Todisteiden jälkeinen aika

Vuonna 2001 – etenkin läntinen – maailma kohahti: Yhdysvaltojen maaperälle ”hyökättiin” melko lailla ensimmäistä kertaa. Miehitetyn kuningaskunnan sotilastukikohta kaukana Tyynellämerellä kun ei ehkä käy aivan ”omasta maaperästä”, vaikka Yhdysvaltoihin virallisesti on liitettykin.

Vuonna 2001 tehdyt 9/11-iskut New Yorkin WTC-torneihin ja Pentagoniin aloittivat Lähi-idässä Yhdysvaltain – nyt jo kolmannen potuksen (President of the United States) jatkaman – sotatoimikierteen, jonka raadolliset seuraukset ilmenevät tuntuvasti niin Afganistanin, Irakin, Libyan kuin Syyriankin siviiliväestön arjessa, mutta myös tämän päivän Euroopassa. Pakolaisaalto ja EU:n sekavan mamupolitiikan lietsoma, kansan rivejä jakava riitely ovat etenkin viime ja tämän vuoden aikana saaneet vielä mausteikseen taviksiin pelkoa ja paniikkia istuttavat iskut eurooppalaisissa kohteissa.

Uuden normaalin alku

Virallisen kerronnan mukaan 9/11-iskuista vastuussa olivat Lähi-idästä kotoisin olevat ääri-islamistit. Huolimatta massiivisista tutkimuksista ja raporteista ei iskujen suunnittelijoista ole onnistuttu edelleenkään esittämään pitävää todistusaineistoa. Valtamedian meille syöttämät tarinat ovat kylläkin tarjonneet ”todisteena” muun muassa yhden terroristin mystisesti pilvenpiirtäjien lähettyviltä löytyneeksi väitetyn – siis terästä paremmin tulta kestävän – passin.

Vuonna 2003 – mongoleita ehkä lukuun ottamatta – kahden maailmanhistorian ahneimman valloittajan, Yhdysvaltain ja Ison-Britannian, johtajat kertoivat maailmalle, että – George W. Bushin jo aiemmin ”pahan akselin” osaksi määrittelemällä – Saddam Husseinin Irakilla on hallussaan joukkotuhoaseita. Länsivaltiaiden mukaan oli välttämätöntä hetimiten suorittaa sotilaallinen operaatio demokratian turvaamiseksi maassa. Ja niin tapahtui, että Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsivät Irakiin, jahtasivat kiinni ja teloituttivat Husseinin sekä saattoivat Irakin edelleen jatkuvaan kaaostilaan – joukkotuhoaseita vain ei löydetty.

Uuden normaalin rutiini

Vuoden 2016 keväällä Yhdysvalloissa käytiin esivaaleja, joissa valittiin kahden valtapuolueen presidenttiehdokkaat. Demokraattien mustan hevosen, Bernie Sandersin kannattajat – jotka myös rahoittivat Bernin kampanjan – kokivat tulleensa monella tavoin kusetetuiksi Sandersin kilpailijan Hillary Clintonin kampanjan ja jopa ex-presidentin toimesta, mutta ennen kaikkea Demokraattisen puolueen hallinnon, Demokraattisen kansallisen komitean (National Democratic Committee, DNC) taholta. Eivätkä he olleet väärässä, kuten myöhemmin kävi ilmi.

Alkukesästä 2016 Totuusmediamme™ luukutti yleisölle The Washington Postin uutista: ”Venäjän vakoojat tunkeutuivat Yhdysvaltain demokraattien tietoverkkoon”. Kiistatta DNC:n tietoverkkoon oli murtauduttu, mutta tekijän julistaminen hutkien – ei tutkien – Venäjäksi oli taas osoitus uuden normaalin voimasta. Todisteita ei tarvitse vaivautua liiemmin esittelemään, kunhan osaa syöttää (valta)mediaan huohotuttavan tarinan.

