Kaveri otti yhteyttä ja kyseli vanhojen kirjoitusteni perään. Häntä kiinnosti kädenvääntö ns. totuus- ja valemedioista. Näin kaveri:
Piti muuten aiemmasta asiasta kysyä: eikö se olisi parempi, että journalismi tavoittelisi objektiivista tapahtumien tulkintaa ja kerrontaa? Kun sinä taisit sanoa, että oli hyvä, että jokaisella puolueella oli (aiemmin) oma lehti. Eikö se, että uutisia tehdään ihmisille, jotka ovat jo samaa mieltä, ole vähän turhanpäiväistä? Eikö ylevin tavoite olisi kertoa, miten asiat ovat, eikä niinkään mitä mieltä asioista pitäisi olla?
Vastaan näin julkisesti, koska asia on mielestäni sen väärtti:
Puutuitpa asiaan, josta on kiistelty siitä asti, kun ihminen alkoi ympäristöstään havaintoja tehdä ja niistä naapurilleen kertoa. Raamatussakin kysytään: ”Mikä on totuus?”
Totuus on se, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ei objektiivista totuutta ole olemassakaan. On vain kunkin ihmisen tai ihmisryhmän oma näkemys ja arvio siitä, mitä on tapahtunut tai tapahtumassa.
Jokainen toimittaja pyrkii omalta kannaltaan ”objektiiviseen” totuuteen. Hän selvittää ja hankkii saatavissa olevan tiedon ja muodostaa oman, subjektiivisen käsityksensä tapahtuman syistä, kulusta ja seurauksista. Hän yrittää varmistaa, että saatu tieto on faktaa ja että on ymmärtänyt sen oikein ja antanut siitä ”puolueettoman” selostuksen… jotta voi julistaa; ”tämä on totuus”.
Mutta ei se ole. Se on vain tämän toimittajan omalla ymmärryksellään ja taidollaan muotoilema (ja, tämä on tärkeätä; omaan maailmankatsomukseensa mukauttama) mielipide, näkemys, käsitys siitä, mitä on tapahtunut. Näin me itse kukin, myös sinä ja minä, maailmaa selitämme, eikä journalistilla ole mitään erityisiä kykyjä, kristallipalloa, kertoa sitä oikeaa totuutta.
Ja näin on kaikkialla, jopa tieteellisissä tutkimuksissa. Sielläkin ilmiöiden kuvaukset vaihtelevat, sielläkin faktat ovat tulkinnanvaraisia ja niiden merkityksen arviointi on ristiriitaista – jopa vastakkaista. Ja sitten riidellään, kuka on oikeassa. Ja tiedemaailmassa vasta riidelläänkin!
Minäpä laajennan:
Kuka sanoo, mikä on objektiivinen totuus Suomen sosiaaliturvan, terveyden- ja vanhustenhuollon tilasta? Mikä on objektiivinen näkemys siitä, miten sote-uudistus pitäisi toteuttaa? Mikä on koululaitoksen tila? Mihin tosiasioihin perustuu ammatillisen koulutuksen supistaminen ja mitä siitä seuraa? Mihin johtaa Sipilän hallituksen talous-, vero-, sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikka. Mitkä ovat pakolais- ja muuttoliikkeen syyt ja seuraukset? Onko tapahtumassa ilmastonmuutos ja mitkä ovat sen syyt ja seuraukset? Mikä on Suomen kansainvälinen asema? Mikä on Yhdysvaltain sotilaallinen rooli Euroopassa, miten sen näkee Venäjä ja miten Venäjä siihen vastaa? Mitä seurauksia niistä on Suomelle?
Uutisia ovat tapahtumat, joista toimitus on uutisen päättänyt tehdä. Muut tapahtumat jäävät sitten vain kertomatta, eivätkä ole ”tärkeitä” uutisia!
Näistä syntyy loputtomasti uutisia, joista mikään ei ole ”objektiivinen totuus” vaan uutisen tekijän subjektiivinen mielipide. Jokainen uutinen – parhaimmillaankin – on aina vain kertojansa näkemys. Niihin sitten sinä ja minä joko uskomme taikka emme usko.
