Sainio, Pentti: Minne Suomi pommittaa? Into Kustannus 2018, 208 sivua. ISBN 978-952-264-9454

Neuvostoliitossa väitettiin aikoinaan ja sen ymmärtäjät väittävät edelleen, etta kun maa hyökkäsi Suomen kimppuun vuoden 1939 lopulla, se teki sen ainoastaan taatakseen Pietarin kaupungin eli silloisen Leningradin turvallisuuden Suomen alueelta mahdollisesti tulevaa uhkaa vastaan. Tämä uhka olivat Neuvostoliiton läntiset suurvaltavastustajat ja varsinkin Saksa, joiden kanssa suomalaisten sanottiin veljeilevän.

Jos tuolloinen väite puhtaasti puolustuksellisista perusteista hyökkäykselleen pitäisi paikkansa, puolustus-käsitettä olisi ainakin tulkittava hyvin laveasti. Tiedetään nimittäin sataprosenttisen varmasti, että Stalinilla oli tavoitteenaan koko Suomen valloitus. Yhtä varmasti on selvää, että tavoite pysyi muuttumattomana myös kesken jääneen talvisodan päättymisen jälkeen. Stalin itse puhui talvisodastamme sen vielä kestäessä osana maailmanvallankumouksellista prosessia.

Mutta niin aggressiivinen kuin neuvostovaltio noihin aikoihin olikin, silti ei ole syytä rajata turvallisuusnäkökohtiakaan pois sen vaikuttimista. Jopa keskinkertainen pankkirosvokin pyrkii huomioimaan toiminnassaan myös oman turvallisuutensa.

NYKYINEN VENÄJÄ ei ole Neuvostoliitto. Maailmanvallankumousta eli koko maailman valloittamista se ei suunnittele ja tuskinpa mitään muutakaan valloitusta. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö suurien alueiden menettäminen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kirvelisi mieliä. Sellaiset asiat eivät ole koskaan unohtuneet helposti eivätkä unohdu vastaisuudessakaan. Tämä koskee pieniäkin kansoja, saati sitten suuria.

Venäläisten suotuisiksi katsomissa tilanteissa houkutus ottaa menetettyjä alueita takaisin saattaisi siis viedä mennessään. Virolaisten, latvialaisten, liettualaisten jne. on siten syytä pelätä turvallisuutensa vuoksi. Mutta huolensa on venäläisilläkin.

Kun Neuvostoliitto jopa agressiivisimmillaan ajatteli myös puolustusnäkökohtia, nykyiselle Venäjälle ne ovat keskeisiä. Suurimman ahdistuksen aiheuttajia siellä ovat pelko joutua saarretuksi ja siitä aiheutuvat seuraukset. Tilanne on siis sukua entisen Preussin ja Saksan valtakunnan tilanteelle.

Saksalaiset kokivat vastustajiensa pyrkivän saartamaan heidät, jolloin tuloksena olisi ollut konfliktitapauksessa Preussille ja sittemmin Saksalle hengenvaarallinen kahden rintaman sota. Niinhän todella kävikin. Preussi sentään selvisi vaivoin Fredrik Suuren johdolla, mutta Saksan valtakunta tukehtui maailmansodissa ensin ympärysvaltojen ja sitten liittoutuneiden kuristusotteeseen.

Venäjää on sen jättiläismäisen koon vuoksi luonnollisesti vaikeampi saartaa kuin keskellä Eurooppaa sijaitsevaa pientä Saksaa. Silti niin sanottujen kapitalistivaltioiden yhteenliittyminen koettiin uhaksi jo Stalinin Neuvostoliitossakin. Nykyinen Yhdysvaltain johtama liittokunta edustaa venäläisten silmissä samaa uhkaa.

Venäläisen näkemyksen mukaan Yhdysvallat on jo nyt saartanut koko Venäjän – ja siinä ohessa myös Kiinan – ja pyrkii yhä tiiviimmän renkaan takomiseen sen ympärille. Esimerkiksi Naton laajentaminen vastoin annettuja lupauksia entisiin kommunistimaihin itäisessä Euroopassa ja Baltiassa koetaan Venäjällä uhkaavaksi toimenpiteeksi. Itse Pietarikin alkaa sen mukaan olla jo vaaravyöhykkeellä, kuten sen ennen toista maailmansotaakin väitettiin olevan.

ME SUOMALAISET tiedämme tietenkin, että ainakaan Suomesta ei löydy edes hourupäitä, joista olisi uhkaa Pietarille tai Venäjälle yleensäkään. Mutta saako tämä turvallisuuskysymyksissä allergiset venäläiset vakuuttumaan siitä, että meidän maamme suunnasta ei mikään vaara uhkaisi koskaan? Alueemme lähellä on nimittäin muutakin venäläisille elintärkeitä kohteita kuin Pietari. Ne ovat Jäämeren rannikko varsinkin Murmanskin seudulla sotasatamineen ja etelämpänä olevine malmikaivoksineen. Aivan keskeinen merkitys on myös pohjoiseen johtavilla Suomen rajan suuntaisilla ja lähes 1500 kilometriä pitkillä niin sanotulla Muurmannin radalla sekä valtatiellä E 105. Ne ovat Venäjän arka elämänlankaranka tässä maailman kolkassa.

Luulisi olevan selvää, mikä on Suomen etu asioiden ollessa näin. Se olisi se, että vastuuhenkilöt Venäjällä luottaisivat siihen, että tämä suunta ei kiperissäkään tilanteissa muodosta uhkaa Venäjälle. Näin päättelivät aikanaan Paasikivi, Kekkonen ja myös Mannerheim.

Onko nyt valtaleirien suhteiden ollessa jälleen aallonpohjassa tehty tehtävissä oleva, jotta yleisesti uskottaisiin, että Suomella ei ole pienintäkään halua eikä pyrkimystä olla minkäänlaisena osallisena missään ulkopuolisten valtioiden välisissä selkkauksissa? Tähän vastaa toimittaja Pentti Sainio tuoreessa kirjassaan Minne Suomi pommittaa?

Pentti Sainio. Kuva: Into Kustannus

Ei ole aivan yhdentekevää, mikä on kirjoittajan vastaus. Sainiolla on runsaan kirjoittelunsa ja vuosikymmeniä kestäneen asiaan paneutumisensa vuoksi melkoinen alan tuntemus. Itsenäisenä ajattelijana hän on lisäksi täysin riippumaton kaikenlaisesta johdattelusta, ellei sellaiseksi katsota hänen omaa isänmaallista pohjavirettään. Valitettavasti Sainion vastaus esitettyyn kysymykseen on kielteinen.

Vaarallisinta on Sainion mukaan se, miten Suomi vuosien varrella on lähentynyt Natoa, joka Yhdysvaltain työkaluna on Venäjän silmissä perusvihollinen, ei siis vain vastustaja. Vastaavaa ajatellaan Natossa Venäjästä, vaikkei sitä yleensä selväkielellä sanotakaan. Silti ei ole salaisuus, ketä esimerkiksi Naton suurten sotaharjoitusten vihollisella todellisuudessa tarkoitetaan. Oletettavasti venäläisten harjoituksissa sama esiintyy peilikuvana.

Tähän noidanpesään Suomi on menneinä vuosina työntänyt päätään aina vain syvemmälle ja aina vain yksiselitteisemmin niin sanotun lännen leiriin asettuen. Entinen puolueettomuuden periaatekin on käytännössä poistettu toimintamme ohjenuorana, ja sen tilalle on nostettu ”arvot”.

Sainio kuvaa askel askeleelta, miten tiellä kohti täydellistä sitoutumista ”länteen” on menty eteenpäin. Paljon tilaa hän antaa esimerkiksi omituisella tavalla solmitulle niin sanotulle isäntämaasopimukselle ja sen arvioimiselle. Nimiä on Suomen puolelta ilman sen kummempia valtuuksia pistetty paperille siitä huolimatta, että paperin antamasta turvasta ei ole mahdollista sanoa muuta kuin että ”aika näyttää”.

Todennäköistä on kuitenkin, että vaaka kallistuu pikemminkin turvattomuuden kuin turvallisuuden puolelle. Sellaista ihmettä ei näet ole, etteikö rajamme itäpuolella seurattaisi suurennuslasi kädessä Suomen ottamia askeleita ja tehtäisi niistä johtopäätöksiä. Ulospäin niitä voi olla vaikea nähdä, mutta ammattisotilaana tiedän, että kaikkien maiden suurten esikuntien kassakaapeissa on tai ainakin pitäisi olla vaihtoehtosuunnitelmia mitä erilaisimpien tilanteiden varalta. Useimmat niistä eivät toteudu koskaan, ja toivottavaa on, että Venäjällä varmuudella tehdyt suunnitelmat Suomen varalta jäisivät ikuisiksi ajoiksi pöytälaatikkotavaraksi. Maamme turvattomuutta nykyinen puoliliittoutuminen Naton ja Yhdysvaltojen kanssa Venäjän strategisten ydinalueiden lähettyvillä on kuitenkin lisännyt.

SAINION ERITYISMIELENKIINNON kohteena ovat vuosikymmeniä olleet ilmailu yleensäkin ja varsinkin kaikki ilmasodankäyntiin liittyvä. ”Ilmavoimauskovainen” hän ei silti ole, vaan pikemminkin päinvastoin. Niinpä hänen kirjansa sisältääkin voimakasta kritiikkiä maanpuolustusalalla tehtyjä hankintoja kohtaan. Niillä voimavaroihimme nähden ”tolkuttomilla” rahasummilla, joilla ilmavoimillemme on hankittu kalustoa ja tullaan kai vastaisuudessakin hankkimaan, lapsipuolen asemaan jätetyt maavoimamme olisi kerrankin saatu huippukuntoon. Vain tehokkailla maavoimilla on mahdollista puolustaa pinta-alaltaan suurta maatamme ja yleensäkin luoda sellainen ennakkopelote, että hyökkäystä tänne ei kannattaisi harkita. Muutamalla lentokoneella on vaikea pelotella potentiaalista maahantunkeutujaa. Sen sijaan joudutaan monella tapaa riippuvuussuhteeseen niiden valmistajamaasta ja rahoitetaan valmistajan mahtavaa aseteollisuutta.

Erityisen hukkaan heitettyä ovat Sainion mielestä ne tähän mennessä lähes miljardi euroa, jotka on uhrattu Yhdysvaltojen sotaponnistelujen tukemiseen Afganistanissa.

Kirjoittaja siteeraa muutamaa kuukautta sitten Afganistaniin Yhdysvaltain joukkojen komentajaksi nimitettyä kenraali Austin Milleriä, joka on havainnut, että sodalla Afganistanissa ei ole loppua. Kirjaansa kirjoittaessaan Sainio ei voinut vielä tuntea Millerin tuoreinta lausuntoa, jonka mukaan Yhdysvallat ei ylipäätään voi voittaa Afganistanin sotaa. Talibanin hallinnassa on nykyään lähes puolet Afganistanin pinta-alasta eli enemmän kuin koskaan aiemmin tämän sodan aikana. Tekee mieleni lisätä, että tämä on saatu aikaan ilman ilmavoimia, joita Talibanilla ei ole lainkaan mutta Yhdysvalloilla sitäkin enemmän.

Pentti Sainion teksti on kaukana virallisesta liturgiasta, mutta juuri sen vuoksi se on tutustumisen arvoista. Yhdenmukaistettu näkemys, jota valtamedia edustaa, antaa lukijalle ja katsojalle helposti mielikuvan, ettei muunlaista, vakavasti otettavaa totuutta ole olemassakaan. Tuskin Sainiokaan uskottelee olevansa absoluuttisen totuuden hallitsija. Mutta hänen vakavasta aiheesta tekemänsä kirja pistää ajatukset joka tapauksessa liikkeelle suuntaan tai toiseen, ja sellainen ei voi koskaan olla kielteinen asia – paitsi niiden mielestä, joille toisinajattelu on myrkkyä.

Sampo Ahto. Kuva: Wikipedia
Sampo Ahto. Kuva: Wikipedia

Sampo Ahto on yleisesikuntaeversti ja sotahistorioitsija.

Ahto valmistui vuonna 1973 yleisesikuntaupseeriksi Sotakorkeakoulusta. Hän toimi vuosina 1973–1997 sotahistorian opettajana Taistelukoulussa, Sotakorkeakoulussa, Kadettikoulussa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Ahto on palkittu P. E. Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1989, Hannes Ignatiuksen kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1990 ja Suomen Marsalkka Mannerheimin sotatieteellisen rahaston kunniapalkinnolla vuonna 2002.
¤

Artikkelikuva: wallpapersontheweb.net

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ

79 KOMMENTTIA

  1. Vastavalkean toimitus ja lukijamme laajemminkin toivottavat suurella mielihyvällä Sampo Ahton tervetulleeksi uudelleen Vastavalkean kirjoittajakuntaan.

    Hänen suurella asiantuntemuksellaan ja perusteellisella paneutumisella tekemäänsä Pentti Sainion kirjan ’Minne Suomi pommittaa?’ kirja-arviota on ilo lukea. Artikkeli on nyt vapaasti kommentoitavissa. Toivon aktiivista keskustelua aiheesta ja suosittelen kaikille kirjan lukemista.

    Tauno O. Mehtälä
    päätoimittaja
    Vastavalkea-verkkolehti

  2. Voi vain toivoa, että Sampo Ahton artikkeli ja Pentti Sainion kirja saisivat mahdollisimman laajan lukijakunnan, varsinkin Arkadianmäellä.

    • Tuo on todellinen ongelma.

      Kansanedustajat ovat ylityöllistettyjä varsinkin nyt, kun Juha Sipilän hallitus suoltaa kehnosti valmisteltuja lakiesityksiä. Lisäksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaminen eduskunnassa on yllättävän heikkoa. Ryhmän kellokkaat pääsevät sitten taluttamaan lampaita mieleisensä päätöksen taakse, ilman vastaanottajan itsenäistä harkintaa.

      Pyrimme jatkossa vaikuttamaan siihen, että epämääräiset lakiesitykset tulevat jo mahdollisimman ennakkoon kriittisesti tutkituiksi. Tällöin voi odottaa kansalaistenkin pystyvän ottamaan kantaa tuleviin lakeihin. Kaija Olin-Arvolan
      GCM-artikkeli edustaa pyrkimystä tähän suuntaan.

  3. Suuren Ja Mahtavan (Neuvostoliiton) aikana, sen aikaisilla Kremlin valtiailla oli Suomalaisista politiikoista nimitys: ”paskan syöjät”. Eli kaikki mitä sieltä suunnalta tuli, niin osui ja upposi tämän puolen poliittisiin instansseihin. Nyt on ns ”tuulen suunta muuttunut”, mutta sama kaiku on askelten.

  4. Ihmisten pitäisi pikkuhiljaa ymmärtää se, että ww1 ja ww2 ei olut sota, vaan täydellisesti manipuloitu joukkomurha. Todellista ristiriitaa valtioiden (tai idän ja lännen) välillä ei ollut – eikä ole nytkään – jokainen avainpelaaja valtiosta riippumatta söi, ja syö edelleenkin saman isännän kädestä!

    ”It seems that Stalin was not only a Catholic, but he was an ordained Jesuit priest before he became a ruthless Communist dictator and mass killer of an untold thousands. Some believe Stalin was responsible for more death and destruction than Hitler yet the Catholic Church never chose to excommunicate him.

    Stalin’s real name was Josef Vissarionovich Dzhugashvili. For obvious reasons, after becoming politically active, he changed his last name to Stalin, which, in Russian, means “made of steel.”

    He was born to relatively wealthy Catholic parents and attended a church-run school at Gori. He graduated at the top of his class in 1892. He then was accepted as a student at the “Orthodox” Seminary of Tbilisi, Georgia, where he trained as a Jesuit priest.

    The history books report that Christianity was banned in Russia under the Communists, but this was not the case with the Jesuits. They not only remained in Russian territory but reportedly helped finance the first and second world wars. But that is another story.

    Stalin talked about his conversion to Marxism during an interview with Journalist Emil Ludwig. He said the “Jesuitical methods prevalent” at the seminary were severe and he became “a revolutionary, a believer in Marxism” in protest to “the outrageous regime” he endured at the school.

    He said the Jesuits were “systematic and persevering in working to achieve sordid ends. But their principal method is spying, prying, worming their way into people’s souls and outraging their feelings. What good can there be in that?”

    In spite of his feeling about the Jesuits, Stalin remained a star pupil at the seminary and was ordained as a proper Jesuit priest after seven years of study. After his graduation, however, he became “influential and active in coordinating the Georgian Social-Democratic movement in the Georgian underground against the Russian Tsar. He was a secret leader of the Mayday uprising of 1901 and quickly moved up in rank among the revolutionaries.

    In the years of turmoil that followed, Stalin was arrested and imprisoned in Siberia numerous times, but each time was mysteriously released and returned to action with the Bolsheviks. In 1917 Stalin and Lenin founded Pravda, the official Bolshevik newspaper in Saint Petersburg, which became a major tool of the revolution.

    Lenin and Stalin did not get along even though they were both active in the revolution. Lenin regarded Stalin as a double agent of the Jesuits because of Stalin’s amazing “luck” at escaping execution and prison. Then in 1922, after the Bolsheviks won the Civil War, the Rothschilds and American Jesuit Bankers offered to finance the new Soviet Union if Stalin was given a key role. Thus Stalin was made General Secretary of the Central Committee, a springboard to his eventual position as head of the Soviets.

    Stalin’s promotion set up a final show-down with Lenin. Lenin began planning to have Stalin “eliminated.” At the same time, Jesuit Superior General Wlodimir Ledochowski gave an order to Stalin to have Lenin killed. Lenin died of poisoning on January 21, 1924. The official word from Pravda was that Lenin died of syphilis.

    Thus Stalin moved into the position of the undisputed ruler of the Soviet Union. Among his first acts was to outlaw the Russian Orthodox Church. Thousands of churches and schools were seized and handed over to the Catholic Church.

    It is not very well known but Stalin, like Hitler, launched a deportation of Jews to Siberian death camps, where it is said tens of millions perished. The head of those camps was Catholic Jesuit Cardinal Gregory Agagianian, a former classmate with Stalin at Tiflis.

    Another strange part of this story is that even though he was a fully ordained priest, Stalin was allowed to marry twice. And there is no record that he was ever defrocked as a priest.

    And it should be noted that Hitler also was a practicing Roman Catholic. There seemed to be a strange involvement between both of these evil dictators and the Vatican.
    ​
    There is much more to be told about this eerie story.

  5. Tämä kuvaus ”paskan syöjistä” tarkoittaen aiempia suomalaisia päättäjiä on nyt todella yhtä relevanttia ulkopolitiikasta puhuttaessa. Mistä tulee tämä minättömyys ja halu aina alistua jonnekin ilmansuuntaan ? Vielä varhaisempana aikana käytettiin Venäjällä tsuhna- nimitystä suomalaisista, mikä viittasi eräänlaiseen henkiseen laiskuuteen, haluttomuuteen ottaa vastuuta omasta itsestä.

    Stalinin ja Hitlerin puhaltaminen samaan hiileen ei ole uusi näkemys, vaan on peräisin jo 1900- luvun alusta. Edellä kuvattu suurvaltoihin lankoja käsissään pitävä operoiva taho omaa tietoisuuden, josta Teppo Tavallinen ei voi uneksiakaan.

    Afganistanista puhuttaessa on ollut jo hyvin kauan tietoa siitä, että Ameriikan Neuvostoliitolla on valtaintressejä siellä tietyistä syistä: asemointi, jalansijan saaminen Venäjää ja Kiinaa vastaan ; öljyputkien valvominen ; CIA:n toiminnan rahoittaminen oopiumkaupalla. Suomalainen veronmaksaja on mentaliteettinsa mukaisesti kantanut tässä kortensa kekoon kokonaisen miljardin edestä. Hyvä Suomi !

    No kiertyyhän se oopiumraha jotenkin tännekin. Olihan niitä virkamiehiä taannoin iso määrä CIA – koulutuksessa rapakon takana. Se on tuottanut hedelmää, uudet tiedustelulait antavat laillisesti mahdollisuuden kyylätä kansalaisten johtopäätöksiä. Varsinkin militääripuolen jokaiseen kohdistuvan urkinnan rakentamisessa on ahkeroitu hermostuneesti. Olisikohan syynä laiton isäntämaasopimus ? Tulee mieleen myös hyytävä kokemus puolustusvoimien oman vastuun väistämisestä Raaseporin varusmiestapaturmassa. Mitähän salaisia harjoituksia siellä Hankoniemellä onkaan käyty ?

    Sotakorkeakoulun entinen opettaja Sampo Ahto on järkevyydessään aivan toista luokkaa kuin instanssin nykyinen ja äskettäinen jengi, jota voisi verrata lähinnä hurmokselliseen uskonnolliseen suuntaukseen tai vaikkapa lestamafiaan.

    Suomesta pitäisi löytyä lisää Havukka – Ahon ajattelijoita, jotta voisimme vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on.

    • ”Vielä varhaisempana aikana käytettiin Venäjällä tsuhna- nimitystä suomalaisista, mikä viittasi eräänlaiseen henkiseen laiskuuteen, haluttomuuteen ottaa vastuuta omasta itsestä.”
      Aika osuva kuvaus meistä tehty jo silloin. Tänään olemme vielä enemmän tsuhnia kun annamme nwo-mafian valloittaa ja ryöstää maamme vapaasti.
      Mitään merkittävää vastarintaahan ei ole nähtävissä, vain suunsoittoa. Tärkeämpää näyttää olevan päästä ’nylkyttämään’ kuin kantaa vastuuta perheestä ja isänmaasta.

  6. Näin sionisti-räppäreiden lakeijaksi ’noussut’ (lue: alentunut) suomipoika kunnostautuu (lue: kerjää verta nenästään)

    Russia Accused of Disrupting NATO Drills: Just Another Unfounded Allegation
    How do the Russians stand it? This is beyond annoying
    Finnish Prime Minister (PM) Juha Sipila has accused Russia of interfering with the Global Positioning System (GPS) in Finland’s Lapland region during the Trident Juncture-2018 NATO exercise. NATO fighter jets and surveillance aircraft landed and took off from the airport in Rovaniemi during that training event.
    In his weekly interview with the national public broadcasting company YLE Radio Suomi, the PM said the electronic interference was ”almost certainly deliberate.” He thinks it is quite likely that Russia was behind the episode, which jeopardized civil aviation in addition to other concerns.
    An experienced pilot himself, Sipila said that the incident would be treated as a breach of Finnish airspace. Finland has launched an investigation into the matter. Foreign Minister Timo Soini has promised to provide a report to parliament about the alleged Russian jamming.

    https://russia-insider.com/en/russia-accused-disrupting-nato-drills-just-another-unfounded-allegation/ri25411

    • Yle Uutiset Pohjois-Suomi raportoi 16.11., etteivät Lapin raja- ja pelastusviranomaiset havainneet GPS-häiriöitä NATOn harjoituksen aikana, eikä pelastuslaitokselle myöskään tullut ilmoituksia häiriöistä. Maanmittauslaitos oli havainnut lyhytaikaisia häiriöitä, joiden se katsoi todennäköisesti johtuneen revontulista.

