Päivittäin useat ihmiset tekevät töitä monimutkaisten asioiden kanssa, jotka ovat suorasti tai epäsuorasti lisäämässä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Päätökset ja toimet johtavat mm. köyhyyteen, tuhoavat ympäristöämme tai aiheuttavat jopa sotia.

”Kuuliainen kuin lammas”, sanotaan.

Samat päätöksiä tekevät ja toimiin ryhtyvät ihmiset ovat toisaalta hyvin tietoisia ja huolissaan ympäristön tilasta ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta, jotka ovat lopulta heidän omien toimiensa ja päätöstensä seurausta.

Miten on mahdollista, että nykyaikuiset tekevät päätöksiä, jotka jopa vaarantavat heidän lapsiensa ja lastenlapsiensa elämän?

Vielä tärkeämpää lienee kysyä: Miten tämän kehityksen voisi kääntää? Ilmestyykö jostain vahva poliittinen kapteeni, joka kääntää laivan suunnan aavalle mahdollkisuuksien merelle? Voidaanko autoritäärinen valta kumota tämän päivän politiikalla? Onko jo liian myöhäistä?

¤

¤


Miksi ihmiset tekevät jatkuvasti päätöksiä ja tekoja, jotka kääntyvät heitä vastaan?


¤
Päivittäinen kuuliaisuus

Kuvittele: teet töitä pankissa ja esimiehesi odottaa, että myyt jokaiselle eläkeläiselle sijoitusosuuksia, jotka pahimmassa tapauksessa vaarantavat heidän kaikki säästönsä. Jos epäilet toimen moraalia, pomosi vastaa: ”Ei riskiä, ei voittoja!” Myisitkö vakuutuksia?

Milgramin mukaan 90 prosenttia ihmisistä tekisi työtä käskettyä. Yhteiskunnassamme on tullut normaaliksi, ellei suorastaan normiksi, tehdä epäeettisiä – itseä tai toisia vahingoittavia – tekoja. Virkamiehet tekevät päätöksiä, jotka heidän itsensäkin mielestään ovat epäoikeudenmukaisia – päätöksiä, joita eivät haluaisi tehtävän itselleen.

TE-toimiston virkailijat antavat tuomionsa hetkessä ja vievät muutenkin puutteenalaisilta ihmisiltä silmää räpäyttämättä loputkin – vaikka eivät toivoisi niin käyvän itselleen.

Lääkärit määräävät säteilyhoitoa, vaikka epäilevät, ettei potilas kestä hoitoa hengissä – vain koska ylilääkäri käskee: ”Tämä ei ole mikään lepokoti, vaan sairaala, jolla on tulosvastuu. Tehkää osanne niin saatte palkkanne!”

Joka puolella ympäristöämme löytyy esimerkkejä kuuliaisuudesta. Tämän pelottavan totuuden löysi Stanley Milgram jo vuonna 1973 kuuluisassa kokeessaan, jossa 90 prosenttia testihenkilöistä oli käskettäessä valmis antamaan toiselle ihmiselle kuolettavaksi luulemansa sähköiskun.

Kuuluisa ja tuntematon tutkimus

Milgramin tutkimus tulisi tuoda esiin kansalaistottelemattomuuden käsikirjana!

Milgramin tottelevaisuustutkimus sai maailman laajuisen huomion. 90 prosenttia kokeen testihenkilöistä oli valmis vahingoittamaan – jopa tappamaan – toisen henkilön yhdestä virheestä tai väärästä vastauksesta ”koulutustoimenpiteenä” auktoriteetin niin vaatiessa.

Opiskelijaa näytellyt henkilö istui viereisessä huoneessa ja huusi tuskaansa näyttääkseen, että sähkörangaistus oli kivulias. Huudosta huolimatta testin auktoriteetti (”rehtori”) käski testihenkilöä jatkamaan kidutusta. ”Jatka, jatka! Tutkimus vaatii sinua jatkamaan!”

Vain kymmenen prosenttia testin ”opettajiksi” asetetuista testihenkilöistä lopetti vedoten epäinhimillisyyteen. 90 prosenttia jatkoi kidutusta oletettuun kuolemaan asti. Jopa nähdessään uhrinsa melkein 20 prosenttia henkilöistä kidutti uhriaan tajuttomuuteen asti. Ongelmamme nyky-yhteiskunnassa on, että yhteiskunta jakautuu kuten kokeessa – enemmistö ihmisistä vahingoittaisi toista vahvan auktoriteetin käskemänä.

Suurin osa ihmisistä ei omaa valtaa, joka johtaisi suoraan esim. ympäristötuhoon tai murhiin, mutta osa meistä on tällaisiin ainakin epäsuorasti osallinen. Suurin osa ihmisistä omaa valtaa ”pienempiin sähköshokkeihin”, jotka vaikuttavat epäinhimillisesti toisten ihmisten elämään ja pitkässä juoksussa voivat osua omalle kohdalle.

Mielenkiintoisinta Milgramin tutkimuksessa ei kuitenkaan ole 90 prosentin sokea kuuliaisuus, jolle ihmiset ovat valmiita uhraamaan vakaumuksensa ja arvonsa, jos auktoriteetti käskee. Mielenkiintoista on, että tutkimus paljastaa, miten kuuliaisuus luodaan ja miten se kehittyy jopa sairaalloiseksi luokiteltaviin mittoihin.

Tämä paljastus on tärkeä, sillä se kertoo vastavuoroisesti, miten kansalaistottelemattomuus syntyy. Tämä tieto on ihmiskunnalle kultaakin arvokkaampi, vaikka yhteiskunnan valta yrittääkin nostaa ”ihmisen julmuuden” tämän tiedon päälle ja perustella sillä sekä omia käskyjään että ihmisten toimia itseään vastaan.

Hermoston kuuliaisuusjäänne

Alkujaan Milgram halusi todistaa, ettei pahuus ihmisessä ole riippuvainen rodusta, sukupuolesta tai jostain muusta vastaavasta jakokriteeristä. Pahuus on universaalia eikä riippuvainen aatteesta, kuten niin muodikkaasti tänä päivänä esitetään. Koehenkilöt eivät tienneet, että heitä voitaisiin verrata historian pahimpien pahojen kanssa, vaan tekivät tieteellistä koetta etukäteen maksetusta palkasta.

Testihenkilöille kerrottiin, ettei kokeen keskeyttäminen vaikuta heidän elämäänsä mitenkään. Heitä ei uhattu väkivallalla, esimerkiksi aseella uhaten, tekemään koetta. Silti he tottelivat sokeasti kehotusta jatkaa koetta koehenkilön tuskista huolimatta toimien vaistojaan vastaan.

Milgram todisti, että kaikissa yhteiskuntaluokissa on ihmisiä, jotka melko helposti omaksuvat, että alistumisesta saa palkinnon. Hänen mielestään tämä todistaa, että aikojen saatossa ihmiselle on kehittynyt sosiaalinen vaisto, joka odottaa palkintoa tottelemisesta.

Toisaalta sama vaisto odottaa rangaistusta olemassa olevan järjestyksen tai alistussuhteen rikkomisesta. Moni meistä tuntee tämän jo pelkästään suuressa väkijoukossa puhumisen vaikeutena. Puheen pitäminen rikkoo totutut sosiaaliset rajat ja vaisto yrittää estää tätä tapahtumasta.

Kuvittele meneväsi kesken presidentin tiedotustilaisuuden taputtamaan häntä olalle ja kysyväsi kuuluvasti: ”Miten menee, Sauli?” Voisin löydä vetoa, että jo pelkkä ajatus saa ruoansulatussysteemisi kehittämään käsittämättömän pelkotilacocktailin, vaikka tilanne ei ole henkeä uhkaava. Tämä pelkococktail on pitänyt ihmisiä elossa vuosi tuhansia.

