Kekkonen on nykyisin kirosana. Sellainen siitä tuli heti hänen kuolemansa jälkeen. Niin monella oli jotain hampaankolossa, niin moni oli vain odottanut päivää, jolloin uskaltaisi avata suunsa. Parjauskampanja alkoi yhteiskunnan yläkerrasta, ylimmästä kerroksesta.

Kekkonen jätti perinnökseen vaurastuneen Suomen, kommunistisen ikivihollisensa kyljessä hyvinvointivaltioksi edenneen ”maailman amerikkalaisimman maan”. Pankkitalouteen hurahtanut Mauno Koivisto romutti Kekkosen perinnön kymmenessä vuodessa.

Kekkonen oli hallinnut suvereenisti, pitänyt idänkortit tiukasti käsissään. Minulle on luotettavalta taholta kerrottu, että hän niitä käyttäen pakotti vuorineuvokset hyväksymään oman ”bismarckilaisen” sosiaalipolitiikkansa.

Mitä se on? Se oli periaate, jonka mukaan vallankumous voidaan välttää, jos köyhien perustoimeentulosta pidetään huolta.

Suomen lähtökohdat olivat olleet huonot, eikä kehitys mennyt kauttaaltaan mitenkään ihanteellisesti. Silti Kekkonen jätti perinnökseen vaurastuneen Suomen, kommunistisen ikivihollisensa kyljessä hyvinvointivaltioksi edenneen ”maailman amerikkalaisimman maan”.

PANKKITALOUTEEN HURAHTANUT Mauno Koivisto romutti Kekkosen perinnön kymmenessä vuodessa. Hän masinoi käyntiin rahataloudellisen ekspansion, jonka aallonharjalla maan talous löi kaikki numeeriset kasvuennätykset 80-luvun loppuvuosina. Sitten kasinotalouden kuplat poksahtivat.

Toki sortuminen numerotalouteen tapahtui muuallakin. Se on raha-ajatteluun ja rahaohjasteiseen talouteen sisäänrakennettu taloudellisen järjen sairaus, jota ei ole koskaan osattu hoitaa.

MITÄ GLOBAALIMPI TALOUS ON, sen suurempia sen väistämättömät romahdukset. Suomikin romahti tänne laivalasteittain rahdattuihin ”halpoihin” dollareihin, ei suinkaan idänkaupan loppumiseen kuten jotkut yhä uskottelevat.

60 000 suomalaista numerotalouden uhria jäi ikuiseen syntivelkaan. Taloususkonto puhui. Oikeisto ja vasemmisto löivät kättä ja suomalaista ihmistä.

Suuri lama 90-luvun alussa ei ollut mikään suomalainen ilmiö. Sen sijaan tapa, jolla taantuma täällä ”hoidettiin”, palautti rajun yhteiskunnallisen kahtiajaon, jota vastaan Kekkonen oli taistellut koko presidenttikautensa. Eikä maa sitten enää koskaan toipunut yhteiskunnallisesti terveelle kurssille.

Kahtiajaot ovat hyvin suomalainen ilmiö. Ne seuraavat suoraan miltei tuhatvuotisesta historiastamme vieraalla kielellä alistettuna kansana. Suomalainen on kahden kerroksen ja kahden totuuden ihminen. Hän osaa piilottaa itsensä itseltäänkin, eikä jää valheistaan kiinni.

Nyt leipäjonot ovat kilometrin mittaisia, ja hallituksen herrat eivät enää sano niistä sanaakaan. Suomesta on tullut veroparatiisien alihankkija.

MUISTAN ENSIMMÄISEN UUTISEN leipäjonoista. Ministeri Huuhtanen sai paniikkireaktion – hätä kohdistui lehdistöön: älkää kuvatko, älkää kirjoittako, tämä pilaa Suomen maineen. Pian ministerit niihin turtuivat. Aho, Viinanen, Lipponen, Sauli Niinistö ja Suvi-Anne Siimes.

