Laskeskelin äskettäin, että olen elämässäni allekirjoittanut melkein 30 työsopimusta. Aika hyvin, kun mittarissa on vasta 33 vuotta.
Kaikki noista eivät tietenkään ole olleet uusia työpaikkoja, sillä välillä määräaikaista työsopimusta on jatkettu ja välillä työnkuva tai asemapaikka on muuttunut, jolloin uusi työsopimus on käytännön syistä kirjoitettu.
Olen myös ollut kolmesti töissä ilman työsopimusta ja sanotaanko niin, että neljättä kertaa ei tule. Vuokrafirmat on myös kokeiltu kahteenkin otteeseen ja kovin hyvää kuvaa ei niistä ole jäänyt. Joskin niissä on myös joitakin selkeitä etuja työntekijänkin osalta, mitä ei ”normaalissa” työsuhteessa ole.
Kotona opetettiin, että jos jotain tässä elämässä haluaa, niin sen eteen on tehtävä töitä ja ansaittava rahaa. Teini-iässä tein kesätöitä ja ensimmäisen oikean työn aloitin kaksi päivää lukion päättymisen jälkeen. Lähtiessäni opiskelemaan ammattikorkeakouluun tein siinäkin ohessa töitä. Lopulta ne työt päihittivät koulunkäynnin, enkä ole lukiota sekä linja-autonkuljettajan ja yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ammattitutkintoja kummempia koulutusta elämässäni käynyt.
Tähänastista työelämääni on leimannut kaksi asiaa: kuljetuspuolen ja asiakaspalvelutyöt. Eläkehommiksi kuljetusalasta ei taida minulle olla, ja koska asiakaspalvelusta ei mitään koulutuksia ole enkä niitä työpaikkoja saa vaikka haen, aloitn uudelleenkoulutuksen ja lähihoitajan opinnot. Se oli virhe.
Ahkerako ei hätään joudu, kerkeeväinen kerjäämään?
En todellakaan ole aina ollut hyvä työntekijä. Pariin kertaan olen ollut jopa surkea. Useimmiten kuitenkin olen huomannut, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka hyvin ne työt suorittavalla alalla tekee. Ei se vaikuta määräaikaisen työn jatkumiseen oikeastaan millään tavalla eikä YT:eiden aikana vaakakupissa paina paljoakaan. Töitä on, jos on. Jos ei ole, niin ei ole. Jos ne loppuu, niin ne loppuu ja jos ne jatkuvat, niin ne jatkuvat.
Työntekijän panoksella ei juurikaan ole väliä. Koko ajan myös tehostetaan ja koska työttömiä on suuret määrät, voi työnantajat huoletta kiristää ruuvia äärimmilleen. Jos nykyiset työntekijät eivät enää jaksa tai suoriudu, niin uusia on tulossa. Tai mikä pahinta, jos työntekijät kyseenalaistavat tai ehdottavat parannuksia. Sen jälkeen tietää jo itsekin olevansa ensimmäinen lähtijä, kun tilaisuus työnantajalle vain tulee.
Esimerkiksi bussikuskilla ei ole mitään muuta vaatimusta, kuin että hän osaa ajaa, hänellä on ajokortti ja muut luvat kunnossa ja siinä se. Tällöin voidaan paikallisliikenteessä ajattaa 5,5 tuntia yhtä soittoa, välillä minimissään puoli tuntia taukoa ja toinen 5,5 tunnin setti perään. Väliin lakisääteinen 9 tunnin tauko paperilla ja sama kuvio uudestaan. Ja vielä kolmanteen ja neljänteen kertaan.
Riistetty rattimies liikenneriski?
Lakisääteinen tauko toteutuu vain paperilla siksi, että jos työmatkat ovat vaikkapa puoli tuntia suuntaansa, iltatoimet ottavat aikansa samoin kuin unenpäästä kiinni saaminen ja aamutoimet, niin se on hyvin äkkiä 3–5 tuntia, minkä bussikuski nukkuu siinä kahden noin 12-tuntisen työvuoron välissä. Täysin laillisesti, täysin AKT:n hyväksymänä. Miettikääpä sitä, kun seuraavan kerran näette bussikuskin ajavan illalla ja heti aamulla – ja olevan vastuussa sadoista, jopa tuhansista ihmishengistä sinä työpäivänään.
Työvuorolistat tiedät pahimmillaan 7 päivän päähän ja parhaimmillaan 21 päivän päähän. Vapaapäivä siellä, toinen täällä. Työnantajan ei tarvitse huolehtia esim. vessakäyntimahdollisuuksista oikeasti, paperilla ne toki voivat olla kunnossa, mutta kun se teoria ja käytäntö hyvin harvoin duunarilla kohtaavat. Miettikääpä omalle kohdallenne, jos teillä ei olisi oikeasti mahdollisuutta käydä koko työpäivän aikana kuin kerran vessassa, ja se tauko on juuri tiettyyn aikaan. Tämä on ihan todellisuutta suurimmaksi osin esimerkiksi Lappeenrannassa.
Rekkakuski voi pysähtyä milloin tahansa, kun hätä iskee. Mutta bussikuski? Firma, joka kuljetukset suorittaa, sanoo tekevänsä asiat juuri niin kuin pitää. Ja tekeekin, minimin mukaan, se täytyy kyllä myöntää. Kaupunki, joka kuljetukset ostaa, pesee kätensä. Ei kuulu kuulemma heille vaan suorittavalle firmalle.
Tämän johdosta tilanne on se, että jos kuski ei halua housuunsa laskea, niin on rikottava lakia lähes kaikilla päätepysäkeillä eli tehtävä tarpeensa julkisesti lähimpään pusikkoon tai pysäkkikopin taakse. Poliisilla olisi oikeus kirjoittaa sakko joka kerta, kaupunki ei välitä eikä firmaa tai AKT:ta kiinnosta.