Jokainen auktoriteetti tai sosiaalinen yhteisö luo pohjan ilmiölle, jota Milgram kutsuu kuuliaisuudeksi:

Kuuliaisuus on psykologinen mekanismi,
joka sitoo yksittäisen päätöksen teon poliittisiin syihin.

Valitettavasti hierarkkiset yhteiskuntarakenteet ovat olleet yleensä ainoa (järjellisesti) toimiva muoto yhteiskunnalle. Ilman hierarkiaa (sosiaaliset, rakenteelliset) systeemimme eivät toimisi kovinkaan tehokkaasti. Puutteelliseksi luokiteltavat hierarkiatkin voivat toimia inhimillisesti, jos toimijoilla on riittävän suuret mahdollisuudet toimia omia arvojaan ja periaatteitaan kunnioittaen ja näin tehdä työnsä hyvin ja oikeudenmukaisesti.

Käärme pääsee paratiisiin, kun auktoriteettien luomat säännöt ja niiden motiivit törmäävät yksittäisen toimijan omien sääntöjen ja arvojen kanssa.

Tunteiden sota

Toinen rintama muodostuu omista arvoista ja empatialla kullatuista tunteista, toisen rintaman täyttää emotionaalinen sidos sosiaaliseen olemiseen (ryhmäpaine).

Viimeksi mainittu rintama pyrkii stressicocktalillaan estämään sosiaalisen sidoksen katkeamisen, kun samaan aikaan empatia rummuttaa tunteiden puolesta.

Milgram löysi tutkimuksessaan, että ihmiset kantavat aina kahta vastakkaista tunnetta mukanaan: näistä tunteista ainakin toinen on melkein aina empatialla kuorrutettu.

Spontaanisti kysyttynä useimmat ihmiset vierastavat väkivaltaa ja kannattavat rauhaa, keskustelua ja yhteisymmärrystä. Eräässä kokeessa Milgram antoi henkilöiden itse määritellä sähkövirran voimakkuuden. Kaikki valitsivat miedoimman mahdollisen rangaistuksen. Ilman auktoriteettien vaikutusta empatia ”oppimatonta opiskelijaa” kohtaan voitti.

Tässä kokeessa Milgramin mielestä merkittävää on se, miten auktoriteettitilanne muutti testihenkilöiden käytöksen vastoin heidän vapaata tahtoaan ja sytytti tunteiden sodan:

Tämä kertoo sen, ettei patologisesti tunnesokeita ja kylmäverisiä ole juurikaan olemassa.

Kuitenkin, jos sosiaalinen paine nousee riittävän suureksi, moni on valmis hylkäämään empatian ihmiselle vahingollisena. Tämä aiheuttaa suuria konflikteja jokaisessa ihmisessä – siis jokaisessa, kuten Milgram on tutkimuksessaan todentanut. Testissä kaikki, jotka jatkoivat kuolemaan johtaviin sähkömääriin asti, olivat äärettömän jännittyneitä sisäisen konfliktin takia.

Uskomatonta, että juuri Milgram – jota pidetään ihmisen pahuuden löytäjänä – löysikin toisesta perspektiivistä katsottuna sen aidon ihmisen hyvyyden, joka ei päästä tekemään pahaa ilman itse synnytettyä rangaistusta.

Vaikka Milgramin tutkimusta pidetään pahuuden todisteena, se ei ole totta – pahinkin rikollinen joutuu jakamaan tunteensa. Tätä ”jääkylmyyttä” esiintyy joskus, ja sitä pitäisi tutkia lähempää. Jos tämä kyky erottaa tunteita voitaisiin tunnistaa, olisi maailma huomattavasti parempi paikka.

Vastuun pakoilu

Maailma ei ole
ajatusten lopputulos
vaan tekojen summa.

Kukaan Milgramin testihenkilöistä ei toteuttanut auktoriteetin määräämiä rangaistuksia tunteitta. Kaikki joutuivat ”tunteiden sotaan” ja enemmän tai vähemmän selvittämään sodan jälkiä omassa päässään.

Heti annettuaan sähköiskun toiselle testihenkilöt pyrkivät suojaamaan itseään ja siirtämään vastuun pois itseltään – mihin on olemassa lukuisia keinoja:

Vastuunsiirto ylös

Kaikki testihenkilöt Milgramin testissä siirsivät vastuunsa auktoriteetin kannettavaksi. ”Minä olisin tehnyt toisin, mutta te sanoitte, että jatketaan. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Minä tottelin käskyjä.”

Tämä selitys ei toimi suojana tekijälle kuin hetken.

Vastuunsiirto uhrille

Toinen testissä esiin noussut keino irrottaa vastuu omilta olkapäiltä oli vastuunsiirtäminen uhrille. Uhri oli omilla teoillaan saanut tilanteen aikaan: ”Hän oli tiennyt, mihin itsensä laittoi.” ja ”En voi sille mitään, että hän käyttäytyi niin.” olivat usein esiintyneitä selityksiä omalle toiminnalle.

Edelliset kaksi verbaalista esimerkkiä ovat vain kevyt versio uhrin syyllistämistä – pahin muoto lienee uhrin näkeminen vastustajana tai jopa ali-ihmisenä. Näitä keinoja käytetään hyväksi tämän päivän yhteiskunnissa erittäin tehokkaasti.

Vastuun väheksyminen

Jotkut testihenkilöt yrittivät kutistaa syyllisyyttään pieneksi tai puhua sitä kokonaan pois. ”Hän näyttelee.” ”Ei tuska voi olla noin kova.” ”Minä en antanut kuin pieniä määriä sähköä.” Nämäkin selitykset on helppo siirtää tämän päivän yhteiskuntiin ja niissä toimivien huulille.

”Kolmansien maiden köyhyys? Sitä on ollut aina!” ”Markkinoiden kaappaaminen? Jos me emme tee sitä joku muu tekee!” Ei ole väliä, onko argumentti oikea vai väärä – ne täyttävät niille asetetun tavoitteen siirtäessään vastuun pois omilta olkapäiltä.

Rangaistuksen oikeutus

Yksi tapa siirtää vastuuta on keskustelun pitäminen teknisellä tasolla – jotain, mistä Milgram varoitti jo vuonna 1973. Varoitus, joka on ajankohtaisempi nyt, jos koskaan:

Milgram sanoi testihenkilöille: ”Kuka haluaa kuulla, joutuu tuntemaan” tai ”Tämä metodi on humaani, sillä ’opiskelija’ voi määrittää sähköntason itse”.

Tämän päivän korkeapalkkaiset poliitikot käyvät sotansa ”inhimillisellä” tavalla ja samalla tekevät omalletunnolleen pakokäytävän ahdistuksesta.

Pois nauraminen

Milgram huomasi erään testihenkilön – joka käytti lopulta suurinta volttimäärää – nauravan mielipuolisesti jokaisen antamansa sähköiskun jälkeen. Nauru yltyi virranvoimakkuuden kasvaessa. Milgramin mielestä tämä yritys on emotionaalinen yritys pysäyttää ”tunteiden sota”.

Tämä käytös on tuttua niin SS- kuin U.S.-sotilailta, mutta myös epäsuora tekijä voi käyttää kyynisyyttä vastuun pakoiluun. Minä nauran mielelläni, mutten mielelläni toisten kustannuksella – ja se tulkitaan joskus ”ilonpilaamiseksi”.

Nämä omituiset ja osittain absurdit reaktiot, jotka ihmisissä syntyvät, eivät synny pitkästymisestä tai koska ihmiset olisivat ”sydämettömiä”.

