Onnellisuus on yksi niistä ilmiöistä, käsitteistä ja kokemuksista, joista on hyvin vaikea saada yleisesti hyväksyttyä ja tarkennettua määritelmää. Kuitenkin se on tietynlainen elämän panos, jonka käsittelyssä on sama vaikeus kuin tykillä ammuttaessa: jos panos on lähtökohdassa millin vinossa, se on määränpäässä vinossa sata metriä. Määränpää tarkoittaa tässä vaikkapa kehitettävää mielenterveysohjelmaa. Herää kysymys: paraneeko onnellisuuden määrittely ja sen hyödyntäminenkin, jos siinä käytetään matemaattista kaavaa, jossa muuttujat on saatu onnellisuuden olemuksesta saaduista tiedoista?

Onnellisuus on yksilölle positiivinen ja tavoiteltava elämäntila, jonka toivotaan tai odotetaan olevan pitkäkestoinen. Onnellisuus on sitä, kun elämäsi etenee sinun haluamallasi tavalla. Tällaisia määritelmiä on onnellisuudesta esitetty jo Platonin ja Aristoteleen aikoina. Kun kehitetään erilaisia toimia ehkäisemään sitä, että psyykkinen pahoinvointi, psyykkinen häiriö ja negatiivisesti poikkeava käyttäytyminen rasittaisi ihmisjoukkoja, tällaisen onnellisuuden määritelmän lähtökohta on kuitenkin puutteellinen.

Esimerkiksi rikollinen, joka ei ole paljastunut, voi kokea pitkäkestoista onnellisuutta. Myös Isä meidän -rukouksen kohdan ”tapahtukoon Sinun tahtosi” sisäistäneen on vaikea hyväksyä onnellisuuden em. määritelmän osaa ”kun elämäsi etenee haluamallasi tavalla”. Isä meidän -rukouksessa ei edes ole minä-sanaa; ihminen voi löytää elämäänsä minän kuolettamisen (merkittävä käsite) jälkeisen tahdon, ja Vuorisaarnassa on lisäksi käsite ”autuas”, joka houkuttelee välttelemään onnellisuuden määrittelyn tarkennusta.

Kun otetaan huomioon käsite tai ilmiö nimeltä ihmisen ainutlaatuisuus, tällaisia välttelymahdollisuuksia tulee. Esimerkiksi vuonna 1984 Edward Dienerin tutkimusryhmä päätyi tulokseen, että onnellisuuden ymmärtämisessä ei Platonin ja Aristoteleen jälkeen ole tapahtunut merkittävää kehitystä.[3] Myös 2000-luvulla Sanna Jäppinen kirjoittaa Yliopisto-lehdessä: ”Onnellisuutta on vaikea tutkia, sillä sen määrittelee jokainen itse” ja jatkaa vaivalloista yrittämistä konkretisoida sitä käytännön toimenpiteisiin.[6] Kun tällainen toiminta sitten osoittautuu vaikeaksi, koko onnellisuus jää helposti asiaksi, jonka selkeyttämistä ei oikeastaan kannata jatkaa. ”Onnellisuus on lähinnä sitä, että pähkäillään onnellisuuden määritelmää, vaikka vain hyvinvoinnin määrittely on tärkeää.” Tämän kaltaisia huudahduksia ilmenee herkästi. Lisäksi psyykkinen hyvinvointi, koettu hyvinvointi, arvioitu hyvinvointi, sosioemotionaalinen hyvinvointi, elämään tyytyväisyys, elämänlaatu, kukoistaminen ja jopa autuus ovat käsitteitä, jotka kilpailevat määrittelyn tärkeydessä.

Jeremy Bentham tarkasteli 1800-luvun alussa onnellisuutta lähtökohtamääritelmällä, jonka mukaan onnellisuus syntyy, kun mielihyvää on enemmän kuin mielipahaa.[1] Tässä on jo kaavalle perustaa. Seuraavassa on sitten se tässä käsiteltävä onnellisuuden matemaattinen kaava:

¤
Kyseisten muuttujien selitykset ilmenevät seuraavasta:

A = aikayksikössä koettujen mielihyvän tuntemusten voimakkuus. Ihmisen tunteissa ja tuntemuksissa on muistettava, että niiden voimakkuudet vaihtelevat yksilön ja yhteisönkin elämässä hyvin paljon. Tästä kertoo kyseinen kerroin samoin kuin kerroin E. Olennaista tässä on, että jokaisella tunteella on oma voimakkuuskerroin, eikä erilaisten tuntemusten määriä tässä siis kerrota samalla kertoimella. Näin tulee huomioiduksi myös se ilmiö, että tunnetila latteutuu toistuessaan.

