Koen tarpeelliseksi nostaa Chilen vuoden 1973 vallankaappauksen esille, koska siinä on niin paljon yhtäläisyyksiä Venezuelan tilanteen kanssa. Uutisointi Venezuelasta, jossa maan presidentti Nicolás Maduro ollaan syrjäyttämässä ja tilalle asettamassa vahvasti länsimaiden ja eritoten Yhdysvaltain tukema Juan Guaidó, vaikuttaa jälleen kerran hyvin malliin sopivalta.

Uutisointi kulkee käsi kädessä[1] sen kanssa, mihin me olemme jo vuosikymmeniä tottuneet ja turtuneet. Siksipä onkin tärkeää nostaa historiasta esiin samankaltaisia tapauksia, joista myös valtamedia on sittemmin tavoistaan poiketen uutisoinut. Toistaiseksi Venezuelan tilanne eroaa Chilen tapauksesta siinä, ettei ainakaan vielä ole tarvittu Yhdysvaltain johtamaa ja masinoimaa veristä vallankaappausta, johon 1970-luvun Chilessä ajauduttiin. Ja sellaistahan emme halua tapahtuvan 2010-luvun Venezuelassa.

Allende vs. Washington

Chilen ja Yhdysvaltain (josta käytän jatkossa nimikettä Washington) väliset ristiriidat juontuvat jo aikaan ennen presidentti Salvador Allendea ja tämän Chileä koskevia taloudellisia ja poliittisia uudistushankkeita. Jo 1950-luvulla Washington aloitti hankkeen, jossa sata chileläistä lähti opiskelemaan Chicagon yliopistoon. Suunnitelman laatijana ja pääasiallisena keksijänä pidetään nobelisti Milton Friedmania. Tämän hankkeen keskeiseen tavoitteeseen kuului saada ulkomaalaiset opiskelijat uskomaan ns. Chicagon koulukunnan dogmiin ja paheksumaan Chilen talouspolitiikkaa, joka oli vasemmistoon kallellaan. Nämä opiskelijat, jotka myöhemmin palasivat Chileen – joita kutsuttiin Chicagon pojiksi – alkoivat ajaa kapitalistista ja vapaakauppaa suosivaa talouspolitiikkaa kaikkialla Latinalaisessa Amerikassa.[2]

Washington ja tiedustelupalvelu CIA olivat jo 1960-luvulla yhdessä laittaneet kapuloita Salvador Allenden rattaisiin, kun presidentti Kennedy oli antanut luvan poliittiseen sodankäyntiin ennen vuoden 1964 vaaleja. CIA:n kautta Chileen ja Allenden vastaiseen toimintaan sijoitettiin suuria summia dollareita, ja Washington sai mieleisensä ehdokkaan Chilen presidentiksi. Aina vuoteen 1970 asti maata hallitsi kristillisdemokraatti Eduardo Frei. Ulkoministeri Rusk totesikin presidentti Lyndon B. Johnsonille, että Frein valinta oli “demokratian riemuvoitto” ja “osittain CIA:n hyvän työn ansiosta”.[3]

Iloa ja riemua kesti kuusi vuotta. Kun Salvador Allenden puolue voitti vaalit vuonna 1970, lupasi se rajoittaa ulkomaisten ja kotimaisten suuryritysten valtaa. Tavoitteena oli siirtää valtaosa suuryritysten hallitsemista aloista valtion omistukseen. Nämä uudistamistavoitteet eivät miellyttäneet Washingtonissa presidentti Nixonia, joka antoi CIA:lle toimintakäskyn. Chilen vaalitulos ja suunnitellut hankkeet eivät aiheuttaneet hurraahuutoja myöskään Chicagon yliopiston taloustieteen laitoksessa, vaan sitä pidettiin tragediana. Oikeistopiireissä alkoikin nousta esiin sotilaallisen väliintulon ja vallankaappauksen henkeä.[2]

Washingtonissa ja Chicagossa nähtiin – friedmanilaisten oppien mukaan – Allenden ja Chilen talouspoliittiset uudistamiset maan talouden suojaamiseksi vaarallisiksi Yhdysvaltain taloudellisille intresseille Latinalaisessa Amerikassa. Aikomus siirtää suuryritysten hallitsemat alat valtion alaisuuteen yhdessä poliittisten erimielisyyksien kanssa ajoivat Chilen ja Allenden tukalaan tilanteeseen. Edessä oli vallankaappaus.