Nämä reaktiot syntyvät koettaessa inhimillisiä, empaattisia tunteita samalla, kun joutuu oleskelemaan sosiaalisessa ympäristössä, joka opettaa myötätunnon olevan naivia, tyhmää ja heikkouden merkki – siis kehottaa kääntämään tunnekompassin ylösalaisin.

Kuuliaisuus ei ole passiivinen prosessi!

Tämän hetkinen yhteiskunta on rakennettu kuuliaisuuden ja alistumisen varaan.

”Tunteiden sotatila” on muuttunut normaaliksi (status quo). Milgramin kirjan tavattuani olen kiinnittänyt huomiota ihmisiin ja tarkkaillut, mihin kategoriaan he kuuluvat ja minkä impulssin kanssa he ovat painivat kullakin hetkellä – ja millä aseilla.

Ihmiset, jotka haukkuvat toisia, eivät ole vielä löytäneet omaa keinoa tulla eripuran kanssa toimeen. Myös joka sortin oikeutukset ovat mielenkiintoisia: oikeutuksen hakeminen on merkki, ettei sisäinen ihmisyys ole kuollut, vaikka ulkoinen peto seuraa – usein tietämättään tai tiedostamatta – jotain dogmaa.

Kannattaa tarkkailla omia, usein toistuvia monologejaan ja esittää muutama kysymys itselleen:

Miksi toistan tätä dogmaa, ideaa tai ajatusta?

Mitä osaa ”tunteiden sodan” rintamasta yritän pakottaa rauhaan?

Mitä pelkoja ja epäilyksiä yritän haudata?

Milgramin kirjan lukeneet voivat arvioida, kuinka vaarallisia ovat yleistykset. Tässä yhteiskuntamme mediat, poliitikot ja kadun miehet ovat kunnostautuneet erityisesti. Tätä psykologisen sodankäynnin hermomyrkkyä levittävät kaikki ja sille altistuu kaikkialla.

Emme Sinä ja Minä, ei lehdistö tai televisio, ole kuin käynnistysmoottori koko polttoprosessissa, mutta silti osasyyllinen aikaansaatuun liikkeeseen.

”Onko islam/natsit/antifa vaarallista?”

…on muotoilu, joka sisältää itsessään oikeutuksen tekijälle, joka valmistautuu luopumaan osasta empatiaa. Myös ”Tässä auttaa vain lisäpaine” ja ”Aseellinen väliintulo ainoa vaihtoehto” ovat malliesimerkkejä poliittisesta kuuliaisuudesta. Näissä tapauksissa – kuten useimmiten yhteiskunnassamme – joku on jo antanut vastuun ”sinne ylös niille, jotka tietävät mikä on meille hyväksi”.

Kuuliaisuus ja alamaisuus pitäisi kyseenalaistaa päivittäin!

Yhteiskuntamme äänimaailma on täynnä oikeutusmonologeja, jotka palvelevat vain yhteiskuntaa pysymään pystyssä, vaikka se olisi (onkin, toim.huom.) vain katastrofaalinen kuva – kulissi – siitä, mitä sen pitäisi olla.

Kuuliaisuus tekee sairaaksi!

Pidemmälle analysoituaan Milgram sai selville, että kuuliaisimmat ja alistuvimmat koehenkilöistä saivat helpommin ruoansulatushäiriöitä. Henkilöt, jotka nostivat sähkövirran voimakkuutta käskettäessä, eivät taistelleet pelkästään ”tunteiden sotaa” vaan sairastuivat fyysisesti. Heillä todettiin noussutta verenpainetta, päänsärkyä ja muita stressin oireita – nämä seurasivat väistämättä heidän taistellessa empatiaa vastaan.

On sama oletko kuuliainen vai et
– konflikti on päällä ja auktoriteetti kiusaa sinua!

U.S.-sotilaiden suuret itsemurhaluvut Irakin ja Afganistanin operaatioiden jälkeen todistavat ”tunteiden sodan” jatkumisesta myös fyysisen sodan jäätyä taakse. Ne sotilaat, jotka esittivät ”jääkylmää” fyysisessä sodassa, eivät olleetkaan niin kylmiä ja voimakkaita ”tunteiden sodassa”. Sama kaava jatkuu TE-toimiston virkailijoissa, jotka jakavat karensseja; pankkivirkailijoissa, jotka ajavat ihmisiä velkaloukkuun sekä jopa epäinhimillisiin työolosuhteisiin työntekijänsä pakottavissa työnantajissa.

Kaikki tietävät lopulta toimineensa väärin ja kokemaansa empatiaa vastaan ja elävät loputtomassa ”tunteiden sodassa”, jonka pommien höyryt tekevät lopulta sairaaksi.

Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia olentoja – siksi me kestämme meitä fyysisesti ja emotionaalisesti kuormittavia olosuhteita. Kestävyys tulee kenties parhaiten esiin synnytyksessä, jolla on olemassaolon kautta suurempikin merkitys.

Auktorisoidut rakenteet perustuvat näille sosiaalisille reflekseille, jotka ylikuormittavat ihmisien fyysisiä ja psyykkisiä rajoja, joille auktoriteetti ei anna vaihtoehtoja. Seuraus tästä vaihtoehdottomuudesta on mielen ”elintasosairaudet”, jotka lisääntyvät vauhdilla.


Mitä tapahtuu ihmiselle,
joka huomaa toimivansa itseään vastaan?


¤
Tie pelon läpi

Milgramin mukaan kokeen keskeyttäneitä yhdisti auktoriteetin pelon sietokyky ja sen pitkällisen paineen aiheuttaman stressin sietokyky. Tätä voisi kai kuvata rohkeudeksi.

Milgramin kokeessa kymmenen prosenttia nousi ylös ja sanoi: ”Tämä riittää! Tämä koe on perverssi! Minä en osallistu moiseen. Ottakaa rahanne takaisin!”

Milgram kykeni mittaamaan laitteillaan, miten tämä vastarinta syntyi. Koehenkilöt kärsivät nousevista stressioireista ja toimivat vastoin auktoriteetin käskyä aina, kun tämän ”silmä vältti” ja lopulta keskeyttivät kokeen.

Rohkeus on pelon voittamista, mutta samalla on kyettävä kieltämään omia ajatuksia ja impulsseja luomasta lisää pelkoa.

Pelkkä ajatus auktoriteetin vastustamisesta sai aikaan pelko-oireiden hyökkäyksen, sydämen tykytystä, hikoilua ja täriseviä käsiä.

Oireita voi painaa alas ja huutaa hieman kovempaa: ”Oppilas on tyhmä. Hän uskoo vain sähköiskuja”. Hän, joka huutaa suurimpaan ääneen, omaa yleensä syvimmässä kasvavan empatian taimen, jossa vastustus (autoritääristä julmuutta kohtaan) kasvaa.

Milgramin kirjan luettuaan ymmärtää, että tämän kaltaiset ylimaalliset pelko-oireet ovat erittäin tärkeä signaali: Ne näyttävät meille, että olemme keskellä ”tunteiden sotaa”. Nämä oireet pyrkivät herättämään kysymyksiä:

Mitä minä oikeastaan haluan?
Miksi teen jotain vain, koska minulta sitä odotetaan?

Hetket, jolloin nokkakolari sosiaalisen paineen ja auktoriteetin odotusten kanssa on väistämätön, ovat pelon kipupisteitä korkeimmillaan. Ihminen voi opetella tarkastelemaan näitä tilanteita ja oppia sulkemaan omia pelkojaan oikeassa tilanteessa.

Tottelemattomuus johtaa vastuuseen ja tervehtymiseen

Milrgamin tutkimuksen positiivista antia on se, että vain tottelemattomat jättivät tutkimustilat rauhallisina ilman ”tunteiden sotaa” sisällään. He toimivat tottelemattomasti ja ”ostivat” näin itselleen rauhan. He ratkaisivat sisäiset ”tunteiden sodat” – luomalla rauhan kieltäytymällä.

