Mitä minä en tiedä?
Nuorena plikkana oli helppoa, kun maailma oli tässä ja nyt. Aurinko paistoi ja maantie oli kuuma. Moottoripyörän tarakalla kiljuttiin ja mentiin lujaa.
Vähän vanhempana alkoivat selvitä maailman rakenteet. Palikat olivat hyvässä järjestyksessä: alkuyhteiskunta, orjuus, feodalismi, kapitalismi, sosialismi ja kommunismi. Eespäin, eespäin tiellä taistojen… 70-luvulla kokemusta tuli hankituksi Moskovasta ja Itä-Saksasta ja jo silloin tiesin, että sosialismi tulee romahtamaan. Itä-Berliinin jälkeen pakenin paimeneksi korpeen, missä kului 15 vuotta. Ja loppu on ollut jatkuvaa muutosta ja historiaa. Tietysti.
Vuonna 2010 joulukuussa luin Mika Mannermaan kirjan Matka, jossa hän pohtii muun muassa tietoyhteiskunnan muuttumista bioyhteiskunnaksi seuraavien kymmenen, ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Kirja ilmestyi vuonna 2002. Aiheesta hän esittää kaksi skenaariota: Menestyjät ja luuserit ja Hyvien ihmisten juhla.
Ensimmäisessä skenaariossa, Menestyjät ja luuserit, yhteiskunnan moraalikoodin sanelisivat dollari, jeni ja euro sekä ahneus ja röyhkeys. Mannermaan ennustuksessa pieni eliitti
”maksimoisi kaikki bioteknologian ihanuudet omalla kohdallaan. Kauneuden, urheilullisuuden, geneettisesti huippuunsa viritetyt aivot, sataanviiteenkymmeneen kipuavan älykkyysosamäärän, ylimääräistä neurologista muistikapasiteettia gigojen potenseissa. Luomuaivoilla ei olisi sanomista”.
Eliitin lisäksi tarvittaisiin tavallisia tolvanoita, jotka toimisivat lähinnä palvelevissa tehtävissä. Koneiden kilpailijoita ihmisistä ei kannattaisi jalostaa ainakaan voimassa ja vahvuudessa. Tolvanoiden elinikää ei kannattaisi pidentää, vaan pikemminkin ”hiukan lyhentää, jotta eivät ruikuttaisi ja kuluttaisi resursseja vanhetessaan vaan tekisivät töitä ja kuolisivat sitten pian pois”. Heille sopiva elinikä olisi ehkä keskimäärin 60 vuotta.
Toisessa skenaariossa, Hyvien ihmisten juhlassa, ”keskeiset moraalikoodit asetettaisiin kansalaisten valitsemissa yhteiskunnallisissa elimissä kaikilla tasoilla”. Yhteiskunnassa sovellettaisiin geeniteknologiaa kaikilla mahdollisilla alueilla, myös ruuan tuotannossa kaikkein köyhimmillä alueilla. Hyvien ihmisten maailmassa ei enää kuoltaisi joukkomitassa nälkään.
”Ihmisen eliniän pidentyminen keskimäärin 100 vuoteen ja sen ylikin merkitsisi huomattavaa muutosta ihmisten yhteisöllisissä suhteissa. Nyt ihminen tulee tuntemaan vanhempansa ja isovanhempansa ja toisaalta lapsensa ja lapsenlapsensa. Uudessa maailmassa heidän elämäänsä vaikuttavat lisäksi isoisovanhemmat ja lapsenlapsenlapset. Huikeasti kasvanut ihmissuhdeverkosto.”
”Hyvien Ihmisten skenaariossa käytäisiin loppumatonta habermasilaista keskustelua siitä, mikä on sallittua ja miten pitkälle voidaan mennä. Totuus eläisi ajassa jatkuvasti, mutta sillä olisi selvä suunta: eteenpäin. Peruslogiikka olisi, että bioteknologioiden eri alueiden synnyttämiä uusia innovaatioita nopeimmat kannattavat välittömästi, monet ensin vastustavat ja sitten hyväksyvät, ja aina jää pieni joukko, joka on uskossaan vankka eikä hyväksy minkäänlaista ´Jumalan, Jahven tai Allahin töiden´ näpelöintiä. He saavat ilmaista ja pitää kantansa Hyvien Ihmisten skenaariossa, mutta eivät kykene estämään kehitystä.”
