Hallituksen valmistelema puolustusselonteko julkistettiin viime helmikuussa. Siinä esitellään valtioneuvoston käsitys, miten Suomen puolustuskyky vastaa turvallisuusympäristömme vaatimuksiin. Erityinen huomio luvataan kohdistaa sotilaallisessa tilanteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Lukijalle tulee silloin luonnollisesti mieleen Venäjän varustelussa tapahtunut kehitys.
Puolustusselonteossa Venäjän todetaankin panostavan täsmäaseisiin, miehittämättömiin ilma-aluksiin, robotiikkaan, ydinaseisiin, ilma- ja avaruuspuolustukseen sekä digitaalisiin tiedustelu- ja johtamisjärjestelmiin. Sillä sanotaan olevan myös kaukovaikutteisia asejärjestelmiä, joilla kyetään tuhoamaan kohteita sekä estämään ilmatilan ja merialueen vapaa käyttö.
Joka sana on totta. Luettelosta on vain unohtunut tunnuksettoman sotavoiman käyttö ja Venäjän massiiviset panostukset maavoimien aseistukseen sekä uusien tukikohtien ilmestymiset itärajamme tuntumaan. Tällaisten havaintojen luulisi kuuluvan kuvaan, jolla esitellään liittoutumattoman Suomen sotilaallista toimintaympäristöä. Malli käsittelyn pohjaksi löytyisi tämän päivän Ukrainasta.
Selonteko korostaa yksinomaan kaukovaikuttamisen tärkeyttä maanpuolustuksessamme. Kansalaisille halutaan antaa sellainen mielikuva, että tulevaisuuden sota olisi kaukana meistä. Siksi meidän on tärkeätä hankkia torjuntahävittäjiä ja korvetteja. Niillä me torjuisimme hyökkäykset oman ilmatilamme ulkopuolella ja pitäisimme Itämeren vapaana kauppamerenkululle. Valmistaudumme siis hyökkäyssotaan.
Aikamme sota tulisi suoraan iholle
Kertomatta jätetään, että aikamme sota tulisi suoraan iholle. Se tulisi maastopukuisina taistelijoina, joiden pääsyä kimppuumme me olemme jo avittaneet poistamalla jalkaväkimiinat. Vihreiden miesten mellastusta tuskin hillitään ilmasta maahan ampuvilla ohjuksilla. Sen sijaan aluepuolustukseen koulutetut maavoimat saattaisivat hoitaa tällaiset tehtävät. Mutta se mahdollisuus sivuutetaan.
Sota tulisi syliimme myös satelliittiohjattuina täsmäpommeina, jotka lamaannuttaisivat hetkessä hallinnon, viesti- ja maaliikenteen sekä sotilaskohteet. Täsmäpommeja ei torjuta horneteilla eikä korveteilla. Ohjustentorjuntaohjukset olisivat vastaus tähän uhkaan, mutta niistä ei selonteossa mainita sanaakaan.
Venäjän avaruusarmada käsittää noin 150 satelliittia. Ne ovat osoittaneet voimansa muun muassa Itä-Ukrainassa, jossa puolustaja on joutunut hajauttamaan elävän voimansa niin pieniin ryhmiin, että joukkojen keskitetty käyttö on käynyt mahdottomaksi. Esimerkiksi hyökkäyksen lähtöasemiin kootun perusyksikön on todettu paljastuvan venäläiselle infrapunasatelliitille ennen liikkeelle lähtöä. Raskas tykistö ja raketinheittimistö joutuvat vastatoimien kohteiksi heti, kun ne ryhmittyvät tuliasemiin avotaivaan alle. Ukrainan armeija säilyttääkin tukevat aseensa suurissa halleissa, joista ne poistuvat vain lyhyitä tulitehtäviä varten.
Selonteko sivuuttaa suunnattoman määrän tosiasioita, jotka sotilasliittoon kuulumattoman valtion tulisi ottaa ehdottomasti huomioon kehittäessään omaa puolustustaan. Asiain tila on takuuvarmasti korkeimman sotilasjohtomme tiedossa, mutta sitä ei jostakin syystä kerrota päättäjille.
Tunnettuahan on, että politiikassa auktoriteetti peittoaa argumentaation, sanoipa Paasikivi mitä tahansa tosiasioiden tunnustamisesta. Puolustusselonteon sisältökin varmistettiin jo etukäteen kokoamalla kansanedustajista seurantaryhmä, joka valvoi, että lopullinen mietintö vastaa etukäteen annettuja suuntaviivoja.
Harhaiset käsitykset odotettavissa olevasta tuesta
Meillä vannotaan yhä omaan uskottavaan puolustukseen ja EU:n aseelliseen apuun sekä annetaan ymmärtää, ettemme koskaan joutuisi kohtaamaan Venäjän uhkaa yksin. Lieneekö valtiojohdolle juolahtanut mieleenkään sellainen tilanne, jossa idän ja lännen välien kiristyttyä Venäjä vaatisi meiltä Ahvenanmaata vuokralle ja ilmoittaisi, että kieltäytymistä tultaisiin pitämään sodan julistuksena. Brysseli ilmoittaisi avunpyyntöömme, että EU-sopimus koskee vain ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkumista. Natosta meille ei edes vastattaisi.
Jos tilannetta tarkennettaisiin vielä tiedolla, että Viipurinlahden yllä roikkuu itänaapurin awacs -kone ja Leningradin sotilaspiirin ilmatilassa kiertelee 500 lentokonetta valmiina iskemään kimppuumme, olisiko puolustusselonteon korostamalla kaukovaikutuksella silloin käyttöä? Tuskinpa.
Tuomo Hirvonen on everstiluutnantti (evp).
Tämä arviointi valtioneuvoston helmikuisesta puolustusselonteosta julkaistiin ensimmäisen kerran 27.4.2017 Varsinais-Suomen reserviläispiirien äänenkannattajassa Parivartio-lehdessä.