Jotkut tottelemattomista epäilivät itseään ja ajattelivat, etteivät olleet tehneet annettua tehtävää tyydyttävästi. Kuitenkin tämän kokeen psykologiset tulokset tottelemattomilla olivat vakuuttavat: kuuliaisten vielä taistellessa tunteidensa kanssa tottelemattomille asia oli loppuun käsitelty heidän painaessa oven perässään kiinni.

Milgram tutki myös, mitkä faktorit altistavat tottelemattomuudelle tai jopa ohjaavat siihen. Tutkimusryhmä selvitti, etteivät moraaliset arvot (eli moralisointi, toim.huom.) suojaa kuuliaiselta brutaalilta käytösmallilta: moraalisesti aktiiviset, moraalisina pidettyjä arvoja kannattavat eivät olleet sen ”hellempiä” kuin vastakkaisen ajatusmaailman omaavat.

Yhteys ylempään portaaseen

Uskontojen – Euroopan historiassa erityisesti katolisen kirkon – suhde hyvään ja pahaan, kuuliaisuuteen ja (kansalais)rohkeuteen on ollut lievästi sanottuna ongelmallinen. Toisaalta katolinen kirkko – valtava autoritäärinen instituutio, jonka maineessa on parantamisen varaa – levittää (omiin tarkoituksiinsa) muokkaaminaan Jeesuksen – kuuliaisuutta(kin) saarnanneen anarkistin – opetuksia.
¤
Kuvassa (CC0) Benedictus XVI (paavi 2005–2013) sekä George W. Bush Jr (potus 2001–2009) vaimoineen.

Testin jälkeen suoritetussa haastattelussa Milgram sai selville, että tottelemattomat vastustivat auktoriteettia joko vahvasta henkilökohtaisesta vakaumuksesta tai maailmankuvan vaikutuksesta – useimmilla liittyen uskontoon (vastaava reaktio on nähtävissä myös vahvojen poliittisien, kulttuurillisten, perinteiden tai perheyhteisöjen sitomien sosiaalisten verkostojen parissa).

Vakaumukselliset tottelemattomat näkivät, ettei ole maallista auktoriteettia, joka voisi asettua jumalaisen auktoriteetin ylle. He näkivät ideologisen sosiaalisen yhteisönsä suojana eivätkä katsoneet tarvitsevansa muiden sosiaalisten verkostojen kontrollia.

Mitä yksinäisempi yksilö on sitä suurempi riski tämän on joutua kuuliaisten joukkoon marssimaan auktoriteetin rummun tahtiin.

Henkilökohtaisen vastuun tunnustaminen

Toinen tottelemattomuuteen läheisesti liittyvä ominaisuus oli henkilökohtaisen vastuun tunnustaminen omien tekojen seurauksista. Tämä ominaisuus korostui ihmisillä, joiden elämäntilanne – joko yksityisesti tai työssä – vaati itsenäisiä päätöksiä. Nämä ihmiset olivat paremmin suojattuja ”sokealta” kuuliaisuudelta.

Mitä vahvemmin kyseenalaistan tekemisiäni ja käyn läpi konflikteja sosiaalisen ympäristön ja auktoriteettien kanssa, sitä enemmän palautan vastuuta itselleni.

Tämä lienee se ainut tie muuttaa kaikki sosiaaliset kestokonfliktit lopullisesti. Tällä ei tarkoiteta, että kaikki alistuminen olisi epätervettä ja epäterveellistä. Kuten jo sanottu, ilman sosiaalisia rakenteita mikään ei voisi toimia.

Milgramin testi näyttää kuitenkin, että jokainen, joka kantaa vastuun omista toimistaan, eikä anna sitä sosiaalisten rakenteiden kannettavaksi, pysyy terveempänä ja parantaa samalla ympäristöään muidenkin eduksi.

Kuvittele, että yhteiskunnassamme jokainen kantaisi vastuun omista tekemisistään? Kuinka monta epäkohtaa poistuisi?

Kiiltävän poliittisen johtajan sijaan yhteiskuntamme tarvitsee nyt rohkeaa kansalaistottelemattomuutta.

Mitä on rohkeus?

Rohkeutta on nousta seisomaan ja rikkoa sosiaalisen korrektiuden lasikatto.

Rohkeutta ei ole esimerkiksi jonkun yhtenäisen ryhmän mielenosoituksen vastainen toisen yhtenäisen ryhmän mielenosoitus. Tämä on pelkkä yhteiskunnan oire ja molemmat ryhmät ovat sosiaalisia rakenteita, joissa oleskelevilta vaaditaan erittäin vähän, jos lainkaan omaa vastuuta.

Vastaavasti sama yksilötasolla toimien on esimerkiksi hakeutua vastakkaisen ajatusmaailman omaavan henkilön kanssa keskinäiseen ajatuksen vaihtoon, joka saattaa aiheuttaa pelkoja, mutta toisaalta myös pelot voittavaa rohkeutta.

Joku seisoo mielenosoituksissa ja/tai kulttuuritapahtumissa ”heikompien puolesta”, mutta kun näkee esimerkiksi työelämässä puolustamiaan henkilöitä käytettävän hyväksi ei pomon pelossa sano sanaakaan. Mitä hänen tulisi ajatella itsestään? Näkemykset eivät muuta mitään. Näkemykset korkeintaan asettavat konsensuksen kyseenalaiseksi ja ne voivat myös luoda uusia viholliskuvia.

Oli viholliskuva sitten Venäjä, muslimit, ”natsit” tai antifa, se imee kuuliaisia sisäänsä ja ruokkii heitä vihalla, kunnes käsityskyky on lopullisesti sumentunut – kunnes juhliin astuu sisään rohkea ”ilonpilaajaa”, joka asettaa kaiken kyseenalaiseksi.

Rohkeutta on myös ”tyhmien kysymyksien” asettelu ”kaikkitietävälle sosiaalisille rakenteille”. Rohkeutta on kyseenalaistaa auktoriteetit ääneen ja vaatia perusteluita lääkäreiltä, virkamiehiltä, poliitikoilta jne.

Rohkeuden pelikenttä on paljon suurempi kuin oletamme. Jokaista, joka asettaa odotukset kyseenalaiseksi, ei uhkaa irtisanominen tai poliittinen jahti. Sosiaalisen rakenteen perustukset alkavat paljon alempaa.

Missä voisin käyttää rohkeuttani?

Jokainen löytää elämästään epävarmoja tilanteita, joissa pelon lepakot lentelevät. Näissä tilanteissa piilee yhteiskuntamme perustusten halkeamia, joissa lepakot asuvat. Jokainen voi omalta osaltaan täyttää halkeamia – vaikka se tuntuisi mitättömältä työltä, on jonkun se sekin tehtävä.

Ole rohkea! Älä tottele sokeasti vastoin omia periaatteitasi!