Kaiken tämän nykyisen kaaoksen keskellä tuntuu siltä, että molemmat skenaariot etenevät kilvan. Paluuta entiseen ei varmaankaan ole, vaikka jo kokoomuspoliitikko eduskunnassa avuttomuuteensa tunnustaen huutaa entisen markkinakapitalismin perään.
Jos minun pitäisi tämän päivän järjellä sanoa, millainen maailma on kahdenkymmenen vuoden kuluttua, niin olisi pakko vastata: Minä en tiedä.
Missä nyt mennään?
Kun toissapäivänä (13.6.) luin professori Alf Rehnin maaliskuussa 2017 eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle antaman lausunnon ”Liiketalouden tulevaisuuksista – vääristymät, kieroutumat, ja sokeat kohdat”, muistin blogikirjoitukseni ”Mitä minä en tiedä” joulukuulta 2010.
Lausunnossaan Rehn lähtee siitä, että ihmiset tietävät tulevaisuudesta vain yhden asian:
”Mitä tahansa kuvittelemme siitä, juuri se tuskin tapahtuu. Raportit tulevaisuudesta ovat nimittäin ennen kaikkea raportteja siitä mitä tapahtuu nykypäivässä, ja myös ihmisyyden ylimielisyyden peilejä. Jos historia on opettanut meille jotain, niin ainakin sen että ihminen on aina hellyyttävän varma siitä että juuri hän on kykenevä nähdä [sic] tulevaisuuteen, vaikka kaikki sukupolvet ennen häntä on tässä epäonnistunut.”
Tästä syystä Rehnin mielestä on kiinnostavampaa tutkia tulevaisuutta negaatioiden kautta. Pitäisi nähdä, että kaikki väittämät ovat usein ainakin osittain sekä niitä ideoineiden markkinavoimien että käsitteiden politiikan vääristämiä. Tämä taas johtuu siitä, että ihminen etsii turvallisuutta, jonka nykyisyys antaa:
”Ei niin että olettaisimme että suositut tulevaisuuskuvat olisivat aina vääriä, eikä niin että olettaisimme niiden vastakohdan olevan sen oikeampi, vaan niin että myös harkitsemme mitä kieroutumia näihin mahtuu. Miten ihmisen tahto tuntea turvallisuutta, eli toivoa että hänen nyky-ymmärryksensä kelpaisi myös tulevaisuudessa, vaikuttaa tapaamme puhua? Miten alitajuinen pelko (tai ihastus) vaikuttaa tulevaisuuskuviin? Miten luonnollinen halumme juhlistaa uutta ja jännittävää sokaisee meidät asioille jotka eivät ehkä ole juuri tätä?”
Ihmisten taipumuksena on siis johtaa tulevaisuus nykyisyydestä, ja vain siitä, mitään varsinaisesti uutta keksimättä.
Yhtenä esimerkkinä Rehn mainitsee digitalisaation, joka on kuin taikasana. Se ratkaisee lähes kaikki ongelmat, kuten olemme kuulleet ja nähneet. Digitalisaatiosta jauhavat ainakin kaikki he, joiden ura ja tienestit ovat riippuvaisia digitalisaation menestyksestä. Samalla on kuitenkin mahdollista, että se edustaa hyvin samanlaista kehityskäyrää kuin sähkö aikoinaan. Rehn kirjoittaa:
”Mullistava, omalla tavallaan, mutta ennen kaikkea tavalla jossa kaikki on tulevaisuudessa digitalisoitu luonnostaan, ja että digitalisaatio edustaa yksinkertaista oletusarvoa, sellaista joka on kilpailuvalttina merkityksetön miltei kaikille firmoille. Digitalisaation arkipäiväistyminen ei ehkä vielä ole täydessä kukoistuksessa, mutta tänään näemme paljon saman tapaista yli-innostusta jota vallitsi kun sähkö oli uusi ja ihmeellinen teknologia.”
Samanlaista hypetystä Rehn näkee mm. tekoälyssä, vaikka kyseessä ei olisi mitään aitoon tekoälyyn ja syväoppimiseen viittaavaakaan.