Kun ”todisteita” sitten esitellään jälkikäteen, niiden todistusarvo on verrattavissa siivilän arvoon veden säilytyksessä. Mutta kun ensimmäisten öyhöotsikoiden aikaansaama ”suuri kohu” asian ympäriltä on jo laantunut, todellisuutta hypetyksen takana ei yleisölle hihkuta kovin lujalla äänellä. Ensimmäisenä omaksuttu käsitys jää elämään kansalaisten mielissä ”uutisena”, joka tarkoittaa valitettavan usealle kansalaiselle ”faktaa”.

Liksasankojournalismiin turtunut yleisö on lisäksi klikkiotsikoiden ohjailtavissa: ei vaivauduta tutustumaan uutisten sisältöön, jossa otsikon ”totuutta” julistavaa mielikuvaa useimmiten oiotaan juridisesti fiksumpaan muotoon alkufraaseilla kuten ”Yhdysvaltain hallinnon nimettömänä pysyttelevän tietolähteen mukaan…” tai ”Israelin tiedustelupalvelu väittää, että….”

Elävää esimerkkiä jälkeenpäin esitetyistä, heiveröisistä ”todisteista” tarjoilee Times-lehden artikkeli ”Tässä todisteet, että Venäjä hakkeroi DNC:n” joulukuulta 2016. Kun artikkelin esittelemillä ”todisteilla” ei ole spekulointia kummempaa todistusarvoa, aloittaa Times artikkelin varmuuden vuoksi vakavalla vakuuttelulla:

”Et varmaankaan ole listalla, joka avaa pääsyn tutustumaan salaisiksi luokiteltuihin todisteisiin massiivisesta, Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalikampanjaan kohdistetusta vaikutusoperaatiosta. Suurin osa listan henkilöistä, mukaan lukien presidentti Barack Obama (dem), – – Mitch McConnell (rep), – – John McCain (rep) ja melko lailla jokaikinen demokraatti Washingtonissa uskoo Yhdysvaltain tiedusteluyhteisöä, joka on päätellyt suurella varmuudella, että [vaikutus]operaatiota johti Venäjä.” (korostukset lisätty, toim.huom.)

Samalla logiikalla suomalaiselle(kin) yleisölle istutettiin mieliin ajatus syyllisestä Syyriassa huhtikuun alussa tapahtuneeseen, siviileihin kohdistuneeseen kemialliseen hyökkäykseen. MTV kertoi 4.4., että ”Syyrian tärkeä oppositioryhmä kansallinen koalitio syytti hyökkäyksestä Syyrian presidentin Bashar al-Assadin hallintoa”, mutta unohti kertoa, että ”kansallinen koalitio” tarkoittaa käytännössä Yhdysvaltain johtamien invaasiojoukkojen liittolaisia, ”maltillisia kapinallisia” kuten Syyrian al-Nusraa.

Yhdysvallat ja vasallinsa luonnollisesti syyttivät Venäjän liittolaista, Bashar al-Assadia ja perinteiseen tapaansa Yhdysvallat kohdisti tuomiosormensa myös Venäjää kohti. Todisteita ei kyselty, kun Syyriaan lähetettiin ohjussade. 11. huhtikuuta Yhdysvallat esitti ”todisteet”: tiedusteluraportin, joka ei todistanut yhtään mitään. Kuun lopussa Ranska varasi viikon ajan mediahuomiota kertomalla todistavansa al-Assadin syyllisyyden. Tämäkin ”todistus” osoittautui kehäpäätelmäksi. Valtamediaan lammasmaisesti luottaville – Suomessakin – epäilemättä jäi kuva, että al-Assad olisi ”todistetusti” syyllinen.

Banaanimaan presidentinvaalit

Jo heti tietovuodon jälkeen DNC ja Clintonin kampanja kiirehtivät petaamaan käsitystä, että DNC:n sähköpostien tietovuotaja oli Venäjä. Clintonin leiri tukeutui vakuutteluissaan Venäjän syyllisyydestä palkkaamiinsa asiantuntijoihin. Yhdysvaltain keskusrikospoliisi (Federal Bureau of Investigation, FBI) ei siis kelvannut DNC:n servereitä tutkimaan vaan tämän herkkätunteisen työn hoiti yksityinen firma. Täysin allerginen FBI:lle demokraattipuolueen hallinto ei kuitenkaan tutkinnassa ollut: hommaan palkattua tietoturvallisuusfirmaa CrowdStrikea luotsaa Shawn Henry, FBI:n kyberosaston ex-johtaja.

