Primitiivisen heimoyhteiskunnan jälkeisen sivilisaation (korkeakulttuuri) katsotaan syntyneen noin 3500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua varhaisessa Kaksoisvirranmaassa eli Mesopotamiassa (”kulttuurien kehdossa”). Mesopotamia käsittää lähinnä nykyisen Irakin alueen sekä Syyrian itäosan ja Turkin kaakkoisosan.

Ensimmäisen sivilisaation synnyinpaikka sijoittuu Sumeriin, jonka asukkaat, sumerilaiset, keksivät kirjoitustaidon ensimmäisinä maailmassa. Historian paradokseja on, että maaliskuussa 2003 ainoan supervallan dyslektikoksi epäilty johtaja George W. Bush [1] lähti yhdessä Ison-Britannian poliittisen johtajan kanssa ’sivistämään’ irakilaisia.

Esillä olevan aiheen kannalta on mielenkiintoista, että sivilisaation synnystä ehti kulua lähes 5500 vuotta ennen kuin toisen maailmansodan kauhujen pelästyttämä kansainvälinen yhteisö sai aikaan valtioiden täysivaltaisen tasa-arvoisuuden periaatteelle rakentuvan maailmanjärjestön (YK 24.10.1945). Sama aika ja rapiat päälle vaadittiin kansainvälisten ihmisoikeuksien tunnustamisen osalta (Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 10.12.1948).

Kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden sekä oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien edistämiseksi perustettu Yhdistyneet kansakunnat ja maailmanjärjestön yleiskokouksen ”kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi” antama Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus merkitsivät periaatteelliselta kannalta suurta harppausta kohti kansainvälisen oikeuden sääntelemää maailmanjärjestystä. Ihmisoikeuksien näkökulmasta maailma ei kuitenkaan ollut ’valmis’, vaan järjestelmän ’aukottomuuden’ varmistamiseksi tarvittiin vielä useita sopimuksia.

Nykyiset ihmisoikeussopimukset

Nykyisin voimassa oleva ihmisoikeuksien normisto on laadittu kokonaisuudessaan toisen maailmansodan jälkeen. Sodan tapahtumat ja erityisesti natsi-Saksan toiminta loivat tarpeen laatia kansainvälisesti sitovia sopimuksia rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi.

YK:n peruskirja (1945) ja YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948) loivat pohjan nykyiselle ihmisoikeusjärjestelmälle. Näissä asiakirjoissa ilmaistuja periaatteita on myöhemmin täydennetty lukuisilla kansainvälisillä ja alueellisilla ihmisoikeussopimuksilla.

Kansainvälisen ihmisoikeusnormiston ytimeen kuuluvat myös Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Molemmat ovat vuodelta 1966.

Lisäksi YK:n piirissä on laadittu lukuisia muita ihmisoikeussopimuksia. Nykyinen ihmisoikeussopimusjärjestelmä kattaakin koko inhimillisen elämän kirjon.

Ihmisoikeudet ovat osa kansainvälistä oikeutta ja niistä säädetään kansainvälissä ihmisoikeussopimuksissa. YK:n piirissä laadittujen sopimusten ohella monet alueelliset organisaatiot ovat luoneet paikallisesti voimassaolevaa lainsäädäntöä, jonka velvoittavuus ulottuu kyseisen organisaation jäseniin.

Ihmisoikeussopimukset ovat aina valtioiden välisiä sopimuksia. Ratifioidessaan sopimuksen valtio sitoutuu turvaamaan sopimuksessa määritellyt oikeudet jokaiselle alueellaan olevalle ihmiselle. Valtion tulee myös kunnioittaa, suojella ja edistää ihmisoikeuksia ja kansalaisten perusvapauksia niin omassa toiminnassaan kuin yksittäisten ihmisten välisissä suhteissakin. Valtion tulee tehdä tämä riippumatta maan poliittisesta, taloudellisesta tai sivistyksellisestä järjestelmästä.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset määrittelevät minimitason, jota valtioiden tulee omassa kansallisessa lainsäädössään noudattaa.

YK:n piirissä laadittuja ihmisoikeussopimuksia ovat seuraavat sopimusvaltioita kansainvälisoikeudellisesti velvoittavat yleissopimukset:

Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva sopimus (KP-sopimus), 1966
Taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia koskeva sopimus (TSS-sopimus), 1966
Pakolaisten asemaa koskeva sopimus, 1951
Valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskeva yleissopimus, 1954
Orjuuden ja orjakaupan kieltävä sopimus, 1956
Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus, 1965
Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen sopimus, 1984
Naisten oikeuksien sopimus, 1979
Lapsen oikeuksien sopimus, 1989
Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, 2006

Näistä sopimuksista keskeisimmät ovat KP-sopimus ja TSS-sopimus.