Politiikassa hallituspuolueet sanovat, että niiden arviot ja näkemykset ovat oikeat. Oppositio sanoo, että ei kun väärät. Eikä puolueetonta selvitystä ole saatavissa. Sellaista ei ole olemassakaan.
Toinen asia on sitten kysymys siitä, miksi juuri tämä tapahtuma on uutinen?
Joka aamu, kun toimitus kokoontuu, on edessä moninkertainen määrä kotimaisia ja kansainvälisiä tapahtumia verraten siihen, mihin työvoima, palstatila tai lähetysaika riittävät. Mitä tehdään? Valitaan tuosta suuresta tapahtumien virrasta ne tapahtumat, jotka paikalla olevien toimittajien mielestä ovat tärkeitä ja kertomisen arvoisia: Uutisia ovat tapahtumat, joista toimitus on uutisen päättänyt tehdä. Muut tapahtumat jäävät sitten vain kertomatta, eivätkä ole ”tärkeitä” uutisia!
Mutta kuka päätti puolestamme, mitä meidän olisi syytä tietää tai mitä meidän ei tarvitse tietää? Toimittajat päättivät. Ja tämä valinta itsessään on jo voimakas poliittinen kannanotto. Se on jopa tärkeämpi kuin se, miten itse uutiset kerrotaan, koska se mitä julkaistaan taikka ei julkaista, määrittää juuri tämän median yhteiskunnallisen sisällön ja paikan viestinnän kentässä.
Ei esimerkiksi Yleisradion uutispäivä ole ”objektiivinen totuus” jossakin tuolla uutishuoneen ulkopuolella, mistä sen voi vain noutaa ja julkistaa. Ei, vaan uutispäivä koostuu niistä tapahtumakuvauksista, joiden kimppuun toimittajat on lähetetty. Eikä noiden kuvausten sisältämä ”totuus” ole muuta kuin ao. toimittajan tai toimittajaryhmän antama subjektiivinen näkemys tapahtumien kulusta ja arvio niiden merkityksestä.
Totuus on se, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ei objektiivista totuutta ole olemassakaan. On vain kunkin ihmisen tai ihmisryhmän oma näkemys ja arvio siitä, mitä on tapahtunut tai tapahtumassa.
Päätoimittajasta sitten riippuu, kuinka vapaat kädet toimittajilla on uutistapahtumia valita ja käsitellä. Päätoimittaja Jääskeläisen aikaan ne olivat Ylessä kuulemma melko suppeat. Mutta eipä se repertuaari hänenkään jälkeen laajentunut ole.
Tahallinen valehtelu on sitten asia erikseen.
Puoluelehdistöä ei tarvittu vain sen vuoksi, että vakuutettiin omia kannattajia, vaan sen vuoksi, että ne tekivät erilaisia arvioita ja esittivät vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun että päätöksentekoon.
Kun aikoinaan Vaasassa me, viiden puoluelehden toimittajat, seurasimme kaupunginvaltuuston kokousta, saatiin viisi erilaista tarinaa ja arviota siitä, mitä valtuuston päätökset kaupunkilaisille merkitsevät. Nykyään saadaan vain yksi tarina; sanomalehti Pohjalaisen toimittajan kirjoittama tarina, joka on Kokoomuksen tarina.
Ei mikään ole niin turmiollista kuin se, että kansakunnalla on vain yksi ”totuus” ja että politiikassa, yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa ei ole vaihtoehtoja. Sellaista systeemiä nimitetään totalitarismiksi. Ja jos se ei palvele kansakunnan ja kansojen etua Pohjois-Koreassa tai Venäjällä, niin ei se palvele Suomessakaan.
Näin meille kuitenkin uskotellaan. Esimerkiksi (ja juuri) Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa kaikki puolueet ja koko valtamedia, lippulaivoinaan Yle ja Helsingin Sanomat, edustavat totalitarismia, jota kauniisti nimitetään ”kansan yhtenäisyydeksi” ja minkä edullisuutta, hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä nimenomaan presidentti Sauli Niinistö markkinoi, tähdentää ja puolustaa.
