Ay-liike on löytänyt uuden sanan: ”järjestäminen”. Sana on sukua sanoille: ”sitouttaminen” ja ”voimaannuttaminen”, jotka ovat olleet työnantajien mieleen, kun duunaria on ”kikytetty” tai muuten kustu silmään.
Kommentaari artikkeliin ”Järjestäminen palauttaa ay-liikkeen juurilleen”.
*https://aikamerkki.org/jarjestaminen-palauttaa-ay-liikkeen-juurilleen*
Duunarin kikytys taas näkyy maailman suurimpana funktionaalisen tulonjaon muutoksena, jossa ”maailman vahvin ay-liike” on antautunut.
Hommaa lähdettiin kuohitsemaan 80-luvulla, kun ay-liike hyväksyi taloudelliseksi ohjenuorakseen TTT:n (Työväen Taloudellinen Tutkimuslaitos, nykyisin Palkansaajien tutkimuslaitos) johtajan Juhana Vartiaisen (nykyisin Kokoomuksen kansanedustaja) sisään tuoman monetarismin – ”sosiaalipaketit” unohtaen ja verohelpotukset hyväksyen käyviksi palkankorotuksiksi.
90-luvulla tutkitusti liittojen jäsenistö jo samaisti pääluottamusmiehet työnantajan edustajiksi, puhumattakaan ay-korporaation ylemmästä johdosta, joka oli siirtynyt merkittäviksi osakkeenomistajiksi yrityksiin – yrityksiin, joissa heidän tuli edustaa työntekijöitä, tehdä työehtosopimuksia.
Ministerivastuulain mukaisesti tulisi jokaisen ay-liikkeeseen palkatun tai luottamustehtävissä toimivan tehdä selko omista ja perheensä omistuksista valitsijoilleen. Tämä liittyy esteellisyys ja jääviyskysymyksiin, pitkään oikeusperinteeseemme jo ensimmäisestä Maanlaista.
Ay-liikkeen tulisi etsiä juuriaan edunvalvonnasta ja itsestään eikä lähteä kentälle joutavia kyselemään. Ay-liikkeen tulisi puhua jäsenistölle ”kikystä” ja rahasta ylipäätään, että piisaako nollalinja, käykö tuloerojen kasvu, hyväksyttekö pääomatulojen kasvun ja niin edelleen.
¤
Hannu Ikonen
varapuheenjohtaja
Vastavalkea ry.
¤
Kirjoitus on julkaistu alunperin sosiaalisessa mediassa 26.10.2017.
¤
OIKAISU 28.10.2017 klo 12:58: Korjattu akronyymin ”TTT” selitys: kirjoittaja tarkoitti Työväen Taloudellista Tutkimuslaitosta (nykyisin Palkansaajien tutkimuslaitos) eikä Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiötä. Toimitus (Johanna) pahoittelee (hätäpäistä) virhettä(än).
Suomalainen ay-liike ei ole luvalla sanoen pärjännyt kovinkaan hyvin jäsentensä etujen ajajana.
Ay-liikkeen johtajien integroituminen elitistiseen korporaatiovaltaan on ollut yllättävänkin voimallista, vaikka Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on tupo-irtautumisellaan suorastaan haastanut ay-liikettä muuttamaan toimintamoodiaan. Nykyjohdolla sellaista näyttäisi olevan turha odottaa.
Poliittinen työväenliike on varsin heikossa hapessa, ja odotukset työntekijöiden puolella tullevat väkisinkin painottumaan ay-liikkeen voimannäyttöjen suuntaan.
Pyöröovikäytännöstä saluunanovikäytäntöön ja työntekijöille exit?
Eipä ammattiliittoja voi enää juuri duunareiden edunvalvonnasta syytellä. Etuja on enemmän myyty kuin saatu ”yleisen edun” nimissä. On jäänyt tarkentamatta kenen etu se yleinen etu on, mutta näin jälkikäteen sen näkee tulojen jakaumasta. Se on seuraillut ”globaalia trendiä”. 0,1 % on vaurastunut reippaasti, 1 % vaurastunut, 10 % on pidellyt reaalitulonsa suunnilleen ennallaan (pitkässä juoksussa) ja muiden reaalitulot ovat laskeneet.
80-luvulla oli vielä edunvalvontaa, mutta 90-luvun lamassa, ”yleinen etu” meni edelle. Sehän on termi jolla politikot säikäyttivät toisiaan vielä 80-luvulla. Sitten sen ottivat käyttöön muut suuret johtajat. Sillä säikäytettiin kansaa, duunareita ennen muita.