¤
Lähde
Valtioneuvoston puolustusselonteko
Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2017 16.2.2017
https://www.defmin.fi/files/3683/J05_2017_VN_puolustusselonteko_Su_PLM.pdf
URN-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-370-5
Lue myös
¤
”Rajamme pintaan ilmestyneitä sotilastukikohtia” oli odotettavissa valtiojohtomme solmittua ”isäntämaa sopimuksen ja sen liitännäissopimukset. Mitä Ahvenanmaan kysymykseen tulee, totean suoraan: Mikäli Venäjä hyväksyy osana ”kauppaa” valtiojohtomme ja heidän ”ihkut” arabi ystävänsä olisin valmis luopumaan Ahvenanmaasta välittömästi. Suomella on uskottavan puolustuksen mahdollisuuksia käytännössä vain sissi/terrori toiminnalla ellei katsota Venäjän uhraavan jostain syystä ylettömiä resursseja Suomen miehittämiseen. Tämän estää johtajiemme kansalaisia kohtaan tuntema pelko. Vihreitä miehiä tuskin on syytä pelätä, vaikka nämä pelastivatkin Krimin kaaokselta jonka Kievin nykyjohto sai muuhun osaan Ukrainaa aikaiseksi ideologisista lähtökohdistaan toimimalla. Erikoisjoukkojen naamioiminen militiaksi on käytännössä aika vaikeaa elleivät joukot ole kielitaitoisia sekä enemmistön hyväksymiä, kuten Krimillä kävi.
Kenties olisi aika ihan oikeasti pohtia sitä Paasikiveä ennemmin kuin saattaa maatamme ehdoin tahdoin suurvaltakonfliktin taistelutantereeksi.
Huonommin korttejaan tuskin voi pelata kuin me olemme tehneet. Ihan kuin olisimme oikein hinkuneet päästä tuhoamaan itsemme suursodan syttyessä jota USA koko ajan pohjustaa.
Tämä lienee karu totuus tosiasioiden pohjalta. Ei taida eri mieltä olla kukaan muu kuin maamme ylipäällikkö lakeijoineen mutta rukousaamiaiset eivät meitä pelasta.
America’s Top Scientists Confirm: U.S. Goal Now Is to Conquer Russia
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=151243
Eivät johtajamme kerro kansalle todenperäisyyttä,koska he elävät ja toimivat aivan eri yhteiskunnan kerroksessa.Heille kelpaa vain liitto vahvimman maan astinlautana.Heidän koulutuksensa on jäänyt kesken ymmärtämätta ettei sodissa ole voittajia,vain ainoastaan häviöitä kärsiviä kurjimuksia.Ihminen on pahojen henkien ”tyyssija”omaksuen kaiken rikollisen väkivaltaisuuden välittämättä oman perheensä tulevaisuudesta.
Lähdetään tilanteesta, että pahin on tapahtunut ja olemme joutuneet suurvalta tilanteen eskaloitumisen johdosta suuren geopoliitisen pelin shakkilauta pelinappulaksi. Yhteiskunta on lamaantunut suurimmalta osin ja mikään ei toimi = vettä ei tule ja sähkö on poikki tai katkolla pitkiä aikoja. On sanottu, että kolmen lämpimän ateria päässä on anarkia. Ihmisestä kuoriutuu hyvin äkkiä läheisiään ja omaisuuttaan puolustava peto. Tilanteen jatkuessa anarkia, väkivalta ja kaaos kasvaa ekspotentiaalisesti uskomattomiin mittoihin. Yhtesikunnan valtarakenteet sortuvat dominoilmiön mukaisesti. Tilanteen alkuvaiheessa ihminen/ihmiset suojelevat ensisijaisesti läheisiään ja perhettään, Kaaos jatkuu – ja loppuvaiheessa ihminen suojelee enään vain itseään. Jos jotenkuten ”jonkun ihmeen kautta” kaaos, sota laimenee… päättyy, on jäljelle jäänyt maailma ja valtiorakenteiden torsot vain muisto menneistä. Valtioiden rajat ovat muuttuneet sekä myöskin jäljelle jääneet mahdolliset valtarakenteet ja yhteiskunnat tyystin erilaiset.
”…suurvalta tilanteen eskaloitumisen johdosta suuren geopoliitisen pelin shakkilauta pelinappulaksi. Yhteiskunta on lamaantunut suurimmalta osin ja mikään ei toimi = vettä ei tule ja sähkö on poikki tai katkolla pitkiä aikoja.”
Yhteiskuntajärjestys sortuu todennäköisesti nopeammin kaupungeissa (kiitos hallitus harkituista pyrkimyksistänne keskittää kaikki ”kasvukeskuksiin”!) koska kerrostaloasukkaat ovat jokseenkin täysin riippuvaisia sähköstä. Edes vettä ei tule ilman sähköä. Täällä landella kyllä pärjää kaivon ja puulämmityksen kanssa melko pitkään.
Onha sitä tuollaista uumoiltu https://suomiprofetiassa.wordpress.com/2014/09/18/arkkipiispa-gustaf-johanssonin-1844-1930-enkeli-ilmestys-turun-tuomiokirkossa-vuonna-1920/
Juuri tuon skenaarion vuoksi valtiojohtomme tulisi tehdä kaikkensa tilanteen rauhoittamiseksi, venäjän johto ja kansa ovat lopettaneet loputtoman perääntymisen ja luopumisen,he aikovat pitäähuolta intresseistään,jotka näyttävät olevan monensuuntaiset ja laajaalaiset.
Venäjän sotilaspolittinen doktriini perustuu eteen työnnetyyn puolustukseen,eli jos esimerkiksi itämeren altaalta sitä aletaan eristää,sen kauppayhteyksiä,silloin me olemme tuon taistelun toimintaalustana.
Itämeren eteläpäässä on kaksi varsin epästabiilia valtiota,Puola ja Liettua,niiden välissä sijaitsee venäjälle kuuluva Kaliningrad,entäpä jos ennen ensiesän jalkapallon mm kisoja nuo maat, tai pikemminkin niissä toimivat venäjä vihamieliset fraktiot,alkavat sabotoida kisoja,esimerkiksi saartamalla Kaliningradin,missä on venäjän voimakas sotilastukikohta, joutuisimmeko me silloinkin puolustamaan noita kumppaneitamme.
Tuo on vain yksi uhkakuva esimerkki tilanteista mihin saatamme ajautua,ilman vakavaa harkintaa.
Hävittäjähankinnat ovat yhdysvalloille puhdasta bisnestä,niiden kokonaiskustannusten korvaamiseen ,joutuisimme myymään kaikkien valtionyhtiöiden osakekannan, joten mitä puolustettavaa meillä pian silloin enää on.
Venäjä keskittää joukkoja ja tukikohtia tälle laidalle osittain koska se aikoo suojata tonttiaan arktisella Jäämerellä, Barentsinmerellä ja siellä olevia mineraalirikkauksia, joita Yhdysvallat havittelee (kts tarkemmin esim. US conducts submarine drill in Arctic. http://www.stripes.com 03.03.2016).
Miksi muuten luulette NATO:n alvariinsa siellä harjoittelevan (Arctic Challenge 2015, Arctic Circle 2016, Joint Viking 2017, Cold Response 2012, 2014, 2015, 2016 ja mitä näitä nyt onkaan ollut).