B = aikayksikössä koettujen mielihyvän tuntemusten määrä. Esimerkiksi ihmisen ottaessa huumetta hänen mielihyväntuntemuksillaan B on suuri A-kerroin, ja aikayksikkönä on huumeen vaikutusaika.

C = tyytyväisyyden ja arvokkuuden määrän kokemisen määrä. Esimerkiksi ilmiö nimeltä ”ruokahalu kasvaa syödessä” aiheuttaa sen, että käsite tyytyväisyys on otettava määrittelyyn mukaan omana muuttujanaan. Myös tunnetun runoilijan ihmissuhteisiin liittyvä oivallus ”kel’ onni on, se onnen kätkeköön” liittyy tähän, kuten myös esimerkiksi kokemus, että on saanut viestitettyä ympäristöönsä omasta onnenkokemuksestaan jotain olennaista ja arvokasta.

D = mielihyvän tuntemusten harhaisuuden määrä. Esimerkiksi suurten loistoristeilylaivojen arjessa näkyy paljon pitkästyneitä, jotka ovat havainneet, että ”eihän tämä olekaan mitään”. Myös erilaiset viihdeaineisiin ja päihteisiin liittyvät onnen harhaisuudet kuuluvat tähän muuttujaan.

E = aikayksikössä koettujen pahan olon tuntemusten voimakkuus. Tässä on olennaista se, että fyysisen kivun mittauksessakaan objektiivista mittaria ei ole löydetty, mutta subjektiivisuuden tarkastelussa on löydetty monimuuttujisia ratkaisuja. Esimerkiksi Eija Kalso ja Anneli Vainio ovat tuottaneet subjektiivisen kivun mittarin, jossa on 43 erilaista osiota.[8]

F = aikayksikössä koettujen pahan olon tuntemusten määrä.

G = Huolettomuuden, uhkien seuloutumisen, välinpitämättömyyden ynnä muiden sellaisten määrä. Esimerkiksi fyysisen kivun tuntemisherkkyyden vähentyminen vanhetessa lisää tiettyä välinpitämättömyyttä ja vähentää kyseisen indeksin miinusosaa. Merkittävää on myös kyseisen G:n pieneneminen ja siis miinusosan suureneminen kaavassa, jos kokijalle tulee esimerkiksi vähenevästi tietoa siitä, miten paha olo lievittyy. Lisäksi kaavan G:hen voi liittää vaikka Daniel Kahnemanin havainnon, jonka mukaan ihmisellä on arvioiva ja kokeva minä.[7] Esimerkiksi vakavasti kehitysvammaiset voivat olla onnellisia nimenomaan siksi, että heillä arvioiva minä on vähäinen.

Monet kuuluisat kuvataiteilijat ovat käsitelleet enemmän tai vähemmän tietoisesti onnellisuuden määritelmää. Ehkä osuvin on seuraava Onnellisuuden allegoria, jossa firenzeläinen Agnolo di Cosimo 1500-luvulla kuvasi seitsemää ihmishahmoa sekä hyvää ja pahaa enkeliä (hyvän olon ja pahan olon).

Agnolo di Cosimo: Onnellisuuden allegoria (1564)

Teoksen keskellä on kukoistava hahmo vierellään lapsi, joka vain kokee eikä arvioi. Näiden alapuolella on lannistunut, välinpitämättömyyteen liittyvä hahmo. Oikeastaan jokainen seitsemästä ihmisestä esittää yhtä onnellisuuden elementtiä A:sta G:hen. Kuva rupeaa puhuttelemaan, kun sitä tarkastelee.

Käsiteltävä kaava sisältää mahdollisuuden tarkentaa onnellisuuteen liittyviä teesejä numerokieleen eli tarkempaan kieleen viittaavilla ilmaisuilla. Esimerkiksi ”raha ei tuonut minulle onnellisuutta” voi tarkoittaa sitä, että A kertaa B lisää onnellisuutta enemmän kuin E kertaa F alentaa sitä, mutta D ja G voivat muuttaa tilanteen päinvastaiseksi. Myös ”elämäni on yhtä työtä ja vaivaa mutta olen onnellinen, kun olen huomannut sen, että….” tarkoittaa lähinnä sitä, että G on suuri. Lisäesimerkkinä voisi mainita vaikka toteamuksen ”ei ole oikotietä onneen”, joka kertoo siitä, että onnellisuuden kaavassa on monta muuttujaa.

