”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä” (Suomen perustuslain 12. pykälän 1. momentin toinen ja kolmas virke)

”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin.” (Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta [HE 309/1993])

”Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä” (Journalistin ohjeet. Johdanto).

”Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: 1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia” (Yleisradiolain 7. pykälän 2. momentin 1. kohta).

Prologi

Paperilla kaikki näytti ja näyttää hyvältä. Sananvapaus ja medianvapaus kuuluvat julkisen vallan vaalimiin perusoikeuksiin. Niiden ylevä tarkoitus on lainvalmisteluasiakirjoissa asianmukaisesti kirjattu. Meillä on yhtäältä vapaa kaupallinen lehdistö ja toisaalta valtiollinen Yleisradio Oy (Yle), joka harjoittaa julkista televisio- ja radio-ohjelmistopalvelua.

Yle on suomalaisten omistama mediayhtiö, joka rahoitetaan Yle-verolla.

– Yle

Onko Yleisradiossa kaikki hyvin? Ulkopuolisena saattaisi kuvitella, että esimerkiksi lasten- ja urheiluohjelmien parissa työskentelevien yleläisten kohdalla työelämä on ollut auvoista ja aurinkoista. On jopa mahdollista, että suurin osa Ylen televisio- ja radio-ohjelmistopalvelusta on tuotettu sopuisasti, ilman suurempia kollegiaalisia tai direktio-oikeudellisia ongelmia. Mutta miten on asianlaita siinä osassa Yleä, jossa on kysymys uutis- ja ajankohtaistoiminnasta?

Suuri yleisö alkoi kiinnostua Yleisradion toimituksellisesta tilasta loppuvuodesta 2016, kun julkisuuteen tulivat tiedot pääministeri Juha Sipilän pillastumisesta (25.11.) Terrafame-uutisoinnin osalta. Suomalaiset saivat elää tapauksen osalta mediaraportoinnin varassa lähes puoli vuotta ennen kuin entisten yleläisten Jussi Erosen, Jarno Liskin ja Salla Vuorikosken kirja Ylegate julkaistiin 16. toukokuuta 2017.

Ylegate

Pääministerin ja Yleisradion toiminnasta nousi kohu marraskuussa 2016, kun Yle julkaisi Kansan Uutisten esille nostaman uutisen pääministeri Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä hallituksen Terrafame-kaivoksen rahoituspäätöksessä. Kohu laajeni, kun selvisi, että Ylen johto kielsi myöhemmin uutisoimasta asiasta enää laajamittaisesti. Lisäksi julkisuudessa nousi esiin väitteitä, että Ylen johto oli pidemmän aikaa taipunut Sipilän hallituksen painostukseen.

Erosen ja hänen kumppaniensa Ylegate on dokumentti siitä, mitä Ylessä tapahtui loppuvuodesta 2016, kun pääministeri suuttui mainitusta Terrafame-uutisesta ja Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ryhtyi rajoittamaan ajankohtaistoimituksen työtä varsin poikkeuksellisella tavalla.

Kirjassa käydään läpi Yleisradion historiaa siltä osin kuin kirjoittajat ovat nähneet sen tarpeelliseksi ’pääministeri-tapauksen’ taustoittamiseksi. Ylegate-kirja ei ole kuitenkaan historiantutkimus, eikä myöskään kattava selvitys Ylestä mainitun vastaavan päätoimittajan aikana. Kirja pyrkii joka tapauksessa ”valottamaan, miten hän on kasvattanut valtakuntaansa ja millaisen journalistisen kulttuurin hän on sinne rakentanut” (m.t., s. 7).

Ylegate on rankkaa luettavaa. Kirja on ehdottomasti tarpeellinen. Se on kunnianteko aidolle sananvapaudelle ja medianvapaudelle sekä kädenojennus meille kaikille, joiden verovarojen turvin Yle voi tärkeää tehtäväänsä harjoittaa. Olisipa meillä enemmän Erosen, Liskin ja Vuorikosken kaltaisia sananvapauden ja demokratian puolustajia.

Jääskeläisen valtakunta

Atte Jääskeläinen

Ylessä vuosia velloneet ongelmat purkautuivat julkisuuteen syystalvella 2016, kun Terrafame-uutisesta päreensä polttanut pääministeri oli kohdistanut Ylen toimittajiin surullisenkuuluisan sarjasähköpostihyökkäyksensä. Ylegate-kirjan kirjoittajien mukaan perusongelman takaa oli löydettävissä yksi mies, vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen, joka itsevaltaisesti johti tuhannen työntekijän mediajättiläistä.

Ylegate kiteyttää dilemman seuraavasti: ”Harmittomia uutisia saa tehdä vapaasti, mutta yhteiskunnallisiin vaikuttajiin kohdistuvaa kriittistä uutisointia hän rajoittaa kovaotteisesti.”

Ajankohtaistoimituksen esimiehen todistus

”Olen tänään [14.12.2016] sanonut itseni irti Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta. Lopetan työni ajankohtaistoimituksen esimiehenä, sillä sananvapauttani on rajoitettu. En pysty täällä tekemään työtäni omien arvojeni ja journalistin ohjeiden mukaan.

Minua ja tiimiäni on pyydetty vähentämään väärinkäytöksiin ja epäkohtiin puuttuvan paljastusjournalismin tekemistä. Tähän en voi suostua. Journalistin ohjeiden ykköskohdan mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Vallanpitäjien kriittisen tarkastelun pitäisi olla keskeisimpiä Ylen tehtäviä, mutta päätoimittajan tiiviissä käsiohjauksessa toimitus kohtelee juuri poliitikkoja – etenkin pääministeriä – kaikkein varovaisimmin.

Tilanne on Yle-veroa maksavan yleisön kannalta sietämätön. Mitä merkittävämpi vaikuttaja kyseessä, sitä tarkemmin Ylen tulisi asioita tutkia.

Uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on nyt painostava tunnelma. Osa toimittajista on lannistettu tekemään omasta mielestään merkityksetöntä, vallanpitäjien kannalta harmitonta journalismia. Monet ovat hiljaa ja pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Ajankohtaistiimini neljäätoista taitavaa, sinnikästä ja rohkeaa toimittajaa tulee toki ikävä, samoin A-studion huippujuontajia ja kaikkia journalismin tosissaan ottavia tekijöitä. Heistä moni on uskaltanut puhua Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vakavista ongelmista ääneen.”

Salla Vuorikosken todistus

”Olen tänään [14.12.2016] irtisanoutunut Yleisradion palveluksesta. Lopputulos on kieltämättä harmillinen. Halusin olla mukana tekemässä Ylestä entistä notkeampaa, modernimpaa ja rohkeampaa tiedotusvälinettä. Tulin taloon vasta vajaa vuosi sitten valtavan ylpeänä siitä, että pääsin tekemään journalismia suuresti arvostamieni ammattilaisten kanssa. Viime aikojen ja kuluneen vuoden tietyt tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että Ylessä on perustavanlaatuisia ongelmia ratkottavana. Ne koskevat journalismin ydinaluetta: riippumattomuutta ja yleisön – Ylen rahoittajien – oikeuksien toteutumista.

Talon johto on viestittänyt toistuvasti viime viikkojen aikana työntekijöille, että jos he eivät pysty hyväksymään johdon linjauksia, pitää miettiä, voiko talossa olla töissä. Myös tätä viestiä olen kuunnellut tulevaisuuttani pohtiessa. Oma polkuni vie nyt toiseen suuntaan.”

Jussi Eronen

työskenteli syyskuusta 2015 joulukuuhun 2016 Yleisradion ajankohtais- ja featuretoimituksen esimiehenä, josta toimesta irtisanoutui (14.12.) sananvapaudesta syntyneiden näkemyserojen vuoksi. Eronen työskentelee Suomen Kuvalehden toimituspäällikkönä.

Eronen on saanut työstään Koura-palkinnon (SuomiAreena-työryhmä, 2014), Päätoimittajien Yhdistyksen journalistipalkinnon (45 minuuttia -ohjelma, 2011) ja Suuren Journalistipalkinnon (2008) maan suurimmaksi epäillyn talousrikoksen, WinCapita-sijoitusklubin tutkimisesta. Hänet on palkittu myös Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnolla (2009) vaalirahoittaja Nova Groupiin liittyvistä paljastuksista.

Eronen on toiminut Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsenenä 2008–2010.

Salla Vuorikoski

työskenteli vuonna 2016 Ylen ajankohtaistoimittajana, kunnes irtisanoutui (14.12.) tehtävästään pääministeri Juha Sipilää ja Terrafame-kaivoksen rahoituspäätöstä koskeneen kohun seurauksena ja siirtyi Suomen Kuvalehden palvelukseen.

Vuorikoski sai Lumilapio-palkinnon vuonna 2010 Nova Group -yhtiötä koskeneista jutuista, jotka hän teki yhdessä Jussi Erosen ja Raija Kantomaan kanssa.

Jarno Liski

työskenteli toimittajana Ylessä määräaikaisen työsuhteen turvin. Työsuhteen oli määrä päättyä 17.1.2017. Tammikuun 3. päivänä hän sai kuulla, ettei sopimusta jatketa.

Syyksi sanottiin, että määräaikaisia tehtäviä ei ole tarjolla, työvoimatarvetta ei ole.