”Onkin täysin mahdollista sanoa että monen monta niistä asioista joita tänään kuvaillaan käsitteillä kuten juuri digitalisaatio ja tekoäly ovat oikeastaan varsin vanhoja teknologioita jotka ovat saaneet uuden ja ehomman brändin…”
Yhteiskunnan ”harmaantumisessa” Alf Rehn näkee vakavasti otettavan taloudellisen kehittymisen ja bisneksen mahdollisuuden. Kaiken järjen mukaan tämä vaihtoehto kuitenkin edellyttäisi, että eläkevaroja pullistelevat kassat käytettäisiin eläkkeiden maksamiseen, niin että jokaisen eläkeläisen tulot ylittäisivät edes EU:n määrittelemän virallisen köyhyysrajan. Ilman maksukykyä ei nimittäin ole toimivia markkinoitakaan.

Kysyen kylän löytää. Hakien talon.
Miettiessään Suomen yritysmaailman tulevaisuutta Alf Rehn esittää joukon kysymyksiä vastauksien asemesta:
”Olemmeko panostamassa kehitykseen joka tuo kilpailuvaltteja, tai kehitykseen joka tulee olemaan yhtä itsestäänselviä kuin pistorasiat?
Olemmeko varmoja että ymmärrämme kehittyvän teknologian potentiaaliset rajoitukset, ja tavat jolla sen kehitys voi taittua tai tulla mahdottomaksi?
Onko käsitteistömme puhua kyseisestä tulevaisuudesta oikea, tai olemmeko kielemme vankeja? […]
Katsommeko oikeita tulevaisuuksia, tai jätämmekö huomioimatta sellaisia jotka eivät meistä symboloi uutuutta ja uusiutumista?
Keskitymmekö liikaa helposti käsiteltäviin tulevaisuuksiin, jättäen suuremmat ja monimutkaisemmat mietintöjemme ulkopuolelle?
Kuvittelemmeko liikaa jo nähtyjen ratkaisujen kyvystä vaikuttaa tuleviin haasteisiin? […]
Mitkä teollisuuden haarat, ammattikunnat ja ilmiöt ovat jääneet harkinnan ulkopuolelle?
Mitkä ovat ne mekanismit jolla valitsemme ne ilmiöt joita katsomme, ja miten pitkälle voimme luottaa näihin? […]
Mitkä olisivat Suomen liiketalouden pahimmat painajaiset, ja mitkä valmiudet meillä on jos nämä toteutuvat?
Mitkä ovat ne tulevaisuudet joista emme puhu koska ne ovat liian kauhistuttavia ja täten liian raskaita harkita?”
Yhteenvetona Rehn esittää, että talouden edellytyksiä tulisi edistää yleisesti eikä vain muodissa olevia aloja. Politiikan pitäisi keskittyä enemmän esteiden raivaamiseen kuin talouden ohjaamiseen tukia suuntaamalla.
Poliitikkojen pitäisi pystyä luomaan rakenteet, jotka keskittyisivät enemmän yritysmaailman kriisien hoitamiseen kuin toivottujen mahdollisuuksien esiin manaamiseen. Keskeistä tässä on toimiva koulutus- ja tutkimuspolitikka ja aktiivinen kauppapolitikka. ”Hyvän tulevaisuuspolitiikan tunnistaa enemmin siitä josko se kykenee reagoimaan tehokkaasti yllätyksiin, ei siitä josko se aina välillä kykenee ennustamaan oikein”, kirjoittaa Rehn.
On vaikeaa nähdä tulevaisuuteen. Vielä vaikeampaa on luoda uutta tulevaisuutta varten. Jalat pysyvät tiukasti maassa kun muistamme, että kaikki tämän päivän modernin yhteiskunnan tukipylväät kuten kybernetiikka, automaatio, robotiikka, digitalisaatio ja geenibiologia juontavat hamalle 1970-luvulle – tosin sillä poikkeuksella, että poliittinen taikausko voi jäädyttää tärkeitä taloudellisia löytöjä jopa kymmeniä vuosia geeniteknologian tapaan.