Viinanen ilkkui: ”On minullakin ollut nälkä, tänäänkin oli nälkä.” Lamavelat myytiin viiden prosentin pilkkahintaan norjalaiselle perintätoimistolle. Pääasia että 60 000 suomalaista numerotalouden uhria jäi ikuiseen syntivelkaan. Taloususkonto puhui. Oikeisto ja vasemmisto löivät kättä ja suomalaista ihmistä.

Nyt leipäjonot ovat kilometrin mittaisia, ja hallituksen herrat eivät enää sano niistä sanaakaan. Suomesta on tullut veroparatiisien alihankkija. Vallankumouksen ainekset ovat ilmassa, mutta ilmaan ne jäävätkin. Toistaiseksi on nähty vain pari pientä jytkyä. Kun niitä ovat olleet masinoimassa hyvin pienet poliitikot, mitään niistä ei ole jäänyt käteen. Vain petoksia ja pettymystä.

Voiko politiikan alasajo jatkua loputtomiin? Ehkä voi. Moni on sitä mieltä, että Suomi on tosiasiassa jo sisältä kuollut. Vain välistävetäjät pärjäävät, mikään kokonaisuutta koskeva ei enää kiinnosta.

Politiikan todellinen voittaja,
kaikkien aatteiden kukistaja:
narsismi.

HYVINVOINTI-IHMISET ovat vain vartalonpalvontaan ja maailmanmatkailuun hurahtaneita narsisteja, ja politiikka mussuhumanistista ”punavihreää” idealismia. Ei sillä oikeasti ole väriä, koska politiikalla ei oikeasti ole väliä. Ideologiat ovat identiteettikysymyksiä.

Poliitikot, kulttuuri-ihmiset ja journalistit ovat toinen toistaan kiinnittyneempiä ideologisiin peilipintoihin. Tunnustuksellisuus, ilmianto- ja irtisanoutumiskulttuuri kukoistavat. Narsismi viettää kesäjuhlia Porin Suomi Areenalla.

Se on politiikan todellinen voittaja, kaikkien aatteiden kukistaja. Narsismi.

Juuri narsistin itserefleksio kokee palkitsevana seurustelun vieraskulttuuristen kansainvaeltajien kanssa. Niitä riittää jokaiselle Liisalle ihmemaassa. Niiden loputtomat jonot ulottuvat Lähi-itään ja Afrikkaan, sieltä niitä riittää. Älkää ihmetelkö miksi tämä jono etuilee kaikkien leipäjonojen ohi.

OLEN SUKUPOLVEA, joka elinikänään on nähnyt luultavasti suurimman muutoksen maailmassa ja varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Sodanjälkeisten suurten ikäluokkien sukupolvikokemus oli kaikkialla länsimaissa vahva ja erityinen, ja vahvoilla yksilöillä vielä erityisempi. Vahvat yksilöt pystyvät myös pitämään henkilökohtaisen erillään yleisestä, antautumaan sekä psykoanalyysille että eksistenssille.

Nyt omat taannoiset aatteeni hyökkäävät vastaani muodottomiksi turvonneina.

Jokainen journalistirenttu, opettajanretku ja kulttuuriketku tietää, että ”monikultturismi” ja ”suvaitsevuus” ovat hienoja arvoja.

Niistä nuorisokapinallisista, joita Freud ei kiinnostanut, tuli poliitikkoja. Myöhemmin valtapaikoille päästyään he kostivat auktoriteeteille muuttumalla munaskuitaan myöten samanlaisiksi paskiaisiksi, joita vastaan olivat kapinoineet.

Suomessa viisikymmenluvun alussa keskikokoisessa kaupungissa tuli kadulla vastaan useammin hevonen kuin auto. Laitakaupungilla pidettiin kanoja ja lehmiäkin. Minä leikin puuliiterissä Tarzania ja rotat olivat villieläimiä.

