Satuin törmäämään netin ihmeellisessä maailmassa tällaiseen tutkivaan journalismiin. Päivän pohjat journalismin tasolla – ellei peräti koko vuoden:
Toimittaja eli viikon 50 euron ruokabudjetilla:
näin ruokamenoista tinkiminen onnistui
Anna 15.10.2017
¤
Tietämättä toimittaja Hilppa Alangosta mitään sen enempää, niin ihmettelen mikä tarve mitä ilmeisimmin kultalusikka suussa syntyneillä ihmisillä on vittuilla köyhille? Mitään muutahan tuo teksti ei ole. En tokikaan usko – tai oikeammin halua uskoa, että toimittaja on kirjoittanut juttunsa vittuiluna.
Tarkoitus on varmasti ollut kokeilla, miltä tuntuu tulla vähällä toimeen. Toteutus vain on ollut surkeudessaan uskomattoman luokaton, koska toimittaja ei selvästikään ole ikinä elämässään kokenut tai nähnyt, mitä vähällä toimeen tuleminen tarkoittaa.
Jutun perusteella toimittaja Alangolle tinkimistä elintasosta edustaa se, että lampaanmaidosta tehdyn Pecorino-juuston sijaan joutuu ostamaan halvempaa juustoa. Vähän myöhemmin toki muistetaan sanoa, että tämä on viimeinen kerta, kun hän siitä tinkii. Kaupasta ostetaan naudan jauhelihaa sekä tomaattia ja kurkkua, joiden uskon olevan kalleinta mahdollista eli luomua.
Toimittaja Alangolle arjen säästöä on myös se, että hän on onnistunut saamaan niin hyvän työpaikan, että siellä tarjoillaan brunssi ilmaiseksi. Samoin poikaystävä maksaa pariinkin otteeseen testiviikolla ruoat ja yhtenä päivänä toimittaja saa syödä kummityttönsä juhlissa koko päivän ja kerran ystäväkin tuo ruokaa tullessaan.
Kaiken lisäksi toimittajan kaapista löytyy perusruokatarpeita jo valmiiksi eli koko testin idea oli jo lähtökohtaisesti täysin pielessä. Koko juttu on kuin kafkamainen parodia. 50 € viikossa ruokaan tarkoittaa pyöreästi 200 € kuussa ruokaan. Kun puhutaan yksin asuvasta ihmisestä, niin ei tuo ole mikään köyhäilysumma.
Minä en ole rikas, mutta en kyllä köyhäkään, enkä muista milloin olisin viimeksi kuussa laittanut 200 € omiin ruokiini. En edes silloin, kun asuin Espoossa tai Helsingissä nykyisen Imatran sijaan. Eikä minun ole sen takia terveellisestä ruoasta tarvinnut tinkiä. Tottakai jos käy ulkona syömässä useamman kerran viikossa, niin se 200 € menee jo yhdessä viikossa.
Kaiken lisäksi toimittaja käy tuon viikon aikana elokuvissa, konsertissa, ulkona syömässä kahteen kertaan, ostaa karkkia ja syö joka päivä itsensä kylläiseksi, ellei peräti ähkyyn asti. Toimittajalle viikon aikana kiperiä tilanteita on, kun ei voi syödä herkkusalaattia vaan pitää tyytyä nykyään (kyseessä oli kolmas päivä!) pelkkään tomaattiin ja kurkkuun.
Toimittajan elintaso vaikuttaa olevan sellainen, että jos hän oikeasti saisi käyttää ruokaan vain 50 € viikossa, niin hän ei siihen mitenkään pystyisi. Puhumattakaan 200 € kuussa, joka mahdottomuudessaan vastaisi hänelle luultavasti samaa kuin minulle maratonin juokseminen.