Onnellisuuden määritelmäkaavan etsinnässä on jo julkaistu ainakin Mo Gawdatin ”onnellisuuden yhtälö”[4], joka on seuraavanlainen:

Onnellisuus = (mielikuva oman elämän tapahtumista) – (odotukset siitä, mitä elämän pitäisi olla)

Jos positiivisten mielikuvien puoli on kaavassa yhtäsuuri tai suurempi kuin odotukset, niin silloin tunnetaan onnellisuutta. Tämän kaavan käytäntöihin soveltamisessa on erityisen vaikeaa asia, jota myös Gawdatin pohtii: ”Emme ole onnettomia tapahtuman takia, vaan siksi, mitä ajattelemme tapahtumasta.” Lisäksi vaikea muuttuja on ”odotukset siitä, mitä elämän pitäisi olla”. Nimittäin tapahtuuhan ihmisille paljon positiivista ja merkittävää odottamattakin.

Onnellisuuden mittaamisessa kyseinen määritelmä on tärkeä. Esimerkiksi yhdessä laajassa seurantatutkimuksessa saatiin seuraava tulos: ryhmässä, jossa oltiin somaattisesti terveitä mutta muuten onnettomia, käytössä olleen mittarin mukaan kuolleisuus oli samantasoista kuin ryhmässä, jossa oltiin terveitä ja onnellisia.[10] Näin kohdataan onnellisuuden mittaamisen kysymyksiä, joista suomalainen onnellisuudentutkija Markku Ojanen on laajasti kertonut esimerkiksi kirjassaan Onnellisuuden käsikirja.[12] Se, että mittaustapahtuma on luotettava ja tuottaa heti toistettaessa samanlaisen tuloksen – eli reliabiliteetti – on pieni vaikeus sen rinnalla, miten hyvin mitataan sitä, mitä tässä on tarkoitus mitata. Tämä – eli validiteetti – riippuu ratkaisevasti onnellisuuden määritelmästä.

Onnellisuutta mitattaessa on käytössä monenlaisia mittareita. Suurtenkin joukkojen onnellisuutta mitataan jopa yhdellä kysymyksellä, esimerkiksi seuraavalla: ”Asteikolla 0–100, kuinka onnelliseksi tunnet itsesi tänään?” Kuitenkin laajasti tiedetään, että tärkeitä muuttujia on monta. Reeta Kankaanpää on opinnäytetyössään Koetun hyvinvoinnin mittaaminen käsitellyt näitä monia muuttujia faktorianalyysinä tunnetun matemaattisen menetelmän avulla.[9] Kyseisellä menetelmällähän saa kerätyksi yhteen samaa asiaa mittaavia muuttujia. Kankaanpää suorittaa laajan tarkastelun, mutta lopuksi toteaa kuitenkin seuraavaa: ”Faktorianalyysin tuloksia tulkitessa pitäisi olla varuillaan sen suhteen, että faktorin sisältö ei välttämättä tule muuttujien näennäisestä sisällöllisestä yhteydestä eli validista vaihtelusta vaan voi olla mittaustavan tuottamaa”. Tässäkin määrittelyn lähtökohdat tulevat tärkeiksi.

Lisäksi kyseisen lähtökohtamääritelmän tärkeys korostuu erilaisissa sosiologisissa väittämissä. Esimerkiksi “sosiaalinen paine tuntea onnellisuutta vaikuttaa masennuksen syntyyn” on yksi sellainen. Siitä asiasta Egon Dejonckheeren tutkimusryhmä todistaa laajassa kokeellisessa seurantatutkimuksessa[2], että koehenkilöiden sosiaalinen paine tuntea tai ilmaista onnellisuutta on yksi merkittävä tekijä masennuksen syntyprosessissa. Jotta tällaiseen prosessiin pääsee käsiksi, täytyy olla selkeys siitä, mistä puhutaan.

Aasialainen Bhutanin kuningaskunta, jossa buddhalaisuus on valtauskonto, on tehnyt ilmeisesti merkittävän askeleen onnellisuustutkimuksessa. Siellä on kehitetty bruttokansantuotetta vastaava indeksi, jonka nimi on englanniksi gross national happiness index.[11] Bruttokansantuoteindekseissä ja elinkustannusindekseissä on havaittu vakavaa viallisuutta. Esimerkiksi rikollisuuden lisääntyessä bruttokansantuote harhaisesti lisääntyy, kun pitää rakentaa vankiloita, poliisitaloja ynnä muita sellaisia.[5] Tällöin onnellisuus tietyllä tavalla huutaa käsittelyyn pääsyä näissä indekseissä.