Yhdysvaltain ulkoministeriön ISAB-raportti (Report on Arctic Policy 21.9.2016) toteaa Venäjän aseistautumisen olevan puolustuksellista (NATO:n ja Yhdysvaltain hyökkäyksen varalta) eikä se ole saavuttanut vuonna 1991 ylläpidettyä tasoa.
[…] These activities reflect the generally more ambitious scale of Russian military, and particularly naval, operations but have not restored the levels of activity maintained prior to 1991.
These activities serve to assert Russian sovereignty in the region and to demonstrate its ability to defend against perceived (or imputed) NATO and U.S. threats. They also serve the critical direct military functions of protecting the patrol areas of Russia’s submarine-launched ballistic missile force, providing a secure venue for training and testing, and defending against any U.S. or NATO effort to attack Russia from the region.
In many respects, these military activities by Russian forces in the Arctic are simply the sort of things that any similarly-situated nation would undertake consistent with its military resources – to defend a major source of resources and revenues, protect the survivability of a key element of its nuclear deterrent, and assert its sovereignty. They are also elements of a return to a prior level of activity after the hiatus following the collapse of the Soviet Union as additional resources for all military purposes become available to the Kremlin.
In this sense, the Russian military effort in the Arctic is defensive – to forestall successful U.S. and NATO operations in the region, should such be mounted in a hostile environment […] s 30. https://www.state.gov/documents/organization/262585.pdf
Sivuhuomautus: Cold Response: Auf der Straße nach Norden. http://www.bundeswehr.de 04.03.2016 kertoo että rauhanjärjestö NATO:n sotilaat harjoittelevat siviilejä vastaan käytävää taistelua kadulla, huoltoasemilla, parkkipaikoilla ja vastaavissa mestoissa.
Riikka, käyvätkö siviilit taistelua Naton sotilaita vastaan?
voi se siihenkin mennä.
Suomi on rähmällään Natoon ja sen pääkäskyttäjään USAAN.Suomi liittoutuu aina häviävien kanssa.
Tuo on mielenkiintoista, miksi liittoudumme aina häviäjän kanssa?
Uhoa seuraa yleensä tuho, niin se vaan menee kun historiaa tutkii.
Uhon tarve kertoo ettei itsetunto ole kohdallaan ja ollaan sokeasti ahneuden tilan vallassa. Siksi on vaikea pysyä omalla tontilla. Ja kun omat resurssit eivät riitä niin liittoudutaan sen kanssa joka uhoaa (laajentaa hyökkäämällä muiden kimppuun reviiriään) – ja uskotaan että näin saadaan itsekin enemmän.
Näin toimiva eliitti johtaa kansansa tragediasta toiseen sillä ahneudella on aina tuhoisa loppu.
AaapuuuVa!
Nyt ihan kohta se ryssä jo tulee. 500 pommittajaa kaartelee jo Viipurinlahden yllä.
Ahvenanmaatakin se jo hamuaa kyltymättömään haukipaistin ja Oolannin perunoiden himoonsa.
Vihreitä miehiä odotellaan…
Tosin…
Venäjän superarmeija ei ole vieläkään saanut miehitettyä piskuista Georgiaa vaikka on sitä yrittänyt jo vuodesta 2008. Samoin Ukrainasta ovat saaneet ”napattua” vasta pienen maapläntin. Siellä Ukrainassa kun ”puolustus” oli pitkään Sorosin rahoittamien huligaanien hartioilla eikä ne oikein sotimaan ehtineet, kun piti siviilejä hätyytellä.
http://theduran.com/leaked-memo-proves-george-soros-ruled-ukraine-in-2014-minutes-from-breakfast-with-us-ambassador-geoffrey-pyatt/
Suomi voisi muuten lakkauttaa armeijansa kokonaan, mutta täytyy vähän pitää valmiutta yllä, ettei Sorosin palkka-armeijat ala rymistellä Suomen kautta Venäläisten kimppuun.
Epäilemättä Venäjä valtaisi Georgian ja Ukrainan halutessaan kokonaan. Venäjälle kuitenkin riittää Ukrainan kohdalla se, että maa pysyy osittain sekasortoisessa tilassa eikä pääse vahvistamaan talouttaan. Venäjä haluaa Ukrainan pysyvän etupiirissään. Tämä on myös syy, miksi Putin esti Ukrainan ja EU:n yhteistyön syventämisen. Yhteistyö EU:n kanssa olisi tiennyt Ukrainalle mahdollisuutta parantaa yhteiskuntansa toimivuutta ja ja sitä kautta kansalle parempaa elintasoa, mutta se ei Venäjälle sopinut.
Georgian kohdalla Venäjän tavoitteisiin kuuluu estää maan liittyminen EU:hun ja Natoon. Siihen riittää sotilaallinen ja taloudellinen painostus.
En voi olla samaa mieltä. Venäjän kannalta vakaa Ukraina olisi parempi epävakaa naapuri jossa huseeraa johdossa Yhdysvalloista tuotettuja hallitusmiehiä
vakaa parempi kuin epävakaa naapuri
Siis Venäjä ei halua vallata Georgiaa eikä Ukrainaa vaan ainoastaan aiheuttaa sen verran häslinkiä, etteivät ne voi liittyä NATOon, koska silloin Venäjä ei niitä voisi vallata???
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Eeei – ihan tuulesta temmattu väite.
Kyllä se Venäjä ihan tosissaan noita maita yrittää vallata, mutta ei vaan saa vallattua. Etkö ole lukenut uutisia? Georgiaan hyökkäsi jo vuonna 2008. Ukraina on jo lähentynyt EU:ta ja Venäjä yrittää vallata sen takaisin, mutta ei onnistu.
Ei meillä suomalaisilla ole Venäjän suhteen huolen häivää. Yksi suomalainen vastaa nykyään ainakin kahtakymmentä ryssää. Pärjättäisiin ihan pelkillä rajavartioilla ja muutamalla hallilla, mihin voisi ajaa isot pyssyt välillä suojaan.
”Muistatteko kun Venäjä valtasi Krimin alkuvuodesta 2014? Käytiin armottomia puolustustaisteluita, kun Ukrainan joukot perääntyivät ylivoimaisten venäläisdivisioonien puristuksessa.
En minäkään. Wikipedia tietää kertoa neljän ihmisen kuolleen, joista kaksi oli siviilejä, joista toinen kuoli sydänkohtaukseen.