Ja hyväksi lopuksi Rehn kehottaa kaikessa nöyryyteen, vaikka vähän häpeillen, koska professorit eivät ole tulleet kovin tunnetuiksi nöyryydestään. Nöyryyttä on sen tunnustaminen, miten vähän tulevaisuutta voidaan ennustaa. Alf Rehnin päätöslause kuuluu:
”Tämä nöyryys on se mikä pystyy ainakin osittain hälventämään ja vähentämään niitä vääristymiä, kieroutumia, ja sokeita kohtia joita liiketalouden tulevaisuusajattelu on pullollaan.”
¤
Lähteet
Rehn, Alf (11.3.2017): Liiketalouden tulevaisuuksista — vääristymät, kieroutumat, ja sokeat kohdat” https://medium.com/@alfrehn/liiketalouden-tulevaisuuksista-v%C3%A4%C3%A4ristym%C3%A4t-kieroutumat-ja-sokeat-kohdat-50f8b0381edb
Mannermaa, Mika: Matka. WSOY 2002.
¤

Ei mennä missään. Ei olla vielä lähdetty mihinkään. Ei vielä kysytty mitään.
Kun luen jutun, jossa toimijana on ihminen, juttu kaatuu.
Mielestäni ihminen oheisessa kontekstissa on olematon, näkymätön.
Tekstissä ihminen usein korvataan passiivimuodoilla ”pitäisi nähdä” ja taikasanoilla kuten digitalisaatio toimijana ihmisen tilalla (on toki aiheellisia yhteyksiä).
Yhtä näkymättömiä. Saadaan hattaraa.
”Ihminen pystyy..”, ”ihmisen täytyy…” tuotti kiitettävän 60- luvun kouluaineissa.
Ihminen käsitteenä vie mietteet tulevaisuudesta kauas todellisuudesta. Todelliset toimijat pysyvät piilossa myös tässä kritiikissä. Hattaraa.
Oikeat tulevaisuudentekijät kiittävät professoreita, jotka rakentavat hattaroita meille ”tolvanoille”, samoin heitä, jotka ovat luoneet vaihtoehtoelämän, itselleen kirjoittamisen, harhan vaikuttamisesta. Dogielämää.
Ihminen on ”Oskari Olematon, Nollakatu nolla.”
> Eliitin lisäksi tarvittaisiin tavallisia
> tolvanoita, jotka toimisivat lähinnä palvelevissa
> tehtävissä.
Se, että eliittiin valikoituisi vain älykkäitä tai edes enimmäkseen älykkäitä henkilöitä ei ole mahdollista nyt, kun valinta perustuu väkivallan käyttämiseen eli politiikkaan. Poliittisesti on mahdollista luoda uusi älymystö vain fyysisesti tuhoamalla vähä-älyisiksi luokitellus (Stalinin menetelmä) tai kansoittaa valtio äkillisesti henkilöillä, jotka luokitellaan vähä-älyisiksi (Brysselin menetelmä).
> Ilman maksukykyä ei nimittäin ole toimivia
> markkinoitakaan.
Tämä väite esiintyy monena versiona, mutta se yksinkertaisesti on väärä. Juuri toimivat markkinat omine hintamekanismeineen tuottavat tuon ”maksukyvyn”. Ei markkinoiden toiminnan estäminen tai markkinoiden ”sääntely”.
Pasi Laine. Voitko ystävällisesti selventää näkemyskesi siitä, mikä saa markkinat – vallitsevassa raha-järjestelmässä – TOIMIMAAN ILMAN maksukykyä? Eikö jo markkinoiden toimivuudeksi saattaminen tarvitse yrityksen maksukykyä, vai onko yrityksen maksukyky mielestäsi eri kuin kuluttajan maksukyky… eivätkö ne kulje käsi kädessä? Se, että ”markkinat omine hintamekanismeineen” tuottaisivat taianomaisesti TOIMIVAT MARKKINAT/ JA MAKSUKYVYN on mielestäni absurdi väite, eli veditkö kanin hatusta?
> näkemyskesi siitä, mikä saa markkinat –
> vallitsevassa raha-järjestelmässä – TOIMIMAAN
> ILMAN maksukykyä?
