Edellisessä kirjoitelmassani kerroin, kuinka perinteinen vasemmisto on halutonta tai kyvytöntä tuomaan kansan ulottuville vaihtoehtoa valtaeliitin harjoittamalle politiikalle, vaikka heillä ehkä sellainen teoriassa olisikin. Samassa yhteydessä vihjasin, että oikeistopopulistit eivät tarjoa todellista vaihtoehtoa perinteisille konservatiivisille ja sosiaalidemokraattisille – tai tätä nykyä oikeammin: uusliberalistisille – puolueille senkään vertaa (niiden väliin sijoittuvat liberaalidemokraatit ovat yleensä vain jommankumman apupuolueita). Nyt syvennän tätä vihjausta.
Itse asiassa on hieman vaikea hahmottaa, mitä oikeistopopulistit oikeastaan tarjoavat. Heillä ei näytä olevan vaihtoehtoja yhteiskuntien taloudellisiin ongelmiin, joiden pitäisi olla jokaisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta aivan ensisijaisen huomion kohteita. He tekeytyvät vaihtoehdoksi ja eliitin vastustajiksi, mutta valtaan päästessään (kuten perussuomalaiset Suomessa ja Donald J. Trump Yhdysvalloissa) he myötäilevät vanhaa tuttua talousajattelua, jossa köyhän tulee raataa eliitin rikastuttamiseksi. Niin tekee kunnon ihminen, työteliäs kansa, isänmaan eduksi.
Avulias valtamedia on nostanut oikeistopopulistit ainoaksi vaihtoehdoksi valtaa pitäville puolueille. Ranskan Kansallinen Rintama, Britannian UKIP, Vaihtoehto Saksalle ja muut vastaavat muistetaan aina mainita, kun analysoidaan, kuinka perinteisten puolueiden valta on murenemassa. Mutta onko se todella – ja jos onkin, ovatko uudet puolueet tarjoamassa uutta politiikkaa? Toki näillä puolueilla on kannatusta mainitsemisen arvoisen paljon mutta ei selvästikään niin paljon, että ne voisivat syrjäyttää konservatiivit ja sosiaalidemokraatit vallan huipulta. Mutta oikeistopopulistipoliitikkojen naamat ovat aina näkyvillä valtamediassa. Heidät on hyväksytty osaksi sallittujen mielipiteiden kirjoa.
Hetkinen. Sallittujen mielipiteiden? Mutta eivätkös juuri oikeistopopulistit ole niitä ”väärien mielipiteiden” esittäjiä, jotka poliittinen ja mediaeliitti haluavat vaientaa? Eivätkö he juuri edusta sitä kansan tukahdutettua ääntä, jota eliitti ei halua kuulla? Kaikki sellainen on tietenkin osa heidän populistista retoriikkaansa. Sille rakentuu heidän luomansa poliittinen identiteetti: toisinajattelijat, kansan äänet, sorretut ja vaiennetut. Vilkaisu eliitin omaan mediaan riittää osoittamaan, että oikeistopopulismi on otsikoissa ja sen keskustelunaiheet esillä muodossa tai toisessa koko ajan. Kuka heidän näkemyksistään oikeasti vaikenee?
* * *
Vuonna 1922 Walter Lippman esitteli näkemyksensä siitä, kuinka länsimaita tulisi hallita: Hänen mukaansa valtaa pitävien on ensin vuodettava haluamansa lopputulos kansan tietoisuuteen tiedotusvälineiden kautta, media rakentaa siitä ”kansalaismielipiteen”, ja sitten se voidaan toteuttaa. Noam Chomskyn ja Edward S. Hermanin kirjan Manufacturing Consent mukaan median tarkoituksena on lähinnä luoda yleistä suostumusta sille, mitä valtaa pitävät haluavat. Ovatko oikeistopopulistit nousseet otsikoihin siksi, että heille on löytynyt kansan keskuudesta niin paljon kannatusta? Vai onko eliittimedia itse nostanut heidät näkyville ja maalannut nykyjärjestelmän ainoiksi kriitikoiksi? Ja miksi he olisivat tehneet niin?
Chomskyn mukaan ”[ä]lykäs tapa pitää ihmiset passiivisina ja kuuliaisina on rajata tiukasti hyväksyttävien mielipiteiden kirjoa mutta sallia hyvin eläväinen keskustelu näissä rajoissa – jopa rohkaista kriittisempiä ja toisinajattelevia näkemyksiä.” Eikö oikeistopopulistit ole täysivaltaisesti otettu mukaan tähän keskusteluun niin politiikassa kuin mediassakin? Kaikki höpinät ”ääripäistä” ja valtamediassa käytävä ”dialogi” ovat juuri tätä eläväistä keskustelua niissä rajoissa, jotka eliitin media vetää.
Chomsky jatkaa: ”Se antaa ihmisille vaikutelman, että tämä kaikki on vapaata ajattelua, mutta samaan aikaan järjestelmän taustaolettamukset pidetään koko ajan mukana niiden rajojen avulla, jotka keskustelulle annetaan.” Mitkä ovat nämä taustaolettamukset? Kyse on niistä asioista, joita oikeistopopulistit eivät koskaan nouse haastamaan. He kyseenalaistavat vain ”monikulttuurisuuden” – ja siitäkin siis tarkalleen ottaen vain sen verran, että muslimimaiden ihmisten pääsy maahan on estettävä ja vähemmistöt saisivat pysyä hiljaa kaapeissa. Harva heistäkään oikeasti haluaa kaiken monikulttuurisuuden (kuten kiinalaisravintolat) pois ja rajat kiinni.
Mutta maahanmuutto ja vähemmistötkö ovat se eliitin ylläpitämän järjestelmän sydän, jota tavallisen kansan äänenä toimivat oikeistopopulistit rohkeasti uskaltavat vastustaa? Vai onko eliitti medioineen itse nostanut ne puheenaiheeksi, jotta jokin muu pysyisi poissa keskustelusta? Oikeistopopulistit yrittävät kovasti saada kansan uskomaan, että maahanmuuttajat ja vähemmistöt ovat ongelma, johon eliitti kaataa ”minun verorahat” (harvassa muuten ovat oikeistopopulistit, joita kiinnostavat veroparatiisit ja suurituloisten verottaminen), ja että niin sanotut vanhat puolueet jostain syystä haluavat tehdä nimenomaan ja ensisijaisesti juuri sitä.
