Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidettiin ystävänpäivänä 14.2.2019 tilaisuus, jonka järjesti Hjallis Harkimon Liike.Nyt yhdessä Velallisten Tuki ry:n kanssa. Esillä oli kaksi verottajan ja muiden viranomaisten kaltoinkohtelun kohteeksi joutunutta yrittäjää tapausselosteineen ja niihin liittyvät asiantuntijapuheenvuorot.
Oleellisin asiaan liittyvä substanssi tuli Velallisten Tuki ry:n taholta ja tilaisuudessa esiintyneiltä puhujilta.
Kiitokset osanottajien puolesta Liike Nyt:lle resurssien ja toimien allokoinnista asian hyväksi. Tärkeintä oli anti, mikä tilaisuudessa saatiin kootuksi jatkotyöstämistä varten.
Poliitikot, jotka ylenkatsoivat tapahtumaa ja sen sanomaa, kirjoittanevat pian poliittisen runonsa viimeisen rivin.
Kaikki oleellinen on jo tiedossa. Riittävästi intelligenssiä ja vääntöäkin on taustalla. ”Maassa” on muitakin tapoja kuin ne, mitä siihen vetoavat elitistit ovat harjoittaneet…
Pikkuparlamentin tilaisuudessa 14.02.2019 pitivät esityksiä alla mainitut henkilöt:
Maria Lohela, KE tilaisuuden avauspuheenvuoro
Janne Juusela, OTT, Asianajotoimisto Borenius
Liisa Mariapori, verokonsultti, Velallisten Tuki Ry
Pekka Tiainen, taloustutkija, VTT/TEM
Jouko Raita, yrittäjä, ”tapaus Jouko Raita” Suomen tasavallasssa
Veli Palokari, yrittäjä, ”tapaus Veli Palokari” Suomen tasavallassa
Aiheet, otsikot ja esitysten sisällöt näkyvät kirjoituksen lopussa olevista linkeistä.
Osa tilaisuuden esityksistä on jo luettavissa/ladattavissa Velallisten Tuki ry:n sivustolta tai tältä sivustolta; loput tulevat sitten aikanaan tänne ja/tai Velallisten Tuki ry:n kotisivulle. Tilaisuus on videoitu, ja napsauttamalla alla olevaa kuvalinkkiä voit katsoa videon tai ladata sen omalle koneellesi myöhemmin katsottavaksi:
Linkki videotallenteeseen tekstimuodossa:
https://down0-80133-down0.dna.qbrick.com/80133-down0/ncode/2019-02-14/2019-02-14_07_49_34_432p_a869e3b7.mp4
Mitä ilmaisulla Suomen tasavalta oikein tarkoitetaan?
Nostan tässä saatekirjoituksessani viittauksenomaisesti esille asioita ja asiayhteyksiä, joihin tilaisuudessa pidetyt esitykset antavat aihetta. Pyrin myös osoittamaan kehykset sille, miksi ja minkä toimien johdosta ollaan tässä tilanteessa kuin nyt ollaan.
Oltuani läsnä kuulemassa kaikki nämä tarinat ja omakohtaistenkin kokemusten pohjalta on pakko nyt tässä asiayhteydessä kysyä, että mitähän ilmaisulla Suomen tasavalta oikein tarkoitetaan?
Jokainen ko. tilaisuudessa pidetyistä esityksistä dokumentoi sitä täysin yksiselitteistä faktaa, että Suomi ei ole mikään oikeusvaltio, ei parlamentaarinen demokratia, eikä mikään hyvinvointivaltio poliittista ”eliittiä” lukuun ottamatta – he voinevat hyvin…?
Voiko se silloin olla mikään tasavaltakaan? Tasapäisten poliitikkojen hiekkalaatikko kylläkin, joka edustaa superlatiiveja kaikissa palopuheissa ja varta vasten tehdyissä propaganda-analyyseissä, joita aika ajoin julkistetaan.
Kansalaisten tasolla todellisuus näyttäytyy seuraavasti: yli puoli miljoonaa kansalaista on ollut ja osa elää tälläkin hetkellä perintähelvetissä, 400 000 kansalaista syö mielialapillereitä selviytyäkseen olemassaolostaan. Tämän hetken nuorisolle tuskin maksetaan enää eläkkeitä. Köyhyysrajan alapuolella on liki miljoona suomalaista. Eläkeläisköyhyys on vahvassa kasvussa, ja vanhusten hoivapalvelut ovat kriisitasolla.