Ei kukaan töissä huvin vuoksi notku – jos ei ole pakko
Toinen mielenkiintoisuus bussialalla on käsite työajasta. Ajatelkaapa, jos omalla kohdallanne olisi vaikkapa ensin 4 tuntia työaikaa, sitten 2 tuntia taukoa, joista tunti on palkaton ruokatunti ja toinen tunti kyllä palkallinen, mutta sitä ei lasketa työaikaan. Ja sitten vielä vaikka 4 tuntia työaikaa siihen perään. Kymmenen tuntia töissä, palkkaa saa yhdeksältä tunnilta, mutta työaikaa on kahdeksan tuntia.
Kun kaksiviikkoisjaksossa on 80 tuntia töitä, tarkoittaa se sitä, että ko. vuoroja saa olla siinä kaksiviikkoisjaksossa kymmenen. Tällöin olet ihan faktisesti ollut kiinni töissäsi 100 tuntia, työaikaa niistä on ollut 80, palkattomia ruokatunteja 10 ja palkallista aikaa (muttei työaikaa) 10 tuntia. Normaalistihan ihminen saisi ylityökorvaukset noista 10 tunnista – mutta ei bussikuski.
Jos ei kelpaa, niin tervemenoa ja otetaan uusi tilalle, jolle kelpaa. Neuvotteluvaraa ei työntekijälle ole ollenkaan. Se on ota tai jätä.
¤
¤
Antti Rautio on syvältä maalta kotoisin oleva – välillä 10 vuotta Kehä kolmosen sisällä asunut – kaiken nähnyt tavallisen ihmisen puolustaja, joka toivoo ihmisten käyttävän omia aivojaan ja ajattelevan itse. Vaikka se tarkoittaisi kirjoittajan itsensä perusteltua kyseenalaistamista.
Kirjoitus on julkaistu alunperin kirjoittajan Uusi Suomi -blogissa 24.10.2017. Väliotsikot toimituksen lisäys.
Kirjoitussarjan toiset osat:
PÄIVITYS 17.11.2017 klo 21:44: Julkaisuun päätyi editoijan epähuomion vuoksi alunperin tekstin vanha versio, joka nyt päivitetty.
¤
Sairaanhoitoalalla ei sielläkään olla niin tarkkoja työaikalainsäädännöstä. Vuoroja saattaa olla peräjälkeen aamu, ilta ja yö. Yksityisellä puolella (hoivakodit ymv) sama juttu.
Ravintola-alalla, varsinkin kesämestoissa, työvuorolistat tehdään lyijykynällä, ja niihin on merkattu pelkkä työpäivän alku. Työpäivän päättyminen merkitään kun lähdetään. Vapaapäiviä ei merkitä, koska niitä ei välttämättä ole. Näes ravintola-alalla käytetään ns. extroja, joita työaikalainsäädäntö ei koske. Ekstroille ei myöskään makseta ylityötunneista.
Yhtenä kesänä tein 80-120 tuntia viikossa, sitten saattoi olla 2 vapaata. Liitto — josta erosin — ei laskenut työtunteja vaan niin että jokainen pätkä katsottiin erilliseksi työpätkäksi jolloin liiton maksamat korvaukset työn päättyessä voitiin pitää minimissä tai jättää maksamatta työauhte(id)en lyhyyden vuoksi.
”Työpäivän päättyminen merkitään kun lähdetään.”
Rekkapuolella on myös noin, mutta se on ymmärrettävää koska lastausajat voivat venyä, samoin kuin purkuajat. Ja samoin terminaalille mennessä ei kuski välttämättä edes tiedä, minkä lenkin ja mitkä kaikki kaupat hän tulee kiertämään.
Tuo vaan tarkoittaa sitä, että käytännössä jokainen 2-viikkoislista tulee menemään ylitöiksi, sillä kun vähintään 80 tuntia joudutaan joka tapauksessa maksamaan, niin eihän kukaan tee listaa, joka edes teoriassa voisi jäädä vaikka 71 työtuntiin. Yleensä ne menee lähemmäs 90 tuntia. Eikä työntekijä sille oikein mitään voi, jos meinaa työpaikkansa säilyttää.
Näyttää siltä, miten ”rehellinen suomalainen” kohtelee työläisiään, ulkomaiseen tyyliin. Aina ei ole näin ollut, vaikka haisuleita on ollut silloinkin. Eiköhän työläisen kohtelu ”ala olemaan” maailmanlaajuinen ongelma ? Ahneuden kasvaessa työnantajat kiskovat kaiken mahdollisen energian työn suorittajasta. Sitä kutsutaan kapitalismiksi. Tarkoitus pyhittää keinot, vaikka ei niissä mitään ”pyhää ole”.Raaka peli sano Haagerberi.
Jenkkilässä palkataan osapäivä-hommiin, ettei työnantajan tarvitse maksaa työläiselle mitään etuisuuksia.
Länsituulen mukana leviävät muutkin saasteet.
Hyvä kun joku kertoo miten työelämässä asiat oikeasti ovat. Hallitushan on työelämästä ulkona kuin lumiukko. Kiristää vaan ruuvia EK’n sanelun mukaan työlainsäädännöstä piittaamatta ja ammattiliitot komppaavat. Muutenkin näyttävät esimerkkiä miten lakeja ei noudateta. Eivät asu enää kansalaisten kanssa samalla planeetalla. Katellaan kun tulee osa viisi ja kerrotaan sitten missä se vika oikeasti on.