Sivuseikkana todettakoon, että yksi hyvä vihje oikeistopopulistisen ”vaihtoehdon” näennäisyydestä on suhtautuminen terrorismiin. Mikään poliittisesti merkityksellinen ryhmä lännessä ei pidä esillä mahdollisuutta, että länsimaissa tällä vuosisadalla tapahtuneet terroristi-iskut olisivat osa edelleen jatkuvaa Operaatio Gladioa. Konservatiivis-sosiaalidemokraattinen eliitti medioineen ei voi tietenkään arvella, että terrorismi on valtiollisten toimijoiden työtä heidän edustamansa järjestelmän ylläpitämiseksi. Oikeistopopulistit eivät kyseenalaista eliitin näkemystä, sillä heillä on ideologinen tarve nähdä mahdollisimman paljon pahaa ennemmin muslimeissa ja maahanmuuttajissa.
* * *
En usko, että politiikan, talouselämän ja median eliitti todella haluaisi oikeistopopulistit valtaan. Tuon eliitin vastenmielisyys kyseisiä toimijoita kohtaan on luultavasti aitoa, eikä kyseessä liene mikään yhdessä punottu salaliitto. Pikemminkin kansalle, joka on tyytymätön harjoitettuun politiikkaan, tarjotaan näennäisvaihtoehto, joka on siinä määrin vastenmielinen, ettei enemmistö sitä äänestä, mutta vallitsevalle poliittiselle ja taloudelliselle järjestelmälle vaaraton, jos äänestää kuitenkin. Median tarvitsee vain poimia sopiva poliittinen toimija ja nostaa se kansan nähtäville. Samalla muut yritetään vaientaa pois olemassaolosta.
Tällainen on tietenkin hyödyllistä toimintaa niiden taholta, jotka eivät oikeasti halua tilanteen muuttuvan. Yhteiskunnan kaikkein olennaisimmat ongelmat eivät liity maahanmuuttoon, homoliittoihin tai mihinkään muuhunkaan, mikä ei kosketa suurinta osaa kansasta eikä aiheuta vaaraa eliitin etuoikeutetulle asemalle. Nykyjärjestelmän pääongelma on sen vääristynyt suhtautuminen työhön ja talouteen, ja tämä suhtautumistapa on niin syvällä yhteiskunnan hengessä, ettei sitä ole helppo havaita tai kyseenalaistaa.
Tällainen järjestelmä on ongelmallinen, koska se opastaa ajattelemaan ensisijaisesti taloudellisia näkökohtia, vaikka talouden pitäisi olla pelkkä väline ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Sen sijaan Talous nostetaan ihmisen yläpuolelle, ja ihmisten annetaan kärsiä, koska ”talouden realiteetit” tulevat vastaan. Tosiasiassa talouden realiteetit ovat paljon kauempana kuin kansalle sanotaan. Näin siksi, jotta eliitillä olisi enemmän tilaa temmeltää kansan ja realiteettien todellisten rajojen välissä.
Nykyjärjestelmämme perustuu ajatukseen, että meidän on tehtävä työtä yhteiskunnan pystyssä pitämiseksi. Työstä saamme palkkaa, jonka turvin voimme saada jossain määrin myös jotain hyötyä ylläpitämästämme yhteiskunnasta. Kuitenkin suuri osa tämän työn synnyttämästä vauraudesta ja hyvinvoinnista kasautuu eliitille, ja suuri osa työtä tekevistä elää sen ulottumattomissa. Näin ollen työstä on muodostunut menetelmä ylläpitää rikasta eliittiä, joka antaa työn tekijöille vain sen verran kuin nämä tarvitsevat jatkaakseen työn tekemistä liiemmin mukisematta.
Ja jos joku mukisee, häntä voidaan haukkua laiskaksi, vastuuttomaksi ja ahneeksi ja uhkailla työttömyydellä. Suojakilveksi rakennetaan ilmapiiri, jossa raatamisesta tehdään itseisarvo ja työttömyydestä merkki laiskuudesta. Ihmiset muovataan tyytyväisiksi siihen asiantilaan, että he ovat hyödynnettävää massaa, joka saa elää rikastuttaakseen eliittiä. Tällaisessa ilmapiirissä isorikkaat voivat huoletta sanoa ihmisiä ”turhiksi ja tehottomiksi yksilöiksi” ja sivistystä ”hukkaan heitetyksi ajaksi” valtiollisen TV-kanavan haastattelussa. He voivat haukkua ”heikompaa ainesta” ja vaatia ihmisiä tekemään ilmaista työtä. Mutta entä jos eliittiä ei olisi vaan kansa itse omistaisi oman yhteiskuntansa ja oman työnsä luoman vaurauden ja hyvinvoinnin?
Ihmiskunta on kehittynyt jo siihen vaiheeseen, että vain harvojen tarvitsee tehdä työtä. Työn koneistaminen ei ole uusi keksintö, ja teknologian kehityksen – robotisaation – myötä tulee tulevaisuudessa yhä hankalammaksi sitoa toimeentuloa työntekoon. Teknologian kehitystä käytetään tietenkin sumeilematta työttömyyden lisäämiseen ja pakottamaan työn tekijät kilpailemaan entistä kiivaammin harvenevista työpaikoista. Näin palkkoja voidaan laskea ja vaurautta kasata eliitille yhä enemmän.
Mutta ei työn robotisointi ole se ongelma. Ongelma ei ole työttömyys vaan köyhyys. Ongelma on vaurauden kasaantuminen eliitille kansalle jakautumisen sijasta. Robotisaatio voisi luoda yhteiskunnan, jossa kaikilla on tarvitsemansa ja lisäksi paljon vapaa-aikaa. ”[Paul] Lafarguen logiikan mukaan koneellistumisen ja tuottavuuden kasvun olisi pitänyt johtaa lyhyeen työpäivään, tasaisempaan kulutukseen ja suurempaan vapauden tilaan”, kirjoittaa aatehistorioitsija Hanna Sarkkinen. ”Kehitys on kuitenkin pysähtynyt ja yhä ihmiset uupuvat töissään ja turhaa työtä tehdään valtaisia määriä. Ylituotantoa puretaan luomalla keinotekoisia tarpeita mainonnan avulla.”