Liski valittiin huhtikuussa 2016 vuoden 2015 freelanceriksi. Suomen freelance-journalistien mukaan valinnan perusteena olivat Liskin verosuunnittelua ja verolainsäädäntöä käsittelevät tutkivat jutut, etenkin Seurassa vuonna 2015 julkaistu verotrilogia.

Ylen hallintoneuvosto ja hallitus

”Yleisradio Oy:n hallintoeliminä ovat hallintoneuvosto, hallitus ja toimitusjohtajana toimiva pääjohtaja” (Yle-lain 4. pykälä).

Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston tehtävänä on muun ohella ”huolehtia ja valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi” (Yle-lain 6. pykälän 1. momentin 3. kohta).

”Erityisen tärkeänä tehtävänä hallintoneuvostolla olisi julkisen palvelun ohjelmatoiminnan valvominen. Hallintoneuvosto voisi antaa ohjeita
ohjelmistosta ja sen tulisi valvoa lain ja ohjeiden noudattamista” (HE 124/1993 vp).

Yleisradio Oy:n hallituksen tehtävänä on muun muassa ”valita ja vapauttaa yhtiön toimitusjohtaja sekä vahvistaa hänen palkkansa sekä muut toimeen liittyvät ehdot” (Yle-lain 6 b –pykälän 3. momentin 1. kohta).

”Toimitusjohtaja hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti (yleistoimivalta). Toimitusjohtaja vastaa siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Toimitusjohtajan on annettava hallitukselle ja sen jäsenelle tiedot, jotka ovat tarpeen hallituksen tehtävien hoitamiseksi” (ks. osakeyhtiölain 17. pykälän 1. momentti).

Erosen ja hänen kumppaniensa Ylegate-kirjassa esitettyjen tietojen valossa on perusteltua katsoa, ettei kysymyksessä olevan vastaavan päätoimittajan toiminta kaikilta osin vastannut voimassa olevan sananvapaus- ja medianvapausjärjestelmän periaatteita, sääntöjä ja ohjeita. Tämä johti tilanteeseen, jossa sananvapaus- ja medianvapaussäännöstön tarkoitus (ratio legis) ei kaikissa tapauksissa toteutunut.
Tuo tarkoitus ilmenee, kuten todettu, hallituksen esityksestä 309/1993: ”taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin.”

Ylen asianomaisen vastaavan päätoimittajan toiminta ja menettelytavat olivat laajalti yleläisten tiedossa. Voidaan olettaa, että niistä tiesivät myös Yleisradio Oy:n toimitusjohtajana toimiva pääjohtaja, hallintoneuvosto ja hallitus. Outoa ja moitittavaa on, ettei ongelmiin radikaalisti puututtu mainittujen hallintoelimien toimesta vaan niiden annettiin johtaa kriisiin, jonka seurauksena kaksi kokenutta ja palkittua toimittajaa harkitsi parhaaksi irtisanoutua yhtiön palveluksesta. Onkin perusteltua katsoa, että yhtiön kaikki hallintoelimet epäonnistuivat niille kuuluvissa valvontatehtävissä.

Toivottavasti toimitusjohtaja sekä hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenet tuntevat piston sydämessään. Vähintä, mitä he voisivat tehdä, on esittää Eroselle, Vuorikoskelle ja Liskille anteeksipyyntönsä ja palkata heidät uudelleen Ylen palvelukseen.

Yleisradio Oy:n hallintoelimet kiinnostuivat ongelmasta aidommin vasta sen jälkeen, kun Julkisen sanan neuvosto (JSN) oli antanut yhtiölle langettavan päätöksensä. Sen vuoksi erityismaininnan ansaitsee JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström, joka ratkaisi asian ja katkaisi samalla kamelin selän.

Ylen asianomainen vastaava päätoimittaja jätti tehtävänsä 29.5.2017: ”Ylen hallitus, toimitusjohtaja ja päätoimittaja Jääskeläinen ovat yhteisymmärryksessä sopineet, että Jääskeläinen jättää tehtävänsä Ylessä, koska edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut. Jääskeläinen luopuu Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan ja vastaavan päätoimittajan tehtävästä välittömästi.”

JSN:n langettava päätös ja Yleisradion tiedotteen (29.5.2017) sisältö merkitsivät tietysti moraalista voittoa Jussi Eroselle, Salla Vuorikoskelle ja Jarno Liskille. Voittajiin kuuluivat myös sananvapaus sekä Ylen ohjelmien kuuntelijat ja katsojat samoin kuin yleisradioveron maksajat.

JSN:n langettava päätös

”Julkisen sanan neuvoston langettava päätös 22.3.2017 (6398/YLE/16 ja 6401/YLE/16) – Vastaaja: Yleisradio – Asia: Journalistinen päätösvalta

Yleisradio kertoi pääministerin kytköksestä yritykseen, joka oli saanut tilauksen valtion tukemalta yritykseltä. Jutussa ei ollut virheitä tai erittäin kielteistä julkisuutta. Yle teki tästä huolimatta pääministerin yhteydenottojen jälkeen jutun muokkaamisessa ja sitä seuranneessa aiheen käsittelyssä useita poikkeuksellisia ratkaisuja, jotka myötäilivät pääministerin näkemyksiä. Näille ei ollut journalistisia perusteita. Äänestyspäätös 6–6, äänestyspäätöksen ollessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee.

Ratkaisu

JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
JO 3: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

Sananvapauden rajoittaminen

Yle julkaisi verkkosivuillaan jutun, jossa kerrottiin pääministeri Juha Sipilän kytköksestä Terrafamelle kuljettimia toimittavaan Katera Steel -yritykseen.

Pääministeri lähetti jutun julkaisemisen jälkeen Ylen päätoimittajalle useita tekstiviestejä, joista ensimmäisen hän lähetti ennen kuin oli huomannut jutun ilmestymistä. Siinä hän arvosteli jutun näkökulmaa toimittajalta saamansa kommenttipyynnön perusteella. Ainoastaan yhdessä, päätoimittajalle osoitetussa viestissä pääministeri viittasi yhteen asiavirheenä pitämäänsä asiaan. Lisäksi pääministeri lähetti Ylen päätoimittajalle ja kommenttia pyytäneelle toimittajalle useita Yleä arvostelevia sähköpostiviestejä ja välitti heille myöhemmin samana päivänä yli kymmenen saamaansa kansalaispalautetta.

Jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä olennaisia asiavirheitä. Silti sitä muutettiin pääministerin viestittelyn seurauksena useita kertoja. Juttuun ei kuitenkaan missään vaiheessa lisätty pääministerin näkemyksiä tai tietoa siitä, että muutokset oli tehty hänen yhteydenottojensa jälkeen.

Noin puolen tunnin sisällä pääministerin viestien lukemisesta päätoimittaja oli poistanut jutussa olleen grafiikan, joka päätoimittajan mukaan loi harhaanjohtavia mielikuvia. Myöhemmin päätoimittaja poisti jutusta tekstikappaleita ja muutti muun muassa sen rakennetta ja sanavalintoja.

Päätoimittajan päätöksellä jutun kirjoittaneen toimittajan vierailu tv:n pääuutislähetyksessä peruttiin. Myös tekeillä olleiden kahden jatkojutun julkaiseminen kiellettiin. Sunnuntaina 27.11. päätoimittaja ja pääministeri sopivat, että pääministeri peruu aiemmin sovitun osallistumisensa A-studioon eikä aiheesta tiedoteta.

Maanantaina 28.11. toimituksen johto antoi toistaiseksi voimassa olevan rajoituksen, jonka mukaan aihetta ei saa käsitellä ajankohtaisohjelmissa. Päätoimittaja on perustellut rajoitusta muun muassa sillä, että aihetta oli jo käsitelty Ylen ohjelmissa laajasti, ja sillä, että oikeusasiamiehelle oli syytä antaa työrauha, kun hän oli selvittämässä pääministerin mahdollista esteellisyyttä.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että päätoimittajalla on valta ja vastuu julkaisemispäätöksistä. Tämä tarkoittaa, että hän voi myös päättää julkaisemisen rajoituksista eikä tämä ole toimittajien sananvapauden rajoittamista. Toimittajien sananvapauden rajoittaminen voisi tulla kyseeseen, jos Yleisradio olisi estänyt heitä käyttämästä sananvapauttaan muissa tilanteissa. Vaikka julkisuudessa on esitetty väitteitä tällaisesta, neuvostolla ei ole siitä näyttöä.

Neuvosto korostaa, että päätoimittajalla on valta päättää tiedotusvälineen sisällöistä mutta myös vastuu siitä, että tiedotusväline noudattaa Journalistin ohjeita. Journalistin ohjeiden mukaan päätoimittaja ei saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolisille ja tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.

Tässä tapauksessa on nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen. Kuten neuvosto on todennut päätöksissään 6405, 6449/YLE/16 ja 6403/YLE/16, jutussa ei ollut pääministeriin kohdistuvaa erittäin kielteistä julkisuutta eikä myöskään olennaisia asiavirheitä. Siitä huolimatta Ylen päätoimittaja teki juttuun nopeasti lukuisia muutoksia. Muun muassa jutun alaotsikosta poistettiin pääministerin mielestä virheellinen kohta hänen isoisänsä ja Katera Steelin suhteesta, vaikka kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe. Radio- ja tv-uutisissa pääministerin näkemys esitettiin oikaisuna.