Kun minä seuraan tv-uutisia tai luen Hesaria totean yleensä että; ”Tjaa-has! Se oli sen toimittajan käsitys asioista ja niiden tilasta. Pidätän itselleni oikeuden olla eri mieltä.”
¤
¤
Tapani Elgland on eläkeläinen ja Vaasassa vuosina 1945–1994 ilmestyneen Kansan Ääni -lehden entinen päätoimittaja.
Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin sosiaalisessa mediassa.
¤
Kuva: Marjory Collins (CC0) via Wikimedia Commons. Kuvanmuokkaus: Johanna Lehtonen
> Sellaista systeemiä nimitetään totalitarismiksi.
> Ja jos se ei palvele kansakunnan ja kansojen etua
> Pohjois-Koreassa tai Venäjällä, niin ei se
> palvele Suomessakaan.
EU on tietenkin poikkeus tästä säännöstä. Onhan meillä hallussamme OIKEA totuus. Ja tuo totuus lausutaan julki Brysselin hallituspalatsissa.
Todisteena totuuden puolustamisesta on EU:n tukemana toteutettu Espanjan hallituksen sotilaallinen hyökkäys Kataloniaan, jotta kansan enemmistön väärä mielipide saadaan tukahdutettua. — Francon hengessä!
Totuuden puolustamisella on kuitenkin taipumus eskaloitua. Meidän täällä Suomen pohjoisessa lintukodossa ei tarvitse kauan odotella, että hallituksen joukot ja hallituksen poliisi tekee ensimmäisen iskun omia kansalaisiaan vastaan. — Onhan olemassa todellinen vaara, että muuten hallitus romahtaa ja menettää vallan juuri tuolle omalle kansalleen.
Luetun ymmärtämistä ehkä osaltaan parantaisi, jos lukija kysyisi itseltään: miksi tämä asia uutisoidaan ja miksi juuri nyt ja etenkin mitä intressipiirejä se palvelee?
Esim. Ylen sotiemme veteraaneja koskettava ”sotatieteellinen katsaus”, em. syitä voi itse kukin pähkäillä
https://yle.fi/uutiset/3-9816288
Kun olen ollut jossain luennoimassa mediasta, mediakonsentraation vaikutuksista ja tämmöisestä niin painotan aina sitä että joka ”uutisen” ja artikkelin kohdalla tulee muistaa kysyä itseltään Mitä näkökulmaa minulle yritetään myydä ja Kuka myy, kuka hyötyy.
Pätee luonnollisesti sekä massamediaan että vaihtoehtomediaan.
Painotan myös että ajatella täytyy aina, ja ihan itse.
Objektiivinen uutinen pitää ymmärtää objektiiviseksi journalismiksi, ei siis yksittäiseksi uutiseksi eikä yksittäisen toimittajan näkemykseksi vaan median, toimituksen journalistiseksi prosessiksi ja periaatteiksi.
Kyllähän nämä vanhat Kansan Äänen Neuvostoliittoa palvelleet kommunistit tietävät yhden jos toisenkin asian totalitaristisen järjetelmän ”pravdan” julkaisemisesta.
Sulta meni ihan ohi sitten se että Elgland oli rekstissään sitä mieltä että oli hyvä kun oli useita eri puoluelehtiä joissa esitettyjä näkemyksiä saattoi vertailla ennen kuin muodosti itse oman mielipiteensä?
Niin eihän taistolaisia pelänneet ja pelkää kuin Venäjästä valehtelijan kaltaiset yhteiskuntaa ymmärtämättömät yhden totuuden oikeistolaiset.
Täysin objektiivista mediaa ei ole, kuten Elgland mainitsee. Asenne näkyy ja kuuluu jopa uutisissa. Siksi on hyvä jos mediaa on laidasta laitaan. Monipuolisuutta täytyy olla. Nyt media on Suomessa liiaksi keskittynyttä, toista laitaa. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa jo mielipiteiden muokkaamiseksi, ei esmes uutisoinniksi. Medialla on vapauksien lisäksi myös vastuuta, mitä jätetään kertomatta. Mutta niin kuin sanotaan, vastuu on myös lukijalla, kuten kuuntelijalla savolaisen puhuessa.