Mihin kaikkeen ihmiskunnasta olisi esimerkiksi tieteen ja kulttuurin saralla, jos yhä suuremmat ihmisjoukot voitaisiin vapauttaa elossapysymistaistelusta harjoittamaan niitä? ”Herra Lafarguen ajattelun pihvi on se, että luopumalla kaikesta turhasta työstä”, Sarkkinen jatkaa, ”hyödyntämällä teknologiaa ja jakamalla jäljelle jäävä tarpeellinen työ tasaisesti kaikkien kesken voidaan työaikaa lyhentää, mahdollistaa kaikille riittävät elämänedellytykset ja tasainen tulonjako sekä lisätä vapaa-aikaa ja ihmisten henkisen kehityksen mahdollisuuksia.”
* * *
Oikeistopopulistitko edustavat tällaista vaihtoehtoa? Päinvastoin. Valtiotieteilijä ja tietokirjailija Paavo Löppösen mukaan ”uusliberalistit ja oikeistopopulistit ovat alkaneet toimia myös yhdessä useiden maiden hallituksissa. Suuntaukset yhtyvät samoissa puolueissakin”. Hänen mukaansa esimerkiksi Suomessa ”kilpailukykysopimuksella pyrittiin nujertamaan ay-liikettä ja perinteistä sopimuslinjaa, ja sote-uudistuksessa avataan ideologisin perustein markkinoita yksityisille toimijoille”. Kuulostaako tämä eliitin ja sen edustaman järjestelmän kyseenalaistamiselta?
Vaihtoehdon tarjoamisen sijaan oikeistopopulistit käskevät mennä töihin tai takaisin Neuvostoliittoon. Tietenkin: eivät he voi taloudesta keskustella, sillä he eivät siitä mitään ymmärrä. Sen sijaan he haluavat keskustella ”matuista”, ”suvakeista” ja ”homorummutuksesta”. Niistä heillä on mielipiteitä. Media on valmis puhumaan noista mielipiteistä mutta ei talousjärjestelmän uudistamisesta. Näin turvataan eliitin vallan jatkuminen. Esimerkin tarjoaa Heikki Patomäki, jonka mukaan Helsingin Sanomien ”[v]alikoinnin ja editoinnin tuloksena vieraskynäkirjoitukset kuulostavat suurimmalta osaltaan uusliberaalia valtavirtaa tukevilta”, ja hänenkin jutustaan ”puhdistettiin viittaukset vallitsevan talousopin kritiikkiin”.
Aito oppositio voi olla vain sellainen poliittinen liike, joka ymmärtää työn, teknologian ja talouden merkityksen ja mahdollisuudet ihmiskunnalle, haluaa siirtää tulevaisuuden ja hyvinvoinnin eliitin käsistä kansan käsiin ja osaa selittää ohjelmansa kansalle populistisesti – kielellä, jota se ymmärtää. Se ei välttämättä tarvitse eliitin vanhoja puolueita ja mediaa vaan voi ohittaa ne luomalla omat. Sen ei tarvitse omaksua menneen maailman käsitteitä ja ismejä, joita vastaan eliitin on helppo hyökätä, vaan puhua itse asiasta, joka merkitsee.
J. J. Rintala on filosofian ja aatehistorian tutkija ja uskontotieteen tohtorikoulutettava. Häntä ei kiinnosta muuttaa maailmaa vaan selittää sitä.
¤
Lähteitä
Chomsky, Noam (1998): Selections: Excerpted from The Common Good
https://chomsky.info/commongood01/
Krohn, Elias | Kansan Uutiset (26.5.2017): Uusliberalismista tuli arkijärkeä
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3726049-uusliberalismista-tuli-arkijarkea
Patomäki, Heikki (11.6.2015): Hesarin aika on ohi http://patomaki.fi/2015/06/hesarin-aika-on-ohi/
Sarkkinen, Hanna | Kansan Uutiset (6.11.2010): Työn rakastaminen on vasemmiston virhe http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2381800-tyon-rakastaminen-on-vasemmiston-virhe
Yli-Karjanmaa, Hannu (2008). Valtiot ja terrorismi: Katsaus propagandan luomien kulisien taakse. Vantaa: Multikustannus.
¤
Hiukan outo tämä loppuluonnehdinta Rintalasta.Häntä ei kiinnosta muuttaa maailmaa vaan selittää sitä.Erikoinen muotoilu,koko kirjoitus kielii halusta muuttaa maailmaa,jos ei niin sillä ei ole mitään merkitystä.Toisaalta Rintalan esiin tuoma ihanne-yhteiskunta kuuluu sarjaan utopiat.Mitkään voimat eivät voi poistaa ihmisten ahneutta ja oman edun tavoittelua.
Tuo ei pidä aivan tarkkaan ottaen paikkaansa: ”Mitkään voimat eivät voi poistaa ihmisten ahneutta ja oman edun tavoittelua.”
Tätä ”totuuttahan” koko ihmiskunnalle on uskoteltu jo pisemmän aikaa. Innokkaimmin tätä ahneuden-aatetta propagoivat kovimmat ahnehtijat, tällä mantralla he yrittävät oikeuttaa itselleen pohjattoman ahneutensa.
Monet jo edesmenneistä kulttuureista eivät ylistäneet ahneutta ja joutuessaan ahnehtijoiden kanssa tekemisiin näille kulttuureille yleensä ottaen kävi huonosti, kuten esim. Uuden mantereen intiaaneille, niin etelässä kuin pohjoisessa.
Ei ahneutta mikään ulkopuolinen voima poista, vaan itse elämä. Jossain vaiheessa, väjäämättä tällainen ahnehtiminen osoittautuu uhkaksi koko ihmiskunnan olemassaololle ja silloin viimeistään siitä tulee loppu. Utopiaako, ei suinkaan vaan todennäköinen asioiden kehityskulku.
Täysin samaa mieltä. Ihmisen ahneuden poistaa asioiden – eli elämän – kehityskulku!