Vallankaappaus 11.9.1973

Vääjäämätön tapahtui 11. syyskuuta 1973, kun kenraali Augusto Pinochet Washingtonin ja tiedustelupalvelu CIA:n tukemana teki sotilasjuntan avulla vallankaappauksen, jolla presidentti Allende syöstiin virasta.[4] Verisen vallankaappauksen yhteydessä Allende kuoli tai tapettiin. Virallisen tiedon mukaan hän teki itsemurhan ampumalla itseään. Allenden kuolintapa on edelleen kiistanaihe, koska on mahdollista, että hänet surmattiin.[2] Pinochetin johdolla armeija vangitsi myös ministerit, mutta tämäkään ei riittänyt vallankaappaajille.

Vallankaappausta seuraavina päivinä kansalaisia pidätettiin ja vietiin vankiloihin tuhansittain CIA:n salaisen asiakirjan tietojen mukaan.[5] Ulospäin tapahtumat saattoivat näyttää sisällissodalta, mutta tosiasiassa kyseessä oli armeijan ja kenraali Pinochetin tekemä vallankaappaus ilman suurempaa vastarintaa. Syyskuun 11. päivän tapahtumilla oli julmat seuraukset. Seuraavista luvuista tosin kiistellään edelleen: kuolleita, tapettuja tai kadonneita oli yli 3000, vangittuja 80 000 ja poliittisten vainojen vuoksi maasta paenneita arvioiden mukaan yli 200 000.[2] Yhdysvaltain suosima ja tukema diktaattori oli päässyt valtaan, ja chileläisillä oli vaikeat ajat edessään.

Vallankaappauksen jälkeen

Washington toivotti Pinochetille ja uudelle hallitukselle onnea, kuten William Blumin teoksessa oleva suora lainaus silloiselta ulkoministeri Henry Kissingeriltä osoittaa: “Kuten tiedätte, me Yhdysvalloissa kannatamme toimianne. Toivomme hallituksellenne kaikkea hyvää.”[6] Mutta vallankaappaus ei tapahtunut pelkästään poliittisella rintamalla. Myös taloudellisia toimia lähdettiin muuttamaan rajusti verrattuna siihen, mitä Allenden oli ollut tarkoitus tehdä.

Pinochet ja Kissinger tapasivat vuonna 1976. Kuva: Chilen ulkoministeriö (CC BY 2.0 CL)

Nyt kun entinen presidentti oli poissa, ei Friedmanin ja Chicagon koulukunnan opeille – kapitalismia ja vapaita markkinoita suosivalle politiikalle – ollut estettä. Pankkeja yksityistettiin, kotimaan teollisuutta suojanneet rajoitteet poistettiin, peruselintarvikkeiden hintasäännöstely lakkautettiin ja valtion menoja leikattiin muutenkin radikaalisti. Puolustusmenoja ei kuitenkaan leikattu, vaan niitä Pinochet korotti merkittävästi.[2]

Uudistuksilla oli musertavia vaikutuksia Chilen talouteen. Vuonna 1974 inflaatio oli noussut jo 375 prosenttiin, mikä oli korkein luku sen ajan maailmassa. Ruoan ja muiden välttämättömien tuotteiden hinnat lennähtivät pilviin, vapaakauppakokeilujen vuoksi chileläisiä jäi huomattavia määriä työttömäksi, kotimaisia yrityksiä suljettiin eikä nälänhätäkään ollut tavatonta.

Kaikkiaan vallankaappaus ja sen jälkimainingeissa toteutetut talouspoliittiset uudistukset rankaisivat kaikista eniten tavallista kansaa. Vuonna 1980 julkiset menot oltiin leikattu jo puoleen siitä, mitä ne olivat Allenden aikaan olleet, useita satoja valtionyrityksiä ja -pankkeja yksityistettiin ja vuosien 1973–1983 välillä chileläiset menettivät yli 170 000 teollisuusalojen työpaikkaa.[2] Vuoden 1982 jälkeen, kun Chilessä oli koettu pahin romahdus taloudessa, joutui valtio pelastamaan lähes koko yksityisen teollisuuden ja pankit sekä palauttamaan valtaa kansalle.