Minua häiritsee, oli asia kuin asia Suomessa, niin siihen pitää heti vetää Venäjä tai Amerikka. Jopa edesmennyt Neuvostoliitto käy vielä hyvin lyömäaseeksi. Jonkun grammari jää aina hankaamaan yhtä raitaa? Kyllä siellä Neuvostoliiton lähetystössä juoksi oikeistolaisia ja vasemmistolaisia, nykyisiäkin. Ovat vain kääntäneet takkinsa. Ei heistä ole itsenäisen Suomen johtajiksi. Lipovat lähinnä sitä, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä oman uran kannalta katsoen. Kunnes aika taas saattaa muuttua. Takki on heillä onneksi kaksipuolinen. Passaa miten päin vaan.
Tärkeintä olisi nyt löytää johtajat, jotka osaavat johtaa itsenäistä Suomea. Sekopäisintä on räksyttää suurille itsenäisille valtioille ja heidän päämiehilleen. Kyllä ne tekevät mitä tahtovat, eikä siihen ole meillä nokan koputtamista. Kunhan naureskelevat meidän kohkaamisille. Vielä hullumpaa on liittoutua toisen kanssa toista vastaan. Sitähän on jo kokeiltu. Parempi olla sivussa ja rauhassa ja hoitaa omat asiat. Nyt näyttää hinkua olevan hoitaa enemmän toisten asioita.
”Takki on heillä onneksi kaksipuolinen.”
Vaikuttaa siltä, että suurimmalla osalla poliitikkoja on tuollainen kaksipuolinen takki!
Kekustelua mediassa näyttää olevan tuloeroista juuri nyt. Onhan ne kasvaneet ja kasvavat edelleen. Sekin on idologinen valinta. Hallitus tekee parhaansa, että tuloerot kasvaisivat. Hallitus on populistinen, ei oppositio, kuten media asian kääntää. Hallitus on pyörtänyt kaikki lupauksensa. Siinä se, populismi kirjaimellisesti. Jos laakaisen vielä oman mielipiteeni, kun en toisten mielipiteistä tiedä. Tämä hallitus on ehkä tyhmin Suomen historiassa miesmuistiin, joka on noin 40 vuotta.
Hallitus puolustautuu laittamalla vastakkain sosialiturvan, terveydenhoidon, koulutuksen, työllisyyden, ”kestävyysvajeen” yms. Eivät nuo ole vastakkaisia, vaan kaikki perustuslain mukaan valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Työllisyyttä voisi kyllä jättää myös ”markkinavoimille” sekaantumatta siihen kovin paljon, esmes korstistoja pakkokeinoin siivoamalla, pakottamalla ihmisiä ilmaiseen työhön. Työ ei ole parasta sosialiturvaa, vaan palkkatyö. Tässä terveiset uuvatti Simon Elolle. Työllisyyttä edistäisi myös valtion tekemät välttämättömät investoinnit. Niitä ei kaikkia voi jättää markkinavoimille, kuten lastensairaala, jonka me kuitenkin loppujen lopulta maksamme jollekin (tunnetulle) taholle.
Tätä saamme kuitenkin mediasta joka helvetin päivä lukea, ilman kyseenalaistamista, ilman ”vaihtoehtoja”.
Suomen suurimpia ongelmia ei ole Venäjä, Venäjä, Venäjä, vaan
-matala tulotaso
-korkea hintataso
-korkea verotus, joka painottuu pieni- ja keskituloisiin
Siinä syyt, miksi ”talous ei kasva”.
Nämä kaikki ovat hallitusten tekeleitä ja hallituksen toimin myös korjattavissa. Toinen on juttu, löytyykö ketään joka voi korjata.
”Tämä hallitus on ehkä tyhmin Suomen historiassa miesmuistiin, joka on noin 40 vuotta.”