Onko tilanne nyt tosiaan niin, että osalta ihmisistä puuttuu todellakin suhteellisuudentaju ja käsitys ns. tavallisten ihmisten elämästä? Puhumattakaan siitä, mitä se on kun ihminen on oikeasti köyhä? Ei silloin ole varaa ostaa niitä kuivamuoniakaan viikoiksi varastoon, puhumattakaan naudan jauhelihasta tai luomuvihanneksista.
Ei silloin käydä ulkona syömässä edes toisten piikkiin tai ilmaiseksi työpaikalla, koska ensinnäkään sellaiset työpaikat ovat harvassa ja toisekseen köyhällä harvoin on edes sitä työpaikkaa. Ei silloin käydä elokuviin mennessä ostamassa karkkia elokuvateatterin sijaan lähikaupasta, koska sinne elokuviin ei ole varaa mennä ylipäätään.
Toki jos ei ole edes opiskeluaikoina joutunut tinkimään yhtään mistään (kuten uskon toimittajan kohdalla olevan), niin vaikea sitä käsitystä oikeasta tinkimisestä ja penninvenyttämisestä on saadakaan.
Eniten minä ehkä ihmettelen, miten tämä juttu on päässyt päätoimittajan ja muiden julkaisusta vastaavien seulan läpi? Ja miksi?
Ensimmäisen budjettipäivän jälkeen olo on rento, tämähän on helppoa kuin mikä.
¤
¤
Antti Rautio on syvältä maalta kotoisin oleva – välillä 10 vuotta Kehä kolmosen sisällä asunut – kaiken nähnyt tavallisen ihmisen puolustaja, joka toivoo ihmisten käyttävän omia aivojaan ja ajattelevan itse. Vaikka se tarkoittaisi kirjoittajan itsensä perusteltua kyseenalaistamista.
Kirjoitus on julkaistu alunperin kirjoittajan Uusi Suomi -blogissa 17.10.2017.
¤
Erittäin valaiseva, sekä järkyttävä kirjoitus, miten ne, joilla ON, suhtautuvat niihin ,JOILLA ei OLI.
On tässä yksi mielenkiintoinen pointti, näiden kulta- ja hopealusikka suussa syntyneiden elämä ja talous kaatuu ensimmäisenä pienenkin vastoinkäynnin kohdatessa, toisin kuin koko elämänsä puulusikka suussa syntyneillä, jotka ovat paremmin parkkiintuneet huonoina aikoina kiristämään vyötä. Keinot keksii konstit joilla pärjää.
Totta, Kaleeriorja!
Nimenomaan, köyhän perhetaustani ,ei mitenkään ollut ravintoköyhä. Köyhänä oppii kikat miten saada halvalla hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Eihän tuollaisten kermapyllyjen pitäisi edes saada osallistua k.o ”kokeeseen” kun ei ole edes mitkään perusasiat hallussa.
Tosiaan anna.fi palstalla, saa kyllä hilipatihilppa kuulla kunniansa.😂
Meillä on kolmihenkinen perhe ja meidän ruokakustannukset ovat 180-200e/kk olleet jo hyvinkin pitkään. Ja kun tässä noin vuosi sitten tehtiin pientä galluppia tuttujen kesken, niin kaikkien tuttujen ruokalasku oli noin 200e/kk. Paitsi yhdellä jolla se oli 1200e/kk. Mutta siinä taloudessa ostettiinkin aina 6vk raakakypsennettyä lihaa suoraan herkkutiskiltä ja kaikki oli tuoreinta luomua mitä saattoi kaupasta löytyä.
Mutta tällekkin toimittajalle voi kertoa että normaalin perheen ruokalasku on siinä 200e/kk, eli 50e/vk. JOS EI satu asumaan kehä-III:n karsinassa. Päivällä ei tietenkään käydä syömässä valmisruokaa vaan syödään eväitä. Siinä on suuri ero siihen maksaako päivässä 9,70e vai 2,50e. Taitaa kehä-III:n karsinassa maksaa lounas jo yli 10e:kin. Äkkiä jos laskee niin 2,50e*20.5pv/kk=51,20e/kk. Ja sillä syövät molemmat vanhemmat eilen illalla valmistettua ruokaa.
