Selatessani valtamedian tarjontaa ei-niin-kesäisissä lopputoukokuun tunnelmissa jäin lukemaan Helsingin Sanomien analyysiartikkelia ”Niinistö on tehnyt spagaatin Venäjän ja Naton välille – kansainväliset paineet koettelevat valittua turvallisuus­poliittista linjaa”.

Juha-Pekka Raesteen artikkeli on sinänsä ansiokasta pohdintaa tasavallan presidentin ulkopoliittisesta monikasvoisuudesta, mutta eräs kohta tekstissä suorastaan pysähdytti:

”TOINEN selkeä esimerkki [Niinistön turpospagaatista] on isäntämaasopimuksen hyväksyntä eduskunnassa. Siinä määriteltiin oikeudelliset raamit sille, miten Nato-joukot voivat operoida Suomen maaperällä esimerkiksi sotilaallisissa harjoituksissa.”

Suomen ja Yhdysvaltojen johtaman puolustusliitto NATOn välillä solmittu isäntämaasopimus ei ole ollut edes eduskunnan käsiteltävänä, joten se ei myöskään voi olla ”eduskunnan hyväksymä”.

Raesteen artikkelin muotoilu luo valtiosääntökiemuroista normaalia enempää tietämättömälle lukijalle selkeästi kuvan, että isäntämaasopimus olisi ollut eduskunnan käsittelyssä ja sen hyväksymä. Näin ollen katsoin välttämättömäksi kirjoittaa Raesteelle ja HS:n toimitukselle oikaisupyynnön virheellisen tiedon korjaamiseksi. Oikaisupyyntöni perusteena olivat Journalistin ohjeet.

Artikkeli, ja nimenomaan sen – omankin huomioni kiinnittänyt – kohta ”isäntämaasopimuksen hyväksyntä eduskunnassa” synnytti myös julkista keskustelua. Muiden muassa ex-kansanedustaja Esko Seppänen (vas) ihmetteli asiaa ja oli samoin ottanut yhteyttä Helsingin Sanomien toimitukseen. Vastavalkea kirjoitti aiheesta 1. kesäkuuta.

Helsingin Sanomat julkaisi 2.6. Esko Seppäsen itse ”huomautukseksi” kutsumansa kirjoituksen Päivän Lehti -osiossa – siis mielipiteenä. Seppänen kritisoi kirjoituksen käsittelyä ”mielipidekysymyksenä ikään kuin asiasta voisi olla muutakin mieltä”. Helsingin Sanomat ei ole tehnyt oikaisua Raesteen artikkeliin.

Täysin perusteetta Raeste ei – ainakaan oman näkemyksensä mukaan – käyttänyt muotoa ”hyväksyntä eduskunnassa”. Sähköpostivastauksessaan oikaisupyyntööni Raeste perusteli oikaisun tarpeettomuutta muun muassa isäntämaasopimuksen luonteeseen ja eduskunnan valiokuntatyöskentelyyn vedoten.

Johtuen vajavaisesta Suomen valtiosäännön tuntemuksestani katsoin parhaimmaksi pyytää asiantuntija-apua. Otin yhteyttä eduskunnan suuren valiokunnan sihteeriin Peter Saramoon, joka minun onnekseni katsoo valtion virkamiehen velvollisuudeksi vastata kansalaisten kysymyksiin koskien virkatehtäviään tai asiantuntemuksensa alaa.

Lähetin siis Saramon punnittavaksi seuraavat (kirjoittajan luvalla julkaistavat) Raesteen oikaisupyyntööni lähettämän vastauksen teesit eduskuntatyöstä ja isäntämaasopimuksesta:

”Uskoakseni monella Seppäsen tavoin ajattelevalla on tarkoituksena sanoa, että sopimusta ei ole hyväksytty eduskunnan täysistunnossa lakihankkeen kaltaisesti niin kuin heidän mielestään olisi pitänyt, koska sopimus loukkaa Suomen itsemääräämisvaltaa.

Jos eduskunta on kuitenkin valiokuntatyöskentelyssään tullut siihen tulokseen, että tällainen tulkinta on väärin, se on hyväksynyt menettelyn valiokunnissaan.
Sopimuksen ratifiointi eli hyväksyntä on osaltaan tästä merkkinä. Jos sopimus olisi ratifioitu ja julkaistu säädöskokoelmassa valtiosopimuksena ilman eduskunnan hyväksyntää jotenkin lainvastaisesti, kyseessä olisi suuri uutinen.

Ensiksi on hyvä muistaa, että kansainväliset sopimukset käsitellään aina perustuslain säätämässä järjestyksessä ja perustuslaki määrittää, mitkä sopimukset edellyttävät eduskunnan hyväksyntää.

Normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä eduskunta hyväksyy yleensä eduskunnan lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa koskevat ja niiden toimeenpanoa koskevat asiat.

Hallitus voi puolestaan määrätä kansainvälisen sopimuksen allekirjoittajaksi haluamansa henkilön, esimerkiksi puolustusvoimain komentajan allekirjoittamaan esimerkiksi isäntämaasopimuksen.

Sen jälkeen se käsitellään perustuslain määräämällä tavalla eduskunnassa ja sen jälkeen se ratifioidaan eli merkitään hyväksytyksi. Toisin sanoen eduskunnassa voidaan käsitellä asioita muutenkin kuin lainsäätämisjärjestyksessä, ja eduskunta ei päätä kansainvälisten sopimusten allekirjoittamisesta.

On siis tärkeää tajuta, että eduskunta tekee työtä myös valiokunnissa.”

Seuraavassa Peter Saramon vastaus (korostus lisätty, toim.huom.) edellä tiedoksi annettuihin, Juha-Pekka Raesteen esittämiin perusteluihin ohittaa oikaisupyynnöt artikkelinsa kohtaan ”isäntämaasopimuksen hyväksyntä eduskunnassa”:

Onko isäntämaasopimus hyväksytty eduskunnassa?

Minua on pyydetty kommentoimaan toimittaja Pekka Raesteen vastausta, joka koskee Raesteen presidentti Niinistön ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kirjoittamaa artikkelia, lähinnä siinä ollutta lausetta ”TOINEN selkeä esimerkki on isäntämaasopimuksen hyväksyntä eduskunnassa…” En ole itse ollut eduskunnassa käsittelemässä isäntämaasopimusta, eikä minulla ole ollut tilaisuutta tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin. Kommenttini perustuu siis mediassa olleeseen tietoon isäntämaasopimuksesta sekä omaan, eduskunnan menettelytapoja koskevaan osaamiseeni.

Yleisarviona pitäisin Raesteen antamaa vastausta epätarkkana ja siksi ongelmallisena. Käsittääkseni Raesteen vastauksen voin pelkistää niin, että sopimus on saanut eduskunnan ”hyväksynnän” sitä kautta, että sopimus on saatettu valiokunnan tietoon, ja valiokunta ei ole ryhtynyt saamansa selvityksen johdosta toimenpiteisiin. Raesteen päättely ei ota huomioon eduskunnan päätöksenteon muotosidonnaisuutta eikä sitä, että kansainvälisen sitoumuksen hyväksymismenettely on säännelty perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä hyvin tarkasti. Eduskunta tekee päätöksiä vain täysistunnossa ja vain asioista, jotka on saatettu vireille perustuslain mukaisessa järjestyksessä. Valiokuntien tehtävänä on valmistella eduskunnan päätökset täysistuntoa varten.

Eduskunnassa päätettävät asiat luetellaan tyhjentävästi perustuslaissa sekä eduskunnan työjärjestyksen 3. luvussa. Eduskunnan päätökseen johtavissa asioissa perustuslaki edellyttää valmistelevaa käsittelyä yhdessä tai useammassa valiokunnassa, minkä jälkeen päätös tehdään täysistunnossa. Eduskunnan päätösvaltaa on delegoitu ainoastaan yhdessä tapauksessa: EU:ssa päätettävien asioiden kansallista kannanmuodostusta koskevissa asioissa suuri valiokunta tai ulkoasiainvaliokunta hyväksyvät Suomen kannan koko eduskunnan puolesta perustuslain 96 §:n erikoissäännöksen nojalla. Tämän lisäksi ulkoasiainvaliokunnan käsiteltäväksi on saatettava mm. eräitä kriisinhallintaan liittyviä, välittömästi toteutettavia toimia.

Eduskunnan valiokunnat voivat saada hallitukselta selvityksiä valiokunnan toimivaltaan kuuluvista asioista (PL 47 § 2 mom.) Tällaisesta tiedonsaannista oli käsittääkseni kysymys isäntämaasopimuksen tapauksessa. Valiokunta voi niin halutessaan antaa saamastaan selvityksestä lausunnon valtioneuvostolle. Nämä valiokuntien lausunnot valtioneuvostolle ovat kuitenkin valiokunnan oma poliittinen kannanotto, eivätkä eduskunnan (juridinen) päätös. Hallitus tekee viisaasti, kun ottaa ne huomioon, mutta juridisesti ne eivät ole hallitusta velvoittavia. Jos valiokunta ei anna asiasta lausuntoa, ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä valiokunnan suhtautumisesta asiaan.

Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta säädetään perustuslain 95 §:ssä:

95 §
Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattaminen

Valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Muilta osin kansainväliset velvoitteet saatetaan voimaan asetuksella.
Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
Laissa kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta voidaan säätää, että sen voimaantulosta säädetään asetuksella. Yleiset säännökset valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden julkaisemisesta annetaan lailla.