Hiljalleen Chilen talous elpyi ja lähti nousuun. Maahan syntyi ns. sekatalous, jossa valtio omisti jälleen suurimman osan taloudesta. Chilen toipumista taloudellisista myllerryksistä on kutsuttu “vapaiden markkinoiden ihmeeksi”.[7]

Vertailun vuoksi

Onko siis relevanttia nostaa esiin Washingtonin ja CIA:n toimet Chilessä 1960- ja 1970-luvuilla? Vallankaappaus ja sitä edeltävät toimet eivät edusta demokratiaa saati oikeudenmukaisuutta. Washington antoi luvan vallankaappaukselle, jolla oli tuhoisa lopputulos; vallankahvaan asetettiin sortaja ja diktaattori. Ja kun tarkastelee sitä, miten vallankaappaus suoritettiin ja mitä suoria tai epäsuoria vaikutuksia sillä oli Chilen kansalaisille, ei voi olla ajattelematta seuraavaa: Se, mitä Washington yhdessä CIA:n ja Augusto Pinochetin kanssa teki Chilessä vuosikymmeniä sitten, ei mielestäni saisi enää toistua missään päin maailmaa. Oikea demokratia on mielestäni jotain aivan muuta. Tai ainakin sen tulisi olla.

Se, mitä Chilessä tapahtui, on nyt tapahtumassa Venezuelassa, tosin ilman sotilasvallankaappausta. Muuten tapaukset muistuttavat vahvasti toisiaan: Yhdysvallat ei ole tyytyväinen itsenäisen ja suvereenin valtion toimintaan talouden ja politiikan saralla, joten se lähtee maailman “johtajana” viemään sinne demokratiaa ja ”oikeaoppista” talouspolitiikkaa. Näillä väliintuloilla on ikävä kyllä todistetusti valitettavia seurauksia, kuten mm. Chilen tapauksessa olemme havainneet. Kuka tietää, kuinka pahaan kaaokseen itsenäinen valtio tästä länsimaiden sekaantumisesta sen sisäisiin asioihin jälleen ajautuu.


Samu Seppälä on Vantaalla asuva, valtiotieteitä opiskellut ja maailmaa avoimin silmin tutkiva kansalainen.

Lähteet

  1. Yle Uutiset (4.2.2019): Suomi tukee Guaidóa Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi – Useat EU-maat tunnustivat oppositiojohtajan maan johtajaksi
  2. Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu, suom. Ilkka Rekiaro, WSOY, Juva 2008.
  3. Tim Weiner: CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, suom. Mika Tiirinen, Otava, Keuruu 2010.
  4. Jukka Lindfors & Petra Himberg: ”Vallankaappaus Chilessä – Allende kuollut”, julkaistu 6.9.2011, päivitetty 8.9.2017.
  5. United States Institute of Peace: Report of the Chilean National Commission on Truth and Reconciliation
  6. William Blum: Roistovaltio, maailman ainoa supervalta, suom. Jaakko Yli-Juonikas, Sammakko, Turku 2002.
  7. Noam Chomsky, 2007, Vahvemman oikeudella – keskusteluja Yhdysvaltojen vallasta muuttuvassa maailmassa, suom. Juhani Yli-Vakkuri, LIKE, Helsinki 2008.


Artikkelikuva presidentinpalatsin pommittamisesta 11.9.1973: Biblioteca del Congreso Nacional de Chile (CC BY 3.0 CL)

35 KOMMENTTIA

  1. On tuossa maiden kohtaloissa yksi suuri ero, Venezuelassa armeija on pysynyt tiiviisti Maduron takana, koska siellä upseeristo on taustaltaan elemmista sosiaaliryhmistä,myös maan alkuperäisväestöstä.
    Cilessä upseeristo oli pitkälti maan yläluokan jälkeläisiä.
    Yhdysvalloissa on muuten menossa samantapainen prosessi, kuin Venezuelassa, myös siellä upseristoon kohoaa kyvykkäitä köyhälistöstä kohonneita yksilöitä, aiheutuen armeijan muodostamasta kouluttautumis reitistä kyvykkäille, köyhistä oloista lähteneille.
    Tulsi Geppard on tästä oiva esimerkki.

  2. Venezuelan Maduro ei ole oikeasti rehellisin keinoin vallassa ja maan talous on hänen ja edeltäjänsäkin toimesta ajettu kuralle. Vallanvaihdosta ei tarvitse ulkoapäin järjestää, se on ollut käynnissä sisäisesti jo pitkään. USA ei ole suinkaan ainoa, joka ei suosi Maduroa ja tunnusta häntä lailliseksi presidentiksi, ja on syytäkin olla tunnustamatta.

    Käytännössä vain vasemmistolaiseen ajatteluun kallistuvat ja diktaturian kannattajat tukevat Maduroa.

    • Samantapaiselta näytti mielestäni kehitys ukrainassa. Maa oli ”länsimaistumassa” ja tiiviinpi yhteistyö euroopan kanssa sai aina vain lisää kannatusta. Sellainen kehitys ei sopinut Venäjälle.

      • Venäjä ei kestänyt sitä, että sen vaikutusvalta, joka oli pitkälti miljardeja maksaneen korruption tuote, menetti otteensa Ukrainassa. Siitä sitten toiset keinot Venäjän tahdon läpiviemiseksi.