En jaksa uskoa tuohon vaikka haluaisinkin. Siitä asti kun judeo-kristillinen kulttuuri alkoi syntyä ja vahvistua niin ahneus on koko ajan kasvanut. Se on synnyttänyt ’minulle kaikki’ kapitalismin ja planeetan hyväksikäytön. Siinä ei ole ainesta muuhun koska kaikki tuo on siinä Jumalan ’valtuuttamaa’ kuten hyvin näemme omasta itseään kristillisenä pitämästä poliittisesta johdostamme
Eli ahneus on otettava haltuun tai yhteiskunnan on pantava se aisoihin. Se tietää aktiivista politiikkaa koska psykopaatit eivät koskaan kasva vapaaehtoisesti epäitsekkäiksi ja he tätä kulttuuria johtavat.
Kuten olen usein todennut tuo ahneuden voima voidaan hyvin laittaa aisoihin kansanäänestyksillä. Ne pitää ottaa politiikan kulmakiviksi. Kansan enemmistö pystyy aina pitämään ahneen vähemmistön kurissa.
Truth_hunter. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Kansanäänestyksillä nykyjärjestelmässä ei ole pienintäkään merkitystä, koska valta ei ole kansallisvaltion eliitin käsissä. Nämä kasvavat ongelmat, kuten hallitsematon maahamuutto, rikkaille lisää- ja köyhiltä pois-politiikka, on NWO-agendaan sopivaksi räätälöity. Lähi-idän loppumattomat konfliktit on NWO-agendaan sopivaksi räätälöity. Feikki valtio Israelin perustaminen ja ”juutalaisten” yksinapainen syyllistäminen yhtenä ihmisryhmänä on NWO-agendaan sopivaksi räätälöity. Terrorismin vastainen sota, maailmanlaajuisesti kasvava muslimi-viha, ja nämä lavastetut ”terroristi-iskut” on NWO-agendaan sopivaksi räätälöity. Olemme tilanteessa, jossa meidän tulee olla ”viisaita kuin käärmeet” ja kysyä itseltämme: kuinka tämä on mahdollista… miksi nämä asiat tapahtuvat?
1. KUINKA SE ON MAHDOLLISTA?
Se on mahdollista sen vuoksi, että kansallisvaltioita ei johda korruptoitunut valta-eliitti, ylin valta istuu paljon korkeammalla, tai osuvammin sanottuna ”syvällä maan alla.” Se on mahdollista siksi, että kansallisvaltioiden suojelupoliisit muodostavat maailmanlaajuisen verkoston, joka ylläpitää kansainvälistä rikollisuutta, jonka esim. ”passinsa rikospaikalle” pudotettaneet muslimi-terroristit ja rehoittava huumekauppa todistaa. Se on mahdollista siksi, että jokaisella korruptoituneella vallanpitäjällä (kuten Niinistö, Soini, Sipilä, Orpo) huohottaa niskaan ”handler”, JOKA ON MAFIA, ja joka pitää huolen siitä, että kansallisvaltioiden politiikkka etenee juuri siihen suuntaan, johon satanisti-eliitti meitä johtaa. Näin POLITIITTINEN SYSTEEMI toimii jokaisessa valtiossa, Suomi ei ole poikkeus.
2. MIKSI?
Siksi, että satanisti-eliitillä on NWO-suunnitelma ja päämäärä, ja nämä lumipallon lailla kasvavat ongelmat ovat osa agendaa. Siksi, että päämäärä on kansallisvaltioiden romahduttaminen ja Uusi Maailmanjärjestys. Siksi, että ydineliitin toimintasuunnitelmaan kuuluu kansojen vihan nostattaminen korruptoitunutta eliittiä kohtaan, jotta he tuhoaisivat ”heidät”, ja samalla yhteiskunnan toimintaa ylläpitävän poliittisen järjestelmän. Mikäli kansallisvaltioiden poliittiset järjestelmät sisällissotien seurauksena tuhoutuisivat, sosiaaliset järjestelmät tuhoutuisivat samalla hetkellä, ja yhteiskunnat ajautuisivat kaaokseen. Tämä, eli – TOTAALINEN KAAOS – on satanistieliitin päämäärä, eli sisällissotia he tällä ”rikkaat vastaan köyhät”, ”suvakit vastaan patriootit” ja ”muslimit vastaan kristityt”politiikalla ajavat.
Oleellista tässä kuviossa on se, että satanisti-eliitti johtaa meitä parhaillaan – NYT – korruptoituneen valtaeliitin ja maailmanlaajuisen suojelupoliisiverkoston kautta, vaikka ihmiset eivät sitä tiedä. Mikä siis muuttuisi, mikäli Suomen kansa valitsisi johtoon uuden ipu, vipu tai uusi valhe’ehto puolueen? Ei yhtään mikään, koska yhdelläkään puolueella, yhdelläkään politiikolla tai yhdelläkään presidentillä ei ole pienintäkään valtaa. He ovat pelkästään ”smoke and mirrors” meitä orjuuttavan rahajärjestelmän ja valemedian omistajien NWO-suunnitelmassa.
Eli sillä hetkellä, kun kansat nousevat kapinaan oman valtionsa juoksupoikia kohtaan, satanisti-eliitti saavuttaa juuri sen mitä se näillä köyhiä kurjistavilla ja rikkaita suosivilla toimenpiteillä parhaillaan ajaa. Siinä jupakassa jokaisen ihmisen viisaus punnitaan, eli haluatko omalta osaltasi olla toimiva osa satanisti-eliitin päämäärää, vai katsotko hiljaa sivusta kun taisteluun PROVOSOIDUT osapuolet tuhoavat toisensa?
Näin se menee, koska ihmiskunta lähestyy sitä absoluuttista ”muutoksen pistettä”, jossa jokainen meistä joutuu taistelemaan, ei kuitenkaan fyysisesti, vaan sisäisesti.
’… Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu…’
Ymmärsit väärin, en puhunut miekkaan tarttumisesta vaan vastuun ottamisesta.
Suosittelet siis ’tumput suorana seisomista’ ja pelkkää odotusta, vierestä seuraamista. Ok. Meillä on sitten eri resepti.
Hyvää tekstiä.