Yhteiskuntamme tarvitsee rohkeutesi.
¤


¤

Lähde

Stanley Milgramin tutkimus kuuliaisuudesta (1963)

Milgram, Stanley (1974): Obedience to Authority: An Experimental View. Harper & Row, USA. https://en.wikipedia.org/wiki/Obedience_to_Authority:_An_Experimental_View
¤

McPherson & Oliver (CC0), Perfecto Romero (CC0), JJ & Special K (CC BY-SA 2.0), Gage Skidmore (CC BY-SA 2.0) via Wikimedia Commons; Eyes On Rights (CC BY-NC-SA 2.0), Waiting For The Word (CC BY 2.0), cea + (CC BY 2.0) via Flickr; Public Domain Pictures; Max Pixel.
Kuvanmuokkaus: Johanna Lehtonen

31 KOMMENTTIA

  1. Jokainen yksilö voi mietiskellä mikä on hyvää, ja mikä on pahaa. Toisen paha on toisen hyvää. Jos me olisimme hyviä, niin mailmassa ei olisi mitään pahuutta. Jos pahuutta ei opeteltaisi eikä harrastettaisi, tilanne maan päällä olisi ”utopian kaltaista paratiisia”. Meillä ei ole siihen mahdollisuutta, muulla tavalla kuin alistua Teokraattisen hallituksen alamaisuuteen, jossa ihmisellä ei ole määräämisoikeuksia, vaan jokainen olisi tasa-arvoinen, pelkästään YLEMMÄN VOIMAN alaisuudessa. Voiman joka on kaiken alunperin luonut. Sellaiseen hullutukseen ei kukaan luota, siksi kansoilla pitää olla erillaisia uskontoja, joiden tulokset ovat sekavia, tyhjiä harhaoppeja joilla ei ole älyn sekä järjen kanssa mitään tekemistä. Ainoa lohtu on päästä kunniallisesti maan alle, odottamaan, onko edes mahdollista nousta sieltä jälleen elämään uudelleen, erillaisessa yhteikunnassa, missä ei ole enää ristiriitoja hyvän ja pahan välillä, koska pahaa ei enää ole.

  2. Huh, mikä kommentti… eihän ylempi voima ihmisistä tasa-arvoisia tee, päinvastoin.
    Erilaiset uskonnot ja kulttuurit ovat hyvä asia, ehdottomasti mutta niissäkin on hyvä pyrkiä nin henkilokohtaiseen, kuin kollektiiviseenkin kehitykseen kohti aitoa ymmärrystä ja empatiakykyä.
    Ei se paha lakkaa olemasta mullan alla odottamalla vaan määrätietoisella työllä kohti parempaa jolloin myös pääsemme ikuisesta elämien oravanpyörästä ulos.

    • Tuo kommentti edellä ei ole minun (Hämis) näppäimistöltä vaikka minun nimellä onkin tuohon merkattu. Pahoittelen tapahtunutta.
      Hämis

  3. ’..Jokainen voi omalta osaltaan täyttää halkeamia – vaikka se tuntuisi mitättömältä työltä, on jonkun se sekin tehtävä.

    Ole rohkea! Älä tottele sokeasti vastoin omia periaatteitasi!

    Yhteiskuntamme tarvitsee rohkeutesi.’ — Hyvä. Juuri näin.

    Ole rohkea! Osallistu Vv:n kriittiseen ja maailmaa parantavaan keskusteluun – ja tietenkin politiikkaan! Niin pidät aivosikin terveenä.
    Passiivisuus ja väärä, alistuva ja vetäytyvä nöyryys silloin kun pitäisi edistää yhteistä hyvää on pahinta aivoillesi ja siihen juuri ’SOS-eliitti’ valtamedioineen haluaa sinua alistaa.
    Torju heidät ! ja heidän hullu maailmansa … nouse henkien taistoon heidän ihmisvihaansa vastaan.

    Haluaisitko takaisin kaikki opiskeluaikoina menetetyt aivosolut? Oletko huolissasi aivojesi rapistumisesta?
    Tutkimukset todistavat jälleen kerran, että pelkkä passiivinen seuraaminen ei riitä.
    Aivoille suotuisa vaikutus saadaan aikaan vain osallistumalla.
    http://magneettimedia.com/aivosolut-uusiutuvat-ilmio-on-todellinen-ja-sita-voi-edistaa/

  4. Albert Einstein tunnetaan fysiikan nerona, mutta hän oli myös yhteiskunnallinen ajattelija. Pähkäili noita samoja juttuja ja osasi tiivistää asioita yhteen lyhyeen lauseeseen. Niitä on suomennettu siellä ja täällä tavalla jos toisella, mutta asiasisältö on suurinpiirtein se mitä hän on tarkoittanut. Niitäkin kannattaa joskus vilkaista, netistä löytyy. Poimin pari.

    ”Hulluutta on tehdä sama asia uudelleen ja uudelleen ja odottaa erilaisia tuloksia.” (Näinhän politiikassa toimitaan, raha- ja talouspolitiikassa semminkin.)
    ”Mieli on kuin laskuvarjo. Se toimii vain, jos pidämme sen avoinna.”
    ”Kaksi asiaa ovat äärettömiä: Universumi ja ihmisen tyhmyys. Universumista en ole kuitenkaan täysin varma.”
    “Minun poliittinen katsomukseni on demokratia. Anna jokaisen olla kunnioitettu yksilönä äläkä pidä ketään idolina.”
    “Maailman kehityksellä ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin surullisia lapsia on olemassa.”

    • Mahtavia ajatuksia.
      ”Kaksi asiaa ovat äärettömiä: Universumi ja ihmisen tyhmyys. Universumista en ole kuitenkaan täysin varma.”
      Hyvin tuo pätee siihen eliittiin joka maailmaa ahtaa omaan kukkaroonsa.
      Surullista on ettei hyvilläkään ajatuksilla ole mitään sijaa silloin kun ne eivät palvele joidenkin suuruudenhulluutta. Ja yleensä hyvät ajatukset eivät sitä palvele.

  5. Joskus vain on pakko nousta seisomaan, ja sanoa kovaan ääneen: Ei! Tämä on väärin.

    Venäläinen anarkisti ja ajattelija Mihail Bakunin (1814-1876) päätteli aikanaan, että vapaus ei ole yksilön asia vaan sosiaalinen kysymys: vapaus syntyy sosiaalisuudesta ja edellyttää täydellistä sosiaalista, taloudellista ja poliittista yhdenvertaisuutta, joka ei ole mahdollista hierarkian oloissa.

    Bakunin piti hierarkiaa orjuuttavana. Itse olen muotoillut sen ”Hierarkian ensimmäinen sääntö kuuluu: Hierarkia on säilytettävä.”
    Hierarkian ensimmäinen sääntö sisältää ajatuksen siitä että hierarkian säilyttämiseksi on ´oikeutettua ja välttämätöntä´ olla julma kanssaihmisille.

  6. Otetaan yksinkertaistettu esimerkki: massamedia tukee yhtäaikaisesti globalisaatiota ja geoblokkeja (Venäjä-viha, Nato-myönteisyys, vastakkainasettelu jne) sekä tasa-arvoa ja uusliberalismia (varojen siirtoa yläpäähän; varakkaiden verottamattomuutta joka maksetaan leikkauksilla sosiaaliturvaan jne).

    Sekä esimerkkiparit että esimerkkinelikko ovat kaikki keskenään sisällöllisesti ristiriidassa. Joillakuilla sisältöristiriita ei synnytä ajatusmaailmassa jännitteitä koska he ovat (arvelen) lohkoneet ajatusmaailmansa, eikä näiden lohkojen sisältöä verrata keskenään joten ristiriita jää piiloon/saadaan piilotettua itseltä.

    Joillakuilla sisältöristiriita synnyttää kestovihaisuuden tunteen ja/tai pelkotiloja sekä haluttomuuden keskustella.

    Tietenkin on niitäkin, jotka ovat huomanneet itselleen parhaimmin sopivaksi suojausmekanismiksi sen, ettei ajattele ollenkaan.

  7. Sosiaalinen ja sosialistinen mielletään nykyisin melkein synonyymiksi. Sosialismi ja verotus vedetään usein vastakkain, varsinkin nyt kun verotiedot viime vuodelta tulivat julkisiksi. Verot ovat sosialismia joilla pidetään köyhät hengissä, on yleisin mielikuva jota media dumppaa. Selkokielellä, mistään ei höpötellä enempää kuin verotuksesta mediassa. Kokonaiskuva hämärretään tahallaan. Ennen ”sote-uudistusta” tarvittaisiin verouudistus. Sen näkee verotiedoista ja siksi ne halutaan salata.