        • Maksoihan usalle 5 miljardia presidentin vaihtaminen ukrainaan ja se raha meni puhtaasti eliitin lahjontaan. Venäjä on sijoittanut venezuelan öljy-yhtiöön ja jatkojalostuksee joista se omistaa 20% ja 49% ja se kiusaa taas usaa joka väkivallalla ja lahjonnalla haluaa vaihtaa presidenttiä.

          • USA laittoi sen 5 miljardia Ukrainaan demokratian edistämiseen alkaen Ukrainan itsenäistymisestä. Se ei siis ollut jokin lyhyen projektin rahoitus. Kun se jaetaan parille vuosikymmenelle, ei se tunnu enää niin suurelta ja siksi venäläsimielinen kirjoittelu ei koskaan muista mainita sitä.

            Venäläismielinen kirjoittaminen ei myöskään muista mainita sitä, että Venäjä upotti Ukrainan halitsemiseen, pitkälti korruptioon, monin verroin enemmän rahaa. Venäläismielisten mielestä länsimaat eivät olisi saaneet pyrkiä auttamaan Ukrainan länsimielisiä, mutta Venäjällä oli ja on kaikki oikeus vaikuttaa Ukrainan asioihin haluamallaan tavalla. Se on varsin epätasapuolinen tapa ajatella.

          • Mitä tulee Venezuelan presidentin vaihtoon, on se tahto ollut venezuelalaisilla jo kauan. Miksipä muutoin olisivat äänestäneet parlamenttiin enemmistön, joka vastustaa Maduroa. Maduron ”presidentinvaalit” olivat puolestaan silkka farssi, joka ei kestä lähempää tarkastelua. Maduro on tehnyt kaikkensa, jotta parlamentti ei voisi toimia ja pyrkinyt vahvistamaan omaa valtaansa.

            Maduro pysyy pystyssä vain korruptiolla ja uhkailuilla. Kansa kärsii, mutta se ei häiritse Maduroa tai Venäjää tai venäläismielisiä, joiden mielestä Venäjä on aina hyvä ja oikeassa, kun länsimaat aina pahoja ja väärässä. He eivät ole ymmärtäneet maailmanpolitiikkaa lainkaan, sen pahuutta ja uskovat jonkin puolen olevan hyvyyden perikuva.

        • Kerro tarkemmin näistä Venetsuelan presidentin vaaleista. Sanoit, että ne oli farssi. Mitä siellä tapahtui?

          • Allekirjoittanut ei näe kyllä minkään ”puolen” olevan hyvyyden perikuva. Uskon ainoastaan ihmisyyteen ja inhimillisiin toimintatapoihin. Imperialistinen toiminta ärsyttää, eikä sen tulisi olla oikeutettua. Minkään valtion taholta. Artikkelihan ei käsitellyt Venäjää tai näitä sinun ”venäjämielisiä”, mitä sekin nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Tuntuu että koko jutun pointti on viuhunut ohi vasemmalta ja oikealta, ja lähdet kärjistelemään ja syyttelemään joitain tahoja ”jossain tuolla”, arvon MINÄ.

          • olisikohan jossain vaalitarkkailijoiden lausuntoja joita voisi tarkistella?

          • Hyvin vähän asiaa löysin kotimaisella kielellä.
            mtv:
            ”Äänestyksen järjestänyt brittiyhtiö sanoi aiemmin, että Venezuelan sunnuntaisen kansanäänestyksen tuloksia on manipuloitu. Yhtiön mukaan Venezuelan viranomaisten ilmoittama äänestäjien määrä on noin miljoonan suurempi kuin todellisten äänestäjien määrä.”

            Pintapuolisilla vilkaisuilla Venezuelan ihmisoikeustilanne on huono, samoin demokratian toteutuminen.
            Ihmiset näkee nälkää ja pakenevat (jopa miljoonittain?) naapurimaihin.
            Presidentti estää avustuskuljetukset maahan ja se varmasti vain lisää Maduron vastustajien poistumista maasta.

            Tuolla on mm. listaa maista jotka on sitä mieltä että vaalitulos on vilpillinen:
            https://en.wikipedia.org/wiki/2018_Venezuelan_presidential_election
            https://en.wikipedia.org/wiki/2019_Venezuelan_presidential_crisis
            ”In February 2018, Maduro called for presidential elections four months before the prescribed date. He was declared the winner in May 2018 after multiple major opposition parties were banned from participating, among other irregularities; many said the elections were invalid.”
            Selkeästi ne maat joissa on suurimpia puutteita demokratian toteutumisessa, ovat Maduron puolella.