KP-sopimus

KP-sopimuksella tarkoitetaan YK:n yleiskokouksen 16.12.1966 hyväksymää ja 23.3.1976 voimaan tullutta kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta.[2] Yleissopimukseen liittyvät valinnaiset pöytäkirjat yksilövalituksista ja kuolemanrangaistuksen poistamisesta.

Yleissopimuksen tavoitteena on, että sopimusvaltiot turvaavat asukkaittensa kansalais- ja poliittiset oikeudet. KP-sopimus sisältää määräyksiä muun muassa sanan-, yhdistymis- ja uskonnonvapaudesta sekä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Sopimus sisältää myös yleisen syrjintäkiellon ja määräyksen vähemmistöihin kuuluvien oikeuksista. Sopimuksen noudattamista valvoo YK:n ihmisoikeuskomitea.

KP-sopimuksen on ratifioinut 168 valtiota. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 1967 ja ratifioi sen vuonna 1975. Yleissopimus tuli voimaan Suomen osalta 23.3.1976. (Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen vuonna 1977 ja ratifioi sen vuonna 1992.)

KP-sopimuksen sisältö

KP-sopimuksen johdanto kuuluu seuraavasti:

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,

katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen muodostavat vapauden, oikeuden ja rauhan perustan maailmassa;

tunnustaen, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen synnynnäisestä arvosta;

tunnustaen, että Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti kansalaisvapauksia ja poliittista vapautta sekä vapautta pelosta ja puutteesta nauttivan vapaan ihmisen ihanne voidaan saavuttaa vain, jos luodaan olosuhteet, joissa jokainen saattaa nauttia kansalaisoikeuksistaan ja poliittisista oikeuksistaan sekä taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksistaan;

katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan nojalla valtioiden velvollisuus on edistää ihmisoikeuksien ja -vapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista;

tietoisina, että jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia toisia ihmisiä ja sitä yhteiskuntaa kohtaan, johon hän kuuluu, ja että hän on velvollinen myötävaikuttamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien edistämiseksi ja noudattamiseksi,

ovat sopineet seuraavista artikloista:” (Sopimuksessa on 53 artiklaa.)

Sopimuksen mukaan ”[k]aikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä”.[3]

Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle KP-sopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää (2. artiklan 1. kohta).

Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan jokaiselle miehelle ja naiselle yhtäläisen oikeuden päästä osalliseksi kaikista tässä yleissopimuksessa mainituista kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista (3. artikla).

KP-sopimuksen 6. artiklan mukaan ”[j]okaisella ihmisellä on synnynnäinen oikeus elämään. Tämä oikeus on suojattava lailla. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää hänen elämäänsä”.

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Erityisesti ei ketään saa alistaa ilman hänen vapaata suostumustaan lääketieteelliseen tai tieteelliseen kokeiluun (7. artikla).

Ketään ei saa pitää orjuudessa; kaikenlainen orjuus ja orjakauppa ovat kiellettyjä (ks. 8. artikla).

Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää tai vangita. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan paitsi laissa säädetyillä perusteilla ja sen määräämässä järjestyksessä (ks. 9. artikla).

Kaikkia henkilöitä, joilta on riistetty heidän vapautensa, on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen ihmisen synnynnäistä arvoa (ks. 10. artikla). Ketään ei saa vangita ainoastaan sillä perusteella, että hän ei kykene täyttämään sopimusvelvoitusta (11. artikla).

KP-sopimuksen 12. artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Jokaisella laillisesti valtion alueella olevalla on oikeus liikkua siellä vapaasti ja valita vapaasti asuinpaikkansa.
2. Jokainen voi vapaasti lähteä mistä tahansa maasta, myös omastaan.
3. Edellä mainittuja oikeuksia ei saa rajoittaa muutoin kuin laissa säädetyllä tavalla, milloin rajoitukset ovat välttämättömiä valtion turvallisuuden, yleisen järjestyksen (”ordre public”), yleisen terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien takia sekä ovat sopusoinnussa muiden tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien kanssa.
4. Keneltäkään ei saa mielivaltaisesti kieltää oikeutta tulla omaan maahansa.”

Yleissopimuksen sopimusvaltion alueella laillisesti oleskeleva muukalainen voidaan karkottaa sieltä vain laillisessa järjestyksessä tehdyn päätöksen mukaisesti (ks. 13. artikla).