Me olimme se todellinen pullamössösukupolvi, koska päivittäin söimme keitettyyn veteen ja maitoon liotettuja vanhoja leivän- ja pullanpaloja. Vesijohtomonttuja kaivettiin lapiovoimin, sodanjälkeinen elintaso nousi hitaasti.

Voisin nyt tehdä tilinpäätöstä. Pieneltä osin se olisi suomalaisen yhteiskunnan tilinpäätös. En usko että Suomi – sen enempää kuin mantereen vanhat kansallisvaltiot – tulee selviytymään tulevalla vuosisadalla Eurooppaan tunkeutuvista sadoista miljoonista kansainvaeltajista.

Mitä tapahtuu, kun normipaineeseen perustuva moraali murenee, eikä autenttista omantunnonetiikkaa ole kehittynyt?

He edustavat aivan toisensuuntaisia ihmisyyden perusratkaisuja kuin oma kulttuurikognitiivinen perinteemme. Me elämme siis kaikki nyt tietyllä tavalla viimeisiä aikoja.

Luulen että olen tehnyt oman panokseni yhteiseksi hyväksi. Puntit ovat tasan. En ole kuluttanut yhteiskunnan varoja esimerkiksi sivistykseni hankkimisessa, eikä toisaalta kukaan ole koskaan kirjoituksistani maksanut mitään. Puntit ovat tasan. En tunne olevani velkaa kenellekään.

Olen aina kokenut keskustelut kommunistien kanssa mahdottomiksi, koska he eivät ymmärrä, mitä on olla köyhä. Joitakin yhteiskunnallisia asioita olen aktiivisesti ajanut, esimerkiksi pasifismia. Se oli aika epätoivoista aikanaan.

NYT NE AATTEET OVAT LEVINNEET JA LAIMENNEET osaksi valtavirta-ajattelua, eikä siihen mennyt kuin viisikymmentä vuotta. Sehän on keskimääräinen kulttuurivitka siinä kun edelläkävijöiden ajattelu alkaa puhutella jäljestätulevien valtavaa laumaa.

Peacesta tuli greenpeace, kun seuraava sukupolvi liimasi rauhanmerkkiin oman ideologiansa nimen. Nyt omat taannoiset aatteeni hyökkäävät vastaani muodottomiksi turvonneina. Jokainen journalistirenttu, opettajanretku ja kulttuuriketku tietää, että ”monikultturismi” ja ”suvaitsevuus” ovat hienoja arvoja.

Ette usko miten naurettavalta se tuntuu. Ja toisaalta se on niin järkyttävää. Yleinen kyvyttömyys omien – opittujen ja valtavirta-ajattelussa vahvistettujen – käsitteellisten lähtökohtien kyseenalaistamisessa on tyrmäävän täydellistä.

Se on narsisti, joka katsoo maailmaa ja näkee itsensä kaikkialla. Narsisti ei pysty kyseenalaistamaan lähtökohtiaan. Narsistin systeemissä kaikki maailman minät ovat minä. Se systeemi ymmärtää vain yksilön.

Mutta kulttuurikognitiivinen konflikti, moraalianomia ja kulttuuriset hylkimisreaktiot ovat sosiologisia tosiasioita, yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilötasolle. Ne tapahtuvat ja toteutuvat vaikka viisi miljoonaa suomalaista tai viisisataa miljoonaa eurooppalaista antirasistinarsistia paistattelisi parhaissa pyrkimyksissään.

Tässä ajassa kiinnostaa vain, mitä Päivystävä Punavihreä Kulttuuri Narsisti sanoo.

Hän on tokitokitoki Todellinen Auktoriteetti, tv-kasvo, sankaritoimittaja, linssilude ja keskustelupalstojen persudiskurssin mestari. Hän osaa asettaa oikeat nimilaput oikeisiin lokeroihin ja tietää, että Kansainvälisyys on Nykypäivää.

