisiä.”
Yksi fasismi taistelee toista vastaan. Natsismi, kommunismi, islamismi, nwo-fasismi…jne, ismi kuin ismi, kaikissa tuo sama tavoite.