Kaikki henkilöt ovat yhdenvertaisia tuomioistuinten edessä. Päätettäessä rikossyytteestä henkilöä vastaan tai hänen oikeuksistaan tai velvoituksiaan riita-asiassa jokaisella on oikeus rehelliseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen edessä (ks. 14. artiklan 1. kohta).

Jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus tulla pidetyksi syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti toteen näytetty (14. artiklan 2. kohta).

Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen tai kansainvälisen lainsäädännön mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä sovellettavaa rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä. Jos rikoksenteon jälkeen lailla säädetään sovellettavaksi lievempi rangaistus, rikoksentekijän tulee päästä tästä osalliseksi (ks. 15. artikla).

Jokaisella on oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi oikeudellisessa mielessä (16. artikla).

Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä (17. artiklan 1. kohta).

KP-sopimuksen 18. artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.
2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko.
3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.
4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.”

KP-sopimuksen 19. artikla sisältää mielipiteen- ja sananvapautta koskevat määräykset:

”1. Jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista.
2. Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla.
3. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen (”ordre public”), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.”

Yleissopimuksen 20. artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Kaikki propaganda sodan puolesta on kiellettävä lailla.
2. Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla.”

On tunnustettava oikeus kokoontua rauhanomaisesti. Tämän oikeuden käyttämiselle ei ole asetettava muita kuin sellaisia rajoituksia, jotka perustuvat lakiin ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen (”ordre public”) takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tai muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi (21. artikla).

KP-sopimuksen 22. artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen muiden kanssa, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi.
2. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen (”ordre public”) takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin ja poliisiin kuuluviin nähden heidän käyttäessään tätä oikeutta.
3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän ammatillista järjestymisvapautta ja ammatillisen järjestymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.”

Yleissopimuksen 23. artiklassa on perheen suojelua koskevat määräykset:

”1. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun.
2. Avioliittoiässä oleville miehille ja naisille on tunnustettava oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.
3. Avioliittoa ei saa solmia ilman avioliittoon aikovien puolisoiden vapaata ja täyttä suostumusta.
4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen aviopuolisoille yhdenvertaisuuden oikeuksiin ja vastuuseen nähden avioliittoa solmittaessa, sen aikana ja sen purkautuessa. Avioliiton purkautuessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin tarpeellisen suojelun turvaamiseksi lapsille.”

KP-sopimuksen 24. artiklaan on otettu määräykset lapsen oikeuksista:

”1. Jokaisella lapsella on ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen tai syntyperään perustuvaa syrjintää oikeus alaikäisyytensä edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta.
2. Jokainen lapsi on merkittävä rekisteriin välittömästi syntymän jälkeen ja hänelle on annettava nimi.
3. Jokaisella lapsella on oikeus saada kansalaisuus.”

KP-sopimuksen 25. artiklassa ovat määräykset jokaisen kansalaisen oikeudesta (1) ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon, (2) äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, jotka perustuvat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja salaiseen äänestykseen, joka takaa valitsijoiden tahdon vapaan ilmentymisen sekä (3) päästä periaatteessa yhdenvertaisina maansa julkisiin virkoihin.

Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan (26. artikla).

Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään (27. artikla).

TSS-sopimus

TSS-sopimuksella tarkoitetaan YK:n yleiskokouksen 16.12.1966 hyväksymää ja 3.1.1976 voimaan tullutta taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa yleissopimusta.[4] Sopimukseen liittyy valinnainen lisäpöytäkirja yksilövalituksista.

TSS-sopimuksella pyritään takaamaan kaikille ihmisille taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, kuten esimerkiksi riittävä ravinto ja puhdas vesi, asuminen, koulutus ja riittävät toimeentulomahdollisuudet sekä terveyspalvelut. Sopimuksen noudattamista valvoo YK:n TSS-oikeuksien komitea, jonka tehtävä on tarkastella sopimusvaltioiden määräaikaisraportteja oikeuksien toteutumisesta.

TSS-sopimuksen on ratifioinut 164 valtiota. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 1967 ja ratifioi sen vuonna 1975. Yleissopimus tuli voimaan Suomen osalta 3.1.1976. (Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen vuonna 1977, mutta ei ole toistaiseksi ratifioinut yleissopimusta.)

