Owen Jones julisti The Guardianissa 24. elokuuta epäröimättä käsityksensä kansanisä Saksikäsi-Juhan luotsaaman uuvattihallituksen Suomessakin läpiajamasta kansan kurjistamis- eli leikkauspolitiikasta:
¤
”Talouskurille ei ole vaihtoehtoa? Se on osoitettu valeeksi!”
(No alternative to austerity? That lie has now been nailed)
”Aina siitä asti, kun pankit syöksivät länsimaailman talouskaaokseen, meille on kerrottu vain leikkausten tarjoavan pelastuksen”
”mutta – kiitos Portugalin – tiedämme nyt, kuinka väärään osunut yli Euroopan pakotettu talouskurikokeilu oli.”
¤
Kävipä kerran Etelä-Euroopassa…
Portugali oli Kreikan ohella eräs niitä kansakuntia, joihin talouskriisi iski. Portugalia pelastettiin Troikan (EU, kansainvälinen valuuttarahasto IMF, euroalueen keskuspankki EKP) tukipaketilla, jossa oli reunaehtona talouskurin toteuttaminen Portugalissa. Lissabonin konservatiivinen hallitus toteutti talouskuria innokkaasti. Jones hahmottelee:
Palveluita yksityistettiin, arvonlisäveroa korotettiin, tuloille laitettiin lisävero, julkisen sektorin palkkoja, eläkkeitä ja sosiaaliturvaa leikattiin sekä työaikaa pidennettiin.
Portugalin konservatiivihallitus siis kikyili. (Paikallisen viraston työntekijät kutsuvat kiky-tuntia leikkisästi kyki-tunniksi. Silloin kykitään kahvia juomassa. toim.huom.)
”Tämä kaikki oli tarpeen ylikuluttamisen taudin parantamiseksi”,
kuului [Portugalin
leikkauspolitiikan] logiikka.
Portugalin konservatiivihallituksen kikyiltyä kaksi vuotta koulutukseen käytettäviä määrärahoja leikattiin 23 prosentilla. Samalla nipistettiin terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta.
Inhimilliset seuraukset olivat Jonesin mukaan kauhistuttavat.
Jones kertoo työttömyyden harpanneen 17,5 prosenttiin vuonna 2013. Vuonna 2012 yritysvararikot kasvoivat edellisvuoteen verrattuna 41 prosenttia ja köyhyys lisääntyi.
Vuoden 2015 loppupuolella talouskurikokeilusta tehtiin loppu, kun valtaan astui uusi, sosialistinen hallitus radikaalimpien vasemmistopuolueiden – kommunistien ja vasemmistoblokin – tuella. Tuolloin – kertoo Jones – pääministeri António Costa vannoi kääntävänsä selkänsä talouskurille, joka oli vienyt maata taaksepäin kolme vuosikymmentä.
Eroon saduista, eroon leikkauspolitiikasta
Sosialistihallituksen vastustajat ennustivat tuhoa. Olihan jo Kreikasta – jossa ”väärin” äänestettiin valtaan vasemmistolainen Syriza-puolue – tehty varoittava esimerkki. Miten Portugali muka voisi välttää Kreikan kohtalon?
”Eurooppa valitsi talouskurin, ja sai paljon huonompia tuloksia. Me osoitamme, että politiikka joka palauttaa tuloa ihmisille edes vaatimattomassa määrin, palauttaa luottamusta, ja investoinnit palaavat”,
julisti Portugalin uusi talousministeri
Manuel Caldeira Cabral
Portugalin uuden hallituksen talousjärki kertoi, että ostovoiman leikkaaminen supisti kysyntää, joten kysyntää piti kasvattaa. Hallitus sitoutui ”nostamaan minimipalkkaa, peruttamaan regressiiviset veronkorotukset, palauttamaan julkisen sektorin palkat kriisiä edeltäneelle tasolle sekä palauttamaan neljä peruttua kansallista vapaapäivää. Köyhimmille perheille annettua sosiaalista tukea kasvatettiin sekä muodostettiin uusi varallisuusvero yli €600 000 maksaville asunnoille.” Myös kyki-tunneista luovuttiin.