Bhutanin indeksissä on yhdeksän päämuuttujaa: 1. psyykkinen hyvinvointi, 2. terveys, 3. kasvatus, 4. ajan käyttö, 5. kulttuurinen moninaisuus ja joustavuus, 6. hyvä johtaminen, 7. yhteisöllinen eloisuus, 8. ekologinen moninaisuus ja joustavuus ja 9. elintaso. Tässä aikaisempien indeksien ”elintaso” on vain yksi yhdeksästä muuttujasta. Ongelmalliseksi tässä jää kuitenkin se, että kyseisissä päämuuttujissa onnellisuuden ja hyvinvoinnin ero ei selkene. On kyllä selvä suuntaus siihen, että kyseisten kohtien avulla onnellisuus selkeytyy, mutta miten huomioidaan vaikka ilmastonmuutokseen liittyvät harhaisuudet ja sodan pelko, eli edellä esitetyn kaavan D ja G?

Loppupäätelmiksi edellä esitetystä tulee ainakin se, että kaava auttaa konkretisoimaan psyykkisen pahoinvoinnin, psyykkisen häiriön ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen käsittelyä. Merkittävää on lisäksi, että myös vuosituhansia filosofeja askarruttaneet käsitteet rakkaus, sielu ja jopa Jumala ovat hyvinvoinnin edistämisessä samantapaisia määrittelyasioita kuin onnellisuus – ja ne ovat mukana, vaikka niiden määrittelyä välteltäisiinkin.


¤
Juhani Heiska
 on psykologi ja psykoterapeutti.

PÄIVITYS 9.11.2017 klo 12:50: Kirjoittaja on tarkentanut kolmannen ja toiseksi viimeisen paragrafin muotoiluja.
¤

Kirjallisuus

  1. Bentham, J. An introduction to the principles of morals and legislation. Lincoln’s -inn Fields & Royal exchange, London 1823.
  2. Dejoncheere, E., Bastian, B., Fried, E., Murphy, S. & Kuppens, P. Perceiving social pressure not to feel negative predicts depressive symptoms in daily life. Depression and anxiety, May 12 vol. 34, 2017, 836–844.
  3. Diener, E. Subjective well-being. Psychological Bulletin No 95:3, 1984, 542–575.
  4. Gawdat, M. Onnellisuuden yhtälö (Solve, for Happy – Engineer Your Path to Joy 2017). Suom. Timo Utterström. Viisas elämä, Helsinki 2017.
  5. Goldsmith, James. Ansa (The Trap 1993). Suom. Paavo Väyrynen. Otava, Helsinki 1995.
  6. Jäppinen, S. Onni täällä vaihtelee. Yliopisto No 18, 2002, 5–9.
  7. Kahneman, D. Thinking, Fast and Slow. Farrar, Straus & Giraux, New York 2017.
  8. Kalso, E. & Vainio, A. (toim.) Kipu. Duodecim, Helsinki 1993.
  9. Kankaanpää, R. Koetun hyvinvoinnin mittaaminen. Sosiologian pro gradu. Itä-Suomen yliopisto 2017.
  10. Liu, B., Floud, S., Pirie, K., Green, J., Peto, R. & Beral, V. Does happiness itself directly affect mortality? The prospective UK Million Women Study. Lancet December 2015.
  11. Mydans, S. Recalculating Happiness in a Himalayan Kingdom. The New York Times, May 6, 2009.
  12. Ojanen, M. Onnellisuuden käsikirja. Perussanoma, Kauniainen 2013.
Kuva: Riccardo Bresciani (CC0) via Pexels

¤

18 KOMMENTTIA

  1. Sääliksi käy niitä yksilöitä jotka eivat voi itse valita onnellisuuttaan. Vieläkin on olemassa maita joissa kahden erillaisen sukupuolen tulevaisuuden määräävät paikalliset tavat, järjestetyssä avioliitossa. Heille voitaisiin esittää kysymys, voiko sellaiseen liittoon alistua, tulemalla onnelliseksi, ilman sitä tärkeätä kiinnostusta ihanteensa kohteeseen ? Avioliiton pitäisi olla kahden ihmisen onnen alku, joka lisääntyy ja kasvaa perheeksi. Yhteinen onni siis lisääntyy moninkertaiseksi, jos yhtenäiset sekä taloudelliset suhteet pysyvät sen mukaisena. Monet tapahtumat saattavat johtaa sivuraiteille, jolloin alkaa ilmaantua pientä epävarmuutta, joka saattaa johtaa suhteiden rakoilemiseen. Liitosta eroaminen voi johtaa kaiken luottamuksen menettäminen koko yhteiskuntaan, kasvattaen katkeruutta, sekä epätoivoisuutta, Minkäänlaista onnea on sen jälkeen vaikeaa enää saavuttaa. Materiaalinen tyydytys voi auttaa vain hetkellisesti, henkinen rikastuminen on tulossa harvinaisuudeksi kansojen keskuudessa.