      Pelastuslaitoksen mukaan sille olisi pitänyt ilmoittaa, jos muut viranomaiset havaitsivat häiriöitä. Se sai tietää väitetystä häirinnästä vasta jälkeenpäin… yllätys… median välityksellä.

      Pohjois-Norjan viranomaiset olivat antaneet kolmen viikon varoituksen GPS-häiriöistä NATOn suuren sotaharjoituksen ajaksi.

      Janne Pohjala osoitti Flightradarilla (linkki alla), että NATO-harjoituksen aikaiset GPS-häiriöt olivat voimakkaimpia kauimpana Venäjästä ja lähimpänä itse harjoitusaluetta.

      Eli kun massiivisen sotaharjoituksen aikana sitten odotetusti ilmeni häiriöitä puhelinyhteyksissä, Venäjähän ne tietysti aiheutti!

      https://www.facebook.com/janne.pohjala/posts/10156733793893419

  7. Hyvin tuota venäjän suututtamista on ainakin yritetty ensin airiston operaatiolla medvedjevin vierailun alla ja gpshäirintä syytökset ilman omaa tietoa. Onko nämä tarkoituksellisia tekoja kun niissä on mukana mediakampanja ministereitä ja presidenttiä myöten

    • Mitä muuta ne olisivat kuin Nwo-mafian suunniteltuja tekoja? Tuo henkisesti sairas jengi tekee kaikkensa päästäkseen käsiksi Venäjän rikkauksiin oman maamme malliin.

    • On kaksi täysin eri asiaa syyllistää Venäjää pitävän näytön kanssa ja toisaalta esittää syytöksiä pelkän valistuneen arvauksen perusteella. Jälkimmäisellä viestitetään sitä asennetta, ettei venäläisten näkemyksillä tai tunteilla ole merkitystä eli suhtaudutaan jo öykkärimäisesti venäläisiin, kun on saatu iso muskelimies rinnalle. En voi kuvitella mitään halveksittavampaa asennetta kuin tämä.

      Toisaalta Venäjän uhkaa ei Suomen ole koskaan varaa aliarvioida. Suomella oli oma vankalla realismilla koulittu skeptinen tapansa suhtautua Venäjään. Tämä itsenäinen suhtautumistapa kuitenkin korvattiin tuontitavaralla eli USA:n uuskonservatiivien ulkopoliittiseen doktriiniin perustuvalla Venäjän demonisoinnilla, jonka taka-ajatuksena on Venäjän elintilan ja vaikutusvallan kaventaminen keinoja kaihtamatta.

      Sitten, kun pyrkii arvostelemaan Venäjän demonisointia ja sille räksyttämistä, niin esiin astuu joukko ymmärtämättömiä ja tulkitsee tämän Venäjän puolella olemiseksi, vaikka tarkoituksena olisi säilyttää Suomen puolueeton asema, johon liittyy perinteinen vahvaan realismiin pohjaava Venäjä-skeptisyys ja varauksellisuus. Tämä on viheliäistä keskutelun sabotointia, jota harjoitetaan sekä tahattomasti että tahallisesti.

      • Noinhan asia paljolti on.
        Se että meillä valtaan ovat nyt nousseet suurimmat surkimukset vaikka meillä olisi paljon viisaita ja pätevämpiä on asia jota on vaikea käsittää.
        Tsuhnamentaliteetti kai sen selittää.

  8. Kiitokset Sampo Ahtolle kommenteistaan ja kannanotoistaan.

    Erityisesti merkillepantavaa on se mikä koski Talebaneja ja mikä koski voitonmahdollisuuksia Afgnistanissa kenraali Millerin kannanottoina. Tästä herää luonnollisesti kysymys siitä, että mitkä ovat suomalaisten aikaansaannokset Afganistanissa, ja mitä siellä ylipäätänsä on touhuiltu, – missä tehtävissä, ja millä rahoilla.

    Pers’aukinen kansakunta vaan harjoittelee sotaa, johon sillä ei missään olosuhteissa enää ole varaa, kun se ei kykene huolehtimaan omasta perusinfrastruktuuristaan edes rauhanajan olosuhteissa, kuten on jo havaittu. On kuulunut lähinnä kai vitsiksi tarkoitettuja, mutta vakavalla mielellä lausuttuja ajatuksia poliitbyroon taholta, että tällä tavoin pidetään terroristit loitolla. Pakko on nyt herättää kysymys siitä, kuka vastaa näiden toimien seurannaisvaikutuksista.

    Vastuunkantajien taholta on aina kuulunut korskeana rinta kaarella lausuttuja sanoja ruhon koosta riippumatta, että me kyllä kannamme täyden vastuun. Siinä se oleellisin -johon koko vastuunkanto sitten on kerta toisensa jälkeen jäänytkin, kun tilanteita on esiintynyt. Edes tulevaisuutta ei ole kyetty rakentamaan fiksummin.

    Mitä sitten tulee nk viimeaikojen sotaharjoituksiin ja niin kutsuttuun rauhanturvaamiseen, johon Suomikin osallistuu, niin on viitteitä siitä että Suomen osalta toimet eivät ole legitiimejä. Tässä yhteydessä on taas muistettava Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947, sekä Suomen perustuslaki, jota näissä yhteyksissä on rikottu.

    Merkillepantavaa on myös Sampo Ahton toteamus ilmavoimien vaikutuksesta Talebanin aluevaltauksiin, siis jotka ovat tapahtuneet ilman lentokoneita. Tässä yhteydessä, kun Suomeen hankittiin Hornetit, ostettiin jotain muuta kuin mitä lähdettiin ostamaan, siitäkin Sainio on kirjoittanut mainion kirjan, jossa töppäykset on nostettu pöydälle. Herää kysymys siitä olivatko neuvottelijat yhdessäkään istunnossa tai päätösprosessissa selvinpäin.

    Em. lentokonehankinta päätöksentekoineen saattaa olla osana nk pankkikriisiä ja lamaa -90 luvulla, jossa finanssikonsulttina toimi investointipankki Merrill & Lynch, joka sittemmin pullahti nurin, kuten Suomikin.

    Taskutkin on pitänyt Suomessa kääntää pussukat ulospäin, jotta tulisi leipää pöytään. Talouskasvu nyt ja tulevaisuudessa on Suomen osalta täysi kupla, koska elementit puuttuvvat, – ne kun on jo annettu maailmanvalloittajien käsiin, jossa kuppaaminen on peruselementti, jota ajetaan ideologisin perustein.

    Omaa perusinfraa ei kyetä enää pitämään sen edellyttämässä kunnossa. Venäläisetkään eivät ole ”lahjoittaneet” luonnonresurssejaan nykyimperialistien hallittavaksi ja se saattaa joitain nk. potuttaa. Käynnissä on Suomessa kansakunnan loppuun kaluaminen, jonka yhteydessä kaikki jyrsitään luiden ympäriltä, millä vain on ”imperiumille” poliittista, taloudellista tai muutoin strategista merkitystä, – siinä Suomen ”puupäät” auttavat parhaansa mukaan, kuin tintti käkeä kuusikossa, – vastoin parempaa omaa ymmerrystään.

    Kaikenkaikkiiaan niin Sampo Ahton kannanotoista ja Sainion selvittämistä asioista voisi yhteenvetona tulla siihen tulokseen, että Suomi on ensin kynitty putipuhtaaksi, ja sitten pakotettu osallistumaan toimiin, jotka eivät ole kansakunnan omien intressien mukaisia.

    Vesa Raiskila otti esiin kysymyksen GPS-signaalien häirinnästä. Mielenkiintoista siinä oli paikallisten pelastusviranomaisten havainnot. Mutta tottahan Suomen ulökoministeriö, ja etenkin Timo Soini tietää asiat paremmit, olivat realistiset havainnot sitten mitä hyvänsä.

    Tässä yhteydessä voidaan herättää kysymys myös siitä, että eikö sotaharjoitusten luonteeseen kuulukaan, että erilaisia strategisia fasiliteetteja häiritään kuten esim. GPS-signalointia. Todennäköisempää on että häirintä tulee omista lähteistä kuin esim. Venäjältä, joita nyt taas syytetään. Kyllä tässä nyt voisi taas HAARP-skenaariotkin vetää esiin.

    Näissä merkeissä, suosittelen Sainion kirjoihin tutustumista. Molemmissa viimeisimmässä esitettyjen tapahtumien perusteella voi tulla vain siihen johtopäätökseen, että Suomi kusee nyt omille varpailleen.

    • Pääministeri Juha Sipilä on johtunut siihen päätelmään, että Venäjä on todennäköisesti ollut Pohjois-Suomessa havaitun gps-häirinnän aiheuttaja. Sipilä kertoi arviostaan Ylen pääministerin haastattelutunnilla Oulussa.

      – On teknisesti kohtuullisen helppoa häiritä avoimessa tilassa kulkevaa radiosignaalia ja kyllä se on mahdollista, että Venäjä on ollut tässä häiritsevä osapuoli. Sellaiset kyvykkyydet Venäjällä tiedetään olevan, Sipilä sanoi.
      Lapissa häirittiin satelliittipaikannusjärjestelmää Norjassa pidetyn Naton sotaharjoituksen aikana lokakuun loppupuolella. Myös Suomi osallistui harjoitukseen.
      Norjan viranomaisten mukaan jo aikaisemmin Norjassa tapahtunut vastaava häirintä on tullut Venäjältä. ”Mitä tässä enää muita todistuksia kaivataan?”

      Ulkoministeri Timo Soini totesi GPS-häiriöstä:
      – Meille häiriön lähde on ilmeinen, ja Norjalla on sama kokemus.
      Eli Brysselin hännänheiluttajilla on ”syyllinen” selvillä, ja se on Venäjä.

      GPS on asiantuntijan mukaan ominaisuuksiltaan systeemi, jonka toimintaa osaavan toimijan on helppo sotkea.
      –Sen häirintä on helppoa, koska GPS-signaali on heikko. Häirinnässä signaali peitetään voimakkaammalla signaalilla, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori (evp.) Mika Hyytiäinen.
      –Valmius siihen on jokaisella teknisellä armeijalla, sanoo Hyytiäinen.
      Siis Nato-johtoiset joukot ovat voineet myös itse aiheuttaa GPS-singnaalien häirintää, ja niitä on voinut aiheuttaa kuka tahansa.
      http://www.magneettimedia.com/gps-hairinta-venaja-ja-eurooppa/

      • Juha Sipilä ja Timo Soini hukkaavat viimeisiäkin rippeitä uskottavuudestaan puhumalla läpiä päähänsä.

        Kokoomuksen Petteri Orpo on heitä hitusen fiksumpi olemalla hiljaa asiasta. Kokoomus imee tapansa mukaisesti hallituskumppaninsa kuiviin ja sukeltaa voitollisesti ulos tästäkin yhteistyöhallituksesta.

        Demareiden on syytä ottaa tämä opikseen ja kaihtaa yhteishallitusta Kokoomuksen kanssa…

        • En koskaan ole oppinut ymmärtämään miksi nämä(kin) rääpäleet voivat olla viroissaan kun he eivät edusta kansan tahtoa.

          • Valtaosa kansasta uskoo siihen, mitä ennenkaikkea Yle ja Brysselin Pravda sekä muukin valtaVALEmedia sanovat. Mitä niissä jätetään esim. sanomatta, sitä yksinkertaisesti ei ole olemassa, se on joko ”salaliittoteoriaa” tai määrätynlaisia lääkkeitä tarvitsevien foliohattujen huuhaata – ja kulissien takaa naruista vetävä cabal nauraa partaansa kuinka heidän hyödylliset idioottinsa pönkittävät heidän valtaansa!

  9. ”Suuri ja mahtava VENÄJÄ, VENÄJÄ joka on syyllinen kaikkeen ”,mitä on tapahtunut, ja mitä tulee tapahtumaan. Yli vuoden kestäneet kalliit tutkimukset VENÄJÄn osallistumisesta Usan vaaleihin, ovat tuottaneet ”NOTHING”. Siinä sivumausteena on löytynyt kaikenlaista asiaan kuulumatonta kaivelemista, joka kuuluu ammattimaisten politikkojen kauppasuhteisiin ulkomaisten rikollisten seurassa. Jokaisella heistä on aina jonkinlaisia luurankoja kaapissa. Täytyyhän erikoistutkija Mullerin jotakin löytävän suurten palkkioittensa eteen. Saaga jatkuu ?

    • Hiljalleen on tullut päivänvaloon mikä Muller on miehiään. Periaatteellinen TRUMPIN vastustaja? Muller on kerännyt komean ”pesämunan” vanhuuden päivilleen, saamatta mitään muuta aikaan kuin hämmennystä. TRUMPin yllätys-valinta presidentiksi syösti koko Washingtonin eliitit raiteilta, heidän varmana pidetyn omahyväisyytensä takia. Hillaryn he uskoivat valinneensa ”satamiljoonaa- nolla suhteella”.Itku tuli pitkästä ennakkaisvoitosta, joka meni surkeasti pieleen aiheuttaen valtaosassa kansaa ennen-näkemättömän shokin.TRUMPin epäkohdat ovat mitättömiä verrattuna ”CROOKED CLINTONS”. Parempi näin.

  10. Ainoa asiantuntemus, jota asevoimat ja poliittinen johto ovat osoittaneet, on taistelukarjan kyky.

    Mutta kukaan ei ole lähellä halua ottaa vastuuta. He odottavat raportteja, ikään kuin ilmestyy raportteja, jotka tarkoittavat, että törmäys oli sellainen onnettomuus, jota meidän on odotettava. Meidän on elettävä, jos meillä on tehokas puolustus.

    Sillä välin asevoimat eivät kykene kiinnittämään ”Helge Ingstadin” hylkyä. Sen sijaan, että se sijoittaisi höyheniin, sodan materiaalin ollessa ehjä, purjehtii oma meri alas vuonon pohjalle.

    Asiantuntija sumuepeleistä
    Myöskään ei ole vastuuta. Se siirretään varastointiyritykselle, koska puolustusjohtajat eivät ole asiantuntijoita siitä, millaista työtä meille kerrotaan.

    Ainoa huippuosa, joka on asetettu niin kauas asevoimista ja poliittisesta johtajasta, on tyhjä tyhmien kyky.

    Samaan aikaan asevoimat lähettävät sotakoneistansa vuonoihin ja ilmalle.

    Puolustuksen iskulause yhtäkkiä kääntyi pään päälle.

    Uhka ”meille kaikille. Ja kaikki olemme ».

    Arne O. Holm
    käännös Google 🙂

  11. Tässä vielä yksi näkökulma siihen, miksi tähtäimet osoitetaan kohti Venäjää:

    https://www.zerohedge.com/news/2018-11-20/britains-enemy-not-russia-its-own-ruling-class-un-report-confirms

    On irvokasta ja paljastavaa, että natottaja Kokoomus haluasi ehdottomasti tuottaa briteistä Suomeen kaikkein rajuinta austerity-politiikkaa, mitä demokraattisissa länsimaissa on vähään aikaan harjoitettu. Puolueelle eivät riitä edes tähän asti varsin pitkälle viedyt omat saavutukset köyhyyden lisäämisessä.

  12. Eikä mikään ole sen helpompaa kuin saada ”IDÄN nAAPURI”pillastumaan. Vain muutamia NATO-tankkeja vaikka vain Imatralle, niin jo alkaa musiikki soimaan.
    Silloin alkaa Yshka haisemaan ja balalaikka soi. Sen jälkeen SUOMI lakkaa olemasta. Siihen kait se menee kuitenkin aikanaan. TRUMP toimii jarruna ainakin virkansa ajan, mutta hänen seuraajastaan ei kukaan tiedä. Lainaten jälleen erään arvostetun poilitikon lausumaa, ”olet kuuro jos et kuule sotarumpujen pärinää”.

  13. Hollantilainen Vapauspuolueen (PVV) johtaja Geert Wilders varoitti amerikkalaista yleisöä islamin totalitarismin aiheuttamasta uhasta juutalais-kristilliselle kulttuurille. (Kristillinen kulttuurihan on tarkoitus hävittää sionistimafian toimesta! Juutalaisuus ja kristinusko ovat toisensa pois sulkevia.)

    ”Minun maani, maanosani, sinun maasi on hyökkäyksen kohteena. Meitä kaikkia vastaan hyökätään.
    Sivilisaatiomme, koko vapaa läntinen maailma on uhattuna.” (Kenen toimesta? Onko liikaa vaadittu jos puhuttaisiin todellisesta uhkaajasta, Nwo-mafia, DeepState?)

    Wilders vetosi jokaista tekemään velvollisuutensa, menemään eteenpäin rohkeasti ja suojelemaan vapautta:
    ”Vapaudella on hinta. Ja meidän on maksettava hinta. Valinta on tehtävä.
    Valinta islamin ja vapauden välillä. Ei ole olemassa mitään kultaista keskitietä.
    Alistumista ei voida hyväksyä.”

    Näin Oikeamedia https://beta.oikeamedia.com/o1-89612

    Mutta valintahan pitäisi tehdä Nwo-mafian ja vapauden välillä, eikö arvoisa tyhmeliini Geert W? Taidat olla sionistien Juudas-pukki?

    • No kun nyt kerran kysyit ”Onko liikaa vaadittu jos puhuttaisiin todellisesta uhkaajasta” ja vastaat itse siihen että ”Nwo-mafia, DeepState”, niin kerro ihmeessa minullekin kuka, ketkä tai mikä organisaatio on tämä mainitsemasi Nwo-mafia ja DeepState on? Mihin kohdistat kiväärisi piipun, Truth-hunter, vai onko kenties käynyt niin hassusti, että olet valeopposition aivopesemänä ampaissut haamujahtiin.

      Toisin sanoen; siivilöitkö hyttysen ja nielaiset kamelin?

      • Et näköjään ole lukenut kommenttejani joista asia kyllä ilmenee. Muuten et tuollaisia kirjoittelisi.
        The Truth About the Deep State
        By wmw_admin on September 19, 2018
        by Jake Morphonios — Blackstone Intelligence Network Sept 16, 2018
        This 30 minute video is a good primer to share with friends and family who think YOU are a crazy “conspiracy theorist”. The information in this video is detailed and methodical. It explains what the “deep state” is and how it operates – including real examples from known US politicians who are part of the Deep State. Share this video with your friends and family.
        http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=176533

        • Katsoin videon, ja se edusti juuri sitä ”haamujahtia” mitä ajattelinkin – eli talouden ja poliittisen järjestelmän romahduttamista kansallisvaltioiden eliitin tuhoamisen kautta. Kuvitteletko tosiaankin, että joku Soros, tai Kerry, tai Clinton tai vaikkapa Trump tai Putin on huipulla päättämässä jotain? Ei todellakaan. Nämä korruptoituneet rikolliset tekee juuri sen mitä pyramidin huippu käskee, todellista valtaa näillä marioneteilla tai pankkiireilla ei ole kuin nappi-tasolla.

          Mieti nyt itsekin tätä NWO kuviota, jonka päämäärä on YKSI MAAILMANHALLITUS. Pyramidin huippu, joka rahajärjestelmänsä kautta omistaa valtaVALEmedian, hallitukset, talouden, salaseurat, YK:n, sairaalat, hyväntekeväisyysjärjestöt, uskonnot, oikeusjärjestelmät, poliisin, koulutuksen, armeijat, tieteen maailmanlaajuisesti, ei pääse havittelemaansa ”maaliin” muuta kun kansallisvaltioiden järjestelmien romahduttamisen kautta. Juuri sen vuoksi he ovat siirtymässä näytelmänsä seuraavaan vaiheeseen, eli omien juoksupoikiensa tuhoamiseen. Ja vaikka Vatikaanikin tulee tässä rytäkässä tuhoutumaan, voit olla varma siitä, että käärmeen pää pysyy piilossa.

          Toisin sanoen, tämä orastava ”deep state” taso, eli juoksupoikien ajojahti, on vasta alkusoittoa, sille mikä on tulossa.

          • Voi olla noinkin mutta ’juoksupoikien’ viralta pano tekee pankkiirieliitin ylläpitämän rahan vallan tehottomaksi. Ja jos riittävän suuri määrä ihmiskuntaa kieltäytyy ryhtymästä DeepStaten juoksupojaksi niin se voittaa. Tuskin mikään kuvaamasi ’maailmanhallitus’ toimii jos ei ole Juudas-pukkeja.
            Ei autokaan liiku ilma poltoainetta ja kuljettajaa.

          • SOROKSEN ei tarvitse päättää muuta kuin sen, miten paljon rahaa hän onnistuu jakamaan köyhille kansoille saadakseen aikaan miljoonien ihmisten vaeltamisen, järkyttäen maiden talouden niin alas ettei sieltä nopeasti nousta.SOROSTA vastaan ei ole missään maassa enneltaehkäisyä, koska jokainen yksilö saa tehdä omaisuudellaan tahtonsa mukaan, vaikka vain lahjoittaen sen vieraille kulkijoille, tietenkin verhoutuen poliittisten, tuhoavien tarkoitusperiensä nojalla. On myöhäistä rypistellä kun ”se on housuissa”.

  14. Bilderberg-kokoukseen aikoinaan osallistunut Sauli Niinistö kannattaa bilderbergien NWO-agendan mukaista kansallisvaltioiden kuten Suomen tuhoamista (ennenkaikkea afrikkalaisten) kehitysmaalaisten massainvaasiolla maahamme. Mm. sellaiseen tosiasiallisesti tähdätään kieron petollisesti muotoillulla GCM sopimuksella eikä ole epäilyä, etteikö Niinistö juristina olisi itsekin huomannut noita petollisia kuvioita.

    ”YK:n yleiskokous 73:n kokouksessa presidentti Sauli Niinistö sanoi puheessaan tukevansa lämpimästi globaalia siirtolaisuuskompaktia ja odottavansa mielenkiinnolla konferenssia, jossa se hyväksytään Marrakechissa Marakossa.”

    Mm. tämä käy ilmi seuraavasta artikkelista: https://mvlehti.net/2018/11/20/lukijan-kynasta-asiaa-presidentinvaaleista-manipuloitiinko-aanestystulosta/

  15. Maata ei voi vallata ei siinä onnistunut Hitlerkään.
    Afganistan jäi valtaamatta kummaltakin suurvallalta, Irakin valtaus tulee olemaan kesken loputtomiin vaikka öljyä saatiinkin.
    Maan valtaus on myös kallista varsinkin köyhälle Venäjälle joka on tehnyt vain neulanpistoja.