Vuoden 2016 syksyllä – vuosi valtaan astumisensa jälkeen – uusi hallitus saattoi kerskua hallitulla talouskasvulla ja 13 prosentin kasvulla investoinneissa. Budjettialijäämä on supistunut yli puoleen, 2,1 prosenttiin ensimmäistä kertaa neljään vuosikymmeneen, kertoo Jones. ”Talous on nyt kasvanut 13 perättäistä kvartaalia”.
Vain elokuvissa sujuu kuin elokuvissa
Vaikkei Jones sitä ei otakaan esiin, täysin ilman ongelmia Portugali ei ole selvinnyt.
Vuonna 2016 Portugali joutui pelastamaan kahta pankkia: Caixa Geral de Depositosia (CGD) – joka tarvitsi lähes 3 % koko maan BKT:sta selvityäkseen – ja Banifia, joilla oli oiva tilaisuus harjoittaa yliluototusta EU:n norminpurkutalkoiden eli pankkitoiminnan lisävapauttamisen ansiosta.
”Luottamukseen perustuvan pankkitoiminnan” osittainen kansallistaminen – kolmasosa pankkisektorista on valtiollista – on edesauttanut talouden toipumista.
Owen Jones kirjoittaa kitkerään sävyyn, kuinka matalammat palkat merkitsevät pienempää verokertymää, enemmän sosiaalietuisuuksia ja sitä, että kulutetaan vähemmän rahaa: kaikki ihmisten kurjuus Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa – koko Euroopassa – täysin turhaan!
Tässä on poliittinenkin opetus, sanoo Jones: ”Pankkiromahduksen jälkeen sosiaalidemokraattiset puolueet syleilivät ’Ei vaihtoehtoa’ -talouskuria. Tuloksena oli poliittinen romahdus Espanjassa, Kreikassa, Ranskassa, Hollannissa jne.
Isossa-Britanniassa ja Portugalissa talouskurikahleen katkaisseiden sosiaalidemokraattien kannatus sen sijaan on nousussa. Jonesin mielestä Euroopan vasemmiston tulisikin ryhdistäytyä ja tehdä loppu talouskurista koko euroalueella:
Kautta Euroopan kadotetun sukupolven miljoonat meistä tiesivät, että vaihtoehto on olemassa. Nyt meillä on todiste.
¤
KommenttiSosialistihallituksissa ja -hallitusten touhuamisissa kun ollaan niin otetaan mukaan pari muutakin: Venezuelan vaikeaa tilannetta on pidetty nykyisen, Maduron sosialistihallituksen syynä. Lääke-, elintarvike- ja hyödykepulan todennäköisempi lähde on kuitenkin läntisten ”vapaamarkkina”maiden Venezuelalle asettamat talouspakotteet siinä kuin Maduron ”talousosaaminenkin” – koko touhun järkevyys on kyseenalainen. Tim Worstall kirjoittaa The Forbesissa Yhdysvaltain ostavan Venezuelasta raakaöljyä ja Venezuelan ostavan Yhdysvalloista kevyempää raakaöljyä. Pakotteet vahingoittavat kumpaakin. Egypti, jossa länsimaisen arvoyhteisön tukema sotilasjuntta hallitsee, saa nauttia IMF:n vaatimuksesta tehostamisen iloa monella prosentilla. ”Talousuudistusohjelma” nosti vesi-, viemäri-ja sähköverkon käyttäjien maksamia hintoja sekä polttoaineen hintaa yli 50 prosentilla. Kuinka vaikea voi olla hyväksyä, että: 1) Rahaton ei osta Toisin sanoen finanssisektorin sääntelemättömyys on suuri riski valtiontaloudelle ja niin on myös pääomien vapaa liikkuvuus – varsinkin, kun pääoma liikkuu verokeitaisiin verottajan ulottumattomiin ja muuttuu sosiaalisen sekä yhteiskunnallisen riskin osatekijäksi. – RS |
¤
¤