EU-diktatuurin ostamilla EUnukeilla näyttää vielä joukkona tyhmyys tiivistyvän.
Sitten on vielä tuo ikuisuuskeskustelu alkoholin nollapilkkujotain prosentista, jota media on puolillaan. Emmekö ole tehneet vielä tarpeeksi naurettavaksi itseämme maailman silmissä, sitä täytyy jatkaa. Sehän kertoo helvetin hyvin, millä tasolla lainsäädäntä meidän eduskunnassa on. Niin kuin ei tärkeämpiä asioita olisi ja jos on, ne säädetään ja lakaistaan maton alle, että kansa ei tietäisi mitä siellä oikeasti puuhastellaan. Tuon alemmaksi ei kansallinen parlamentti eikä media voi enää mennä.
Hyvä mutta vaikea aihe pohtia enemmän
Kyllä uutinen voisi olla periaatteessa objektiivinen jos vain kerrotaan se mitä on todella tapahtunut … tulkinta siitä miksi on tapahtunut on jo mutkikkaampi ja subjektiivisempi asia.
Tietenkin jo se mitä on todella tapahtunut voi olla mutkikas asia. Siinä törmätään jo siihen mitä muut kertovat ja sitten välitetään tarinaa eteenpäin vaikkei ole varmuutta onko se edes totta siinä muodossa tai ollenkaan.
Luku sinänsä ovat sitten propagandaa välittävät valtaeliitin uutistoimistot jotka tahallaan pistävät perättömiä uutisia liikkeelle ja huijaavat tarkoituksella kuulijoita ja lukijoita.
Ja niitähän meiltäkin löytyy valta- tai VALHEMEDIAN puolelta roppakaupalla. Tietenkin valhetta voi suoltaa myös sellainen yksityinen vaihtoehtomedia joka on perustettu juuri sitä tarkoitusta varten.
Myös tiedon vastaanottaja vaikuttaa ratkaisevasti siihen mikä on ’totta’. Kun hän haluaa uskoa johonkin niin sitä uskomusta tukeva tieto menee helposti perille ja se otetaan todesta omista tarpeista ja toiveista johtuen. Kun on alitajuisesti jo ’päättänyt’ asian olevan sillä tavalla kuin itse toivoo/haluaa sen olevan niin ei enää ole vapaa kriittisesti kuuntelemaan ja etsimään totuutta vaan hakee vain todisteita omalle näkemykselle.
Näin se aina menee.
’…Kansalaiset haluavat uskoa, että se hallinto jonka he ovat valtaan äänestäneet suojelisi heitä…’
Siinäpä se. He ovat kuin lapsia joille omat vanhemmat ovat turvamiehiä ja joiden sanaan siksi sokeasti luotetaan kunnes myöhemmin kehittyy kyky ajatella omilla aivoilla.
Ja tätä tosiasiaa on valta-valhemedian helppo hyödyntää.
Lyhyesti: tiivistäen voi sanoa että se tieto mitä valtamedia (myös viihdemedia on tässä hyvin tärkeä ja ihan oma lukunsa) meille välittää on varmuudella pääosin muunneltua tai peräti valhetta ja sen tehtävä on vain manipuloida ja hallita meidän tajuntoja, napata meidät koukkuun ja pitää meidät koukussa. Me olemme ikään kuin lampaita joita valtaeliitin media kaitsee.
Kysymys kuuluu pystymmekö koskaan itsenäistymään ja opimmeko koskaan ajattelemaan omilla aivoillamme? Muuta tietä vapautua tuosta koukusta ei ole.
Ainakin nyt valtaeliitti tekee kaikkensa jo lapsuudesta alkaen jottemme siinä onnistuisi.
Tyypillisin ja ehkä tärkein esimerkki tuosta manipuloivasta viihdemediasta on sionistien hallitsema Hollywood tekeleineen, ks. esim.