Muistaako kukaan yhtään tämän hallituksen säätämää lakia tai asetusta jolla olisi helpotettu kansalaisten elämää, poisluettuna ”hallintarekisterilakiuudistus”, joka on suunnattu varakkaammille sijoittajille veronkiertoon. Minä muistan vain leikkauksia, verojen korotuksia, lisää rangaistuksia ja sakkoja. Kuka helvetti näin äänesti?
Minä en puolustele tämän hallituksen toimia, mutta mielestäni on väärin pistää nykyinen tilanne kokonaisuudessaan sen syyksi. Mikä hallitus on viimeksi tehnyt jotain kokonaisvaltaista hyvää duunarin eduksi?
Tässä hallituksessa on puolueet kok, kesk ja sin/ps. Edellisessä oli kok, sdp, vas, vihr, rkp ja kd. Kaikki eduskuntapuolueet ovat siis olleet edellisen reilun 6 vuoden aikana vastuussa. Ja tilanne on tämä. Ei kukaan noista voi sanoa, että niillä ei olisi osaa eikä arpaa tähän tilanteeseen tai että nykyinen tilanne olisi kaikkien muiden paitsi heidän itsensä vika.
Oikeassa olet. Hallitukset väristä riippumatta ovat olleet huolissaan vain palkankorotusten ”maltillisuudesta”. EK on vaatinut maltillista, pääministerit ovat vaatineet maltillista ja SAK on tehnyt maltillisen tupon. Ovat olleet huolissaan vain (ja ainoastaan) palkkojen nimelliskorotuksista koska pitää olla ”kilpailukykyä”. Siinä kaikki. Aikajanakin on pidempi kuin tuo 6 vuotta. Välillisiä veroja ja veroluonteisia maksuja on sen sijaan koroteltu huoletta. Tilastokeskukselta on vaadittu fakiirin luonnetta, että on saatu reaaliansiot mukamas nousemaan ”keskimäärin”.
Nythän tupoja ei enää tehdä, mutta tehdään kuitenkin. Tekijä vain vaihtui Teollisuusliitoksi ja Lyly Aalloksi. Jokunen ammattiliitto saattaa vielä pyristellä vähän vastaan, mutta tullaan jyräämään Aallonkin toimesta EK’n sanelemaan tupoon. Sitten on ammattiliitoissa siistiä sisätyötä taas parisen vuotta. Noista asioista mistä kerroit, ei ammattiliitoissa olla tietävinäänkään. Jos tiedetäänkin, ei välitetä. Teollisuusliitossa semminkään.
Poliittisen muistin lyhyyden vuoksi vain kysäisin muistaako joku kansalaisten elämää helpottavia lakeja tai asetuksia tämän hallituksen aikana. Ajattelin jo kahlata läpi hallituksen esitykset, mutta on aloittamista vaille valmis. Edustuksellisessa demokratiassahan takit kääntyvät aina kun tullaan valituksi. Vaalilupaukset unohtuvat, mitkä jo höpöksi tiedetäänkin. Valituksi tulleet olettavat asemansa olevan kansan suurin rankaisija, ei puolustaja. Tai paremminkin napinpainaja, jostain puun takaa tulleen sanelun mukaan. Jos osaat painaa oikeaa nappia, pysyy oma perse lämpimässä.
Joku vuoti julki vielä äskettäin, että hallitus valmistelisi Työaikalain ”uudistusta”. Kunhan tesseissä on puumerkit, tuodaan ”uudistus” eduskuntaan keväämmällä. Ilmeisesti on meininki tehdä noista mainitsemistasi ”työajoista” laillisia. Näinhän lainsäädännössä on toimittu jo pidempään. Katellaan mitä lakeja rikotaan ja tehdään niistä jälkikäteen laillisia ”uudistamalla” lakeja. Jatkuu…
Teollisuusliittokin antoi sitten pomolleen Aallolle 60 % palkankorotuksen. Perusteluina vastuu, henkinen kuorma ja työn julkisuus. En tiedä, onko tuo enemmän komediaa vai tragediaa.
Aallolta voisi kysyä, että miksei puheenjohtajilla ole tessiä? Paikallinen sopiminen kun on kaikille liitoille ehdottoman ei ei, niin luulisi nyt heidän itsensä ajavan itselleen myös järkähtämättömän tessin ja sen mukana tulevan autuuden.
Bolgitekstissä mainitsemani työajat ovat muuten täysin laillisia. Eivät riko mitään säädöksiä tai asetuksia. Sehän tässä hauskinta onkin, että AKT nuo on neuvotellut ja hyväksynyt.
Minä en ole kuulunut liittoihin yli vuoteen. Ainoastaan teknisistä syistä en ollut eronnut jo aiemmin. Nykyään maksan maksuni YTK:lle. Tänä vuonna kiinteä 118 €, ensi vuonna 100 € ja saan täysin samat edut ja velvollisuudet kuin maksamalle AKT:lle 500-800 € vuodessa, palkasta riippuen.
Mitä liitot kuten AKT tai vaikka Pam on tehnyt työttömien eteen? Siis miten he meinaavat saada työttömät töihin? En ole huomannut mitään toimenpiteitä, päinvastoin toimillaan vain tekevät lisää työttömiä. Tätä eivät tunnu työttömät itse tajuavan eivätkä ne, ketkä yt:n aikaan verokortin kouraansa saavat.
Mainitaan vielä, että artikkelisi on hyvä. Oikeasta työelämästä ei päättäjillä ole juuri tietoa. Sitä soisi tulevan julki enemmän. Laittomuudetkin pitää työntekijän tuoda julki, muuta valvontaa ei ole. Siitä seuraa aina luova ratkaisu, poistetaan laittomuuksien kertoja. Todistustaakka on työntekijällä, heikoimmassa asemassa olevalla. Näin se halutaan olevan.