Piti oikein itsekkin katsella että minkälainen krijoittaja löytyy nimen Hilppa Alanko takaa. No, mikään hoikka tyttö sieltä ei koskaan ole löytynyt, mutta kun katselee viimeaikaisia kuvia itsestään niin Tavastialla ja eri kellareissa on tullut vietettyä paljon aikaa. Makea siideri on tehnyt tehtävänsä sekä ruokamenoihin että ulkomuotoon. Eikä näin pikaisesti katsottuna tekisi pahaa jutun kirjoittajallekkaan elää vuotta tuolla 50e/vk ruokabudjetilla. Jos vaikka pöhö kasvoista lähtisi.
Lukaisin huvikseni Annan jutun kommentteja, Hilippa sai aika lailla ansaitusti kuraa, voisi seuraavan jutun kirjoittaa tyyliin ”viikko ilman miestä”…
200 €/kk on lähes puolet työttömän tuloista eli ihan holtitonta rahankäyttöä. Ei kellään oikeesti voi olla varaa työttömän tuloilla käyttää kahtasataa kuussa ruokaan.
Riikka, lasketaanko olutkin ruokamenoksi?
:DD!
Inflaatio oli Tilastokeskuksen mukaan 0,8 % vuodessa, syyskuusta syyskuuhun. Köyhille tarjotaan leikkauksia ja palkkoihin nollaa. Talous kasvaa ja köyhyys kasvaa. Fakiireja nämä kansantalouden osaajat.
Pitihän tuota inflaatiota vähän avata. Sehän kertoo hintojen noususta keskimäärin. Mutta minkä hintojen, niillä on painotuksensa Tilastokeskuksen mukaan. Kulutus oli vuonna 2016 102 miljardia. Mitä rahalla ostettiin, antoi painoarvon. Eniten rahaa tarvittiin asumiseen, veteen, sähköön, kaasuun ja polttoaineisiin. Painoarvo indeksissä 25 % tänä vuonna. Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat, painoarvo noin 13 %. Yhtensä painoarvo indeksissä 38 %. Entä jos kaikki rahat menevät asumiseen ja ruokaan eikä riitäkään. Painoarvo tulisi olla silloin yli 100 %.
Tämä vain esimerkkinä, että keskiarvo on aina keskiarvo. Köyhemmät eivät hyödy kasvusta, mutta maksavat niukasta elämisestä kalliimmin.
Indeksistä on jätetty pois mm. ajoneuvovero vanhoista autonraadoista. Ihmettelen? Se tuotti valtiolle juuri 50 miljoonaa lisää. Tilastoissa on manipuloinnin makua. Pari linkkiä, jos kiinnostaa tarkemmin:
http://www.stat.fi/til/khi/2017/01/khi_2017_01_2017-02-20_kat_001_fi.html
http://www.stat.fi/til/khi/2017/09/khi_2017_09_2017-10-13_tie_001_fi.html
Köyhyydessä elävä oppii kärsimään hiljaa eikä valita paljoakaan, koska valittamisella pahoittaa vain oman, ja ympäristönsä mielen. Vuosikymmenet lautasella oli vain ”yksi tarjoiltava ateria”, eikä se ylittänyt lautasen reunoja. Vanha Kemiöläinen kalastajakin sanoi, ei täsä niin paljon mittä ole, mut puhellan lisäks ? Amerikoissa
on se hyvä puoli tuhlaavaisuudessa, että köyhimmätkin saavat ravintonsa, jos viitsivät kaivella ”roskiksia”.
He eivät valita onko pihvi liikaa paistettua, taikka liian raakaa. Politikot käyttävät sitä hyväkseen,ja sanovat,
näetkös kuinka kaikilla on hyvä olla.