KommenttiValtionvelka, tappiollinen julkinen sektori… näitä mantroja oikeistolainen (siis kokoomuslainen, ei ”natsilainen”) suurhuijaus meille jankuttaa. Pari vuotta sitten Kansan Uutiset kertoi Suomen julkisyhteisöjen nettorahoitusvarojen suhteessa bruttokansantuotteeseen olleen ”vuoden 2013 lopussa EU-maiden suurimmat”. Portugali mainitaan listan toisesta päästä Kreikan ja Italian seurasta. Suosittelen lukemaan ajatuksella läpi Kaltio-lehdessä (4/2017) julkaistun Jarmo Stoorin avartavan kirjoituksen sumutuksesta nimeltä valtionvelka. Stoor on saanut pidettyä kirjoituksensa helposti tajuttavana huolimatta siitä ilahduttavan suuresta määrästä informaatiota, jonka on mahduttanut mukaan. Tiesitkö, että Suomen Pankki (SP) – valtion omistama ja takaama keskuspankki – alkoi muutama vuosi takaperin ostaa (Euroopan keskuspankki EKP:n luvalla – kuka määrää Suomi100:n talouspolitiikasta?!) Suomen valtion velkakirjoja? Vuonna 2015 Talouselämä kirjoittaa lokakuun 7. päivän h-hetkestä, kun Suomen valtio oikeastaan lopetti velkaantumisen: ”SP on ostanut valtion velkakirjoja enemmän kuin valtion koko tämän vuoden alijäämän verran”. Suomen valtionvelka onkin hämmästyttävän suurelta osin valtion velkaa itselleen. Suomi-neito siirtelee rahojaan taskusta toiseen, kirjoittaa kuitit ja laskee korot siirrosta Porilta Joensuulle. Stoor lopettelee kysymällä ”Valtiolla menee hyvin, miksi ei menisi kansalaisillakin?” Tässäpä erinomainen kysymys. Hyvät Serkut hehkuttavat talouskasvua ja nousunäkymiä, Saksikäsi-Juha ostelee jahteja, mutta leipäjonot venyvät ja vanhukset menettävät aterialeipänsä – levite (voi lieneisi parempaa vanhan kropan voiteluun) leivän päältä vietiin jo talkoiden pilottijaksossa. ”[I]hmisiä pelotellaan valtionvelalla, kestävyysvajeella ja eläkepommilla. Ne vedetään tarvittaessa pimeästä nurkasta irvistelemään ja kalisuttamaan hampaitaan. Sanahirviöillä perustellaan loputtomia leikkauksia sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Mutta nämäkään hirviöt eivät ole todellisia: nekin katoavat, kun laittaa valot takaisin päälle. Todellisuudessa jaettavaa on, mutta kakkua ei haluta jakaa tasan.” Tämä Stoorin loppukiteytys kertoo valtionvelasta kaiken olennaisen Tavis Pulliaisen kannalta: Ministerit, Parlamentaarikot ja muut selkärangattomiin politiikkanilviäisiin kuuluvat (symbioosissa rahaludeheimon Lobbarien ja Päätoimittajien kanssa) kusettavat meitä – Suomen kansaa – riistääkseen sen, mikä meille kuuluu. – Johanna Lehtonen |
¤
Lähde
Jones, Owen | The Guardian (24.8.2017): No alternative to austerity? That lie has now been nailed https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/aug/24/austerity-lie-deep-cuts-economy-portugal-socialist
¤
’…3) Raha, joka ei pysy maassa, ei vaurastuta maata…’
IPU:n resepti on yksinkertainen: Oma raha ja pankki. Silloin raha pysyy kotimaassa. Ja ruokkii omaa kansaa ja sen hankkeita.
Tällä reseptillä Saksakin toipui nopeasti ww1 jälkeen jaloilleen vaikka oli jo haudan partaalla.
”Oma raha ja pankki.”
Ei onnistu niin kauan kuin EU-diktatuurin ostamilla EUnukeilla on valta tässä maassa!
Maahan tarvitaan johto joka irrottaa maan EU-kahkeista. Ilman itsenäisyyttä on tietysti turha suunnitella muutakaan.
IPU:n kolme keskeistä tavoitetta; irti EU:sta, oma raha ja pankki. Valinta on kansalla. Vaihtoehtoja siis on.
Mutta jos kansalla on varaa rahoittaa yksityipankkiireira ja tukea hallituksen veroparatiisipolitiikkaa niin se on sitten eri asia.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) Ylen mukaan 11.9.2017: ”– Liittyminen Euroopan Unioniin on ollut hienoin asia.”