    • Vai ei voi vallata. No kyllä oma maamme ainakin on vallattu. Emmehän me enää päätä omista tärkeistä asioistamme kun maatamme johtaa Nwo-mafian troikka.
      Eikö maa silloin ole vallattu kun on menetetty itsenäisyys, oma raha ja pankki?
      Eri asia on sitten kuinka kauan tämä ’miehitys’ kestää.
      Katoammeko kokonaan maailmankartalta historian lehdille tyyliin olipa kerran Suomi ja suomalainen kansa?

      • Taisi jäädä Suomi valtaamatta aikanaan vaikka se aikaa ottikin ja Virokin selvisi.
        Kiinalaiset sanoivat ettei Ranskan vallankumouksesta voi tehdä päätöksiä kun aika on kulunut niin vähän.

    • Ei nykyaikaisissa sodissa ”vallata” maita. Sapluunana on vaihtaa valtion johto mieleiseksi, hyväksyttää itselle riittävä määrä sotilastukikohtia, ottaa valtion lainsäädäntö hoteisiin ja luonnonvarat hyödynnettäviksi.

      Saksa on tästä jo vakiintunut esimerkki, Afganistan ja Ukraina niitä tuoreempia.

      Suomi tulee vinhaa vauhtia perässä. Kaivoslakimme ovat jo auttaneet maaperämme rikkauksien luovuttamisessa vieraille valtioille. Lainsäädäntöämme muokataan kaiken aikaa mm. Naton ohjauksessa. Ikioma quislingimme Sauli Niinistö myötäjuoksijoineen hoitaa valtiovaltaa USA:n proxyna ja vasallina.

      Nyt valmennetaan Suomen kansaa hyökkäystahtoiseksi Venäjän kimppuun. Valtamedia – Hesari ja Yle etunenässä – hoitaa tarvittavan kiihotustyön. Taitaa lainsäädännössä olla vielä reliktinä rangaistavana valtiopetoksena sotaan kiihottaminen; eiköhän se poistu vielä Juha Sipilän hallituskauden loppusuoralla?

      • Europpa Suomi mukaalukien kuuluu USAn imperiumiin edes miehitystä vaihtamatta.
        Tottelemattomille seuraa pakotteet.

      • Arvoitukseksi saa jäädä vaihdetaanko nimi SUOMI, taikka pyyhitään pois muuten vaan? Hyvä nimiehdotus on NATO-SUO.

  16. Eipä olisi uskonut vielä parikymmentä vuotta sitten, että Suomen valtaus tapahtuukin lännestä käsin : Nato – USA ja Nato – EU kun kolonisoivat yhdessä aika suuria alueita maailmassa.

    Onhan se EU:ssa laskettu, minkälaista kansojen tuhoa siellä halutaan. GCM- sopimus voisi kasvattaa Suomen alueen väkilukua leudommalla ilmastolla höystettynä 332 miljoonaan. Saksan väkiluku nousisi vain 274 miljoonaan, Ruotsin 440 miljoonaan. Eli mielenkiintoista : Suomen väkiluku ohittaisi Saksan väkiluvun. Ks. Studie auf die Webseite der Europäischen Komission auf Seite 112.
    Hyvästi joulujuhlat ja Karjalan kunnailla – laulut!
    https://dieunbestechlichen.com/2018/11/eu-berechnet-deutschland-koennten-noch-weitere-192-mio-migranten-aufnehmen/

  17. Seuraavassa kuvantunlaiselle joukolleko suomalaisten valtaenemmistö taas seuraavissa vaaleissa antaa valtakirjan jatkaa entisenlaista politiikkaa?

    ””Hallitus ja eduskunta ovat käsitelleet hiljattain sähköyhtiö Carunan kohuttua veronkiertoa. Kuten arvata saattoi, hallitus päätti, että rahaeliitti saa jatkaa veronkiertoa samalla kun tavallisen kansan hyvinvointia leikataan jatkuvasti.

    Carunan veronkierto aiheutti tänäkin vuonna Suomen budjettiin 12 miljardin loven. Verorahat kavallettiin kokoomuksen, keskustan ja sinisten korruptoineiden finanssielitistien salkkuihin. Mielenkiintoista kyllä, edes populistipuolue perussuomalaiset ei yksiselitteisesti tahtonut kieltää veronkiertoa.

    Carunan veropetokset on laillistettu niin sanotulla tasevapaussäännöllä, jota useat rahaelitistit käyttävät hyväkseen riistäessään suomalaisia. Kaikki Suomen hallituspuolueet ovat ilmaisseet ehdottoman tukensa tasevapaussäännölle.

    Hallituksesta potkittu perussuomalaiset sen sijaan yrittää kannanotollaan miellyttää yhtä aikaa sekä kansaa että rahaelitistejä. Sionisti Jussi Halla-ahon puolue julisti olevansa ”kriittinen” tasevapaussääntöä kohtaan, mutta puolue ei uskaltanut vaatia säännön kumoamista. Sen sijaan monet muut oppositiopuolueet vaativat säännöstä luopumista kokonaan. Perussuomalaiset ei uskalla hyökätä rahaeliittiä vastaan edes oppositioaseman turvista käsin.

    Uutisoimme viimeksi huhtikuussa Carunan käyttäneen monopoliasemaansa hyväkseen nostaessaan suomalaisten sähkölaskuja perusteettomasti. Caruna on ollut säännöllisesti suomalaisissa lööpeissä ylisuurten kustannusten ja veronkierron vuoksi.

    Erityisesti Caruna on kuitenkin puhuttanut siksi, että merkittävää osaa Suomen sähkönjakelusta hallitseva yhtiö päätettiin irrottaa valtionyhtiö Fortumista vuonna 2014. Carunan kohtalo oli sama kuin kaikilla yksityistetyillä monopoleilla: yhtiö siirtyi ulkomaalaisille finanssikeinottelijoille, jotka pyrkivät kiskomaan suomalaisilta mahdollisimman paljon rahaa maksamatta silti itse veroja Suomeen.

    Magneettimedia selvitti vuonna 2016, että Carunan suurimpiin omistajiin lukeutuva First State Investments kuuluu ulkomaalaisille sionistipankeille: JPMorgan, HSBC, National Nominees Ltd ja Citicorp Nominees Ltd. Amerikkalaisen JPMorganin kansainvälisen toiminnan johtaja on Israelin keskuspankin entinen päällikkö, juutalainen Jacob Aharon Frenkel.

    Kolme jälkimmäistä rahoitusyhtiötä ovat puolestaan tukeneet Israelia muun muassa sabotoimalla palestiinalaisten rahaliikennettä silloin, kun Palestiinan ja juutalaisvaltion välillä on käyty taisteluita.”

    https://www.vastarinta.com/perussuomalaisilla-ei-selvaa-kantaa-carunan-veronkierron-pysayttamiseen/

  18. Maailmanpolitiikan kuviot näyttävät kiemuraisilta:

    ”ROTHSCHILD´S ILLUMINATI CAPITULATE: “STOP IMMIGRATION TO EUROPE!! Populists Growing too Strong and Dangerous for Us!” HILLARY CLINTON SUGGESTS STRONG WORLD DICTATOR

    Wonder of wonders: Lynn de Rothschild´s bosom friend and failed US presidential hopeful Hillary Clinton calling for stop of Muslim immigration to Europe”,

    https://new.euro-med.dk/20181123-rothschilds-illuminati-capitulatestop-immigration-to-europe-populists-growing-too-strong-and-dangerous-for-us-hillary-clinton-suggests-strong-world-dictator.php

  19. Tulipa mieleeni,noista hävittäjähankinnoista,miksi niihin ja yleensäkin militaaripuolen hankintoihin ei sovelleta normaaleja markkinatalouden mekanismeja.
    Hävittäjät voitaisiin hankkia ja ylläpitää perustettavan osakeyhtiön toimesta,osakeyhtiöön sijoittaisivat kaikki sotaa ja valloitusta pelkäävät, omantuntosa ja omaisuutensa muodostamassa suhteessa.
    Valtio voisi sitten ostaa näin ulkoistettuja palveluita, tietenkin kilpailutuksen jälkeen,tällöin noudattaisimme kirjaimellisesti Europan Unionin kilpailulainsäädäntöä.
    Etuna olisi myös muiden yhteikunnaan toiminnan turvaaminen ,kun sotabutjetti olisi pysyvästi valtionhallinnon ulkopuolella.

    • Pauli Räsänen Esititpä oivallisen ratkaisuehdotuksen. Odottaisin Kone Oyj:n isännän Antti Herlinin innostuvan aloitteestasi ja pistävän peruspääomapottiin 500 miljoonaa euroa. Sehän olisi vain vajaa puolet hänen omaisuutensa arvosta. Isänmaallisena miehenä Antti haluaa Suomelle vain parasta.

      Muutama miljardi hoituu vaivatta, kun suurten osinkojen saajat lahjoittavat osinkorahansa isänmaan hyväksi.

      Suomen Urheat Kaukohävittäjät Oyj (Sukhoyj) saa varmasti myös himoyksityistäjän Anne Bernerin varakkaine sukuineen innostumaan. Venäjälläkään tuskin on mitään tätä vastaan, kun konehankinnat hyvin kilpailutettuina osuisivat liki nimikaimoihinsa Venäjän Sukhoi’hin.

      Juha Sipilänkin tuore lentokonehankinta on linjassa tämän aloitteen kanssa. Se voitaisiin aseistaa ja varustaa lasertutkalla ja -etäisyysmittarilla suorittamaan lähi-ilmapuolustusta Kempeleen kotinsa ympäristössä, jos vaikka ISIS-terroristit olisivat onnistuneet asuttamaan sen pääministeriltä kutsun saatuaan.

      • Meillähän on kokemusta kansan karttuisan käden mahdollisuuksista jatkosodan loppupuolella,tuolloin tarpeesta hankkia lentokalustoa perustettiin kansalaiskeräys koneiden hankkimiseksi.
        Kansalaisilta kerätyillä kultavaroilla ei tosin ehditty ostaa tarvittavia koneita, kun välirauha teki tuolloin koneiden hankinnan tarpeettomaksi.
        Tuossa historian episodissa olisi historioitsijoille tutkittavaa,minne lahjoitetut varat menivät, mitä niillä saatiin aikaan.
        Mutta nykyaikaan sovellettuna tuon varojen hankkimistavan soisi palautuvan, koska hankittavien koneiden käytettävyys on tullut ammatillisissa piireissä kyseenalaistetuksi,jos nuo kyseiset tahot jotka koneiden hankintaa edistävät, joutuisi omalla varallisuudellaan vastuuseen ostoksista,harkinta varmasti olisi parempi.

      • ”Isänmaallisena miehenä Antti haluaa Suomelle vain parasta.”

        Aatos Erkon mentyä mananmajoille hänen paikkansa Brysselin Pravdan takapiruna peri Antti Herlin Sanoma Oy:n hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa. Globalisti Aatos Erkko oli osallistunut Bilderberg-kokoukseen ja niin on tehnyt myös Antti Herlin. Bilderbergien agendaan kuuluu mm. kansallisvaltioiden hävittäminen Uuden maailmanjärjestyksen (NWO) tieltä. Tämä selittää Pravdan taukoamattoman monikulttuuri-propagandan ja kommunistisen Frankfurt-koulukunnan kehittämiin moraalinmädättämisoppeihin perustuvan kulttuurimarxistis-feministisen perversioaivopesun kuten homotus-, lesbotus-, transsukupuoli-, sukupuolettomuus-, monisukupuoli- ym. perversioiden esittämisen normaaleina ellei peräti normeina. Selkärangaton ja vailla identitettiä sekä kansallisuutta oleva melkein aivottomaksi luokiteltava massa on helpompi alistaa NWO-tyrannian orjiksi; feminismi oli alunperin Yhdysvaltain kommunistisen puoluueen luoma tarkoituksena epävakauttaa yhteiskuntaa ja samasta syystä se oli Neuvostoliitossa kielletty. Bilderbergien viehtymystä tiettyhin kommunistisiin ideoihin selittänee mm. seuraava:

        “The drive of the Rockefellers and their allies is to create a one-world government combining supercapitalism and COMMUNISM under the same tent, all under their control. … Do I mean conspiracy? Yes I do. I am convinced there is such a plot, international in scope, generations old in planning, and incredibly evil in intent.” ~ Larry P. McDonald, U.S. Congressman, 1976, killed in the Korean Airlines 747 that was shot down by the Soviets,
        in “Introduction” to The Rockefeller File, by Gary Allen (1975), https://www.bibliotecapleyades.net/sociopolitica/rockefeller_file/rockefeller.htm

        Suomalaisten ikioman Brysselin Pravdan eli suomalaisen kansallisvaltiomme ja KANTA-suomalaisten vihollismedian numero 1 taukoamaton EU-propagandakin liittyy edellämaitun huomioonottaen myös seuraavaan:

        ”Euroopan unionin valmistelu laitettiin alulle 50-luvun Bilderberg-kokouksissa. Lord Rothschild ja Laurence ROCKEFELLER valitsivat 100 vaikutusvaltaisinta elitistiä integroimaan Euroopan – ei suinkaan muodostaakseen mielekkäämmän tulevaisuuden tavalliselle kansalaiselle, vaan tehokkaammin toimivan valvontakoneiston ja kaiken alistamisen talouden ylivallalle.” – Kirjaesittely / Tomi Ahola: DANIEL ESTULIN: The True Story of the Bilderberg Group (2007), https://keskustelu.diabetes.fi/index.php/topic,1718494.msg1783220.html?PHPSESSID=4akjpbmei5bp3a6kf4c2dvupp3#msg1783220

        ROCKEFELLERIEN suvun edustaja kuten mm. Rotschildienkin edustaja kuuluu Bilderberg-ryhmän sisäpiiriin ja on aina kokouksissa mukana.

        Antti Herliiniä näinollen ei voi pitää isänmaallisena vaan päinvastoin isänmaamme globalisti-vihollisena, koska hän selvästi hyväksyy Pravdan linjan, joka tähtää Suomen ja KANTA-suomalaisten hävittämiseen maamme afrikkalaistamisella EU-diktatuurin Kalergi-suunnitelman mukaisesti.

        • Tästä ei Brysselin Pravda sen enempää kuin muukaan valtaVALEmedia kerro:

          ”Supermason Merkel´s Heritage as Mouthpiece of Rothschild Banker Macron´s NWO: “No Peace without Globalism. Nation States Treason. No German people, just Individuals – Must Give their Sovereignty to EU. No German people – but Many Individuals.

          SUPERMASON MERKEL HAS SOLVED HER ILLUMINATI-IMPOSED TASK AND THE GOAL OF WORLD WAR 2 COMPLETELY: SHE SAYS: NO GERMANY ANY MORE.
          Jewish elitist tells that mass immigration / multiculturalism is a Jewish / Jewish elitist tells that mass immigration / multiculturalism is a Jewish / Masonic experiment. From the ARD. It is CONVERSION OF OUR SOCIETY = SILENT ONE WORLD REVOLUTION…”

          Koko artikkeli: https://new.euro-med.dk/20181125-supermason-merkels-heritage-as-mouthpiece-of-rothschild-banker-macrons-nwo-no-peace-without-globalism-nation-states-treason-no-german-people-just-individuals-must-give-their-sovere.php

        • ”Isänmaallisena miehenä Antti haluaa Suomelle vain parasta.”
          Tuo Taunon yllä esittämä sarkastinen kommentti todellakin merkitsee ettei Antti Herliiniä näinollen ei voi pitää isänmaallisena vaan päinvastoin isänmaamme globalisti-vihollisena, siis maamme yhtenä suurimmista kansanmurhaajista.
          Ja näitä isänmaattomia maamme tuhoajia ja väkisin ’afrikkalaistajia’ riittää kun tsuhnakansa ei tee mitään omansa pelastamiseksi.

          • Tsushnakansan enemmistö on kuin puolinukuksissa oleva, teuraaksi vietävä lammaslauma. Pääpyövelit löytyvät KANSATONTA ARVOTONTA NYKY-kokoomusta johtavien psykopaattien, vailla omaatuntoa olevien kansanpetturien joukosta. He haluavat Brysselin diktatuuria ja EK:ta kumartaen luoda Suomesta afrikkalaistetun EU/NWO-diktatuurin pelkän provinssin, jonka talouden ja niinollen mm. sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän ovat miljoonat tänne houkutellut afrikkalaiset kleptoparasiitit tuhonneet; vielä jäljelläolevia kantasuomalaisia käytetään sitten suurten veroparatiisiyritysten halpana, käytännössä orjatyövoimana.

            Ks.myös https://www.nykysuomi.com/2018/11/26/reijo-tossavainen-kansallinen-kokoomus-haluaa-olla-ylikansallinen-kokoomus/

            Juha Ahvion kuvaus kokoomuksesta:
            ”Näyttää siltä, että perinteisesti kokoomuksen aatemaailman yhteenvetona käytetyn koti, uskonto ja isänmaa -kolmikannan kaikki elementit ovat nykyisen punavihreän ja Open Borders -internationalistisen ja HLBTIQ- ja velkaelvytyskokoomuksen pahimpia inhokkeja ja kauhistelun esineitä. Pidetään mielessä sekin, että kansallisen kokoomuksen puheenjohtaja Orpo julisti viime vuonna Suomen kansallisvaltiollisen itsenäisyyden satavuotisuutta juhlistaneessa veteraanijuhlassa, että kansallismielisyydestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

            Jos vertailukohdaksi otetaan 1950–1970-lukujen kokoomuspuolue ja sen silloiset merkittävät ja aidosti konservatiiviset päivänpoliittiset vaikuttajat, näyttäytyy nykykokoomus johtavine vasemmistoliberaaleine kellokkaineen erittäin rappeutuneelta ja kulttuurimarxilaisen eetoksen läpitunkemalta. Nykykokoomuksen virallisten kannanottojen perusteella voidaan todeta, että niiden mukaan arvioituna takavuosikymmenien kansalliskonservatiivinen ja isänmaalliskristillinen kokoomuspuolue ja sen selkärankaiset edustajat kuten esimerkiksi Olavi Lähteenmäki, Margit Borg-Sundman, Tuure Junnila ja Pentti Mäki-Hakola näyttäytyvät lähinnä nykykokoomuslaisen sekulaarin humanistisen globalismin ja rajattoman raha ja yksilön mielihyvä ratkaisee -eetoksen arkkivihollisina, jollaisista nykykokoomusjohtajien mukaan koko maailma mitä ilmeisimminkin täytyy – mieluiten ”vapaakaupan” varjolla pystytetyn jonkinlaisen maailmanhallituksen voimakeinoin – vapauttaa pikimmiten. ” – http://oikeamedia.com/o1-69712

          • Seuraavassa on hyvä, n.10 minuutin video:

            ”Miksi GCM-sopimuksesta vaietaan?

            Allekirjoittajamaat sitoutuvat tuomitsemaan kaiken kritiikin ja protestin rasismiksi ja muukalaisvihaksi. Rajattoman maahanmuuton vastustajat on YK:n mukaan asetettava moraalisesti epäilyttävään valoon ja eristettävä heidät sosiaalisesti yhteiskunnasta. ”,
            https://mvlehti.net/2018/11/25/miksi-gcm-sopimuksesta-vaietaan-blokkimedian-video/

            Tapio R on myös antanut hyvän kommentin siihen.

          • Näin PettUri Urpo jo Lesta-Sipilä testaavat pienehkössä mittakaavassa ”Ideaali-Suomeaan” – miljooniin nousevat afrikkalaiset kleptoparasiitit toistaiseksi vielä puuttuvat, mutta se ongelmahan lakkaa olemasta GCM-sopimuksen allekirjoituksen jälkeen:

            ”Suomea pyöritetään yli puolen miljoonan ilmaisen orjan voimin, jotka tekevät työtä ilmaiseksi.”
            https://suomimedia.wordpress.com/2018/11/24/suomea-pyoritetaan-yli-puolen-miljoonan-ilmaisen-orjan-voimin/

  21. Suomen eduskunta pystyy manipuloituna aivan hämmästyttäviin suorituksiin.

    Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg lähetti 22.10.2018 kirjeen suurlähettiläälle pyytäen Suomea mukaan Naton (siis ei YK:n) Irak-operaatioon. Lausuntokierrosta ei asiassa tarvittu, puolustus- ja ulkoasiainvaliokunnat rustasivat kantansa pikavauhtia ja eduskunta päätti lailla hyväksyä Naton kirjeenvaihdon mukaisen osallistumisen 21.11.2018.

    Lain puolesta äänesti 150 kansanedustajaa, vastaan äänesti Vasemmistoliiton 11 kansanedustajaa ja tyhjää äänesti ainoana SDP:n Jaa-ryhmästä poikennut Satu Taavitsainen, poissa 37. Eli eduskunta suoriutui tehtävästään kuukaudessa!

    Että silleen, odotamme uusia kirjeitä Natolta. Tai siis tarkemmin, eduskunnan 150 lammasta odottaa kieli pitkällä uutta johonkin sotaan mukaantulopyyntökirjettä Natolta.

    Vastavalkean toimitus on laatimassa raporttia koko lainsäädäntöprosessista.

    • Eipä eduskunta olisi paremmin voinut paljastaa kuinka se hoitaa ns. ’Judas-pukin’
      http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=160712
      (’the enemy within’ = oman kansan vihollinen) tehtävää maamme ylimpänä valtaa käyttävänä elimenä maassamme ja suurilla kansalaisten maksamilla korvauksilla.
      Vain tsuhna-kansa voi tällaisen sulattaa ilman leikkausta vaativia vakavia vatsavaivoja.

  22. Artikkelin kysyvään otsikkoon liittyen (Miten venäläiset saataisiin kimppuumme) voi vastata lyhyesti: jatketaan vain tätä rataa .. ja kun se isompi rähinä, jota Länsi koko ajan kerjää, syttyy idän ja lännen välillä niin maamme on maan tasalla Euroopan myötä. Yleensä sitä saa mitä kerjää.