Edunvalvonta ei 80-luvulle astikaan kovin erikoista ollut, jotain kuitenkin. Palkkoihin saatiin nimellisiä korotuksia. Ne oli sovittu liittojen neuvotteluissa ja ”liiton miehet” kävivät kentällä kertomassa tulokset duunareille. Semmonen kuusitoista minuuttia, piirrettiin numeroita fläppitaulu täyteen. Jos kysyit jotain, katsottiin kuin halpuutettua makkaraa. Ja sitten lähdettiin herrojen kanssa pitkälle lounaalle. Jokunen luottamusmies joskus kertoi, että hyviä olivat nuo pitkät lounaat.
Tupojen aikaan ammattiliittojen rooli jäi vähiin. ”Sovellettiin” vain SAK’n ja EK’n tekemä tupo. Ne olivat maltillisia. Työnteettäjäjärjestöt sanoivat maltillinen, hallitus sanoi maltillinen, kaikki sanoivat maltillinen. SAK teki maltillisen. Näin tulee täystyöllisyys ja Suomi pelastuu. Sitä päivää tässä vieläkin odotellaan. Ihalainen SAK’n johdossa oli kyllä kaikesta hirveän huolissaan, mutta antoi lopuksi aina periksi, kun duunarin edusta oli kysymys. Lyly teki samoin, mutta ei tainnut olla edes huolissaan.
Tupojahan ei enää tehdä. EK on antanut semmosen ukaasin. Ukaasissa sanotaan myös, että palkkoja ei saa korottaa. Tätä kutsutaan nyt paikalliseksi sopimiseksi. Saapas nähdä, taipuuko liitot. Neuvotteluthan pitäisivät olla nyt liittokohtaisia, mutta näyttää myös, että liittojen kanssa ei enää edes neuvotella työehtosopimuksista. Pannaan voimaan viidakon laki työmailla, joka jo paljon voimassa onkin.
On aika merkillistä, että Sähköliiton kanssa ei neuvotella, vaan neuvottelut hoitaisi sähkärien puolesta Riku Aalto. Ilmeisesti työnteettäjäliittojen luottomies. Eniten myynyt duunareiden etuja Ihalaisen ja Lylyn ohella. Juttelin metallimiehen kanssa, joka tienaa sen Suomen yleisimmän kuukausipalkan verran, 2 500 e / kk. Brutto ei ole noussut kymmeneen vuoteen, mutta nettopalkka laskee kuin lehmän häntä. Johtuen työnteettäjämaksujen siirrosta työntekijälle. Metalliliitossa osansa on myös keskituntiansion laskentatavan ”uudistuksella”. Siihen ei vaikuta enää kuin vuorolisät ja niitä saa aniharva. Keskituntiansio, jolla lomat ja muut vapaat korvataan, on siis sama kuin taulukossa perustuntipalkka, eikä se suurensuuri ole. Jokainen voi tarkistaa lukemalla metallin työehtosopimuksen. Siinä mainittuja henkilökohtaisia lisiä ei juuri maksella enää missään. Metallimiesten ”uudistukset” ovat vuositasolla merkinneet tuhansien eurojen miinusta.
Mitenkähän käy. Tekeekö suuret teollisuusliitot ”maltillisen” sopimuksen vai tehdäänkö sopimuksia enää ollenkaan. Hallituksella on jo jemmassa työaikalain ”uudistus”, joka isketään oöytään kevväämmällä. Siinä poistetaan yli- ja pyhätyökorvaukset. On myös EK’n sanelema. EU’n raha- ja talouspolitiikka on kilpajuoksua pohjalle, jossa vaurastuvat vain aniharvat.
Olin tässä kirjoittamassa , mutta nimimerkki tavis ehtikin edelle. Ei minulla ole paljoa lisättävää… Komppaan…
Koko ay- toiminta ihan ”perseestä”. Jos siellä olisi todellista tahtoa ajaa työntekijän etua niin kaikenmaailman työkokeilut loppuisivat yleislakolla.
Taidettiin kirjoitella joskus Kansan Uutisissa. Lähdin kun siellä meni sateenkaarihommiksi, tai kommenttejani moderoitiin, en nyt muista. Meikä se ei sovi oikein mihinkään puolueeseen. Niillä on herkkä hipiä. Eivät kestä arvostelua.