PUHUMME ”SUVAITSEVAISUUDESTA” KUIN se olisi moraaliarvo. No, onhan termillä tärkeä arvo niille, jotka käyttävät sitä ylenkatseellisen moraalisen ylemmyytensä ylläpitämiseen. Mutta oikeasti se ei ole ollenkaan arvo. Se on vain sosiologisesti väärä reaktio järjen pettäessä.

Mitä enemmän Eurooppa suvaitsee, sitä vahvempia projektiivisia viholliskuvia täytyy normatiiviseen paineeseen perustuvien kulttuurien kehittää säilyttääkseen oman sisäisen eheytensä. Jo maahanmuuttajien toiset sukupolvet ovat edeltäjiään aggressiivisempia. Ilmiötä on ihmetelty kauan – ja turhaan. Tutkimukset vahvistavat sen, mutta mitään ei opita.

Toinen puoli on se, että todelliset sopeutumisyritykset ovat väistämättä irtautumisyrityksiä. Mitä tapahtuu, kun normipaineeseen perustuva moraali murenee, eikä autenttista omantunnonetiikkaa ole kehittynyt? Raiskaukset ja rikokset kirjataan yksilöiden tiliin. Sekin on väärä defenssi järjen pettäessä.

KUN EMME YMMÄRRÄ omia älyllisiä väistöliikkeitämme, kuinka voisimme ymmärtää eriperusteisia kulttuureja? Kun emme ymmärrä ihmistä sosiaalisena lajina ja jatkumona, millä eväillä luulemme ratkaisevamme Euroopan kohtalonkysymykset?

Primitiiviset ihmiset ja lapset ovat ”suvaitsevia”, koska erottavia kognitiivisia tekijöitä ei vielä ole tai niitä ei ymmärretä. Kulttuurinen hylkimisreaktio on sivistyneen yhteiskunnan ja ihmisen merkki. Emme saisi suhtautua kulttuurisiin hylkimisreaktioihin kuin ne olisivat kehittymättömän yksilön ongelmia – kuin ne olisivat vain vääriä asenteita, jotka pitää oikaista peruskoulussa ja pyhäkoulussa.

Mieleni tekisi sanoa: nyt ei ole viittäkymmentä vuotta aikaa sisäistää uusia totuuksia. Tämä aika tarvitsisi antropologiaa, durkheimilaista sosiologiaa, mutta tässä ajassa kiinnostaa vain, mitä Päivystävä Punavihreä Kulttuuri Narsisti sanoo.

Hän on tokitokitoki Todellinen Auktoriteetti, tv-kasvo, sankaritoimittaja, linssilude ja keskustelupalstojen persudiskurssin mestari. Hän osaa asettaa oikeat nimilaput oikeisiin lokeroihin ja tietää, että Kansainvälisyys on Nykypäivää. Hän kyllä kertoo sen meille tyhmille. Eikä kukaan kerro hänelle, että se on viisikymmentä vuotta vanhaa lapsenpäästäjän pesuvettä.

Suomi on vain joukko luottamuksen ja jatkuvuuden tuntoja korviemme välissä, eikä luottamusta ole enää tunnettu pitkään aikaan. Jatkuvuus on katkolla.

Ei meidän pidä palata mihinkään entiseen. Haasteet ovat korkeammalla kuin oma vertaistasomme.

Meidän olisi edes yritettävä estää hajoaminen.

EU ON KANSALLISVALTIOIDEN HAJOAMISILMIÖ. Valistuksen vaikutuksesta syntyivät yksilöoikeuksien ja -vapauksien yhteisöprojektiona kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot, jotka olivat ”edustuksellisen” demokratian ainoa mahdollinen alusta.

Nyt kansallisvaltio on kirosana. Eivät presidentit, ministerit, poliitikot tule pelastamaan Eurooppaa uhkaavalta kansainvaelluskatastrofilta. Jos ja kun tilanne kriisiytyy, kansalta otetaan loputkin demokratiasta pois. Sananvapaus on jo tulilinjalla.