Työelämän laadusta, työturvallisuudesta, työajoista yms. saa kyllä puhella maailman tappiin, jos ei tehdä mitään mikä vaikuttaa alentavasti osakkeiden arvoon, osinkoihin tai pomojen tulospalkkioihin.
Viimeksi on framille noussut ”seksuaalinen häirintä”. Voihan widdujen kevät, etten paremmin sano. Ehkä siinäkin on prosentti asiaa, loput hömppää. Tuskin mikään keskustelu on noussut tällaisiin mittasuhteisiin kuin seksuaalinen häirintä. Esmes vanhusten ja vammaisten hoidon surkeus ei ole näin mediaseksikästä, vaikka siitä on ollut tietoa jo vuosia.
Vertailun vuoksi, kun olin projekteissa ulkomailla, tilaaja järjesti useammatkin juhlaillalliset. En muista Suomessa koskaan näin tapahtuneen. Vain suuret pomot juhlivat. En saanut tehdä töitäni edes valmiiksi, kun kiikutettiin lopputili tai lomautuslappua käteen. Ulkomailla sain töiden päätyttyä jäädä usein vielä seurustelemaan viikoksi pariksi odottelemaan päätösjuhlallisuuksia. Tilaaja maksoi. Ja sitten seksuaaliseen häirintään. Juhlissa tervehdittiin neidit ja rouvat aina poskisuudelmin. Ei huulilla, vain posket koskettivat, ensin oikea, sitten vasen. Kyllä mielessä on käynyt, olisinko Suomessa noista teoistani istunut raastuvan puupenkeillä syytettynä?
”Todistustaakka on työntekijällä, heikoimmassa asemassa olevalla.”
Minä en ole enää vuosiin uskonut työnantajien selityksiä työoloista. Enkä luottamusmiesten. Jos työnantaja reilusti kertoo, että parannusta ei ole tulossa ja miksi ei, niin se on ok. Mutta kun ne yrittävät vierittää syytä aina jonkun muun niskaan. Linja-autopuolella tilaajan niskaan.
Nykyään kuitenkin voitetut sopimukset ovat käytännössä aina julkisia tai niiden ehdoista kerrotaan pyydettäessä. Ja minähän kysyn, kun minulle selkeästi toisaalla valehdellaan. Siksipä uskallan sanoa julkisesti vaikkapa tuosta Lappeenrannan tilanteesta, kun kaupunki itse on minulle ilmoittanut, että se on sopimusten mukaan paikallisliikennettä hoitavan liikennöitsijän vastuulla järjestää vessamahdollisuudet kuntoon. Se minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi AKT ei puutu tähän. Tai mihinkään muuhun, mikä koskee työoloja.
Sen sijaan AKT lyö perseet penkkiin ja lakkoilee, jos luottamusmiehelle sanotaan pahasti. Käsittääkseni luottamusmiehen toimenkuvaan kuuluu, että työnantaja sanoo hänelle välillä pahasti. Ei luottamusmiehen työnkuvaan kuulu olla työnantajan ystävä, joskaan ei tietysti kannata olla vihamieskään.
Uutisia. Göteborgissa pohditaan työntekijöiden oikeuksia. Hehee. Veikkaan että tulee ylevä julkilausuma. Käytäntö vaan erkanee entistä enemmän. Suomi ei lähettänyt kokoukseen edustajaa. Kertoo asenteesta. https://yle.fi/uutiset/3-9935465
> Koska nykyihmiset eivät jaksa lukea
> maratonmittaisia tekstejä, niin pätkitään
> osiin.
Kiitos.
Erityisesti kommentoinnin kannalta hyvä. — Vaikka kommentit ovatkin ensisijassa kirjoittajaansa varten (kuinka moni tämänkin kommenti lukee?), on niiden kirjoittamisesta hyötyä ajatusten muotoilun kannalta; ja iloa kirjoittajalleen.
> jolloin uusi
> työsopimus on käytännön syistä kirjoitettu
Jos kuvittelee allekirjoittavansa ”vain käytännön syistä” on parempi olla allekirjoittamatta kokonaan ja valtuuttaa vaikka ammattiliitto allekirjoittamaan puolestaan.
— ”Käytännön syistä” myös moni hyväksyy parin sekunnin pohdinnan jälkeen itseään sitovaksi satoja sivuja pitkät käyttöehdot asentaessaan jonkin turhan ohjelman kännykkään.
Mitä elämästä tulisi, jos kaikki pitäisi tietää…
Miksi ammattiliiton allekirjoittama sopimus sitten ei ole hyvä? Perusongelma on siinä, että liitto ei ota mitään vastuuta työntekijän kohtalosta. Sillä kun on monopoli liittomarkkinoilla, niin työntekijän eduista ei tarvitse välittää. Hoidetaan vain se oma tontti; hyvät suhteet työnantajaan ja turvattu palkka liiton työntekijöille. — Ammattiliittotoimintakin on vain bisnes muiden bisneksien joukossa. Kilpailua siitä kuka helpoimmalla ansaitsee parhaan palkan.
Vapaan kilpailun liittomarkkinoilla
— eri liitot kilpailisivat työntekijöistä sillä kuka pystyy parhaan palkan ja edut neuvottelemaan jäsenilleen.
— samankin toimialan sisällä olisi monta liittoa tarjoamassa jäseniään työnantajille kuka vain parhaiten soveltuvan voisi antaa.
— Hyvillä työntekijöillä olisi omat liittonsa. Näiden työvoima olisi kallista, mutta ”liiton miehet”, eli jäsenet, takaisivat toinen toisensa työn laadun.