TSS-sopimuksen sisältö

TSS-sopimuksen johdanto kuuluu seuraavasti:

”Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot,

katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisen arvon sekä yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen muodostavat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustan maailmassa,

tunnustaen, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen synnynnäisestä arvosta,

tunnustaen, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaisesti vapaiden, pelosta ja puutteesta vapautta nauttivien ihmisten ihanne voidaan saavuttaa vain, jos luodaan olosuhteet, joissa jokainen saattaa nauttia taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksistaan sekä kansalaisoikeuksistaan ja poliittisista oikeuksistaan,

katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja velvoittaa valtioita edistämään ihmisoikeuksien ja -vapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista,

tietoisina siitä, että jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia toisia ihmisiä ja sitä yhteisöä kohtaan, johon hän kuuluu, ja että hän on velvollinen edistämään ja noudattamaan tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia,

ovat sopineet seuraavista artikloista:” (Yleissopimuksessa tarkoitetut taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sisältyvät sopimuksen 1.–15. artikloihin.)

TSS-sopimuksen mukaan ”[k]aikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja pyrkivät vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämiseen”.[5]

Jokainen tämän yleissopimuksen sopimusvaltio sitoutuu sekä erikseen että varsinkin talouden ja tekniikan alalla kansainvälisen avun ja yhteistoiminnan kautta täysimääräisesti käytettävissä olevien voimavarojensa mukaan ryhtymään toimenpiteisiin kaikin soveltuvin keinoin ja varsinkin lainsäädäntötoimenpitein tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksiensa toteuttamiseksi asteittain kokonaisuudessaan (2. artiklan 1. kohta).

Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan, että tässä yleissopimuksessa mainittuja oikeuksia käytetään ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa syrjintää (2. artiklan 2. kohta).

Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan miehille ja naisille yhtäläisen oikeuden kaikkien tässä yleissopimuksessa mainittujen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien nauttimiseen (ks. 3. artikla).

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että niiden oikeuksien nauttimisen osalta, jotka valtio on tämän yleissopimuksen mukaisesti suonut, valtio voi rajoittaa näitä oikeuksia laissa säädetyllä tavalla ja vain siinä laajuudessa kuin se on sopusoinnussa oikeuksien luonteen kanssa sekä yksinomaan tarkoituksin edistää yleistä hyvinvointia demokraattisessa yhteiskunnassa (4. artikla).

TSS-sopimuksen 5. artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai suorittaa sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä enemmän kuin yleissopimuksessa on sallittu.
2. Mitään rajoitusta tai poikkeusta ihmisen perusoikeuksista, jotka on tunnustettu tai jotka ovat voimassa jossakin sopimusvaltiossa lain tai muiden säädösten, yleissopimusten tai tavan nojalla, ei saa hyväksyä sillä perusteella, että tämä yleissopimus ei tunnusta tällaisia oikeuksia tai että se tunnustaa ne suppeampina.”

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat oikeuden työhön, joka käsittää jokaiselle kuuluvan oikeuden hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan tai hyväksymällään työllä ja ne ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän oikeuden turvaamiseksi (6. artiklan 1. kappale).

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata:

a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään:
i) kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja
ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheelleen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
b) turvalliset ja terveelliset työolot;
c) yhtäläinen mahdollisuus jokaiselle tulla ylennetyksi työssään asianomaiseen korkeampaan toimeen ainoastaan palvelusaikaan ja pätevyyteen pohjautuvien perustein;
d) lepo, vapaa-aika ja kohtuullinen työajan rajoittaminen sekä kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta lomapäiviltä (7. artikla).

Sopimuksen 8. artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan:
a) jokaiselle oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä ammattiyhdistykseen valintansa mukaan ainoastaan kyseisen yhdistyksen sääntöjen sitomana taloudellisten ja sosiaalisten etujensa edistämiseksi ja suojelemiseksi. Tämän oikeuden käyttämiselle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin ne, jotka on määrätty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien ja vapauden suojelemisen kannalta.
b) ammattiyhdistyksille oikeuden perustaa kansallisia liittoja tai keskusliittoja ja näille oikeuden muodostaa kansainvälisiä ammattiyhdistysjärjestöjä tai liittyä sellaisiin;
c) ammattiyhdistyksille oikeuden toimia vapaasti olematta muiden kuin niiden rajoitusten alaisia, jotka on määrätty lailla tai jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa tai yleisen järjestyksen etujen kannalta tahi muiden oikeuksien ja vapauden suojelemisen kannalta;
d) lakko-oikeuden edellyttäen, että sitä käytetään asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.
2. Tämä artikla ei estä laillisten rajoitusten asettamista asevoimiin, poliisiin tai valtion hallintoon kuuluville näiden oikeuksien käytön osalta.
3. Mikään tässä artiklassa ei oikeuta Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1948 hyväksymän yhdistymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat, tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa.”