Laura Huhtasaari (ps) Oulussa 11.9.2017: ”Haluan nostaa suomalaisuuden ja isänmaallisuuden hyveeksi”
”En tykkää EU:sta yhtään. Minulle sopisi hyvin EU, joka olisi itsenäisten kansallisvaltioiden vapaakauppa-alue. EU:sta ollaan rakentamassa imperiumia, jonka keskushallintoon kaikki valta pyritään keskittämään.
Tämä ei ole toiminut missään, ei Neuvostoliitossa, ei Turkissa. En halua, että unelma, mikä on taisteltu Suomeen – itsenäisyys, kansallisvaltio – romutetaan. Kansallisvaltiot ovat ainoa tapa taistella globalistisen maailman ahneutta vastaan, ja ne pystyvät parhaiten toteuttamaan oman kansansa ihmisoikeuksia.”
http://beta.oikeamedia.com/o1-38759
Hyvä Laura, olet ihan IPUn linjalla! Pysy sillä.
Koska me saamme tällaisen pankin — malli siitä mitä terve pankkitoiminta on
The Best Solution? — Ronald Bernard’s Bank of Joy
The Bank of Joy is a Dutch initiative to eventually issue an alternative currency and to run a bank that works without charging interest, and that does not loan out money unless they have it.
Description of The Bank of Joy
“Who are we? B of Joy is a sustainable, cooperative, fair-trade, savings and investment bank. The initiative is of, for and by the people. We ourselves are the change. B of Joy helps with the positive growth of both awareness and the economy, and puts the citizens and society first. Its goals are a just society and a healthy economy. Our starting point is abundance instead of shortages.
https://www.henrymakow.com/2017/09/bank-of-joy.html
Kunpa joku tekisi tästä käännöksen kaikille luettavaksi.
Tuossa EKP’n ”osto-ojelmassa” on yksi pahempi juttu. Se ostaa valtioiden velkakirjoja ”jälkimarkkinoilta”, siis pankeilta ja sijoittajilta, kuten Suomen haarakonttorikin. Koska, emun toiseen vaiheeseen sisältyi julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kielto. Siinä koko euron typeryys tiivistyi. Sijottaja lainaa ensin valtioille ja keskuspankki ostaa sitten velkakirjat itselleen korkoineen. Mitä huonommassa jamassa on valtio, sen kovempi on korko ja sijoittajan ”tuotto”. Kuvio jossa ei ole mitään järkeä. Parhaiten tienataan niillä, joilla menee huonoimmin. Siksi niitä varmaan pitää ensin tehdäkin.
Jos jotakin meinataan oikeasti ”uudistaa”, niin julkisyhteisöille pitää ensin palauttaa keskuspankkirahoitus, jolla ne voivat hoitaa perustuslailliset tehtävänsä. Ei niitä voi jättää ”markkinoiden” hoidettavaksi, niin kuin olemme nähneet. Cut the middleman, sanoi ameriikkalainenkin. Helvettiäkö se siinä välissä hääräilee. Tämä on heille vain rahastusautomaatti.
Juttelin kerran lentsikassa pankkimiehen kanssa tästä teemasta, kun semmonen viereeni sattui. Hänkin oli mieltä että, keskuspankkirahoitukseen on mentävä, mutta mistä se kilpailu tulee. Sanoin että, tämähän on vain rahoitus, onko palvelun tuottajalla väliä mistä se tulee. Meille veronmaksajille se on merkittävä juttu. Keskustelumme tästä aiheesta päättyi siihen.
”Tiesitkö, että Suomen Pankki (SP) – valtion omistama ja takaama keskuspankki – alkoi muutama vuosi takaperin ostaa (Euroopan keskuspankki EKP:n luvalla – kuka määrää Suomi100:n talouspolitiikasta?!) Suomen valtion velkakirjoja?
Vuonna 2015 Talouselämä kirjoittaa lokakuun 7. päivän h-hetkestä, kun Suomen valtio oikeastaan lopetti velkaantumisen: ”SP on ostanut valtion velkakirjoja enemmän kuin valtion koko tämän vuoden alijäämän verran”.”