— Huonot ja ammattitaidottomat työntekijät pääsisivät halutessaan nopeasti työhön oman liittonsa auttamana. Näiden liittojen työvoima olisi halpaa ja joustavaa. Ketään ei pakoteta toimimaan ”keskiarvon mukaan”.
— Vapaan Liiton jäsenyys ei tule kuin Manulle illallinen. Se on ansaittava. Se on kunnia-asia. Ketä tahansa ei oteta jäseneksi.
— Pienimmät liitit ovat eräänlaisia osuuskuntia, joissa työntekijät takaavat toinen toisensa työn sekä laadun että sairauden varalta. Palkkiota vastaan tietenkin.
Vapaan liiton perustaminen (säännöt) kohtaa monia lainsäädännöllisiä esteitä. Lainsäädännön, jonka ammattiliitot ovat ostaneet (lobanneet) lakiin.
Antti Rautio 16.11.2017 at 15:49
Minä en puolustele tämän hallituksen toimia, mutta mielestäni on väärin pistää nykyinen tilanne kokonaisuudessaan sen syyksi. Mikä hallitus on viimeksi tehnyt jotain kokonaisvaltaista hyvää duunarin eduksi.
Fasistisessa Italiassakin oli AY- liike, mutta se oli liittoutunut poliittisten johtajien ( Mussoliinin) ja työnantajien kanssa yhdessä kuppaamaan työväestöä. Tätä järjestelmää kutsutaan korporaatioksi.
Valta tarvitsee alistetun…
Eliittimme tietää, että yhteiskuntamme ylemmän luokan hyvinvointi perustuu alemman luokan pahoinvointiin. Tosiasiassa he ovat huolissaan hyvinvoinnin ( vapauden ) lisääntymisestä.
Pankkiiri tarvitsee velallisensa. Tehtaan johtaja työläisensä. Byrokraatti ( korporaatio) tarvitsee alistettavansa. Riippuvaisuussuhde kattaa koko järjestelmän.
Köyhä ihminen on yhteiskunnallemme yhtä tärkeä kuin polttoaine koneelle. Ilman sitä kone lakkaa käymästä…
Globaalissa maailmassa kilpailukyky on parasta siellä missä ihmisillä on vähiten vapautta ( eniten pahoinvointia).
Uusi AY- liikkeen vaikutusvalta alkaa siitä, että murretaan suomalainen AY- korporaatio ja aletaan yhdessä rakentamaan AY- liikettä, joka pystyy taistelemaan kapitalismia vastaan. Työväenliike, joka ei puolusta heikompaa jäsentään, ei ansaitse työväenliikkeen nimeä.
Poliittiset puolueet AY- liikkeessä ovat syöpä, jotka tappavat isäntänsä. AY- liikkeen moraali katosi lopullisesti Suomen liittyessä EU:iin ja rahaliittoon. Demokratian ydin on siinä, että viesti kulkee alhaalta ylöspäin.
Suomalaiset poliitikot luopuivat vallastaan ja nykyään he ovat Euroopan unionin ja EKP:n kuuliaisia huoria. Huorat palvelevat sutenöörejään…
Olin 30 vuotta ay- liikkeen jäsen ja näin tuon järjestelmän rapautumisen. Kyllä me yritimme tehdä parhaamme, mutta me emme uskaltaneet tuoda julki ainoaa konstia, joka saattaisi auttaa: Työläisten tulisi lopettaa huorien kanssa seurustelu ja lakata maksamasta ay- maksujaan.
Lopuksi en malta olla kertomatta Matti Huutolan repliikkiä KIKY- neuvottelujen ajalta: Huutola suositteli sopimuksen hyväksymistä perustellen sitä pienemmän riesan tieksi.
Huutolan kommentti oli hyvin kuvaava: Pienemmän riesan tie. Hänelle itselleen se varmasti sitä olikin, mutta vielä paremmin se kuvaa sitä vastuunpakoilua, jota AY- eliitti on harjoittanut jo vuosikausia.
Poliittinen eliittimme on alkanut puhua vertauksin ja siksi minäkin nyt kysyn: Kun kansalainen näkee kadulla jonkun huligaanin potkivan mummoa, niin onko hänen velvollisuutensa puutua asiaan vai valita pienemmän riesan tie ja siirtyä toiselle puolelle tietä.
> ylemmän luokan hyvinvointi perustuu alemman luokan
> pahoinvointiin.
Tämä vaan on se nokkimisjärjestys. Sitä on vaikea muuttaa, koska jokainen, niin alistettu kuin alistettava on sen omaksunut. Se on moraalinen standardi, joka pitää yhteiskunnan tällaisena kuin se on. Orjan moraali.
— Alistettu henkilö jo lähtökohtaisesti odottaa järjestelmän sortavan häntä. Hänen ainoa toive on, että pääsisi sorretun asemasta sortajaksi. Köyhästä rikkaaksi. Ei järjestelmän muuttaminen.
Alemman luokan pahoinvointi ei ole vain eliitin huvi. Myös työläinen nokkii toista työläistä. Minimipalkka keksittiin alun perin Amerikassa, kun mustat alkoivat suurella joukolla tulla työmarkkinoille. Piti keksiä jotain, että he eivät vie työpaikkoja. Ratkaisu oli minimipalkka.
Minimipalkka on olemassa nimenomaan siksi, että alempiarvoinen työntekijä ei pääse kilpailemaan ylempiarvoisen kanssa samasta työstä. Populistiset perustelut minimipalkalle ovat politiikkaa.
Otetaanpa nyt 4 euron ammattitaidoton mies vastaan 30 euron ammattimies. Ammattimies siis on korvattavissa seitsemällä ammattitaidottomalla. Jos nyt ammattitaidottomalle asetetaan minimipalkka 10 euroa, on ammattimies korvattavissa enintään kolmella ammattitaidottomalla. Yhä useampi työ kannattaakin nyt teettää ammattimiehellä vaikka ammattitaidottomiakin olisi saatavissa.