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan luettuna (9. artikla).

Yleissopimuksen 10. artikla kuuluu seuraavasti:

”Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että:
1. suurin mahdollinen suojelu ja apu on annettava perheelle, joka on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö, varsinkin sen perustamista varten ja niin kauan kuin se on vastuussa vajaavaltaisten lasten huollosta ja kasvatuksesta. Avioliiton on perustuttava avioliittoon aikovien vapaaseen tahtoon;
2. erityistä suojelua on myönnettävä äideille kohtuullisena aikana ennen ja jälkeen lapsen synnytyksen. Tänä aikana työssä käyville äideille olisi myönnettävä palkallinen loma tai loma riittävin sosiaaliturvaeduin;
3. erityisiin suojelu- ja avustustoimenpiteisiin olisi ryhdyttävä kaikkiin lapsiin ja nuoriin henkilöihin nähden ilman syntyperään tai muihin seikkoihin perustuvaa syrjintää. Lapset ja nuoret henkilöt tulisi suojata taloudelliselta ja sosiaaliselta hyväksikäytöltä. Heidän pitämisensä työssä, joka on haitallista heidän moraalilleen tai terveydelleen tahi joka on hengenvaarallista tahi joka saattaa haitata heidän normaalia kehittymistään, olisi lailla määrättävä rangaistavaksi. Valtioiden on myös vahvistettava ikärajat, joita nuorempien lasten ottaminen palvelukseen on kiellettyä ja rangaistavaa.”

Sopimuksen 11. artikla sisältää määräykset tyydyttävästä elintasosta ja riittävästä ravinnosta:

”1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tämä oikeus toteutetaan, ja ne tunnustavat tässä yhteydessä vapaaehtoisuuteen perustuvan kansainvälisen yhteistoiminnan olennaisen merkityksen.
2. Tunnustaessaan jokaiselle perusoikeuden olla vapaa nälästä tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee yksinään ja kansainvälisen yhteistoiminnan avulla ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, joihin kuuluu konkreettisten ohjelmien laatiminen:
a) parantaakseen ravinnon valmistus-, säilytys- ja jakelumenetelmiä käyttämällä täysin hyväksi teknistä ja tieteellistä kokemusta, levittämällä tietoja ravintoaineopin periaatteista sekä kehittämällä tai uudistamalla maatalousjärjestelmiä, jotta saavutettaisiin luonnonvarojen mahdollisimman tehokas kehittäminen ja hyväksikäyttö; ja
b) varmistaakseen maailman elintarvikevarastojen tasapuolisen jaon suhteessa tarpeeseen ottaen huomioon sekä elintarvikkeita tuovien että niitä vievien maiden ongelmat.”

Sopimuksen 12. artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden tulee ryhtyä tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä:
a) kuolleena syntyvien lasten määrän ja lapsikuolleisuuden vähenemisen aikaansaamiseksi sekä lasten terveen kehityksen parantamiseksi;
b) kaiken ympäristö- ja teollisuushygienian piiriin kuuluvan parantamiseksi;
c) kulku- ja tarttuvien tautien sekä ammattitautien ja muiden tautien estämiseksi, hoitamiseksi ja valvomiseksi;
d) sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka ovat omiaan turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden palvelukset sairaustapauksissa.”

TSS-sopimuksen 13. artiklassa on määräykset jokaisen oikeudesta opetuksen saamiseen:

”1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden opetuksen saamiseen. Ne ovat yksimielisiä siitä, että opetuksen tarkoituksena on ihmisen persoonallisuuden ja sen arvon tajuamisen täydellinen kehittäminen ja että sen on vahvistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista. Ne ovat niin ikään yhtä mieltä siitä, että opetuksen on tehtävä mahdolliseksi jokaiselle suorittaa hyödyllinen panos vapaassa yhteiskunnassa, edistettävä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rodullisten, etnisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä edistettävä Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan säilyttämiseksi.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen kannalta:
a) alkeisopetuksen on oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa;
b) se eri muodoissa tapahtuva opetus, tekninen ja ammatillinen mukaan luettuna, jota annetaan alkeisopetuksen jälkeen, on kaikin käytettävissä olevin keinoin tehtävä yleisesti saavutettavaksi ja mahdolliseksi kaikille erityisesti ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus;
c) korkeampi opetus on kaikin asianmukaisin tavoin tehtävä yhtä mahdolliseksi kaikille kyvykkyyden perusteella ja ennen kaikkea ottamalla asteittain käyttöön maksuton opetus;
d) perusopetusta on tuettava ja tehostettava mahdollisuuksien mukaan niiden henkilöiden osalta, jotka eivät ole saaneet tai jotka eivät ole päättäneet koko alkeisopetustaan;
e) on pyrittävä aktiivisesti kehittämään koulujärjestelmää kaikilla tasoilla, on luotava riittävä stipendijärjestelmä, ja opettajakunnan aineellisia oloja on jatkuvasti parannettava.
3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen.
4. Minkään tässä artiklassa ei ole tulkittava rajoittavan yksityisten tai järjestöjen oikeutta perustaa ja johtaa opetuslaitoksia kuitenkin edellyttäen, että noudatetaan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksessa annetun opetuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäistasoa.”