Ihminen. Ihmisen halu kohti parempaa yhdessä toinen toisensa kanssa toimien. Markkinat ja rahajärjestelmä pitää ymmärtää toinen toisistaan erillisinä. Raha on yksi tuote muiden tuotteiden joukossa ja sen arvoa ei mitata korolla vaan sillä tuotteiden määrällä, johon se on vaihdettavissa. Esimerkiksi työhön.
Kuvitellaanpa, että meillä olisi Neuvostoliitto, talous, joka ei tarvitse markkinoita. Vain poliittisia päätöksiä. Tuollaisessakin tilanteessa, jossa rangaistuksen uhalla on yksilöä kielletty hankkimasta parempaa elintasoa vaihdannan avulla, markkinat toimivat. Ne markkinat eivät tarvitse rahaa. Tavara vaihdetaan tavaraan. Yksi tällainen vaihdettava tavara on raha.
> Se, että ”markkinat omine hintamekanismeineen”
> tuottaisivat taianomaisesti TOIMIVAT MARKKINAT
Jos markkinat eivät tuota tavaroiden ja palvelujen välille hintoja, niin mikä sitten? Hallinnollinen päätöskö? Mutta silloin, jos hinnat vedetään hatusta tai poliittisista päätöksistä, ei alun alkaen voida puhuakaan mistään markkinoista.
Niin, minä puhuin vallitsevasta – poliittisiin päätöksiin vaikuttavasta -rahajärjestelmästä, joka säätelee ihmisten maksukykyä, ja sinä vaihtotaloudesta. Mahdotonta ajatella vaihtotaloutta suurkaupunkien aikakaudella, jossa kaikki on maksettava rahalla, ei ”tavaralla” tai ”työllä”.
”Mutta silloin, jos hinnat vedetään hatusta tai poliittisista päätöksistä, ei alun alkaen voida puhuakaan mistään markkinoista.”
Osuit naulankantaan, eli voimmeko ylipäätään puhua markkinoista? Meille sanotaan, että elämme markkinavetoisessa yhteiskunnassa, jonka toimivuus pohjautuu kokonaisuudessaan sekä poliittisiin päätöksiin, että ihmisiä orjuuttavaan rahajärjestelmään. Artikkelissa todettu TOIMIVAT MARKKINAT vallitsevassa rahajärjestelmässä tarvitsee kuluttajien ostovoimaa – eli rahaa -joka poliittisten päätösten johdosta kasaantuu juuri sinne – pienelle joukolle rikkaita – missä ei ole tarvetta ostaa.
To BE or not to BE! That is the Question? Omakohtainen kaavani on se, mihin perustan uskoni maailman-katsomukseeni. Ensiksi yksilön on hyvä tehdä itselleen selväksi, mihinkä suuntaan hän haluaa suunnata katseensa kouluoppiensa perusteella, ovatko ne absoluuttisia totuuksia taikka ” kirjanoppineitten ” selityksiä omien oppiensa perusteella. Jos ihminen on pelkästään sattumanvaraisen alkuliman kelluminen meren rantaan, ja siitä puuhun kiivenneen Apinan jatke, joka laskeutui puusta, ja nyt kävelee Wall-Street osake-markkinoille arvopaperi-kimppu kainalossaan, niin totisesti ei ihmiskunnalla ole mitään toivoa tulevaisuuteen. Kehitysoppi on pitkälle ( kehitettyä ) arvailua, joka sai alkunsa yhden ihmisen aivosolujen rappeutumisesta, saadakseen itselleen arvostusta muiden Jumalan-kieltäjien edustajana. Raikas-arvoisia ajattelijoita on kovin vähän, kaiken harhaoppinaisuuden keskellä, täyttäen kauan annetut ennustukset.
Ronald Bernard: Ideaali systeemi psykopaateille
— sellaiseksi maailma muuttuu rahan ja talouden noustessa kaikkea hallitsevaksi. Millään muulla ei näytä olevan väliä, pitäisi pysyä vain nöyränä ja maksukykyisenä ja hyväksyä rahaeliitin ’antaa mennä’-filosofia… niinkö?