Jos Yksi ammattimies korvataan seitsemällä ammattitaidottomalla (tai yllensäkin työntekijä vaihdetaan toiseen), ei se nosta reaalista kansantuloa yhtään. Edelleen sama työ tulee tehtyä.
— Kansantulo nousee vasta, jos tuo korvattu ammattimies ottaa entisen työn tilalle uuden; nyt kansantulo nousee tuon uuden työn arvolla.
— Työllisyyden kannalta kysymys onkin siitä, onko helpompi löytää työtä yhdelle ammattitaidostaan tunnetulle työntekijälle kuin seitsemälle ammattitaidottomalle?
Jäsenmaksujen perinnän lopettaminen työnteettäjillä voisi auttaa. Jäsenethän sen viimekädessä maksavat ja sen perinnän voi lopettaa myös itse. Sehän on kuin napanuora joka yhdistää työnteettäjä- ja työntekijäliitot. Sillä on usein säikäytetty ammattiliitot hyväksymään melkein mitä vain. Moni on jo liittynyt Loimaan kassaan kun on huomannut, että ammattiliitosta ei saa enää edes sympatiaa.
> Jäsenmaksujen perinnän lopettaminen
> työnteettäjillä
Jäsenmaksutilityksistä ammattiliitto saa tiedon jokaisen jäsenensä jokaisen kuukauden palkan suuruudesta.
Legendaarinen luottamusmies Asser Siuvatti esitti aikoinaan , että liiton jäsenet painostaisivat liiton johtoa siten, että
he liittyisivät ainoastaan liiton työttömyyskassan jäsenmaksun.
Tämä on käsittääkseni edelleenkin mahdollista ?
Tuota yli vuosi sitten selvittelin. On se mahdollista, mutta miten se tapahtuu, niin ei koskaan minulle selvinnyt. Liitot itsehän eivät tuollaista vaihtoehtoa (luonnollisestikaan) mainosta missään.
Lisäksi se olisi tullut hivenen kalliimmaksi kuin YTK. Mutta kun se on niin hankalaksi tehty, niin vaihdoin koko kassaa.
EU- loikkia korporaation orkesterin tahdissa:
Suomen eliitti alkoi 80- luvun loppupuolella valmistella loikkaa Eurooppaan ja paluusta Saksan kainaloon. Markan vapauttaminen sai bisnesmiehet liikkeelle ja jopa taksimiehet alkoivat sijoittaa pörssiin. Rahat saatiin valuuttalainoilla… Kupla puhkesi ja saimme ihan kotikutoisen laman. Työväestöä alettiin opettaa loikkimaan. Talouden tervehdyttäminen vaati loikkaamista…
Loilkkiminen alkoi vuoden 1993 alusta , kun palkansaajat alkoivat osallistua työeläketurvan rahoittamiseen työntekijän työeläkemaksulla. Lainmuutos perustui työmarkkinoiden keskusjärjestöjen 29.11.1991 allekirjoittamaan yksityistä sektoria koskeneeseen tulopoliittiseen sopimukseen vuosille 1992–1993.
Vuoden 1994 alusta voimaan tulleissa laeissa työntekijäin eläkemaksusta tuli pysyvä osa työeläkkeiden rahoitusjärjestelmää.
Se ei vielä ollut kuin pieni ”hypähdys”, sillä meillä oli vielä oma markka, jolla pystyimme tasapainottelemaan maailmanmarkkinoilla.
Suomen herra ei kuitenkaan vielä kokenut olevansa tarpeeksi syvällä Saksan sylissä ja he päättivät luopua markasta ja ottaa käyttöön yhteisvaluutta euron. Ytimiin oli tarkoitus, vaan jouduimme siirtomaan kaltaiseen tilanteeseen : Päätökset tehdään muualla ja meidän on loikittava silloin kun EKP käskee.
Ja kyllä tässä on kilpailukykyloikkia tehtykin:
On poistettu työnantajan Kela-maksu…
On alennettu työnantajan yhteisöveroa…
On myöhäistetty eläkeikää …
Nyt ollaan murentamassa koko tarveydenhuoltoa, sosiaalipolitiikkaa, koulutuspolitiikkaa ja työlainsäädäntöä…
Kaikki nämä ja päätä ei ole näkyvissä. Ei tahdo enää polvet kestää loikkimista. Ja mikäli polvet vielä kestäisivätkin, niin nyt panee pää vastaan: Kilpailukyky ei ole parantunut ja työmies on huomannut, että loikkiminen on hyödyttänyt vain eliittiä.
Toivottavasti työväenluokka alkaa ymmärtämään, että uusliberalismi ei ole meidän juttumme.
Mutta kun vasemmistokin on niin suvaitsevainen, että on suvainnut jättää omat kannattajansa. Jopa vapaaehtoisen ruoka-avun varaan. Vieraille tarjotaan asunto, kolme ateriaa päivässä, tukea työllistymiseen jne… On ehdotettu halpatyövoiman tuontia eta-alueen ulkopuoleltakin. Mikään ei polje palkkoja ja työehtoja enempää. Täysin kokoomuksen linjoilla siis.
Työnteettäjä- ja työntekijäjärjestöjä ei erota enää millään toisistaan. Ovat kuin paita ja perse. Johtajat sitoutetaan suurilla palkoilla, työntekijät pienillä palkoilla ja suurella asuntolainalla.
Jättäisin kyllä monetkin pk-yrittäjät ulos näistä työnantajia koskevista moitteista.