Poliitikot eivät tule sallimaan demokratian toteutumista. Suomessa siitä on nyt näyttöäkin. Kukaan ei menetä paljoa siinä vaiheessa, kun Suomi lakkaa olemasta.

Suomi on vain joukko luottamuksen ja jatkuvuuden tuntoja korviemme välissä, eikä luottamusta ole enää tunnettu pitkään aikaan. Jatkuvuus on katkolla.

Hajoaminen on jo käynnissä.
¤

 

Seppo Oikkonen noteeraa itsensä ajatushistorian harrastajana. Hän on kirjoittanut kirjan Rafaelin koulu: Eurooppalaisia esseitä. Tämä kirjoitus on julkaistu alunperin Oikkosen Uusi Suomi -blogissa 2.8.2017.
¤

Kuva: Pxhere.com (CC0)

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

28 KOMMENTTIA

  1. Vanhan kuolema on uuden alku. Suljemme silmät todellisuudelta, jotta jokapäiväinen elämä voisi jatkua. Mitäpä sitä itseään vaivaamaan todellisuudella. Se tulee mikä tulee.

    Romahdukset ja kuolemat ovat edessämme ja käsin kosketettavissa. Sivilisaatioiden kehittyminen on syklinen ilmiö. Ei lineaarinen. Me täällä lännessä ajattelemme, että maailman muutos on lineaarinen, kun taas idän ajatusmaailman mukaan muutos on syklinen.

    Kun talous romahtaa, on lohdutuksena se, että mikään reaalitaloudessa ei romahda. Tehtaat ovat siellä missä ennenkin. Fyysinen omaisuus on säilynyt. Olemme vain eläneet uskossa, että omaisuuden tai työn arvo on joku tähtitieteellinen luku, joka määritellään vallan perimmäisissä kammioissa. Irrallaan tavallisen ihmisen elämästä ja arjesta. Luonnollisesti aina poliittiseen todellisuuteen sovitettuna.

    Tämä sama koskee kulttuurin romahdusta: Todellinen romahdus, arvopohjan katoaminen kulttuurin alta, on tapahtunut jo kauan ennen kuin lopullinen romahdus tapahtuu. Ennen kuin perhonen lyö siipensä yhteen aivan väärässä paikassa ja väärään aikaan. — Esimerkiksi Ruotsin maahanmuutto katastrofi ei alkanut pari vuotta sitten. Se on vuosikymmenten työn tulos. Poliittisten arvovalintojen loppupiste.

    Olennainen kysymys on: Mitä tämän jälkeen? Olemmeko valmiit? Onko meillä toteutuskelpoinen suunnitelma tulevaisuudesta sen varalle, kun valtio romahtaa, kun kunnan työntekijät marssivat ulos, töitäkö etsimään vaiko ryöstelemään kansalaisia. — Jos meillä ei ole suunnitelmaa ja valmiutta toimia, joku muu toteuttaa oman suunnitelmansa. Kansan puolesta ja kansan nimissä, sillä tuo samainen joku muu myös kirjoittaa tämän romahduksen historian.

    • ’…Jos meillä ei ole suunnitelmaa ja valmiutta toimia, joku muu toteuttaa oman suunnitelmansa…’

      Niin juuri tapahtuu jos me emme ota vastuuta kansana.
      Mafiaveljet kyllä aina tietävät mitä tekevät ja heillä on omat suunnitelmansa aina valmiina. Ja he myös itse tuottavat romahduksen jotta pääsevät tehokkaammin toteuttamaan omaa suunnitelmaansa kun kaaos saa kansan sekasorron ja pelon valtaan.
      Silloin juuri on se heidän suuri hetkensä, otollisin tilaisuus kaapata uutta valtaa itselleen uusilla suurilla ja katteettomilla lupauksilla joiden varaan meidän ei tule uskoamme rakentaa.