”Zionist Hollywood: Not a Bed of Roses
Hollywood Great Joan Fontaine Revealed Zionists in Hollywood Long Before We Knew What Was Happening…”, https://www.veteranstoday.com/2013/10/04/zionist-hollywood/
ja
”The Los Angeles Times columnist Joel Stein (Zionist) wrote an article proclaiming that Americans who don’t think Jews (Zionists) control Hollywood are just plain ’dumb’.”, http://www.rense.com/general86/zelephant.htm
Hollywood suoltaa sionistien propagandaa varsin härskillä tavalla.
Esim. Spielbergin WW2 ja holokausti filmit sekä USAn Vietman-sodan filmit ovat lähes poikkeuksetta totuuden vastaisia.
Hollywoodin tarkoitus on auttaa sionistien maailman valloitusta.
”Jokainen toimittaja pyrkii omalta kannaltaan ”objektiiviseen” totuuteen.”
Tässä on aihetta taas muistaa mitä New York Times’in päätoimittaja John SWinton sanoi jo 1800-luvun lopulla:
”THERE is no such thing in America as an independent press, unless it is in the country towns. You know it and I know it. There is not one of you who dares to write his honest opinions, and if you did you know beforehand that it would never appear in print.
…
The business of the New York journalist is to destroy the truth, to lie outright, to pervert, to vilify, to fawn at the feet of Mammon, and to sell his race and his country for his daily bread.
You know this and I know it, and what folly is this to be toasting an ”Independent Press.” We are the tools and vassals of rich men behind the scenes. We are the jumping-jacks; they pull the strings and we dance. Our talents, our possibilities and our lives are all the property of other men.
We are intellectual prostitutes.” – http://nomadicpolitics.blogspot.com/2014/04/nyt-editor-john-swinton-and-truth-about.html
Eräs esimerkki ”objektiivisesta totuudesta” Saksassa:
”Udo Ulfkotte on Totalitarian CIA´s German Media Control: Authoritative Study on Media´s Immigration Coverage Agrees
On 17 Jan. 2017, German Journalist Udo Ulfkotte suddenly died aged 56 – officially from a heart attack…”
http://new.euro-med.dk/20170724-udo-ulfkotte-on-totalitarian-cia-media-control-authoritative-study-agrees-with-him-as-for-migrant-deluge-censorship.php
Saksa varmastikaan ei ole ainoa maa, jossa valtamedia julistaa mm. CIA:n sanelemaa ”totuutta”.
Suomessa julistettavasta ”totuudesta” antaa viitettä seuraava artikkeli, vaikka se onkin lähes 10 vuoden takaa:
”Helsingin Sanomien johtama mediakontrolli Suomessa”, http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2008/05/helsingin-sanomien-johtama.html
Yksi aivan oleellinen edellytys medianlukutaidolle tietenkin olisi, että jokainen tutustuisi oman ”luottomediansa” taloudellisiin ja poliittisiin sidonnaisuuksiin ja riippuvaisuuksiin. Media itsehän tekee kaikkensa niiden piilottamiseksi. Se ei tee aiheesta juttuja eikä salli sitä koskevaa keskustelua.
Lainaan muistin varasta yhdysvaltalaista vaihtoehtomediaa, missä kysyttiin;
– Miten valtamedia voisi arvioida ja arvostella objektiivisesti suurpääomaa ja sen toimintaa, kun on itse osa tuota suurpääomaa?
– Miten valtamedia voisi käsitellä kriittisesti vallitsevia ”totuuksia” kun on itse niiden luoja ja ylläpitäjä?
Tärkeä pointti. Mutta miten tutustua jos ei tietoa ole saatavilla ja ennen muuta jos halu puuttuu kun on jo aivopesty kuunteluoppilaaksi? Ja jos vielä tuntee saavansa juuri sellaista tietoa mikä sopii omaan muokattuun maailmankuvaan ja tyydyttää omia alitajuisia toiveita ja utopioita niin järki pysyy silloin aina taka-alalla eikä ohjaa omia ajatuksia.