  23. Venäjä näytti kyntensä Ukrainan suurvaltaselkkauksessa
    Venäjä laittoi etupiiriään järjestykseen muun muassa ottamalla kontrolliinsa kolme ukrainalaisalusta Krimin niemimaan edustalla.
    Ukrainan kriisi on suurvaltaselkkaus, jossa Yhdysvallat, ja muu läntinen Nato-koalitio pyrkii levittämään vaikutusvaltaansa.
    Tästä johtuen Venäjän tämän viikon teot eivät herätä hämmästystä. Maan passiivisuus olisi ällistyttävämpää.
    http://www.magneettimedia.com/venaja-naytti-kyntensa-ukrainan-suurvaltaselkkauksessa/

  24. Why Russia Won’t Invade the Ukraine, the Baltic Statelets or Anybody Else
    THE SAKER
    Miksi Venäjä ei hyökkää Ukrainaan, Baltian maihin tai muuallekaan

    Käänsin tuosta koneen avulla tai kone käänsi pienen osan … kannattaa lukea koko mielenkiintoinen artikkeli jos osaa kieltä

    AngloZionistin propagandakone varoittaa meitä jatkuvasti siitä, että Venäjä aikoo tunkeutua johonkin maahan. Maiden luettelo on pitkä ja vaihtelee Norjasta Ukrainaan ja se sisältää Baltian maatilat, Puolan ja jopa entiset länsimaat. Tietenkin meille kerrotaan myös, että Nato ja Yhdysvallat ovat täällä estääkseen sen. Kiitos Jumalalle heistä, eikö?
    Mutta mikä tästä kerronnasta selvästi puuttuu on keskustelu mahdollisista Venäjän motiiveista tällaiselle sotilaalliselle liikkeelle.

    The AngloZionist propaganda machine is constantly warning us that Russia is about to invade some country. The list of candidates for invasion is long and ranges from Norway to the Ukraine and includes the Baltic statelets, Poland and even countries further West. Of course, we are also told that NATO and the US are here to prevent that. Well, thank God for them, right?
    But what is conspicuously missing from this narrative is a discussion of the possible Russian motives for such a military move.

    … Lopuksi muistetaan tärkeä kysymys, jonka Bertolt Brecht kysyi: ”Kuinka joku voi kertoa totuudesta fasismista, ellei hän ole halukas puhumaan kapitalismia vastaan, joka tuo sen esiin?” Kyllä, sanoin ja vain sanoin, kollektiivinen länsi on tuominnut fasistisuuden ja kanssisalis-socialismin. Mutta teoissa? Ei, ei lainkaan. Siksi fasistinen skaala à la Poroshenko * aina * saa länsimaisten eliittien tueksi jumalallisen otsikon ”hän on SOB, mutta hän on meidän SOB”?
    Rehellisesti meillä ei pitäisi olla harhakuvitelmia länsimaisen plutokrakan luonteesta, ja meidän on aina kiinnitettävä huomiota marxilaiseen realismiin, jossa todetaan, että ”valtio on väkivaltainen laite, joka täyttää hallitsevan luokan tahdon.” Me kaikki tiedämme keistä AngloZionistisen-valtakunnan hallitseva luokka koostuu, eikö ?

    Länsi-liberaalit demokratiat ovat todellisuudessa plutokratioita, jotka luotiin kapitalististen rynnäkköryhmien avulla koko planeettamme hallitsemiseksi. Tämä oli totta ennen toista maailmansotaa. Tämä pätee myös toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, ja tämä ei ole muuttunut, huolimatta kaikista fasismin ja natsismin vitsauksista.

    Tämä tarkoittaa sitä, että länsimaiset hallitsevat eliitit tarvitsevat sodan selviytyäkseen ja säilyttääkseen uuden maailmanjärjestyksen, jonka he ovat yrittäneet asettaa meille kaikille. Venäjä ei tarvitse sotaa – tarvitsee vain rauhaa.

    Päätelmä: rentoutukaa, ihmiset, venäläiset eivät tule, lupaan!

    AngloZionistin paranoidit kollektiiviset hallusinaatioista huolimatta venäläiset eivät tule. Kyllä, he tuhoavat sinut, jos olet päättänyt hyökkätä heitä vastaan, mutta ei, he eivät tule, ainakaan omasta tahdostaan. Ei edes vapauttamaan venäläisiä vähemmistöjä Apartheid Latviassa tai natsien miehittämässä ukrainalaisessa Banderastanissa. Venäjän politiikka näihin järjestelmiin on hyvin yksinkertainen: anna niiden romahtaa yksin. Loppujen lopuksi he lopulta tulevat romahtamaan ennemmin tai myöhemmin, koska ideologiset harhaluulot ovat mahdottomia maantieteellisiä todellisuuksia vastaan.

    … And, finally, let’s remember the crucial question which Bertolt Brecht asked: “How can anyone tell the truth about Fascism unless he is willing to speak out against capitalism, which brings it forth?“. Yes, in words, and in words only, the collective West has condemned Fascism and National-Socialism. But in deeds? No, not at all. This is why Fascist scum à la Poroshenko *always* get the support of the western elites under the pious heading of “he is an SOB, but he is our SOB“?
    Honestly, we should have no illusions about the nature of the western plutocracy, and we should always heed the Marxist truism which states that “the state is an apparatus of violence which fulfills the will of the ruling class.” We all know who the ruling class of the AngloZionist Empire is composed of, don’t we?

    Western liberal democracies are, in reality, plutocracies which were created by a class of capitalist thugs with the purpose of controlling our entire planet. This was true before WWII. This was also true during and after WWII and this has not changed, notwithstanding all the sanguine denunciations of Fascism and Nazism.

    What this means is that it is the western ruling elites which need war to survive and preserve the New World Order they have attempted to impose on all of us. Russia does not need war – she only needs peace.

    Conclusion: relax, folks, the Russians ain’t coming, I promise!
    AngloZionist paranoid collective hallucinations notwithstanding, the Russians are not coming. Yes, they will annihilate you if you are crazy enough to attack them but, no, they are not coming, at least not of their own volition. Not even to liberate the Russian minorities in Apartheid Latvia or the Nazi-occupied Ukrainian Banderastan. The Russian policy towards these regimes is very simple: let them collapse on their own. After all, they will all eventually come knocking sooner or later, as ideological delusions are powerless against geographical realities.
    http://www.unz.com/tsaker/why-russia-wont-invade-the-ukraine-the-baltic-statelets-or-anybody-else/

  25. Ohessa on viime vuonna valmistunut kirjoitukseni

    Sata vuotta dialogia Venäjän ja Suomen välillä

    Kuluvana vuonna 2017 Suomi on juhlinut tuhansilla tapahtumilla 6.12.1917 julistamaansa itsenäisyyttä. Sata vuotta on kansakuntien historiassa vain silmänräpäytys.

    Siperiassa on sanonta, että vuotta ei ole mikään aika, sata kilometriä ei ole mikään matka ja sata ruplaa ei ole mikään raha. Suomen ja Venäjän suhteita ei voida rehellisesti ja älykkäästi tarkastella vain lyhyen sadan vuoden jakson perusteella. 

    Silloinen Suomen eduskunta todellakin julisti Suomen 6.12.1917 itsenäiseksi, 100 puolesta ja 88 vastaan. Julistuksella ei olisi ollut mitään merkitystä ilman muiden valtioiden hyväksyntää. Se olisi ollut vain Suomen omaa sisäistä aineenvaihduntaa. Monien kommellusten jälkeen Suomi sai silloisen Venäjän hallituksen eli Vladimir Uljanovin (Lenin) johtaman Kansankomissaarien neuvoston hyväksynnän itsenäisyydelleen vuoden viimeisillä minuuteilla 31.12.1917. Neuvoston päätös tarkoitti suosittaa Toimeenpanevalle komitealle Suomen itsenäistymistä, jonka se hyväksyikin Suomen ajanlaskun mukaan 4.tammikuuta 1918. Suomen senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud ja Vladimir Uljanov tapasivat lyhyesti 31.12.1917. Tapaaminen oli kohtelias ja ystävällinen. Sille on suomalainen silminnäkijä Aleksanteri Ahola-Valo, joka sattui olemaan Smolnassa ja näki ovenraosta kohtaamisen. Hänelle jäi se käsitys, että Svinhufvud ja Uljanov tunsivat toisensa ennestään.  Svinhufvud ja koko Suomen valtuuskunta otti suuren henkilökohtaisen riskin lähtiessään Pietariin hakemaan tunnustusta itsenäisyydelle. Venäjän kansankomissaarien neuvosto olisi voinut peruuttaa aiemmat lupauksensa Suomen itsenäisyydestä ja vangita Suomen valtuuskunnan. Venäjän valkoiset kenraalithan eivät olisi myöntäneet Suomelle itsenäisyyttä. Kenraali Judenits ei suostunut  edes keskustelemaan itsenäisyydestä. Voidaan vain kauhulla ajatella, mikä olisi ollut Suomen ja sen kansan kohtalo, jos itsenäisyyttä ei olisi myönnetty joulukuun viimeisenä päivänä 1917.   

    Ohessa ovat käännettyinä Suomen valtiollisen itsenäisyyden tärkeimmät asiakirjat. Niissä on venäläisen ajanlaskun mukaiset päivämäärät. Nyt kun Suomi juhlii itsenäisyyttään, niin se on unohtanut tarkoituksellako?  historiansa tärkeimmän tapahtuman. Tätä voitaisiin pitää historian vääristelynä. 

    Kansankomissaarien
    neuvosto
    Pietari
    I8. joulukuuta 1917.
    No 101.

    Vastaukseksi Suomen Hallituksen pyyntöön, että Suomen Tasavalta tunnustettaisiin riippumattomaksi, on Kansankomissaarien Neuvosto, täysin yhdenmukaisesti kansain itsemääräämisoikeuden periaatteen kanssa, päättänyt:
    Toimeenpanevalle komitealle ehdottaa:

    a/ että Suomen Tasavallan valtiollinen itsenäisyys tunnustetaan,
    sekä b/ että asetetaan Suomen hallituksen kanssa sopien erityinen Komitea kummankin puolen edustajista valmistelemaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka ovat seurausta Suomen eroamisesta Venäjästä.
    Kansankomissaarien Neuvoston
    Puheenjohtaja Vl. Uljanov (Lenin) 

    Kansankomissaarit: L. Trotski
    G. Petrovski
    J. Stalin
    I. Steinberg
    V. Karelin A. Schlichter. 

    Kansankomissaarien Neuvoston
    toimituspäällikkö Vlad. Bontsh-Brujevitsh 

    Neuvoston sihteeri N. Gorbunov.

    Käännös on julkaistu mm. kirjassa ”Ulkoasiainministeriön julkaisuja: Suomen itsenäisyyden tunnustaminen. Asiakirjakokoelma. Toim. Aaro Pakaslahti.” Helsinki, 1937.

    Yleisvenäläinen 
    Työläis- ja Sotilasedustajien
    Neuvoston Toimeenpaneva
    Keskuskomitea.
    Pietari
    23. joulukuuta 1917.
    No 321.
    OTE TOIMEENPANEVAN 
    KESKUSKOMITEAN PÖYTÄ-
    KIRJASTA 22. joulukuuta I9I7.

    Kokouksessaan joulukuun 22 p:nä I9I7 on Työläis-, Sotilas- ja Talonpoikaisedustajien neuvoston Toimeenpaneva Keskuskomitea päättänyt:

    1/. Tunnustaa Suomen tasavallan valtiollisen itsenäisyyden,

    2/. Yksissä neuvoin Suomen Hallituksen ja Suomen työväenluokan edustajain kanssa asettaa erityisen komitean valmistamaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka aiheutuvat Suomen eroamisesta Venäjästä.
    Puheenjohtaja J. Sverdloff 

    Sihteeri V. Avanesoff. 

    Julkaistu ”Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä” n:o 6, 1918. Tiistaina 8 p:nä Tammikuuta.

    Kun Suomi oli virallisesti saanut tunnustuksen itsenäisyydestään, niin muut valtiot saattoivat myös tunnustaa Suomen itsenäiseksi. Muiden valtioiden antamat Suomen itsenäistymisen tunnustamiset tulivat nopeasti tammikuun alussa. Venäjä tunnusti Suomen virallisesti siis 4.1.1918 ja samana päivänä Ranskan ja Ruotsin hallitukset tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Ranska tunnusti Suomen itsenäisyyden odottamatta Venäjän hallituksen lopullista ratkaisua. Saksan tunnustus julkaistiin 6.1.1918. Tanska ja Norja julkaisivat omat tunnustamisensa 10. tammikuuta. Tunnustamisen osalta Englanti ja Yhdysvallat halusivat odottaa (Venäjän) tilanteen kehittymistä. Tunnustus saatiin Englannilta 8. maaliskuuta 1919 ja Yhdysvalloilta 6. toukokuuta 1919. 

    Kun Suomi sai itsenäisyytensä tunnustamisen Venäjän kansankomissaarien neuvostolta, niin se tarkoitti, että Suomi omalta osaltaan hyväksyi tuon neuvoston toimivaltaisuuden. Sama koskee myös muita ulkovaltoja, jotka siis epäsuorasti tunnustivat Venäjän Kansankomissaarien neuvoston laillisen aseman. 

    Suomelle itsenäisyyden tunnustuksen saaminen oli äärimmäisen tärkeää. Maassa vallitsi nälänhätä, koska viljatoimitukset Venäjältä olivat keskeytyneet maailmansodan vuoksi. Itsenäisenä valtiona Suomi saattoi alkaa järjestellä omia ulkosuhteitaan. Voidaan vain ajatella millaiseen katastrofiin kansakunta olisi ajautunut, jos itsenäisyyden tunnustamista ei olisi saatu Venäjältä. 

    Vladimir Uljanovin (Lenin) 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestettiin juhlatilaisuus  Helsingin yliopiston juhlasalissa.

    Ohessa on silloisen Tasavallan Presidentin (Urho Kekkonen) puhe Leninin 100-vuotisjuhlassa Helsingin Yliopistolla 22.4.1970

    Arvoisa juhlaväki.

    Kaikkialla maailmassa muistetaan tänä päivänä Vladimir Iljitsh Uljanov Leninin satavuotispäivää ja sielläkin, missä hänen työnsä saa osakseen kielteisesti väritettyä arviointia, on pakko tunnustaa tämän valtiomiehen suuri maailmanhistoriallinen merkitys. Meille suomalaisille tämä merkkipäivä on poikkeuksellisen tärkeä, sillä Lenin vaikutti ratkaisevalla tavalla Suomen itsenäisyyden kansanväliseksi tunnustamiseksi.
    Leninin osuuden merkitys Suomen itsenäisyyden historiassa on meillä aivan viime aikoihin saakka historioitsijain ja poliittisten kirjoittajien piirissä suuressa määrin riippunut asianomaisen kirjoittajan ideologisesta asenteesta.
    Sitä tosiasiaa, että Lenin 31.12.1917 allekirjoitti neuvostohallituksen puolesta Suomen itsenäistymistä koskevan tunnustamisen, ei tietenkään haluta kieltää, mutta teon motiivit on usein asetettu kyseenalaisiksi.
    Milloin selitetään syyksi neuvostovaltion ulkonainen hätätila, milloin sisäinen sekasorto, t.s. hetken poliittisten ja sotilaallisten olosuhteiden mukanaan tuomat näkökohdat. Tällaisessa taktillisiin spekulaatioihin nojautuvassa kirjoittelussa tarkoituksellisesti sivuutetaan asian periaatteellisesti ratkaiseva puoli. Se sisältyy Leninin kansallisuuspolitiikkaan.
    Lenin tulkitsi kansojen oikeudet Ranskan vallankumouksen hengessä, vapauden, tasa-arvoisuuden ja veljeyden hengessä. Hän yhtyi varauksetta II Internationalen Lontoon kongressin v. 1896 hyväksymään päätöslauselmaan, jonka mukaan kaikilla kansoilla ilman poikkeusta tulisi olla oikeus itsenäisen valtion perustamiseen ja itsenäiseen valtiolliseen elämään.
    Kun Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue Lontoon kongressissa 1903 oli hyväksynyt periaatteen kansojen oikeudesta itsenäisyyteen, se loi pohjan leniniläiselle kansallisuusideologialle, joka oli erittäin keskeisessä asemassa Leninin suhtautumisessa Suomeen.
    Vuosisadan ensimmäisistä vuosista lähtien Lenin lukuisissa kirjoituksissaan mitä suurimmalla jyrkkyydellä tuomitsi tsaarivallan sortotoimenpiteet Suomea vastaan ja lämpimästi puolusti maan autonomiaa. Tunnustamalla Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä Lenin kruunasi pitkäaikaisen työnsä Suomen autonomian puolustamisessa ja maan itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. Tämä teko oli lisäksi siinä mielessä ratkaisevan tärkeä, että yksikään länsimaa ei katsonut voivansa tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen neuvostohallituksen myönteistä ratkaisua.
    On täysin perusteltua todeta, että Leninin kehittämä marxilainen kansallisuusideologia on ollut yhtenä peruskivenä Suomen itsenäisyyden historiassa. Tämä tulee sitäkin selvemmin esiin, kun muistetaan, että Valkoisen Venäjän kenraalit haaveillessaan tsaarihallituksen palauttamista Venäjälle eivät vielä 1919 olleet taipuvaisia mihinkään Suomen itsenäisyyttä koskeviin myönnytyksiin.
    Edellä mainitsemani ideologiset asennoitumiset ovat vaikuttaneet mm. sen, että Leninin vaikuttimet Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa ja hänen toimintansa sen jälkeen on aivan viime aikoinakin arvioitu ja tutkittu yksipuolisesti aina vääristelyyn saakka. Siinä seikassa, että Lenin antoi itsenäisyys-tunnustuksen Suomen porvarilliselle hallitukselle, mutta että hän toivoi sosialistista Suomea, on nähty ristiriitaisuutta.
    Tällöin on unohdettu, että Lenin oli yhteiskunnallisen vallankumouksen johtaja. Mutta kun olosuhteet kehittyivät Suomessa toisin kuin Neuvostoliitossa, hän realistina oli sen valmis ottamaan valtiollisten suhteidemme pohjaksi.
    Venäjän kommunistisen puolueen VIII edustajakokouksessa 19.3.1919 Lenin sanoi Suomesta: ”Joka tapauksessa siellä kaikki tulee käymään toisin kuin meillä. Jos sanoisimme, että emme tunnusta mitään Suomen kansakuntaa, vaan ainoastaan työtätekevät joukot, se olisi mitä täydellisintä hölynpölyä. Ei voida olla tunnustamatta sitä, mikä on olemassa: se pakottaa itse tunnustamaan itsensä.”
    Mutta Lenin ei olisi ollut kommunisti, jollei hän kansallisuuspolitiikkansa pohjalta lähtien olisi ottanut huomioon Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisessa Manifestissa v. 1848 esittämän näkökohdan, että kansainvälisen työväenluokan tulisi pyrkiä yhä laajempaan ja läheisempään yhteistyöhön. Tämä pyrkimys on luonnollinen, sen me kaikki ainakin periaatteessa tunnustamme. Se pohjautuu loppujen lopuksi tekniseen kehitykseen. Liikenne, kauppa ja kansainvälinen tiedotus korostavat yhä tehokkaammin kansojen välisen vuorovaikutuksen hyödyllisyyttä. Lenin katsoi, että tämä kehitys oli erikoisesti työväen kannalta edullinen. Sen vuoksi hän puolsi kansojen välistä lähentymistä ja mahdollisimman suurten taloudellisten yhteisöjen luomista.
    Mutta – ja tämä ehto on mitä tärkein – nämä yhteisöt oli luotava vapaan kansallisen valinnan perusteella ja sitä tietä rakennettava tuleva, koko ihmiskunnan käsittävä yhteistyön yhteiskunta. Lenin siis toivoi ja uskoi, että Suomen ja Venäjän naapurikansat Suomen itsenäistymisen jälkeen paremmin kuin ennen voisivat lähestyä toinen toisiaan ja yhteistyössä hyödyttää toinen toisiaan, ei vaan taloudellisella alalla, vaan myös sivistyksen ja inhimillisen kulttuurin kaikilla aloilla.
    Kun Neuvostoliitto toisen maailmansodan suurten kärsimysten jälkeen määrätietoisesti on pyrkinyt rauhallisen rinnakkaiselon vahvistamiseen ja todella kansainväliseen sivistykselliseen, kaupalliseen ja tieteelliseen vuorovaikutukseen, niin voidaan sanoa, että tällainen politiikka on aitoa leninismiä. Kilpavarustelun pysäyttäminen atomikaudella on käynyt ihmiskunnan suoranaiseksi elinehdoksi. Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus merkitsee ei vain Suomen puolueettomuuden vahvistamista, vaan myöskin rauhan voimien vahvistamista Euroopassa. Samaa voimme sanoa niistä aseistariisuntaneuvotteluista, jotka aloitettiin Helsingissä ja tällä hetkellä jatkuvat Wienissä. Uskallan vakuuttaa, että porvarillisen Suomen ehdottama Euroopan turvallisuuskonferenssi merkitsee pyrkimystä rauhan vahvistamiseen aito-leninistisessä hengessä.
    Suomen ja Neuvostoliiton kaupallinen, sivistyksellinen ja poliittinen vuorovaikutus toisen maailmansodan jälkeen on nähdäkseni selvästi osoittanut, että rauhallinen yhteistyö ja rinnakkaiselo eri yhteiskuntamuotojen välillä on sekä mahdollinen että erittäin hyödyllinen. Rauhan ja rauhallisen kehityksen kannalta tämä yhteistyö on elintärkeä. Me voimme Suomessa toisen maailmansodan jälkeen uskoa siihen, että Leninin ennustama rauhallisempi yhteiskunnallinen kehitys on Suomessa tosiaan käynyt mahdolliseksi.
    Vladimir Iljitsh Lenin on henkilönä, jossa yhdistyvät suuren valtiomiehen ja etevän tutkijan roolit poikkeuksellinen, ainutlaatuinen ilmiö historiassa. Hänen kaikki pääteoksensa liittyvät käytännön politiikkaan, ja poliittisessa toiminnassaan hän toteutti Marxin ajatusta käytännöstä teorian koettelijana.

    Hyvät kuulijat.
    Olen tarkoituksellisesti jättänyt käsittelemättä Leninin läheiset henkilökohtaiset suhteet Suomeen ja suomalaisiin, koska tämä asia on näinä päivinä saanut runsaasti valaistusta. Usein on tällöin sanottu, että valtiomiehen toimiin eivät henkilökohtaiset mieltymykset, siis tunteet voi mitään vaikuttaa, niin ei myöskään Leninin päätöksiin hänen erikoislaatuiset kosketuksensa Suomeen. On kuitenkin luonnollista, että Lenin tunsi kiitollisuutta Suomea ja suomalaisia kohtaan, koska hän täällä oli usein saanut turvapaikan ja koska monet suomalaiset monessa yhteydessä olivat avustaneet monia Venäjän vallankumousmiehiä, eikä vähiten häntä itseään.
    Voi olla, että olen väärässä, mutta minulle on Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiaa tutkiessani ja kehitystä seuratessani tullut sellainen kuva, että Leninin Suomea ja suomalaisia kohtaan tuntema kiitollisuus ja arvonanto toi oman vaikuttavan osuutensa hänen Suomea koskevaan politiikkaansakin.
    Leningradissa, siinä Smolnan huoneessa, missä Suomen itsenäistymisen tunnustamista koskeva historiallinen asiakirja allekirjoitettiin, on seinällä Suomen hallituksen toimesta kiinnitetty muistotaulu. Siinä on lause: ”Tällä jalomielisellä teollaan hän (Lenin) on ansainnut Suomen kansan jakamattoman kiitollisuuden”.