The Intercept huomauttaa, että on äärettömän harvinaista, että rikoksen todistusaineisto kootaan uhrin laskuun. Nyt siis demokraattipuolueen hallinto – käytännössä Hillary Clintonin leiri – maksoi CrowdStrikelle tuloksista, jotka viittaavat Venäjän syyllisyyteen. Joku voisi ajatella CrowdStriken (kaupallisen, todennäköisesti melkoisia palkkioita tilittävän tietoturvayhtiön) olevan hivenen jäävi hommaan. Etenkin kun yhtiö ei ole ensimmäistä kertaa mukana infosodan kulisseissa.

Henry yhtiöineen on ainakin vuodesta 2013 asti lobannut lainsäätäjiä tekemään infosodassa puolustuskeinojen sijaan hyökkäävämpiä liikkeitä; Henryn omin sanoin ”näyttämällä valoa vihollisiimme”. Ja huonossa valossa Yhdysvaltain perinteistä vihollista onkin viime vuodet näytetty ainakin lännen valtamediassa. Vuonna 2017 – edes ennen (hyvinä aikoina) niin järjellisessä Suomessa – ei ole väliä onko kyseessä tuhoutuneet kotitehtävät vai Kieräkosken kylävaalien väärä lopputulema, jos syntipukkia kaivataan: ”Russians did it”.

Edustaako CrowdStrike ”pyöröovi-ilmiötä” suuren ja mahtavan Ameriikan mittakaavassa? Yhdysvaltain viranomaisjohtajat siirtyvät näköjään samoin takomaan rahaa ja valtaa sisäpiirisuhteidensa avulla kybertiedustelumaailmassa kuin eläköityneet armeijapamput, jotka perustavat yksityisiä ”turvallisuuspalveluita”. Nämä palkkasotilasfirmat lähetetään sitten esimerkiksi Irakiin virallisen – kansainväliselle yhteisölle helpommin valvottavan ja vastuuseen asetettavan – USAn armeijan oman henkilökunnan sijaan.

WikiLeaksin julkisuuteen hieman DNC-tietomurron paljastumisen jälkeen (22.7.) vuotama seitsemän DNC:n avainhahmon sähköpostiliikenne sai aikaan taas yhden todisteitta totuudeksi julistetun tarinan, jonka mukaan WikiLeaksin tietolähde – Yhdysvaltain ”demokraattisen” puolueen umpielitistiseksi kieroiluksi paljastaneessa – Hillary Clinton -vuotosarjassa oli – kuinkapa muutenkaan – Venäjä!

WikiLeaksin johtohahmo Julian Assange on toistuvasti kertonut, ettei väite Venäjästä DNC:n tietovuotajana pidä paikkaansa. Muun muassa New York Post tulkitsi Assangen vihjanneen, että WikiLeaksille sähköpostit vuotanut lähde olisi ollut heinäkuussa 2016 murhattu DNC:n työntekijä Seth Rich. Vastavalkea kertoi aiemmin uusista tiedoista, jotka vahvistavat olettamusta Richin ja WikiLeaksin välisestä yhteydestä.

The Washington Post kertoi elokuvistakin tutun, voittamattoman ja salaperäisen – tosin ei ainoan – ulkomaita vakoilevan jenkkiporukan (Central Intelligence Agency, CIA) tulleen viime joulukuussa siihen tulokseen salaisessa arviossaan, että ”Venäjä sekaantui vuoden 2016 presidentivaaleihin auttaakseen Donald Trumpin voittoon”. Iltalehti kirjoittaa vielä reilu kuukausi sitten, kuinka ”seitsemän entisen ja nykyisen Yhdysvaltain valtion virkamiehen” mukaan ”Putinin ajatushautomo suunnitteli, kuinka Trumpista tehdään presidentti”.