Sanotaan että pk-yrityksellä on 300 000 euron vuotuinen liikevaihto ja kaksi työntekijää (jotka ovat palkkansa ansainneet). Karkeasti laskien palkkoihin menee 50 000 €, siihen päälle sivukuluja (vakuutus-, eläke- ym. maksuja ym) 50 000 €. Kiinteisiin kuluihin (vuokra, sähkö, pakolliset vakuutukset jne) 50 000 €. Raaka-ainekuluihin 70 000 €.
Erilaisiin veroihin joka välissä (kuten alv) sekä yrittäjäeläkkeeseen 70 000 €.
Tuloa jää 10 000 € brutto.
Tuo on tietenkin erittäin yksinkertaistettu ja karkea laskelma. Kuukauden kassavirrasta kuitenkin menee (kotimaan markkinoilla toimiville) erilaisiin veroihin 30-40%.
Vaikea on olla pk-yrittäjä jos puolisolla ei ole muita töitä jolla elättää perhe.
Pk-yrittäjiä on monenlaisia. Samoin alat, joilla he toimivat. Pk-yritykset kuljetuspuolella tai palvelualalla tai vaikka ravintola-alalla on monin tavoin erilaisia eivätkä välttämättä oikein vertailukelpoisia keskenään.
Itse olen ollut erinomaisessa pk-firmassa töissä, jonka pilasi täysin vuokratyöfirma, jonka kautta siellä olin töissä. Jännä tilanne kun kumpikaan ei haluaisi työsuhdetta lopettaa, mutta vuokratyöfirman takia se oli ainoa vaihtoehto, kun mikään ei toiminut.
Olen ollut pk-yrityksessä töissä alle tessin, kun muissa asioissa sitten työnantaja tuli vastaan. Se oli hyvä työsuhde.
Toinen samanlainen järjestely päättyi sitten siihen, kun yrittäjä kusetti oikein kunnolla ja jätti heti ekassa tilissä ison osan palkasta maksamatta.
Olen ollut pk-yrityksessä töissä, jossa yrittäjä itse kaivoi aina tessin esiin, joka asiassa. Se oli mielenkiintoista, kun itse olisin voinut joustaa monessakin asiassa jos työnantaja olisi joustanut jossakin vastineeksi, mutta mikään ei käynyt. Pilkulleen tes, molempiin suuntiin. Valitettavasti sitten kun määräaikainen työsuhde loppui, niin tessin noudattaminen loppui myös ja lopputilissä kusettikin sitten kunnolla. Sen setvimiseen meni vuosi ja häviöllehän noissa jää aina kumpikin osapuoli.
Antille. Suomihan ei ole koskaan ollut mikään duunarin oikeusvaltio. Paremminkin duunarin kusettaja valtiovallan suojeluksessa. Työehtojen valvontaa on ajettu alas jo pari- kolmekymmentä vuotta. Tehty tilaa ”yrittäjille”, jotka eivät noudata lakia ei sopimuksia. Työlait pitäisi olla voimassa Suomen rajojen sisällä, mutta niitä ei valvota eikä ole sanktioitu. Esimerkkejä olisi pilvin pimein. Esmes Intiasta voi tuoda Suomeen duunareita Intian ehdoilla. Jossain on näin sovittu, koska siihen ei puututa, päinvastoin, suositaan. Vuokratyöfirmat pitäisi lopettaa. Niiden touhut ovat syvältä ja poikittain.
Kusettajista sain kokemusta nuorena ihan tarpeeksi. Ne olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Maan tapa joka tuskin on muuttunut minnekään. Norjan öljybuumin aikoihin 70-luvulla suomalaiset kusettajafirmat tulivat oikein kuuluisaksi. Toimistoja häipyi yön aikana johtajineen rahoineen, kun palkkoja olisi pitänyt maksaa.
Norja pisti kusettajat järjestykseen. Olin siellä töissä 2000-luvun alkupuolella ja huomasin että ei ihan helppo saada työlupaa. Työvoimahallintoon piti toimittaa viralliset käännökset koulutodistuksista ja sertifikaateista joita työssä tarvittiin. Veroilmoituksia lähettivät vielä pari vuotta jälkeenpäin. Kyselivät onko ollut tuloja Norjassa. Vrt. Suomen työvoimahallinto joka on keskittynyt vain pakottamaan ilmaisiin töihin tai ”koulutukseen”.
Ulkomaalaisten työntekijöiden verotusta on ajanut lähinnä Rakennusliitto, valtiovallan jarruttaessa. Veikkaanpa että tälläkin hetkellä vain murto-osa ulkomaalaisista työntekijöistä maksaa veronsa yhtään minnekään, johtuen juuri vuokrafirmoista joiden omistus on ketjutettu ties minne. Tuloksetkin häipyvät teille tietymättömille. Tämä on Suomen virallista ”työvoimapolitiikkaa”. Puheista viis.
Työehtojen lisäksi Norjassa on työehtosopimuksen mukaisen minimipalkan valvonta tiukkaa. Minimipalkat ovat suht korkeita verrattuna suomalaisiin. Tulihan siellä vastaan ”pimeästi” Norjassa työskenteleviä joille ei minipalkkaa maksettu. Firmassa osa oli töissä ”virallisesti”, osa pimeästi. Virallisestikin töissä olleille saatiin minimipalkka kun väärennettiin työaikakirjanpitoa. Firman ja työntekijän kansallisuuden voitte arvata. Norjalaisiin firmoihin siirtyneet sanoivat työehtojen ja palkkojen olevan itsestäänselvyys. Sopimuksia noudatetaan, niistä ei tarvitse edes keskustella. Kohtelukin hyvää, ihan kuin olisit ihminen. Tämän eron olen huomannut kyllä itsekin.