Perustuslain säännös pitää sisällään ainoan menettelyn, jolla eduskunta voi hyväksyä kansainvälisen sopimuksen. Jotta eduskunta olisi voinut hyväksyä isäntämaasopimuksen, se olisi tullut saattaa eduskuntaan hallituksen lakiesityksenä. Kuten tiedämme, näin ei ole tapahtunut. Sillä seikalla, että isäntämaasopimus kuuluu niihin satoihin kysymyksiin, joista vuosittain annetaan tieto jollekin valiokunnalle, ei ole merkitystä. Poliittinen keskustelu ministeriön ja valiokunnan välillä ei korvaa virallista, julkista päätöksentekomenettelyä.

Käytössäni ei ole riittävästi tietoa ottamaan kantaa siihen, olisiko isäntämaasopimus tullut saattaa Suomessa eduskunnan käsiteltäväksi, kuten Ruotsissa tehtiin. Suomessa ja Ruotsissa päädyttiin eri ratkaisuun parlamentin mukaan ottamisesta maiden hyvin samankaltaisesta valtiosääntöymmärryksestä huolimatta. Oman käsitykseni mukaan erilainen suhtautuminen kahdessa maassa on yhteydessä siihen, miten isäntämaasopimuksen arvioitiin tosiasiallisesti vaikuttavan maan suvereenisuuden perusteisiin. Sopimus itsessään on varsin tekninen ja noudattaa samaa kaavaa kuin Naton jäsenvaltioiden tekemät vastaavat sopimukset.

Jäsenmaissa liittoutuman joukkojen maahantulo ja komentovallan siirtyminen liittoutumalle on ongelmatonta, koska tästä on sovittu Natoon liityttäessä. Ruotsin valtiopäivät katsoi tarpeelliseksi liittää sopimuksen hyväksymiseen erilliset lausumat komentovallan säilymisestä ruotsalaiskäsissä sekä kiellosta tuoda ydinaseita Ruotsiin. Ruotsissa kaiketi katsottiin, että sopimus vähintään sallii sellaisenkin tulkinnan, että liittoutuma sen nojalla saisi Ruotsin alueella saman toiminnan vapauden kuin Naton jäsenvaltioissa, minkä vuoksi tehtiin tarkentava rajaus.

Tuntematta Suomen hallituksen sisäistä harkintaa voin vain päätellä, että sopimus ymmärrettiin meillä toisin. Jos isäntämaasopimus ymmärretään vain teknisenä, myöhemmin poliittisella tasolla tehtävän liittymis- tai muun sopimuksen toimeenpanon välineenä, sitä ei luonnollisesti tarvinnut saattaa eduskunnan käsiteltäväksi. Lähden siitä, että valtioneuvosto – oikeuskanslerin laintuntemukseen tukeutuen – noudattaa tarkoin perustuslain säännöksiä.

Jos isäntämaasopimus pitäisi sisällään sen, että esimerkiksi ulkomainen sotilasosasto voisi tulla Suomen alueelle ilman Suomen hallituksen nimenomaista kutsua, tai että suomalaisia sotilaita voidaan alistaa ulkomaiselle komennolle, valtioneuvosto olisi itsestään selvästi tuonut sopimuksen eduskunnan käsiteltäväksi perustuslain 95 §:n mukaisesti. Koska edellä mainittu järjestely olisi merkinnyt puuttumista Suomen täysivaltaisuuteen, sopimus olisi tullut hyväksyä 2/3 määräenemmistöllä. Hallituksen katsottua, että sopimus ei edellyttänyt lakiesityksen antamista, sopimus voitiin hyväksyä asetuksella, joten sitä ei saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi.

Perustuslain mukaan valtioneuvosto olisi voinut omasta aloitteestaan tuoda sopimuksen eduskunnan käsiteltäväksi siitä huolimatta, että perustuslaki ei edellytä sen käsittelyä lakiehdotuksena. Valtioneuvoston selonteon johdosta eduskunta olisi valiokuntakäsittelyn jälkeen hyväksynyt mietinnön, jossa olisi dokumentoitu eduskunnan näkemys asiasta. Vaihtoehtoisesti hallitus olisi voinut antaa asiasta tiedonannon, jonka käsittelyn päätteeksi eduskunta olisi äänestänyt hallituksen nauttimasta luottamuksesta. Asia olisi myös voitu tuoda eduskunnan keskusteltavaksi pääministerin ilmoituksen kautta, mikä ei olisi johtanut eduskunnan päätökseen – eduskunnassa vallitsevat mielipiteet olisivat kuitenkin tulleet tietoon täysistunnon keskustelussa. Näiden menettelyjen käyttäminen on kuitenkin valtioneuvoston vapaassa harkinnassa, siihen ei ole velvollisuutta.

Toimittaja Raesteen tulkintaa ei mielestäni voi pitää oikeana. Valtiosäännön muotovaatimuksia ei voi ohittaa pelkällä tiedoksi antamisella. Pidän riidattomana, että sopimusta ei ole tuotu eduskuntaan siten, että eduskunta valtioelimenä olisi edes voinut sen hyväksyä.

¤
Vedoten Esko Seppäsen HS:n toimitukselle lähettämään huomautukseen, omaan HS:lle ja J-P Raesteelle lähettämääni oikaisupyyntöön ja Peter Saramon asiantuntijamielipiteeseen, odotan Helsingin Sanomien ja kirjoittaja Juha-Pekka Raesteen ryhtyvän hyvän lehtimiestavan mukaisesti – viimeistään nyt välttämättömiksi osoitettuihin – toimiin virheellisen tiedon ”isäntämaasopimuksen hyväksyntä eduskunnassa” korjaamiseksi artikkeliin ”Niinistö on tehnyt spagaatin Venäjän ja Naton välille – kansainväliset paineet koettelevat valittua turvallisuus­poliittista linjaa”, julkaistu 30.5.2017 (HS | Politiikka | HS-Analyysi) ja 31.5.2017 (HS | Päivän Lehti | HS-Analyysi).

Johanna Lehtonen
Tampere
Toimittaja / Vastavalkea-verkkolehti


¤

Kuva: jarmoluk (CC0) via Pixabay


PÄIVITYS 9.6.2017 klo 15.00:
Helsingin Sanomat taipui oikaisuun

64 KOMMENTTIA

  1. Todennäköisesti isäntämaasopimus jätettiin tuomatta eduskuntaan juuri siksi että eduskunnan mielipiteitä ei voitaisi kirjata, ja asia hoidettiin tällä lailla kiertokautta jolloin voidaan sanoa että sopimus on hyväksytty ja sitä ei ole hyväksytty, aina tarpeen mukaan.

    • Ja tiedettiin, että sopimus ei menisi eduskunnassa läpi lainsäätämisjärjestyksessä. Kansanedustajat olisivat sen kyllä säätäneet voimaan puoluekurin voimalla, mutta kun on prkle noita ihmisiä jotka kyttäävät eduskunnan tekemisiä. Pitäisi jättää vaan politiikka totuusmedian hoitoon.

  2. Stadin Pravdaa ei nyt muutenkaan voi ottaa tosissaan ja varmaan rimpuilevat viimeiseen saakka ettei toimittajien ”mielipiteitä” oikaista julkisesti. Samaan tyyliin toimitaan kuin meidän YLE’ssä. Huvitti vielä suuresti, kun oli viitattu samassa artikkelissa Niinistön valinnan seurauksia kysymyksiin ja vastauksiin kahdelta ”asiantuntijalta”, UPI’n Teija Tiilikaiselta ja Jaakko Iloniemeltä. Miten sattuikin noin somasti?

    Kansalaiset kirjoittavat innolla Niinistön kannattajakortteja, kun tietävät politiikasta yhtä paljon kuin poro raamatusta. Totuusmedialla on tässä osansa. Surkuhupaisaa on, että kansalaiset, tavalliset sellaiset, joutuvat opastamaan eduskuntaa lain polulle. Siellä taitaa olla nyt ihan oikeasti yksinkertainen enemmistö. Muutenhan olisi vaadittu sopimus käsittelyyn lain vaatimassa järjestyksessä.

    Ja edelleen askarruttaa, mistä sitä ”painetta” oikein tulee. Suomenkieltä ainakin no ”paineentekijät” puhuvat. Mahtaako olla kotikutoista ja paljonko tulee vaikutteita länsimaisesta arvoyhteisöstä. Saattaa olla vielä hiukan jälkijättöistäkin, kun näyttää että nato on jättämässä vanhoja kamraadejaan oman onnensa nojaan. No, Suomessahan tullaan aina perässä jonkinmoisella viiveellä.

    • Et siis pidä Peter Saramon kantaa oikeana. Hänhän kirjoitti: ” Jos isäntämaasopimus ymmärretään vain teknisenä, myöhemmin poliittisella tasolla tehtävän liittymis- tai muun sopimuksen toimeenpanon välineenä, sitä ei luonnollisesti tarvinnut saattaa eduskunnan käsiteltäväksi. Lähden siitä, että valtioneuvosto – oikeuskanslerin laintuntemukseen tukeutuen – noudattaa tarkoin perustuslain säännöksiä.”

      • Tämä Peter Saramon lause taisi olla niin korkean tason ironiaa, että Hopalongin aivokapasiteetti ei riitä sitä ymmärtämään.

        Oikeuskanslerihan on ollut nimen omaan sitä varten, että hän JÄLKIKÄTEEN selittää päätökset parhain päin. Eli valkopesee päättäjät.