No muistatteko sitten, kun Venäjä miehitti pinta-alaltaan hieman Belgiaa pienemmän Krimin käyttäen tunnuksettomia sotilaitaan? Ukrainalla ei yksinkertaisesti ollut aikaa reagoida tähän salakavalaan suunnitelmaan.
En minäkään. Sekä Ukrainalla, että Venäjällä oli Krimin alueella noin 20 000 sotilasta. Ukrainan kanssa solmitun sopimuksen mukaan Venäjällä sai olla 25 000 sotilasta niemimaalla sijaitsevassa Sevastopolin laivastotukikohdassa. Ukrainan sotilaista 10 000 siirtyi Krimin asukkaiden enemmistön eli Venäjä-mielisten siis Venäjän leiriin, 8 000 erosi Ukrainan armeijasta ja vain muutama tuhat siirtyi Ukrainan puolelle.
No entä sitten, muistatteko, kuinka Venäjä järjesti niemimaalla tekaistut vaalit ja pakotti asukkaat äänestämään Venäjään liittymisen puolesta?
En minäkään. Vaaleissa krimiläisistä 97 % kannatti niemimaan liittämistä Venäjään. Yhdysvaltalainen ajatushautomon Pew Research Centerin tekemässä kyselyssä 91 % haastatelluista krimiläisistä piti äänestystä vapaana ja avoimena ja 88 % oli sitä mieltä, että Ukrainan hallinnon tulisi hyväksyä tulos. Vastaavaan tulokseen päätyi Yhdysvaltain hallituksen oma tutkimus, jonka mukaan 82,8 % krimiläisistä piti vaalien tulosta legitiiminä. Saman tutkimuksen mukaan 73,9 % krimiläisistä uskoi elämän muuttuvan paremmaksi Venäjään liittymisen ansiosta, kun vain 5,5 % oli päinvastaista mieltä. Vuosi vaalien jälkeen, saksalaisen mielipidemittaustoimiston tekemän tutkimuksen mukaan 93 % krimiläisistä oli Venäjään liittymisen kannalla.
Muistatteko kuinka ”Venäjän suorittamalla Krimin valtauksella” on Suomessa perusteltu armeijan sodanajan joukkojen määrän kasvattamista, erilaisten poikkeustilalakien kiristystä ja Venäjä-trollien, eli esimerkiksi ylläolevien faktoista kertovien, vainoa.
Kyllä, tämän muistan.
Muistatteko, kuinka Nato on vastineena ”Venäjän aggressiolle” keskittänyt tuhansia sotilaitaan ja raskasta kalustoaan Venäjän rajalle ja vienyt toimillaan Euroopan suursodan kynnykselle?
Kyllä, tämän muistan.”
https://olemisenmiellyttavakeveys.blogspot.co.uk/2017/03/muistatteko-kun-venaja-valtasi-krimin.html
EU:n selvityksen mukaan Georgia hyökkäsi. Der Spiegel kirjoitti jo vuosia sitten, että NATO:ssa tiedettiin kuukausia etukäteen Georgian hyökkäysaikeista. Georgia lienee kuvitellut NATO:n tulevan apuun, sellainen mielikuva lukemistani selvityksistä on jäänyt.
Hirvosen kirjoitus paljastaa selkeästi liittoutumattomuuden huonot puolet Suomen tilanteessa. Naton ovi taitaa olla valitettavasti vedetty kiinni Suomen nenän edestä. Tässä asiassa toivoisin olevani väärässä.
Asiantuntijoiden artikkeleita maailman vaarallisesta nykytilasta — Huomaa Euroopan ja oman maamme varma tuho Paul Craig Robetsin artikkelissa.
Entä mitä tarkoittaa tulla leimatuksi ’Venäjän agentiksi’ lännen valtamedian propagandassa. Siihenkin PCG antaa selkeän vastauksen.
Neocons Firmly Believe They Can Win a Nuclear War against Russia and China — By Dr. Paul Craig Roberts
“The problem is that the world has listened to Americans for far too bloody long.” — Dr. Julian Osborne, from the 2000 film version of Nevil Shute’s 1957 book, On the Beach.
To feel secure in its hegemony, Washington would have to order Russia and China to disarm.
This plan is full of risks. Miscalculations are a feature of war. It is reckless and irresponsible to risk the life of the planet for nothing more than Washington’s hegemony.
The neoconservative plan puts Europe, the UK, Japan, S. Korea, and Australia at high risk were Russia and China to retaliate.
Washington’s ABM shield cannot protect Europe from Russia’s nuclear cruise missiles or from the Russian Air Force, so Europe would cease to exist. China’s response would hit Japan, S. Korea, and Australia.
Their insane plan is as follows: Washington will ring Russia and China with anti-ballistic missile bases in order to provide a shield against a retaliatory strike from Russia and China. Moreover, these US anti-ABM bases also can deploy nuclear attack missiles unknown to Russia and China, thus reducing the warning time to five minutes, leaving Washington’s victims little or no time in which to make a decision.
Writing truthfully results in my name being put on lists (financed by who?) as a “Russian dupe/agent.” Actually, I am an agent of all people who disapprove of Washington’s willingness to use nuclear war in order to establish Washington’s hegemony over the world,
but let us understand what it means to be a “Russian agent.”
It means to respect international law, which Washington does not. It means to respect life, which Washington does not. It means to respect the national interests of other countries, which Washington does not. It means to respond to provocations with diplomacy and requests for cooperation, which Washington does not. But Russia does. Clearly, a “Russian agent” is a moral person who wants to preserve life and the national identity and dignity of other peoples.
It is Washington that wants to snuff out human morality and beome the master of the planet. As I have previously written, Washington without any question is Sauron. The only important question is whether there is sufficient good left in the world to resist and overcome Washington’s evil.
http://www.globalresearch.ca/sauron-rules-in-washington-neocons-firmly-believe-they-can-win-a-nuclear-war-against-russia-and-china/5588846
America’s Top Scientists Confirm: U.S. Goal Now Is to Conquer Russia. “Disarming Enemies with a Surprise Nuclear First Strike”
http://www.globalresearch.ca/americas-top-scientists-confirm-u-s-goal-now-is-to-conquer-russia-disarming-enemies-with-a-surprise-nuclear-first-strike/5588524
How to Reverse the Tide of War. A Global People’s Movement. Say No to Nuclear War — By Prof Michel Chossudovsky
“Throughout the history of mankind there have been murderers and tyrants; and while it may seem momentarily that they have the upper hand, they have always fallen.” (Mahatma Gandhi)
I do not know with what weapons World War III will be fought, but World War IV will be fought with sticks and stones”. (Albert Einstein)
http://www.globalresearch.ca/reversing-the-tide-of-war-say-no-to-nuclear-war/21866
tämä unohtui
Director John Pilger: Disastrous consequences if US proceeds with “policy of provocation”
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=151258
Tuomo Hirvosen omasta selonteosta puuttuu täysin USAn ja NATOn ”hyökkäys” Suomeen, Suomen alueen, Suomen armeijan, Suomen resurssien hyväksikäyttö hyökkäyssodassa Venäjää vastaan.