    Mediaa lukiessa saa käsityksen, että verotus on pelkkää sosialiturvaa. Eihän asia näin ole. Veroilla maksetaan kansan koulutus ja sivistys rakennuksineen opettajineen. Koulutetaan ”ilmaista” työvoimaakin. Veroilla saa (pitäisi saada) oikeuden ja järjestyksen, poliisit tuomarit ja (taas) kiinteistöt. Veroilla saa (pitää saada) hallinto ja lainsäädäntä (ja kiinteistöt) joka nojaa valtion perustuslakiin. Veroilla saa infran, kadut ja tiet valaistuksineen joilla kuleksia, sekä pelastuspalvelun. Veroilla saa terveyden- ja sairaanhoidon, tehohoidin varsinkin, jota saa vain yliopistollisissa keskussairaaloissa. Pelastavat lukemattomia henkiä vuosittain. Ei tule sote-uudistusta joka tehohoidon ja sen valmiuden ylläpitämisen ottaa kontolleen. Tässä aluksi.

    Veronkiertäjät eivät pidä noita valtion toimintoja erityisen tärkeänä, eikä näytä pitävän valtiovaltakaan, koska noita toimintoja ollaan ajamassa alas. Julkista terveydenhoitoa varsinkin. Kokemukseni mukaan se on ollut hyvää, jossa ei ole juuri korjattavaa, politikoilla semminkään. Muutama vuorineuvos näytti sentään pitäneen sairaudenhoitoansa (ehkä juuri tehohoidon tarvetta ja pelastuspalvelua) sen verran tärkeänä, että maksoivat veropakolaisena sentään 1,5 % tuloistaan sairausvakuutusmaksua. Tehohoito on muuten helvetin kallista ylläpitää. Muuten meinaavat, että pitäkööt toiset yllä kadut sun muut, että voi ajella. Jatkan vielä veroista, keitän kahvia lisää.

    • Veronkiertäjät pitävät tärkeänä että heidän yritystensä (myös verkko-)infran maksaa joku muu, tässä tapauksessa valtio joka ottaa rahat verottamalla.

      • Se on näitä politiikan ihmeitä joita on alkanut tapahtumaan vähän joka puolella. Lienee vahvalla uskolla osuutta asiaan kun se tuli mukaan politiikkaan. Verotusta kevennetään, veronkiertoa lisätään ja kaikki maksetaan kohtapuoliin verovaroista. Kuka vielä uskaltaa väittää, että ikiliikkujaa ei voi keksiä.

        • Pohjakaava on: Velka = Raha = Ostovoima = Työ

          Sosiaalinen kaava voisi olla (tai oli joskus):
          Velka = Raha = Ostovoima = Työ = Verotus = Verotuoton jakaminen yhteiskuntaan = Hyvinvointi ja toimiva talous

    • Joo. Parhaiten kansan ostovoimaa kohennettaisiin poistamalla pienituloisilta välittömät verot kokonaan. Tulisi sitä ”kasvua”. Välilliset nostavat kuitenkin veroprosentin pienituloisilta helposti 30-40 % tuntumaan, riippuen mitä kuluttaa ja tarvitsee. Ongelma tulee vastaan siinä, että kunnille jäisi vain kiinteistö- ja koiraverot sekä kaikkien palvelujen järjestäminen. Välilliset verot kun menevät valtiolle, kuten pääomatuloverotkin. Noistahan ei kunnallisveroa makseta. Suurimmat tienestit ovat juuri pääomatuloja. Valtio tosin palauttaa osan veroista kunnille. Niitä kutsutaan valtionosuuksiksi. Parempi nimi olisi veronpalautus. Valtio on vielä katsonut paremmaksi hoidella verotuloillaan vieraiden maiden ”finanssikriisejä”.

      Pääoma- ja palkkatulojen eriyttäminen verotuksessa 90-luvun alussa on suurin syy tuloerojen kasvuun. Veronkierron edistäminen ei tee asiaa ainakaan paremmaksi, mutta se on nyt EU’n (ja Suomen) linja. Jaskari (kok) tuli esille äskettäin, sanoi että yhteisöveroa on vielä alennettava. On kuulemma jossainpäin matalampi kuin Suomessa. ”Kilpailukykyä” pitää olla. Selkokielellä, kilpajuoksua nollaverotukseen tämä EU. Mutta vain niille jotka päästetään veroja karkuun.

      Myös veroprogression jyrkkyyttä kuuluu kauhistella tasaisin välein. Jyrkästi progressiivinen on vain valtion tulovero, jota maksavat vain palkansaajat. Tulot ovat kasvaneet, mutta progressiivinen tuloveropotti on alentunut vuosittain sadoilla miljoonilla. Ilmeisesti kauhistelu on tuottanut tulosta. Progressivista tuloveroa valtio perii noin viisi miljardia vuodessa. Koko veropotin ollessa noin 90 miljardia, suurin osa siitä on jo ”tasaveroja”. Tuosta voi ynnätä progressiivisen tuloveron prosenttiosuuden.

      Jokainen tienattu euro pitää saada verotuksessa samalle asteikolle. Silloin progressiokin voisi olla loivempi. Eikö tämä olisi myös tasa-arvo kysymys? Jos eduskunta ottaisi asian käsittelyyn, vaikka heti sen jälkeen, kun sukupuolineutraalit vessat on saatu asennettua.

      • Pk-yrityksissä todella huomaa välillisen verotuksen vaikutukset. Joka välissä verokuluerä pyritään siirtämään ketjun seuraavalla jossa välissä maksetaan uudemman kerran veroa.

  8. Tarkoitin tietty, että ”yksityiset” eivät ota tehohoitoa kontolleen. Vaikka eihän mikään ole yksityistä joka veroilla maksetaan. Sellaista yksityistä alkaa olla jo aika vähän. Se on tämä uuslipilaari linja sellainen. Yksityistä puhellaan mutta veroilla maksetaan.

    Ja siihen veroista höpöttelyyn. Toimittajat revittelevät ”uutisia” kuinka paljon ”rikkaat” maksavat veroja. Veronmaksajien Teemu Lehtinenkin yhtyy kuoroon. Tosin veronkiertäjäthän eivät näy missään. Sieltä ne suurituloisimman löytyvät, eivät veroa maksavista. Paitsi SuperCell, jonka omistajat eivät ole jostain syystä lähteneet verosuunnitteluun, vaikka mahdollisuuksia olisi, vaikkapa pääministerin esimerkin mukaan. Euroja ja prosentteja vilahtelee mediassa. 100 suurituloista maksoivat vero 300 miljoonaa. Tuhat suurituloisinta maksoivat 40 % kaikista veroista ja tähän malliin.

    On se yhtä helvettiä, että toimittajatkaan eivät viitsi numeroita tarkistaa, vaikka maallikonkin silmille väärät numerot hyppäävät. Koko veropotti on vähän päälle 90 miljardia (viimevuoden lukua en ole katsonut vielä), välittöminä, välillisinä ja veroluontoisina maksuina perittynä. BKT on noin 200 miljardia ja kokonaisveroprosentti siitä noin 45. Tämä olisi Teemu Lehtinenkin voinut tarkistaa itse antamistaan numeroista. Siis 300 miljoonaa veroja tekee koko veropotista vain 0,33 %. Kenelle jakautuu tuo 90 miljardin veropotti, on tarkemmin kertomatta. Eikä sitä haluta kertoa.