Jokainen yleissopimuksen sopimusvaltio, joka ei voinut tämän yleissopimuksen osapuoleksi tullessaan taata emämaansa alueella tai muilla sen tuomiovallan alaisina olevilla alueilla pakollista ja maksutonta alkeisopetusta, sitoutuu kahden vuoden kuluessa laatimaan ja hyväksymään yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman kaikille pakollisen ja maksuttoman opetuksen periaatteen asteittaiseksi toteuttamiseksi suunnitelmassa määrätyn kohtuullisen ajanjakson kuluessa (14. artikla).

Sopimuksen 15. artikla sisältää seuraavat määräykset:

”1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden:
a) ottaa osaa kulttuurielämään;
b) päästä osalliseksi tieteen kehityksen ja sen soveltamisen eduista;
c) nauttia tieteellisten, kirjallisten tai taiteellisten tuotteidensa henkisille ja aineellisille eduille suodusta suojasta.
2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden on tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen saavuttamiseksi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä tieteen ja sivistyksen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen kannalta.
3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan tieteelliselle tutkimukselle ja luovalle toiminnalle välttämätöntä vapautta.
4. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat ne edut, jotka koituvat tieteen ja sivistyksen alalla solmittavien kansainvälisten yhteyksien ja kansainvälisen yhteistoiminnan kannustamisesta ja kehittämisestä.”

YK:n jäsenvaltiostandardi

Kun otetaan huomioon YK:n peruskirjan määräykset sekä niiden lisäksi erityisesti KP-sopimuksen ja TSS-sopimuksen määräykset, voitaneen YK:n jäsenvaltiostandardiksi muotoilla ’rauhaa rakastava valtio, joka kunnioittaa KP-sopimuksessa ja TSS-sopimuksessa tarkoitettuja ihmisoikeuksia’ (kansalais- ja poliittiset oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet). Sellainen valtio on periaatteessa tulkittavissa ’demokraattiseksi oikeusvaltioksi’ ja ’hyvinvointivaltioksi’.
¤

Viitteet

[1] http://www.rense.com/general75/neur.htm
[2] International Covenant on Civil and Political Rights (1966); Pacte international relatif aux droits civils et politiques (1966).
[3] Ks. KP-sopimuksen 1. artiklan 1. kappale.
[4] International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights (1966); Pacte international relatif aux droits économiques, sociaux et culturels (1966).
[5] Ks. TSS-sopimuksen 1. artikla.

Lähteet

Hannikainen, Lauri ja Timo Koivurova: Kansainvälisen oikeuden käsikirja.| Tietosanoma. Tallinna 2014.
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (KP-sopimus) (SopS 8/1976).
Sivilisaatio. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sivilisaatio
Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (TSS-sopimus) (SopS 6/1976).
United Nations. http://www.un.org/en/index.html
United Nations Treaty Collection. https://treaties.un.org/Pages/ViewDetails.aspx?src=TREATY&mtdsg_no=IV-3&chapter=4&lang=en
Valtiosopimukset. http://finlex.fi/fi/sopimukset/
Varhaiset korkeakulttuurit. https://fi.wikipedia.org/wiki/Varhaiset_korkeakulttuurit
Yhdistyneet kansakunnat. http://www.yk.fi/
Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus (UNRIC). https://www.unric.org/fi/
Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja (26.6.1945).


¤
Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.

Artikkelikuva: Pixabay

Artikkelisarjan ensimmäinen osa:

Ihmisyksilö, valtio ja demokratia, osa 1

7 KOMMENTTIA

  1. Mukavan lyhyt ja selkeä artikkeli. Ja siinä varsinkin tarkasteltiin YK:n perustamisen taustoja ja tahoja joilla ei tietenkään ollut mitään agendaa. Ihmisoikeudet ovatkin mukavasti toteutuneet kaikkien ratifioijien edustamissa maissa. Mukavaa lisävärinää tuo sellaisten maiden kuten Saudi Arabia hyväksyminen YK:n ihmisoikeus- ja naisten etuja valvoviin elimiin.