  2. Tämä kirjoitus tulisi julkaista kaikissa arvovaltaisissa julkaisuissa Hangosta Petsamoon, Kanavasta kotisohvien tv-lähetyksiin, lukioiden kateedereille, jopa kansanedustajien työpöydille typerimpiä uuvatteja unohtamatta. Että edes jotkut, jotka valtaa käyttävät valistuisivat.
    No tämä nyt on tietysti haaveilua. Antaa olla.

    • Niinpä (lainaus ammattimies Raidilta). Sarja tulee uusintana ylellä. Mikään ei näytä muuttuneen poliisien yläportaikossa…

    • Muutama ote Ousan erinomaisesta artikkelista
      — Valtaosa suomalaisista vastustaa EU:n tekemistä liittovaltioksi, mutta poliitikot toteuttavat tuota kehitystä. Siinä ei sanota ääneen mitä tehdään, vaan ”syvennetään euroalueen yhteistyötä” tai jotakin vastaavaa. Siis toteutetaan politiikkaa asteittain vastoin ihmisten mielipidettä kertomatta mitä oikeasti tehdään. Jos vastustus on voimakasta, voidaan tahtia joutua hidastamaan.
      — Tuollaisista (kansan)äänestyksistä luovuttiin, kun ne eivät tuoneet legitimiteettiä päätöksille ja olivat vaikeasti ohjailtavissa. Nyt vallitseva oppi on, että kansanäänestyksiä pitää välttää. Ihmiset ovat liian tyhmiä päättämään itse asioista. … että edustajat laajasti vastustavat kansanäänestyksiä. Ne rajoittaisivat heidän mahdollisuuksiaan palvella ”muita isäntiä”.
      — … poliitikot ovat kummisetiä palvelevia näyttelijöitä, jotka edistävät kummisetiensä intressejä ja saavat palkkion toiminnastaan eri tavoilla.
      —Meillä ja koko Euroopassa demokratia on heikossa hapessa. Se toimii yhä enemmän todellisten vallankäyttäjien kulissina. Sillä peitetään kansalaisilta se, kuinka valtaa todellisuudessa käytetään ja annetaan illuusio, että kansalaiset voivat vaikuttaa.
      Samaa tapahtuu USA:ssa ja Britanniassa, mutta niissä demokratian traditio on pitkä ja tuntuu paljon vahvemmalta kuin Manner-Euroopassa.
      Suurin uhka demokratialle ja sanavapaudelle ovat raivoavat ja sensuroivat vasemmistoänkyrät.

      • lisäys: tuosta viimeisestä lauseesta voi olla eri mieltä.
        Kyllä suurin uhka ovat kokkarit ja heidän liittolaisensa, ihan pressa- ja hallitustasoa myöten. Sieltä ne suurimmat ja pahimmat pashiaiset löytyvät…
        He eivät toimi tyhmyyttään kuten nuo Ollin mainitsemat vasemmistoänkyrä-reppanat vaan ihan tietoisesti omista hillittömistä ja raadollisista valtatarpeistaan käsin.

        • Voisi melkein sanoa tragi-koomiseksi, että noita punaliberaaleja kokkari-maanpettureita vielä ilmeisesti melkoinen joukko hyödyllisiä idiootteja äänestää ENTISEN KANSALLISEN kokoomuksen, ENTISEN ’koti-, uskonto- ja isänmaa’-puolueen edustajina – noita, joiden koti on Brysselissä, raamattu roskiksessa ja isänmaa vedettynä Brysselin vessanpöntöstä alas ja jotka ovat tekemässä maastamme SuOMALIA-provinssia EU-diktatuurin poliisivaltioon, ylikansallisia takapirujaan kieli ruskeana nuoleskellen ja erilaisia palkkioita maanpetturuudestaan odotellen.