        Näin teki Jaakko Jonkka ja näin tulee tekemään 110-prosenttisella varmuudella myös Sauli Niinistön oma valinta oikeuskansleriksi eli Tuomas Pöysti.

        • Vastavalkean toimittaja Johanna Lehtonen on pyytänyt eduskunnan suuren valiokunnan sihteeriltä Peter Saramolta kommenttia siitä, oliko Helsingin sanomien toimittaja Jukka-pekka Raeste oikeassa väittäessään, että eduskunta oli käsitellyt isäntämaasopimuksen.

          Johannalla oli oikeus odottaa asiallista kirjoitusta. Sen hän myös sai, ainakin minun, korkeintaan keskinkertaisen aivokapasiteetin omaavan ihmisen, mielestä.

          Yhteenvetona Saramon kirjoituksesta voidaan todeta, että eduskunta ei ole käsitellyt eikä siis hyväksynyt mainittua sopimusta. Ja vaikka Saramon mielestä olisi ollut asiallista, että eduskunta olisi asiaan kantaa ottanut, mitään laitonta ei ole kuitenkaan tapahtunut.

          Vastavalkean ylivertaisen aivokapasiteetin omaavan päätoimittajan Tauno O. Mehtälän mukaan taas Saramo on harrastanut ironiaa. Taunon ironiatutka on äärimmäisen tarkka. Hän pystyy määrittelemään kaksi lausetta, jotka eivät mitenkään tyyliltään poikkea muusta tekstistä, ironiaksi. Vai ehkäpä Tauno tarkoittaa, että koko Saramon kirjoitus on ironiaa?

          Tauno kirjoittaa toisessa yhteydessä: ”Intullektuelliin linjaan olen toki pyrkinyt, eli korostan jatkuvasti järjen käytön ensisijaisuutta.” Korostaa voi mitä tahansa, mutta Taunon linja on ideologinen, ei intellektuelli. Tauno tietää totuuden, ja eri mieltä olevat väärässä joko tyhmyyttään tai ilkeyttään. Ideologinen puoli tulee selvimmin esille ulkopoliitiikassa, jossa Vastavalkea on Venäjän äänitorvi. Samaa asiaa ajaa Johan Bäckman, joka on valinnut tyylilajikseen räyhäämisen. Vastavalkean linja on hienostunut ja asialliselta vaikuttava.

          Mitä oikeuskanslerin toimintaan tulee, niin poliittisten johtajien päätökset, jotka Taunon mielestä ovat vääriä, eivät välttämättä ole laittomia.

      • ”Jos isäntämaasopimus ymmärretään vain teknisenä, myöhemmin poliittisella tasolla tehtävän liittymis- tai muun sopimuksen toimeenpanon välineenä jne…”

        Aivan niin, sinähän koko pointti onkin. Yksi ymmärtää yhtä, toinen toista. Pitää vain olla oikeanlaiset ymmärtäjät.

        Sitten ”Sillä lailla tällä lailla rituraturallaa”.

    • Aikamoista saivartelua näyttää olevan tuo sopimuksen selittäminen. Vaatii äidinkielen tutkinnossa vähintäänkin acropaatin. Kellään ei näytä olevan kanttia sanoa, että kysymyksessä on sen luokan sopimus joka vaatii eduskunnan käsittelyn, paitsi tuo vasemmistoryhmä aikanaan, josta Yrttiaho vielä muistutti. Jotain outoa siinä on. Jos itsesuojeluvaisto? Hiljaa ymmärtävät, että ura olisi katkolla?

      Mutta asiahan oli, että hesari kertoi eduskunnan käsitelleen sopimuksen ja hyväksi havainneen. Sehän ei pidä paikkaansa. On vain sitä stadin pravdaa viimeisen päälle.

  3. Vanha suomalainen traditio on laatia kansaiväliset sopimukset siten, että ne tarpeentullen voidaan kiistää ja kieltää niiden olemassaolo ja velvoittavuus.
    Toivottavasti tässäkin tapauksessa on kyseessä,tuollaisen heikon kohdan rakentaminen,että tarpeen niin vaatiessa voimme kiistää koko sopimuksen.

  4. Hienoa ja hyvin perusteltua työtä, Johanna. Ja Peter Saramonkin arvio on asiantunteva ja moitteettomasti perusteltu.

    Tämä tapaus olisi hyvä saattaa ainakin Eduskunnan oppositioryhmien tietoon. Kysymys on myös Eduskunnan arvovallasta ja sen ’vedätyksestä’ (sumuverho, savuverho) HS:n toimesta.

    Asian tausta on tietenkin se, että HS:n politiikkana (kuten Kokoomuksenkin) ihan julkilausuttuna (aikansa vastaavan päätoimittajan julki lausuma) politiikkana on Suomen ajaminen Naton jäseneksi.

    Kysymys on moraalis-eettisesti moitittavasta ja arvottomasta menettelystä ja sukua HS:n toiminnalle EU-jäsenyyden propagoinnissa.

    Ehkäpä asia olisi saatettavissa myös JSN:n käsittelyyn, jotta he ainakin tietäisivät, mitävaltakunnassa tapahtuu. Samoin tieto Anu Koivuselle ja kaikille Ylestä savustetuille toimittajille. (Tällä en tietenkään tarkoita
    AJ:tä.)

    Johanna, ansaitsisit sananvapuden mitalin, samoin koko Vastavalkean väki.

    Tämäkin surullinen episodi osoittaa, että maassa kaivataan muutakin kuin valtamediaa. Tarvitaan ehdottomsti puolueetonta Yleisradiota ja sellaisia verkkojulkaisuja ja -lehtiä kuin Long Play ja Vastavalkea.

    Je te prie, Johanna, d’agréer l’assurance de ma haute considération.

  5. Muuan HS:n vastaava päätoimittaja esitti taannoisessa kolumnissaan (helmikuu 2014) lehdestään seuraavaa: ”Keskeisinä arvoina olivat – ja ovat edelleen – kansanvaltaisuuden, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sananvapauden edistäminen.”

    Noinkohan oli ja on? HS:n toimittajan tuore ”Isäntämaasopimus”-’analyysi’ puhuu nykyisyyden osalta omaa karua kieltään.

    Menneisyyden osalta riittää ainoastaan yksi perustelu :

    Heinäkuun 21. päivänä 2010 Ilta Sanomat (IS) kertoi otsikolla ”Mediapomo katuu”, miten MTV3:n toimitusjohtaja (Pekka Karhuvaara; PK) piti lähtöä yhteiseen EU-kampanjaan virheenä, joka ”haisi tosi pahalle”.

    Porin Suomi-areenan tapahtumassa PK paljasti suurten lehtitalojen massiivisen ja keskitetyn lobbauksen Suomen EU-jäsenyyden puolesta 1990-luvun alussa. PK:n mukaan EU-hankkeen primus motorina toimi Sanomien pääomistaja, ministeri (Aatos) Erkko.

    IS kertoi PK:n sanoneen porilaisyleisön edessä:

    ”Aatos Erkko soitti Turun Sanomat -konsernin pääomistajille Ketosille ja Alma Median toimitusjohtajalle, esimiehelleni Matti Packalenille. Erkko esitti kysymyksen, voisivatko kaikki nämä lehdet, Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa ja sitten Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat tehdä koko sivun kampanjan EU-jäsenyyden puolesta.”

    Ja kyllähän ne voivat ja tekivätkin. Päätöstä PK piti pahana erehdyksenä:

    ”Vaikka se olikin vaan ilmoitus, niin siinä isot mediatalot, siis valtaosa suomalaisesta painetusta viestinnästä, asettui kimppaan jonkin yhteiskunnallisen ratkaisun puolesta. Juttu haisi tosi pahalle ja oli yhteiskunnallisesti väärin.”

    Pohjoismaiden suurilevikkisimmälle sanomalehdelle on suotu harvinaisen pitkä etsikkoaika noustakseen aidosti lahjomattomaksi neljänneksi valtiomahdiksi. Tuossa projektissa lehti on epäonnistunut. Lehti ei ole ollut eikä ole moitteettoman demokraattinen eikä se näyttäydy yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pyyteettömänä puolustajana. Ei ihme, että monet ovat luopuneet lehdestä ja kääntyneet muiden tiedotusvälineiden ja somen puoleen.

    Viime vuosina Sanoma Oyj ja HS ovat maksaneet kallista hintaa röyhkeästä ylimielisyydestä. Käynnissä on ollut jo pitkään radikaali järkeistämis- ja tervehdyttämisohjelma. Se on tarkoittanut fuduja lukemattomille toimittajille ja muille työntekijöille. Mitä he mahtavat ajatella (ja tuntea) ennen niin suuresta lehdestä? Monen luottamus on mennyt. Jäljelle on jäänyt pettymys, pohjaton pettymys. Vem kan man lita på?

    • ”Viime vuosina Sanoma Oyj ja HS ovat maksaneet kallista hintaa röyhkeästä ylimielisyydestä. Käynnissä on ollut jo pitkään radikaali järkeistämis- ja tervehdyttämisohjelma. Se on tarkoittanut fuduja lukemattomille toimittajille ja muille työntekijöille. ”
      ”Pohjoismaiden suurilevikkisimmälle sanomalehdelle on suotu harvinaisen pitkä etsikkoaika noustakseen aidosti lahjomattomaksi neljänneksi valtiomahdiksi. Tuossa projektissa lehti on epäonnistunut. Lehti ei ole ollut eikä ole moitteettoman demokraattinen eikä se näyttäydy yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pyyteettömänä puolustajana. Ei ihme, että monet ovat luopuneet lehdestä ja kääntyneet muiden tiedotusvälineiden ja somen puoleen.”