Ylellä oli oikeus tehdä juttuun muutoksia, vaikka siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. On kuitenkin ilmeistä, että pääministerin palautetta ei käsitelty Ylessä tavanomaisella tavalla vaan juttua muokattiin poikkeuksellisen paljon pääministerin yhteydenottojen jälkeen.

Neuvoston mukaan oli myös poikkeuksellista rajoittaa aiheen käsittelyä ajankohtaisohjelmissa oikeusasiamiehen selvityksen ajaksi. Tätä ei voi pitää journalistisesti perusteltuna, sillä keskeneräisten asioiden käsitteleminen on journalismissa tyypillistä ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvissä asioissa jopa suositeltavaa. Neuvosto myös pitää aiheettomana sitä, että Yle suostui pääministerin ehdotukseen olla kertomatta pääministerin peruuntuneesta A-studio-vierailusta.

Erityisen raskauttavana voi pitää sitä, että Yle reagoi tavallista palautetta voimakkaammin yhteydenottoihin, jotka tulivat pääministeriltä, jonka tulisi kestää tavanomaista kriittisempää julkisuutta ja jolla on mahdollisuus vaikuttaa Ylen asemaan ja rahoitukseen. Pääministerin saama erityiskohtelu on haitaksi demokratialle, ja se on myös omiaan heikentämään journalismin uskottavuutta suuren yleisön silmissä.

Neuvosto muistuttaa, että Journalistin ohjeiden rikkominen on harvoin tahallista. Sen vuoksi myös toimituksellisen päätösvallan luovuttaminen voi johtua hätiköimisestä ja harkitsemattomuudesta ja sitä voi tapahtua, vaikka se ei olisi tarkoituksellista.

Neuvosto korostaa, että tiedotusvälineellä on oikeus valita haluamansa näkökulmat ja aiheiden käsittelytavat. Valintojen pitää kuitenkin olla journalistisesti perusteltuja. Tässä tapauksessa neuvosto on tehnyt kokonaisharkintaa, jossa on punnittu, onko Yleisradio antanut pääministerin suuttumuksen ja näkemysten vaikuttaa journalistisiin päätöksiinsä vai onko ne tehty yksinomaan journalistisin perustein.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 2 ja 3, ja antaa sille huomautuksen.

Langettavaa äänestivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Niklas Vainio, Tapio Nykänen, Maria Swanljung ja Juha Honkonen.

Vapauttavaa äänestivät: Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Riitta Korhonen.

Äänestyspäätöksen ollessa tasan puheenjohtajan ääni ratkaisi.”

Päätoimittajien ”ohilaukaus”

Päätoimittajien Yhdistys (PTY) julkaisi helmikuussa 2017 kannanoton (”Päätoimittajan tehtävä on kirkas”), jossa korostettiin päätoimittajan oikeutta päättää julkaisemisesta ja julkaisematta jättämisestä: ”Toimittajat eivät käytä työssään sananvapauttaan kansalaisina vaan työnantajansa sananvapautta.”

Päätoimittajan tehtävä saattaa olla ”kirkas”, mutta miten mahtaa olla PTY:n puheenjohtajan ja ensimmäisen varapuheenjohtajan ajatuksen kanssa? Ylegate toteaakin perustellusti: ”Syntyneen ristiriidan ytimessä ei tietenkään ollut toimittajan sananvapaus” (Ylegate, s. 205). Kirjan tekijät viittaavat Journalistin ohjeiden ensimmäiseen kohtaan: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

PTY:n johto ei ole ilmeisestikään oivaltanut ongelman ydintä. Se ei myöskään näytä ymmärtävän, että Ylen tapauksessa ei ole kysymys kaupallisesta mediasta vaan valtiollisesta mediasta, Ylestä, jonka toimintaa säännellään lailla Yleisradio Oy:stä (Yle-laki; 1380/1993).

Yle-lain mukaan ”[j]ulkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti ”tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia” (7. pykälän 2. momentin 1. kohta).

Yleisradio Oy on allekirjoittanut Julkisen sanan neuvoston (JSN) perussopimuksen. JSN on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Yleisradio on sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita, jotka ”koskevat kaikkea journalistista työtä” (Journalistin ohjeet. Johdanto). JSN ratkaisee kantelusta auktoritatiivisesti, onko kysymyksessä oleva tiedotusväline loukannut Journalistin ohjeita.

On mahdotonta ajatella, että Ylen vastaavalla (pää)toimittajalla olisi oikeus toimia tai menetellä Yle-lain 7. pykälän tai Journalistin ohjeiden vastaisesti.

Lienee myös selvää, ettei myöskään kaupallisen median vastaava (pää)toimittaja voi ainakaan pitemmän päälle toimia siten, että sananvapauden ja medianvapauden perusidean toteutuminen vaarantuu. Toisin sanoen, koko mediaväki on luonnollisesti sidottu voimassa olevan oikeusjärjestyksen perusperiaatteisiin: demokratia, oikeusvaltioperiaate,ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaudet ja oikeudet, oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa sekä yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Myöskään kaupallisen median vastaava (pää)toimittaja ei voi toimia tehtävässään menestyksellisesti, mikäli hän ’unohtaa’ sananvapauden ja medianvapauden perusidean: ”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin” (HE 309/1993).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja lehdistönvapaus

Ylegate-kirjaa lukiessa syntyy vaikutelma, että monet Ylen päällikkötason toimijat eivät ole sisäistäneet sananvapauden ja medianvapauden keskeisiä periaatteita. Lukija jää miettimään, olisiko heidän ajattelussaan kysymys vakavasta ’demokratiavajeesta’? Tässä yhteydessä onkin syytä luoda pikainen silmäys Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tulkintoihin lehdistönvapaudesta.

Lehdistön tehtävistä ja journalistisesta vapaudesta:

”Lehdistöllä oli tärkeä tehtävä demokratiassa. Vaikka se ei saanut ylittää tiettyjä rajoja toisten maineen ja oikeuksien suojelun suhteen, sen oli kuitenkin jaettava velvollisuuksiensa ja vastuidensa mukaisesti tietoja ja ajatuksia kaikista julkisesti kiinnostavista kysymyksistä. Lisäksi yleisöllä oli oikeus ottaa vastaan sellaisia tietoja ja ajatuksia. Journalistinen vapaus käsitti myös mahdollisuuden turvautua tietyn asteiseen liioitteluun tai jopa provokaatioon. Sallitun kritiikin rajat olivat väljempiä silloin, kun se kohdistui poliitikkoon eikä yksityishenkilöön. Myös virkamiesten tuli virantoimituksessaan suvaita kritiikkiään yksityishenkilöitä enemmän, vaikka heitä ei voitu tuolta osin täysin rinnastaa poliitikkoihin” (Saaristo and others -tapaus. EIT 12.10.2010).

”Kertoessaan yleisesti kiinnostavista kysymyksistä journalistien tuli kuitenkin toimia vilpittömässä mielessä tarkoituksin antaa oikeaa ja luotettavaa tietoa journalismin eettisten vaatimusten mukaisesti” (Ruokanen and others –tapaus. EIT 6.4.2010).

Sananvapaudesta:

”Sananvapaus koski myös loukkaavia, järkyttäviä ja huolestuttavia tietoja ja ajatuksia. Pluralismi, suvaitsevuus ja vapaamielisyys kuuluivat demokratiaan” (Karttunen-tapaus. EIT 10.5.2011).



Tapio Kuosma on tietokirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.

¤

Lähteet

Cour européenne des droits de l’homme http://www.echr.coe.int/

Eronen, Jussi; Jarno Liski ja Salla Vuorikoski: Ylegate. Barrikadi. EU 2017.

Euroopan ihmisoikeussopimus (Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) sellaisena kuin se on muutettuna yhdennellätoista pöytäkirjalla (SopS 85-86/1998).

Europan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=31355&contentlan=1&culture=fi-FI

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen tiivistelmät. http://finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/ 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Oy Yleisradio-Rundradion Ab:stä (Uusi nimike: Laki Yleisradio Oy:stä, LiVM 14/1993) (HE 124/1993 vp).

Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993).

Journalistin ohjeet. http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

Wikipedia: Juha Sipilän ja Yleisradion toimintaa koskeva kohu 2016. https://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Sipil%C3%A4n_ja_Yleisradion_toimintaa_koskeva_kohu_2016
Julkisen sanan neuvoston langettava päätös 22.3.2017 (6398/YLE/16 ja 6401/YLE/16) – Vastaaja: Yleisradio – Asia: Journalistinen päätösvalta. http://www.jsn.fi/paatokset/6398-yle-16-ja-6401-yle-16/?year=2017

Kuosma, T.: Sananvapaus : demokratian peruspilari. Helsinki 2015.

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä [Sananvapauslaki] (460/2003).

Laki Yleisradio Oy:stä (1380/1993).

Laki yleisradioverosta (484/2012).

Osakeyhtiölaki (624/2006).

Ahosniemi, Arno (pj) ja Ylä-Anttila Merja (1. vpj) | Päätoimittajien yhdistys (PTY) (14.2.2017): Päätoimittajan tehtävä on kirkas. http://www.paatoimittajat.fi/blog/

Suomen perustuslaki (731/1999).