’…Teknologian kehitystä käytetään tietenkin sumeilematta työttömyyden lisäämiseen ja pakottamaan työn tekijät kilpailemaan entistä kiivaammin harvenevista työpaikoista. Näin palkkoja voidaan laskea ja vaurautta kasata eliitille yhä enemmän…’
Juuri näin, eliitti on hyödyntänyt teknologian vain omia etujaan varten. Se ei ajattele lainkaan yhteistä hyvää, kokonaisuuden etua vaan vain itseään sote ym. uudistuksineen. Tämä on se koko ajan kasvava ja yhteiskuntaa hajottava ja tuhoava ongelma joka pitäisi ratkaista. Eikä se ratkea ilman että se osa kansaa jota sorretaan ja käytetään hyväksi tarttuu ohjaksiin ja ratkaisee sen.
Ja juuri tämän tuo kirjoittaja hyvin esiin artikkelin loppukappaleessa:
’…Aito oppositio voi olla vain sellainen poliittinen liike, joka ymmärtää työn, teknologian ja talouden merkityksen ja mahdollisuudet ihmiskunnalle, haluaa siirtää tulevaisuuden ja hyvinvoinnin eliitin käsistä kansan käsiin ja osaa selittää ohjelmansa kansalle populistisesti – kielellä, jota se ymmärtää…’
Nyt siis aitoa oppositiota rakentamaan, sellaista joka pystyy toimimaan eikä vain ruikuttamaan niistä ongelmista jotka eliitti tarkoituksella nostaa pintaan syöteiksi joihin opposition energia tuhlaantuu ja itse oleellinen jää kajoamatta ja muuttumatta.
p.s. Korostaisin tässä vielä kansanäänestysten merkitystä kaikista tärkeistä asioista.
Ne ovat ainoa keino varmentaa ettei mikään eliitti pysty toimimaan vastoin kansan tahtoa ja kaappaamaan valtaa omiin käsiinsä kuten nyt on tapahtunut.
Tuo vaara kätkeytyy edustukselliseen demokratiaan ja siksi kansanäänestykset ovat tavattoman tärkeä asia ja demokratian viimeinen takuu ja varmennustie.
Tässäkin teknologian hyödyntämiskysymyksessä kansan enemmistö ei missään tapauksessa tule hyväksymään eliitin toimintaa jos sitä siltä kysytään. Ja ylipäätään maamme asiat olisivat paremmassa jamassa jos kansan enemmistön tahtoa olisi kuunneltu.
Erinomainen pohdiskelu Jukka J. Rintalalta Suomenkin nykytilanteen analyysin pohjaksi.
Hyvinvoinnin ja työnkin uudelleen jakaminen tulee saattaa todellisen poliittisen keskustelun kohteeksi, eikä jättää sitä hallituksen sisälle käpertyneelle Timo Soinin ja kumppaneiden hallitusisäntiänsä tukevalle näennäisoppositiolle. Joka ei todellista oppositiota ole koskaan ollutkaan.
Lähinnä odotan, että SDP ja Vasemmistoliitto kykenevät aikuisen oikeasti irrottautumaan uusliberalistisesta ohjauksesta ja työstämään maalle todellisen politiikkavaihtoehdon.
Kohtuullinen ja oikeutettu odotus mitä SDP ja Vasemmistoliittoon tulee. Valitettavasti nuo ryhmät ovat juuttuneet globalistien koukkuun ja unohtaneet todellisen tehtävänsä. Toiminnassa on ollut aivan liikaa soinilaisen huijauksen makua kun maan suvereenisuus ja kansalaisten hyvinvointi on ollut kauppatavaraa.
Kansa on saanut olla aivan liiaksi vain kuunteluoppilaan asemassa vaikka juuri sen tahtoa näiden ryhmien ideologia on alkuaan sitoutunut kunnioittamaan ja noudattamaan.
Voi perustellusti kysyä minne se kunnioitus on kadonnut?
Naamioituneita seteliselkärankaisia, maan velkaorjuutta paisuttavia ja vain oman edun tavoittelijoita on aivan liian suuri määrä niiden kulisseissa.
Kansalaispuolue on jo olemassa ja on vaihtoehto tämän kaiken” hulluuden ”korjaajaksi.Kannattamalla/äänestämällä mitä tahansa muuta puoluetta takaat nykymenon jatkuvuuden.Kansa päättää mitä haluaa tilata.
Harvinaisen selväjärkistä tekstiä. Tällaista ei kovin usein näe, ei ainakaan totuusmediassa. Juuri kun persuista oli tulla oikeaa oppositiota, tuli ”hallitsijoille” paniikki ja seuraukset sen mukaiset. Läheltä piti, huh huh, mutta selvittiinpäs taas kerran.
Ymmärsitköhän oikein? Käsittääkseni Rintala oli sitä mieltä, että rasisteista ja oikeistopopulisteista ei ole todelliseksi oppositioksi. Nythän Perussuomalaiset on oikeistopopulistinen ja rasistinen puolue, onneksi pienentyneenä.
Olen täsmälleen samaa mieltä Kari halosen kanssa: [ihanne-yhteiskunta kuuluu sarjaan utopiat. Mitkään voimat eivät voi poistaa ihmisten ahneutta ja oman edun tavoittelua.]
Jos kirjoittaja Jukka J. Rintala kavereineen päästetään valtaan, meillä menee todella hyvin, koska hän ja hänen valitsemansa kaverit ovat idealisteja. Idealistilla aate menee henkilökohtaisen edun edelle. Tätä jatkuu tosin vain 19 ensimmäistä vuotta. Sitten tulee valtaan uusi sukupolvi. Heitä ei ideologia kiinnosta, vain oma toimeentulo ja henkilökohtainen menestys. Nyt lakeja aletaan kirjoittamaan niin, että eliitin asema säilyy ja vahvistuu; verovapaudet ja eläkkeet karttuva.
Thomas Jefferson: “Every constitution, then, and every law, naturally expires at the end of nineteen years. If it be enforced longer, it is an act of force, and not of right.”
– Tätä inhimillistä (19 vuoden) sykliä on mahdotonta kumota poliittisilla päätöksillä.