Ammaattiliittojen edunvalvontahan perustuu kentän luottamusmiehiin. Suuret liittojohtajat tekevät sopimukset ja luottamusmiehet sitä kentällä valvovat. Siis että, lakeja ja sopimuksia noudatetaan. Luottamusmies on pantu paljon vartijaksi. Nythän neuvotteluissa ”paikallisesta sopimisesta” kanittaa juuri luottamusmiehen asema. Onko hänellä ja annetaanko hänelle riittävästi eväitä valvoa sopimuksia. Ymmärtääkseni työnteettäjäjärjestöjen kanta on, että luottamusmiehiä ei tarvita ollenkaan, koska firmat kuitenkin hyvää hyvyyttään noudattavat tietenkin kaikkia sopimuksia. Niin että joo.
Liittojen johtajathan ”sitoutetaan” maltillisiin palkkaratkaisuihin korkeilla palkoillansa ja palkkioillansa mm. Työeläkeyhtiöiden hallituksissa. Luottamusmies taas joutuu valvomaan duunareiden etua melkein paljaalla perseellään. Liitosta saa parhaimmillaankin vain sympatiaa. On johtanut 90-luvun lamasta alkaen siihen, että luottamusmiehiksi ovat jääneet vain pomon polvella istuvat. Muut on ulkoistettu. Jotkut ovat käyneet irtisanomisistaan oikeuttakin, häviten jutun aina. Joskus pieni rahallinen korvaus. Tiukat luottamusmiehet on ostettu ulos. Jos et taivu saneluun, niin lähdet. Moni on joutunut lähtemään ilman korvausta.
Näyttää vielä siltä, että ammattiliitot eivät tarvitse duunareita kohtapuoliin enää ollenkaan. Asuntokeinottelu tuottaa jo sadanmiljoonan verottomat osingot vuosittain. Niin että koettakaa pärjätä vaan siellä kentällä näillä ”taulukkopalkoilla”.
Mitäs luulette, jos ”markkinoilla on firmoja jotka noudattavat lakia ja sopimuksia ja sitten sellaisia, jotka eivät noudata mittän lakia tai sopimusta, kumpi jää ”markkinoille”. No tietenkin se joka ei noudata. Tämä on meininki tässä meidän rakkaassa EU’ssa. Kommenttini on tietenkin karkea yleistys, mutta väitän, että markkinoilla on jo huomattavasti enemmän firmoja jotka eivä noudata lakeja tai sopimuksia. Tai sopimuksia kyllä, jos ovat riittävän huonoja, kuten nollatuntisopimukset, jotka eivät itse asiassa ole työsopimuksia lainkaan. Sekin tehdään valtiovallan suojeluksessa. Onhan ”työvoimakin”, perustuslain mukaan.
En nyt viitsi laittaa tähän loppuun haistatteluja ministereille, on sunnuntaipäiväkin, mutta yrittäkää hyvät ihmiset äänestää jo jotitain muita kuin näitä teeveestä tuttuja. Palkansaajia on kuitenkin eniten ja heillä edunvalvontaa vähiten.
Kannattaa huomata, että SAKin puheenjohtaja on nyt Tampereen pormestari.
Duunareiden nosteella eliittiin ja siellä ei kun integroitumaan eliitin touhuihin ja etuihin. Hyvin harvalla kestää kantti tätä pyöritystä…
Valta turmelee. Pieni valta turmelee pienen ihmisen, suuri valta kaikki, kun eteen pannaan vastakkain oma etu ja toisten etu. Harva luopuu omastaan toisten hyväksi.
Valta korruptoi. Absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti.
Että joo, eihän tässä ole enää aikoihin erottanut ammattiliittoja työnteettäjäjärjestöistä. Hyvät liksatkin molemmissa ja siisti sisätyö. Kerron joskus jos viitsin mistä kaunani ammattiliittoja kohtaan alkoi, mutta, miten niihin saataisiin uutta virtaa. Uudesta SAK’n johtajasta ei vielä tiedä, aika näyttää.
Olisiko apua työnteettäjien jäsenmaksuperinnän lopettamisesta. Jos jäsenet maksavat suoraan, voisivat vaatia vähän näyttöjäkin edunvalvonnasta. Jäsenmaksujen veroluontoinen pidätys palkasta on kuin napanuora joka yhdistää. Nimittäin, tuli kerran vastaan yhdessä suuressa läntisessä ihmemaassa semmonenkin tapaus, että liiton jäsenet maksoivat jäsenmaksun käteisellä salkkumiehelle joka maksut keräsi. Maksu oli suhteellisen korkea, mutta takasi vakaat työt, hyvän ansiotason ja työrauhan. Ei ole vaikea arvata kuka tai mikä tuota ammattiyhdistystoimintaa viime kädessä organisoi ja millä keinoilla. Vakaata oli kumminkin. Tämä malli saattaisi sopia meillekin jos ”lailliset” organisaatiot ovat ajamassa työmaille viidakon lakeja.