  5. Yleinen ilmiö on se, etteivät monet enää jaksa olla valveilla siitä mitä ympärillä on meneillään. Kaiken sotkun keskellä on vaikeaa huomata mitenkä ”matto lähtee jalkojen alta”. Meitä pidetään kiireisinä hankkimassa elatusta, sitten väsyneenä telkkarin eteen osallistumaan valta-median harhautuksiin, ja valheisiin, joita ei edes huomata rikolliseksi toiminnaksi. ”Sen täytyy olla totta, koska se tuli telkkarista” ? Lisääntyvässä määrin tuttavapiirissäkin on jo yksilöitä jotka eivät ”halua kuunnella mitään tosiasioita rappeutumisesta, sekä ilmeisestä korruptiosta valtiollisissa sekä kunnallisissa piireissä”. Tapsa lauloi kuvaavasti menninkäisestä, ja paivänsäteestä. Toinen ei kestä päivänvaloa, toinen viihtyy hyvin pimeydessä. Tunnen itseni ”sieneksi”,pitävät pimeydessä, ja syöttävät käynyttä lehmän lantaa, 24-7-365.

  6. Kaiken poliittisen retkuilun lisäksi, Usassa on juuri nyt alkanut uudenlainen mellastaminen, jakauttamalla kansaa uudella keksityllä tavalla. Rikkaat pallopelaajat ovat nousseet maan perinteitä vastaan osoittamalla mieltään pallopelien avajaisissa, painamalla polvensa maahan, kansallis-laulun ajaksi. Pressa kutsui heitä ”Äpäriksi”, joka taas sai valtavaa vastakaikua joka suunnalta. Asiassa on selvät ”rotueroittelun merkit” vaikka sitä ei rehellisesti myönnetä. Mustat ”miljonäärit” ovat voittonsa hurmiossa unohtaneet jotakin ? Heidät voidaan vaihtaa pelaajiin, jotka vieläkin noudattavat maan tapoja kunnioittamalla lippuaan, ja isäinmaataan.
    SIKA tekee itsellensä kiusaa, kaatamalla KULHONSA ?

  7. Kiitos, puoliväliin saakka Seppo Olkkonen teki minuun syvän vaikutuksen.
    Lopussa valtasi pettymys, tai ymmärrys.
    Sittenkin vain pahainen yritys vaikuttaa?
    Narsistisista narsistisin kirjoitus historian narsistisista narsistisimmalla julkaisukanavalla, fbssa.
    Minä on hetken tyytyväinen, mutta narsistisessa viemärissä kirjoitus elää vain hetken. Nälkä nopeutuu eksponentiaalisesti.
    Jokainen paskiainen tekee itsestään kauniin valheen fbkiin, paisuu, kunnes halkeaa, niin kuin koko Eurooppa, tyhjempänä kuin koskaan.
    Olen samanlainen, pelkuri piilossa, sanoissa suuri, kunnes avautuu uusi maisema ja mieli muuttuu juuri nyt.
    Seppo Olkkosen kirjoitus muuttuu upeaksi taideteokseksi, kauniiksi vittuiluksi, satiiriksi itsestään, jättiläissatiiriksi, timantiksi, safiiriksi.
    Päivän yllärinautinto. Suurkiitokset!
    Vellontaa, narsismin syvyyksissä kauhon.
    Jatketaan kirjoittamista, sillä huominen meni tänään, ja vauhti kiihtyy.

  8. ”Everything is Fake: Top 40 Pieces of Fakery in Our World – Part 1 ”,
    http://tapnewswire.com/2017/09/everything-is-fake-top-40-pieces-of-fakery-in-our-world-part-1/

    Esim. kohdassa 17. on ”Fake Government” ja sen alla mm. ”the fake Government is headed by fake leaders or rather misleaders, who with the exception of a rare few, are puppets whose souls have been bought and paid for by the true ruling force behind the scenes.” – Sopii Suomeenkin kuin nenä naamaan!

  12. Lainaus Talousuutisen jutusta:

    ”Silmiinpistävin muutos viimeisiltä vuosilta ja etenkin viimeisiltä kuukausilta on, että yhä useampi on yksinkertaisesti jättänyt työnhakunsa uusimatta. Lukemattomat suomalaiset ovat asiallisesti ottaen työttömiä, mutta putoavat te-toimistojen tilastoista, koska eivät syystä tai toisesta jatka työnhakuaan. Tarkkaa tietoa heidän tilanteestaan ei ole kenelläkään.”