    • ” Materiaalinen tyydytys voi auttaa vain hetkellisesti, henkinen rikastuminen on tulossa harvinaisuudeksi kansojen keskuudessa.”

      Voidaan esim. kysyä mistä olemme tulleet tänne (maaplaneetalle), mikä on täällä olon tarkoituksemme, minne olemme menossa tai ainakin pyrkimässä. Jotkut hakevat vastausta jonkin ihmisten kasaaman dogmikokoelman eli uskonnon pohjalta mutta muitakin vaihtoehtoja on – en tarkoita ateismia.
      Sellaisessa tarkastelussa onnellisuuden maksimointi välttämättä ei ole tärkein asia vaikka ei merkityksetönkään.

  2. Ehkäpä nämä kaavat kertovat jotain kvantitatiivisesta onnellisuudesta, mutta onnellisuus ei ole elämän tarkoitus.

    Entä sitten kemiallinen onnellisuus? Aldous Huxley käytti onnellisuuslääkkeestä nimeä ”Soma”.

    • Hyvä ja mielenkiintoinen video vaikka onkin vuodelta -58. Sen jälkeen on moni asia muuttunut eikä esim. NL ole enää olemassa josta videossa puhutaan. Mutta kuitenkin selkeänä jako Itään ja Länteen vallitsee.
      Huxley pohtii tärkeitä asioita. Vapautta, onnellisuutta… fasismia, vallanhalua, hierarkisuutta… asioita jotka lopulta ovat paljon tärkeämpiä kuin aineelliset asiat ja jotka lopulta määräävät kulttuurin elinkelpoisuuden ja säilymisen.
      Huxleyn onellisuuslääke ’Soma’ on tietenkin pelkkä ’kemiallinen lobotomialääke’ jolla eliitti saisi massat turrutettua ja seuraamaan vapaaehtoisesti itseään. Se puuduttaisi kuten huume oman egon, tiedonjanon, uteliaisuuden, vapauden kaipuun ja tekisi ihmisistä vapaaehtoisia ja nöyriä eliitin orjia. Todellinen eliitin haave siis joka mahdollistaisi ihmisten tajunnan kaappaamisen ilman pakkokeinoja. Sillä saataisiin ihmiskunta ’nukutettua’ eliitin uneen nöyriksi orjiksi.
      Tämän aivopesu-hankkeen takana on työskennelty varmaan aina ja varsinkin tänään työskennellään tehokkaasti monin eri tavoin ja merkit onnistumisesta ovat selkeinä nähtävissä länsimaissa: moraalinen rappio ja mielihyvähakuisuus ovat läntisen kulttuurin silmiinpistäviä tosiasioita.
      Onnellisuudesta on samalla tullut eräänlaista ’rappiolla oloa’, henkistä velttoutta ja kurittomuutta, eräänlaista elukkamaisuutta, lupaa olla mitä huvittaa. Ja eliittiä tämä tauti näyttää vaivaavan erityisen vahvana monine eri perversioineen joiden suuri osuus sen keskuudessa alkaa yhä enemmän paljastua.
      Ei ihme että Kiinan johto sanoo, ettei Lännellä ole meille juuri mitään annettavaa. Se haluaa säilyttää ryhtinsä.
      Huxleyn kirjan nimeksi olisi sopinut paremmin Uusi rappion (eikä uljas) maailma.

      • ”Tämän aivopesu-hankkeen takana on työskennelty varmaan aina ja varsinkin tänään työskennellään tehokkaasti monin eri tavoin ja merkit onnistumisesta ovat selkeinä nähtävissä länsimaissa: moraalinen rappio ja mielihyvähakuisuus ovat läntisen kulttuurin silmiinpistäviä tosiasioita.”

        Onko moraalisen rappion ja mielihyvähakuisuuden lisäksi eräs onnistumisen merkki monet omassa maassaan valkoista kansanmurhaa toteuttavat maanpetturihallitukset lännessä?