Lokakuussa 2015 luin Usarin Puheenvuorosta Timo Isosaaren kirjoiuksen tästä, josta samana päivänä Jan Hurri kirjoitti Taloussanomissa. Lainaan Isosaaren kirjoituksen kokonaisuudessaan ja jossa on linkki myös Hurrin juttuun:
”Sipilä, Liikanen, selittäkää!
7.10.2015 22:03 Timo Isosaari
Sillä lailla. Suomen Pankki on kaikessa hiljaisuudessa ja EKPn mandaatilla ostellut tänä vuonna Suomen valtion mätiä velkakirjoja yli 5 miljardilla eurolla ja osto-ohjelma jatkuu edelleen. Näin kirjoitti Jan Hurri analyysissaan tämän päivän Taloussanomissa.
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/10/07/tanaan-on-h-hetki-suomen-pankki-katkaisee-velkakierteen/201513001/170?n=1
Suomen pankin omistaja on Suomen valtio, eli valtio on saanut koko vuotuisen alijäämänsä kattavan velkapotin, ilmeisesti nollakoron pintaan ja on saman summan velkaa pankin kautta itselleen. Aivan kuin vanhoina hyvinä markka-aikoina! Rajat velkakirjaostoille tosin asettaa EKP, joka vastoin yhteisiä sääntöjä auttaa omia lehmiään ojassa.
Perinteisin menetelmin velkakirjojen erääntyessä maksuun, valtio ottaa taas uuden vipin, jolla maksaa edellisen pois. Taseet toki kasvavat, mutta niin ne paukkuvat muuallakin (esim. USAn liittovaltion velkakaton nostot). Velkajärjestelmässähän velkoja ei voi maksaa velkaantumatta entistä enemmän, koska korotkin on maksettava jostakin, eikä korkoja vastaavaa pääomaa luoda velkakirjaa piirustellessa. Yleensä tapana on käyttää pääoma pikimmiten huikentelevaiseen elämään ja jättää maksaminen tuleville sukupolville.
Nyt siis valtion budjettialijäämä on kuitattu kokonaisuudessaan tältä vuodelta uunituoreella Euroopan KriisiPankin tyhjästä luomalla bittirahalla. Kun nämä on hassattu poliittisesti valittuihin kohteisiin, etsitään seuraava tekosyy pyytää lisäruiskeita kriisivaltioiden pulskiin ahtereihin.
Tekosyyksi näyttää kelpaavan pakolaiskriisi, jonka hoitamiseen rahaa epäilemättä löytyykin, vaikka samanaikaisesti kantaväestön etuisuuksia leikataan mahdottomuuksiin saakka. Tällaisia hätäpuheenvuorojahan kailotettiin jo menneellä viikolla Brysselin suunnalta. Sitten tarvitaankin enää luovaa kirjanpitokikkailua, että yksityiseltä sektorilta ostettavat asuttamis- ja kotouttamispalvelut saadaan näyttämään kansantaloudellisesti kannattavalta. Pääministerihän on jo luvannut antaa oman asuntonsa, unohtaen toki mainita, että rahoittamiseen käytetään veronmaksajien takaamaa Suomen Pankin pyhästä hengestä siinnyttä velkarahaa.
Tämä näyttää nyt kuulkaa hyvin, hyvin omituiselta! Jos kyseessä olisi pelkästään talouskriisin hoito, se olisi saatu kuntoon samalla reseptillä jo aikoja sitten. Ja aivan samalla tavalla olisi pystytty rahoittamaan pakolaiskriisin hoito lähimmälle turvalliselle etäisyydelle ”läntisen demokratiaviennin” piinaamilta sotatantereilta.
Selittäkääpä siis pääministeri Sipilä ja pääjohtaja Liikanen, mitkä ovat todelliset agendanne keinotekoisten talous- ja pakolaiskriisien luomisella.
Mitä ilmeisimmin näitä käytetään tekosyynä sille, että kriisien hoitaminen ”on osoittautumassa mahdottomaksi ilman Unionin jäsenvaltioiden syvempää integraatiota”. Siis liittovaltiota, joka tuskaisan raskauden jälkeen kiskaistaan päivänvaloon pihtisynnytyksellä.”