  2. Turhaa typerää höpinää juutalainenrahajärjestelmä ja vapaamuurarit lusiferistit ovat mailman ongelma. Yk on vain usan armeijan jatke juutalaiseen mailmanjärjestykseen.

    • Jos tässä maailmassa on jotain säälittävää, niin se, että pelataan täyslaidallinen tukea siionistien demografiakikkailulle Israelissa. Joka ainoa kerta, kun länkytetään tähän tapaan ”juutalainenrahajärjestelmistä” ja ”juutalaisista maailmanjärjestyksistä” kilahtaa siionistien valtamassiin lisää krediittejä.

      Yksi selkeimmistä siionistien lyhyen välin tavoitteista on houkutella mahdollisimman paljon Israelin ulkopuolella asuvia juutalaisia muuttamaan Israeliin. Mitenkäs tämä sitten tapahtuu? Noh, porkkanoitakin löytyy, toki. Mutta kirkkaasti tärkein metodi on sama, jota vipuvartena käyttämällä aseistetut siionistijoukkiot ryöstivät Palestiinan ja muuttivat sen fundamentalistiuskonnollisina esiintyvän eliitin apartheid-valtioksi: anti-semitismi.

      Siionistit ovat tunnettuja siitä, että he näkevät joka kulmalla ”anti-semitismiä”. Tämä ei suinkaan johdu siitä, että siionistit olisivat kovia mielensäpahoittajia vaan siitä, että he ovat mielissään joka kerta, kun voivat osoittaa, kuinka paljon parempi jokaisen maailman juutalaisen olisi asua palestiinalaisilta ryöstetyssä maassa kuin ”anti-semitistien keskellä” muualla.

      Siionistit eivät suinkaan houkuttele juutalaisia muuttamaan Israeliin ihan vain rakkaudesta kansaan – ei, siionistit ovat vain kovin huolissaan siitä, että yhä edelleen, kaiken miehittämisen, valkoisen fosforin, vainon ja pommittamisen jälkeenkin palestiinalaisia sekä on enemmän että vaikuttaa olevan (tulevan) tulevaisuudessakin. Tällainenhan se sitten ottaa päähän kunnon siionisteja, jotka haluaisivat oikeuttaa juutalaisvaltion olemassa oloa sillä, ettei alueella asu juuri ketään muita paitsi juutalaisia.

      Yksinkertaistettuna: anti-semitismi on JUURIKIN se aate, jonka siionistit toivovat länsimaissa kukkivan.

      Sanoilla ”juutalainen” ja ”siionisti” ei ole oikeastaan mitään kosketuspintaa toisiinsa, lukuun ottamatta sitä, että siionistit käyttävät juutalaisuutta ja tooraa hyväkseen omissa valtaleikeissään. Prosenttilukuja en tiedä, mutta maailmassa on loputtomasti juutalaisia(!), jotka vastustavat siionisteja(!) ja / tai Israelin / ja tai sen apartheid-politiikkaa. Myös Israelissa.

      Juutalaisia on asunut Lähi-idässä oikeastaan aina, ja toisen maailmansodan aikana muun muassa palestiinalaiset ottivat paljon juutalaispakolaisia vastaan Euroopasta. Ongelmat alkoivat vasta, kun siionistit hampaisiin asti aseistautuneina hyökkäsivät Palestiinaan ryöstämään kodit ja maat. Juutalaiset ja palestiinalaiset tai juutalaiset ja arabit tai juutalaiset ja muslimit eivät siis suinkaan vihaa toisiaan itsestäänselvästi – kaikki viha juutalaisia kohtaan vain sattuu sopimaan siionistien suunnitelmiin, joten sitä nostatetaan ja tuodaan esiin esim. Euroopassa heidän toimestaan mielellään.

      Suosittelen tutustumaan mm. juutalaisten anti-siionistiseen toimintaan, ei ole ihan vähäistä. ”Kumma kyllä”, suurimmalti osin siionistien omistama valtamedia ei aiheesta juuri kuiski…

      Tässä pari linkkiä, jotka tulivat näin suorilta mieleen:

      https://www.facebook.com/JewishVoiceforPeace/

      https://www.facebook.com/pg/Neturei-Karta-International-179895388749404/about/?ref=page_internal

      • Mutta tässä oli nyt kyse YK:sta ja se on nimenomaan siionistien ja luciferianistien rakentama organisaatio jota kaiketi ollaan sovittamassa Uuden Maailmanjärjestyksen hallitukseksi. Siihen toimittaja ei viitannut sanallakaan.