            USA:n vastaisen hegemonian sokaisemat tietenkin sanoo että se on USA:n junailema juttu.
            Totuus tuskin on ihan niin yksioikoinen.

            Tärkeintä on tietenkin että tilanne etenisi rauhanomaisesti.

            Jos on virtaa, niin ylen artikkelit kannattanee käydä läpi.
            https://yle.fi/aihe/termi/freebase/m07ylj/venezuela

            Ja:
            https://www.hrw.org/americas/venezuela
            https://www.amnesty.org/en/

        • Mitenkä VENÄJÄ on muka Ukrainan ”korruptoitunut”? USAn politikon BIDENin poika asetettiin sinne johtoasemiin, hääräämään USAn etujen mukaista politiikkaa Putinia vastaan. Se ei kuitenkaan ole toiminut kovinkaan vaikuttavasti. Euroopassakin on sentään joitakin henkilöitä
          jotka näkevät mitä siellä pelleillään. FAKE-NEWS ovat pesiintyneet
          yhtälailla Suomeen kuin muuallekkin.

  3. Usan ja eun yksipuolinen presidentin vaihto venezuelassa ei ihmisissä ole aiheuttanut paljonkaan paheksuvia reaktioita julkisuudessa eikä niin sanotussa valtamediassa vaikka teko on törkeydessään 2000-luvun pahin rikos. Tosin ihmisten reagoimattomuudeen vaikuttaa myös istuvaa presidenttiä kohti esitetyt syytöksen kuten näissä lännen järjestämissä vallankaappauksissa on tapana teon törkeyden peittämiseksi. Demokratia ja demokratian taju ei länsimaissa ole kovin vahvassa jos niiden kaupalliset ja hegemoniset tavoitteet muita valtioita kohtaan sujuvasti ohittavat kanssakäymisen säälliset ja demokraattiset pelisäännöt. Eulta olisi ollut paljon luovempaa tarjota ylijäämäviljaa ja lääkeapua venezuelalle sen sijaan että yhtyivät usan vallan kaappaussuunnitelmaa mutta eun ja usan suhde on niin tiivis että niitä ei voi erottaa toisistaan kuin rautakangella.

    • Maduron ei voi katsoa olevan laillinen presidentti, mutta parlamentin voi katsoa olevan laillinen. Silloin on johdonmukaista, että parlamentin puhemies toimii väliaikaisena presidenttinä ja järjestää uudet vaalit. Näinhän siellä halutaan tehtävän.

      Maduro on tehnyt muutenkin vaikka mitä temppuja, jotta parlamentti, jossa on enemmistö muilla kuin Maduron puolueella, ei voisi toimia ja säätää lakeja. Viimeisin tempaus oli ”presidentinvaalit”, joka oli pelkkä farssi, jota ei voi kukaan tervejärkinen pitää laillisena.

      • Maassa maan tavalla eikä niinkuin ulkomaat määrää parlamentin puhemies Guiado on usan usan kouluttama hybridisotilas joka sopi trumpin hallinnon julistautumisestaan presidentiksi. Sellainen peli ei vetele missään maassa kuin eu ja usa imperialistien mielestä.

        • ”Maassa maan tavalla”
          Rajansa kaikella.
          Jos maassa poljetaan ihmisoikeuksia, tapetaan ihmisiä nälkään, yms., silloin siihen on puututtava.
          Pahimmillaan välinpitämättömyys mahdollistaa uuden Hitlerin suursotineen.

          • Kimmo on löytänyt uuden vaihteen propagandasodassa maduroa vastaan nälkään tappamista ja ihmisoikeuksien polkemista tuskin se on pahempaa kuin usa touhukaan omassa maassaan joka tätä propagandaa levittää. Jos olisi hitlermeininkiä niin jenkkijojo Guiado olisi jo hirtetty ja ihan ansiosta

          • @AnsionMukaan

            Olet selkeästi ”USA:n vastaisen hegemonian” sokaisema, jos et ole huomannut ihmisoikeusongelmia ja nälkää venezuelassa.

            Mielestäni Venezuelan ongelmat on sitä luokkaa että siellä pitäisi olla rauhanturvaajat, mm. takaamassa että avustus saadaan perille.