Näissä maailmanparantajien jutuissa on yksi yhteinen teema: Kosto. Kun minä saan vallan, asetan itseni ja kaverit johtoon. Nykyiset johtaja syöksen orjuuteen ja alistan heidät työskentelemään meidän hyväksi. – Mikä siis muuttui: Henkilöt. Järjestelmä pysyi samana, vain roolinäyttelijät vaihtoivat paikkaa keskenään.
’…Näissä maailmanparantajien jutuissa on yksi yhteinen teema: Kosto.–’
Aika yksipuolinen ja julmakin ajatus … että vain kosto motivoisi. No, kyllähän sekin motivoi ja hyvin motivoikin mutta kyllä muutakin motiivia löytyy vaikka ihminen onkin ahne ja oman edun tavoittelija voidessaan vapaasti temmeltää. Senhän me näemme juuri nyt hyvin.
Jatkuvat ja säännölliset kansanäänestykset ovat se keino jolla nippu voidaan pitää kasassa. Silloin ahneus ei mitenkään pääse ryöstäytymään yli laitojen ja porukka pysyy koossa.
Ja ei ole yllätys että juuri siksi näitä kansanäänestyksiä vastustetaan ja suurin vastustaja on … niin, se ahnein ihminen ja puolue.
Huomattava osa omakotitaloista, puhumattakaan haja-asutus alueiden asukkaista voisi tuottaa oman polttoaineensa mikäli etanolin tuottaminen vapautettaisiin. Vain oikeus tuottaa oma energiansa voi vapauttaa yksilön. Tätä vapautta vastustetaan lähinnä vetoamalla yksilöihin, jotka joisivat ruohonleikkurista polttoaineet. Minulla ei ole halua holhota heitä.
Energian tuotannon vapauttaminen mahdollistaisi ihmisille sekä hallitun osallistumisen yhteiskuntaan, että harkitun syrjäytymisen yhteiskunnasta. Todellinen vapaus edellyttää ensisijaisesti vastuuta omasta itsestään. Vastuullinen, itsenäinen kansalainen on toki ”kätyri-kapitalistien ja poliittiseksi eliitiksi itseään kutsuvien ryhmien” silmissä painajaistakin pelottavampi kauhistus.
Tuotantoeläinkeskeinen ihmis- ja yhteiskuntakuva hyödyttää tulevaisuudessa yhä harvempia. Olisiko aika ottaa poliittisella tasolla pesäero sekä kollektivisteihin, että niihin joiden mielikuvissa elämäsi arvo tulee heitä hyödyttävän toimintasi laadusta ja määrästä?
> mikäli etanolin tuottaminen vapautettaisiin
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Miksi kaikki puolueet, ”vihreitä” myöten kannattavat maalämmön siirtämistä ympäristölle myrkyllisellä metanolilla, kun samaan hintaan on tuotettavissa myrkytöntä etanolia.
No. Kyse on pelkästään valtion tuloista. — Viis ympäristöstä, kunhan valtio saa hyvän maksun.
Banaanitasavaltaa pukkaa: https://yle.fi/uutiset/3-9675142
Erinomaista, Jukka J.
Erinomainen juttu Jukalta. Sattumoisin päivittelin samaa asiaa toisaalla.
ISMEILLÄ EI MUUTETA MAAILMAA
Ismeillä ei muuteta maailmaa. Niillä korkeintaan selitetään sitä. Vanhan liiton ihmiset pitivät kommunismia kehityksen korkeimpana asteena, jossa raha ja valtio oli kuoleenutettu. Jokaiselta työtä kykyjen mukaan ja sen vastikkeena tarpeiden tyydytys.
Kommunismin yhteiskuntajärjestemänä olisivat kyenneet toteuttamaan vain moraaliltaan korkeatasoiset uudet ihmiset, joita piti kehittymän sosialismissa, jossa myös työtä tehdään kykyjen mukaan, mutta palkka maksetaan työn mukaan.
Tämä ei onnistunut, kuten olemme laajasti nähneet. Pulatalous ei suosi sosialismia. (Läntinen pääoma kun kaikin keinoin yritti estää sosialististen maiden vaurastumisen erilaisilla sanktioilla, vaikka Ikean huonekalut tehtiinkin DDR:n vankiloissa, jotta johtajat kykenivät ajamaan Volvoilla tai Folffoilla niin kuin paikalliset sanoivat.)
Tämä on talouden perusta ja se on ratkaisevin tekijä.
Vasemmisto on aina ollut myös isänmaallista. Suomen sosialidemokraatitkin vaativat Suomen itsenäisyyttä jo ennen porvareita ja vielä silloinkin, kun oikeisto haaveili saksalaisesta kuninkaasta. Moni antoi henkensä tämän puolesta. Oikeiston kaipaus Suur-Saksan vasalliksi on todentunut historiassa myöhemminkin.
Federalismia minä pidän jonkinlaisena eufemismina nationalismille.
Globalisaatio on taas pääoman ja eliitin projekti, jota menestyksellä toteutetaan maailmassa. Tämä näkyy pääomien ennen näkemättömänä keskittymisenä muutamiin käsiin ja maailman muiden ihmisten alistamisena orjuuteen.
Vasemmisto on aina pyrkinyt kansainvälisyyteen juuri tästä syystä. Se on nähnyt, että vain työtätekevien kansainvälinen solidaarisuus voi murtaa pääoman vallan ja vapauttaa kansat sen vallasta ja orjuudesta. Tämä ei suinkaan tarkoita epäisänmaallisuutta eikä estä vasemmistoa toimimasta oman maansa ja ennen muuta sen työtätekevien ihmisten parhaaksi.
Vilkaisu aamun totuusmediaan kertoo taas kaiken. Valtaosa…suurin osa… melkein kaikki… suomalaiset hyväksyvät persujen loikkaukset Uusi Vaihtoehto (uuvatti) ryhmään. Tutkittu on ja kalluppeja tehty muutamassa päivässä. Ja vidut sanon minä. Jos tuota uuvattiporukkaa kannattaa on täysi tollo niin kuin puheenjohtajansakin. Mahtavatko nuo toimittajapoloiset vieläkään ymmärtää, että hallituksen ”kaatuminen” oli vain teatteria, vai ovatko ”hengessä” mukana?