Whistleblower: “All Misery on Earth is a Business Model”
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=153198
Liittyen aiempaan 27.4. erittäin runsaasti kommentoituun (242 kommenttia) artikkeliin Valkeus paljastaa pimeyden työt https://vastavalkea.fi/2017/04/27/valkeus-paljastaa-pimeyden-tyot/#comment-27057 siinä kuvatun Ronald Bernardin haastattelun osa 2 on ilmestynyt
Real Big Power: Revelations by insider Ronald Bernard-part 2
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=152939
https://www.youtube.com/watch?v=3C-KHt9vi5k&feature=share
p.s. Goldman Sucks
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=153173
http://www.gilad.co.uk/writings/2017/6/14/goldman-sucks
Ylhäältä ohjatut yhteiskunnat lakeinee, rahatalouksineen yms. eivät ole ihmistä varten. Ne eivät toimi koko ihmiskunnan hyväksi vaan vain pienen eliittijoukon hyväksi. Tämä olisi korkea aika ymmärtää kun eliitin otteen kiristyessä ihmisten pahoinvoinnin oireet käyvät yhä selvemmiksi ja äänekkäämmäksi.
Dorian gray, kärpästen herra, saatana saapuu moskovaan, bret easton ellis: american psyko, betonimaisema jnejne. Ne on jo luettu sillä joku on ne jo aiemmin krjoittanut. Ja venäjän klassikot. Ja Perez-Reverte ja miťä niiťä on… Timo Mannermaa? Leo Mannermaata sentään kunnioitan. Ajaa ohi kaikesta, siis timo? Alf Green? Eino Leino, yes. Miksi tyttö hyvä satuilet, millä on hallituskriiisi.
Väärä seinä?? Kokeile Kanavaa.
Pahoittelen epäasiallista purkaustani, jonka Suomen Demonkraattisen Uuvattihallituksen toiminta sai aikaan.
Näin juuri on nykyisessä raha- ja yhteiskuntajärjestelmässä:
”Yhteiskunnan ”harmaantumisessa” Alf Rehn näkee vakavasti otettavan taloudellisen kehittymisen ja bisneksen mahdollisuuden. Kaiken järjen mukaan tämä vaihtoehto kuitenkin edellyttäisi, että eläkevaroja pullistelevat kassat käytettäisiin eläkkeiden maksamiseen, niin että jokaisen eläkeläisen tulot ylittäisivät edes EU:n määrittelemän virallisen köyhyysrajan. Ilman maksukykyä ei nimittäin ole toimivia markkinoitakaan.”
Eli missä on Suomen eläkerahasto?
Vastaus: pelureiden käsissä. Eläkekassaa paisutetaan eliitti-pelureiden henkilökohtaisen varallisuuden kasvattamiseksi, ja työläiskansa kärvistelee köyhyydessä. Näin se nykyjärjestelmässä menee.
Visioni tulevaisuudesta:
Tulevaisuudessa, eli silloin kun valheen verkkoa kutova satanisti-eliitti on saanut kenkää, ei kerätä ihmisiltä veroja, eikä ole eläkejärjestelmää. Yhteiskunnan toiminta tulee kääntymään täysin päälaelleen, koska rahasta (missä muodossa se onkaan) tulee juoksupoika – ei ihmisiä orjuuttava isäntä. Ihmiskunnan suhde ”rahaan” on muuttunut täydellisesti, ja samalla myös ihmisten suhde työhön. Tulevaisuudessa ihmisillä on paljon vapaa-aikaa – PALJON – kiinalaisia hikipajoja tai lapsityövoimaa et etsimälläkään löydä, sillä koneet tekevät kaiken mekaanisen työn. Tulevaisuuden ”raha” luo aitoa hyvinvointia, terveyttä, pitkää ikää ja turvallisuutta koko ihmiskunnalle tasapuolisesti. Sairauksia tuottava lääketeollisuus on romahtanut, kodittomuutta, sotia ja konflikteja ei ole. Poliittiset järjestelmät, uskonnot ja raha-jarjestelmä ovat romahtaneet, tilalle on asetettu uusi yhteiskuntamuoto, jossa jokainen ihminen on arvokas. Lapset tulevat olemaan uuden yhteiskunnan kulmakivi. Koulutus on kokenut täydellisen muutoksen, valtaa pitävän satanisti-eliitin rakentamat petokset ja valheet – kuten aurinkokeskeinen planeettajärjestelmä ja NASA avaruusvalheineen – ovat romahtaneet, ja niiden tilalla on astunut oikea tiede ja totuus.