      • Maduroon kuitenkin kansan enemmistö on luottanut kun on presidentiksi valinnut ja on opposition oma vika kun boikotoi vaaleja. Muuten venenezuelan hallintoa on ulkopuolelta turha mennä muuttelemaan ja oppositio hävisi viimeiset paikallisvaalit, että ei ole tietoa mikä sen kannatus nyt on. Jos viisaasti halutaan venezuelassa toimia niin presidentti jatkaa uusiin vaaleihin asti ja samoin parlamentti ja yk voi antaa hätäapua jonka tarve on suuri usan boikottien ja tilien jäädytyksen sekä öljyn vientilaiturin sabotoinnin jälkeen.

        • ”yk voi antaa hätäapua jonka tarve on suuri”

          Miten se sitä voi antaa kun Maduro esti avun perillepääsyn?
          Näyttäis miljoonittain ihmisiä hakevan turvaa naapurimaista.

  4. Kyllähän ”se tiietää”. Nykymaailmassa Paha hakkaa hyvän alle minuutin. Jos maapallolla olisi ”pikku-maanviljelijöitä enemmän”, niin ei kenelläkään olisi aikaa sotia. Taottais miekat lapioiksi,ja sulatettais tykit pataraudaksi.Lisäksi jos kerran punaisen ristin kalustoa ei ole lupa ampua (kasainvalisen sopimuksen mukaan), niin maalataan kaikki sotakalustot valkoiseksi, ja koristellaan ne ”punaisella ristillä” ? Siihen loppuisivat sodat, eikös olekkin
    hieno idea, keksin sen ihan itse,heheh.

  5. Hyvin likaista peliä Venezuelassa, jollaiseen USA esim. Tulsi Gabbardin johtamana ei menisi mukaan.

  6. Kansanedustajamme Rubio Miamista esitti viimeisimmät tiedot Maduron käyttääntymisestä, sulkemalla
    rajat, estäen ruokalahetykset Venezuelan kansalle. Tilanne on kiristynyt Madurolle vaaralliseksi
    uhkaksi tulla syöstetyksi vallasta. Nähtävästi Maduro ei pelaa ”täydellä pakalla” ? Rubio on perinteiltään
    ”Latino” ja hallitsee Espanjan kielen täysin. Ratkaisu on vain lähipäivien kysymys.

    • Vilkkaalla mielikuvituksella ja vakaalla uskolla lännen propagandaan näin käy mutta tosiasiassahan usan ruokaapu on vain suostuttelua usan tahtoon ja venezuelassa ei siihen suostu kuin venezuelan raha eliitti ja jenkkijojo Guiado sopimuksensa mukaisesti usan kanssa. Maduro on presidenttinä virkakautensa loppuun ja Aguido istuu vankilassa vaalikauden loppuun

  7. KT tai K.Tuomari, päättelysi ruoka-avun suhteen on aika ”naivi”kun tiedämme, että Amerikkalaiset mediat ovat maailman korruptoituneimmat mediat.
    Onnistuisiko USA todella toteuttamaan vallanvaihdoksen Venezuelassa joka on USA:n koko Latinalaisen Amerikan uudelleenjärjestelyn kannalta avainasemassa? Tietenkin voimasuhteet näyttävät Latinalaisen Amerikan kannalta huonoilta kun USA:n rinnalla toimivat myös Iso-Britannia ja Israel.
    Venezuelan kriisin on sanottu liittyvän myös neokonien pyrkimykseen Trumpin syrjäyttämiseksi. Saatttaa vaikeuttaa tai ainakin hidastaa tapahtumia Venezuelassa. YK:n mandaattia USA ei ole ennenkään tarvinnut interventioihinsa.
    USA:n asettamat taloudelliset sanktiot eivät koske yksistään Venezuelaa vaan yhteensä 14 maata. Taipuvatko nämä 14 valtiota luhistumassa olevan USA:n edessä jää nähtäväksi. Nythän puhutaan jo EU:n petrodollarista irtiotoista.-

    Kaiken takaa löytyy tietenkin yhä NWO

    • Millä tavalla NAIVI ? Raportoin vain sen mitä meidän, USAn hallituksen jäsenet kertovat.
      Tietenkin kaikki ”uutiset on otettava varauksella”, mutta Mr.Rubio saa ääneni joka
      minuutti, koska olen todennut miehen olevan totuudenmukainen, ja onhan hänellä
      päävaltion kansanesustajana paljon sisäistä tietoa Espanjan keielitaitonsa lisäksi. Se kaikki on varmasti aivan ”päälaellaan Suomen FAKE-NEWS tiedostoissa”…….Suomen median harhauttavat ”uutiset”on todettu naurettavan harhauttaviksi, muuta ei voi sanoa. Vain yksi esimerkki siitä on jatkuva VÄÄRISTELY VENÄJÄSTÄ, tekemällä siitä maasta kaikkeen syyllisen, jopa sellaisiin asioihin mitä ei edes ole vielä tapahtunut.