Oikeat toimittajat olisivat selvittäneet mikä se Sipilän ”arvopohja” on, mihin nämä uuvatit sitoutuivat. Hallitusohjelmahan se ei ollut, mitä on enimmäkseen pidetty kynnyskysymyksenä. Mikä se sitten oli? Yksi blogisti pähkäili sen olevan sellainen pohja, josta ei pääse enää alemmaksi, jos ei ota pohjasta tappia irti.
Eli tämä ”tutkimus” totuuden mukaisesti ilmaistuna: Valtaosa… suurin osa… melkein kaikki… suomalaiset eivät hyväksy persujen loikkausta Uusi Valhe’ehto ryhmään.
Duoda, Karille ja Einolle vastaus. Kannattaisi kokeilla demokratiaa. Se torppaa aika usein yksilön ahneuden mahdollisuudet suurempaan kähmintään, mitä edustuksellinen demokratia mahdollistaa. Myös ”kostaminen” on vaikeampaa, kun päättäjänä on suurempi porukka, jos niille annetaan oikea mahdollisuus asioista päättää.
Mitä terävämpi ja pienempi on hallinnon kärki, se antaa mahdollisuuden toteuttaa vain itseään. Jos demokratia viedään ”ruohonjuuritasolle”, niin kuin politikot meitä kansalaisia halveksivasti kutsuvat, sen pienempi mahdollisuus annetaan muutamalle ”johtajalle” tehdä omavaltaisia päätöksiä.
Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea. Demokratialla tarkoitan Sveitsin tapaisia kansanäänestyksiä. Siellä ovat porukat elelleet suhteellisen rauhassa, kun naapurivaltakunnissa ovat diktaattorit panneet ihmiset ampumaan toisiaan. Ja tuota, meitä johtaa nyt ”ministeritrio”. Katellaan miten meidän käy. Kuka tietää mitä siellä puuhastellaan?
Artikkelista vielä, eikö ole hyvä, että edes joku meille joskus kertoo selkokielellä missä mennään. Ihmisillä ei ole juuri aikaa seurata hallinnon puuhia, saati arvioida niiden vaikutuksia tulevaisuuteemme. Eihän niitä arvioita tehdä enää hallituksessakaan. On niin hoppu tehdä ”uudistuksia”. Kabineteissa tehtyjä päätöksiä ei meille kerrota, eikä niitä leivän perässä kieli vyön alla juokseva kansalainen ehdi eikä voi selvittää. Se olisi totuusmedian homma, mutta niiden selvitykset on nähty ja kevyeksi havaittu. Jauhavat meille samaa paskaa kuin hallituskin tänne ”ruohonjuuritasolle”.
Rintalan pohdiskelu on asiaa, vaikka ei nyt aivan uusista ongelmista olekaan kyse.
Suurin ”haaste” on tuo kansan käsiin siirtäminen. Kyllä se kommunismille haiskahtaa, kaikkine mausteineen. Ei Lafargue sattumalta Marxin vävy ollut.
Vaikeinta on esittää politiikalle vaihtoehtoja tässä ja nyt, persuineen ja perseilyineen.
’…Suurin ”haaste” on tuo kansan käsiin siirtäminen..’
Onhan se iso haaste mutta vain kansan (ei sitä edustavan eliitin) käsissä turvallinen kehitys on mahdollinen. Eliitit aina sortuvat lopulta lupauksistaan huolimatta itsekkääseen vallankäyttöön alkaessaan itse määritellä miten pitää toimia. Ne kaappaavat vallan itselleen.
Tuo estetään kansanäänestyksillä joissa ratkaistaan toimitaanko eliitin ehdottamalla tavalla vai ei. Kansa enemmistön tahto voi silloin estää vallan luisumisen eliitin käsiin. Kyse ei ole minkäänlaisesta kommunismista vaan todellisesta demokratiasta.
Jos kansanäänestyksiä olisi ollut meille tärkeistä asioista aiemmin niin emme olisi nyt siinä umpikujassa missä nyt olemme kun pieni eliitti on saanut touhuta omiaan kaikessa rauhassa ja ajaa tahtonsa juonien läpi edustuksellisen demokratian taktiikalla.
> Eliitit aina sortuvat lopulta lupauksistaan
> huolimatta itsekkääseen vallankäyttöön
> alkaessaan itse määritellä miten pitää toimia.
> Ne kaappaavat vallan itselleen. Tuo estetään
> kansanäänestyksillä
Miksi kansa sitten ei äänestä? Miksi se ei nouse ja järjestä äänestystä? Vain kansan järjestämä äänestys on KANSAN äänestys. Kansa vain odottaa, että joku järjestää äänestyksen sen puolesta. No, valtio tietenkin tarttuu täkyyn ja järjestää äänestyksen. Mutta tuo äänestys ei ole KANSAN äänestys se on valtion tahto, joka on toteutettu laillisessa järjestyksessä ja rangaistuksen uhalla.
Loppupelissä kansalla on vain yksi ”äänestys”, yksi tapa toteuttaa tahtonsa: Tottelemattomuus. — Sellainen laki yksinkertaisesti lakkaa olemasta, jota kansa ei tottele.
Se on juuri näin – tottelemattomuus toimii silloin kun MEITÄ on riittävästi.
Nykyinen järjestelmä edustaa mädätystä. Ihmisille tarjotaan puolueita ja niitä edustavia ihmisiä, joilla ei ole todellista valtaa niihin päätöksiin, jotka äänestyksen jälkeen toteutuvat. Äänestäjiä toisin sanoen harhautetaan, heille tarjotaan illuusio demokratiasta, vaikka demokratiaa ei nykyjärjestelmässä ole.
Ihmisten pitäisi kieltäytyä äänestämästä, ja harrastaa sen sijaan tottelemattomuutta. Jokainen ”ääni” pitää yllä tätä valheellista järjestelmää, jolla ajetaan alas kansallisvaltioita. Puoluepolitiikka, ja sitä komppaava valemedia, on äänestäjiä huijaavaa teatteria. Se edustaa virkamiesten räikeää valehtelua, lahjontaa, rikollista toimintaa ja lain jatkuvaa rikkomista. Se edustaa järjettömiä puoluetukia, joilla pidetään yllä ja lihotetaan mätää systeemiä, sekä järjestettyjä (maksettuja) mielenosoituksia, kuten ”meillä on unelma”. Kalkkiviivoilla se edustaa valheellisesta äänten laskentaa, koska vaalitulos on aina manipuloitu.