      Aivan niin, -Siinä se oleellisin.

      Milloinkahan sitten tervehdyttämisohjelma näkyy käytännössä. Ainakaan kirjoitukset isäntämaasopimuksen eduskuntahyväksynnästä eivät osoita sitä.

      Toimittajaparoille kysymys voi olla vielä hankalampi. Voisi ajatella että työreferenssinä Sanoma Oy:ssä työskentely ei ole eduksi.

      Uusiin tehtäviin astuva poispotkitun toimittajan uusi työnantaja leimautuu toimittajiensa mukaiseti.

    • Jotenkin jäi huomaamata tämä viimeisin lause: ”Vem kan man lita på?”… Jos se ei aiemmin ole valjennut riittävän konkreettisesti, niin yritän nyt tässä tarjoilla sellaista ajatusta, että pitää uskoa ja luottaa ainakin itseensä. Koko elämä on tätä kehityskulkua alusta loppuun.

  6. Epäilen että tässä on vähän sama käytäntö kuin Neuvostoliitossa aikoinaan ”Kansa nautti konjakkinsa edustajiensa välityksellä”. Eli, kun tarpeeksi ”korkeat tahot” hyväksyivät isäntämaasopimuksen, niin voidaan katsoa että niiden alapuolisetkin tahot ovat sen hyväksyneet.

    Tämä ei millän määrin ole oikein eikä hyväksyttävää, mutta se kertoo siitä miten Suomea on johdettu vimeiset 30 vuotta. Ja miden despootit tekevät päätöksiä yleisestä mielipiteestä välittämättä. Edes kansanedustajien mielipiteitä ei kuunnella saati oteta huomioon.

    Elämme maailmassa josta kirjoitettuja historiankirjoja tullaan tulevien sukupolvien toimesta ihmettelemään pitkään. ”Oliko ne noin tyhmiä. Eikä ne ymmärtänyt mihin tuo johtaa…” jne.

    No, olemme joka kerta saaneet sellaiset johtajat kuin olemme ansainneet. Kiitos siitä kaikille suomalaisille.

  7. Orwellismi etenee Helsingin Sanomissa, vaikka Ylessä on ilmeisesti saatukin aikaan ainakin pieni hengähdystauko Atte Jääskeläisen poistuman myötä. Toki Ylessäkin Erkka Mikkonen ja epälukuinen määrä ruputoimittajia jatkaa hitausvoimallaan Atte Jääskeläisen ja Lauri Kivisen viitoittamalla tiellä. Aikansa, sillä eduskunnan toivoisi viimeinkin tarttuvan asiaan isännän ottein.

    Hesarin vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen toiminta sen sijaan on vain Sanoma-konsernin omistajien käsissä (joista Antti Herlin on suurin yksityinen omistaja). Lukijoiden käsissä se on vain siltä osin, että peruuntuvat lehtitilaukset osaltaan luovat painetta suoranaisen valehtelun vähentämiseen (josta tässäkin asiassa on kyse), ja sen paineistusilmiön toivoisi jatkuvan ja voimistuvan.

    Asiasta on syytä jättää Helsingin Sanomille virallinen oikaisupyyntö (jollei sitä vielä ole tehty), ja käynnistää sen myötä juridinen Sananvapauslain mukainen prosessi, ellei oikaisua tehdä.

    • Tänä aamuna aamu ylen aamu tv ssä oltiin huolisaan afrikkalaisen sikaruton torjunnasta,se leviää venäjän suunasta ja on todellinen uhka suomalaiselle sikataloudelle,mutta tapa millä tuotakin ilmiötä käsitellään uhkakuvien kautta,seuraava vaihe lienee päin inhaa itää.
      Tuon sikarutonkin tapaus olisi myös mahdollisuus,niinhalutessamme yhteistyöhön Venäjän kanssa,olisihan siinä niin kannanrajoittamisen, kuin myös lääketutkimuksen alueilla,sama sikarutto tuottaa menetyksiä myös venäjällä.

  8. Oikaisuvaatimukseen on juridinen ja journalistinen tie, mutta olisi syytä pohtia, miksi poliittinen tie on tukossa.

    Miksi media, kansalaisliikkeet, asiantuntijat, yksittäiset poliitikot, puolueet eivät asiaan reagoi. Miksi Sauli Niinistöä, Tuomiojaa, Haglundia ei vaadita vastuuseen framille, miksi politiikan toimittajat eivät ihmettele, miten hallituspuolueiden puoluejohtajat Soini, Sipilä, Orpo mutta myös opposition Rinne, Niinistö, Andersson, Essayah ovat hiljaa, miksi ei kerrota, mitä presidentin puhuttelu puoluejohtajille piti sisällään jne. jne.

    • Niinpä, miksi todellakin? Pelätäänkö jotakin? Eihän tämä normaalia ola ollenkaan että ollaan suut tukossa tärkeässä asiassa.

  9. HS ja Nato-jäsenyys

    ”Sunnuntaina 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen NATO-jäsenyyttä ” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_Sanomat).

    Mikael Pentikäinen ja Nato-jäsenyys

    ”Keskustan eurovaaliehdokkaan, Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan Mikael Pentikäisen mukaan Suomen tulisi hakea jäsenyyttä läntisessä sotilasliitto Natossa” (Juha-Pekka Raeste: Mikael Pentikäinen: Nato-jäsenyys olisi luonteva seuraava askel Suomelle. HS 16.3.2014).
    ¤
    [Lainaus alkaa:] Presidentti Sauli Niinistö tuskastui katsojan Nato-kysymykseen, jonka Ylen Ykkösaamun toimittaja hänelle esitti aamulla.

    Toimittaja kertoi ensin, että Nato-kannatus on kasvussa Ruotsissa. Sitten hän esitti yleisökysymyksen: ”Mitä Suomi tekee, jos ja kun Ruotsi hakee Nato-jäsenyyttä?”.

    – En pidä spekulatiivisia kysymyksiä kovin järkevinä. Meillä on erittäin hyvä yhteys Ruotsiin, ja näyttää siltä, että Ruotsin hallitus ei tule toimikautensa aikana jättämään Nato-hakemusta.

    Tähän toimittaja esitti seuraavan yleisöltä tulleen kysymyksen: ”Jos Ruotsi hakee Nato-jäsenyyttä viiden vuoden sisällä, suosittelisitteko te tasavallan presidenttinä Suomen kansalle Nato-jäsenyyttä vai kannattaisitteko Suomen jäämistä Naton ja Venäjän väliselle harmaalle vyöhykkeelle yhdessä Valko-Venäjän ja Ukrainan kanssa?

    – Minä en pidä tällaisia jos-kysymyksiä kansainvälisissä, suhteellisen merkittävissä kysymyksissä sellaisina, joihin kannattaa lähteä vastaamaan. En minä vastaa siihenkään, jos taivas putoaa niskaan.[Lainaus päättyi.]

    lähde: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/niinisto-tuskastui-nato-kysymyksesta-en-vastaa-siihenkaan-jos-taivas-putoaisi-niskaan/5502464
    ¤
    Eri tahojen Nato-kantoja

    Suomen presidentit

    Urho Kekkosta presidenttinä seuranneen Mauno Koiviston kanta Nato-jäsenyyttä kohtaan on ollut negatiivinen. Ylen vuonna 2009 tekemässä haastattelussa hän totesi vastustavansa jäsenyyttä, sillä ei nähnyt Suomen olevan uhattuna siten, että tarvittaisiin uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.

    Martti Ahtisaari on Nato-jäsenyyden selvin kannattaja Suomen presidenteistä.

    Tarja Halonen on puhunut Suomen liittoutumattomana pysymisen puolesta. Vuoden 2011 uudenvuodenpuheessa hän vetosi kansan enemmistön mielipiteeseen liittoutumattomana pysymisestä ja korosti hyviä naapurisuhteita uskottavan puolustuksen perustana. Halonen on suhtautunut Nato-jäsenyyteen kriittisesti myös presidenttiuransa jälkeen.

    ”Halosen jälkeen presidentin virkaan noussut Sauli Niinistö on kannattanut Nato-jäsenyyden pitämistä avoimena mahdollisuutena, ja on esittänyt, että mahdollisesta jäsenyydestä järjestettäisiin EU-jäsenyyden tapaan kansanäänestys ennen jäsenyyden hakemista” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Nato-keskustelu).

    Kokoomuksen edustajat, kuten Stubb ja Salolainen, ovat julkisesti todenneet puolueen kannattavan Suomen Nato-jäsenyyttä, ja ovat pitäneet sitä Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta parantavana tekijänä. Lännen median vuonna 2015 teettämässä kyselyssä kokoomuslaisista 62 prosenttia kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä. Ruotsalainen kansanpuolue pitää periaateohjelmassaan Nato-jäsenyyden hakemisen avoimena mahdollisuutena. Puolueen edustajista esimerkiksi Carl Haglund on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä.

    Suomen Keskustan vuoden 2006 puolueohjelma toteaa Suomen puolustavan itsenäisyyttään ensisijaisesti itse. Puolue edellyttää kansan enemmistön tukea uusiin turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin. Puolueen tavoiteohjelma 2010-luvulle toteaa, ettei Suomi kuulu Natoon mutta säilyttää Nato-jäsenyyden hakemisen mahdollisena, jos muutos saa kansan enemmistön tuen ja siitä on valtiojohdon laaja yksimielisyys. Puolue edellyttää lisäksi kansanäänestyksen järjestämistä Nato-jäsenyydestä. Keskustan yleisten ohjelmien avoimesta suhtautumisesta huolimatta useat puolueen edustajat eivät ole kannattaneet Nato-jäsenyyttä. Lännen median vuonna 2015 teettämässä kyselyssä keskustalaisista 58 prosenttia vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä vain seitsemän prosentin kannattaessa jäsenyyttä.