    Vielä heille, jotka ovat kuulemma jo asuutensa veroista maksaneet. Paljonko mahtaa kuluttaa katuja tai muita julkisia palveluja se mummo, joka käy rollaattorilla kaupassa. Hän maksaa minimieläkkeestäänkin vähintään 35 % veroja.

    Pääasialliset lähteet
    Vero piste fi
    Ojala Herman, Laskento ja mittausoppi, WSOY 1899

  9. Yks juttu vielä. Sampo Terho pers / uuv / sin loihelaakaisi äskettäin, että ”työn” verotuksen keventäminen ja verotuksen painopisteen siirtäminen kulutuksen verotukseen on oikea suunta. Ei muuten ole. (Mitä mahtaa mies tietää työstä, kirjoittajan huomautus). Jos pyritään tasaverotukseen prosenteissa, ei siis euroissa, on tuloveron oltava progressiivinen, koska kulutusverot ovat regressiivisia. Tämän oli huomannut viimeinkin jo vvm raportissaan.

    Jopa kokoomuksen ihmemaassa Ameriikassa on tuloverojen osuus suurempi kuin kulutusverojen. Katsotaan löydänkö tähän kansainvälistä vertailua. Joo, verottajan taskutilasto kertoo vuodelta 2014. Verotuksen rakenne.

    Tuloverot, Suomi 35 %, Yhdysvallat 48,2 %.
    Kulutusverot, Suomi 32,8 %, Yhdysvallat 17.1 %.

    Siinä vertailun vuoksi. Harmi että verottaja lopetti selkeän taskutilaston julkaisemisen 2014 ja siirsi tilastoinnin Tilastokeskukselle. Nyt se on niin vaikeaselkoinen että siitä ei ota selvää vanha erkkikään.

    • Hyviä kommentteja sinulta.
      Näkee kuinka itsekkyys jyllää ja kuinka juuri ne tai se taho jonka pitäisi olla valmis ja halukas rakentamaan yhteiskuntaa toimivaksi, kestäväksi ja turvalliseksi tekeekin kaiken juuri toisin päin eli on hajottamassa sitä. Tätä tautia nimitän ’mammonismiksi’ ja tiedämme mikä taho sen (kapitalismin) on luonut ja sen voimin on ottanut läntisen maailman ainakin väliaikaisesti hallintaansa.
      Eikä tavoite heillä ole sen vähempi kuin kaapata koko maailma tähän omaan verkkoonsa ja panna meidät goimit orjatyöläisen asemaan palvelijoikseen.
      Amerikassa alkaa vastarinta olla nousussa
      https://www.veteranstoday.com/2017/10/31/pandering-to-israel-has-got-to-stop/

      • Numerot kertovat jos niitä lukee oikein. Nykyisin on tapana, että numeroita poimitaan soveltuvin osin ja sitten kauhea mediarumba päälle. Toimittajat seuraavat kuin kanalauma. Oletusarvona, että kukaan ei kuitenkaan viitsi ottaa asioista selvää. Veikkaan vielä, että tietoa tullaan salaamaan entistä enemmän, että emme saisi asioista selvää.

  10. Verotuksellako maksetaan knsan koulutus ? Korkeimmin oppineet matkustavat USAn kalliiseen yliopistoon jatkamaan, mitenkä voidaan aukaista salainen tili Cayman saarella Karibialla. Peruskouluissa opitaan, miten ”vessaa vedetään”,eikä silläkään tiedolla ”pyyhitä pitkälle”, jos maalaistalossa on ”PUU-SEE”. Hallinnollisiin virkoihin yleensä kelpuutetaan vain ”lakimiehet,sekä muut MATELIJAT”. Ammatin hankkimiseen tarvitaan lasku, sekä lukutaitoa, mikä ala kannattaa, ja mihinkä on taipumukset, ja halut. Suuri osa kansasta tekee työtä jota ei todellakaan haluaisi tehdä, mutta jostakin olosuhteiden pakosta ovat sille alalle ajautuneet. Unelmatyö on kait vain pankkiirilla, joka laskee vain tulojensa lisääntymistä. Hautaus-urakoitsijan BUSINESS on kaikkein varmin BUSINESS, koska sinne päätyvät myöskin pankkiirit, LOL.

  11. ”Halla-aho: Pakolaisbisnes on sote-uudistuksen tavoin hyvä esimerkki kleptokratiasta, jossa elämme.

    Verorahat imuroidaan monikansallisten konsernien taskuun, verot maksetaan – jos maksetaan – minne sattuu, “avainhenkilöille” jaetaan bonukset hyvin hoidetusta vedätyksestä. Jos joku kitisee vastaan, hän on sydämetön, markkinatalouden vastustaja tai putinisti…”

    https://mvlehti.net/2017/11/02/halla-aho-pakolaisbisnes-on-sote-uudistuksen-tavoin-hyva-esimerkki-kleptokratiasta/

    • Sote ”uudistus” edustaa kleptokratiaa parhaimmillaan, tai pahimmillaan. Siinäkin mennään raha edellä. Kepu haluaa maakunnat ja sen hallinnolliset virat. Tai ei oikeastaan enää virat, vaan ”yhtiöiden” johtajat, joiden palkkaa ei enää virkamiesten palkkataulukot sido. Kokkarit haluavat ”valinnanvapauden”, eli ”yksityiset” toimijat hoitamaan kansaa. Tämä tarkoittaa lähinnä vain verovarojen yksityistämistä. Sivustaseuraajia tässä politikkojen väännössä ovat veronmaksajat ja potilaat.

      ”Valinnanvapaus” tuottaa kuulemma tuskaa, kun perustuslaki sanoo, että kaikille on taattava riittävä hoito. Onhan se varmaa, jos piikki on auki ja voit mennä hoitoon ”yksityiselle” minne haluat, niin kallista tulee kuin ameriikassa. Tihkuneiden tietojen mukaan ollaan päätymässä palveluseteliin. ”Maakuntahallinto” tutkii ensin sairautesi ja antaa sinulle henkilökohtaisen budjetin ja ”palvelusetelin”, jonka kanssa voit mennä minne haluat, sanoa päivää, ja kysyä mitä hoitoa tällä setelillä saa. Tämä pitäisi saada nyt tulkittua perustuslakivaliokunnassa ”riittäväksi hoidoksi”.

      Kun valtio antaa maakuntahallinnolle rahat, budjetin, joilla kansalaiset hoidetaan, saadaan myös näppärästi hoitomenoihin se kolmen miljardin säästö ”leikkaamalla” määrärahoja. Käytännössä maakuntahallinto tulee valitsemaan ketä hoidetaan ja millä summalla. Joutuvat itse jumalan tai lusiferin asemaan päättämään elämästä ja kuolemasta vailla terveydenhoidon ammattitaitoa. Tätäkö tällä ”uudistuksella” haetaan? Kepun uusi hallintohimmelikin vie osansa rahoista. Mahtaako jäädä hoitoon jaettavaa, vai otetaanko hallintorahat joltain toiselta ”momentilta”?

      Itse en näe tuossa sote-kohkaamisessa ihmisten hoidon kannalta mitään järkeä. Se on vain vääntöä veromiljardeista, kuka ne saa, kenelle politikot ne antavat. Koko sote-uudistus pitää työntää politikkojen sinne syvälle ja poikittain ja ruveta suunnittelemaan terveydenhoidon uudistusta potilas edellä asiantuntijoiden voimin.

    • Totuudenetsijälle oikaisu:
      ”Halla-aho: Pakolaisbisnes on sote-uudistuksen tavoin hyvä esimerkki kleptokratiasta, jossa elämme.

      Halla- aho on nautiskellut kleptokratian eduista EU- parlamentissa. Pakolaiset eivät pääosin ole varkaita, mutta nähdäkseni kaikki EU- byrokraatit sitä ovat.