Silloin on mukava istahtaa illalla telkun ääreen ja kuunnella juuri niitä uutisia tai sitä viihdettä mitä haluaakin kuunnella tai aloittaa päivä lukemalla satumedian ’tuhannen ja yhden yön tarinoita’. Ei tarvitse käyttää omia aivoja eikä turhaan rasittaa tai stressata itseään syntyjä syviä pohtimalla.
jatkoa… jo tuolla pääkirjoituksen kommenttipuolella kirjoitin:
Meillä on media joka manipuloi ja huijaa kansaa ja jota kansa silti vielä seuraa.
Ja — yllätys yllätys: uutismediamme nauttii suurinta kansan luottamusta maailman 36 teollistuneen maan joukossa.
Kun Amerikassa 53% luottaa valtamediaan niin meillä vastaava prosentti on 61.
Olemme siis JOHTAVA MAA, maa jossa on valtamedian eniten huijaama kansa.
U.S. Near Bottom in Public Trust of Newsmedia (in 36 different industrialized countries)
However, the average American had a 53% level of trust in the news-sources he or she is relying on.
The country with the highest level of trust in the newsmedia generally was FINLAND, where 61% of the population trust the nation’s newsmedia.
http://www.washingtonsblog.com/2017/09/u-s-near-bottom-public-trust-newsmedia.html
Meillä siis kansalaisten aivot ovat vielä aika hyvin säilössä eliitin narikassa. Valitettavasti tämä on totuus.
Varmaan sitten suomalaisten enemmistö esim. uskoo valtamedian liturgiaan kuuluvaa hokemaa Suomesta maailman vähiten korruptoituneisiin kuuluvana maana – tulkiten asian niin, ettei meillä käytännössä olisi lainkaan korruptiota!
Hesarissa ja Ylessä yhdestä asiasta saa kirjoittaa vaikka 50 toimittajaa eikä se siitä muutu objektiiviseksi uutiseksi, päinvastoin entistä subjektiivisemmaksi ja joukkoharhaiseksi.
Suomessa ensin petti journalistinen johto ja sitten journalistit ja journalistien koulutus ja nyt sitten jo journalistien työolotkin ja moraali.
Ennen oli vanhemmilla ihmisillä sanavarastosssaan sellainenkin sana kuin ”leipäpappi”. Tarkoittaen ihmistä, joka saarnaa sitä mikä tuo itselle leivän, välittämättä siitä, menikö oikein vai väärin. Nykyisin noita leipäpappeja on media pullollaan. Sorrutaan jopa tekaistuihin juttuihin. Tiedä onko lipaisutarkoituksessa tehtyä oma-aloitteista vaiko ylhäältä annettua kerrontaa. Niin tai näin, journalismin periaatteetkin siinä menevät vessanpöntöstä alas.
Medialla on ratkaiseva osa mm. siinä, että työttömät, eläkeläiset yms. ihmiset, jotka eivät käy ”töissä”, on leimattu roskaväeksi joka ei ansaitse tuloja. Katso oletko nettomaksaja vaiko saaja, alla oleva taulukko kertoo, valitset vain ikäsi ja nykyiset tulosi, (koko elinkaarella ei väliä). ”Tuttuja” löytyy pilvin pimein, jotka eivät löydä työtekijöitä, (palkasta ja työehdoista ei saa puhua). ”Tatuja” löytyy, jotka eivät mene töihin kun sosialiturvalla pärjäilee hyvin. Joku on vältellyt töitä viisitoista vuotta. Täyttä roskaa, tekaistuja juttuja. Oikeita henkilöitä ei löydy, ei niin faktaa, pelkkää mutua. Nimiä ei myöskään löydy, jos joku on vältellyt veroja kaksikymmentä vuotta. Hallituskin kiirehtii vain ”anteeksiantoa”.