Suorastaan koomisen näistä ”kaikki jäljet johtavat Venäjään” -”todisteista” teki WikiLeaksin maaliskuussa starttaama, edelleen laajeneva vuotosarja ”Holvi 7” (Vault 7). Yksi sen merkityksellisimmistä julki tuomista seikoista, jonka valtamedia tässä ”Se oli Putin!” -hype”journalismin” ajassamme mielellään jättää huomiotta, on CIA:n hakkeriarmeijan rutiininomainen tapa jättää jälkeensä merkkejä, jotka viittaavat Venäjään, Kiinaan tai Iraniin – toisin sanoen lavastaa omia tekosiaan näiden valtioiden nimiin.

Yllätyksettömästi WikiLeaksin CIA-vuodosta ei suinkaan syytetty Putinia – entistä (ja nykyistä?) Venäjän federaation turvallisuuspalvelun [Federalnaja služba bezopasnosti (Rossijskoi Federatsii), FSB] miestä. Venäjä syntipukkina tässä vuodossa olisi vain saanut Yhdysvaltain maagisen tiedustelupalvelun näyttämään amatöörisakilta, joka ei suoriudu alkeellisimmistakaan infosodan otteluista (mikä ei välttämättä ole täysin totuudeton kuva CIA:sta, toim.huom.) Vuotajan ajojahti aloitettiin toki välittömästi.

Tänä keväänäkin Amuriikoissa on sattunut ja tapahtunut (ja Totuusmedia™ todella on pitänyt huolen siitä, että suomalaista yleisöä on tiedotettu tarkemmin Yhdysvaltain oranssinhohtoisen johtajan vatuloinneista kuin omien Hyvien Veljiemme kähminnöistä). Uuden normatiivin hengessä ”todisteita” Venäjän hakkeroimiin banaanimaan presidentinvaaleihin satelee taas.

Toukokuun alussa The Intercept kertoi – CIA:n budjettiosuuskilpakumppanilta ja luotettavuudestaan tutuksi tulleelta – Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden virastosta (National Security Agency, NSA) vuodetun dokumentin, joka ”todistaa” Venäjän syyllisyyden Yhdysvaltain presidentinvaalien 2016 hakkerointiyrityksiin. Taas yksi valtamedian otsikoissaan yleisöille ”todisteena” kuuluttama nimettömän vakoojamaailman epämääräinen tirskahdus. Yle kirjoittaa (6.6.2017):

”Venäläiset hakkerit yrittivät murtautua Yhdysvaltain äänestysjärjestelmään useita kertoja ennen viime syksyn presidentinvaaleja, kertoo uutissivusto The Intercept. Sivusto perustaa väitteensä käsiinsä saamaan, Yhdysvaltain turvallisuusviraston NSA:n salaiseen raporttiin.

Raportista käy ilmi, että venäläinen tiedustelu saattoi tunkeutua oletettua syvemmälle Yhdysvaltain äänestysjärjestelmiin.

Hakkeroinnin kohteena oli ainakin yksi yhdysvaltalaisyritys, joka tarjoaa äänestäjärekisteröintiin liittyviä palveluita.

The Interceptille vuodettu dokumentti ei sisällä alkuperäistä tiedustelutietoa, mutta se kertoo, kuinka paljon NSA:lla on tietoa hakkeroinnista. Raportti on päivätty 5. toukokuuta 2017.”
(korostukset lisätty, toim.huom.)

Tämä ”todiste” on päivätty melkoisen sopivasti vajaa viikko sen jälkeen, kun presidentti Barack Obaman aikainen (v. 2010–17), Wikipedian mukaan 15:ttä Yhdysvaltain vakoiluorganisaatiota johtava, presidentin alainen tiedustelulaitosten yhteyselimen johtaja (Director of National Intelligence, DNI) James Clapper kertoi NBC-kanavan ohjelmassa muun muassa seuraavaa:

”Meidän raportissamme ei ole yhtään todistetta – ja kun sanon ”meidän”, se tarkoittaa NSA:ta, FBI:ta ja CIA:ta sekä DNI:n toimistoani –  joka viittaisi mihinkään, minkäänlaiseen juonitteluun Trumpin kampanjan ja venäläisten välillä. Raportissamme ei ole minkäänlaista todistetta sellaisesta.”