    Perussuomalaiset kannattaa puolueen turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa Suomen harjoittaman liittoutumattomuuspolitiikan jatkamista, sillä se näkee liittoutumisen pienentävän Suomen poliittista liikkumavaraa turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Puolue vetoaa muun muassa Nato-jäsenyyden kustannuksiin, jäsenyyden mukanaan tuomiin velvoitteisiin ja jäsenyyden mahdollisiin maanpuolustustahtoa heikentäviin tekijöihin. Tästä huolimatta puolue toteaa pitävänsä Nato-jäsenyyden hakemisen avoimena mahdollisuutena ja kannattaen jäsenyyden edut ja haitat summaavan selvityksen teettämistä. Perussuomalaisista kunnallispoliitikoista yli puolet vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä Lännen median kyselyssä.

    Suomen Sosialidemokraattinen Puolueen eduskuntavaaliohjelma 2015 puoltaa turvallisuuspolitiikan jatkamista nykyisellä linjalla. SDP:n poliitikoista 72 prosenttia vastusti Nato-jäsenyyttä Lännen median vuoden 2015 kyselyssä.

    Vasemmistoliitto tähtää periaateohjelmassaan sodan ja militarismin vastustamiseen. Puolue haluaisi purkaa sotilasliitot, edistää aseistariisuntaa ja YK:n periaatteiden kunnioittamiseen perustuvaa maailmanrauhaa.

    Vihreän liiton periaateohjelma toteaa puolueen kannattavan inhimillistä turvallisuutta asevarustelun sijaan. Puolueen vuoden 2014 poliittinen ohjelma toteaa, ettei Vihreät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Tilanteen olennaisesti muuttuessa puolue esittää kansanäänestyksen järjestämistä mahdollisesta sotilasliittoon liittymisestä.

    Kannattavat kansalaisjärjestöt

    Nato-jäsenyyttä on kannattanut Suomen Atlantti-Seura.

    Vastustavat kansalaisjärjestöt

    Suomen Nato-jäsenyyttä ovat vastustaneet rauhanjärjestöt, kuten Sadankomitea, Suomen rauhanpuolustajat ja Rauhanliitto.

    Mielipidemittausten kehitys

    Elinkeinoelämän valtuuskunnan 1998–2015 teettämissä Nato-kyselytutkimuksissa vastaajien kanta on pysynyt likimain samana suurimman osan vastustaessa Nato-jäsenyyttä.

    Yleisradion vuosina 2013–2015 teettämät tutkimukset vastaavat tuloksiltaan hyvin läheisesti EVA:n tutkimuksia, joiden tapaan puolet vastaajista vastusti, kolmasosa oli epävarmoja ja noin 20 prosenttia kannatti jäsenyyden hakemista. 63 prosenttia vastaajista halusi mahdollisesta jäsenyydestä kansanäänestyksen.

    lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Nato-keskustelu

    (Wikipedian edellä viitattua sivua on viimeksi muutettu 4. helmikuuta 2017 kello 19.50.)

    • Aika selkeäähän tuo on.
      Vain pieni kokkarikerho ja globalistiporukka ajaa Natoon menoa koska se edistää heidän agendaansa eli entistä tiiviimpää sitoutumista ’läntiseen arvo- (lue: rosvo)yhteisöön’ jossa köyhät ja sairaat unohdetaan ja rikkaiden pankkiin lapioidaan rahaa joka kuuluisi koko kansan hyvinvoinnin kehittämiseen.

  10. ”Halosen jälkeen presidentin virkaan noussut Sauli Niinistö on kannattanut Nato-jäsenyyden pitämistä avoimena mahdollisuutena, ja on esittänyt, että mahdollisesta jäsenyydestä järjestettäisiin EU-jäsenyyden tapaan kansanäänestys ennen jäsenyyden hakemista” (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Nato-keskustelu).”

    Tuossa on lausuttuna Suomen informaatiosodan, systemaattisen Venäjä-vihan ja NATOn pakkosyötön alkusanat ja ”ideologia”.

    Sauli Niinistö yritti tyrkyttää NATOa suomalaisille jo 2005 presidentivaaleissa, mutta silloin mediaympäristö oli vielä vapaa ja Niinistön yritykset tarjota ”eurooppalaista NATOa” naurettiin alas sekä toimittajien, median että asiantuntijoiden toimesta.

    Ammattimainen mielipiteisiin ja äänestyskäyttäytymiseen vaikuttava NATOttamisprojekti käynnistettiin 2006 kun HS alkoi ajaa Sauli Niinistöä presidentiksi 2012.

    Vuonna 2012 ja sen jälkeen Venäjä-viha, militarismi, informaatiosota, NATOttaminen, trollit ovat saaneet institutionaaliset muodot Hesarin ulkopuolellakin mm valtion YLEssä, puolustusvoimissa, valtioneuvostossa jne.

    Martti Ahtisaaresta on todettava, että hänen varaan ja ympärilleen ei NATOttamisprojektia rakennettu eikä Ahtisaari presidenttinä ollut kovin NATO-aktiivi. Sellainen hänestä tuli vasta katkerana ja kostonhimoisena sen jälkeen kun SDP ja Halonen olivat syrjäyttäneet hänet presidentin virasta ja kun USA, CIA alkoivat tarjota hänelle töitä ja rahaa.

  11. Palautan mieliin vaatimukset, joita eduskunnan Vasenryhmä esitti isäntämaatukisopimuksen saattamiseksi eduskunnan käsittelyyn eduskunnan itsensä toimesta. Esitin erikseen puolustusvaliokunnassa, että valiokunta käsittelee sopimuksen sisältöä ja antaa siitä kannanoton. Esitystä ei kannatettu. Ryhmämme pyysi myös puhemiesnuvostolta kirjallisesti, että eduskunta ottaa sopimuksen käsittelyyn oma-aloitteisesti. Esillä oli ”minimimenettelynä” mm. Puhemiesneuvoston määräämä ajankohtaiskeskustelu eduskunnan täysistunnossa. Puhemiesneuvosto menetteli poikkeuksellisesti eikä antanut ryhmän kirjalliseen esitykseen mitään vastausta.

    Yt. Jyrki Yrttiaho,
    kansanedustaja vv. 2007 – 2015, puolustusvaliokunnan jäsen vv. 2011 – 2015

    Tässä tiedote kantelusta oikeuskanslerille:

    Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiaho (vr) jätti kantelun oikeuskanslerille Nato-isäntämaasopimuksesta

    Kyseessä on valtiosopimus, joka saatettiin voimaan perustuslakia rikkoen ilman eduskunnan suostumusta

    Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiaho (vr) on jättänyt valtioneuvoston oikeuskanslerille kantelun, jossa hän vaatii 4. syyskuuta 2014 allekirjoitetun ns. Nato-isäntämaatukisopimuksen / yhteisymmärryspöytäkirjan ( Host Nation Memorandum of Understanding, HNS MOU, SopS 82/2014) voimaansaattamisen perustuslainmukaisuuden tutkimista. Sopimuksen allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg.

    Sopimusta ei alistettu eduskunnan käsittelyyn, eikä sille hankittu perustuslain 8. luvun 94 §:n mukaista eduskunnan suostumusta, vaikka sopimus on selkeästi monien asiantuntijoiden mukaan valtiosopimus ja Suomen turvallisuuspoliittisen aseman kannalta ”merkitykseltään huomattava”, ei vain yhteisymmärryspöytäkirja teknisistä järjestelyistä ja viranomaistuesta joukkojen ja kaluston huollossa, logistiikassa ym. Nato-joukkojen toiminnassa Suomen alueella ja Suomen alueen kautta.

    Yrttiaho nostaa kantelussaan esille myös isäntämaatukisopimuksen ”Suomen lainsäädännön alaan kuuluvia ja sitä sivuavia vaikutuksia” (Perustuslaki 94 §) – Nato-isäntämaatukisopimus on nostettu erääksi keskeiseksi perusteeksi EU:n Lissabonin sopimuksen yhteisvastuuta ja keskinäistä sotilaallista apua koskevien artiklojen rinnalle kansallisen lainsäädäntömme sopeuttamis- ja muutostarpeita kartoittaneen työryhmän mietinnössä (Työryhmän mietintö ”Kriisinhallintaan ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät lainsäädännön muutostarpeet – työryhmä”, UM marraskuu 2014). Lainsäädännön muutokset ovat valmistelussa.

    Näillä perusteilla sopimukselle olisi pitänyt hankkia eduskunnan suostumus. Ulkoministeri ErkkiTuomioja lupasi eduskunnan täysistunnossa syyskuun alussa tuoda sopimuksen eduskunnan käsittelyyn ”tavalla tai toisella”. Mutta näin ei tapahtunut. Eduskunnan vasenryhmä esitti puhemiesneuvostolle, että eduskunta ottaa asian oma-aloitteisesti käsittelyyn perustuslakivaliokunnassa, ulkoasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Emme saaneet pyyntöömme edes virallista vastausta. Myös näistä syistä pidän jättämääni kantelua perusteltuna, toteaa kansanedustaja Jyrki Yrttiaho.