Niinpä Hirvosen toiseksi viimeisen kappaleen voisi kirjata näinkin:
Meillä vannotaan yhä omaan uskottavaan puolustukseen ja EU:n aseelliseen apuun sekä annetaan ymmärtää, ettemme koskaan joutuisi kohtaamaan Venäjän uhkaa yksin. Lieneekö valtiojohdolle juolahtanut mieleenkään sellainen tilanne, jossa idän ja lännen välien kiristyttyä USA vaatisi meiltä Ahvenanmaata vuokralle ja ilmoittaisi, että kieltäytymistä tultaisiin pitämään sodan julistuksena. Brysseli ilmoittaisi avunpyyntöömme, että EU-sopimus koskee vain ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkumista. Natosta meille ei edes vastattaisi.
Kiitos Tuomo, artikkeliin on helppo yhtyä!
Itseänikin ilmatorjunnan miehenä ihmetyttää torjunta ohjuksien huutava puute Suomen armeijassa.
Toinen asia mihin soisi satsattavan paljon enemmän on nämä nykyaikaiset miehittämättömät lentolaitteet joita varsinkin suurvallat näkyvät kehittävän suuressa määrin.
Tulevaisuudessa tulemme todennäköisesti hyvin pian siihen, että lentokoneita eivät enää lennä lentäjät vaan ne ohjataan lähtöpaikasta/eri paikoissa sijaitsevilta keskuksilta käsin.
Venäjän ydinaseista en ole huolissani, Suomi on aivan liian lähellä että niitä kannattaisi käyttää.
Tuulen suunta Suomessa on vallitsevana Venäjään päin. Tämä tarkoittaisi sitä että ”paska valuisi omaan nilkkaan” alta aikayksikön!
En myöskään näe mitään järkevää syytä liittyä Natoon. Nato on jo näyttänyt minkäkaltainen rokollisorganisaatio se on!
Uskottava/tehokas puolustus on varmasti mahdollista ilman Natoakin.
Riittää että pidämme saman ajatuksen mielessä kuin ennenkin, puolustuksemme ei tarvitse olla kuin niin vahva että hinta Suomen valtaamisesta käy liian suureksi Venäjälle, tämä riittää.
Suuri osa Suomen perusinfraa on sähköstä riippuvista, jota tuotetaan keskitetysti olemassaolevista voimalaitoksista. Teleliikenne ja muut viestintäverkot eivät toimi häkäpöntöillä nekään. Esiintyneet myrskyt ovat osoittaneet, että viestintäverkko ja energian perille saanti suoraan kansalaisten vastaanotinlaitteisiin, lämmityslaitteet mukaanlukien, lamautuu Suomessa uskomattoman helposti.
Täysin harjaanjohtavaa turvallisuudentunnetta ylläpitävät televisioruutuun ilmestyvät hätäilmoituksetkin ovat täysin merkityksettömioä siinä vaiheesa kun lähetysasemilta ja vastaanottimista on sähkötehot ”pihalla”. Lihasvoimaa lukuunottamatta kaikki mikä nyt toimii, toimii sähköllä, ja kun sähköä ei ole niin ei toimi enää muu kuin järki ja lihakset. Parempi tietysti olisi, jos järki toimisi jo sitä ennen, mutta näillä näkymillä niin ei näytä olevan.
Sairaaloiden etc. laitosten omat PSU:t riittänevät jonkin aikaa, mutta eivät nekään täydellä kuormituksella kovin pitkään, kun eivät ole sitä varten suunniteltuja. Vain kriittisimmät tarpeet hoidetaan, -mitä ne sitten ovatkin…
Miten valtionhallinto on ajatellut hoitaa kansalaisille, siis sivbiileille tarkoitetun viestiliikenteen. Juoksevatko ”juoksijat” viestinviejinä kuten Himalajan rinteillä, -vai kuinka…? Paperilleko kaikki on kirjoitettu, vai onko valtion kustantamia muistikkuja joiden tietosisällöllä ei ole mitään merkitystä kun ensimmäin fokusoitu EMP:pi tuhoaa kaiken puolijohde,-elektroniikan.
Mahdolllisia skenaarioita on vaikka kuink, aivan yksinkertaisista lähtökohdista lähtien, kun kaikki ajatuskulut viedään loppuun asti.
Sitten tullaan siihen, että oleellista on se ”vasteaika”, millä yhteiskunta pystyy reagoimaan hyökkäyksiin, eli havainnon ja korjaavan toimenpiteen välinen viive. Ajan mittaan kun sitten vettä ei tule putkesta eikä sähköä töpseleistä, kaupoissa kylmätiskit ja kylmävarastot lainehtivat sulaneita nesteitä, ja ruoka-aineet pilaantuvat, niin mitä porukka syö. Kaikki jousipyssyillä hirvijahtiin vai…?
Kaupungeista ruoka loppuu hyvin pian, maaseuduilta ei aivan niin nopeasti. Mitä syvemmällä ”puskassa” asut, sitä varmemmin selviät hengissä, kun sinne ei kannata edes kenenkään ampua.
Nyt sitten voidaan vaikka ajatella, että ei tarvitse ensivaiheessa edes uhkailla pommeilla, kun kaaos saadaan aikaan jo ennenkuin porukalla on edes taju siitä, mitä on edes tapahtunut. Ei tässä nyt enää eletä -30 luvun loppua… Kehitys on niinkutsutusti kehittynyt jo.
Tshernobylin onnettomuus osoitti sen, että vastuussa olevat henkilöt menevät ensimmäiseksi pommisuojiinsa odottelemaan tilanteen kehittymistä, ja pitävät kansalaisensa vuorokausia tietämättöminä tapahtumista.
En ole lukenut ko. puolustuspoliittista selontekoa, mutta epäilemättä teen sen kyllä, kun sopiva hetki tai tarve tulee. Näillä näkymillä olen täysin vakuuttunut siitä, että riskit eivät suinkaan ole siellä, mitä joku puolustuspoliittinen doktriini selittää, -vaan siellä mitä se ei sel8itä.