        YK:n päämajan tontin lahjoitti Rockefellereiden pankkiirisuku. Löytyypä päämajasta meditointihuonekin jonka on sponsoroinut Lucis Trust (ent. Lucifers Trust – nimenmuutos tehtiin, oli turhan läpinäkyvää). Huoneessa on musta kuutio joka on symboli saturnukselle ja saatanalle. Sama musta kuutio löytyy Mekasta, Kaksoistornien muistomerkki on kuutio, Vatikaanista ja ties sun mistä.

        He merkitsevät tarkkaan reviirinsä.

      • ’…Sanoilla ”juutalainen” ja ”siionisti” ei ole oikeastaan mitään kosketuspintaa toisiinsa, lukuun ottamatta sitä, että siionistit käyttävät juutalaisuutta ja tooraa hyväkseen omissa valtaleikeissään…’
        Näin itsekin näen asian. Painostus ei-sionistisia juutalaisia kohtaan on ollut ja on siksi kovaa. Holokaustissa sionistit myös tekivät yhteistyötä natsien kanssa kanssa edistääkseen Saksan juutalaisten muuttoliikettä Palestiinaan.
        YK myös toimii kulissien takana edistäen sionismin hankkeita. Se todellakin on NWO-eliitin työväline kuten nim. Hoomoilanen yllä tuo julki.

    • Miksi Ranskan juutalaiset (varmaan juuri sionistit!) ovat huolissaan…? vaikka Le Pen olisi – voi jopa sanoa – pelastus tuhoutumassa olevalle Euroopalle. Muuta vastausta ei ole kuin RAHA ja finanssieliitin voitonteko muiden kustannuksella, ismi joka tunnetaan nimellä globalismi (NWO).
      http://magneettimedia.com/ranskan-vaalit-juutalaiset-ja-aarivasemmisto-taistelevat-rothschild-pankkiirin-puolesta/
      Juutalaisten ohella myös Ranskan saastaisin äärivasemmisto on asettunut EU:n puolesta kiihkoilevan pankkiiri-Macronin puolelle taistellakseen Front Nationalia vastaan. (Miksi? –koska se on aivopesun uhri ja rakentaa tulevaisuutta, jossa kaikki uskotaan pankkiirimafian haltuun.)

      ”Ranskan juutalaiset ovat huolissaan Le Penistä”
      Myös juutalaislehti Jewish Telegraphic Agency (JTA) valitti, että ”Ranskan juutalaiset ovat huolissaan Le Penistä”. JTA:n mukaan Le Penin mukaan juutalaisia pelotti myös toinen presidenttiehdokas, vasemmiston Jean-Luc Mélenchon.

      Ranska on sionisteille äärimmäisen tärkeä maa, sillä juutalaiset lobbausjärjestöt CRIF ja LICRA lukeutuvat Euroopan voimakkaimpiin. Ranska oli avainroolissa, kun länsi päätti murhata Israelin vihaaman Muammar Gaddafin. Lisäksi kriittisen holokaustitutkimuksen kieltävät lait ujutettiin Eurooppaan juuri Ranskan juutalaisjärjestöjen kautta.

      …uudessa Euroopassa vastakkain eivät ole vasemmisto ja oikeisto vaan kansallismieliset ja globalistipankkiirit.
      Eurooppalaisen goyimin on siis väkivallasta huolimatta jatkettava elämäänsä normaalisti ja tehtävä maahanmuuttopolitiikkaa, joka ei Israelissa tulisi koskaan kuuloonkaan.
      Meet The Real Emmanuel Macron: Consummate Banker Puppet, Bizarre Elitist Creation
      Any knowledge you may have on Macron probably comes from mainstream news outlets, which have been uniformly gushing about the socialist-centrist Rothschild protege.
      http://www.zerohedge.com/news/2017-04-25/meet-real-emmanuel-macron-consummate-banker-puppet-bizarre-elitist-creation

      Macron, Fillon Represent Washington, Marine Le Pen Represents France —By Dr. Paul Craig Roberts
      Marine Le Pen is the only candidate for the French presidency who represents France. All the rest represent Washington and the EU. Why are the French people so slow to see the obvious facts? France died with Charles de Gaulle. He was the last French president.
      http://www.globalresearch.ca/macron-fillon-represent-washington-marine-le-pen-represents-france/5587239

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here