Talouskasvu on jo kolmattakymmenettä vuotta ollut sitä luokkaa, että yhteiskunnallinen infra vain rapautuu eikä sitä millään kyetä enää ylläpitämään. Suomen rappiotila näkyy konkreettisimmin mm. kiinteistöjen ja tieverkoston kunnossa oheistoimineen. Siitä huolimatta joillain on otsaa ja alaleukaa puhua positiivisesta kehityksestä, kun kasvuennusteissa desimaalipilkun jälkeisissä numeropaikoissa tapahtuu muutaman desimaaliyksikön muutos kokonaisosan ollessa vaurastumisen kannalta vahvasti negatiivinen.
Nuorisolla ei ole tulevaisuutta näissä kehyksissä, mutta velkarahaa riittää silti vielä miljardiluokan hävittäjähankintoihin ja niiden elinkaarikuluihin.
Puhuttaessa eliitistä on pakko panna ilmaisu ”eliitti” Suomen osalta lainausmerkkeihin, koska tämän päivän ja eilisenkin poliittinen eliitti faktisesti edustaa lähinnä täysin rupusakkia, joka virkamieskuntineen kuppaa kansakuntaa toisten kansakuntien hyväksi omaa hyvinvointiaan edistääkseen – suojatyöpaikkojensa turvin tietysti.
Suomi on oikeusvaltion groteski irvikuva, jossa jotkut tulospalkatut, mutta muuten täysin munattomat viranhaltijat suojatyöpaikkansa takaaman virkastatuksen avulla hankkivat puolisolleen karvaturkit ja itselleen seksikkäät ajoneuvot sekä tyttö- tai poikaystävät…
Miten tästä kokonaisuudesta voidaan muodostaa käsite ”tasavalta”? Vai pitääkö perustuslain sisältöön luottavan kansalaisen ajatella, että perustuslaki onkin tarkoitettu vain kansalaisalamaisten noudatettavaksi ja alamaisuuden ylläpitämiseksi, ja käsite tasavalta toteutuu vasta muilla, hieman korkeammilla tasoilla, jotka saavutetaan hyväksymällä ulkopuolisten tahojen intressit ja auttamalla niiden toteutumista ”eliitin” hyvinvoinniksi… Ehkä kauhun tasapaino niilläkin tasoilla vielä toteutuu.
Pitääkö perustuslain sisältöön luottavien kansalaisten ajatella, että perustuslakikin on vain tulkintakysymys, jonka sisältö ja tarkoitus ei koske ”tasavallan” lahoa yläpäätä käsikassaroineen, kuppaisesta alapäästä puhumattakaan?
Tällaisiin johtopäätöksiin on pakko tulla nyt julkaistavan pikkuparlamentissa 14.2.2019 eitetyn dokumentaation perusteella.
Miten oikeusvaltio Suomi toimii?
Perustuslaki on koko yhteiskunnan perusta-Perkele… Ilman sellaista, yhteiskuntaa ei yksinkertaisesti ole – on vain epämääräinen kaoottisessa tilassa vellova populaatio, olosuhteissa, joissa mitä hyvänsä voi tapahtua koska hyvänsä.
Kuten Pikkuparlamentissa pidetyt esitykset osoittavat ja kuten Janne Juusela on todennut, korkeimmassa oikeudessa eivät menesty Suomen perustuslakiin viittaavat argumentit. Tätä voisi laajentaa vielä sanomalla, että Suomen oikeuslaitoksessa eivät menesty kansainvälisiin ja Suomenkin ratifioimiin sopimuksiin viittaavat argumentit. Siitäkin on havaintoja. Juusela toteaa myös, että oikeusvaltion periaatteet eivät Suomessa toteudu samalla tasolla kuin verrokkimaissa.
Liisa Mariapori nostaa esiin nk. summaarisen menettelyn ongelmat velallisen kannalta. Erityisesti Mariapori korostaa sitä, että verohallinnon verotarkastustoimien yhteydessä ei noudateta lakia.
Näissä toimissa sitä omaisuudensuojaa ja tasavertaista kohtelua oikeuskäytännöissä, joiden perustuslain mukaan pitäisi toteutua, ei tässä yhteiskunnassa yksinkertaisesti ole.
Mariapori käyttää myös termiä ”Troijan hevonen”, joka on sisällytetty lainsäädäntöön velallisten vahingoksi.
Yhtenä oikeusvaltion tunnusmerkkinä pidetään myös sitä, että esimerkiksi oikeusnormiston tulkintaa ei käytetä kansalaisten perustuslaissa määriteltyjen oikeuksien mitätöimiseksi. Näin juuri Suomessa kuitenkin tapahtuu.