Työmarkkinaneuvottelut ovat alkamassa. Nyt on niiden ”töissäkäyvien” vuoro saada osansa mediassa. He ovat niitä, jotka ovat aina tuhonneet Suomen talouden. Hallitukset ovat sanoneet, niin kauan kuin muistan, hallitus ei sekaannu työmarkkinaneuvotteluihin. Sekaantuu kuitenkin. EK sanoutuu irti ”tuposta”. Tekee tupon kumminkin ja siitä ”pidetään kiinni”. Suomi ei ole enää oikeusvaltio, mutta ei se enää ole sopimusvaltiokaan, vaan saneluvaltio. Sanelun kohteena ollaan me, viisi miljoonaa kansalaista. Siis joku tietää paremmin kuin me itse, mitä me tarvitsemme eniten. Ettei vaan nuo kertojat ole juuri niitä leipäpappeja.
On sentään yksi valonpilkahdus mediassa. Taloussanomissa Teemu Muhonen analysoi Suomen taloutta. Suomen alamäki ei johdu korkeista palkoista, vaan vähäisestä määrästä (vienti)tuotteita, jotka ovat enimmäkseen bulkkitavaraa, eikä niistä saada hyvää hintaa. Helvetin duunarit. Olette jättäneet vielä tuotekehityksenkin tekemättä. Vai olisiko tuotekehitystä pitänyt tehdä työttömien yhdeksän euron päiväkorvauksella. Heitä tästä kuitenkin eniten syytellään. http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005378599.html
Summa. ”Suomi” ei vaan pärjää, ei sitten millään, vaikka työt tehtäisiin ilmaiseksi. Syylliset on löydetty ja sitä media toistaa. Syy on duunareissa ja erityisesti työttömissä.
Veikkaan vielä, että syksyn mittaan tulemme lukemaan mediassa useita satoja saarnoja, joissa mainitaan sana ”kilpailukyky”. Siinä saarnataan matalien palkkojen puolesta kilpailukyvyn nimissä. Saarnaan osallistuvat hallitus, kaikki työnteettäjäjärjestöt ja media. Roskaa sekin. Tuhotaan vain kotimarkkinat, josta kärsii eniten kauppiaat ja pk-yritykset. Uutiset kertovat kyllä konkursseista, mutta niitä ei osata yhdistää alentuneeseen ostovoimaan.
Jatkuvasti kasvavista osingoista, niiden matalasta tai olemattomasta verotuksesta löytyy tuskin mainintaa. Puhumattakaan siitä, paljonko Suomen taloudesta ”pumpataan” rahaa ulos, ilman veroja. Ja minne? Siitä ei saa saarnata.
Ihmettelen. Suomessa on sentään vielä noin 2,5 miljoonaa palkansaajaa. Heidän etuaan ei aja kukaan eikä missään asiassa. Luulisi edes jonkun politikon löytävän siitä kannatusta, mutta kun ei niin ei. Kun oma perse on lämpimässä, niin kaikki hyvin.
Tässä(kin) uutisessa näkyy, että SAK ja EK ovat veljekset kuin ilvekset. http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005233374.html
Näin Vietnamin sota on nyt otettu palvelemaan amerikkalaista imperialismia
The Killing of History John Pilger
One of the most hyped “events” of American television, The Vietnam War, has started on the PBS network. The directors are Ken Burns and Lynn Novick.
Burns says he is grateful to “the entire Bank of America family” which “has long supported our country’s veterans”. Bank of America was a corporate prop to an invasion that killed perhaps as many as four million Vietnamese and ravaged and poisoned a once bountiful land. More than 58,000 American soldiers were killed, and around the same number are estimated to have taken their own lives.
In the series’ press release in Britain — the BBC will show it — there is no mention of Vietnamese dead, only Americans. “We are all searching for some meaning in this terrible tragedy,” Novick is quoted as saying. How very post-modern.
Quoting Robert Taber’s The War of the Flea, Lansdale said, “There is only one means of defeating an insurgent people who will not surrender, and that is extermination. There is only one way to control a territory that harbours resistance, and that is to turn it into a desert.”
Nothing has changed. When Donald Trump addressed the United Nations on 19 September – a body established to spare humanity the “scourge of war” – he declared he was “ready, willing and able” to “totally destroy” North Korea and its 25 million people.
His audience gasped, but Trump’s language was not unusual.
http://21stcenturywire.com/2017/09/22/killing-history-john-pilger/