    • > Huxley pohtii tärkeitä asioita. Vapautta,
      > onnellisuutta… fasismia, vallanhalua,
      > hierarkisuutta… asioita jotka lopulta ovat
      > paljon tärkeämpiä kuin aineelliset asiat ja jotka
      > lopulta määräävät kulttuurin elinkelpoisuuden
      > ja säilymisen.

      Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä onko maan hallitus sosialistinen, kapitalistinen, uskonnollinen, ateistinen tai mitä tahansa. Olennaista on, että maan hallituksen jäsenet ovat hyviä ihmisiä.

      > Sillä saataisiin ihmiskunta ’nukutettua’ eliitin
      > uneen nöyriksi orjiksi.

      Orjuus on haluttu olotila. Vastuuton. Monet ajattelevat, että olisin vapaa, jos minulla olisi paljon rahaa. Tuolla rahalla voisin alistaa toiset ihmiset tekemään mitä tahansa mieleeni pälkähtää. Kaikki olisivat minun orjiani. — Todellista vapautta.

      > Ei ihme että Kiinan johto sanoo, ettei Lännellä
      > ole meille juuri mitään annettavaa.

      Kerran eräs länsimainen diplomaatti kysyi (kommunistisen) kiinan johtajalta, mitä mieltä hän on kapitalismista.
      — En osaa vielä oikein sanoa mitään, kun kapitalismia on kestänyt vasta 300 vuotta!

      • ’..Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä onko maan hallitus sosialistinen, kapitalistinen, uskonnollinen, ateistinen tai mitä tahansa. Olennaista on, että maan hallituksen jäsenet ovat hyviä ihmisiä..’
        Näin on. Hyvä ihminen toimii kansan parhaaksi eikä ajattele vain itseään. Hän saa tyydytystä toimiessaan yhteisen hyvän puolesta ja nauttii sillä tavalla vallastaan.

        ’..Monet ajattelevat, että olisin vapaa, jos minulla olisi paljon rahaa. .’
        Asia on juuri toisin päin. Raha sitoo ihmisen aina omiin kahleisiinsa.

        Kiinalainen viisaus tulee hyvin esiin tuossa viimeisessä lauseessa. Ehkä on mahdollista että se pysyy kapteenina eikä jää tekoälyn ja robottien (kyborgien) jalkoihin kuten näyttää käyvän kapitalismin saastuttamassa Lännessä jossa raha johtaa ja viisaus tulee jälkijunassa?

    • Re: Truth_hunter 6.11.2017 at 16:16

      > tekoälyn ja robottien

      USA:n NSA:n keräämä valtava arkisto, johon tallennetaan jokainen sana, puhelu, viesti ja ihmisten välinen kommunikointi sikäli kuin mahdollista, on nykyajan Aleksandrian kirjasto. Se tulee tuhoutumaan. Joko oman kansan käden kautta tai sitten vihollisen.

      Omana aikanaan tuo Aleksandrian kirjasto oli yhtä vaarallinen hallitsijan käsissä kuin nykyään on kansalaisista kerätty data. — Se, että me (tässä ajassa) valittelemme kirjojen tuhoamista, on menneen kulttuurin arvioimista meidän omista lähtökohdistamme käsin. Se on väärin. Samalla tavalla väärin kuin menneisyyden monumenttien tuhoaminen tai historian uudelleen kirjoittaminen.

      Kun väärennämme historian, se johtaa siihen, että emme opi historiasta ja tulemme toistamaan menneisyyden virheet yhä uudestaan.

      • Historia on yleensä valtaeliitille rasite koska se paljastaa eliitin rikollisen luonteen ja likaiset teot. Se pyritään siksi tuhoamaan tai kirjoittamaan valheellisesti jotta eliitti saisi synninpäästön ja vapautuksen syyllisyydestään.
        Historian oikein ymmärrettynä tulisi siksi aina olla yritystä paljastaa ja korjata kätketty tai vääristelty totuus. Ja juuri tämä menneen uudelleentarkastelu ja tutkiminen on asia jonka valtaeliitti haluaa tukahduttaa. Kyse on totuuden paosta joka johtaa siihen että samaa pahuutta voidaan surutta toistaa kun ei ole otettu opiksi.
        Joku onkin todennut ettei viisas lue virallisia historian kirjoja koska ne harvoin kertovat totuuden. Sama taitaa päteä valtamediaan.