    Miten presidentti Urho Kekkonen näki Leninin ja tämän roolin ilmenee myös kirjeestään Arvo Tuomiselle:

    Päätoimittaja Arvo Tuominen               23/4 1970
    Tampere
    ”Hyvä Veli.
     
    Jouduttuani Lapin matkalta eilen palattuani mitä suurimmassa kiireessä kokoilemaan Lenin-puheeni, luin vasta tänään haastattelusi ”Uudesta Maailmasta”. Minua on Polvisen kirjasta (Tuomo Polvinen: ”Venäjän vallankumous ja Suomi” 1-2] lähtien sekä kiinnostanut että myöhemmin suututtanut väitteet siitä, että Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden ulkonaisen pakon vuoksi. Havaitsen mielihyväkseni, että Sinä et liioin ole hyväksynyt historioitsijoidemme käsityksiä tässä asiassa. Yritin rakentaa puheeni Leninin johdonmukaiseen Suomen valtiollisten oikeuksien tunnustamisen periaatteelliseen kantaan, kieltämättä sitä, että hän olisi nähnyt, että itsenäisyyden tunnustus olisi koitunut sosialistiselle Suomelle. Todennäköisenä on myös pidettävä, että silloisissa maailmanpoliittisissa asetelmissa hän odotti Suomen muuttuvan kommunistiseksi.
      
    Minua askarruttaa kysymys, mikä olisi ollut Leninin ulkopolitiikka, jos hän olisi joutunut johtamaan Neuvostoliittoa maailman toisena suurvaltana. Ensiksikin käsitykseni nyt – aivan toisin kuin pikkuporvarillisina nuoruusvuosinani – on se, että Neuvostoliiton oli vuodesta 1918 lähtien ulkoisten ja sisäisten vihollisten uhkaamana kehitettävä sotalaitostaan, enkä usko, että Lenin teki tätä sydämen halusta. Kun 1930-luvulla luin erään amerikkalaisen (Smith?) kertomuksen raskaan teollisuuden rakentamisesta, hän oli työskennellyt muistaakseni Tsheljabinskissa ja nähnyt sen epäinhimillisen paineen, jonka alaisena maakylistä siirretyt virsujalkaiset musikat siellä työskentelivät, ajattelin, että se on kaikkea muuta kuin sosialismia. Mutta kun Saksa hyökkäsi 1941, osoitti se Stalinin olleen oikeassa, mistä seikasta Paasikivi sittemmin minulle usein puhui.
      Tämä kaikki on niin pulmallinen juttu, että inhimillisesti kaikkein tuomittavimmallekin löytää motiiveja, muutakin kuin vallanhimo. Stalinin puhdistukset olen nähnyt lähinnä mielipuolisuutena, ja vaikka USA:n suurlähettiläs Davies niitä II maailmansodan aikana puolusti, en saanut siitä mitään järkevää perustetta kantani tarkistamiselle.
      
    Mutta palaan vielä Leniniin.
    Mitä hän olisi tehnyt 1930-luvulla Hitlerin päästyä valtaan? Olisiko hän tehnyt Moskovan sopimuksen elokuussa 1939.
    Olisiko hän hyökännyt Suomeen? Minulle olisi mieluisaa uskoa, että hän ei olisi hyökännyt, vaikka meidän silloinen politiikkamme ei olisi häntä pidättyvyydessä tukenutkaan.
    Mikä oli Kuusisen osuus 1939 ja mikä se olisi ollut, jos Lenin olisi elänyt 1939?
    Paljon vastaamattomia kysymyksiä, jotka tulevat aina vain vaikeammiksi, kun otetaan huomioon, että Neuvostoliitto on nyt maailmanvalta, jonka on taisteltava ei niinkään paljon kommunismin levittämiseksi maailmassa (esim. suhtautuminen Latinalaisen Amerikan kom.puolueisiin on varsin yliolkainen) kuin oman olemassaolonsa puolesta. Ymmärtääkseni Lenin eli ja kuoli yleisen maailmanvallankumouksen – tosin heikkenevässä – uskossa, mutta miten hän olisi ratkaissut maansa poliittisen linjan II maailmansodan jälkeen atomiaseen uhan alaisena.
      Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjaasi, jossa varmaan annat vastauksen – tai yrität antaa – näihin asioihin. Niillä on – vaikka ei luulisi – arvoa Suomen tämän päivän politiikalle.
    P.S. Nykyään minä fundeeraan mieluummin kuin otan osaa poliittiseen elämään. Tämä näyttää niin raskaalta vaalien jälkeen, että toivoisi tälle paikalle viisaampaa miestä.”

    Leninin muiston kunnioittamiseksi nimettiin eräs puisto Helsingissä Lenininpuistoksi vuonna 1970. Nyt sen nimi halutaan muuttaa, joka kuvastaa muuttunutta ilmapiiriä Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa.

    Helsingin kaupunginvaltuusto
    Aloite 11.10.2017 Aloite
    LENININPUISTON NIMEÄMISEKSI UUDELLEEN
    Helsingin Alppilassa sijaitsee puistoalue, joka nimettiin vuonna 1960 Vladimir Iljitsh Leninin satavuotisjuhlavuoden mukaan Lenininpuistoksi. Lenin oli Neuvosto-Venäjän johtaja ja leninistisen ideologian perustaja. Väkivaltainen, bolsevistinen hirmuhallitsija ei ansaitse muistokseen nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista.
    Puisto tulisi nimetä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi Ukko-Pekan puistoksi.
    Uusi nimi viittaa presidentti Pehr Evind Svinhufvudiin, joka tunnetaan Suomen historiassa itsenäisyysmiehenä, joka nautti laajasta kansansuosiosta. Lenininpuiston nimeäminen uudelleen Ukko-Pekan puistoksi olisi arvokas, itsenäistä Suomea juhlistava toimenpide.
    Näin ollen Sininen valtuustoryhmä esittää, että Lenininpuisto nimetään uudelleen Ukko-Pekan puistoksi.
    Helsingissä 11.10.2017
    Terho Sampo (1 + 1)
    Niinistö Jussi

    Jussi Niinistö ja Sampo Terho ovat ministereitä Suomen hallituksessa, joten aloitteensa sisältö heijastaa hallituksenkin ajatuksia. Aloite on ilmiselvää vihakirjoitusta. Molemmat allekirjoittajat esiintyvät historian asiantuntijoina mutta vuosiluku Lenininpuistoksi 1960 on virheellinen. Oikea vuosi on 1970.  Aloitteella halutaan tarkoituksellisesti unohtaa se tosiasia, että Vladimir Uljanov ( Lenin) oli tärkeimmässä asemassa, kun Venäjän Kansankomissaarien Neuvosto hyväksyi Suomen itsenäisyyden 31.12.1917. Häpäisevä aloite on kaikesta päätellen myös vastoin Suomen ja Venäjän vuoden 1992 sopimuksen hyvistä naapuruussuhteista 10 artiklaa. 

    10 artikla
    Sopimuspuolet tukevat suomalaisten ja suomensukuisten kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Ne suojelevat toistensa kieliä, kulttuuria ja historian muistomerkkejä.

    Suomen ja Venäjän suhteet eivät kehittyneet suotuisasti vuodesta 1918. Syntynyt vihanpito lopetettiin Tarton rauhansopimuksellavuonna 1920 ja lisäksi tehtiin vuonna 1922 Sopimus Suomen ja Venäjän välillä toimenpiteistä rajarauhan turvaamiseksi.

    Merkittävää Tarton rauhansopimuksessa on mm 12. Artikla koko Itämeren neutralisoimiseksi, joka meri nyt tänäpäivänä on muuttunut potentiaaliseksi konfliktimereksi, sekä 22. artikla, jolla valtioiden omaisuudet vaihdettiin keskinäisesti.   

    Tarton rauhansopimus

    Rauhansopimus[i]

    Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä.
    12. Artikla
    Sopimusvaltiot kannattavat periaatteessa Suomenlahden ja koko Itämeren neutralisoimista sekä sitoutuvat myötävaikuttamaan sen toteuttamiseksi.
    22. Artikla
    Venäjän valtion ja valtiolaitosten Suomessa oleva omaisuus siirtyy korvauksetta Suomen valtion omaksi. Samoin siirtyy korvauksetta Venäjän valtion omaksi Venäjällä oleva Suomen valtion ja valtiolaitosten omaisuus.

    Muistutus Sopimusvaltiot pidättävät itselleen toisessa maassa olevasta entisestä valtio-omaisuudestaan diplomaattista ja konsuliedustusta varten kolme kaupunkikiinteistöä tontteineen ja 
    rakennuksineen.

    On selvää, että Suomi hyötyi tuossa vaihtokaupassa eniten. Aleksanteri I oli korottanut Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi vuonna 1812. Vuonna 1811 perustettiin keskusvirastot lääkintäkollegio, postihallitus, intendentinkonttori sekä vaihetus- ja lainakonttori.1800-luvun alussa kaupungissa, Viaporin linnoituksessa ja kaupungin varuskunnissa oli väkeä yhteensä lähes 8000 henkeä. Helsinki paloi torstaina 17.11.1808. Tämä Helsingin viimeinen suuri kaupunkipalo tuhosi kaupungista neljänneksen. Palo sai alkunsa leskirouva Dobbinin omistamalta itäisen kaupunginosan tontilta 8, nykyisen Aleksanterinkadun alkupäässä. Uutena pääkaupunkina Helsinki alkoi kukoistaa niin, että 1900-luvun alussa asukkaita oli noin 100 000. Tsaarin arkkitehti saksalainen Engel suunnitteli pääkaupungin ja Venäjän rahoilla rakennettin sen empire-keskusta, Tuomiokirkko, valtioneuvoston linna, yliopisto, yliopiston kirjasto, Kaartin kaupunki jne. Kaikki tuo omaisuus siirtyi Venäjältä Suomelle Tarton rauhassa, lisäksi monien muiden kaupunkien infrastruktuuri ja rakennukset, kasarmit, linnoitukset tykkeineen jne. Yliopistolle oli annettu vapaakappaleoikeudet Venäjällä painettuihin kirjoihin niin, että nykyisin sen kokoelma on ainutlaatuisena maailmankuulu. 

    Tarton rauhansopimuksenkaan jälkeen suhteet Suomen ja syntyneen Neuvostoliiton välillä eivät olleet ongelmattomat, mm kauppasopimusta ei tehty. Sotatila syntyi jälleen 30.11.1939 ns talvisotana, joka päättyi Moskovan rauhaan 12.03.1940 mutta jatkui kesäkuussa 1941 jatkosotana. Yksi syy talvisodan rauhaan oli Saksan voimakas puuttuminen sotaan. Saksa vaati Neuvostoliitolta välitöntä rauhaa.

    Pariisin rauhansopimuksella loppui sotatila Suomen ja Liittoutuneiden valtioiden välillä vuonna 1947. Suomen vastapuolina olivat olleet Liittoutuneet maat eli Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni. Nyt niiden seuraajavaltiot ovat sopimuksen vastuuvaltioita. 

    Viime sodista Suomen ja silloisen Nevostoliiton välillä voidaan keskustella pitkään, samoin sen syistä, mutta yksi asia on tärkeä. Sodat ja myös sodat Suomen ja Neuvostoliiton välillä eivät ala silloin kun aletaan ampua. Sotatoimet kylläkin alkavat. Sotaan johtavat syyt ovat jo pitkään olleet olemassa. Voidaan myös väittää, että sotia Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei olisi syntynyt ilman, että syntyi suurempi konflikti, joka tunnetaan toisena maailmansotana.
    Joka tapauksessa lopullinen rauha siis saatiin Pariisissa vuonna 1947. Vuonna 1948 solmittiin ns YYA-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Se oli alun perin Suomen marsalkka ja silloisen tasavallan presidentti Mannerheimin idea. Ehdotus tehtiin, kun valvontakomissio oli vielä Suomessa. Marskin kenraalit kannattivat sitä, kuten Pekka Visuri on kirjassaan Paasikiven linjasta Paasikiven Suomi. Suurvaltojen puristuksessa 1944–1947 (2015) kirjoittanut.
    Josif Stalin ei kuitenkaan ehdotusta silloin hyväksynyt ennen lopullisen rauhan solmimista, koska olisi voitu väittää sopimuksen syntyneen Neuvostoliiton painostuksesta. Syksyllä vuonna 1945 suomalainen kulttuurivaltuuskunta vieraili Moskovassa. Seurueen jotkut jäsenet alkoivat moittia Mannerheimia. Stalin keskeytti moitteet nopeasti. Hän totesi suomalaiselle delegaatiolle, että jos muissa valtioissa olisi ollut yhtä kyvykkäitä valtiomiehiä kuin Mannerheim oli, niin sodilta olisi vältytty. Josif Stalin totesi myös, että kun sotakorvaukset on maksettu, niin Neuvostoliitto on valmis tekemään Suomen kanssa kauppasopimuksia, jotka ovat moninkertaiset sotakorvauksiin nähden.

    Näin tapahtui. Suomella ja Neuvostoliitolla oli viisivuotispuitesopimus, ja joka vuodelle tavaranvaihtopöytäkirja. Suomen teollisuus saattoi suunnitella investointinsa ja strategiansa luottaen pitkälliseen kauppasuhteeseen. Kaupassa ei käytetty vaihdettavia valuuttoja vaan tavaroita vaihdettiin päittäin. Suomi halusi, että vientituotteissa olisi korkea kotimaisuusaste – 80 % ja ylikin. Perusteluna oli, että koska Neuvostoliiton päävientituote oli öljy, joka oli 100-prosenttisesti neuvostoliittolaista, niin vastavuoroisesti piti suomalaistenkin tuotteiden olla suomalaista. Suomelle kauppa oli edullista. Ei ollut pankkien kuluja, ja rahat sai nostaa Suomen pankista rahtiasiakirjoja vastaan. Luottotappiota ei ollut.

    Neuvostoliiton tilaukset olivat suuria. Yksi laivatilaus saattoi olla 20 kpl erikoislaivoja. Suomi saattoi kehittää raskasta teollisuuttaan pitkäjänteisesti. Kostamukseen rakennettiin kokonainen kaupunki ja Suomi osti Raahen terästehtaille Neuvostoliitosta masuunit. Rautapelletit alkoivat kulkea Kostamuksesta Raaheen. Raideyhteys rakennettiin ja nyt Kostamuksen pellettejä rahdataan Raahen sataman kautta maailmanmarkkinoille.
    Suomelle oltiin kateellisia edullisesta kaupasta ja silloisen tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen erinomaisista idänsuhteista. Keksittiin Kekkosta solvaava termi: suomettuminen.

    Suomesta tuli maailmanluokan poliitiikan tekijä. Urho Kekkosen suuri saavutus oli ETY-kokous Helsingissä kesällä 1975. Maailman suurvaltojen johtajat kokoontuivat Helsinkiin. Tämänkin seurauksena kylmä sota alkoi kokea loppuaan.

    Nyt kaikki on muuttunut. Miksi? Sairautensa vuoksi Urho Kaleva Kekkonen joutui luopumaan presidentin tehtävästään syksyllä vuonna 1981. Seuraajaksi tuli aluksi väliaikaisesti pääministeri Mauno Koivisto, joka myöhemmin valittiin kahdeksi kuuden vuoden kaudeksi Suomen tasavallan presidentiksi. KTT Heikki Urmaksen mukaan potentiaaliset Kekkosen seuraajat – Leskinen, Liinamaa ja Paavela – tapettiin. Mauno Koivisto oli bersteinilainen sosialidemokraatti, kommunistien vihaaja.

    Mauno Koiviston tavoitteeksi tuli viedä Suomi salaa länteen, Euroopan unioniin. Sen esteenä olivat Pariisin rauhansopimus ja YYA-sopimus. Salainen Operaatio PAX suunniteltiin ulkoasiainministeriössä keväällä 1990. Nyt asiakirjat ovat tulleet julkisiksi 25 vuoden salassapidon jälkeen. Operaatio on karmeaa valtiopetosta vastoin Suomen kansallisia intressejä ja etuja.
    Urho Kekkonen oli taitavasti osannut hyödyntää Pariisin rauhansopimusta ja YYA-sopimusta sekä pitänyt Suomen suurvaltaristiriitojen ulkopuolella. Tunnetuksi tuli, että Suomen tehtävä maailmalla on pikemminkin lääkärin kuin tuomarin. Kekkonen uskoi, että turvallisuutta ei rakenneta aitoja rakentamalla vaan veräjiä avaamalla. Suomen etuna maailmalla oli, ettemme olleet entisiä siirtomaaisäntiä. Nyt EU:n kautta olemme sitoneet itsemme noiden valtioiden rikoksiin siirtomaissaan.

    Operaatio Pax tarkoitti Suomen lipeämistä Pariisin rauhansopimuksesta hyödyntäen Neuvostoliiton heikkouden tilaa. Kuviteltiin, että Neuvostoliitto menisi murusiksi. Tilalle tuli kuitenkin entistä vahvempi Venäjä, joka todistaa sotilasvoimaansa nyt Syyriassa. Samoin kuviteltiin, että Saksojen yhdistyessä Saksa saisi takaisin suvereniteettinsa ja sen kanssa tehtäisiin rauhansopimus. Mikään ei toteutunut. Saksa on edelleen miehitetty ja rauhansopimustakaan ei ole tehty. Operaatio Pax tarvittiin, jotta Suomi voitiin viedä salahankkeena EU:hun.

    Jaakko Blombergin kirjassa Vakauden kaipuu (2011) sivulla 255 on kirjoitettu seuraavaa:
    ”Päätöstä [Pariisin rauhansopimuksen vesittäminen] oli Helsingissä valmisteltu hyvin pienessä piirissä, koska operaation [PAX] vuotaminen julkisuuteen olisi voinut vahingoittaa sitä pahoin. Tasavallan presidentti [Mauno Koivisto] informoi tehtävistä päätöksistä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Markus Aaltosta perjantaiaamuna 21. syyskuuta [1990] ennen valtioneuvoston istuntoa.”

    Tämä oli yksi Mauno Koiviston harhautuksista. Annettiin vaikutelma, että koko eduskuntaa muka olisi informoitu. Puhelinsoitto Aaltoselle ei ole sellainen ilmoitus.
    Julkisuudessa on valehdeltu edelleenkin, että Neuvostoliitto olisi muka hyväksynyt Suomen/Mauno Koiviston yksipuolisen ilmoituksen Pariisin rauhansopimuksen III osan artiklojen mitätöimisestä. Suomen valtaapitävät olivat valheellisesti vakuuttaneet Neuvostoliitolle, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka pysyy muuttumattomana. Sokea Reettakin näkee, että kurssi on lännen tiellä kuten laivan kapteeni, tasavallan presidentti Sauli Niinistökin, on vakuuttanut.
    Suomen ulkopolitiikka on muuttunut 180 astetta. Suomi on Venäjän vihollisten leirissä. Kansalaisilta on salattu kaikki tosiasiat. Vasta nyt, 25 vuoden salassapitomääräysten rauettua, suomalaiset voivat tietää, miten Neuvostoliitto reagoi Operaatio PAX:in puuhamiesten suunnitelmiin. Venäjän tulkinta tuli esille 25 vuotta salassa pidetyssä nootissaan 281/2eu käännös MOSB268/1 pvm 6. marraskuuta 1990 [nootin venäjänkielinen kopio ja sen käännös ovat osa Operaatio PAXin salaisia asiakirjoja, jotka siis tulivat julkisiksi 25 vuoden salassapidon jälkeen vuoden 2016 alussa], joka ei vahvista mitään muutosta Pariisin rauhansopimukseen. Päinvastoin tuo nootti vahvistaa Suomen harjoittaman puolustus- ja turvallisuuspolitiikan perusteiden muuttumattomuuden kuin myös asevoimien koon. Isolta-Britannialta ei tullut edes noottikommenttia, vaan pressin yhtä tyhjää oleva kirjoitus ilman leimaa ja allekirjoitusta.

    Kun Suomi liittyi EU:hun, niin vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus ja vuoden 1992 ns naapuruussopimus Venäjän Federaation kanssa olisi pitänyt sanoa irti tai mukauttaa EU-kelpoisiksi, jotta ne olisivat tulleet myös EU:ta sitoviksi. YYA-sopimus oli rauennut itsestään Neuvostoliiton kanssa tehtynä kun sen tilalle tuli Venäjän federaatio. Tämän kanssa tehtiin tuo vuoden 1992 sopimus hyvistä naapuruussuhteista. Suomi on huijannut kansainvälistä yhteisöä ja asettanut itsenä konfliktiin naapurinsa Venäjän federaation kanssa. Sopimusrikkojilla ei ole ystäviä ja puolustajia. Pacta sunt servanda.
    Veljeilyllään NATOn, USA:n ja muiden ulkovaltojen kanssa Suomi on rikkonut Pariisin rauhansopimusta.