    • Sanot Jyrki Yrttiaho siis että isäntämaasopimus vietiin ”teknisenä asiakirjana” tarkoituksella eduskunnan ohi; että sopimuksen sisältö on luonteeltaan niin arka, että sitä ei haluttu tuoda eduskunnan käsittelyyn missään vaiheessa, ei edes kanteluiden jälkeen?

      Käsittelyprosessia tuskin voi siis kutsua normaaliksi. Tai jos se on normaalimenettelyä Suomen eduskunnassa, osoittaa se että demokratian vaalimista ei yleisesti ottaen voi uskoa edusmiesten käsiin.

      Kiitän joka tapauksessa sinua ja Markus Mustajärveä yrityksistä saada eduskunta ja hallitus kulkemaan laillisuuden polulla.

  12. Kantelu Julkisen sanan neuvostolle (JSN)
    #
    ”Jokainen, joka haluaa saattaa hyvää journalistista tapaa
    tai ilmaisu- ja julkaisuvapautta koskevan asian JSN:n käsiteltäväksi,
    voi tehdä kantelun. (…) Jos kantelu kohdistuu jutussa olleeseen
    asiavirheeseen, pitää tiedotusvälineeltä ennen kantelua pyytää
    virheen korjausta ja liittää korjauspyyntö ja siihen mahdollisesti
    tullut vastaus kanteluun. Kantelijana voi olla yksityinen henkilö,
    viranomainen, yhdistys, yhtiö tai muu yhteisö.”
    #
    Kantelun ohjeet

    NOPEASTI, ILMAISEKSI, PUOLUEETTOMASTI

    Jokainen, joka haluaa saattaa hyvää journalistista tapaa tai ilmaisu- ja julkaisuvapautta koskevan asian JSN:n käsiteltäväksi, voi tehdä kantelun. Jos kantelu koskee esimerkiksi yksityisyyden suojaa tai siihen verrattavaa seikkaa, on kantelulle oltava asianomistajan suostumus. Jos kantelu kohdistuu jutussa olleeseen asiavirheeseen, pitää tiedotusvälineeltä ennen kantelua pyytää virheen korjausta ja liittää korjauspyyntö ja siihen mahdollisesti tullut vastaus kanteluun. Kantelijana voi olla yksityinen henkilö, viranomainen, yhdistys, yhtiö tai muu yhteisö. Kantelu on vapaamuotoinen, mutta seuraavia ohjeita on syytä noudattaa:

    1. Kantelu on tehtävä kirjallisesti.

    2. Neuvosto ei käsittele asiaa nimettömän ilmoituksen perusteella. Se ei myöskään ota tutkiakseen asiaa, jonka julkistamisesta on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta. Tästä säännöstä voidaan poiketa vain erityisestä syystä. Jos ilmoituksen tekijä selvästi hakee neuvoston päätöstä samassa asiassa nostettavaa rikos- tai vahingonkorvausoikeudenkäyntiä varten, ei neuvosto käsittele asiaa tai lopettaa sen käsittelyn. Neuvosto voi harkintansa mukaan jättää muunkin asian käsiteltäväkseen ottamatta tai lopettaa käsittelyn.

    3. Kantelu on perusteltava: mitä Journalistin ohjeiden kohtaa rikotaan? Miksi juttu tai ohjelma, josta kantelette, rikkoo mainitsemianne Journalistin ohjeiden kohtia? Kantelussanne on syytä yksilöidä tarkasti kirjoitus, ohjelma tai kuva, josta kannellaan. Kantelun voi tehdä myös toimittajan menettelystä tietojen hankinnassa. Paras tapa tehdä kantelu on täyttää nettilomake. Lomakkeessa kysytään kaikki ne asiat, joita kantelun käsittelemiseksi tarvitaan. Kun neuvosto on tehnyt ratkaisunsa, kantelumateriaali ja kantelijan nimi tulevat julkisiksi. Puheenjohtaja rajoittaa yksityisyyden suojaa koskevan kantelumateriaalin julkisuutta. Neuvosto ei julkaise kantelijoiden nimiä verkkosivuillaan.

    4. Jos kantelu koskee lehteä, on siihen liitettävä kyseisen lehden numero, leike tai kopio siitä. Kantelun kohdistuessa radioon tai televisioon on vastaavasti mainittava minä päivänä, miltä kanavalta ja mihin kellonaikaan ohjelma lähetettiin. Internetistä on mainittava sivun linkki. Neuvosto voi käsitellä vain sellaisia tiedotusvälineita, jotka ovat sitoutuneet JSN:n perussopimukseen:
    Aikakauslehtien Liitto ry
    Radiomedia
    Sanomalehtien Liitto ry (Paikallislehtien Liitto ry)
    Suomen Journalistiliitto ry (Radio- ja televisiotoimittajien Liitto ry)
    Yleisradio Oy
    MTV Oy (MTV3 ym.)
    Sanoma Entertainment Finland Oy (Nelonen ym.)
    Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry
    Palkansaajalehdet PALE ry

    JSN:n toimintaperiaatteisiin ovat allekirjoituksellaan sitoutuneet myös:
    Enontekiön Sanomat, Esse, Kirkko & kaupunki, Kirkkonummen Sanomat, Kittilälehti, Lappilainen, Luoteis-Lappi, Rauhan Tervehdys, Skeptikko-lehti, Sompio ja verkkolehti Uusi Suomi.

    Allekirjoittajiksi on hyväksytty vuodesta 2011 alkaen myös journalismin alan oppilaitoksia, joilla on julkaisutoimintaa: Turun ammattikorkeakoulu (verkkolehti Tutka), Haaga-Helia (verkkolehti Tuima ja aikakauslehti H2) ja Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen julkaisut (viikko- ja verkkolehti Utain, Radio Moreeni, aikakaus- ja verkkolehti Katse sekä Yliopisto-TV).

    5. Kantelukirjelmään voi liittää myös muuta aineistoa, jolla kantelua halutaan tukea. JSN voi pyytää selvityksiä myöhemminkin. Kantelu osoitetaan JSN:n toimistoon, josta saa myös lisätietoja ja hyvää journalistista tapaa koskevaa neuvontaa. Kantelun voi lähettää neuvostolle postitse tai verkon kautta kantelulomakkeella.

    http://www.jsn.fi/kantelun_ohjeet/
    ¤
    Epilogi

    Kuten jotkut muistanevat, C. Wright Mills on todennut muun ohella seuraavaa (valitettavasti käytettävissäni on ainoastaan ruotsinnos):

    ”Den högre omoralen framstår som ett systematiskt drag hos den amerikanska eliten”

    Suomessa hankittu yleinen elämänkokemus vahvistaa Millsin proposition oikeellisuuden myös suomalaisen eliitin osalta. Ja mikä surullisinta, väite näyttää pätevän myös valtamediaan ja sen toimittajiin.

  13. Helsingin Sanomien tulisi itsekin ymmärtää, ettei sen saavuttama mielipidehegemonia-asema tee sille itsellekään kovin hyvää. Vastavalkean ym. vastamedian suorittama sparraus pitäisi ottaa siellä kiitollisena vastaan eikä sortua viher-vasemmistolais-uusliberaalille mielenlaadulle tyypilliseen hysteriaan ja/tai jyräävään ylimielisyyteen.

    Muuten, jos joitakin Vastavalkean ahkeria toimittajia tai sellaisiksi pyrkiviä kiinnostaa, niin case:na olisi mielenkiintoista vertailla Suomea ja Montenegroa Nato-asioissa toisiinsa. Kuinka Montenegro pystyttiin ajamaan Natoon, vaikka kansalaiset siellä laajasti vastustivat jäsenyyttä? Tämä selvitys vaatisi lähdekriittisyyttä, sillä Nato-vastaiset kirjoittajat ovat saattaneet turhankin paljon ”herkutella” tapauksella. Tämä varauma vain siksi, että esimerkiksi USA:ssa esiintyy hämmästyttävän paljon ja hämmästyttävän kiihkeää Nato-vastaisuutta, mitä ei Suomen yksitotisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ”keskustelussa” juurikaan ymmärretä.

  14. Mistä vetoa ettei HS koskaan oikaise..?
    Mistä vetoa, ettei oikaise niin näyttävästi, että suurin osa uutisen lukeneista huomaa..?

    Ei Petteri Tuohisenkaan kuuluisinta juttua HS ole oikaissut, vaikka se meni sellaisenaan läpi koko Suomen valta- eli valemediakentän, ainakin kymmeniin lehtiin.
    http://mvlehti.net/2017/03/24/ilja-janitskin-helsingin-sanomat-suoltaa-ainutkertaista-journalismia/ -juttu kertoo asiasta ja siihen upotetussa puhelussa Tuohinen saa satavarmasti kaikki faktat (kuuntlee varsinkin sen loppuminuutit), mutta pilkkuakaan ei ole ”uutista” muutettu..

    Mitä taas HS:n maksamaan hintaan tulee, mistä me tiedämme, saavatko HS:n pääomistajat pimeästi rahaa joltakin (vaikkapa demareita ja kokkareita vuosikymmeniä rahoittanut CIA), jolla sitä loputtomasti on? Joten kannattais olla vähän hiljempaa tuosta ”hinnasta”.
    Fakta kuitenkin on, ettei SUPO ole tutkinut yhtäkään suurta vallanpitäjien (poliitikot, virkamiehet, pankinjohtajat) rikosta ainakaan 90-luvun alkupuolelta alkaen (esim. http://karjalankuvalehti.fi/images2/pankkikriisi_kkl_01_2017.pdf) joten miten luulette sen kaitsevan voimakkaimpien ulkovaltojen tiedustelupalveluja. – Varsinkaan nyttemmin Isäntämaasopimus- ja muun antautumisen jälkeen..