Yle (29.5.2017): Yleisradion tiedote: Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen jättää tehtävänsä https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/29/ylen-uutistoiminnan-johtaja-atte-jaaskelainen-jattaa-tehtavansa
¤

Kuva: Saku Heinänen (CC0) via Wikimedia Commons
Kuvanmuokkaus: Johanna Lehtonen

Kuvituskuvat: Soppakanuuna (CC BY-SA 3.0) via Wikimedia Commons, Pixabay

 

SaveSave

42 KOMMENTTIA

  1. Toivottavasti Ylegate avataan auki myös poliittisesti, rakenneanalyyttisesti, ketkä, mitkä tahot, mikä ideologia ovat nyky-Ylen takana ja taustalla, ja miksi ja miksi juuri nyt.

  2. Kiitos Tapio Kuosma tästä tarkasti dokumentoidusta katsauksesta Ylen nyttemmin erotetun vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen tekemisiin.

    Kirjoituksesta käy ilmi, ettei vieläkään voi sanoa ”case is closed”. Yleisradioon näyttää vielä jääneen toimijoita, joille sananvapauden vaatimukset eivät ole täysin kirkastuneet. Samoin Ylen hallinnon (toimitusjohtaja, hallitus, hallintoneuvosto) osalta ollaan vielä kaipaamassa otteen parantamista.

    Myös kaupallisen median osalta tilanne on varsin epätyydyttävä. Päätoimittajien tragikoomiset julistukset ”totuusmediastaan” herättävät lähinnä myötähäpeää.

    Keskustelu jatkukoon tavoitteena sananvapauden tilan kohentaminen Suomessa.

    • Kiitos, Tauno.

      Vielä muutama seikka tapauksen tiimoilta:

      Toivottavasti asianomaiset tahot ovat hereillä, kun tiedonjulkistamisen valtionpalkintoja seuraavan kerran jaetaan. Jussi Erosen, Jarno Liskin ja Salla Vuorikosken rohkea ja järisyttävä Ylegate-kirja ansaitsisi todellakin tulla palkituksi.

      On varsin traagista, että niiden Ylen vakavien toimittajien työ, jotka halusivat tehdä tutkivaa journalismia (eli juuri sitä journalismia, joka demokratian toimivuuden kannalta on tärkeintä), joutui pitkään jatkuneen, määrätietoisen sabotoinnin kohteeksi. Eikä kyse ollut mistään kyberhyökkäyksestä vaan tehtävänsä väärin ’käsittäneen’ esimiehen uskomattomasta ja moraalis-eettisesti moitittavasta toiminnasta. Kirjan lukija saa vaikutelman suoranaisesta työpaikkakiusaamisesta.

      ”Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa, pitkään jatkuvaa ja systemaattista kielteistä kohtelua, loukkaamista, alistamista ja mitätöintiä. Kiusaaminen etenee prosessina, jonka seurauksena kohteeksi joutunut ajautuu puolustuskyvyttömään tilanteeseen. Arjen ohimenevä huono kohtelu muuttuu kiusaamiseksi, kun asiaton ja loukkaava käyttäytyminen on toistuvaa, systemaattista ja jatkuvaa” (https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyopaikkakiusaaminen/).

      Järkyttävää on, että Yleisradio Oy:n toimitusjohtaja, hallitus ja hallintoneuvosto jättivät sensuroinnin ja kiusaamisen kohteiksi joutuneet toimittajat täysin esimiehensä armoille. Ja nyt nuo samat ihmiset, toimitusjohtaja sekä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, jatkavat runsaskätisesti palkatuissa ja palkituissa tehtävissään muina naisina ja miehinä ikään kuin mitään kammottavaa ei olisi tapahtunut!?

      Tapauksessa on ollut ikävää todeta, miten haurasta tai olematonta on ollut toimittajakollegojen solidaarisuus. Ei mielenosoituksia, ei tukilakkoja tms. Vaikuttaa myös siltä, että ammattijärjestöt enemmän tai vähemmän ’nukahtivat’. Säälittävä oli Päätoimittajien Yhdistyksen vetojuhtien omahyväinen, mitään ymmärtämätön ulostulo.

      Tulee ikävä Jussi Erosta, Jarno Liskiä ja Salla Vuorikoskea sekä tietysti kaikkia muitakin urhoollisia, jotka tavalla tai toisella ovat vuosien varrella joutuneet ’savustuksen’ kohteiksi. (Tarkoitan sellaisia kuin Ainola, [rahalla vaiennettu] Ervasti, Korvola, Päivärinta, Ristamäki, [edesmennyt loistava Roininen], Stiller, Zareff.) (Luettelo ei tietenkään ole täydellinen.)

      ”Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin” (HE 309/1993).

      Toivottavasti jonakin päivänä Yleisradio Oy saa sellaisen toimitusjohtajan ja sellaiset hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet, joilla on rohkeutta ottaa vakavasti sananvapaussäännöksen keskeinen tarkoitus.

      Toivomus on tiukasti ankkuroitu seuraavaan tosiasiaan: ”Luonnollisen henkilön ja yhteisön on suoritettava valtiolle vuotuista yleisradioveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään” (yleisradioverosta annetun lain 1. pykälän 1. momentti).

      ”Tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitetun Suomessa yleisesti verovelvollisen, joka viimeistään verovuoden aikana on täyttänyt 18 vuotta, on suoritettava yleisradioveroa 0,68 prosenttia tuloverolaissa tarkoitetun verovuoden puhtaan ansiotulon ja puhtaan pääomatulon yhteismäärästä tai sitä korkeammasta hänelle yrittäjän eläkelain (1272/2006) tai maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaan vahvistetun työtulon yhteismäärästä. Yleisradioveroa ei kuitenkaan ole suoritettava 143 euroa enempää” (yleisradioverosta annetun lain 2.pykälän 1. momentti).

      ”Jos 1 momentin mukaan laskettu vero on vähemmän kuin 70 euroa, sitä ei maksuunpanna (yleisradioverosta annetun lain 2. pykälän 2. momentti).
      ¤
      J.K. Salla Vuorikoski pääjohtaja (toimitusjohtaja) Lauri Kiviselle: ”Nyt luin Helsingin Sanomista lausuntosi, jonka mukaan kukaan työntekijä ei ole kyseenalaistanut Jääskeläisen ammattitaitoa. Ihmettelen, miten olet päätynyt tähän käsitykseen, koska valtaosa esittämistäni ongelmista liittyy nimenomaan Atte Jääskeläisen ratkaisuihin johtajana.” (Salla Vuorikosken sähköposti Lauri Kiviselle ja Teijo Valtaselle 17.12.2016)

      • Ote Jussi Erosen et al. Ylegate-kirjasta:

        (Lopullisesti ajankohtaistoiminnan uudistus ”sinetöityi vuonna 2014, kun kaikki työntekijät laitettiin erikoiseen rulettiin. Heidät pantiin hakemaan työpaikkojaan. Uusjaossa osa sai mitä halusi, mutta moni koki toisenlaisen kohtalon. Myös tv-katsojat näkivät tuolileikin vaikutuksia: tuttuja juontajia katosi ruudusta ja uusia tuli tilalle. Normalisoinniksi koettu myllytys heikensi entisestään työilmapiiriä” [m.t., s. 21].)

        ”Monelle kriittielle ja näkemykselliselle tekijälle uudistus merkitsi vaikeuksia. Yksi ruudusta poistuneista oli Annukka Roininen, A-studion pidetty juontaja ja toimitussihteeri. Hänen tonttinsa oli ollut maanantain A-studio, joka keskittyi tutkittuun journalismiin. Roininen oli saanut kollegansa Tiina Salumäen kanssa tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon. Kaksikko tosin hajotettiin jo vähän ennen suurta organisaatioveivausta, kun Salumäki siirrettiin pois A-studiosta – vastoin tahtoaan. Protestit eivät auttaneet, ja muuttomiehet kantoivat uutisten rikostoimittajaksi siirretyn Salumäen tavarat pois toimituksesta.

        Päätoimittaja Jääskeläisen uudessa organisaatiossa maanantain A-studio ei enää ollut tutkiva ohjelma, vaan tv-jutuista pitkälti tyhjennetty studiokeskusteluohjelma. Suorapuheiselle, Jääskeläisen ajatuksia rohkeasti haastaneelle Roiniselle ei enää löytynyt näkyvää paikkaa. Pätevä nainen siirrettiin vastoin tahtoaan pois ruudusta” (m.t., s. 22).
        #
        Annukka Roininen (20.7.1976 Jyväskylä – 2.6.2016 Hämeenlinna) oli toimittaja ja toimitussihteeri, joka muistetaan Yleisradion A-studion toimittajana ja juontajana.
        Hän ja aloitti toimittajan uransa Ylen Keski-Suomen toimituksessa 2002. Sieltä hän siirtyi Aamu-TV:hen ja edelleen muihin ohjelmiin. A-studiossa hän aloitti vuonna 2006.

        Roininen oli tutkiva journalisti, ja hän meni haastatellessaan suoraan asiaan. Hän ei halunnut käyttää lähetysaikaa turhaan jaaritteluun.

        Roininen ja hänen kollegansa Tiina Salumäki saivat tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon vuonna 2010. Palkinto tuli Destiaan liittyneiden väärinkäytösten paljastamisesta. Vuonna 2015 Roininen oli ehdolla Suuren Journalistipalkinnon saajaksi Hoivakoti kuntoon -juttusarjasta, joka seurasi somerolaisen Tervaskannon hoivakodin arkea syksyllä 2014.