FBI:n ex-johtohahmot tulivat sittemmin taas vahvemmin kuvaan uutta normaalia pönkittämään: Yle kertoo 18. toukokuuta (lähteinään – mitkäpä muutkaan kuin – AP, AFP ja Reuters, toim.huom.) Yhdysvaltain oikeusministeriön nimittäneen vuosien 2001–13 FBI:n pääjohtajan Robert Muellerin erikoistutkijaksi johtamaan tutkintaa Venäjän yrityksistä vaikuttaa vuoden 2016 presidentinvaaleihin banaan… Yhdysvalloissa. CNN:n (tunnettu myös ei-niin-lempinimellä Clinton News Network, toim.huom.) lähteet ovat jo varoittaneet Trumpia olemaan erottamatta Muelleria.

Iltalehti kertoi 8. kesäkuuta Muellerin seuraajan, Trumpin toukokuun alussa FBI:n pääjohtajan paikalta erottaman James Comeyn antaman lausunnon tärkeimmiksi asioiksi: ”Sain potkut Venäjä-kytkösten tutkinnan takia”, ”Venäläiset sekaantuivat presidentinvaaleihin massiivisesti” ja ”Presidentti Trump itse ei ole tutkinnan kohteena”. Iltalehti painottaa pontevasti, että Comey puhuu ”valan alla” ja joutuisi ”linnaan” valehtelusta. (Ikään kuin valat mitään kunniattomille merkitsisivät, saati että tämän tason peluri joutuisi ”linnaan”, toim.huom.)

Trump erotti Comeyn 9. toukokuuta. Erottamisen syyksi Valkoisesta talosta kerrottiin Comeyn uskottavuuden vieneet toimet Trumpin vastaehdokasta Hillary Clintonia koskevassa sähköpostitutkinnassa – tutkinnassa, jonka aiheutti edellä mainittu WikiLeaksin vuoden 2016 maaliskuussa aloittama vuotosarja. Tämän vuoden toukokuun lopulla verorahoitteinen ylenanto kertoo CNN:n tietävän, miksi Comey lopetti Clintonin sähköpostien tutkinnan. CNN:n tarjoama syy ei ole vaikeasti arvattavissa: muuta pahaa ei ole tapahtunut kuin

Venäjän tuottama valeuutinen

Uuden normaalin globalisointi

Olisipa mukava huokaista helpotuksesta ja todeta, että onpa nuo amuriikkalaiset tolloja – mutta ei, todisteiden jälkeinen aikakausi on levinnyt Eurooppaan sen pohjoisia, yleensä niin rauhallisia kansoja myöden. Kotimainenkin valtamedia on unohtanut, että riitaan tarvitaan kaksi. Käsitys, että Yhdysvaltain hallinnon (nimettömien tietolähteiden) julkisuuteen vuotamat tiedot olisivat sen luotettavammat kuin itäiset vastineensa, on kuitenkin melkoisen naurettava.

Ei kenellekään yllättävästi uutiskanava CNN:llä kerrotaan 7. kesäkuuta, kuinka Yhdysvallat epäilee Qatarin kriisin takana olevan ”venäläishakkereiden istuttamat valeuutiset”. Uuden normaalin ylenanto tarjoaa taustatukea Venäjän vastaiseen infosotaan 9. päivä: verorahoitteinen osa Totuusmediaa™ jakaa yleisölle surutta kuvaa, että maailmassa on olemassa vain yksi kyberuhka: Venäjä, Putin, Venäjä…

Vuoden 2016 lopulla muiden muassa Helsingin Sanomat uutisoi Saksan liittokanslerin Angela Merkerin varoittaneen, että ”Venäjä saattaa yrittää vaikuttaa” Saksan syksyisiin liittopäivävaaleihin ”kyberhyökkäyksillä ja disinformaatiokampanjoilla”. Helmikuussa 2017 Vastavalkea kertoi Saksan tiedustelusta lausutun, ettei näyttöä Venäjän ”disinformaatiokampanjasta Saksan hallitusta vastaan” ole.