      • Foxin,CNN jne..kuluttajana pidit totena uutista jossa näytetään että Maduro olisi tukkinut Venezuelan rajasillan ja estänyt ruoka avun Kolumbian kautta tuonnin Venezuelaan.
        Kyse (kuvaa näytettiin myös Ylellä) on jälleen yksi USAN false flaggejä. Nimittäin tosiasiallisesti Kolumbia on estänyt poikittaisilla tankeilla venezuelalaisten pääsyn rajasillan yli Kolumbiaan jo 18 kuukauden ajan.

  8. Venezuelan tapaus muistuttaa suuresti myös Iranin vallankaappausta vuonna 1953. Iranin demokraattisesti valittu presidentti Mohammed Mossadeq ehdotti British Petroleumille maan öljylähteitä koskevan sopimusten uudistamista siten, että Iran saisi puolet tuloista itselleen. Siihen asti PB oli ottanut niistä 90%. Tämän vuoksi CIA:n perustaja Allan Dulles ja USA:n ulkoministeri John Foster Dulles päättivät yhdessä presidentti Eisenhoverin kanssa operaatiosta, jolla Mossadeq raivattaisiin pois tieltä ja tilalle asetettaisiin Mohammed Reza Pahlavi, josta tulikin sittemmin Persian shaahi. Operaatio ’Ajax’ onnistui ja öljytulojen osittaista kansallistamista ehdottanut Mossadeq syrjäytettiin.

    Kun Venezuelan tapausta ruoditaan julkisuudessa, maan väitetään olevan armottoman kommunismin ikeessä. Tällöin ei kuitenkaan muisteta sitä, että latinalais-amerikkalainen sosialismi eroaa monessa suhteessa neuvostoliittolaisesta. Tuo jälkimmäinen on bolshevistista ja pyrkii kansainväliseen vallankumoukseen ja vallitsevan tai perinteisen sosiaalinen järjestyksen ja instituutioiden kumoamiseen. Bolshevismi haluaa hävittää mm. kristinuskon, kansallisvaltiot sekä perheinstituution. Eteläamerikkalainen sosialismi on tässä suhteessa paljon maltillisempaa ja pyrkii lähinnä talouden sosialisointiin ja jättää kulttuurin rauhaan. Se pyrkii myös palauttamaan tasapainon köyhäksi jääneen intiaaniväestön ja maan omistavaksi yläluokaksi itsensä nostaneen espanjalaisperäisen väestön välille. Niinpä etnisyyttä suositaan ja pyrkimyksenä on säilyttää kansallinen suvereniteetti ja vastustaa imperialismia, joka hyödyttää yläluokkaa ja kurjistaa omistamatonta väkeä. Pitäisi aina olla selvillä, mistä sosialismin muodosta kulloinkin puhutaan. On naurettavaa, että Suomessa monet kansallismieliset tai jopa sosialistit (ainakin demarit) haluavat nähdä uusliberalisti Juan Guaidon nousevan Venezuelassa valtaan.

  9. Onko Venezuela sittenkin viimeinen niitti USA (Washington) maailmanhallintapyrkimyksille? Ekonomisti Michael Hudsonin ansiokas pohdinta siitä, miten USA:n ja petro-dollarin asema maailman johtajuudessa on vihdoin tullut tiensä päähän. Trump on vain katalysaattori, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Samoin demokraatit. http://www.unz.com/mhudson/trumps-brilliant-strategy-to-dismember-u-s-dollar-hegemony/?fbclid=IwAR33HzDlsMeE0vR5RV87PRvz_HNSGFm2x8A21sV0ZNQVSNN0nDe6UxbBzxg

    ”Most of the above events have made the news in just one day, January 31, 2019. The conjunction of U.S. moves on so many fronts, against Venezuela, Iran and Europe (not to mention China and the trade threats and moves against Huawei also erupting today) looks like this will be a year of global fracture.

    It is not all President Trump’s doing, of course. We see the Democratic Party showing the same colors. Instead of applauding democracy when foreign countries do not elect a leader approved by U.S. diplomats (whether it is Allende or Maduro), they’ve let the mask fall and shown themselves to be the leading New Cold War imperialists. It’s now out in the open. They would make Venezuela the new Pinochet-era Chile. Trump is not alone in supporting Saudi Arabia and its Wahabi terrorists acting, as Lyndon Johnson put it, “Bastards, but they’re our bastards.”

    Michael Hudson is President of The Institute for the Study of Long-Term Economic Trends (ISLET), a Wall Street Financial Analyst, Distinguished Research Professor of Economics at the University of Missouri, Kansas City.