        Roininen kuoli 39-vuotiaana kesäkuussa 2016.

        • Ja tapahtui niinä päivinä eli siihen Ylen ajankohtaistoiminnan tuhoamisen aikaan, kun pääministeri sarjasähköpostiviestintää harjoitti
          #
          ”(…) Sanna Ukkola. Hän kiisti tuoreeltaan Harakan muistion väitteitä ja ilmoitti, ettei kokenut päätoimittajan puuttuneen poikkeuksellisella tavalla jutuntekoon. Puoli vuosikymmentä myöhemmin Ukkola asettui jällen Jääskeläisen tueksi Yle-kohun yhteydessä. Hän vihjaili julkisessa Facebook-päivityksessään, että Ylestä irtisanoutuneiden Vuorikosken ja Erosen ’faktat eivät pitäneet’. Kysyttäessä asiasta tarkemmin Ukkola ei kuitenkaan halunnut yksilöidä väitettään. ’Just kirjoitin, että en halua alkaa teidän kanssa näistä tappelemaan enkä myöskään tiedä,, mitä siellä on tapahtunut’, Ukkola kirjoitti Facebook-sivulleen” (Jussi Eronen et al.: Ylegate, s. 89).
          #
          ”Stillerin tiedossa oli myös toimitukseen langetettu Sipilä-kielto. Sitä Stiller ei suostunut noudattamaan” (, s. 157).

          ”[Päällikkö Marjo] Ahonen kertoi, mihin päätoimittajan linjauksen noudattamatta jättäminen saattaisi johtaa: varoitukseen ja lopulta työsuhteen päättämiseen.

          Stillerin lähiesimies Petri Kejonen istui hiljaa. Kejonen näytti vaivautuneelta. Hänen kasvonsa hehkuivat tulipunaisina” (m.t., s. 159).

          ”’Sensuurisi ja kova johtamistyylisi tunnetaan jo Japania myöten’, hän [= Susanne Päivärinta] kuittasi päätoimittajalle jäähyväisviestissään” (m.t., s. 169).

          ”Pian Riikka Venäläinen alkoi hiillostaa Jussi Erosta. Hän kysyi, miten Eronen oli ’sanatarkasti’ yrittänyt rauhoittaa omaa tiimiään ja kieltää Vuorikoskea julkaisemasta Sipilän viestejä. Venäläinen hoki Eroselle, että Vuorikoski oli ’laukalla’ ja teki harkitsemattomia asioita” (m.t., s. 171).

          ”Todellisuudessa [pääministeriä koskevan] jääviysproblematiikan käsittely oli kielletty kaikissa radion ja television keskusteluohjelmissa” (m.t., s. 173).

          ”(…) [Pääluottamusmies Jyrki] Saarikosken johdonmukainen linja koko Ylegaten ajan. Pitää olla hiljaa ja pyrkiä säilyttämään työrauha. Sananvapauteen tai riippumattomuuteen liittyvät kysymykset jäivät jalkoihin” (m.t., s. 174).

          ”(…) Jääskeläinen oli ehdottanut Stillerille [teatteriohjaaja Susanna] Kuparisen poistamista Pressiklubin vakiovieraista” (m.t., s. 179).

          ”Hallintoneuvosto merkitsi saadut selvitykset tiedoksi ja sillä selvä. Henkilöstön edustaja Jari Niemelä piti kokouksessa vahvasti johdon puolta” (m.t., s. 202).

  3. Juoksupoika Jääskeläinen sai kenkää, mutta salaseuroissa juokseva pääpiru, Lauri Kivinen, jäi…. eli mikä tässä kuviossa ylipäätään muuttui? Hämmästyttävää, että joitakin ihmisiä voi huijata loputtomiin!

      • Jotkut puhuvat illuminaatista, ’valituista’, nwo-eliitistä, globalisteista, pankkiiri- ja rahaimafiasta, jolla on yhteinen nimittäjä: luoda koko maailmaa hallitseva pieni ’we first’ johtoeliitti joka antaa ohjeet miten täällä tulee meidän tavisten elää ja jolla vain on oikeus valvoa että sen tahtoa noudatetaan.
        Taitavat osua oikeaan kun näiden ’kivisten’ puuhia seuraa.

    • Son semmonen maan tapa. Kun julkisuuteen pääsee jotain korruption tapaista, joskus jopa rikollista toimintaa (paska menee tuulettimeen), niin yksi ottaa syyt niskoilleen ja lähtee. Hänelle maksetaan siitä asianmukainen korvaus. Ei tarvitse muuttaa suurempia linjauksia. Pätee julkiselle ja yksityiselle sektorille.

    • Yksi rikollisorganisaatio, jossa Lauri Kivinen ja Esko Aho istuu myös armon vuonna 2017, on satanisti Rockefellerin THE TRILATERAL COMISSION. Googlatkaa ihmeessä tämä maailmanlaajuinen verkosto. Tämä on vain yksi niistä, joita nämä maansa myyneet juoksupojat suosivat, sillä näiden organisaatioiden todelliset salaseurat sijaitsevat ”maan alla.”

  4. ” Ylen asianomaisen vastaavan päätoimittajan toiminta ja menettelytavat olivat laajalti yleläisten tiedossa. Voidaan olettaa, että niistä tiesivät myös Yleisradio Oy:n toimitusjohtajana toimiva pääjohtaja, hallintoneuvosto ja hallitus. Outoa ja moitittavaa on, ettei ongelmiin radikaalisti puututtu mainittujen hallintoelimien toimesta vaan niiden annettiin johtaa kriisiin, jonka seurauksena kaksi kokenutta ja palkittua toimittajaa harkitsi parhaaksi irtisanoutua yhtiön palveluksesta. Onkin perusteltua katsoa, että yhtiön kaikki hallintoelimet epäonnistuivat niille kuuluvissa valvontatehtävissä. ”

    Juridisesti oikeudessa pätevästi ei ehkä enemmän voi todeta. Mutta jos totuutta etsitään, ja eikö vaihtoehtomediassa tulisi etsiä, aihetodisteina tulisi huomioida koko YLE:n ääriglobalistinen uutispolitiikka.
    (Juristit vastatkoot tarkemmin aihetodisteiden merkityksestä…)
    Siihen nähden Jääskeläisen ym. muodolliset valvojat eivät ainakaan ensisijaisesti pyrkineetkään valvomaan minkään globalistisen (näinä vuosina etenkin islamisoivan) politisoituneen toimitustyön laillisuutta saati totuudellisuutta.
    Tuo merkitsee sitä, että Jääskeläinen ja hänen valvojansa kuuluisivat moniksi vuosiksi vankilaan ilman minkäänlaisia korvauksia entisestä työstään.
    Asian tärkeyttä korostaa Kuosman ohittama YLE:n rahoituksen jättimäisyys ja sen ottaminen pakkoverotuksella.
    Ja jos menemme syvällisempään, ääriglobalismi on Suomen perustuslain ja Suomenkin allekirjoittamien yleisten ihmisoikeussopimusten vastaista.
    (Huomioiden myös sen, miten Suomen perustuslakia on muutettu vastoin Suomen allekirjoittamia ihmisoikeussopimuksia EU:n suhteen. Mutta se on sivuhuomio. Perustuslaki nykyiselläänkin on järeä… – Muistattehan, että Suomen allekirjoittamien ihmisoikeuksien ja perustuslain tulee olla kaiken muun edellä juridiikassa.)

    Oleellista on huomata se, että vain yksi ”syntipukki” on uhrattu.
    Ja hänkin on vapaamuurari eli ei tarvitse kauan odotella, niin laittomista teoista huolimatta (tai moni epäilee että juuri niiden vuoksi) kohta taas isopalkkaista työtä tarjotaan.

    Ja jos EIT:n vedotaan, kannattaisi aihetodisteina tutkailla sen päätöspolitiikkaa yleisemminkin. – Globalistien käsikassara sekin yleensä.

    GRUNDSTRÖMIN TAPAUS
    ”Yleisradio Oy:n hallintoelimet kiinnostuivat ongelmasta aidommin vasta sen jälkeen, kun Julkisen sanan neuvosto (JSN) oli antanut yhtiölle langettavan päätöksensä. Sen vuoksi erityismaininnan ansaitsee JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström, joka ratkaisi asian ja katkaisi samalla kamelin selän.”

    Minusta on asiatonta korottaa JSN:n ja Grundströmin asiallista arvoa.
    Tekninen arvo niillä tietysti on. Mutta katsotaanpa mitä oleellisesti tapahtui.

    Grundström sai ilman omia asiallisia ansioita JSN:n puheenjohtajuuden.
    (Paitsi jos ajatellaan, että JSN:n tehtävien ydinolemus kuuluukin olla eräs kuuluisimmista globalismin ja orwellilaisuuden toteutuspaikoista Suomessa. – Sellaiseen tehtävään Grundströmillä Suomea islamisoivana ”monikultturistina” oli ansioita.)
    Eikä tehnyt mitään erityistä.
    (On helppoa päättää ja perustella niin kuin hän teki… jos tuo JSN:n lausunto edes on pelkästään hänen käsialaansa. Ei se mikään analyysi ole. Esim. ”Tässä tapauksessa on nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja on taipunut ulkopuoliseen painostukseen.” – Sitä paitsi ei hän ollut ainoa, joka JSN:ssä äänesti sen lausunnon puolesta.)