Toukokuun alussa HS kuitenkin otsikoi taas: ”Saksan tiedustelu: Venäjä yrittää toistaa vaaleihin vaikuttamisen Saksassa – ’Se on poliittinen valinta'”. Artikkelin lopussa kerrotaan:

”sosiaalista mediaa ammattimaisesti seuraavat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että esimerkiksi Twitterissä useat Yhdysvaltojen vaalien alla Clintonin häpäisyyn ja Donald Trumpin ylistämiseen keskittyneet tilit ovat löytäneet nyt uuden maalitaulun. Hänen nimensä on Angela Merkel.”

Olisi mielenkiintoista tietää, kenen laskuun somea seurataan ”ammattimaisesti”. Voisiko olla mahdollista, että muiden muassa Yhdysvaltain hallinnon laskuun? Ei kai sentään, sellainenhan olisi infosotaa.

Ilmeisesti Merkelin yritys kasvattaa laskenutta suosiotaan Venäjä-möröllä ei onnistunut, sillä toukokuun lopussa hän vaihtoi uuteen taktiikkaan. Merkel piti EU-palopuheen muun muassa siitä, kuinka Eurooppa ei voi enää luottaa Yhdysvaltain ja Britannian apuun ja kuinka Euroopan tulee säilyttää ystävyyssuhteet kaikkiin naapureihin, ”jopa Venäjään”. Lisäksi Saksan ulkoministeri Helsingin Sanomien otsikon mukaan ”ärähti USA:n uusista Venäjä-pakotteista”.

Toukokuun alussa Alma-konserniin kuuluva Tivi kertoi suomalaiselle yleisölle, kuinka kansan – tai oikeammin kansojen – lujan luottamuksen ansainnut NSA haukansilmällään ”näki, kuinka Venäjä hakkeroi Ranskan presidentinvaaleja”. Vain kuukautta myöhemmin muiden muassa Time kirjoittaa, ettei mitään viitteitä Venäjän osallisuudesta ”Macron-vuotoihin” ole löytynyt.

Kertomus läntistä demokratiaa hakkerikuninkaansa Putinin avulla uhkaavasta Venäjästä alkaa muistuttaa tarinaa pojasta, joka huusi sutta. Ja mitä isot pojat edellä, sitä pikkupojat perässä: Ruotsin pääministeri on jo ehtinyt huolehtia julkisuudessa Venäjän mahdollisista vaikutusyrityksistä suuren ja mahtavan Ruotsinmaan vaaleihin. Jostain syystä Ruotsissa ollaan huolissaan yhtäkkiä myös Venäjän ”ydinaseuhasta”. Ilmeisesti Yhdysvaltain – joka todennäköisemmin lähellemme tähtäisi – ydinpommit nekin levittävät vain demokratiaa.

Epäilemättä halla-aholaistenkin voitto soinilaisista (nykyisin Persut ja Uuvatit) puolueen sisäisissä vaaleissa oli Venäjän järjestämä – ”todisteita” odotellessa tyydytämme Venäjä-kauhun nälkämme Sanoma Imperiumin omalla todistusaineistolla. Koska luonnollisesti maailmanuutisten keskipisteessä kihisevää, suomalaista puoluejohtajavaalia ei Venäjän mediassa juurikaan kommentoitu, täytyy asiassa olla jotain mätää! Valeuutisia! Disinformaatiota! Putin!

Me eurooppalaiset elämme vaarallisia, todisteiden jälkeisiä aikoja.

¤

Kuvituskuvat: Anthony Freda (taiteilijan luvalla); unknown (CC0), Yhdysvaltain puolustusministeriö (CC0) via Wikimedia Commons

OIKAISU 18.6.2017 klo 19.15: terroristille väitetysti kuuluneen passin on uutisoitu löydetyn WTC-tornien lähettyviltä ennen niiden tuhoutumista.

SaveSave

SaveSave