    • ’… (vaikkapa demareita ja kokkareita vuosikymmeniä rahoittanut CIA),..’
      ET, maamme suurimpia takinkääntäjiä, tällaistakin hän voi syöttää meille:
      Erkki Tuomiojan (sd) mukaan mikään kansallinen tai sosiaalidemokraattinen intressi ei puhu sen puolesta, että presidenttiä olisi perusteltua vaihtaa.
      — Luit oikein: Siis ei mitään PERUSTELTUA SYYTÄ.
      Kuinka alas pitää mennä ennen kuin on syytä ? ihan kaivon pohjaanko… sitten on jo myöhäistä
      http://www.iltalehti.fi/politiikka/201706052200186251_pi.shtml

    • Seppo Raittila.

      Mitä SUPO ylipäätään on tutkinut tai tutkii prhaillaan? Voisiko joku yksilöidä minulle CIA-SUPOn toiminnnan, jolla ”suojellaan” Suomen maaperää ja kansalaisia kansainväliseltä rikollisuudelta. Huumeratsiat eivät siihen riitä, koska tokihan huumekuriiri-SUPOn – silloin tällöin – täytyy esittää, että huumeiden salakuljettajia ja niiden ”levittäjä” on saatu kiinni. Aivan…. tietoa SUPON TOIMINNASTA on mahdoton saada, koska se on ”huippu salaista.” Ei korppi korpin silmää noki, right?

  15. Eli tiivistäen isäntämaa sopimuksella ei ole virallista lainvoimaa ja käytännössä sillä voi pyyhkiä perseen.

    • No ei ihan. USA, Pentagon, CIA eivät tarvitse virallista tai lainvoimaista sopimusta. Niille riittää nykyinen. Jo siinä pienempi ja heikompi sopijapuoli Suomi on täysi altavastaaja sekä sopimuskumppanina että ehdoiltaan.

      • ”Käki kuk-sii kuusikossa, pientä lintu raukkaa, vaikka tintti pieni onkin, silti alta auttaa,”

        • Näinhän se on ettei lupia tarvita kunhan on jotain muodollisesti paperilla ja syteen mennessä kaikki voidaan jälkikäteen kiistää. Käki onkin kukkunut toukokuusta alkaen tähän päivään jatkuvalla huudolla, taukoa juurikaan pitämättä, mitä se ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt… Nytkin tuo ryökäle on äänessä.

  16. On se hyvä, että joku ja jotkut ovat nähneet vaivaa tämänkin asian hoitamiseksi, kuten Johanna. Ei tarvitse kaltaisteni maallikoiden enää tässä ottaa kantaa kuin kannaotoista vedettäviin johtopäätöksiin.

    Saramon kannanotto on selkeä, ja kertoo juuri sen mikä tässä asiassa pitääkin.

    Kuitenkin, liittyen itse juhlakaluun eli isäntämaasopimukseen, -etenkin kuin Ruotsin ja Suomen menettelyt ovat tässä suhteessa täysin samankaltaisessa asiassa olleet aivan erilaiset, -niin Suomen osalta asia roikkuuu sellaisen tekijän varassa, että minä tätä sopimusta on pidetty, ja voitaisiinko sitä pitää sopimuksen sisällön huomioonottaen jotenkin toisenlaiseen kategoriaan kuuluvana.

    Tässä mielessä Ruotsin esimerkki on lähin, seuraavaksi tulevat laajempien kansainvälisten määrittelyjen kehykset, joita nyt pitäsi tavata.

    Tässä mielessä asia fokusoituu oikeuskanslerin kannanottoihin ja niiden pohjalla oleviin perusteluihin, sekä siihen dokumentaatioon, mitä asiaa koskevassa kommunikoinnissa on ko. orgaanien välillä harjoitettu.

    Suomessa ei voi tehdä sopimusta joka olisi Suomen lain vastainen. Kansainvälsisessä yhteisössä ei voi tehdä sopimusta, joka on kansainvälisten sopimusten vastainen.

    Isäntämaasopimus on julkinen sopimus, ja kaikki kommunikaatio siihen liittyen on tultava näkyviin sellaisten dokumenttien valossa kuin hallintomenettelyissä edellytetään.

  17. Omasta puolestani tuo nato-koohotus saisi alkaa jo pikkuhiljaa loppumaan. Siitä on kirjoitettu jo ainakin miljoona artikkelia kommenttia ja mielipidettä. Sitten vielä puhellaan, että natosta ei keskustella (oikein). Oikein keskustelua on vain Suomi natoon ja heti, maksoi mitä maksoi. Vaikka näyttää, että USA on luopumassa ainakin naton maksumiehen roolista. Saattaa vetäytyä vielä koko helvetin natosta. Miten sitten Suomessa suu pannaan? Joko se oma puolustus tulisi ajankohtaisemmaksi. Mieluummin diplomatialla kuin ruutipyssyillä, kiitos.

    Odottelen, että jostain ilmestyisi päättäjä, joka alkaisi käyttämään sanaa rauha. Alkaisi aseiden riisunta ja saataisiin pakotteet loppumaan ja kauppa käyntiin. Taitaa olla vain horisintissa olevaa toiveajattelua. Mitä vahingollisempia ovat päätökset meille, sen innokkaammin niitä tehdään, ohi lainkäsittelyn, vielä. Muutos vaatisi varmaan koko eduskunnan vaihtamisen uusiin naamoihin jotka eivät ole teeveestä tuttuja.

    Eilinen MOT-ohjelma avasi vähän Euroopan parlamentin korruption jäävuoren huippua. Ero EU’sta toisi meille miljardisäästöt, jotka voisimme käyttää ihan itse minne haluamme. Jopa ”puolustukseemme”. Mutta kun siellä eduskunnassa on nyt tärkeä omantunnon päätös tehtävänä. Saako 0,7 % vahvempaa olutta myydä kaikissa kaupoissa? Voihan saatana mitä idiootteja sinne on äänestetty.

  18. Ja YLE se jaksaa: https://yle.fi/uutiset/3-9651465

    Kyllä se oli Putin kun valitsi yhdysvalloille presidentin. Lähteinä AFP, AP ja NSA. Varsinkin tuo NSA on todettu erittäin luotettavaksi tietolähteeksi. Mitä nyt Snowden vähän pilasi.

    YLE’n toimittaja äskettäin kysäisi Tsetsenian homoistakin. Aika ja paikka ei vaan ihan natsannut. Mutta eipä ole tullut juttuja Krimiltä. Sen ”valtaaminenhan” on suurin syy mm. meidän maatalouden ahdinkoon kauppapakotteista johtuen. Miten siellä Krimillä nykyään ihmisillä pyyhkii? Onko työtä ja leipää, tuleeko pommeja niskaan? Manninen taisi viimetöinään tehdä yhden positiivisen jutun Krimiltä ja joutui siirtymään sivummalle.

    Kauppapakotteista on ollut sen verran ”hyötyä”, että kaikki jotka kynnelle kykenevät siirtävät tuotantoa Venäjälle. Valiokin kuulemma, koska eivät halua enää, että vienti loppuu kuin seinään yhdessä yössä. Mutta mitäpä emme uhraisi alttarille, kun vaan tietäisi mille alttarille.

    • YLEn Venäjä-viha on osa Sauli Niinistön & kumppaneiden Natottamisjuonta, mutta ovatko Sauli Niinistö, Soini & kumppanit ymmärtäneet, että tuo Venäjä-vihan järjestelmällinnen jokapäiväinen levittäminen on osa Pentagonin sotajuonta, hyökkäykseen valmistautumista.

      Jotkut jossakin USAssa, Pentagonissa, CIAssa, NATOssa, Suomen puolustusvoimissa mittaavat, missä määrin suomalaiset vihaavat venäläisiä ja Venäjää, jotta hyökkäys Venäjälle koetaan oikeitetuksi.

      Propaganda on jo purrut. Turuilla ja toreilla kuulee, kuinka yksinkertaisemmat suomalaiset vihaavat jo venäläisiä ja Venäjää vaikka heillä ei ole siihen mitään henkilökohtaista syytä vaan vain Suomen media ja poliitikkojen mm. presidentti Niinistön yllytys.

      • Niinhän tuo näyttää. Politiikka ja media on ottanut tehtäväkseen lietsoa vihaa, vielä sellaisia ihmisiä kohtaan joita emme ole edes tavanneet. Eivät ihmiset, kansalliisuudesta riippumatta, niin erilaisia ole. Tuskin monikaan haluaa tarttua aseeseen tappaakseen toisia, ellei siihen pakoteta. Kiivaimmat ovat rähinän aikaansaadessaan takalinjojen miehiä.

  19. En olisi uskonut, että demareiden vaalitappio USA’n pressanvaaleissa otti noin koville. Vielä kuukausia jälkeenpäin hakataan Trumpia Putinilla päähän, ilman että siitä olisi edes luotettavia todisteita. Tämä on varmaan nyt sitä kyrpi-sotaa, johon YLE ottaa innolla osaa. Ja mehän tiedetään, että USA’ssa osataan suomenkieltä ja siellä seurataan YLE’n uutisia kylmä rengas… ja tehdään niin kuin YLE sanoo. Ei tällä yllämainitulla ”uutisella” ole mitään tekemistä meidän mielipiteiden muokkaamiseen Venäjän ja heidän presidenttinsä suhteen.