Mutta sitä vartenhan on tietysti ”riskien hallinta”, josta suu vaahdossa kailotetaan, mutta joka ajatuksenakin on täysi kupla, -puhumattakaan siitä, että kaikkia riskejä ei edes ole identifioitu.
Lukiessa sellaisia asiantuntijatekstejä, tai muita dokuimentteja, jotka kuvaavat tapahtuneita, ja vallitsevia opinkappaleita, kuten tässäkin nyt Tuomo Hirvosen kirjoituksessa, niin on pakko tulla siihen johtopäätökseen olemassaolevan dokumentaation puitteissa, että tässä valmistaudutaan eräiden sopimusten puitteissa, kuten nk. Isäntämaasopimus, siirtelemään vielä palikoita pelikentällä jonkun toisen tahon intressien mukaisesti, kun tilanne on Suomen osalta jo ratkaistu.
Näköpiirissä pitäisi olla reaöistisia tuotoksia, jotka vastaavat jonkinlaista käsitystä siitä, missä oikein pitäisi mennä.
Kiitokset kirjoituksesta Tuomo Hirvonen, -kuten aikaisemmistakin.
On tullut myös Jukka Tarkan ja Matti Pesun puolustusministeriölle laatima ”Koskiveneellä kohti valtavirtaa” -tutkimus/arvio. http://www.defmin.fi/files/3776/01_17_Pesu_Koskiveneella_kohti_valtavirtaa_V2.pdf
Hyvin mielenkiintoinen luettava. Siitä ilmenee että harhaanjohtamisella Suomea on tarkoitushakuisesti hivutettu lähemmäs NATO:a ja että päämasinoijana on kokoomuksen ja RKP:n ohella toiminut mm. ”arvojohtaja” Sauli Niinistö.
[…] Vaikka vastuiden tasolla Suomen linjaa ei harjoituksissa vedettykään, on selvää, että ne vaikuttavat ulkovaltojen kuvaan Suomen asemasta, jota käytännön toimilla, kuten sotaharjoituksilla, rakennetaan. Yhdysvallat ei piilotellut aloitteensa strategista viestiä. Suomessa viestiä ei haluttu myöntää, vaikka se varmasti ymmärrettiin. Päivänselvää on kuitenkin se, että harjoittelemalla maaperällään Yhdysvaltojen kanssa kireässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Suomi lähettää viestin” (s. 107).
[…] Puolustuspolitiikasta puhuttaessa uhkakuvien roolia ja merkitystä ei voida sivuuttaa. Puolustuspolitiikalla ylläpidettävä puolustuskyky pyritään mitoittamaan olemassa oleviin uhkatekijöihin. Uhkakuvat eivät ole objektiivisia, vaan niiden muodostaminen on sosiaalinen ja poliittinen prosessi. Toisin sanoen ”uhkakuvia rakennetaan aina tietyistä intresseistä käsin, ja uhkakuvien rakentaminen on aina sosiaalinen prosessi, jossa politiikka on läsnä. (s. 21) […]
Uhkamallit ja -kuvat ovat siis myös välineellisiä, ja niiden avulla voidaan tavoitella voimavaroja ja sosiaalista hyväksyntää. Lisäksi ne voivat toimia strategisena viestinä niin kotiyleisölle kuin ulkovalloillekin.” (s. 21) […]
Tässä nyt luetaan ko. selontekoa, jonka esipuheessa sanotaan näin:
”Valtioneuvoston puolustusselonteko eduskunnalle antaa puolustuspoliittiset linjaukset
Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusselonteolla ja
sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa turvallisuusym-
päristön vaatimuksiin.”
– – –
Ihanko totta tällä puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan se mistä on kysymys…?
Koko selonteko pitää sisällään lukuisan määrän kannanottoja joiden lähtökohta vastaa lähinnä oletuksellista tasoa preferoitujen näkökulmien valossa.
Sen lisäksi ko. selonteko jo tiivistelmässään, jota tässä nyt on alkajaisiksi luettu, tähtää mielikuvien luomiseen, tai jo luotujen mielikuvien vahvistamiseen faktojen sijasta.
Valtioneuvoston puolustusselonteko ei tietenkään itsessään varmista yhtään mitään, muttta ei sitä varmista sen mukainen toimeenpanokaan, -etenkään, kun premissitkin, jotka implisiittisesti sisältyvät ko. selontekoon ovat nk. täysin ”pihalla”.
Esimerkkinä otettakoon alkajaisiksi nyt vaikkapa se, -kenen turvallisuusympäristöstä tiivistelmässä oikein puhutaan, ja miten se on määritelty suhteessa Suomen kansalaiseen…
Mistä siis on literaalisesti puolustusselonteon mukaisesti kysymys?… Ei sitäkään ole määritelty. Siinäkin luodaan lisää mielikuvapilveä siitä, että kaikkialla kaikilla on yhteneväinen ajatus siitä mistä on kysymys.
Tämän jälkeen voidaankin sitten selittää mitä hyvänsä…
Toivoisin että jokainen muilta kiireiltänsä lukisi tämän nk. puolustusselonteon, ja omalta osaltaan ryhtyisi sen kriittiseen analyysiin.
Kysymys ei ole vain elinehdoista, vaan myös elinaikana maksetuista ellämisern kustannuksista kaikissa muodoissaan…
Kaksi toimintasektoria maailmassa lohkoo kaikesta käytettävissä olevasta kapasiteetista maksimaalisen osan. Toinen on energiasektori, -ja toinen on asekauppa, jota sivistyneemmin nimiteteään puolustusväline- teollisuudeksi.
Molemmat ovat keskenään tekemisissä tietysti, -koska ilman dieseliä ”tankki” ei kulje jne., ja ilman potentiaalisia valloitus,- tai hallintakohteita, tankit ovat turhanpäiväisiä leluja, joilla ne, joiden palkkaluokka on kauluslaatoista luettavissa, -tekevät itsensä tärkeäksi tukiorganisaatioineen ja lisätuloineen.
Tähän on nyt pakko sanoa, että on yksilöitä, jotka sidonnaisuuksistaan, -nykyisistä tai menneistä huolimatta, tai nimenomaan niiden vuoksi, uskaltavat olla rehellisiä niille asioille joiita itsenäisen pienen kansakunnan edut vaativat.
Tullaankin siihen, miten puolustuspoliittinen selonteko käsittelee tätä kysymystä joka on kaiiken lähtökohta…
Mistä siis on kysymys…?
Miten puolustuspoliittinen selonteko vastaa näihin kysymyksiin johdannaisineen…?
Menisikö ko. puolustuspoliittinen selonteko läpi ylioppilaskirjoituksissa nk. esseenä…? Jos niin, niin olisiko se hyvä gradu ammattiin valmistumiseksi…? Minkä tiedekunnaan paperit sillä saisi…?