Tieteessä tapahtuu paradigman muutos – historian ”kirjat” kirjoitetaan uudelleen. Ihmiskunnan UUSI AIKA on ajattomuus, mikä tarkoittaa sitä että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus = NYT. Ihmiskunta on saavuttanut tietyn kollektiivisen ”kehityspisteen”, ja noussut kosmiseen tietoisuuteen, eli Raamattua lainatakseni: ”ihminen on syntynyt uudeksi.” Hänen maailmankuvansa on kiepsahtanut täydellisesti ympäri, ja hän tiedostaa sen, että hänen toimintansa on sidottu tietoisuuden verkkoon – ALFA JA OMEGA – jota voidaan kutsua Jumalaksi. Ihmisen kuudes aisti aktivoituu, ja hän tiedostaa sen, että Jumala (himself, minä, Alfa & Omega, minun maailma) on valmis, eli ihmiseltä poistuu vapaa tahto. Kyseistä tietoisuuden muutosta ei opiskella tieteen kirjoista tai professoreiden julkaisuista, se paljastuu ihmiselle sisäisesti.
Tämänkaltainen ”taivas maan päällä” ei ole ihme vaan totista totta, ja sen ensi askeleet ovat kulman takana!
Eläkerahasto lienee pelimiesten käsissä eikä se ole mikään ilonaihe mutta tuon ’taivas maan päällä’ utopiasi ensi askeleita en kyllä kuule nurkan takana. Sieltä kuuluu aivan toisenlaista jyrinää.
Ymmärrän, sitä on vaikea uskoa. Totesit kuitenkin alemmassa kommentissasi juuri sen, mikä mahdollistaa suuren muutoksen sanomalla näin:
”Koskaan ennen ei ihmiskunta ole ollut niin suuressa vaarassa ajautua tuhoon kuin tänään.”
Tiedostat sen, että olemme vaarassa ajautua tuhoon, mutta et sitä, mitä täydellisen tuhon jälkeen seuraa. Sehän on selvää, että kun vanha maailma kuolee, niin uusi maailma syntyy tilalle. Elämme parhaillaan sitä aikakautta, jolloin ihmisten pitäisi lukea Raamattua. Se on ällistyttävän nerokas kirja, joka ei puhu missään vaiheessa maailman lopusta vaan ”ajan lopusta”, eli uudesti syntyneestä ihmisestä ”ilman aikaa.” Raamattu sanoo: ”kaikki me muutumme”, eli se kertoo juuri siitä – ihmisen sisäisestä muutoksesta – josta uusi maailma syntyy.
’… Elämme parhaillaan sitä aikakautta, jolloin ihmisten pitäisi lukea Raamattua..’
No, en halua väheksyä lukemistakaan mutta ei lukeminen mitään auta vaan teot. Sinulla on passiivinen ja odottava asenne … että ikäänkuin hyvä tulisi odottamalla, … että koittaa uusi hyvä aika.
Kaikki ihmisen aikaansaannokset ovat olleet ja ovat kovan työn tulosta. Se mitä syntyy itsestään kaiken seurauksena voi olla mitä tahansa ja pahempaa kuin se mikä nyt on.
… Jo 1800 luvulla teologi ja filosofi Bauer vastusti ajatusta siitä, että ”oikeudet” ovat luontaisia, … Ihmisoikeuksien käsitys löydettiin/luotiin kristilliselle maailmalle vasta viime vuosisadalla. Se ei ole synnynnäinen ihmisessä, vaan se on voitettu taistelussa historiallisia perinteitä vastaan.
https://www.henrymakow.com/2017/06/Old-and-New-Testaments-are-Incompatible%20.html#sthash.RiUgGyMR.dpuf
Erittäin hyviä kysymyksiä esittää Alf Rehn. Ja kuvituskuva on ihan mielettömän monitasoinen, graafisesti kaunis. Tuon haluaisin seinälleni.
Kaija, kiitos tästä kokemuksesta.
”Olemmeko varmoja että ymmärrämme kehittyvän teknologian potentiaaliset rajoitukset, ja tavat jolla sen kehitys voi taittua tai tulla mahdottomaksi?”