    Mitä tulee noihin verkkoihin murtautumiseen, hakkerointiin, nykymaailmassa se voi olla vaikka teini-ikäinen koulupoika missäpäin maailmaa tahansa. Eikä NSA’n vehkeetkään ole huonoiksi mainittu.

    YLE’n ”uutiset” eivät sitten juuri muuttuneet vaikka Jääskeläinen lähti. Kivinenhän olisi noiden hakkerointivehkeiden erikoisasiantuntija, myydessään niitä edellisessä tehtävässään. Mutta hän ei taida kertoa.

  20. YLEn Venäjä-viha-uutinen tänään on lapsellinen kyhäelmä, NSA/CIAlta kritiikittömästi kopioitu juttu.

    Ensin uutisessa väitetään, että venäläiset hakkerit yrittivät murtautua USAn äänestysjärjestelmään, mutta ei tietenkään kerrota, selvitetä, todisteta ketkä hakkerit, mutta myöhemmin oletetaan, että Venäjän sotilastiedustelu.

    Uutinen päättyy surkuhupaisaan toteamukseen: NSAn raportista ei selviä, onnistuttiinko hakkeroinnissa vai ei eli hakkeroitiinko vai ei.

  21. Normaalissa uutistoiminnassa jo toimittaja mutta viimeistään toimituspäällikkö olisi vetänyt henkselit jutun päälle siis hylännyt sen uutisena, koska uutiskriteerit eivät täyty.

  22. Presidenttikin piipahtaa 9 pv Ilimajoella Mannerheim oopperassa ja seuraavana päivänä Seinäjoella. Sitä ei kerrota käväiseekö lentonäytöksessä Seinäjoen lentokentällä… kuulemma siellä on esillä kauppatavaraa joista Suumi tulee valitsemaan hoornettien korvaajat.

    • Älä yritä,

      kokoomus, puolustusvoimat, ilmavoimat, Seinäjoki ovat yrittäneet jo vuosia saada F-35:n Seinäjoelle lentonäytökseen, mutta aina vastaus on sama:

      1) F-35:lta on keskeneräisyyden ja vikojen takia kielletty lentonäytökset sekä asutuskeskusten yläpuolella lentäminen putoamisvaaran takia.

      2) Suomessa F-35:lle soveltuvia lentokenttiä on liian vähän ja lentokenttätiheys on liian harva F-35:n hätälaskuja varten.

      • Aikamoista hitekkiä näyttäis olevan tuo F-35, jos näin on. Ei tiedä vaikka Sukhoi lentäis tynnyriä sen ympärillä, yli kaksi kertaa nopeampi kun on. Olis varmaan parempi suomalaisten katella kumpi voittaa ja pysytellä sivussa noista ympyröistä. Tulevat turhan dyyriiksi ja päreiksi menevät kumminkin, jos ihan oikeasti koetellaan. Näin maallikon mielestä maasta ilmaan ammuttavat ohjukset ovat parempia. Niissä ei ole ketään kyydissäkään.

      • Väitinkö minä kauppatavaralla että siellä on F-35? Tuo kuitenkin tuli selväksi että paska kone, joka ei kelpaa Suomen olosuhteisiin. Olen samaa mieltä että maasta ilmaan ammuttavat ohjukset on parempia ja jos kerran ilmavoimiin koneita halutaan, dronet riittäisi hyvinkin:

        https://m.youtube.com/watch?v=7X2ORSlPJ10

  23. No ni, tavis vietti välillä laatuaikaa. Vilkaisin totuusmediaa, mitäs uutta siellä. Ykkösuutinen, 7-hengen perhe syö alle viidelläsadalla eurolla per kuukausi. Sillä lailla. Kyllä sitä halvalla hengissä pysyy jos osaa. Turha valittaa rahan puutetta. Totuusmediasta löytyy ohjeet. Luonnostakin löytyy. Ei tarvitse mennä leipäjonoon ainakaan syksymmällä.

    Päivällä kulkiessani mietin noita ruutipyssyhommia. En minä ihan pasifisti ole, vaikka rauhaa kannatan. Armeijassa sain hyvän koulutuksen ruutipyssyihin. Kultaisia merkkejä tuli ammunnoista. Mutta jos ruutipyssy vielä kainaloon annetaan, toivon että tähtäimessä olisi silloin oikeat rosmot, eivät syyttömät ihmiset, niin kuin sodissa on tapana. Ja mieluummin ei ulkomaille, kiitos, koska siellä ei voi olla varma ketä pitää ampua ja miksi, vaikka eduskunta jo näin päättikin. Otetaan ensiksi tähtäimeen ne, jotka meidän rauhanomaista rinnakkaiseloamme eniten häiritsevät. Sen voi aloittaa ihan rauhanomaisestikin, ilman ruutipyssyjä. Jos osaa.

  24. Samalle USAN juoksupojalle sattuu useita vahinkoja(Niinistö)EU kansanäänestys sekä isäntämaasopimus.Aika rikollinen jätkä.

  25. Onko Helsingin Sanomat jo oikaissut tämämn virheelisen tiedon.? Ei ole havaintopiirissä… Kannattaa hetki miettiä , että voisiko hissiyhtiöllä tässä asiassa olla jotain sabottavaaa, jos olisi, -niin miksi olisi…?

    Olisiko nyt syytä alkaa paneutua vähitellen Antti Herlinin hissiyhtiön henkilökohtaisiin peruskehyksin..?

  26. Keskustelut pakkaa aina vähän rönsyilemään, ja olen mieltä että hissiyhtiötä ei kannata tähän juttuun sekoittaa. Tuskin armeijat juuri hissejä ostelevat, menevät enimmäkseen siviilikohteisiin. Näin ollen tällainen ”ulkopolitiikka” tuottaa heillekin enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Jos omistukset risteävätkin, ja omistaja ohjaisi mediaa, olettaisin heidän vähän toppuuttelevan innokkaimpia toimittajia. Olettaisin, että tässäkään tappauksessa ”omistajaohjausta” ei ole.

    Mutta asiaan ja mediaan. En tiedä miten tällainen asenteellinen uutisointi olisi meille suomalaisille eduksi. Pistetään suvereenien valtioiden päämiehiä matalaksi niin idässä kuin lännessä ja Kiinan päämiehelle on tärkeintä muistuttaa aina ”ihmisoikeuksista” kun vaan on tilaisuus. Mieluummin vielä hänen vierailullaan täällä ja henkilökohtaisesti. Mahtaa olla apua Suomen ”kansainvälistymisessä”.

    Neutraalimpi ja objektiivisempi uutisointi olisi paikallaan. Jos vikoja halutaan kaivella, niitä löytyy kyllä lähempääkin. Maailmalle räksyttäminen ei ketään auta, mutta tuottaa meille vahinkoa. Suomi on pieni maa, eikä maailman asentoa muuta vaikka kuinka räksytetään. Suomen onni taitaa olla, että kielialue ja kansa on pieni, eikä mediaamme juuri muualla lueta ei noteerata. Mahtaako muualla euroopan pienissä valtioissa olla näin asenteellista mediaa? Ja suurundenhulluja politikkoja ja (valehtelevia) toimittajia? Kallonkutistajat voisivat antaa tälle latinankielisen nimenkin.

    • Niin pakkaa, mutta suurin osakkeenomistaja on silti avainasemassa. HS:n olisi pitänyt oikaista todistettavasti virheellinen tieto. Olisi luullut että tahon jota asia koskee olisi myös omalta osaltaan pitänyt reagoida esitettyyn väitteeseen joka ei pidä paikkaansa.

      tä sitten tulee muihin itse aiheesta rönsyäviin asioita kommentteihisi, niin aina on helpompi nähdä rikka toisen silmässä kun käpy omassa. 🙂 Viittaan tässä nyt lähinnä poliitikkojen sanomisiin, ja muihin törttöilyihin.

      • Katos kun tuli nk. hanskahäiriö… Pitää olla tietysti:

        Mitä sitten tulee muihin itse aiheesta rönsyäviin kommentteihisi… jne.

  27. Suomessahan on aika vähän yhtiöitä jotka ovat kansainvälistyneet laajemmin. Kyllä niissä nämä politikkojen toilailut, joita media innolla komppaa, koetaan enemmän vahingollisena kuin hyödyllisenä, mutta niiden kanssa on elettävä. Jopa ”myynninedistämismatkat” osataan ryssiä.

    Kauppasopimukset eivät näytä ainakaan ”vapaakauppaa” edistävän. Enemmän tarjoavat suurille yhtiöille tilaisuuden tehdä kahdenvälisiä sopimuksia toisten vahingoksi. Varsinkin paikallisten pk-yrittäjien vahingoksi.

    USA on erittäin suojattu markkina-alue. Sopimuksista huolimatta jää vielä tuhat keinoa estää tuontia. Heidän suurin ”vientiartikkelinsa” taitaa olla aseet. Mikä mahtaa olla volyymi, näyttääkö käyrä koilliseen? Saudit tekivät äskettäin vähän suuremman kaupan, seitsemän kertaa Suomen valtion budjetti. Pientä Suomeakin lopataan parhaillaan.

    Muutenhan me ostamme Aasiassa valmistettuja amerikkalaisia tuotteita, joiden ohjelmistot on tehty Intiassa. Ei niistä paljon regular Joe Ameriikassa kostu.

JÄTÄ VASTAUS