Olisiko se ominaisuuksiltaan peräti tohtoritasoa…?
En nyt ota kantaa tiedekuntiin.
Pakko on kyllä sanoa, että tällaisten selontekojen tasoilla, asetelmat eivät kyllä naurtata… Mutta niin ei tietysti ole tarkoituskaan, vaan niihin pitää suhtautua vakvasti, joka nyt tässä nimenomaan on tarkoitus.
Kuinka tällaisen selonteon pohjalta voi laatia parlamentaarisen edustustajison ajatuksen mukaisen työselityksen, kukin suunitteluvastuussa oleva omalla sarallaan, joka siten tulisi toteuttaa käytännössä…?
Peruskysymys tässä kuuluukin nyt niin, että mitä ja kenen tarkoitusperää Valtioneuovoston puolustusselonteko oikein palvelee…?
Ko. selonteosta edelleenkin…
”Puolustusjärjestelmää kehitetään siten, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytän-
nön esteitä.”
Siis liittoutumiselle mihin suuntaan…? Sisältääkö tämä ajatus jo jotain, -ja jos sisältää niin mitä, -vai selittääkö se jo niitä asioita, jotka käytännössä on jo toteutettu…?
Kun liittoudut yhteen suuntaan niin nappulat ovatkin sitten siinne päin. Entäpä jos näiden puolustuspoliittiseen selontekoon liittyvien oletusten puitteissa tämä liittolainen olisikin häviävä osapuoli. Tästä on jopa esimerkkejä.
Suomihan on valinnut puolensa vai mitä. ”Ne jotka eivät ole meidän puolellamme, ovat meitä vastaan”…. Näin on joku sanonut, ja jatkaa, että ” Jumala lentää meidän kanssamme.”…
Siihen joukkoon on hyvä kuulua joidenkin mielestä. Suomalaiset ovat uskovaista kansaa…
Suomella ei ollut koskaan mitään käytännön esteitä liittoutua Saksan kanssa. Kyllä Saksa auttoi Suomea, ja Ruotsi auttoi Saksaa. Ilman SKF:n kuulalaakereita koko WW2 olisi kenties saanut toisenlaisia käänteitä jo paljon aikaisemmin..
Nyt tässä yhteydessä pitää ottaa huomioon se, että Ruotsi oli oli toisessa maailmansodassa puolueeton maa joka käytettävissään olevin keinoin auttoi kaikkia sodan osapuolia ylläkuvatuissa puitteissa… ,-vai mitä…?
Ei voi mitään… Suomen puolustuspoliittinen, -siis valtioneuvoston selonteko Suomen tulevasta hyvinvoinnista on suoraan kuin amerikkalaisten kuvitelma amerikkalaisesta unelmasta toteutettuna Suomen osalta…
Kyllä nyt on pakko esittää kysymys siitä, että paljonko tämän hengentuotteen tuottaminen on yhteiskunnalle maksanut…
Minua kyllä hävettäisi, jos olisin ollut osallisena tällaisen hngentuotteen tuotannossa, jota nyt ko. laaatims puolustuspoliittisesta selonteosta edustaa. Kysymys on koko kansakaunnasta…
Ei voi mitään… – vai?
Suomen puolustuspoliittinen, -siis valtioneuvoston selonteko Suomen ”tulevasta hyvinvoinnista” on suoraan kuin amerikkalaisten kuvitelma amerikkalaisesta unelmasta toteutettuna Suomen ”osallta, -siis Suomea hyväksikäyttäen, Siihen suomalaiset poliitikot orientaationeen näyttävät sitoutuneen meni sitten syteen tai saveen…
Nyt kun päivä on jo vähän pidemmällä, niin voisi vaikka pohdiskella sen valossa mihin aikanaan oli liittouduttu, ja kuinka sitten loppujen lopuksi kävikään, ja miksi. Ja kuinka sitten loppujjen lopuksi on käynyt. Tapahtumat kertovat tietysti itsekullekin omaa faktillasta tarinaansa, jonka mieltäminen riippuu opetetuista näkökannoista. Niiden aitous ei välttämättä ole todellisuutta, mutta vastaa tietysti sitä mitä on opetettu milloin minkäkin apparaatin voimalla.
Valitan, että jossain assosiaatioissa hypin kukonaskelin, kun tuntuu siltä, että aikaa selityksiin ei kauheasti ole. Mutta löytämisen iloa en tahdo keneltäkään kieltää. Das ”Ahaa Erlebnis” voi joskus olla melkein yhtä hyvä kuin ”Joku Muu Erlebnis”.
Odotan mielenkiinnolla, toimiiko kirkko samoin kuin silloin kun aktiivisesti oli ajamassa Suomea mukaan toiseen maailmansotaan ja kannustamassa natsiaatetta, kun kirkko kannatti Suur-Suomea jatkosodassa (joka siis oli hyökkäyssota natsien aseveljinä). https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/40309/978-951-39-4864-1.pdf
Riikka nyt unohtaa autuaallisesti sen faktan, että kuka se ensiksi hyökkäsi!
Kumpikaan sota(talvi ja jatkosota) ei ollut Suomen syytä.
Oikeastaan ei ollut mitään kahta erillistä sotaa, vaan kyse oli yhden ja samaisen sodan kahdesta erillisestä ”näytöksestä”
Välirauhan aikana Neuvostoliitto teki lukuisia rikoksia Suomea kohtaan joita voidaan pitää myös sodan tahtoisuutena/julistuksena.
Näihin rikoksiin kuuluivat mm. lentokone Kalevan rikollinen alasampuminen, Suomalaisten rajasotilaiden/siviilien sieppaukset ja murhat ja lukuisat ilmatilaloukkaukset joihin oli turha odottaa vastauta Neukkulan puolelta.
Suomen sodanjohdolle oli täysin selvää että uusi sota varmasti syttyisi Talvisodan päätyttyä.
Stalin nimittäin tähtäsi rauhanteon jälkeen Suomen valloittamiseen ja maan muuttamiseen Neukkutasavallaksi. Julkaistut tiedot osoittavat hänen kehuneen upseereilleen jo huhtikuussa 1940, kuinka hän oli saanut Suomen ”pihteihin”.
Helsinkiä kun oli nyt mahdollista uhata sekä Viipurista että Hangosta käsin.
Neuvostoliiton puna-armeijan esikunta oli antanut Leningradin sotilaspiirille ohjeen Suomea vastaan käytävän uuden sodan varalle 18. syyskuuta 1940.