Systeemiä ei voi muuttaa, aina löytyy riittävästi äänestäjiä. Mutta sitä voidaan parantaa.
Edust.demokratia on eräänlainen vankila jossa istut elinkautistasi ja kärsit ja valitat.
Kansanäänestykset ovat tie vapautua tuosta vankilasta. Niissä toteutuu kansan eikä eliitin tahto. Ne ovat suoraa vaikuttamista. Niitä pitäisi vaatia kaikissa tärkeissä koko kansaa koskevissa asioissa, Sveitsin malliin.
> heille tarjotaan illuusio demokratiasta
Ennen kuin tuo illuusio tehoaa, on kansa indoktrinoitava uskomaan demokratiaan. Parhaiten se onnistuu ottamalla ihmisen kasvu valtion haltuun jo päiväkodista ja peruskoulusta alkaen.
Demokratian tilalle kelpaa mikä tahansa uskomus. Vaikka usko ”suureen johtajaan” ja hänen kuolemattomuuteensa. — Helposti nauramme noille, jotka sokeasti uskovat suureen johtajaan, mutta emme näe sitä kuinka itse uskomme demokratiaan.
> vaikka demokratiaa ei nykyjärjestelmässä ole
Uskot siis, että jossain (kaukana onnen maassa, aavan meren tuolla puolen) on olemassa ”hyvä demokratia”, mutta meille on jotenkin pesiytynyt ”paha demokratia”.
Armas Manninen. Hyvä kommentti!
Kyllä uskon, ja aito demokratia tulee olemaan myös ”aavan meren tällä puolen” kun vain jaksamme hiukan odottaa. Uutta ei synny ennen kuin vanha kuolee… kuulostaa naivilta, mutta opettaja ilmestyy kun oppilas on valmis!
Parhaillaan perustuslakivaliokunta yrittää saada hallituksen lakiesitykset noudattamaan perustuslakia. Monet lakiesitykset ovat myös törmänneet perustuslakiin ja ne on jouduttu perumaan. Tämä ei pitäisi olla tyypillistä edes edustuksellisessa demokratiassa. Kertoo vain hallituksen kokemattomuudesta ja tietämättömyydestä lainsäädännössä, kuin myös kiireestä saada valtio muokattua oman näköiseksi yhtiöittämällä ja yksityistämällä. Onhan hallituksen toimikausi, neljä vuotta. Suhteellisen lyhyt aika panna kaikki ylösalaisin.
Perustuslaki on juuri sitä varten, ettei yhdessä hallituskaudessa saada aivan kaikkea kähmittyä omaan taskuun. Samoin sen muuttaminen vaatii enemmän kuin yksinkertaisen enemmistön ja kahdet valtiopäiväkaudet. Perustuslakivaliokunta on vain turhan heikko valvomaan, koska koostuu myös puolueen edustajista jotka lakiesityksia tekevät ja katsovat usein perutuslakia läpi sormien. Vai ostaisitko Ben Zyskowiczilta käytetyn auton. Hänet taidettiin laittaa juuri vahtimaan, ettei valiokunta tee ”vääriä” päätöksiä.
Vain riippumaton ei poliittisin perustein lain asiantuntijoista koottu perustuslakituomioistuin voisi torpata tämän kähminnän jota hallitus nyt harjoittaa. Pahoin pelkään, etä se onnistuu nyt ja vain neljässä vuodessa. Me kansalaiset tiedämme vasta sitten kun tunnemme tulokset jokapäiväisessä elämässämme. Näin se on meinattukin.
Tauno O. Mehtälä:
”Lähinnä odotan, että SDP ja Vasemmistoliitto kykenevät aikuisen oikeasti irrottautumaan uusliberalistisesta ohjauksesta ja työstämään maalle todellisen politiikkavaihtoehdon.”
Juuri noin. SDPstä, Vasemmistoliitosta, asiantuntijoilta, politiikan tutkijoilta, medialta ei ole kuulunut arvioita, analyysiä, mikä, kuka, ketkä ovat saaneet SDPn ja Vasemmistoliiton täysin hiljaiseksi, hampaattomaksi, epäideologiseksi massaksi.
Olisiko presidentin suljetuilla puoluejohtajien ”keskusteluilla” osa syynsä kuten presidentin sota-Venäjä-uhka-Nato-turvallisuuspolitiikka-militarismi-kusetuksellakin.
Kiitos Rintalalle hyvästä kirjoituksesta! Saman tapaista on meilläkin pohdiskeltu.
SDP:n, Vasemmistoliiton ym. muuttumista todelliseksi vaihtoehdoksi joutunemme odottamaan kauan, niin hajalle perinteinen vasemmistomme onnistuttiin saamaan.
Re: Tulenkantaja 18.6.2017 At 22:24
> kun vain jaksamme hiukan odottaa
Demokratian odottajilla, Kommunismin odottajilla, Jeesuksen odottajilla ja mitä odottajia niitä vielä lieneekään, on yksi, yhteinen ja valitettava kohtalo: tulla eliitin hyväksi käyttämäksi.
Demokratia ei millään muotoa perustu ihmisluonnon ominaisuuksille. Se on UTOPIA. — Oppilas on valmis. Tässä ja nyt. Ollut jo muutaman tuhat vuotta. Ei se tästään odottamalla muutu. odottamalla muutu.
Noin se menee… ihmisoikeudet eivät ole luonnon tai historian lahja, vaan palkinto, joka on voitettu taistelussa niiden puolesta … ne eivät ole seurausta odottamisesta ja niitä voi olla vain niillä, jotka hankkivat ja ansaitsevat ne. — Ja samalla tavalla ne katoavat ellei niiden eteen tehdä työtä…
Nyt on sitten saatu petturuudelle, pettureille, loikkareille, kähmijöille oikein tunnusvärikin. Se on sininen, mutta ei ihan vielä sinivalkoinen.
PS-loikkarit perustavat puolueen Sininen Tulevaisuus.
Jos joku kriisi tulee, lama taikka sota niin siniset pettää ja loikkaa ekana.