Lähde: http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204332-sipila-liikanen-selittakaa
On erittäin suuri mahdollisuus, tämänkin talousliberaalin aikakauden päätyminen katastrofiin kuten kävi 1800 luvun pitkän liberaalin valtakauden jälkeen, eli kasaantuneet paineet purkautuivat kahdessa maailmansodassa.
Olisi tärkeää päästää ääneen sellaiset äänet maailmasa, jotka tästä varoittaisivat, esimekiksi Heikki Patomäki ja Varufakis Kreikasta.
Vai meinaa Pauli, että molemmat maailmansodat johtuivat ”paineiden purkautumisesta”?
Kuka puhalsi ”pallon täytteen” ja sen jälkeen ”puhkaisi” sen?
Keiden hallussa oli pankkijärjestelmä (venäjää lukuunottamatta)? Juutalaisten pankkiirien
”You control our world. You’ve poisoned the air we breathe, contaminated the water we
drink, and copyrighted the food we eat. We fight in your wars, die for your causes, and
sacrifice our freedoms to protect you. You’ve liquidated our savings, destroyed our
middle class, and used our tax dollars to bailout your unending greed.
We are slaves to your corporations, zombies to your airwaves, servants to your
decadence. You’ve stolen our elections, assassinated our leaders, and abolished our
basic rights as human beings. You own our property, shipped away our jobs, and
shredded our unions. You’ve profited off of disaster, destabilized our currencies, and
raised our cost of living. You’ve monopolized our freedom, stripped away our education,
and have almost extinguished our flame.
We are hit…we are bleeding…but we ain’t got time to bleed. We will bring the giants to
their knees and you will witness our revolution!”
~ Former Minnesota Governor Jesse Ventura, April 12, 2011 ~
Mitäs jos leikattaisiin niistä veloista Islannin tyyliin?
Eihän valtioiden velkaa ole muutenkaan tarkoitettu koskaan täysin pois maksettavaksi.
Joskus vanhaan hyvään aikaan kuuli jonkun sanovan:
”Heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa”
Tuota mukaellen voisi sanoa:
”Velkaorjat sortuu elon tiellä, Islanti senkun porskuttaa”!
> finanssisektorin sääntelemättömyys on suuri
> riski valtiontaloudelle
Täydellinen valtion hallinta yksityiseen rahankäyttöön saavutetaan vasta sitten, kun raha sosialisoidaan kokonaan ja tilalle annetaan merkintä pankin tiliotteeseen. Siirrytään kokonaan digitaaliseen rahaan.
Sen jälkeen valtion rahahuolet helpottuvat merkittävästi, kun tarvittava raha voidaan ottaa suoraan kansalaisten pankkitililtä.
Tämä toimenpide on ikään kuin rahan sosialisointi 2.0. Onnistunut rahan sosialisointi (1.0) tehtiin USA:ssa, kun kansalaisten kulta sosialisoitiin ja tilalle annettiin paperisia sosialisointitodistuksia, dollareita.
”IMF Proposes Central Bank Digital Currencies To Crush Cryptocurrencies
A day of reckoning is approaching for rogue forms of money like digital blockchain currencies, when they run head into the global banking cartel. While the Bitcoins of the world are proving a point, global Technocrats have no intention of releasing their current hold on economic and monetary transformation. ⁃ TN Editor”…”,
https://www.technocracy.news/index.php/2017/08/11/imf-proposes-central-bank-digital-currencies-crush-cryptocurrencies/
Vaihtoehtona varojen ylitse eläminen ja konkurssi voi sopia joillekin, mutta ei suoraselkäisille ihmisille.
On vain yksinkertainen pakko saada rahat riittämään. Sile ei ole vaihtoehtoa todellisuudessa.
re ”Egypti, jossa länsimaisen arvoyhteisön tukema sotilasjuntta hallitsee, saa nauttia IMF:n vaatimuksesta tehostamisen iloa monella prosentilla. ”Talousuudistusohjelma” nosti vesi-, viemäri-ja sähköverkon käyttäjien maksamia hintoja sekä polttoaineen hintaa yli 50 prosentilla.”
Köyhyys on lisääntynyt (köyhiä liki 30% väestöstä), ja lisääntyy.
Unicef (joulukuu 2017): Understanding Child Multidimensional Poverty in Egypt https://www.unicef.org/egypt/MODA-Report-docall4single(3).pdf