    Seuraavassa on relevantteja otteita Pariisin rauhansopimuksesta:
    II OSA.
    Poliittiset määräykset.
    I luku.
    3 artikla.
    Välirauhansopimuksen mukaisesti saatetaan Neuvostoliiton ja Suomen välillä Moskovassa 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehty rauhansopimus jälleen voimaan, kuitenkin niin, että mainitun sopimuksen 4, 5 ja 6 artiklat korvataan tämän sopimuksen 2 ja 4 artikloilla.
    3 Artikla (talvisodan Moskovan vuoden 1940 rauhansopimuksesta)
    Molemmat Sopimuspuolet sitoutuvat kumpikin puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toistansa vastaan ja olemaan tekemättä mitään liittoja tai osallistumasta koalitio-liittymiin, jotka ovat suunnatut jompaakumpaa sopimuspuolta vastaan.
    Статья III
    Обе Договаривающиеся Стороны обязуются взаимно воздерживаться от всякого нападения одна на другую и не заключать каких-либо союзов или участвовать в коалициях, направленных против одной из Договаривающихся Сторон.
    Article 3
    Both contracting parties undertake each to refrain from any attack upon the other and to make no alliance and to participate in no coalition directed against either of the contracting parties.
    III OSA.
    Maavoimia, sotalaivastoa ja ilmavoimia koskevat määräykset.
    13 artikla:
    Maa-, meri- ja ilma-aseistus ja linnoitukset on tarkoin rajoitettava sisäistä luonnetta olevien tehtävien suorittamiseen ja rajojen paikalliseen puolustamiseen. Edellä olevan mukaisesti Suomi ei ole oikeutettu pitämään suurempia aseellisia voimia kuin:
    a) maavoimat, mukaan lukien rajavartiojoukot ja ilmatorjuntatykistön, kokonaisvahvuudeltaan 34,400 miestä;
    b) sotalaivaston, jonka miehistövahvuus on 4,500 ja kokonaistonnisto 10,000 tonnia;
    c) ilmavoimat, mukaan lukien laivaston ilmavoimat ja reservilentokoneet, joiden kokonaisvahvuus on 60 lentokonetta ja 3,000 miestä. Suomi älköön pitäkö tai hankkiko lentokoneita, jotka ovat suunnitellut ensisijassa pommituskoneiksi sisäpuolisin pomminkuljetuslaittein.
    Näihin vahvuuksiin sisältyvät kussakin tapauksessa taistelu-, huolto- ja johtohenkilöstö.
    17 artikla:
    Suomi älköön pitäkö, valmistako tai kokeilko mitään atomiasetta, minkäänlaisia omalla käyttövoimallaan kulkevia taikka ohjattavia ammuksia tai sellaisia laitteita, jotka liittyvät niiden laukaisemiseen (paitsi sellaisia torpedoja ja torpedojen laukaisemislaitteita, jotka kuuluvat tämän sopimuksen sallimien sota-alusten tavanomaiseen aseistukseen), kosketuksetta räjähtäviä herkkyysmekanismin avulla sytytettäviä merimiinoja tai torpedoja, miehitettäviä torpedoja, sukellusveneitä taikka muita veden alla kulkevia aluksia, moottoritorpedoveneitä tai erikoistyyppisiä rynnäkköaluksia.
    18 artikla:
    Suomi älköön itselleen pidättäkö, valmistako tai muuten hankkiko sotamateriaalia, tahi ylläpitäkö tuotantokoneistoa sotamateriaalin valmistamiseksi yli sen, mikä on tarpeen tämän sopimuksen 13 artiklassa sallittujen puolustusvoimien ylläpitämiseen.

    Suomi on nyt erittäin vaarallisessa tilanteessa. Keväällä 1938 Neuvostoliiton lähetystösihteeri Boris Jartsev kertoi suomalaisille neuvottelijoille Jozef Stalinin erikoisagenttina, ettei Puna-armeija jää odottamaan sitä, että Rajajoelle tulee vieraita sotajoukkoja. Neuvostoliitto ehdotti neuvotteluita ja sopimusta. Uusi ulkoasiainministeri Eljas Erkko joulukuusta 1938 alkaen keskeytti neuvottelut. Mannerheimia ei oltu informoitu Jartsev-neuvotteluista. Hän olisi myöntynyt Neuvostoliiton ehdotuksiin aluevaihdoista. Kriisi johtikin sitten talvisotaan. Suomi on jo moneen kertaan ylittänyt tuon Jartsevin esittämän vaarallisen rajan.

    Mitä siis nyt tulisi tehdä? Suomen tulee palata Venäjän suhteissaan tilanteeseen, joka vallitsi Kekkosen aikana.

    Suomessa olevan venäläisperäisen väestön tulisi olla huolissaan. Suomessa lienee venäläisperäistä väestöä noin 70 000 henkeä. Jos kriisi pahenee, Suomi voi laittaa vain presidentin asetuksella voimaan ns. puolustustilalain. Sen perusteella voidaan vain poliisipäällikön päätöksellä pidättää eli siis vangita kuka tahansa henkilö kolmeksi kuukaudeksi.
    Suomella on tästä menettelystä aiempaa kokemusta. Ennen talvisotaa ja myöhemmin otettiin turvasäilöön satoja suomalaisia vankilan olosuhteisiin. Tiedossani ei ole, että he olisivat saaneet myöhemmin mitään korvausta vangitsemisestaan.

    Kun Japani hyökkäsi Pearl Harbourissa joulukuussa 1941 USA:n kimppuun, niin välittömästi jo samana päivänä vangittiin japanilaistaustaisia USA:n kansalaisia Hawaijilla perheineen. Kaiken kaikkiaan keskitysleirin kaltaisissa olosuhteissa oli sodan ajan noin 120 000 japanilaistaustaista henkilöä perheineen. He menettivät kaiken omaisuutensa. Sama kohtalo voi kohdistua Suomessakin joihinkin henkilöihin perheineen.

    Liennyttäminen on siis aloitettava, ja siinä RUFI ry voi tehdä erinomaista työtä.

    Suomen esihistoriassa on kerrottu, että kristinusko tuli Suomeen Ruotsin kautta ristiretkien muodossa 1100-luvulla. Se ei pidä paikkaansa. Suomen ollessa Ruotsi siirtomaana Ruotsi tietoisesti väärensi Suomen esihistorian. Suomessa oli ollut kuninkaita ja kuningaskuntia paljon ennen Ruotsin valtaa. Suomessa haudattiin kristillisellä tavalla, kun Ruotsissa oli vielä pakanallinen polttohautaus. Kristinuskosta on esinelöytöjä 300-livulta. Ortodoksian tulosta Suomeen Venäjän kautta on merkkejä jo 600-luvulta eli siis paljon ennen kuin Venäjä itse siirtyi virallisesti ortodoksiaan. Suomen yhteydestä Venäjän/bysantin ortodoksiaan todistavat lainasanat muinaisvenäjästä: pakana, pappi, raamattu, risti ja suntio.

    Viimeinen satavuotta Suomen ja Venäjän dialogissa on siis vain pieni raapaisu. NykySuomen johtajat vain eivät tunne edes kulunutta sataavuotta. Sen todistaa tietämättömyys ja ymmärtämättömyys vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen olemassa olosta ja merkityksestä. Päättäjät veljeilevät Ruotsin kanssa eivätkä tiedä, kuinka Ruotsi aikoi huijata Suomelta Ahvenanmaan väärennetyillä kartoilla Kansainliitossa. Petoksen paljasti Japanin edustaja. Asiasta on kirjoittanut mm Yrjö Niiniluoto kirjassaan: ”Mitä on olla suomalainen”.

    Venäjä halusi lahjoittaa Suomelle Pietarissa olevan Suomi talon lahjana satavuotiaalle itsenäiselle Suomelle. Ei kuulemma almuna kelvannut. Asiasta on kirjoittanut Heikki Talvitie artikkelissaan ”Yhdysvaltain ylivalta ja Venäjä. Vaikutus Suomen ja Ruotsin Venäjä-suhteisiin” kirjassa ”Vakaus vaakalaudalla”. 

    Tällä hetkellä Venäjää pidetään virallisestikin Suomen suurimpana uhkana. Valtioneuvoston turvallisuuskomitea epäilee Venäjän vaikuttavan Suomen tuleviin presidentin vaaleihin jopa murhilla ja terrori-iskuilla. 

    Tasavallan presidentti Urho Kekkonen puuttui silloisiin vihakirjoituksiin mm radiopuheessaan
    25.1.1959 radiossa

    YÖPAKKASTEN PÄÄTTYESSÄ
    Erityisesti lienee paikallaan sanoa niille, jotka taas tämän keskustelun vuoksi ovat vaivanneet päätänsä joillakin uusilla esille tulleilla kysymyksillä, pääministeri Hrustsevin heti keskustelujemme alussa vakuuttaneen, että Neuvostoliitolla ei ole esitettävänään mitään uusia ehdotuksia Suomelle. Paikallaan on myös mainita näiden päivien aikana käyneen selville, että Neuvostoliitto aivan lähitulevaisuudessa lähettää uuden suurlähettilään Helsinkiin. Eräs kysymys, josta jo joulukuun 10. päivänä pitämässäni radio ja televisiopuheessa mainitsin, tuli poikkeuksellisen voimakkaasti esille näissä keskusteluissa. Tarkoitan Suomen julkisen sanan suhtautumista Neuvostoliittoon. Pääministeri Hrushtsev käsitteli lounaspuheessaan tätä asiaa varsin laajasti. Yksityisessä keskustelussamme ulkoministeri Gromyko sanoi, että heillä oli aivan viime ajoilta kerättynä varsin runsaasti Suomen lehdistön lausuntoja, joissa esitetään arvostelua ja ilkeyksiä Neuvostoliitosta ja sen oloista. Tässä aiheessa viivyttiin erityisen kauan. On ikävää, että minun täytyy tähän kysymykseen yhä uudelleen ja uudelleen palata, mutta käsitykseni mukaan on aivan varmaa, että ilman sanomalehdistön osoittamaa pidättyvyyttä ja vastuuntunnetta ei koskaan saada maittemme välisiä suhteita sille luottamukselliselle kannalle, jolla niiden meidän oman etumme mukaisesti täytyy olla.
    Tämä on Neuvostoliitolle arka kysymys, ei varmaankaan sen vuoksi, että haukku tekisi haavan, vaan siksi että tuollaisen epäystävällisen kirjoittelun käsitetään kuvastelevan kansan piirissä vallitsevaa yleistä mielialaa. Miten tällaisen mielialan pohjalle voidaan rakentaa ystävyyden politiikkaa naapurimaiden kesken? Fredrik Suuri sanoi kerran, kun hänen armeijaansa oli arvosteltu: ”Älkää välittäkö tuollaisesta puheesta, ei siitä kannata suuttua, eivät he graniittia pysty puremaan.” Hyvä olisi, jos Neuvostoliiton kansa suhtautuisi meidän pakinoitsijoihimme ja piirtäjiimme ja muihin vastaavanlaisiin julkisen sanan käyttäjiin samalla tavalla, mutta ymmärtääkseni asia on niin, että Neuvostoliitolla on kyseessä periaate: kun ollaan ystäviä, käyttäydytään kuin ystävät.
    Minulla oli näitten päivien aikana mieluisa tilaisuus paljastaa Smolnassa muistotaulu, jonka teksti suomeksi kuului seuraavasti:

    ”Vladimir Iljits Lenin allekirjoitti tässä huoneessa 31. päivänä joulukuuta 1917 Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostovallan kansankomissaarien neuvoston päätöksen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamisesta. Tällä jalomielisellä teollaan hän on ansainnut Suomen kansan jakamattoman kiitollisuuden.”

    Tämä paljastustilaisuus, jota juhlistettiin soittamalla Suomen ja Neuvostoliiton kansallishymni, oli koruttomuudessaan hyvin arvokas ja vaikuttava ja luulisin, että tämän muistolaatan kiinnittäminen Leninin työhuoneen seinälle on omiaan lisäämään ystävyyttä kansojemme kesken.

    Paljastuspuheeni päätin seuraaviin lauseisiin:

    ”Toivon, että ne sadat tuhannet ihmiset, jotka Leninin muistoa kunnioittaen käyvät tässä hänen työhuoneessaan, joutuvat muistotaulun avulla kiinnittämään huomiota siihen läheiseen yhteistyöhön, joka vallitsi Vladimir Iljits Leninin ja suomalaisten välillä jo ennen lokakuun suurta vallankumousta ja siihen jaloon tekoon, jolla Lenin johtamansa neuvostotasavallan nimessä tunnusti Suomen itsenäisyyden.”

    Edelleen Kekkonen on puhunut

    Lenin
    ”Tunnustamalla Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä Lenin kruunasi pitkäaikaisen työnsä Suomen autonomian puolustamisessa ja maan itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. Tämä teko oli lisäksi siinä mielessä ratkaisevan tärkeä, että yksikään länsimaa ei katsonut voivansa tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen neuvostohallituksen myönteistä kannanottoa. On täysin perusteltua todeta, että Leninin kehittämä marxilainen kansallisuusideologia on ollut yhtenä peruskivenä Suomen itsenäisyyden historiassa. Tämä tulee sitäkin selvemmin esiin, kun muistetaan, että valkoisen Venäjän kenraalit haaveillessaan tsaarihallituksen palauttamisesta Venäjälle eivät vielä 1919 olleet taipuvaisia mihinkään Suomen itsenäisyyttä koskeviin myönnytyksiin.
    Voi olla, että olen väärässä, mutta minulle on Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiaa tutkiessani ja kehitystä seuratessani tullut sellainen kuva, että Leninin Suomea ja suomalaisia kohtaan tuntema kiitollisuus ja arvonanto toi oman vaikuttavan osuutensa hänen Suomea koskevaan politiikkaansakin.”
    Kun nykyisin puhutaan paljon pyrkimisestä objektiiviseen historianopetukseen, niin minun ymmärtääkseni alkaisi jo olla aika antaa arvo Leninin panokselle Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa.
    Olisi myös syytä muistaa, että länsivaltojen Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli riippuvainen siitä, mitä Lenin jo oli tehnyt.
    Venäjän valkoiset kenraalithan torjuivat ajatuksen Suomen itsenäisyydestä viimeiseen saakka. Mikäli muistan, esimerkiksi kenraali Judenits ei edes suostunut keskustelemaan Suomen itsenäisyydestä. Ajatus oli niin täysin vieras hänelle.

    Kunniamerkki
    ”Kun sain tiedon, että korkeimman neuvoston puhemiehistö on suonut minulle Leninin kunniamerkin, täytti tämä tieto luonnollisestikin mieleni suurella ilolla, mutta käsitin hyvin ja käsitän hyvin, että tämä merkittävä ja harvinainen kunnianosoitus ei kohdistu suinkaan minuun henkilökohtaisesti niiinkään kuin siihen ulkopolitiikkaan, jota minulla on ollut kunnia edustaa, ja siihen maahan, jonka kansalainen olen.
    Kunnianosoitus kohdistuu niihin moniin hyviin työtovereihin, joita minulla on ollut, mutta se kohdistuu myös laajoihin suomalaisiin kansankerroksiin, naisiin ja miehiin, joita en tunne, mutta jotka ovat vuosien ja vuosikymmenien mittaan antaneet tehokasta tukea sille ystävyyden ulkopolitiikalle, jota omilla vähäisillä voimillani olen koettanut olla mukana toteuttamassa.”

    Suomalaiset ovat kehuneet itseään rehelliseksi kansakunnaksi ja maaksi, joka on aina maksanut velkansa. Vuoden 1734 rikoslaissa Ruotsin vallan aikana oli määräys, jos kolmannen kerran syyllistyy varkauteen, niin rangaistuksena on teloitus. Vain kovilla rangaistuksilla suomalaiset on saatu pysymään kaidalla tiellä. Kun Suomi kävi jatkosotaansa, niin Saksa toimitti Suomelle sen tarvitsemat elintarvikkeet, lääkkeet, aseet ja ampumatarvikkeet. Kaikki nuo toimitettiin velaksi. Kun Suomi solmi välirauhansopimuksen syksyllä 1944 Liittoutuneiden valtioiden kanssa, niin yksi määräys oli, että Saksan saatavat ja saksalainen omaisuus Suomessa siirtyisi Neuvostoliitolle. Päätettiin väärentää maksukuitit siitä, että Suomi oli maksanut kaikki saksalaiset tavaratoimitukset, jottei tarvitsisi maksaa niitä Neuvostoliitolle. Se siitä suomalaisten velkojen maksusta. Asiasta on kirjoittanut eversti Ragnar Nordström muistelmissaan ”Voitto tai kuolema”.  Kun Suomi vuonna 1956 halusi saada hyvitystä Saksan armeijan aiheuttamista tuhoista Lapissa, niin saksalaiset nostivat pöydälle maksamattomat sotavelat jatkosodan ajalta. Velkojen keskinäinen perintä päättyi siihen.

    Toisen maailmansodan tapahtumista on vaikea saada selkoa, sillä Suomen historiaa on tarkoituksellisesti vääristelty. Suomen marsalkka Mannerheim olisi halunnut julkaistavaksi johdannon muistelmiinsa, jossa hänen tarkoituksensa oli kertoa totuus. Mannerheim kuoli ennen kuin muistelmat julkaistiin. CIA:n palveluksessa tuolloin ollut eversti Aladar Paasonen, sota-ajan armeijan tiedustelupäällikkö, määrättiin mukailemaan uudelleen Marskin muistelmat. Asiasta voi lukea Helsingin Suomalaisen Klubin Marski sivuilta. Mannerheimilla oli salainen radioyhteys Staliniin sodankin aikana. Asiasta on kirjoittanut Vilho Tahvanainen kirjassaan ”Erikoistehtävä”. Tahvanainen ja kirjansa mollattiin.  Erkki Hautamäki on kirjassaan”Suomi myrskyn silmässä” on myös kertonut tuosta salaisesta radioyhteydestä. Kirjaansa vain ei ole saatu julkaistua Suomessa vaan Virossa.  

    Suomalaiset ovat syyllistäneet Saksaa Lapin sodan tuhoista mm Rovaniemen palosta. Tosiasiassa Rovaniemen tuho oli suomalaisten omaa syytä. Lapin sodan aikana paikalle ensimmäisenä tulleet erikoisjoukot räjäyttivät asemalle olleet kaksi ammusjunaa. Räjähteet sytyttivät koko puurakenteisen Rovaniemen palamaan. Suomalaiset sotilaat polttivat myös asuintalot, Lapissa poltetun maan taktiikalla, jottei Puna-armeija olisi voinut käyttää niitä hyväkseen.

    Suomalaisia vaivaa tänäkin päivänä lapsenomainen usko pyyteettömään ulkomaiseen apuun mahdollisessa konfliktissa Venäjää vastaan.  Suomessa oli pelko 1940 luvun lopulla kommunistien vallankaappauksesta. Joukko ns asevelisosialisteja meni Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystöön tiedustelemaan aseapua. Vastaus tuli parin päivän kuluttua. Kerrottiin, ettei Amerikan apua ollut saatavilla, mutta ilmaiseksi tarjottiin hyvä neuvo: yrittäkää vastaisuudessa tulla paremmin toimeen suuren naapurinne kanssa.  Asiasta on kirjoittanut professori Jarmo Virmavirta artikkelissaan ”Herää Eurooppa, sota on jo ovella”, kirjassa ”Vakaus vaakalaudalla”.

    Kansakuntien välistä vihanpitoa on pohtinut mm venäläinen runoilija Jevgeni Jevtushenko. Hänen ajatuksistaan voi lukea mm kirjastaan Näkymättömät langat. Ne ovat kulttuurisiteitä, jotka ylittävät rajat. Valokuvien, taiteen ja yleensä kulttuurin voimaa Jevtushenko piti toimivana. Hän oli saanut herätyksen nähtyään New Yorkin Modernin taiteen museon sodan jälkeen 50-luvulla tehdyn valokuvanäyttelyn Ihmisen suku, The Family of Man. Sen oli rakentanut Edward Steichen maailmanlaajuiseen kiertoon. Suomessa tuo näyttely oli Helsingissä joulukuussa 1959. Sen teema oli siinä, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia.

    Näyttelyn julkaisuun oli kirjoittanut johdannon Carl Sandburg. Siinä oli hänen runonsa:

    Maailmassa on vain yksi mies
    ja hänen nimensä on kaikki miehet.
    Maailmassa on vain yksi nainen
    ja hänen nimensä on kaikki naiset.
    Maailmassa on vain yksi lapsi
    ja hänen nimensä on kaikki lapset.

    Jevgeni Jevtushenko on kirjassaan kirjoittanut: ”Aikoinaan astuin paviljonkiin, jossa oli Edward Steichenin valokuvanäyttely Ihmisen suku ja astuin sieltä ulos muuttuneena miehenä. Yhdellä pyyhkäisyllä olin puhdistunut kylmän sodan roskasotapropagandasta, ja sen oli tehnyt koko ihmiskunnan elävä henkäys, joka niistä valokuvista tuulahti.”

       

    • ”Voidaan myös väittää, että sotia Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei olisi syntynyt ilman, että syntyi suurempi konflikti, joka tunnetaan toisena maailmansotana.”
      Aika selvää on että Suomi oli pelkkä isompien pelinappula ww2:ssa.

      The Jewish Hand in the World Wars, Part 1
      ”In 2006, an inebriated Mel Gibson allegedly said this: “The Jews are responsible for all the wars in the world.” There followed the predicable storm of anti-anti-Semitism, ad hominem attacks, and various other slanders against Gibson’s character. But virtually no one asked the question: Is he right? Or rather this: To what degree could he be right?
      http://www.unz.com/article/the-jewish-hand-in-the-world-wars-part-1/

  26. Ohessa kirjeeni Sauli Niinistölle

    Legendaarinen YIT:n toimitusjohtaja TAUNO MÄKINEN opasti meitä nuorempia diplomi-insinöörejä: ”Pitää puhua aina päälle, eikä perseelle”. Päällä Tane tarkoitti Kekkosta. Nyt kansakunnalla ei vain ole enää päätä, jolle puhua.

    Asia: Voiko ”paskaläjä” puhua?

    Arvoisa tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö, olette puheillanne Amerikan Yhdysvalloissa todistanut, että ”paskaläjä” pystyy puhumaan. Opettajamme Jeesus Nasaretilainen on sanonut saman asian hieman toisin: Matteuksen evankeliumi 15 luku, 11 Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.”

    Ilta-Sanomat on 28.9.2018 kirjoittanut mm seuraavaa:
    Ajatuspaja Brookings-instituutissa torstaina puhunut Sauli Niinistö saapui Washingtoniin New Yorkista.

    Yleisössä olleen amerikkalaissotilaan kysyttyä Niinistöltä, kuinka Venäjän kanssa kannattaisi menetellä. Niinistön mukaan kannattaa toimia suoraan ja päättäväisesti.

    – Vanhan suomalaisen viisauden mukaan kasakka vie kaiken mikä irti lähtee. Kannattaa siis laittaa asiat kuntoon niin, ettei ole mitään mikä lähtee irti, Niinistö vastasi.

    Olette toistanut uudelleen tuon solvauksen kohdistuneena Venäjään valtiona, venäläisiin kansakuntana rajojensa sisäpuolella ja ulkopuolella sekä erityisesti kasakka kansaan, joita asuu myös Suomessa tunnetuimpana taiteilija Viktor Klimenko. Myös Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin on kasakka eversti,
    eli solvauksenne kohdistuu henkilökohtaisesti suoraan myös häneen.

    Suomalaisena sanoudun irti puheistanne Amerikan Yhdysvalloissa ja erityisesti solvauksestanne kohdistuen kasakoihin. Kasakat olivat perinteisesti Venäjän tsaarin eliittisotilaita ja erityisen ylpeätä kansakuntaa. Nyt tuota jaloa perinnettä on ryhdytty uudelleen elvyttämään Venäjällä ja muualla. Loukkauksenne ja ymmärtämättömyytenne on käsin kosketeltavaa.