  3. Kristinuskon alasajo käynnissä
    Tesco Christmas Ad Features Sikhs, Gay Dads, Muslims – But No Christians
    Supermarket giant Tesco has kicked off its Christmas advertising campaign with an advert featuring Sikhs, Muslims, and what appears to be a gay couple with a child, but no obviously Christian characters or iconography.
    http://www.breitbart.com/london/2017/11/08/tesco-christmas-ad-features-sikhs-gay-dads-hijabi-muslims-but-no-visible-christianity/
    Kummallista. Miksi juuri kristinusko on sopimaton?
    No, varmaan syy on siinä ettei sen sanoma sovi sionisteille, farisealisille talmudisteille jotka Jeesus kirosi aikoinaan ja joille kristityt ovat aina olleet alempiarvoisia ja jopa naurettavia uskossaan.
    Jeesus satutti liikaa fariseusten omatuntoa ja nyt kristityt maksavat sen heihin kohdistuvana vainona.

  4. Kumpa ihmiskunta oppisi ymmärtämään tämän ja keskittyisi ymmärtämään miten mieli toimii ja siihen hetkeen jonka saa elää täällä niin maailma voisi vapautua turhista sodista ja tuhoisista pyrkimyksistä – ja ehkä sen jälkeen löytää onnellisuudenkin ? jota se nyt tuntuu epätoivoisesti pakenevan.

    Arvostettu fyysikko: elämä kuoleman jälkeen on mahdotonta
    Tietoisuus ei voi elää sen jälkeen kun ruumis on kuollut.
    Fysiikan lakien mukaan on mahdotonta, että tietoisuutemme elää sen jälkeen, kun ruumiimme on kuollut. Näin sanoo California Institute of Technologyn professori Sean Carroll.
    Jotta tietoisuus voisi elää kuoleman jälkeen, sen täytyisi olla kokonaan erillään ruumiistamme, mitä se ei ole, sanoo Carroll.
    Tietoisuus on sarja atomeja ja elektroneja aivoissamme ja fysiikan lakien mukaan ne eivät kuoleman jälkeen enää muodosta samanlaisia yhteyksiä kuin eläessämme.
    – Väitteet siitä, että tietoisuus voisi jatkaa olemassa oloaan sen jälkeen kun ruumiimme kuolee ja hajoaa ovat mahdottomia. Elämään liittyvät fysiikan ilmiöt ovat hyvin tunnettuja, kirjoittaa Carroll Scientific American-lehdessä.
    Aivojen informaatio häviää kun aivot hajoavat
    – Ei ole olemassa mitään mahdollisuutta, että aivoihimme tallentunut informaatio säilyisi kuoleman ja ruumiin hajoamisen jälkeen, kirjoittaa Carroll.
    Kyse on samasta asiasta, kuin tietokoneen kovalevyn pistäisi murskaksi. Levylle tallennettu tieto häviää.
    Carroll perustelee ajatuksiaan kvanttikenttäteorialla. Ihmisen ajatukset muodostuvat aivoissa atomien liikkeistä. Ne tunnetaan hyvin.
    – Jotta tietoisuus säilyisi, kvanttikenttäteorian mukaan pitäisi olla olemassa ”henkihiukkasia” ja ”henkivoimia”, jotka olisivat vuorovaikutuksessa tavallisten atomien kanssa. Mitään tällaisia ei tunneta.
    Tämä on tieteellisesti hyväksytty tosiasia. Carroll kehottaakin keskittymään kiinnostavimpiin asioihin.
    – Kun hyväksytään fysiikan peruslait, voitaisiin keskittyä tutkimaan sitä miten ihmismieli (ihmisten eläessä) oikeasti toimii.
    http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201711092200522188_ul.shtml

    • (Makow comment- God is the Moral Intelligence behind creation, synonymous with spiritual ideals like love, truth, goodness, justice and beauty. The point of religion is to discern and obey His Plan. Therefore, to say there is no God, or he is unknowable is half-way to Satanism. To usurp God’s place, as Masonic Jewry is doing, is arrant Satanism.)
      Jumala on luova älyllinen ja henkinen voima meissä, ei mikään erillinen olento joka puuttuisi maailman asioihin. Hän vaikuttaa meissä olevan hyvyyden, totuuden, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden moraalin kautta. Uskonnon tehtävä on hyväksyä tämä ja toimia kuten historian Jeesus hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta edistäen. Asettua tämän yläpuolelle ja jopa itse Jumalaksi on satanismia.