    YLE-gaten tulemisesta lievästi myönteiseen lopputulokseen voimme kiittää ensisijaisesti Ylegate-kirjan kirjoittajia. Ensisijaisesti ennen kirjansa julkistamista koskevan toimintansa johdosta. Mutta kirjansa johdosta voimme kiitellä heitä erityisen paljon.
    Toivokaamme, että kyseisellä kirjalla on pitkällä tähtäimellä merkittävä myönteinen merkitys Suomen jälleendemokratisoimisessa…

    • YLE:ssä mikään ei ole parantunut Jääskeläisen lähdön jälkeen.
      Joka selvästi muuta ilmaisee, tukee valeoppositiollisuutta.

      Tässä yhtenä perusteluna esimerkki Facen julkisilta sivuilta, joilta saa jakaa:

      ”Petteri Hiienkoski shared a link.
      3.7.2017
      CNN:n valeuutisskandaali – josta YLE edelleen vaikenee – näyttää laajentuvan muuhunkin valtamediaan. CNN-skandaali oli ilmeisesti jonkinlainen käänne, kuten epäilin. Valtamediassa näyttää alkanee valeuutisten tunnustaminen.
      Associated Press eli uutitstoimisto AP – jota YLE on paljon käyttänyt – julkaisi perjantaina ”selvityksen” artikkeleista, joita se julkaisi lukuisina eri päivinä huhtikuusta kesäkuun loppuun. Näissä artikkeleissa väitettiin, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelun mukaan Venäjä ei ainoastaan yrittänyt vaikuttaa vuoden 2016 presidentinvaaleihin, vaan myös teki niin hyödyttääkseen presidentti Donald Trumpia demokraattien ehdokas Hillary Clintonia vastaan.
      YLE vaikenee tästäkin. Paineet siihen, että myös valtionmedia myöntäisi osallistuneensa kritiikittä Trump-vastaisten valeuutisten välittämiseen kuitenkin kasvavat. Erityisen raskauttavaa Pasilanmäen ”kansanvalitusseuran” kannalta on se, että uutis- ja ajankohtaistoimitusta on lukuisia kertoja huomautettu valeuutisten välittämisestä.
      Totuusseemi ei ole pahitteeksi valtionmediallekaan.
      http://www.breitbart.com/big-government/2017/07/01/fake-news-associated-press-clarifies-17-intel-agencies-did-not-assess-alleged-russia-interference/

  5. http://www.breitbart.com/london/2017/06/30/germany-passes-online-hate-speech-law/
    Eli Euroopan keisarinna Merkelin kabinetissa tehdään päätökset, jotka EU:n rengit levittävät vasallivaltioille, mukaan lukien sananvapauden rajoitusta koskevat määräykset.

    Yle tuskin on hievahtanutkaan norsunluutornissaan artikkelin aiheuttamasta hälinästä. Tämä ilmenee selkeänä Euroopan liittovaltion, multikultin (parempi sana tuo kultti kuin kulttuuri), ja erilaisten marginaaliryhmien etuja ylilyövinä ylistyssaarnoina. Esimerkiksi uutiset tapahtumista Rautatientorilla leirielämän päättämistoimenpiteissä ovat Ylessä politiittisen agendan raakaa propagandaa ja sekaan mahtuu ilmeisen selviä valheita.

    USA:n oikeuskäsityksen mukaan sananvapaus ajaa ns. vihapuheen yli:
    http://www.washingtonexaminer.com/in-wake-of-the-supreme-courts-ruling-on-hate-speech-and-the-first-amendment-more-good-news-may-be-on-the-way/article/2626432
    Eli on Jenkeissäkin jotain mitä arvostaa…

  6. Hätäisempi olisi tosiaan kuvitellut, että YLEstä tulee vapaampi media kun suoraan veroilla perittävä rahoitus saatiin käyntiin. Ei tullut, tuli hallituksen käsikassara. Yrityskin vapaampaan meininkiin aiheutti painostusta ja uhkailua jopa pääministeritasolta. Jos ette usko, leikataan vielä rahoitusta. Alkuun menikin liian hienosti. Pääministerille annettiin puheaikaa teeveessä kuin papille jumalanpalveluksessa. Sai saarnata kansalle toimittajien nöyrästi kuunnellessa ja katsellessa. Saarna menikin vanhan kaavan mukaan. Tulta ja tulikiviä laiskalle ja syntiselle kansalle. Lopussa helpotusta jos uskotte hallituksen (ja pääministerin varsinkin) kaikkivoimaisuuteen.

    Onhan tuota poliittista ohjausta ollut YLEssä aina. Ohjelmaneuvostojen aikaan mitattiin kuulemma sekuntikellolla, että kaikki eduskuntapuolueet saivat ohjelma-aikaa suhteessa kannatukseensa. Tiedä oliko silloin paremmin. YLEn on vissiin vaikea päästä irti poliittisesta ohjauksesta, elleivät politikot lakkaa sekaantumasta sen journalismiin. Ja onhan toimittajillakin joku kanta asioihin. Se tulee usein esille vapaassa ja riippumattomassa kaupallisessa mediassa, jota myös totuusmediaksi kutsutaan. Parhaat toimittajat eivät oikein löydä itselleen enää työpaikkaakaan. Totuuden puhujille ei yösijaa anneta.

    Oli aika hauskaa, kun kansanedustaja Harkimo vaati kaupalliselle medialle valtion tukea. Siis kaupalliselle. Mikä siinä on sitten kaupallista? Tuleeko uutisista parempia kun ne ovat ”kaupallisia”? Luvataanko parempaa säätä? No, eihän kunnon kokkarin ja kepulin bisnekset luista ilman valtion tukea, oli kysymys sitten mediasta tai areenoista. Sitten kun bisnekset alkavat luistaa, tuki unohtuu ja ruvetaan narisemaan veroista. Teeveessä nämä niin sanotut kaupalliset kanavat ovat täyttä roskaa. Eivät voisi vähempää kiinnostaa.

    60-luvun satiiriset näytelmät työelämästä olisivat taas ajankohtaisempia kuin koskaan. Nuoremmat polvet eivät ole niitä nähneetkään. Tulisivat hämmästymään miten samanlaista silloin oli.

    P.S. Sähköpostiosoitteeni täytyi sitten vaihtaa.

  7. Demareiden ja Vasemmistoliiton rooli tässä YLEn raiskauksessa ihmetyttää.

    Vasemmisto vaati aina verorahoitteista eduskunnan YLEä ja kun kokoomus, RKP, Keskusta sen nyt toteuttivat, tulos on hirvittävä sekä demokratian, sananvapauden, tiedonvälityksen, totuudellisuuden, manipuolaation, syyllistämisen, propagandan ym. kannalta, eivät SDP ja Vasemmistoliitto tee mitään.

    • Sano muuta. Niistä on tullut nöyriä pääoman renkejä. Velkaorjuus maistuu eikä kansan kohtalo enää kiinnosta.
      Vasemmistoliitto on suuri pettymys. Demarit on aina ollut eräänlainen piilokokoomus jolla työväki on pidetty ’oikealla polulla’. Lipponen on tässä oikein malliesimerkki.

    • Tosin vaihtoehto olisi tuhonnut Ylen. Lupamaksu- tai maksu-tv-pohjainen Yle olisi leikannut budjetin puoleen tähän mennessä. Eikä veroa edeltävältä kaudelta ole mitään hyvää sanottavaa talon tasapuolisesta uutisoinnista tai poliitikkojen sekaantumisesta ohjelmapolitiikkaan.

      Joten summa summarum: vaikka Yle-veron progressio on näennäinen, on viisainta keskittyä siihen, miten korjata tilanne ja pitää poliitikkojen näpit irti Ylestä.

  8. YLE: Presidentti Niinistö: Geopolitiikka on muuttunut nopeasti
    Mikkelin Päämajasymposiumissa teemana on tänä vuonna Eurooppa. Niinistön mukaan Euroopan pitää ryhdistäytyä.
    Päämajasymposiumissa Mikkelissä eliitti pohtii mitä Euroopan pitäisi tehdä. Suomesta vain sitä, että pitäisi elää rauhassa Venäjän kanssa mutta ei juuri muuta.
    Siis vanha kuvio: federalistieliitti pohtii miten pysytään osana EU:ta, kuunteluoppilaana, ja tehdään ’niinkuin rosvot määräilee’, ei sitä miten voitaisiin olla itsenäinen ja hoitaa itse asiamme. Mitä merkitystä tällä on meille? Ei mitään.
    https://yle.fi/uutiset/3-9701012

  9. Kaikki ei ole kotona. Kertokaa mitä seuraava Sauli Niinistön Mikkelin Päämajassa lausuttu merkitsee:

    ”Kun puhutaan tulevaisuudesta, ottaisin ensimmäisenä esille sellaisen tulevaisuuden, joka tulee ulkoa päin kohti Eurooppaa, geopolitiikkaa, joka on huomattavasti voimistunut viime aikoina”.

    • Ei tuo aukene minullekaan.
      Ylempänä jo totesin ettei tällaisilla symposiumeilla ole oikein mitään merkitystä meille joissa ei sanota mitään meille tärkeää.