    Suomessa asuu noin 60 000 uutta venäläistaustaista kansalaista, joihin solvauksenne myös kohdistuu. Tämän lisäksi Suomessa asuu vanhoja venäläisiä, joiden juuret juontavat tsaarin aikaiseen Venäjään. Solvaatte myös näitä vanhoja sukuja ja epäsuorasti kaikkia Suomessa asuvia ulkomaalaistaustaisia kansalaisia tai maahanmuuttajia.

    Edellinen tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen

    teki paljon töitä, jotta kansakuntien välisiä riitoja voitaisiin sovitella. UKK:n johtoajatus Suomelle oli toimia kansainvälisesti lääkärinä vaan ei tuomarina.

    Suurin saavutus oli Etykin huippukokous,
    joka järjestettiin Helsingin Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa vuonna 1975. Wikipediasta voi lukea seuraavaa:
    ETYK:n päätösvaiheen avasi Pyhän istuimen kardinaalivaltiosihteeri Agostino Casaroli joka toimi päätösvaiheen puheenjohtajana. Mukana olivat 35 maan valtionpäämiehet: Albaniaa ja Andorraa lukuun ottamatta kaikki Euroopan valtiot sekä Yhdysvallat ja Kanada. Kokoukseen osallistuivat muun muassa Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev, Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford, Italian pääministeri Aldo Moro, Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing, Ruotsin pääministeri Olof Palme, Saksan liittokansleri Helmut Schmidt, Saksan demokraattisen tasavallan puoluejohtaja Erich Honecker ja Romanian presidentti Nicolae Ceaușescu. Historiallista oli, että Länsi- ja Itä-Saksan valtionpäämiehet istuivat Helsingissä ensimmäistä kertaa saman pöydän ääressä.[8] Helsinkiin saapuneilla valtionpäämiehillä oli virallisen ohjelman lomassa useita kahden- ja monenkeskisiä tapaamisia.[9] Presidentti Kekkonen toimi kokouksen isäntänä ja kävi henkilökohtaisesti vastaanottamassa kaikki arvovieraat Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Muista poiketen Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnev saapui junalla, ja hänet Kekkonen kävi noutamassa Helsingin rautatieasemalta. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen suurimpia tapahtumia Suomessa Helsingin olympiakisojen ohella.

    Kekkosen perinnön Te olette tuhonnut ja liannut Suomen kansakuntana.

    Toisen maailmansodan jättämien riitojen sovitteleminen oli vaikeata,
    oli syntynyt uusi sodan muoto: kylmä sota, jota kuitenkin käytiin kuumana Euroopassa ja muualla maailmassa.

    Kansakuntien välistä vihanpitoa on pohtinut mm venäläinen runoilija Jevgeni Jevtushenko. Hänen ajatuksistaan voi lukea mm kirjastaan Näkymättömät langat. Ne ovat kulttuurisiteitä, jotka ylittävät rajat. Valokuvien, taiteen ja yleensä kulttuurin voimaa Jevtushenko piti toimivana. Hän oli saanut herätyksen nähtyään New Yorkin Modernin taiteen museon sodan jälkeen 50-luvulla tehdyn valokuvanäyttelyn Ihmisen suku, The Family of Man. Sen oli rakentanut Edward Steichen maailmanlaajuiseen kiertoon. Suomessa tuo näyttely oli Helsingissä joulukuussa 1959. Sen teema oli siinä, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia.

    Näyttelyn julkaisuun oli kirjoittanut johdannon Carl Sandburg. Siinä oli hänen runonsa:

    Maailmassa on vain yksi mies
    ja hänen nimensä on kaikki miehet.
    Maailmassa on vain yksi nainen
    ja hänen nimensä on kaikki naiset.
    Maailmassa on vain yksi lapsi
    ja hänen nimensä on kaikki lapset.

    Jevgeni Jevtushenko on kirjassaan kirjoittanut: ”Aikoinaan astuin paviljonkiin, jossa oli Edward Steichenin valokuvanäyttely Ihmisen suku ja astuin sieltä ulos muuttuneena miehenä. Yhdellä pyyhkäisyllä olin puhdistunut kylmän sodan roskasotapropagandasta, ja sen oli tehnyt koko ihmiskunnan elävä henkäys, joka niistä valokuvista tuulahti.”

    Suomen marsalkka Mannerheim piti jo 30-luvulla Suomea puoliherrojen maana. Voitte itse päätellä kumpi tai mikä puoli kauttanne asustaa Mäntyniemessä.

    Jali Raita, diplomi-insinööri, sissiluutnatti SA reservissä
    Somero

    Evankeliumissa Matteuksen mukaan on kirjoitettu sen 15 luvussa seuraavasti

    Mikä saastuttaa ihmisen
    10 Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. 11 Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.”
    12 Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?” 13 Hän vastasi: ”Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois. 14 Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”
    15 Pietari sanoi hänelle: ”Puhuit vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit.” 16 Jeesus vastasi: ”Oletteko tekin yhä noin ymmärtämättömiä? 17 Ettekö käsitä, että se, mikä menee suusta sisään, jatkaa kulkuaan vatsaan, ja sitten se ulostetaan. 18 Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. 19 Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. 20 Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.”

    • ”Legendaarinen YIT:n toimitusjohtaja TAUNO MÄKINEN opasti meitä nuorempia diplomi-insinöörejä: ”Pitää puhua aina päälle, eikä perseelle”. Päällä Tane tarkoitti Kekkosta. Nyt kansakunnalla ei vain ole enää päätä, jolle puhua.”

      Jurppii minuakin kun maalla ei enää ole päätä jolle puhua.

      ”Suomalaisena sanoudun irti puheistanne Amerikan Yhdysvalloissa ja erityisesti solvauksestanne kohdistuen kasakoihin.”

      Minä myös.

  27. Tuo kasakoita koskevan venäläisen sanonnan lainaaminen yhteyksistään irrotettuna osoittaa paitsi Niinistön sivistymättömyyttä myös typeryyttä. Pyrkimys oli tietenkin osoittaa isännille, että Suomen Venäjään ja venäläisiin kohdistuva asenne on ”kohdallaan” ja että Suomi tekee osansa Venäjän vastaisessa rintamassa. Osoitetaan siis lojaalisuutta todelliselle isäntämaalle.

    Hieman historiaa tuntevana ja Tolstoitakin lukeneena ymmärrän hyvin, mistä tuo sanonta kasakoista juontaa. Kasakathan (”villit”, ”vapaat” jne.) eivät olleet yhtenäinen porukka. Donin kasakat näyttäisivät olleen lähinnä ukrainalaisia, maaorjuutta paenneita talonpoikia, Kaukasuksessa he olivat enimmäkseen? tsaarinvaltaa paenneita vanhauskoisia ja heidän jälkeläisiään, jotka olivat sekoittuneet paikallisen tataariväestön kanssa jne. Yhdistävänä tekijä oli kuitenkin ortodoksinen usko ja venäjän kieli.

    Keskusvalta sieti kasakoiden jokseenkin itsenäistä elämää ja omanlaistaan elämäntapaa, koska heillä oli tärkeä tehtävä Venäjän rajojen turvaajina. Vaikka kasakoita ihailtiin ja edelleen ihaillaan, venäläisten suhde heihin ei ollut ristiriidaton. Samoin näyttää, että kasakat juuri ja juuri sietivät isovenäläisiä, joita he eivät arvostaneet. ”Oikeita” ihmisiä olivat kasakat, ja esim. Kaukasuksella he pitivät tataareja ja vuoristolaisia suuremmassa arvossa.

    Tästä lähtökohdasta on helppo ymmärtää, että esim. venäläisten omaisuuteen ei suhtauduttu kovin suurella kunnioituksella. Niinpä esim. hevosvarkaus tmv. ei ollut rikos eikä mikään jos se ei kohdistunut omaan väkeen. Miten paljon tällaista omavaltaisuutta tapahtui, jää arvaukseksi, mutta olettaisin sen olleen jonkinlainen maan tapa. Eli kasakalta kannatti pitää omaisuus suojassa, muuten se saatoi lähteä tämän mukaan, eikä lain koura välttämättä ulottunut samalla tavalla kasakkayhteisöihin kuin muuhun yhteiskuntaan. Ehkäpä kasakat tai osa heistä pitivät tällaisia ”omaisuusjärjestelyjä” sopivana kompensaationa palveluksistaan.

    Amerikkalaiselle kasakka tarkoittaa tietenkin samaa asiaa kuin venäläinen. Ja kun kasakat eli venäläiset ovat ovat tällaista rosvojoukkoa – mikä varmaakin hivelee russofobisen jenkin korvaa – ei ole kahta sanaa, miten Venäjään ja venäläisiin, joita ollaan demonisoimassa samalla tavoin kuin esim. serbien osalta tehtiin, tulee suhtautua.

    Tänä päivänä kasakat ovat luonnollisesti osa normaalia yhteiskuntaa, vaikka vaalivatkin perinteitään ja katsovat vieläkin olevansa jonkinlaisia äiti-Venäjän rajojen vartijoita. Kasakoiden leimaaminen tuolla vanhalla venäläisellä sanonnalla on tietenkin asiatonta.

  28. Kenraalimajuri Lauri Puranen
    Ohjelmajohtaja
    Puolustusministeriö

    Arvoisa kenraalimajuri Puranen, olette kirjoittanut 18.12.2018 08:30 blogissanne otsikolla
    ”Uskottava ja ennaltaehkäisevä puolustuskyky vaatii nykyisen määrän hävittäjiä”, sekavia ja epätotuuksia.

    Olette väittänyt, että Suomi olisi mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen aseartiklat. Mitään tuollaista ei ole tapahtunut. Vuoden1947 Pariisin rauhansopimus on edelleen täysin voimassa. Olen kirjoittanut asiakokonaisuudesta Vastavalkea nettisivuille. Tutkiva journalisti Pentti Sainio on myös käsitellyt aihetta laajasti kirjallaan ”Minne Suomi pommittaa?”

    Olette kehunut aikoinaan tehtyä Hornet hankintaa: ”Näin 25 vuoden jälkeen voin todeta, että vuonna 1992 tehty päätös on ollut Suomen kannalta erinomainen.   Hävittäjäratkaisulla Suomi on kyennyt osoittamaan uskottavaa puolustuskykyä jo yli kahden vuosikymmenen ajan.”

    Väitättekö tosiaan, että noilla ostetuilla 64 hävittäjällä Suomi on välttänyt sodan? En usko, vaan Suomen pysyvä rauhantila on seuraamusta Pariisin rauhansopimuksen pysyvyydestä ja YYA sopimuksen korvanneesta uuudesta naapuruussopimuksesta vuonna 1992 Venäjän Federaation kanssa.

    Hävittäjien osto vuonna 1992 oli täysin järjetöntä kuin vielä enemmän tänään niiden korvaaminen uusilla hävittäjillä. Vietnamin sissiarmeija pieksi USA:n konearmeijan erittäin perusteellisesti vuonna 1975. Tähän sissit eivät tarvinneet minkään sortin lentokoneita. Olin tuolloin Suomen täysivaltainen diplomaatti asemapaikkana Singapore johtaen kaupallisena sihteerinä Singaporen suurlähetystöämme.

    Suomen tehokas puolustaminen ei edellytä uusia hävittäjiä eikä uusia korvetteja. Meidän on panostettava vain maavoimiin.

    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä
    Somero

  29. Petteri Leino, erityisavustaja
    PLM

    Blogissanne olette kirjoittanut mm:
    ”Vaikka Hornet-hankinnan aikana ei Pariisin rauhansopimus ei enää velvoittanut, niin Hornetin lukumääräksi muodostui sama luku.”

    Teillä on väärä käsitys vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen velvoittavuudesta tuolloin ja nyt. Pariisin rauhansopimus on 100% voimassa edelleen. Jaatte julkisuudessa väärää tietoa.

    Ystävällisin terveisin
    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä
    Somero

    Hornetit voidaan korvata vain samalla määrällä hävittäjiä
    • 23.12.2018 14:58 Petteri Leino

    HX-hanke Jussi Halla-aho Li Andersson 45 kommenttia ilmoita asiaton viesti
    Suomi valmistelee Hornetien korvaamista uudella monitoimihävittäjällä. Kyseessä on yksi suurimpia puolustusmateriaalihankintoja, kuten aikanaan oli Hornetien osto. Onneksi Esko Ahon hallituksella riitti kykyä tehdä isänmaan puolustuksen kannalta ehkä merkittävin päätös keskellä syvää lamaa.
    Hornetien elinikä lähenee vääjäämättä loppuaan. Ensi vuosikymmenen loppuun mennessä ne ovat tehneet tehtävänsä ja siihen mennessä meillä on oltava uudet, modernit monitoimihävittäjät, joiden suorituskyky eli teho on verrannollinen mahdollisen vastustajan hävittäjiin.
    Pitkän kehityksen seurauksena Suomen ilmavoimien ensilinjan hävittäjien määräksi on vakiintunut noin 60 konetta. Toisen maailmansodan jälkeen rajoittava tekijä oli Pariisin rauhansopimus, jonka jälkeen neljän vuosikymmenen aikana ilmavoimien infrastruktuuri, henkilöstö ja resurssit muotoutuivat tuolle hävittäjämäärälle. Vaikka Hornet-hankinnan aikana ei Pariisin rauhansopimus ei enää velvoittanut, niin Hornetin lukumääräksi muodostui sama luku.
    Puhtaasti sotilaallisista lähtökohdista Suomen kokoisen ja sotilaallisesti liittoutumattoman maan ilmavoimien hävittäjien lukumäärä pitäisi olla merkittävästi enemmän. Kuten puolustusministeri Jussi Niinistö on todennut, hän nukkuisi yönsä rauhassa, jos hävittäjiä olisi sata. Noin 60 hävittäjällä Suomi joutuu käymään ilmasotansa alivoimaisena.
    Koko maan puolustaminen edellyttää, että ilmavoimat toimii ainakin kahdessa operaatiosuunnassa – etelässä ja pohjoisessa. 64 jaettuna kahdella tarkoittaa käytännössä kahdeksaa neljän koneen parvea kumpaankin operaatiosuuntaan. Ja se muuten tosi vähän, kun se suhteutetaan puolustettavaan ilmatilaan.
    Ikinä ei päästä tilanteeseen, että kaikki koneet olisivat yhtaikaa kykeneviä taistelutehtäviin. Aina osa on huollossa tai korjattavana. Samoin on huomattava, että tappioitta ei sotilaallisesta konfliktista selvitä.
    Hävittäjien määrän nostaminen ei ole yksinkertainen juttu. Jos määrä nostettaisiin merkittävästi, niin samassa ilmavoimien organisaatio, henkilöstö ja resurssit pitäisi mitoittaa uudelleen. Ja se edellyttäisi merkittävästi lisää määrärahoja. Suomen kansantalous ei valitettavasti mahdollista nykyistä suurempia ilmavoimia eikä suurempaa hävittäjämäärää.
    Suomi kompensoi hävittäjämäärää hajautetulla ilmataistelutaktiikalla. Siinä missä suurvalta voi tukeutua valmiiksi rakennettuun tukikohtaverkostoon, Suomi hajauttaa ilmavoimat ja hyödyntää koko maan kattavaa kiinteää sekä tilapäistukikohtaverkostoa. Onneksemme emme luopuneet kylmän sodan jälkeen maantietukikohdista.
    HX-hankkeessa ei osteta vain hävittäjiä, vaan koko ilmapuolustusjärjestelmä, joka hävittäjätorjunnan lisäksi tukee myös muiden puolustushaarojen taistelua. Hornetien myötä saimme integroidun tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmän sekä ilmasta maahan kyvyn. Nämä yhteiset suorituskyvyt on turvattava myös jatkossa.
    Eräiden oppositiopoliitikkojen piirissä (Andersson, Halla-aho, Rinne) on esiintynyt halua karsia Suomen ilmavoimien hävittäjien määrää. He ovat kyseenalaistaneet Sipilän hallituksen käynnistämän valmistelun. Jokainen hankintavaiheessa vähennetty hävittäjä, on poissa meidän sodan ajan suorituskyvystä. Ei tarvitse olla kummoisella järjellä varustettu, kun ymmärtää kenen etua se edistää.

  30. Petteri Leino, erityisavustaja
    PLM

    Arvoisa erityisavustaja Petteri Leino, kiitos vastauksestanne.

    Väitätte vääräksi illuusioksi sen, että vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus olisi voimassa. Voitte itse todentaa voimassa olon siitä, että Pariisi rauhansopimus on voimassa olevana kansainvälisenä sopimuksena Finlexissä. Kyseessä ei siis ole mistään illuusioista. Finlexiä ylläpitää oikeusministeriö ja kansainvälisten sopimusten sisällöistä vastaa ulkoministeriö. Jos oikeusministeriö ja ulkoministeriö ovat ovat väärissä illuusioissa vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen voimassa oloon nähden, niin Teidän on suorastaan viran puolesta vaadittava noita ministeriöitä oikaisemaan väärät illuusiot.

    Väitätte myös virheellisesti valtiojohtomme tulkinneen vuonna 1990, ettei Pariisin rauhansopimus rajoittaisi meitä. Mitään tuollaista tulkintaa valtiojohtomme ei ole tehnyt eikä ole voinutkaan tehdä, koska tuo valta kuului ja edelleen kuuluu vain eduskunnalle. Jos Teillä on tästä väitteestänne dokumentaarista todistelua, niin olisin kiitollinen kuulemaan.

    Väitätte myös puutteellisen ymmärtämättömästi, ettette olisi huomannut sopijatahojen tästä tulkinnasta Suomea arvostelleen. Britannian ja silloisen Neuvostoliiton eli nykyisen Venäjän Federaation käsitykset voitte lukea pitkään salassa pidetystä aineistosta ”Salainen Operaatio PAX” ulkomisteriön arkistossa. Asiakirjoja on noin 500 sivua. Kumpikaan osapuoli ei ole hyväksynyt Suomen menettelyjä. Asiakokonaisuudesta voitte lukea lisää Vastavalkea nettisivustolta kuin myös Pentti Sainion kirjasta ”Minne Suomi pommittaa?”

    Pidätte väitettäni, että jaatte väärää tietoa hävyttömänä. Valitettavasti väitteeni on edelleen hävyttömän oikea.

    Ystävällisin terveisin
    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä
    Somero

    ”Petteri.Leino@defmin.fi” kirjoitti 25.12.2018 kello 13.17:
    ti 25. jouluk. 2018 klo 15.17 Petteri.Leino@defmin.fi (Petteri.Leino@defmin.fi) kirjoitti:
    Hyvä Jali Raita,

    Suomella ei mitään intressiä ylläpitää väärää illusitiota, että Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 olisi voimassa, ei mitään. Turvallisuuspoliittinen ympäristömme muuttui ratkaisevasti Neuvostoliiton hajottua omaan mahdottomuuteensa, ja hyvä niin. Suomen valtiojohto teki viisaasti vuonna 1990, kun se tulkitsi ettei Pariisin rauhansopimus enää rajoita meitä. Tästä en ole huomannut sopijatahojen Suomea arvostelleen!

    Väite, että jakaisin väärää tietoa on hävytön!

    Rauhallista joulun jatkoa,
    Petteri Leino

    Lähetetty iPadista

    Jali Raita <jraita@icloud.com> kirjoitti 25.12.2018 kello 2.30:

    Petteri Leino, erityisavustaja

    PLM

    Blogissanne olette kirjoittanut mm:

    ”Vaikka Hornet-hankinnan aikana ei Pariisin rauhansopimus ei enää velvoittanut, niin Hornetin lukumääräksi muodostui sama luku.”

    Teillä on väärä käsitys vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen velvoittavuudesta tuolloin ja nyt. Pariisin rauhansopimus on 100% voimassa edelleen. Jaatte julkisuudessa väärää tietoa.

    Ystävällisin terveisin

    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä

    Somero

  31. Erityisavustaja Petteri Leino
    PLM

    Arvoisa erityisavustaja Petteri Leino, entinen tasavallan presidentti Tarja Halonen oli YLE:n ykkösaamussa 8.12.2018 toimittaja Seija Vaaherkummun haastateltavana. Tuolloin käsiteltiin ns hakaristilippu ongelmaa. Eräs joukko oli marssinut itsenäisyyspäivänä hakaristilipun perässä. Poliisi oli takavarikoinut hakaristilipun. Haastattelussa Tarja Halonen oli todennut, ettei meillä ole kielletty hakaristiä. Halonen kuitenkin totesi, että Pariisin rauhansopimus kieltää fasciminluontoiset järjestöt. Epäsuorasti siis hakaristi fascismin tunnuksena olisi kielletty. Tässäkin mielessä siis Pariisin rauhansopimuksen velvoittavuus tuli esille. Tarkkaan ottaen Pariisin rauhansopimuksen artikla 8 on seuraava:
    8 artikla.

    Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet.

    Erityisavustaja Petteri Leino, Teidän kannattaa päivittää tuntemuksenne Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista. Teidän kannattaa myös huomioida, että voidaan arvioida Teidän harjoittavan Artiklassa 8 määriteltyä vihamielistä propagandaa puolustusministeri Jussi Niinistön erityisavustajana, puolustusministeriön puolesta ja Sininen Tulevaisuus puolueen edustajana, kun esitätte väärää tietoa vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen olemassa olosta ja velvoittavuudesta.

    Ystävällisin terveisin

    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä
    Somero

  32. ”Petteri.Leino@defmin.fi” kirjoitti 27.12.2018 kello 13.49:

    Hyvät herrat,

    Kiitoksia posteista. Pakko todeta, että on enemmän kuin mielenkiintoista, miksi teille on niin tärkeää todistaa (ilman de jure pitäviä todisteita) Pariisin rauhansopimuksen rajoitteiden sitovuuden voimassa oloa? Sillä Suomen etu se ei ole.

    Kun hieman muistellaan historiasta, miten Pariisin rauhansopimuksen sisältö syntyi, niin paljastuu, että tiukinta linjaa neutteluissa ajoi Iso-Britannia, joka pelkäsi Suomen ajautuvan osaksi Neuvostoliittoa. No lopputulos oli mikä oli ja se oli seurasta Suomen alisteisesta asemasta. Onneksemme maailma kehittyi kuten kehittyi ja saatoimme karistaa tuon kansakunnan historiassa ikävän ajanjakson harteiltamme ja saatoimme jälleen tehdä suvereeneja ratkaisuja kansakunnan hyväksi. Isänmaallinen teko tuon ajan valtiomiehiltä.

    Neuvostoliitto ja Iso-Britannia eivät ole reklamoineen nootilla tai muutoin Suomen toimia ja näin konkludenttisesti hyväksyivät Suomen menettelyn.

    En ole niin tarkkaan seurannut PVL:n oikeudenkäyntiä, että voisin varmuudella sanoa mihin vedoten eri oikeusasteet ovat yhdistyksen lakkauttaneet, mutta tuskinpa kuitenkaan Pariisin rauhansopimuksen perusteella.