Emme ymmärrä, emmekä haluakaan ymmärtää ja syynä tähän on yksinkertaisesti ahneus, digitekniikalla halutaan tahkota rahaa, tehdä bisnestä, seurauksista viis. Ne seuraukset eivät näitä ahneita bisnesmiehiä kiinnosta.
Digitaalitekniikka ja elektroniikka ovat äärimmäisen häiriöherkkiä, asia johon ei ole paneuduttu ollenkaan riittävästi. Tässä häiriöherkkyydessä muhiikin tulevan katastrofin siemenet.
Otetaanpa yksi käytännön esimerkki, pitkän ja kalliin digitalisoinnin jälkeen meillä on siirrytty terveydenhuollossa e-reseptiin ja vanhat paperireseptit heitettiin saman tien roskakoriin. Kaikissa muissa pohjoismaissa e-resepti ja paperiresepti toimivat rinnakkain, tämä on todella järkevää vääjäämättä tapahtuvien häiriötilojen varalta. Suomessa eletään kuplassa, tai Jumalan / Allahin suojeluksessa eikä meillä mitään häiriöitä tapahdu. Mitä nyt välillä jotain pientä ddos-hyökkäystä Kelaan tai pientä elektromagneettista aurinkomyrskyä. Mutta mitäs niistä, sairaat olkoot ilman lääkkeitään. Tärkeintä on säästöt joita saadaan tuhottoman kalliin digitalisaation jälkeen paperiresepteistä luopumalla.
Rehn vertasi digitalisaatiota samantapaiseen hypeen mikä kenties on vallinnut sähkön tullessa markkinoille. Sähkö on väritöntä, hajutonta ja yleensä ihmisaistein havaitsematonta ”ainetta” (sähköyliherkät lienevät tästä poikkeus) Aivan samoin on tilanne vanhan analogisen tekniikan tilalle tulleen digitaalitekniikan osalta. Emme aisteinemme havaitse sitä sähköallergikkoja lukuunottamatta. Niin sähkö kuin radioaallot kulkevat analogisella tekniikalla kauniina siniaaltona kun digiaalto sitävastoin liikkuu kulmikkaana kanttiaaltona ilmassa tai johtimissa.
Sähköstä puhuttaessa kannattaa tutustua Teslaan, tuohon keksijäneroon, hänen ajatteluunsa ja näkemyksiinsä. Teslan mukaan kaikella niin elollisella kuin elottomalla kaikkialla niin maapallolla kuin kosmoksessa on oma värähtelytaajuutensa, mikä voi saada aikaan aina tilanteen mukaan joko hyvää tai pahaa.
Tosiasia on, että kaikesta hypetyksestä huolimatta, ihmiskunnan tietämys omasta olemisestaan tahi maailmankaikkeudesta on likimain apinan tasolla.
Kaiken aikaa maailmassa tapahtuu asioita, joita meille ei uutisoida, olipa kyse sitten tulivuorenpurkauksista, maanjäriistyksistä tai sinkholeista, näihin maaperään kuin tyhjästä ilmestyneistä suurista aukoista. V. 2010 jälkeen kaikkien näiden ilmiöiden määrä on räjähtänyt silmille, niitä tapahtuu likimain päivittäin, mutta eipä niistä juurikaan uutisoida.
Aiheeseen (sinhole) liittyvä mielenkiintoinen video, mikiäli nämä sinkholet ovat jollekin vielä tuntemattomia:
https://www.youtube.com/watch?v=FR1mvJU_ASU
’… Ne seuraukset eivät näitä ahneita bisnesmiehiä kiinnosta…’
Näin on ja siksi ihmiskunnan tie vie väistämättä tuhoa kohti vaikka puhutaan edistyksestä. Koskaan ennen ei ihmiskunta ole ollut niin suuressa vaarassa ajautua tuhoon kuin tänään.
Onhan se aika kummallista kun ajatellaan että tietoa kuitenkin tuhon syistä on. Sitä vain ei haluta ottaa käyttöön.
Viittaan tämän artikkelin kommenttiini https://vastavalkea.fi/2017/06/14/kouluja-kayneet-ovat-sivistyneita-alykkaita-ja-eettisia/