    Tässä on yksinkertainen konsti miten työttömät pullautetaan kortistosta ja samalla tilastoista pois. Työttömällä kun on oma työnhakusivusto TE-toimiston sivuilla, jossa on hakijan tiedot ja työnhaku. Kun haastattelija soittaa noin 3 kk. välein, aikaisemmin tämä muistutti ja käski mennä kuittaamaan työllisyyssuunnitelma parin päivän kuluessa omille sivuille asiointipalvelussa, jossa on ohjeet ja määräpäivä mihin mennessä se on tehtävä.

    Nyt kun haastelija soittaa, hän ei enää muistuta ja kehota menemään tekemään työllisyyssuunnitelman kuittausta ja kun määräpäivään mennessä kuittausta ei ole tehty, työttömän työnhaku pullahtaa automaattisesti pois ja samalla tilastot kaunistuu.

    Systeemistä on tehty vielä niin rankka, että takaisin työnhakijaksi pääsemiseksi on tehtävä kaikenmaailman selvityksiä ja anomuksia, siksi moni jää lehdellä soittamaan työnhaun katkettua. Systeemistä on tarkoituksella ja tahallaan tehty vittumainen rankaisu.

    • Kiitokset kiitoksista. Koska myös Olkkosia on olemassa, korjaan sekaannusten välttämiseksi tuo nimen: oikea nimi on siis Oikkonen. Tuo ”Olkkonen” on täällä mansessa ihan kulttihahmo — tamperenkiälisten uutisten ansiosta — ja voit uskoa että täällä saa aika usein toistella että ”ei, ei se ole Olkkonen, se on Oikkonen”.

  15. Miksi Länsi-Eurooppa hajoaa? — Blogi: Arto Luukkanen, to 28.09.2017 16:18 … muutama ote

    Nuoren Sipilän kärsimykset
    Suomen nykyiselle johdolle kansan itsepintainen kaipaus itsenäisyyteen on vaikea ja vastenmielinen. Olisi niin kiva purjehtia Saksan vanavedessä ja havainnoida sen henkisiä takamuksia.
    Tuska on ilmeinen myös Brysselissä. EU:n byrokraattien on vaikea ymmärtää sitä miksi ihmiset eivät halua tehotonta, kallista ja kaukaista virkakoneistoa. Miksi ihmeessä kansalaiset eivät halua maksaa puolivillaisten korruptionäärien ja järjestäytyneen rikollisuuden kohvoijjaamia huonoja velkoja?

    Ihmiset eivät vaan halua tätä Eurostoliittoa
    Mikä ihmisiä riivaa!??

    Vastaus on yksinkertainen. Ihmisiä riivaa ajatus vapaudesta ja tasa-arvosta. Kansat haluavat määrätä tulevaisuutensa itse.
    Ihmiset eivät halua tuputusta, pakkoa, uutta rälssiä tai uutta Neuvostoliittoa.
    Kansalaiset janoavat totuutta, oikeutta ja vapautta. Jopa täällä syrjäisessä ja tottelevaisessa Suomessa.
    http://beta.oikeamedia.com/o1-40730
    Arto Luukkanen

  16. ’ Hajoaminen on jo käynnissä. ’
    Niinpä … Esimakua Eurostoliitosta
    Raaka video leviää netissä: Poliisi potkii äänestäjiä silmittömästi Kataloniassa
    http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201710012200430364_ul.shtml

    Niinistö terävänä, sanoo Ilta-Sanomille, ”että tilanne on helposti alku johonkin hyvin hankalaan. Niinistön mukaan vahingollinen kierre (hajoaminenko?) olisi nyt syytä saada katkeamaan.”
    Siis että loppu tällaiselle hajottavalle mielen ilmaisulle-ko ? Niinhän kunnon federalistit ajattelevat.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here