Käskyä tarkennettiin 25. marraskuuta vaatimuksella laatia hyökkäyssuunnitelma sellaisen tilanteen varalta, jossa Suomi olisi yksin vihollinen.
Itämeren laivasto laati Ahvenanmaan valtaussuunnitelman ja Hangon tukikohdan joukot siirrettiin Leningradin sotilaspiirin alaisuuteen ja sen puolustussuunta käännettiin 12. marraskuuta 1940 mantereen suuntaiseksi.
Neuvostoliitossa Suomen asioiden hoito siirrettiin sisäasiain kansankomissariaatin (ministeriön) alaiselle valtioturvallisuuden päähallinnolle (GUGB) ja lisäksi hyökkäysjoukkoja alettiin siirtää ryhmitysalueilleen.
Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov kävi marraskuussa-40, Berliinissä pyytämässä Saksan johtajalta Adolf Hitleriltä suostumusta Suomen miehitykseen.
Hitler kuitenkin varoitti Neuvostoliittoa hyökkäämästä Suomeen.
Mielenkiintoista muuten, että ”rauhan miehenä” tunnettu J.K.Paasikivi, piti Suomen tilannetta Välirauhan aikana niin vakavana, että hän varoitti Suomen hallitusta ja suositteli vakavasti tukeutumista Saksaan.
”Meidän täytyy koettaa päästä Saksan siipien suojaan”
hän kirjoitti Rytille maaliskuun alussa 1941.
Jatkoa edelliselle.
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 22. kesäkuuta -41.
25. kesäkuuta Neuvostoliitto pommitti suomea n. 500 pommikoneella, pommittaen myös rauhallisia siviilikaupunkeja.
Vasta näiden pommitusten jälkeen 26. kesäkuuta Suomi julisti virallisesti sodan Neuvostoliitolle.
Venäläistutkijoiden Barysnikov & Barysnikovin mukaan suurpommitus 25.6.41 oli ennakoiva sotatoimi.
Kysymys ei ollut siis minkään sortin vastahyökkäyksestä tms. Pommituskäsky toteutettiin Saksaa ja sen liittolaisia vastaan alkavan sodan toimintasuunnitelmien (päivätty 15.5.1941) mukaisesti.
En minä unohda. Suomen maantieteellisen aseman takia vain on niin, että Suomen liittoutumiset, liittoutumattomuudet, ulko-, talous- ja sisäpolitiikka väistämättä vaikuttavat naapuruston politiikkaan — muuallakin kuin Venäjällä.
Josta syystä henkilökohtaisesti suosin hyvin harkittua toimintaa, joka turvaisi Suomen.
Tuossa ylempänä siteeraan Yhdysvaltain ulkoministeriön ISAB-raporttia jossa todetaan Venäjän aseistautumisen olevan luonteeltaan puolustuksellista, ja tarkoitetun NATO:n ja Yhdysvaltain hyökkäysten torjumiseen. Pitääkö Suomen omalla toiminnallaan vaikuttaa asiain kulkuun niin, että Venäjän aseistautuminen muuttuisi hyökkäykselliseksi? Pitääkö Suomen omalla toiminnallaan vaikuttaa asiain kulkuun niin, että Venäjä pakotetaan oman olemassaolonsa turvaamiseksi miehittämään tai tuhoamaan Suomen? Onko se älykästä Suomelta?
Karttaa katsellessa Yhdysvaltain sotilastukikohdat pyrkivät saartamaan mm. Venäjän ja Kiinan. Maailma tulee mahdollisesti jakautumaan kolmeen suurempaan keskenään vallasta taistelevaan blokkiin mikäli nykymeno jatkuu tällaisenaan. Jako tulee olemaan paitsi alueellinen, myös etninen ja uskonnollinen. Tämä kehitys on jo nyt nähtävissä.
Siviileille se tietää jatkuvaa sotatilaa, ihan kaikkialla. Jatkuva sotatila tietää väestön kasvavaa kontrollia, jatkuvaa propagandavyöryä sisäisen turvallisuuden ja oman toiminnan jatkumisen takaamiseksi, kaiken inhimilisen toiminnan alistamista sotaponnisteluille. Ihmisoikeudet muutetaan ihmisvelvollisuuksiksi. Valta haluaa pysyä vallassa ja kasvaakin.
Kirkot, jotka ovat instituutioita siinä kuin muutkin, tulevat tappelemaan oman asemansa säilyttämiseksi. Tämän ne tekevät liittoutumalla hallitsevan ryhmän kanssa kuten tähänkin asti.
Kirkot tulevat yllyttämään muita tappelemaan keskenään, ”kodin, kunnian, isänmaan ja jumalan puolesta”. Sama menetelmää käyttävät Allahin sotureita yllyttävät tahot.
Kehityskulkua kiihdyttää nk. nuorisopullistuma eli nuoren (mies-)väestön suhteettoman suuri osuus muuhun väestöön nähden. Se testosteroniylijäämä pitää ohjata jonnekin. Tähän asti ratkaisu on ollut sota.
Nyt me otamme vanhenevaan Eurooppaan Afrikan, Lähi-Idän ja Aasiankin testosteroni-nuorisopullistumaa, otamme maidemme sisään koska ideologia. http://en.worldstat.info/Europe
Kun ihmisiä on paljon, tietyn määrän väestöstä uhraaminen ”ei tunnu paljon missään”. Pienemmissä ryhmissä yksilöt muuttuvat arvokkaammiksi, ei-uhrattaviksi.
Fundamentalistisuvakkius ei ole vastaus, ei edes osaratkaisu. Syntyvyyden säännöstely/lapsikiintiö olisi, mutta sitä on vaikea pakottaa.
Tällaista tulevaisuuttako me oikeasti haluamme?
Onko rivimiehestä mitään hyötyä ”todellisesta sodasta” ? Israelia ympäröivissä maissa ammuskellaan yksittäisillä aseilla tarkkuutta. Äijää kaatuu kuin heinää, mutta uusia tulee tilalle. Raskaampi kalusto
saattaisi aiheuttaa liian suuret raakaöljyn vahingot palatessaan usan pankkiirien miinuspuolelle. Kolmas
iso sota saattaa olla aluksi ”siistimpi”, koska rintamalta ei jää paljoa haudattavaksi. Jos kerran joka maassa on
ns. laittomia aseita, myrkkykaasuja, niin miksi niitä ei käytettäisi, voitostahan on kysymys. Säteilyä aiheuttavat
purkaukset hakevat sotilaan vaikka perunakellarista, liuottaen lihat luun päältä. Siinä on naurussa pitelemistä ?