      • Makow on kristinuskoon kääntynyt Kanadan juutalainen. Tuo hänen kommenttinsa osoittaa että hän on sisäistänyt kristinuskon sanoman joka tarkoittaa irtaantumista pahuudesta ja hyvyyden nousua elämää ohjaavaksi voimaksi. Jumala on rakkaus, totuus, hyvyys oikeudenmukaisuus ja kauneus.
        Sillä tavoin Jumala on aina olemassa ja kaikille sama. Kaikki muut tulkinnat hänestä ovat pelkkää ihmisen tarpeista käynnistynyttä toivetta ja harhaa, harhaa johon ihmismielellä on ylipäätään suuri taipumus. Se että joku kansa olisi hänen ’valittunsa’ on harhoista suurimpia.

        Ne jotka eivät halua luopua pahuudestaan ovat tällaisen jumalan suurimpia vihollisia ja muokkaavat kuvan jumalasta itselleen sopivaksi muodostaen siitä itseään palvelevan instituution jonka ulkopuolella ei olisi pelastusta.

  5. Turmeltuneessa kulttuurissamme pinnallinen ja kaupallinen seksi on nostettu onnellisuuden kriteeriksi mitä se ei suinkaan ole todellisuudessa. Kyse on himon tyydyttämisestä, addiktiosta, mikä ei koskaan ole muuta kuin onnettomuuden ilmaus. Kuten addiktiot ylipäätään.
    I’m Optimistic About Harveygate
    Sex is an integral part of the Cabalist system of satanic possession. If women are freed from oppression, maybe society might be freed as well. We need to raise male-female relations above the level of sex.
    There may be an “anti-male agenda” behind these sex scandals but they threaten a power structure that depends on sexual decadence and blackmail.

    Sexual harassment in the entertainment industry has been tolerated for a long time because the perpetrators were considered untouchable. This is no longer the case as the careers of men like Harvey Weinstein, Kevin Spacey and Louis CK have been destroyed overnight.
    This sexual exploitation and oppression mirror and overlap the political oppression of society by the Illuminati (Freemasonry, Organized Jewry). Often it is the same people. For example, G.H.W. Bush has been accused of fondling an actress’ rear. But we know he is a pedophile guilty of much worse.
    Sexual decadence is both a requirement for membership in the Illuminati and a means by which the Illuminati controls its members. However, this decadence might spread to many Illuminati pawns functioning in politics and government as well. This might be the beginning of a societal cleansing and a swing back to morality.
    Pedophilia seems to be the last taboo. That’s good but I expect it is only because the Illuminati use it to worship Satan and to control their rank and file. Why would successful people like Weinstein and Louis CK engage in this gratuitous, self-destructive behavior? Why would CK think any woman would want to see his dick? I suspect there is an occult (satanic) motivation at work here.

    https://www.henrymakow.com/2017/11/I-welcome-harveygate%20.html

  6. Freud Outed as Fraud and ‘Vile Sex Crazed Creep’ http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=160999
    Was Sigmund Freud really just a sex-mad old fraud? The founder of psychoanalysis was a money-obsessed cocaine addict who groped women patients and had a genius for self-promotion

    Read more: http://www.dailymail.co.uk/home/books/article-5044817/Was-Freud-really-just-sex-mad-old-fraud.html#ixzz4yJdKbw4y

    “Sexual morality is contemptible.
    I advocate an incomparably freer sexual life.
    If only Americans knew, we are bringing them the plague!”
    — Sigmund Freud
    As you read this book, it becomes ever-clearer that the real problem was inside Freud’s own head — what Crews calls ‘his interior house of horrors’.

    Not only did he think all boys were in love with their mothers and wanted to murder their fathers, in accordance with his own Oedipus complex, he also had a weird theory that women — all women — were sinister creatures whose vagina threatened to castrate any male who crossed its threshold.

    Shocking Picture Turned Me Off Porn
    ”…Schultz (1971) interviewed severely violent sex offenders and found that invariably they were extensive viewers of pornography from a very young age. Half the men Shultz interviewed told her that pornography played a definite part in their crimes, either by arousing them, or by actually teaching them what to do, or both. The emphasis on the deviant norm: cruelty, perversion, bestiality, and the like, in sex material so readily available, was influential in their sex-linked crimes.
    Gager and Schurr (1976) similarly concluded, from reviewing police records, that a distinguishable relationship exists between pornography and the method of operation of sex criminals.” (1)
    https://www.henrymakow.com/2017/11/banish-sexual-depravity.html

JÄTÄ VASTAUS