      Pakolaisbisnes on seurausilmiö EU- byrokratian vallanhimosta ja halusta hallita Eurooppaa.

      • Voisi myös sanoa että EU-byrokraatit ja monet -parlamentaarikotkin ovat seurausta zio-masonic NWO-mafian vallanhimosta ja halusta hallita maailmaa omilla ehdoillaan. Siis ovat tuon mafian pelkkiä lakeijoita tai palvelijoita joille oma etu on kaikkein tärkein asia.
        ’Only by engaging in a symbiotic relationship with our own corrupt rulers can Jews gain full access to power and an impunity when wielding it. As such, we should grow in the understanding … the issue of how we govern ourselves and by what qualifications we select our elites.’
        http://www.theoccidentalobserver.net/2017/11/02/agobard-of-lyon-and-the-origins-of-the-hostile-elite/#more-155001

  12. Soten tärkein ja perustavin seikka on juuri se, että koko terveyspalveluja koskeva verotuksen tuotto jää kotimaahan pyörittämään omaa kansantaloutta. Tämä pitäisi olla ensimmäinen lähtökohta ja siitä seuraa kaikki muu. Nyt ulkomaiset terveysalaln yritykset hierovat käsiään ja odottavat kieli pitkällä rahan viemistä pois suomalaisen kansantalouden kierrosta. Tämän kaiken varmistajana, epäisänmaallisena kansan ”kusettajana” toimivat hallituspuolueet. Koska Suomi on täysin korruptoitunut maa, voi vain miettiä, millaisia palkintomatkoja ”kokouksiin” ulkomaille tästä heruu, yms. ”paketoitua” lahjusta. Eurostoliittoon tietenkin aina vedotaan – kun kilpailun pitäisi olla vapaata! Mutta yhteiskunnan peruspalvelut – kuten terveydenhoito, koulutus, oikeuslaitos, liikenneinfrastruktuuri, puolustusvoimat, tulisi olla omissa kansantaloudellisissa käsissä. Muuten itsenäisyytemme on myyty. Mutta nythän on ”juhlavuonna” toitotettu paljon sitä, miten kansallisvaltio onkin vain absurdi keksintö. Siis: sotaveteraanit – kuulkaa haudoissanne – Suomen myyjät ovat tehneet tyhjäksi suurimman uhrauksenne!

    • Totta joka sanasi. Valta-VALE-median suosiollisella myötävaikutuksella vallankahvaan päässyt ammattivalehtelioiden läpeensä korruptoitunut roskajoukko pitäisi vaihtaa Suomen ja kantasuomalaisten asiaa ajaviin selkärankaisiin poliitikkoihin – ennenkaikkea EU-diktatuurin ostamilta EUnukeilta, maanpettureilta valta pois, koska he ajavat rajoittamattomlla maahantunkeutuja-invaasiolla Kalergi-suunnitelman mukaista kantasuomalaisten kansanmurhaa ja lopunkin kansallisomaisuutemme ryöstämistä kansainvälisille keinottelijoille.

  13. Esimerkki halpamaisesta rohkeudesta, rohkeudesta joka palvelee vain omaa itsekkyyttä
    Noam Chomsky, joka on esiintynyt rohkeana kapitalismin kriitikkona paljastumassa huijariksi
    The blessed life of a Moral Crusader — Chomsky moraalinen kääpiö, paljon puhetta joita oma toiminta ei tue; kapitalisti joka sanoo vastustavansa kapitalismia

    Being a Moral Crusader is a great gig in that you get the best of all worlds, public acclaim and a luxurious lifestyle just for self-righteously calling on others to meet the moral standards that you define.
    Enter Noam Chomsky who according to Wikipedia ”in his youth developed a dislike of capitalism (a ”grotesque catastrophe”) and the selfish pursuit of material advancement”. He laments the increasing inequality resulting from the gutting of finance industry regulation and warns of an ”unaccountable and deadly rule by corporations.”  
    But amazingly he’s managed to become a highly successful capitalist himself, making millions of dollars through adroit management of Brand Chomsky.
    Books represent his biggest earner by far. He churns them out on an industrial scale (they’re largely rehashes of earlier speeches and articles) and charges a hefty capitalist price for them. As he does for his speeches.  
    If you want him  to deliver The  Selfish Pursuit Of Material Advancement – one of his favourite lectures – your university will first have to fork out for the $15,000 fee plus the cost of First Class travel and a five star hotel that this horny-handed son of the soil insists on.  
    And what about this: Following the 9/11 attacks he discovered that the demand for his learned opinion had, well, exploded. Despite his intense dislike of the ”grotesque catastrophe of capitalism” he immediately jacked up his speaking fees by 30%.  

    And wouldn’t you expect him to invest the resultant fortune in a blind trust or better again in green eco-friendly stocks? Maybe, but unfortunately such companies offer poor returns and high risk. Unlike those for example in the military-industrial complex, Big Pharma or the oil companies. But that’s not an option given that he sees them as exemplifying the ”grotesque catastrophe” of predatory capitalism. Oh wait – one quick intellectual somersault later and he’s plunged headlong into their stocks, greatly enriching himself in the process.

    And now he strides the intellectual firmament like a colossus, wealthy, feted, admired, a sought-after guest while remaining a champion of the poor and a defender of the environment. The long and happy life of a Moral Crusader. 
    http://irishsavant.blogspot.fi/2016/10/the-blessed-life-of-moral-crusader.html

  14. Pelkureista ei ole pulaa … rohkeita on vähemmän.

    Tämän aamun uutiset vahvistavat sen mitä vanha kansanviisaus on aina tiennyt: ”walheella on lyhyet jäljet”. (https://www.aamulehti.fi/uutiset/uusi-paljastus-perussuomalaisten-hajoam…)

    Toisin kuin on vakuuteltu, valtiosihteeri Samuli Virtanen on toiminut tsirpakkana viestinviejänä pääministerin ja Soinin välillä.

    Se tarkoittaa sitä, että kaikki Sipilän puheet paljastuivat palturiksi.

    Huvittavinta ja säälittävintä tässä ilveilyssä oli se, että Virtasen piti lymyillä auton takakontissa median pelossa. Tapahtuma kertoo hyvin siitä missä tämän hallituksen moraalinen selkäranka oikein luuraa: se on takakontissa.
    Blogi: Arto Luukkanen, to 09.11.2017 13:02 http://beta.oikeamedia.com/o1-46369

  15. Liberaalit syyttävät kristittyjä vanhempia vaarallisiksi – homoavioliiton vaikutukset ulottuvat jo kristillisiin koteihin
    ”Hallituksella on puolueellinen kanta ja poliitikot panettelevat ja lyövät lyttyyn vain kristittyjä!”
    http://beta.oikeamedia.com/o1-46852
    Oikeamediakin herännyt mutta vieläkään se ei uskalla osoittaa sormella sitä tahoa joka kaiken taustalla häärää.
    Liberaalit ovat pääosin trotskilaisia neokonnia, marxilaisia internationalisteja joilla tavoite on globaali hegemonia (korporaatiokommunismi) ja jotka vihaavat kristinuskoa yli kaiken ja haluavat tuhota sen koska se opettaa moraalia jossa ei koota aarteita maan päälle.
    He haluavat koko maailman omakseen ja luoda Mammonan valtakunnan koska raha on heidän jumalansa.
    Pitäisi ottaa oppia Henry Makowista, rohkeasta kristitystä kanadanjuutalaisesta joka uskaltaa puhua suoraan totuutta kaihtamatta:
    http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=76928
    How The Ashkenazi Jews Conquered The West
    https://biblicisminstitute.wordpress.com/2015/07/28/how-the-ashkenazi-jews-conquered-the-west/

JÄTÄ VASTAUS