Ja Riikka. Työllistävä pk-yrittäjä on vähintään yhtä kusessa kuin duunari. Käteen ei jää enää mitään millä pitäisi tulla itse toimeen. Noudattelee Suomen virallista linjaa, jossa verot ja veroluonteiset maksut siirretään pienimmille ja köyhimmille. Pk-yrittäjä maksaa korkeimmat verot täysimääräisinä, työeläkemaksut täysimääräisinä, ynnä muuta. Suuremmat saavat alennuksia ja mahdollisuuden kiertää verot. Kuitenkin puhellaan lämpimiä pk-yrittäjistä joiden pitäisi työllistää. Tässä(kin) ovat puheet ja teot enemmän kuin ristiriidassa.
Lähihistoriaa huonomuistisille. PK-yrittäjiltä kerättiin työeläkeyhtiöille jotain ylimääräistä sairauseläkkeiden varausmaksua 1,6 miljardia. Sopimusten mukaan rahat olisi pitänyt palauttaa, jos ei niin suurta menoerää tulisi. Ei tullut, rahoja ei palautettu. Eero Lehti (kok) pk-yrittäjien puolestapuhujakin käänsi takkinsa kun piti painaa nappia. Rahat jäivät työeläkeyhtiöihin. Vain kaksi äänesti palautusten puolesta, Mustajärvi ja Yrttiaho. Heidät Vasemmistoliitto erottikin eduskuntaryhmästään.
Eduskunta tuosta kokoontui päättämään oikein kiireessä. Vakavaraisuus säännöksiäkin piti alentaa. Miksi? Siksi, kun eläkevarat on sijoitettu maailman suurimpaa kasinoon, pörssiin, ja siellä sattui silloin tulemaan takkiin oikein kunnolla. Seuraavaksi kyseltiin miksi Matti Vuorelle maksettiin muhkeat bonukset vaikka persnettoa tuli roimasti. Ainoa joka tuli julkisesti bonuksia puolustamaan oli paperiliiton Ahonen. Hän sanoi Vuoren onnistuneen jollain osa-alueella josta tuli bonusta. Millä alueella jäi mainitsematta, eikä toimittajatkaa kysyneet.
En ole tavannut pk-yrittäjää joka olisi sanonut työllistämisen olevan helppoa. On kallista ja byrokraattista. Paljon siitä puhutaan mutta vähän tehdään. Se mitä tehdään, tekee työllistämisen kalliimmaksi ja byrokraattisemmaksi. Ilmeisesti tälläkin on työllistävä vaikutus byrokratiassa. PK-yrittäjien kirjo on kyllä jonkinmoinen, joku varmaan pärjääkin päätellen uusista kalliista autoista joita ohi ajelee päivittäin. Jos se on kauppa joka kannattaa, ja veronkierto tietenkin niille jotka päästetään veroja karkuun. Onhan sekin normien purkua. Jatkuu…
Suomessa on jo kolmet ”työmarkkinat”. On niitä joilla vielä työehdot ja palkat ovat sopimusten mukaiset. Noita löytyy eniten julkiselta sektorilta joissa viulut maksetaan veroista. Sitten on ”ylikansalliset” yritykset, vuokrafirmat, joiden ”kilpailukyky” tulee veronkierrosta, palkkojen ja työehtojen polkemisesta. Sitten on valtiovallan pakottamat ilmaiset työt, joissa ei ole työehtoja ei palkkoja, ei kertyvää eläkettä, ei sosialiturvaa ei mitään. Yksityinen sektori onkin menossa tuohon viimeiseen vaihtoehtoon.
Ei ole vaikea ennustaa, miten käy työntekijän, kunnan, valtion etc… tulevaisuudessa. On enemmän kuin ihmeellistä, miten tässä ”sosiaalisen ulottuvuuden EU’ssa” voi näin edes tehdä. Mahtaisiko politikoilla olla selitys jos kysyttäis? Eikä ole vaikea arvata miten tässä viidakossa käy pk-yrittäjän joka yrittää toimia lakien ja sopimusten mukaan. Ei onnistu, se on varmaa. Tämä on kuitenkin EU’n ja Suomen virallinen linja. Sitten vielä puhellaan, alkakaa yrittäjäksi. Jos ei ole ostovoimaa, ei ole yrittäjiäkään. Valtiovalta käskee kuitenkin mennä perse edellä puuhun. Ala yrittäjäksi ja yritä etsiä tuotteellesi ostaja. Jos ette onnistu, oma vika.
Jos viennillä meinataan rahaa saada, sekin edellyttää ostovoimaa jossainpäin maailmaa. Suomessa se on hiipunut jo kymmenisen vuotta ja koskee erityisesti kotimarkkinoilla toimivia yrityksiä. Kauppiaat saattavat vielä potkutella jotenkuten. Ruoka-, viina ja bensiini menee vielä kaupaksi. Kauppataseen korjaajaksi ei pk-yrityksistä näytä olevan, päinvastoin. Tullin tilastot kertovat. Kauppatase on tänä vuonna tammi- syyskyyssa 1,7 miljardia alijäämäinen. Tämän vuoden toinen neljännes:
PK-yritykset, vienti 2,2 miljardia, tuonti 4,2 miljardia.
Suuret yritykset, vienti 12 miljardia, tuonti 10,5 miljardia.
Halpakrääsää tuodaan. Liittyy EKP’n hintavakausohjelmaan. Inflaatio on pidettävä alhaalla. Parhaiten se onnistuu kun annetaan tuoda maailmalta vapaasti halvinta, niin työtä kuin tavaraa. Työttömyyttä tulee ja velkaannumme ulkomaille, mutta se ei valitettavasti liity EKP’n toimialaan.
Tässä vielä hyvä blogi työhön https://www.kansalainen.fi/mita-duunarin-tulee-muistaa/