Keinoälyä vai elävää älyä?

Monet meistä ovat ihan täpinöissään kaikista niistä mahdollisuuksista, joita AIn eli keinoälyn (Artificial Intelligence) kehitys on tuonut tullessaan. He uskovat AI-vallankumoukseen, joka tekee yhteiskunnan ja ihmisten hallinnoimisen entistä helpommaksi sekä vapauttaa ylivertaisessa älykkyydessään meidät ihmiset monista nykyisistä tehtävistämme ja tekee meistä jopa tarpeettomia. Näyttää siltä, että pian yhteiskuntamme ei enää tarvitse meitä, sillä AI on jo niin paljon luotettavampi, tehokkaampia ja älykkäämpi kuin yksikään ihminen voi koskaan olla. No, mitä hittoa me sitten voimme tehdä? Mikä on meidän roolimme tietokoneiden hallitsemassa Uudessa Uljaassa Maailmassa?

AI perustuu aina muistoihin eli vanhaan tietoon, jota varastoidaan valtavissa palvelinhalleissa, jotka jo tällä hetkellä kuluttavat vuosittain enemmän energiaa kuin koko maailman lentoliikenne yhteensä. Nuo palvelimet sekä koko AI-järjestelmä perustuu inhimillisen muistin rakenteen kopioimiseen ja kykenee siksi vain laajentamaan muistimme toimintoja äärimmäisille rajoille saakka, jossa melkein koko meidän maailmaamme ja kaikkia meitä voidaan hallita AIn avulla. AI, kuten kaikki teknologia tähän mennessä, on vain jonkun inhimillisen kyvyn tai aistin laajentamista, ja tällä kertaa kyseessä on siis muistamisen ja sitä käyttävän älyn toiminnan tehostaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että AI perustuu aina vanhaan tietoon, eli niihin vanhoihin kokemuksiin, jotka sen muistivarastoihin on tallennettu. Kyseessä ei siis ole mikään uusi juttu, vaan ainoastaan meidän muistimme ja muistitoimintojemme valtava laajennus.

Eli mitä me teemme sitten kun tietokoneet tekevät kaiken aiemmin tekemämme paremmin ja tehokkaammin? Mitä meille jää jäljelle? Viihdytämmekö itsemme kuoliaiksi, vai mitä?

Tämä nostaa esiin kysymyksen: Kuka minä olen? Useimmiten me koemme olevamme jotakin muistamaamme: minun nimeni, minun ammattini, minun koulutukseni, perheeni, kotimaani, tietoni, tunteeni eli jotakin jonka muistan ja johon minä itseni liitän. Mutta jos minä olen vain muistettavaa dataa, niin silloin tietokoneet ovat jo minua parempia kaikessa tuossa.

Olenko minä jotain muuta kuin muistamani tiedot siitä, mitä olen tehnyt tai kokenut? Eli olenko minä jotain muuta kuin tietokoneet ja niitä hallitseva AI, joka jo paljolti hallitsee maailmaamme?

AI KIEHTOO MEITÄ, koska se on kuvitellun ja muistiin perustuvan persoonamme äärimmäisen kyvykäs jatke. Mutta jos minä todella olen vain muistettu menneisyyteni, niin silloin tietokoneet tulevat todella tekemään meidät kaikki tarpeettomiksi. Ne tulevat voittamaan meidät omassa pelissämme.

Toki meissä on tuo muistiin perustuva toiminto, joka pyrkii jatkuvasti määrittämään meidät sen mukaan mitä meille on joskus tapahtunut. Se ylläpitää menneisyyttämme ja siihen liittyviä tunteita sekä tuottaa yhä uutta menneisyyttämme muistuttavaa nykyisyyttä koettaessamme turhaan tavoittaa uudenlaista tulevaisuutta. Tuo menneisyyteen ankkuroituminen ylläpitää oravanpyörämme loputonta kieppumista. Ja nyt tietokoneet ovat AIn avulla valmiit tekemään sen meidän puolestamme, määrittämään meidät loputtomasti kaiken jo kokemamme ja tekemämme kautta. AI tulee jähmettämään meidät sellaiseksi kuin olemme joskus olleet tai tekemään meistä äärimmäisen tehokkaan AIn avulla hallittavia robottaja siihen maailmankoneistoon, josta hyödyn korjaavat – niin, ketkä?

Toki AIn takana on inhimillinen äly. On olemassa ihmisiä, jotka ovat tietoisesti vastuussa tästä nykyisestä kehityksestä, ihmisiä jotka johdattelevat meitä ja kansakuntiamme AIn avulla saavutettavaan äärimmäiseen hallintaan. Nuo ihmiset haluavat hallita maailmaa ja meitä kaikkia omaksi edukseen, ihan niin kuin me kaikki muutkin haluamme! Tavallisesti meidän valtamme vain rajoittuu oman perheeseemme, työpaikkaamme tai yritykseemme, mutta nuo toiset kaltaisemme ovat laajentaneet valtapyrkimyksensä käsittämään koko inhimillisen maailman tällä yhteisellä planeetallamme. He unelmoivat todella suuresti! Ja heillä on jo nyt 80–90 % koko maailmamme varallisuudesta. He ovat jo valloittaneet maailmamme – vai ovatko sittenkään?

Ihmisen älykkyydellä eli siinä muistettuun tietoon perustuvassa toimessa, jonka äärimmäistä muotoa AI tavoittelee, on valtava sokea piste. On jotain äärimmäisen tärkeää, jonka me jatkuvasti ohitamme ja tiedostamattamme väistämme ollessamme hullaantuneesti päissämme omasta älystämme ja siitä kasvavasta AIsta. Tämä meidän älyllemme näkymätön ja kokematon on LI eli Living Intelligence, joka ylläpitää sydäntemme yhteistä sykettä juuri nyt, nyt, nyt… Samanaikaisesti tuo LI kieputtaa myös kaikkia mahdollisia planeettoja kaikkien mahdollisten aurinkojen ympärillä sekä kantaa näkymättömän avaruutensa sylissä koko maailmankaikkeuden ja sen lukemattomat galaksit. LI rules OK!