  10. Tällainen, että vaaditaan rikollisjärjestöä, Yle, noudattamaan lakia ”paremmin”, on kuin tuuleen huutamista. Etenkin tilanteessa, jossa itse lain kirjoittaja, Valtio, ei välitä omista laeistaan tuon taivaallista. — Lain paikan on ottanut poliittinen tahto, jota valtio toteuttaa häikäilemättömästi ja keinoja kaihtamatta, Laista välittämättä.

    Kansalainen ei voi enää luottaa lakiin. Päivä päivältä laajenee niiden toimijoiden joukko, joita laki ei käytännössä koske. Monessa asiassa vallitsee jo aivan fyysisen ihmisen tasolla julkisesti hyväksytty kaksoisstandardi. — Ja tilanne pahenee koko ajan.

    • ’…Päivä päivältä laajenee niiden toimijoiden joukko, joita laki ei käytännössä koske…’
      Olisiko vaihdettava laista piittaamattomat toimijat lakia kunnioittaviin? Muuta tietähän ei ole. Eli nyt vaan toimeksi ja irti vanhoista kus_päistä. Tässä yksi vaihtoehto:
      Halla-aho ylivoimaisesti suosituin seuraavaksi pääministeriksi 18-49 vuotiaiden äänestäjien joukossa
      http://beta.oikeamedia.com/o1-26146

        • P.s. sopii jatkoksi: tällaista on se EU-demokratia jota YLE tukee
          EU ei halua sulkea pakolaisvyöryä Välimerellä
          Italiaan on saapunut Libyasta vuoden alusta 73 000 pakolaista. Keskiviikkona Rooma ilmoitti, että tilanne on karkaamassa käsistä, ja Italia haluaa sulkea satamansa. — Mutta Bryssel viivyttelee vastoin Euroopan kansojen tahtoa.
          http://beta.oikeamedia.com/o1-26155

  11. Yksi näkökulma sananvapauteen ja medialla vaikuttamiseen on, että kyse on vain voiton maksimoinnista. Jos valeuutisten seurauksena syttyy maailmansota, so what?, klikkauksia ja rahaa vaan tulee entistä enemmän.
    http://www.youtube.com/watch?v=jdP8TiKY8dE

    Siinä, että isot mediatalot jahtaavat ”valeuutisten” tuottajia, on raa’asti kyse vain kilpailijoiden raivaamisesta valtion avulla. Saksassa 50 miljoonan uhka internet yhtiöille; seuraava askel on vaatia tuo summa ennakkovakuutena (valtion edun nimissä!) ja se on siinä: Vain Google ja Facebook ovat sen jälkeen jäljellä näillä ”vapaan tiedon” markkinoilla.

  12. ”Muuan lukija” kirjoitti muun ohella seuraavaa (hän antoi luvan julkistamiseen):

    ”Jussi E[ronen] ja co. ovat hatunnoston arvoisesti ottaneet kantaa leipätyönsä puolesta. Sipilän – tai kenen hyvänsä muun etupiiriläisen – yhteydenotot uutistoimituksen johtoon eivät saisi vaikuttaa sellaiseen uutisointiin, jossa ei ole virheitä ja koskevat yhteiskunnan tilannetta. Sipilä, Jääskeläinen ja elinkeinoelämä ovat Ylegatessa muodostaneet kummallisen troikan (…). Kaikki kolme keskenään ovat itsekseen sisäistäneet sellaiset ”yleiset syyt”, joiden nojalla joistakin asioista ei kerrota. (…)

    (…) Sipilän ”Myllytekstarit” Yleen ovat Kekkosen kynäilyyn verrattuna surkea irvikuva poliittisen vaikutusvallan väärinkäytöstä. Sipilä kuitenkin haurastuttaa omin aktiivisin toimenpitein terveen journalismin tärkeimpiä periaatteita, vain jotta oma yritys saisi ”diilin” kannattavaksi. Tämä on ymmärrettävää, inhimillistä ja horjumaton todiste Sipilän pienuudesta ihmisenä, epäonnistumisesta pääministerinä ja nykyaikana rehottavasta ahneudesta, jota ei mikään määrä rahaa ja lisävaltaa tyydytä.

    Oikein korkean puun latvasta tarkasteltuna Ylegate on tyylipuhdas esimerkki siitä, miten totuuden regulatiivinen periaate, joka tekee kanssakäymisen mahdolliseksi ja hedelmälliseksi ja mielekkääksi, saa väistyä ”pelin” vaatimusten edessä. ”Peli” on tietysti liiketaloudellisin perustein toimivan maailmanjärjestyksen näkymätön sääntökirja. Sääntökirjan omaksuneet ovat homogeenista porukkaa siinä mielessä että kun totuus, hyvyys ja kauneus ovat poikkiteloin henkilökohtaisen taloudellisen hyödyn kanssa, niin vain jälkimmäinen näkökulma katsotaan oleelliseksi. Tämä sääntökirja on modernin digitaali-ihmiskunnan alfa ja omega. Paradigma jota elokuvat ovat meille syöttäneet jo vuosikausia. Globaali maailmanjärjestys on idea jonka purjeisiin on maalattu hyvinvoinnin, tehokkuuden ja tieteellisyyden vaakunat, mutta käyttövoimana se käyttää sotia, harhautusta, valheita ja vääriä lupauksia. Se jakaa ja roolittaa kaikki yhteiskunnan segmentit ja perimmäisenä ajatuksena on poistaa valtioilta, yhteiskunnilta, kansakunnilta, perheiltä ja yksilöiltä heidän luonnonoikeuteen perustuvat oikeutensa puhua ja elää miten parhaiten katsovat.

    Ylegatessa yksilöltä evätään mahdollisuus lukea tai kuulla totuutta. Totuus korvataan mielikuvilla, jotka ovat parhaimmillaan harmittomia satuja tai pahimmillaan valheita, joiden nojalla laukaistaan ohjuksia.

    Sananvapauden kysymys on kysymys totuuden asemasta yhteiskunnasta. Totuus yhteiskunnan pyrkimyksenä ja Totuudellisuus yhteiskunnallisen puheen vaatimuksena ovat oikean toiminnan perusta. Vääriin käsityksiin tai suoranaisiin valheisiin perustuva tilannetaju tuottaa vain korruptiota, väärinkäytöksiä ja moraalin rapautumista. Mitä arvoa on kansalaiskeskustelulla jonka teemat ja sisältö eivät perustu totuudellisiin lähtökohtiin vaan ahneen liikemies- ja politiikkojoukon juonikkuuteen. Vastaus on: ei mitään.

    Eronen pyrkii kertomaan, mitä on vaakalaudalla. Ylegaten vaakakupissa eivät ole lautakasa, kuljetindiili tai poliitikkojen urat. Ylegatessa on kyse kansakunnan moraalista ja yhteiskunnan toimintaperiaatteiden muuttamisesta. Jos Sipilän linjaus ja Jääskeläisen hännystely jatkuvat mediassa, kuten todennäköistä on, vaikka nimet vaihtuvat, niin tällöin totuudellisuuteen pyrkivällä julkisella puheella ei ole enää väliä. Vain ”vahvan” puheella on väliä. Valta päättää, mitä puhutaan ja mistä. Mikä on tämmöinen yhteiskunta. Platonin teoksessa ”valtio” Platon ei nimitä tällaista yhteiskuntaa demokratiaksi vaan tyranniaksi.
    (…)
    Entä haluaako nykyaikainen digitaalimediasta riippuvainen älypuhelimeensa kiinnikasvanut s-kortin käyttäjä elää demokratiassa vai tyranniassa tai onko tuolla nyt niin väliä. On nimittäin jo aika kauan siitä, kun ihmiset pitivät tällaisia kysymyksiä oleellisina ja kullekin kansalaiselle kuuluvina. (…)”

    • Hienoa luettavaa. Niin hyvin aikaamme kuvaavaa tekstiä.
      (…) Sipilän ”Myllytekstarit” Yleen ovat Kekkosen kynäilyyn verrattuna surkea irvikuva poliittisen vaikutusvallan väärinkäytöstä. Sipilä kuitenkin haurastuttaa omin aktiivisin toimenpitein terveen journalismin tärkeimpiä periaatteita, vain jotta oma yritys saisi ”diilin” kannattavaksi. Tämä on ymmärrettävää, inhimillistä ja horjumaton todiste Sipilän pienuudesta ihmisenä, epäonnistumisesta pääministerinä ja nykyaikana rehottavasta ahneudesta, jota ei mikään määrä rahaa ja lisävaltaa tyydytä.
      Juuri näin, 100%:sti.

      • Tulisiko apua täältä? Täytyy vain toivoa että tulee … vain kansalaiset voivat asiassa saada muutoksen aikaan sillä eliitti ei tee mitään tautinsa eteen.
        Blogi: Reijo Tossavainen, ti 04.07.2017 07:17

        Eliitin kuplan ja kansan kokeman arjen todellisuuden välinen ristiriita pahenee
        http://beta.oikeamedia.com/o1-26600

      • ’…todiste Sipilän pienuudesta ihmisenä, epäonnistumisesta pääministerinä ja nykyaikana rehottavasta ahneudesta, jota ei mikään määrä rahaa ja lisävaltaa tyydytä…’
        Paul Craig Roberts sanoo, että ennen mustat olivat orjia mutta nyt me olemme kaikki ja sehän pätee aika hyvin jo omaan maahammekin ja sen sairasta ahneutta edistävään hallitukseen.
        Once Only Blacks Were Enslaved, Now We All Are
        http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=154168

  13. “In the First Amendment the Founding Fathers gave the free press the protection it must have to fulfill its essential role in our democracy. The press was to serve the governed, not the governors. The Government’s power to censor the press was abolished so that the press would remain forever free to censure the government. The press was protected so that it could bare the secrets of government and inform the public. Only a free and unrestrained press can effectively expose deception in government.”
    – Hugo L. Black (1971). New York Times Co. v. United States. Supreme Court of the United States. pp. 403 U.S. 713, at p. 717.