    Sainion Penan uusimmasta kirjasta luin vain vuodesta 2015 tapahtuneet kohdat ja täytyy sanoa, että Penalla on viimeiseltä neljältä vuodelta huonot lähteet. Armeijan hukatut miljardit oli paljon paremmin jyvällä asioista.

    Hyvää alkavaa vuotta ilman Pariisin rauhansopimuksen ikävää muistoa,
    Petteri Leino

    JK Ja ihan muistuksena, että jos joku väittää omistavansa salassa pidettäviä asiakirjoja, niin niillä ei kannata leveillä. Lainsäädäntö niiden osalta on hyvin yksiselitteinen ja ankara!

    Lähetetty iPadista

    Jali Raita <jraita@icloud.com> kirjoitti 26.12.2018 kello 17.55:

    Erityisavustaja Petteri Leino
    PLM

    Arvoisa erityisavustaja Petteri Leino, entinen tasavallan presidentti Tarja Halonen oli YLE:n ykkösaamussa 8.12.2018 toimittaja Seija Vaaherkummun haastateltavana. Tuolloin käsiteltiin ns hakaristilippu ongelmaa. Eräs joukko oli marssinut itsenäisyyspäivänä hakaristilipun perässä. Poliisi oli takavarikoinut hakaristilipun. Haastattelussa Tarja Halonen oli todennut,  ettei meillä ole kielletty hakaristiä. Halonen kuitenkin totesi, että Pariisin rauhansopimus kieltää fasciminluontoiset järjestöt. Epäsuorasti siis hakaristi fascismin tunnuksena olisi kielletty.  Tässäkin mielessä siis Pariisin rauhansopimuksen velvoittavuus tuli esille. Tarkkaan ottaen Pariisin rauhansopimuksen artikla 8 on seuraava:
    8 artikla.

    Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet.

    Erityisavustaja Petteri Leino, Teidän kannattaa päivittää tuntemuksenne Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista. Teidän kannattaa myös huomioida, että voidaan arvioida Teidän harjoittavan Artiklassa 8 määriteltyä  vihamielistä propagandaa puolustusministeri Jussi Niinistön erityisavustajana, puolustusministeriön puolesta ja Sininen Tulevaisuus puolueen edustajana, kun esitätte väärää tietoa vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen olemassa olosta ja velvoittavuudesta.

    Ystävällisin terveisin

    Jali Raita, diplomi-insinööri
    Puistotie 11
    31400 Somero
    Puh 044 9191747, 044 9130785

    Jali Raita <jraita@icloud.com> kirjoitti 25.12.2018 kello 16.55:

    Petter Leino, erityisavustaja
    PLM

    Arvoisa erityisavustaja Petteri Leino, kiitos vastauksestanne.

    Väitätte vääräksi illuusioksi sen, että vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus olisi voimassa. Voitte itse todentaa voimassa olon  siitä, että Pariisi rauhansopimus on voimassa olevana kansainvälisenä sopimuksena Finlexissä. Kyseessä ei siis ole mistään illuusioista. Finlexiä ylläpitää oikeusministeriö ja kansainvälisten sopimusten sisällöistä vastaa ulkoministeriö. Jos oikeusministeriö ja ulkoministeriö ovat  väärissä illuusioissa vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen voimassa oloon nähden, niin Teidän on suorastaan viran puolesta vaadittava noita ministeriöitä oikaisemaan väärät illuusiot.

    Väitätte myös virheellisesti valtiojohtomme tulkinneen vuonna 1990, ettei Pariisin rauhansopimus rajoittaisi meitä. Mitään tuollaista tulkintaa valtiojohtomme ei ole tehnyt eikä ole voinutkaan tehdä, koska tuo valta kuului ja edelleen kuuluu vain eduskunnalle. Jos Teillä on tästä väitteestäni  dokumentaarista todistelua, niin olisin kiitollinen kuulemaan.

    Väitätte myös puutteellisen ymmärtämättömästi, ettette olisi huomannut sopijatahojen tästä tulkinnasta Suomea arvostelleen. Britannian ja silloisen Neuvostoliiton eli nykyisen Venäjän Federaation  käsitykset voitte lukea pitkään salassa pidetystä aineistosta ”Salainen Operaatio PAX” ulkomisterin arkistossa. Asiakirjoja on noin 500 sivua. Kumpikaan osapuoli ei ole hyväksynyt Suomen menettelyjä. Asiakokonaisuudesta voitte lukea lisää Vastavalkea nettisivustolta kuin myös Pentti Sainion kirjasta ”Minne Suomi pommittaa?”

    Pidätte väitettäni, että jaatte  väärää tietoa hävyttömänä. Valitettavasti väitteeni on edelleen hävyttömän oikea.

    Ystävällisin terveisin
    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä
    Puistotie 11
    31400 Somero
    Puh 044 9191747, 044 9130785

    ”Petteri.Leino@defmin.fi” <Petteri.Leino@defmin.fi> kirjoitti 25.12.2018 kello 13.17:

    Hyvä Jali Raita,

    Suomella ei mitään intressiä ylläpitää väärää illusitiota, että Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 olisi voimassa, ei mitään. Turvallisuuspoliittinen ympäristömme muuttui ratkaisevasti Neuvostoliiton hajottua omaan mahdottomuuteensa, ja hyvä niin. Suomen valtiojohto teki viisaasti vuonna 1990, kun se tulkitsi ettei Pariisin rauhansopimus enää rajoita meitä. Tästä en ole huomannut sopijatahojen Suomea arvostelleen!
    Väite, että jakaisin väärää tietoa on hävytön!

    Rauhallista joulun jatkoa,
    Petteri Leino

    Lähetetty iPadista

    Jali Raita <jraita@icloud.com> kirjoitti 25.12.2018 kello 2.30:

    Petteri Leino, erityisavustaja

    PLM

    Blogissanne olette kirjoittanut mm:

    ”Vaikka Hornet-hankinnan aikana ei Pariisin rauhansopimus ei enää velvoittanut, niin Hornetin lukumääräksi muodostui sama luku.”

    Teillä on väärä käsitys vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen velvoittavuudesta tuolloin ja nyt. Pariisin rauhansopimus on 100% voimassa edelleen. Jaatte julkisuudessa väärää tietoa.

    Ystävällisin terveisin

    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä

    Puistotie 11

    31400 Somero

    Puh 044 9191747

    Hornetit voidaan korvata vain samalla määrällä hävittäjiä

    *   • 23.12.2018 14:58 Petteri Leino
    *
    *   HX-hanke Jussi Halla-aho Li Andersson 45 kommenttia ilmoita asiaton viesti

    Suomi valmistelee Hornetien korvaamista uudella monitoimihävittäjällä. Kyseessä on yksi suurimpia puolustusmateriaalihankintoja, kuten aikanaan oli Hornetien osto. Onneksi Esko Ahon hallituksella riitti kykyä tehdä isänmaan puolustuksen kannalta ehkä merkittävin päätös keskellä syvää lamaa.

    Hornetien elinikä lähenee vääjäämättä loppuaan. Ensi vuosikymmenen loppuun mennessä ne ovat tehneet tehtävänsä ja siihen mennessä meillä on oltava uudet, modernit monitoimihävittäjät, joiden suorituskyky eli teho on verrannollinen mahdollisen vastustajan hävittäjiin.

    Pitkän kehityksen seurauksena Suomen ilmavoimien ensilinjan hävittäjien määräksi on vakiintunut noin 60 konetta. Toisen maailmansodan jälkeen rajoittava tekijä oli Pariisin rauhansopimus, jonka jälkeen neljän vuosikymmenen aikana ilmavoimien infrastruktuuri, henkilöstö ja resurssit muotoutuivat tuolle hävittäjämäärälle. Vaikka Hornet-hankinnan aikana ei Pariisin rauhansopimus ei enää velvoittanut, niin Hornetin lukumääräksi muodostui sama luku.

    Puhtaasti sotilaallisista lähtökohdista Suomen kokoisen ja sotilaallisesti liittoutumattoman maan ilmavoimien hävittäjien lukumäärä pitäisi olla merkittävästi enemmän. Kuten puolustusministeri Jussi Niinistö on todennut, hän nukkuisi yönsä rauhassa, jos hävittäjiä olisi sata. Noin 60 hävittäjällä Suomi joutuu käymään ilmasotansa alivoimaisena.

    Koko maan puolustaminen edellyttää, että ilmavoimat toimii ainakin kahdessa operaatiosuunnassa – etelässä ja pohjoisessa. 64 jaettuna kahdella tarkoittaa käytännössä kahdeksaa neljän koneen parvea kumpaankin operaatiosuuntaan. Ja se muuten tosi vähän, kun se suhteutetaan puolustettavaan ilmatilaan.

    Ikinä ei päästä tilanteeseen, että kaikki koneet olisivat yhtaikaa kykeneviä taistelutehtäviin. Aina osa on huollossa tai korjattavana. Samoin on huomattava, että tappioitta ei sotilaallisesta konfliktista selvitä.

    Hävittäjien määrän nostaminen ei ole yksinkertainen juttu. Jos määrä nostettaisiin merkittävästi, niin samassa ilmavoimien organisaatio, henkilöstö ja resurssit pitäisi mitoittaa uudelleen. Ja se edellyttäisi merkittävästi lisää määrärahoja. Suomen kansantalous ei valitettavasti mahdollista nykyistä suurempia ilmavoimia eikä suurempaa hävittäjämäärää.

    Suomi kompensoi hävittäjämäärää hajautetulla ilmataistelutaktiikalla. Siinä missä suurvalta voi tukeutua valmiiksi rakennettuun tukikohtaverkostoon, Suomi hajauttaa ilmavoimat ja hyödyntää koko maan kattavaa kiinteää sekä tilapäistukikohtaverkostoa. Onneksemme emme luopuneet kylmän sodan jälkeen maantietukikohdista.

    HX-hankkeessa ei osteta vain hävittäjiä, vaan koko ilmapuolustusjärjestelmä, joka hävittäjätorjunnan lisäksi tukee myös muiden puolustushaarojen taistelua. Hornetien myötä saimme integroidun tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmän sekä ilmasta maahan kyvyn. Nämä yhteiset suorituskyvyt on turvattava myös jatkossa.

    Eräiden oppositiopoliitikkojen piirissä (Andersson, Halla-aho, Rinne) on esiintynyt halua karsia Suomen ilmavoimien hävittäjien määrää. He ovat kyseenalaistaneet Sipilän hallituksen käynnistämän valmistelun. Jokainen hankintavaiheessa vähennetty hävittäjä, on poissa meidän sodan ajan suorituskyvystä. Ei tarvitse olla kummoisella järjellä varustettu, kun ymmärtää kenen etua se edistää.

    Ystävällisin terveisin
    Jali Raita, diplomi-insinööri
    Puistotie 11
    31400 Somero
    Puh 044 9191747, 044 9130785

  33. Petteri Leinolle muutama kommentti ylläolevan viestin häneen osuuteensa:

    Eiköhän ne de jure todisteet ole kaivettavissa niistä asiakirjoista, jotka oli julistettu salaisiksi 25 vuodeksi? Puoleen taikka toiseen.

    Suomen etu ei ole pistää päätään pensaaseen asiassa, joka on vielä selvitettävissä ja korjattavissa. Sitähän juuri merkitsee vannominen ilman varmuutta ja tarkkaa tietoa tapahtumien kulusta. Jali Raidan ja kneiden esiinkaivamat tiedot antavat ainakin syytä tutkia asiaa perinpohjaisesti.

    Mikähän mahtaa olla valtiosopimusten rikkomusten reklamaatioaika? Nehän ovat ikuisia ja laintasoisia niin kauan kuin niitä ei muuteta. Ja siitä juuri vallitsee epäselvyys, eli onko Pariisiin vuoden 1947 rauhansopimuksen sisältöä muutettu valtiosopimusoikeuden edellyttämällä tavalla. Paljastuneet asiakirjat näyttävät osoittavan, ettei ole.

    On siis TÄYSIN mahdollista, että jossain vaiheessa Venäjä (tai Iso-Britannia) edellyttää konsultaatiokierrosta epäilemiensä Suomen tekemien ko rauhansopimuksen rikkomusten suhteen. Sitä todennäköisempääkin se on, mitä tiiviimmin Suomi asettuu USA:n rinnalle Venäjää vastaan. Nythän käymme jo infosotaa ja taloussotaa Venäjää vastaan USA:n johdolla.

    Presidentti Sauli Niinistöllä on kaikki valta käynnistää virallinen prosessi ko rauhansopimuksen tarkentamiseksi. Se sisältää mm. Suomen ja Venäjän valtioiden välisen rajan määrittelyn, johon todennäköisesti ei saada muutoksia. Aserajoitusten osalta uskoisin muutosten olevan mahdollisia, joskin Venäjä varmastikin edellyttää niitä käytettävän Suomen puolustamiseen ja sen estämiseen, ettei mikään taho hyökkäisi Venäjälle Suomen kautta.

    Tähän Sauli Niinistöstä ei vastuunkantoa täydellisesti kaihtavana varmastikaan ole. Enempää kuin puolustusministeri Jussi Niinistöstä, jonka valtaoikeuksiin se ei edes kuulu. Sininen väri ylipäänsä on jo enne tulevasta kuolemasta.

    Joten juuri nyt asian ajaminen jää kansalaisaktivistien harrastuksen varaan. Ehkäpä seuraavan presidentin kaudella asia tulee hoitoon.

    Rauhansopimuksen artikla 8 eli fasististen järjestöjen kieltäminen on myös voimassa. Se on tarkoitettu ja ymmärrettävä omaksi parhaaksemme. Sama koskee Saksaa; ne, jotka haikailevat uutta fasistista tulemista Saksan rinnalla, voivat poistua sinimustan Jussi Niinistön mukana politiikan piiristä.

    Kirjoituksestasi päätellen pätevyytesi hoitaa nykyistä tehtävääsi lähenee olematonta. Sehän onneksi päättyykin keväällä.

  34. Petteri Leino, erityisavustaja
    PLM

    Erityisavustaja Petteri Leino, kiitos viestistänne pvm 27.12.2018.

    Olette kirjoittanut mm:
    ”Pakko todeta, että on enemmän kuin mielenkiintoista, miksi teille on niin tärkeää todistaa (ilman de jure pitäviä todisteita) Pariisin rauhansopimuksen rajoitteiden sitovuuden voimassa oloa? Sillä Suomen etu se ei ole.”

    Kirjoitteluun olette itse alunperin syypää, sillä olitte virheellisesti väittänyt julkisesti, lentokonehankintoihin liittyen, etteivät Pariisin rauhansopimuksen rajoitteet olisi voimassa. Tätä te ette ole pystynyt kumoamaan. Haluatte todistettavan de jure pitävillä todisteilla, että Pariisin rauhansopimuksen rajoitteet olisivat sitovasti voimassa. Te ette näytä ymmärtävän Suomen oikeusjärjestystä. Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus on sellaisenaan täysin voimassa kuinka se allekirjoitettiin helmikuussa 1947. Se on lailla hyväksytty eduskunnassa ja julkaistu Suomen Laki kokoelmassa ja Finlexissä. Kun kansalainen asioi tuomioistuimesta tai viranomaisissa, niin hänen ei tarvitse todistaa, että vetoamansa laki on voimassa. Tuomarin tai viranomaisen pitää olla selvillä laista. Tähän liittyy ns käsite oikeusvarmuus. Minun ei siis tarvitse todistaa Teille, että ähvän nimi on ähvä. Virkamiehenä, ministerinne erityisavustajana Teidän pitää siis tietää se, että vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus on voimassa, kuten se on kirjoitettu Suomen Laki kokoelmaan ja Finlexissä.

    Kun yli 30 vuotta sitten ryhdyin opiskelemaan oikeustiedettä suomalaisissa yliopistoissa, niin vaatimuksena jopa kesäyliopistoon oli hyväksytty tentti Suomen oikeusjärjestyksestä. Tuolloin kirjoja oli kaksi ja nyt näyttää olevan kolme noin 600 sivun teosta. Teidän kannattaa ainakin lukea nuo kirjat, jotta olisimme edes jollain tavalla samalla kartalla. Myöhemmin tentin erilaisia oikeustieteen kursseja, rikosoikeuden tentin Turun yliopistossa hyvillä arvosanoilla. Kansainvälisen rikosoikeuden koodistoja olen opiskellut ulkomaisessa yliopistossa ja paljon muuta.

    Väitätte jotakin Suomen edusta. Väitteestänne ei käy selville se, onko ajatuksenne se, että väittämisemme ei olisi Suomen etu vaiko se, että rajoitteet eivät olisi Suomen etu. Lopputulema minun kannaltani on kuitenkin se, että UKK ja myötäpuolensa käyttivät Suomen eduksi kaikkia Pariisin rauhansopimuksen mahdollisuuksia.

    Olette hieman raapaissut Pariisin rauhansopimuksen syntyhistoriaa. Tunnen hyvin Jukka Tarkan väitöskirjan, Pekka Visurin kirjoitukset kuin myös Erkki Nordbergin kirjoitukset. Pariisin rauhansopimuksen syntyhistorialla ei ole nyt vain mitään tekemistä käsillä olevan asian kanssa.

    Olette kirjoittanut lisäksi:
    ”Neuvostoliitto ja Iso-Britannia eivät ole reklamoineen nootilla tai muutoin Suomen toimia ja näin konkludenttisesti hyväksyivät Suomen menettelyn.”

    Käytätte sivistyssanaa konkludenttisesti, joka tarkoittaa sitä, että mainitsemanne tahot olisivat hiljaisesti hyväksyneet Suomen menettelyn. Tämä on yksinkertaisesti valhetta. Teillä ei myöskään näytä olevan mitään käsitystä kansainvälisestä kanssakäymisestä. Noottivaihtoa/kirjeenvaihtoa ja neuvotteluja on ollut. Kumpikaan osapuoli Neuvostoliitto ja Iso-Britannia eivät vastoin väitettänne ole hyväksyneet Suomen menettelyjä. Tämä selviää mm pitkään salassa olleista asiakirjoista ulkoministeriön arkistosta nimikkeellä ”Salainen Operaatio PAX”. Asiakirjoja on noin 500 sivua. Kannattaa lukea, jotta kirjoittelussanne olisi edes jotain järkeä ja totuutta.

    Millään kahdenvälisillä noottivaihdoilla ei voida myöskään muuttaa monikansallista YK:ssa hyväksyttyä sopimusta. Nooteilla voidaan vain valmistella haluttuja muutoksia. Pariisin rauhansopimuksessa on varauduttu siihen, että ns aseklausuuleja voidaa tarkistella. Menettely on sellainen, että osapuolet tekevät sopimuksen YK:n turvaneuvostossa. Jotta sopiminen olisi pätevää, niin maiden tulee hyväksyttää ko muutokset omissa parlamenteissa/duumassa jne eli ratifioida kunkin maan laillisuusjärjestyksen mukaan. Vasta tämän jälkeen aseklausuulien muutokset olisivat kansainvälisesti päteviä. Tällaista prosessia Suomi ei ole läpikäynyt.

    Ollessaan ulkoministerinä Ilkka Kanerva tapasi kollegansa Sergei Lavrovin Moskovassa vuonna 2007. Lehdistön tiedotustilaisuudessa Lavrov totesi Venäjän edellyttävän, että Suomi noudattaa solmimiaan kansainvälisiä sopimuksia. Tällä Lavrov tarkoitti varmasti myös vuoden 1947 Pariisin rauhansopimusta.

    Kun Te tai joku muu kirjoittelee sekavia julkisuuteen Pariisin rauhansopimuksesta, niin se ei tarkoita sitä, että Venäjän tai jonkun muun pitäisi heti virallisesti reagoida nootilla väärään tulkintaan. Ja jos eivät heti reagoi, niin se tarkoittaisi, että esimerkiksi Petteri Leinon mielipide olisi tullut hiljaisesti hyväksytyksi. Näin eivät valtiot toimi. Asiassa puree ”pacta sunt servanda”.

    Huomattavaa on, että Pakistan on myös Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajavaltio. Afganistanin/Irakin sodissa Suomi on sotijana. Suomi on ollut mukana leijoilla/droneilla tehdyissä hyökkäyksissä pakistanilaisiin kyliin. Siviilejä, naisia ja lapsia on tapettu. Pariisin rauhansopimuksessa on ohjeet, kuinka nuo sotarikokset tulee tutkia ja rangaista.
    Ystävällisin terveisin
    Jali Raita, diplomi-insinööri, ex diplomaatti, sissiluutnantti SA reservissä
    Puistotie 11
    31400 Somero

  35. Sampo Ahto on kirjoituksessaan otsikoinut kysymyksen: ”Miten venäläiset saataisiin kimppuumme”

    Ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Toki siinä on erilaisia kombinatoorisia vaihtoehtoja mustine hevosineen:

    Laaditaan laki, jolla presidentin toimikautta voidaan pidentää maksimissaan kolmeen tietyissä poikkeustilanteissa.

    Sitten julistetaan poikkeustilanne Venäjän aiheuttaman kuvitellun uhan vuoksi, ja muodostetaan poikkeustilahallitus, jossa puolustusministerinä toimii Jussi Niinistö avustajineen, siis Petteri Leino avustajanaan.

    Mikäli syystä tai toisesta kuitenkin päädytään avoimiin vaaleihin niin valitaan silloin vallitsevan parlamentaarisen käytännön puitteissa sopivat puolueloikkarit muodostettavaan uuteen edsukuntaryhmään, ja ministereiksi, ja pidetään eduskunnassa luottamuslauseäänestys, jossa nämä äänestävät luottamusta itselleen, jotta tarpeellinen hallitusagenda maan ulkopuolelta johdettuine intresseineen saadaan ajetuksi läpi.

    Näin yksinkertaista se on. -pilottimalli on jo testattu, ja havaittu demokratiassa hyvin toimivaksi käytännöksi….

    Vieläkö tässä pitäisi jotain muutakin sanoa…?

    • Varmin tapa saada VENÄJÄ ”liikekannalle”, on se,miten suunnata muutamia tankin-putkia suuntaamaan rajan ylitse Siperian suuntaan. Keinot on monet sano akka ku kissalla pöytää pyyhki.

  36. Se on totta, että Suomen kannattaa panostaa ennenkaikkea maavoimiin. Nato-jäsenyys varmistaa ilmaherruuden. Joku kommentoija mollasi Jussi Niinistöä. Jussin onni oli ettei tullut valituksi sinisten listalta. Halla-ahohan sanoi, ettei sinisenä valitulla ole paluuta. Tässä on hyvä takaportti eräälle kaikkien aikojen parhaimmalle puolustusministerillemme.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here