LI eli Living Intelligence on elävän älyn monimuotoinen ja tasapainoinen järjestelmä, joka ylläpitää kaikkia tunnettuja ja tuntemattomia maailmankaikkeuksia loputtomasti itseään korjaavassa liikkeessä. LI on ajaton, LI on läsnä tässä hetki hetkeltä uudistuvassa nyt-hetkessä kaikkien niiden muistettujen menneisyyksien ja kuviteltujen tulevaisuuksien tuolla puolen, joita AI pystyy hallitsemaan.

AI eli keinoäly perustuu aina menneisyyteen. Siksi AIn vastaukset elävän elämän moninaisiin haasteisiin jättävät aina jälkeensä ratkaisujen vastakohdista kumpuavia jäänteitä, jotka johtavat vähitellen uusiin haasteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka koettaisimme AIn eli muistiälymme avulla ratkaista ongelmiamme, emme koskaan pysty vastaamaan täysin minkään tilanteen haasteeseen tai saamaan sitä mitä todella haluamme. Oravanpyörä pyörii…

Toisen maailmansodan traumaattisten kokemuksien jälkeen olemme yhteistuumin keskittyneet materiaalisen hyvinvoinnin luomiseen ja rakentamiseen. Ja olemme onnistuneet luomaan yhteiskunnan, jota jotkut kutsuvat maailman onnellisimmaksi, mutta jonka tarjoamassa hyvinvoinnissa alkaa jo olla joku väljähtynyt ja ahdistavakin sivumaku. Vaikka vasta harvat meistä uskaltavat sen tunnistaa, niin tosiasia on, että me voimme huonosti kaiken aineellisen hyvinvointimme keskellä. Voimme huonosti aivan samoin kuin voi huonosti rakas Äiti Maa, jonka elävästä kehosta me ahneuksissamme olemme hyvinvointimme riistäneet.

ME OLEMME TAVOITELLEET hyvää, ja luoneet pahaa. Me olemme jääneet älymme vastakohtien keinun vangiksi, juuri sen jota keinoäly 10101010-kaavoillaan hallitsee. Ja päästäksemme pois tuosta kiikusta, eli siitä löysästä hirrestä, jossa jo roikumme, olemme AIn avulla kiihdyttäneet kiikkumme vauhdin äärimmilleen ja toivoneet samalla parasta… Onnistuukohan tuo?

On toki totta, että AI voittaa meidät lähes kaikessa muistiin perustuvassa toimessa. Ja on myös totta, että meidän muistiälymme on näin käymässä tarpeettomaksi. Kyllä, meitä vastassa on valtava haaste, joka on samalla myös mahdollisuus kohdistaa tahtomme ja fokuksemme AIn meitä paremmin hallitseman muistiälyn tuolle puolen. Me voimme käydä menneisyytemme läpi ja tavoittaa LIn eli elävän älyn, jolla on vain tämä hetki ja siitä kasvava ikuisuus.

On totta myös, että LI on läsnä meissä kaikissa. Se tekee hienoa työtä pitäessään meidät elossa: sydän sykkii, solut uusiutuvat, ruoka sulaa ja keho kehittyy. Kaikki tämä tapahtuu persoonallisen ja muistiin perustuvan älymme tavoittamattomissa. On selvää, että kehomme eläviä prosesseja ohjaa jokin muistiälyämme suurempi, johon me toki voimme vaikuttaa joko älykkäästi tai tyhmästi. Eli voimme tukea kehomme elävää älyä tai sitten me voimme, kuten tavallista, taistella sitä vastaan tai käyttää sitä hyväksemme. Vaikka voimme osin hallita elävää älyä, on sen kokonaisuus aina AIn tavoittamattomissa huolimatta siitä, että me olemme aina sen sylissä niin kuin on koko maailmankaikkeuskin.

LI on näkymätön, se saattaa jopa olla pimeää energiaa tai ainetta, jonka olemassaolon jo aavistamme. Tiedemiestemme älykkäiden laskelmien mukaan näkyvä maailmankaikkeutemme ei voi olla olemassa ilman sitä tasapainottavaa näkymätöntä ainetta tai energiaa. LI on yötaivaan valtava pimeys, jonka sylistä pienten tähtien tuike meidät tavoittaa. LI on ykseys, josta moninaisuus kumpuaa kokeakseen oman rajattoman suuruutensa.

Miten minä voin tavoittaa tuon elävän älyn eli LIn? Miten voin ilmaista sitä niin kuin kehoni jo hetkestä hetkeen tekee? Miten voin voittaa tai ohittaa oman menneisyyteni muistiälyn eli AIn? Ja haluanko edes tehdä sitä?

AI on kaiken inhimillisen muistiälyn kulminaatio meidän ajassamme. LI on koko luomakunnan kokonaisuuden kulminaatio tässä ainutkertaisessa hetkessä. AI on menneisyytemme kuollut muistijälki, jota käytämme tulevaisuutemme luomiseen eli menneisyytemme toistamiseen. LI on elävä nykyhetki, jossa me voimme ilmaista itseämme loputtomasti uudistuvana elämänä kehomme ja mielemmekin kautta. Kumpaa sinä palvelet? Kumpi sinä olet? Vai molemmat, AILI?

Klaus Rahikainen on Karkussa Tampereen seudulla asuva kirjailija ja elämäntutkija.

Artikkelikuva keinoälystä: Pixabay