    “The liberty of the press is essential to the security of freedom in a state: it ought not, therefore, to be restrained in this commonwealth.”
    – Massachusetts Constitution (1780) John Adams, Samuel Adams, James Bowdoin (1780). Constitution of the Commonwealth of Massachusetts. Commonwealth of Massachusetts. pp. Article XVI.Text

    “I suppose, in the end, we journalists try – or should try – to be the first impartial witnesses of history. If we have any reason for our existence, the least must be our ability to report history as it happens so that no one can say: ’We didn’t know – no one told us.’”
    – Robert Fisk (2005). The Great War for Civilisation: The Conquest of the Middle East. Fourth Estate. p. xxv. ISBN 0007203837.

    “The duty of journalists is to tell the truth. Journalism means you go back to the actual facts, you look at the documents, you discover what the record is, and you report it that way.”
    – Noam Chomsky interview in Wang, Joy (December 2004). ”Lecture: Noam Chomsky”. Bullpen: NYU Journalism (New York University). Retrieved on 2009-02-20.

    “One’s right to life, liberty, and property, to free speech, a free press, freedom of worship and assembly, and other fundamental rights may not be submitted to vote; they depend on the outcome of no elections.”
    – Robert H. Jackson (1943). West Virginia State Board of Education v. Barnette. Supreme Court of the United States. pp. 319 U.S. 624, 638.

    “Secretive power loathes journalists who do their job: who push back screens, peer behind façades, lift rocks. Opprobrium from on high is their badge of honour.”
    – John Pilger (2005). Tell Me No Lies: Investigative Journalism That Changed the World. Thunder’s Mouth Press. p. xv. ISBN 1560257865.

  14. YLE:n ”rehellistä” ”laatujournalismia” YLE-Areenassa:

    Presidenttiehdokkaat kävivät ”keskustelua” ilman ehdokas Sauli Niinistöä, jolle on varattu ihan oma lähetysaika.

    Tuolla tempulla YLE suojaa Sauli Niinistöä, joka ei osaa eikä uskalla käydä debattia Suomen/presidentin nykyisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eikä arvojohtamisesta.

    Sitten valtamedian päätoimittajat ”keskustelevat keskenään”, onko valtamedia hyvä ja luotettava.

    • Niinistölle kaikki strategiat näyttävät olevan sallittuja jotka turvaavat vallassa olon ja maamme orjuuttamisen EU/NWO-ikeen alle.

  15. Läskiksi meni YLE-Areenan päätoimittajien insesti-keskustelu.

    Ensin päätoimittajat kehuivat itseään, toisiaan ja haukkuivat muita medioita.

    Sitten YLE pelasti ”yllätysvieraalla” keskusteluaiheeseen täydellisesti kuulumattoman loikkari Simon Elon ja mainosti vielä Sininen Tulevaisuus -hallitusloikkareita.

    Sitten päätoimittajat kehuivat taas itseään ja omaa työtään ja haukkuivat muita medioita.

    Sen jälkeen haukuttiin Venäjä, Venäjän media, venäläiset, Putin, putinismi, Venäjän propaganda, Venäjän trollit, Krimi, Ukraina, kotiryssät ja uhattiin tottakai Venäjällä.

    Ja yhteenvetokin oli ”laatujournalismia” ja ”kunnon” valtamedian keskustelua: ”Meihin perinteiseen mediaan voi luottaa mutta älkää luottako valhemediaan”.

  16. Presidenttiehdokas Vanhanen ihmetteli YLE-Areena -tilaisuudessa, kun Sauli Niinistö on aloittanut presidenttikampanjansa, mutta piilottelee eikä osallistu vaalikeskusteluihin.

    Vanhanen sanoi viisaasti ja ennakoivasti kahteen eri otteeseen, että presidentin ei pitäisi pelätä vaalikeskusteluja.

    Sauli Niinistö pelkää itseään kun ei hallitse työtään eikä osaa puhua saatikka perustella tekemisiään tai edes debatoida tai kuunnella.

    Sauli Niinistö pelkää, että keskusteluissa nousee esiin, miten Niinistö presidenttinä uhmaa ja on rikkonut Pariisin rauhansopimusta, miten Niinistö halveksii eduskuntaa ja miten Niinistö sitoo Suomea salaa NATOon ja sotaan Venäjää vastaan.

  17. Demokratian tarkoitus on toteuttaa kansan tahtoa.

    Jotta sitä voitaisiin toteuttaa, niin kansan tahtoa pitäisi kysyä.

    Minulta Yle ei ainakaan ole koskaan kysynyt yhtään mitään. Tuskin monelta muultakaan.

    Edes lukijoiden kommentointi ei taida olla mahdollista Ylen uutisissa.

    Miten demokratiaa eli kansan tahtoa voisi edes toteuttaa ilman että kysyy kansalta.

    Yle ilmeisesti voi…..

    Gallupit ovat ilmaisia tehdä. Ylellä on 500 miljoonan budjetti, silti gallupeita ei ole juuri näkynyt

  18. Kun Niinistö pelästyi kritiikistä, että hän välttelee vaalikeskusteluja ja kun paine YLEssäkin kasvoi siitä, että YLE suojelee Niinistöä että Niinistön ei tarvitse vastata tekemisistään ei toimistaan ei politiikastaan ei arvoistaan ei johtamisestaan kansalle vaaliväittelyissä, YLE antoi lisäaikaa Niinistölle selittää, miksi hän ei osallistu vaaliväittelyihin.

    Vastaus oli arvattavissa: Niinistön mukaan hän osallistuu vaaliväittelyihin ja jopa aikaisemmin kuin Halonen vuonna 2005.

    Ja niinpä Niinistö juoksi heti EVAn seläntaakse ja lupaili osallistua EVAn vaaliväittelyyn jos aikataulu vaan sopii hyvin tietäen, että EVAn vaaliväittelyn käsikirjoitus on etukäteen laadittu: siellä ei sallita minkäänlaista kriittistä, arvioivaa, arvottavaa keskustelua Tasavallan presidentin pätevyydestä, toimista, ulkopolitiikasta, turvallisuuspolitiikasta jne. vaan siellä puffataan, tuetaan istuvaa presidenttiä ja varsinkin oikeistolaista presidenttiä, vaikka talouspolitiikasta Sauli Niinistö ei ymmärrä juuri mitään.

  19. YLE järjesti taas selitysaikaa Sauli Niinistölle kun käry alkoi käydä liian pistäväksi ja selitykset ja linjaukset ovat taas yhtä sekamelskaa.

    YLE antoi Sauli Niinistön yrittää monologillaan selvittää mm. sitä, että Niinistö presidenttinä hyväksyi Uusi Vaihtoehto-loikkarit hallitukseen tilanteessa, jossa uskotaan, huhutaan, että Sauli Niinistö on Soinin kanssa ollut juonimassa Perussuomalaisten hajottamista ja Uusi Vaihtoehdon nimittämistä/hyväksymistä hallitukseen.

    Niinpä siis Sauli Niinistö selittää ja taas kaaosmaisesti tavalla, jossa ei ole älyn häivääkään mutta infantiilia sotkua, naivismia ja vastuun pakoilua kyllä:

    ”Sinä kriittisenä tiistaina (13.6.) kävi niin, että minulle alkoi valjeta kello yhden jälkeen, perussuomalaisten ryhmäkokouksen jälkeen että, ahaa! Ne jutut joita on pidetty vähän nurkan takana toteutuvat näköjään.

    Kun sitten pääministeri oli minulle jo silloin aamulla kyllä sanonut, että hän on puhunut valtiosääntöoppineitten kanssa niin minäkin päätin puhua vähän valtiosääntöoppineitten kanssa.

    Niinpä sitten kun hän Turkuun saapui niin me jouduimme sitten toteamaan sen että onkohan kauhean viisasta, että me yhdessä tässä nyt esiinnymme, koska silloin oli media paikalla, että onkohan se viisasta koska minulla oli oma vähän eri henkilökohtainen mielipide, sanotaan näin.

    Eikä asia minulle edes kuulunut. Miten hallitus neuvotteluja käy ja hakeeko se eroa vai ei , se ei ole presidentin toimivaltaa. Mutta jos minulta kysytään tai jos halutaan että minä annan jonkinlaisen siunauksen niin silloin minun on pakko esittää oma mielipiteeni ja sen hänelle selvästi esitin ja sen jälkeen olettaisin että olimme samaa mieltä, että ei tässä nyt kannata tavata ainakaan median edessä.

  20. YLE-Arena järjesti toiselle USA-NATO-juoksupojallemme Ilkka Kanervalle julkista ja yksityistä tv-aikaa pelottelemaan ”katalalla” Venäjällä ja halveksimaan Ruotsia ja ruotsalaisia kun ne eivät ”ymmärrä” haluta sotilasliittoon Suomen (Sauli Niinistön, Kanervan Suomen) kanssa.

JÄTÄ VASTAUS