  10. Asiallinen ja mielestäni tärkeä huomio siitä, miten erilaisena kommunismi/ tai ehkä paremmin sosialismi, esiintyy latinalaisessa Amerikassa verrattuna Neuvostoliittoon. Kovin usein tämä jää mainitsematta kun uutiskanavat vauhkoavat kommunistisista järjestelmistä nykypäivän maailmassa. Ja kyllähän Iranin tapaus myös kuuluu tähän samaan ”kaapattujen” kastiin.

  11. Täällä sivulla esiintyy nykyään valtava määrä erillaisia ”totuuksia”, joten taidan palata omiin ”harhaoppeihini”
    puuttumatta viisaampien asioihin. Riidelkää sovussa. Katselen mieluimmin ulos ikkunasta juuri alkanutta
    lumisadetta, joka pitäisi NOOA sääkanavan mukaan olla aikamoinen sotkun tekijä huomis-iltapäivään asti.
    Talven ennätys saattaa mennä rikki kinosten korkeudessa ? Jään takavasemmalle ”kuuloetäisyydelle”.

  12. Usa tai sen taustalla häärivät pankkiirit ja” iso” raha haluavat vain kaikki maailman energiavarat hallintaan,syyrian sota ja sitä ennen libya,irak ym. värivallankumoukset,mihin maa tarvitsee 800-??? kpl sotilastukikohtaa,,,Kuinka paljon pelkästään massiivinen sotateollisuus ja niitten omistajat pitävät sotia yllä,
    Afganistania käytetään uusien aseiden testaamiseen ja luultavasti sieltä tulevan kasvin hyödykkeitä rahoittamaan ei niin päivänvaloa kestävien operaatioiden rahoittamiseen,luin jostain,että joku wall street heppu syytti talebaneja taloussodan aloittamisesta kun he saivat tämän tuottoisan kasvin viljelyn vähenemään n.5% aikaisemmasta.
    Nyt pyritään rakentamaan yksinapainen maailman järjestys,jota hallittaisiin jostain ajatushautomosta ja joka muistuttais pahamaineista punakoneistoa,jota pidettiin hirveän epädemokraattisena ja totalitarismisena yhden totuuden ylläpitäjänä joka tuhosi ihmisten yrittelijäisyyden ja pysäytti kehityksen ja johti 30-50miljoonan holokaustiin!
    Kansallisvaltioita yritetään sulauttaa yhdeksi joka ei tuo mitään hyvää,sen ydin vain kuppaa reuna-alueet ja pienet osat saavat olla jätteiden vastaanottajina ja orjina bolitbyroon oligargeille,että tallaisen yhteenvedon sain tästä maailman ajasta,
    terv;Aatteleppa ite,ettei toiset sun juttuja säätäis…

  13. ”Aikomus siirtää suuryritysten hallitsemat alat valtion alaisuuteen yhdessä poliittisten erimielisyyksien kanssa ajoivat Chilen ja Allenden tukalaan tilanteeseen.”
    Kirja ”Suurvalta nimeltä ITT” (alkuteos: Sovereign State The Secret History of ITT, Anthony Sampson) valottaa tapahtumia ja taustoja Chilessä vallankaappaukseen liittyen.
    ITT oli tietoliikennejätti (ja moniala konglomeraatti) jolle tuli erimielisyyksiä presidentti Allenden kanssa Chilen puhelinverkon omistuksesta ja sen kansallistamishankkeista.
    Myös ruotsalainen Ericsson yhtiö osoitti kasvavaa kiinnostusta Chileä ja sen puhelinverkkoa kohtaan, ja toimi etelä Chilessä yhdessä kenraali Augusto Pinochetin kanssa. (Mutta tietääkseni Ericsson yhtiö ei ole kirjoittanut Chilen toimistaan kirjaa, toisin kuin ITT).
    Kenraali Augusto Pinochet oli kyllä Allenden hallinnon kenraali jo Allenden hallinnon aikana. Kertoman mukaan hän etelä Chilessä telotti Argentiinasta sinne tuotuja vankeja (so. diktaattori Perónin hallinnon tuomat vangit).
    Tosin kerrotaan myös, että Chilessä Allendelle suosiota osoittaneet maa reformin kannattajat myös vangittiin ja vietiin vankilaan teloitettavaksi (Allenden toimesta?: ’Ne jotka ovat kannattajia nyt, ovat vastustajia myöhemmin’).
    Yhteistä Venezuelan tilanteessa on ulkomaiden kiinnostus öljyvaroihin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here