Lisäksi oikeusvaltiossa edellytetään, että käytettävissä on riittävän tehokkaat oikeussuojakeinot siinäkin tapauksessa, että rikoksiin syyllistyy viranomainen. Riittävän tehokkaat oikeussuojakeinot edellä mainitun kaltaisissa tapauksissa Suomesta puuttuvat kokonaan.
Pekka Tiainen tuo esityksessään esimerkkien valossa esiin mm. sen, että vaikka epäkohdat ovat olleet tiedossa, mitään muutosta ei asioihin ole tullut. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että valtionhallinnossa on tahoja, joiden intressien mukaista on ko. epäkohtien säilyttäminen.
Tietystä ”harmaasta” sektorista perintä/ulosottotoimissa ja niiden seurannaisvaikutuksista hän esittää Peter Fryckmanin tapauksen, jossa ”harmaana” toimijana nimenomaisesti on viranomainen.
Jouko Raidalta, hyvin menestyneeltä yrittäjältä, tuhottiin elämäntyö ja saavutukset, jotka edustivat ainutlaatuista toimintaa Suomessa ja ulkomaillakin. Jouko pantiin siitä hyvästä lisäksi vankilaan. Asialla olivat silloinen verohallinto, Helsingin ulosottovirasto ja Postipankki.
Sekään ei vielä riittänyt, vaan Joukon perustamilta Clausen-nimestä tunnetuilta yhtiöiltä ryövättiin väärennetyin asiakirjoin kaksi (2) miljoonaa markkaa keksittyjen verovelkojen perusteella. Suomen Rahahuolto Oy:n yli miljoonan euron vaihto-omaisuus hävisi ilman kirjanpitomerkintöjä vilpillisen pesänhoitajan, ulosottomiehen ja verohallinnon asianvalvojan valvonnassa Falck Cash Services Oy:n tuotantokäyttöön, joka jatkoi yhtiön liiketoimintaa. Oy Gibrid Ltd:n omistama kiinteistö myytiin verohallinnon 17.3.2003 antamasta täytäntöönpanokieltopäätöksestä huolimatta 21.3.2003, ja kiinteistökaupan päivämääräksi väärennettiin 28.2.2003. Myynti tehtiin Jouko Raidan osalta täysin keksittyjen, oikaisulautakunnan myöhemmin, 12.6.2003 kumoamien verovelkojen perusteella.
Ulosottovirasto ei käyttänyt rahoja verovelkojen maksuun, vaikka se oli ainoa peruste talon myyntiin. Veroviraston ja ulosoton menettelyvirheiden seurauksena 44 hengen maanlaajuinen huolto-organisaatio ja 20 kokopäiväistä henkilöä työllistänyt yhtiö tuhottiin. Verohallinto haki yhtiön konkurssiin kahden (2) miljoonan markan maksamattomien verojen perusteella. Tosiasiassa yhtiö oli konkurssihetkellä maksanut liikaa veroja yli 100 000 euron verran. Asialla olivat viranomaisrikolliset pankkitoimihenkilöiden lisäksi. Verohallinnon, ulosottoviraston ja Postipankin toimet täyttänevät järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit.
Detaljit on esitetty videolla ja Joukon laatimassa dokumentissa.
Veli Palokarin ja Jouko Raidan tapaukset ovat Raidan mukaan tavallaan samankaltaisia siinä mielessä, että molemmat yrittäjät ovat joutuneet nk. VIRKE-työryhmän aikaansaannosten kohteiksi. Veli Palokarin esitys on nähtävissä videolla.
Seminaarissa pidettyjen puheenvuorojen jälkeen alkoi paikalla olleiden eduskuntaryhmien edustajien ja asiantuntijoiden yhteinen paneelikeskustelu, johon osallistui myös tilaisuuteen saapunut Hjallis Harkimo.
Tämän tilaisuuden jälkimainingeissa Jouko Raita on jättänyt Kokemäellä selvityspyynnön asiastaan oikeusministeri Antti Häkkäselle, jota tapahtumaa olin tilaisuudessa seuraamassa ja todistamassa yhdessä Jali Raidan, Jorma Jaakkolan ja monien muiden kanssa. Aika näyttää mitä asiassa jatkossa tapahtuu.
Miten tähän on tultu?
Tämän johdannon jälkeen voidaankin lähteä koko asian taustoihin ja niiden implikaatioihin… siihen, miksi Suomessa ollaan tällaisessa tilanteessa. Euroopan unioni on Sosialistisen Internaatin Taivas. Kaikissa muissa Euroopan maissa paitsi Suomessa tämä asia on ymmärretty. Tätä paremmaksi asia tulee enää vain muodostamalla koko maailman käsittävä keskushallinto, mihin ilmeisiä haluja ja trendejä on olemassa. Sen saavuttamiseksi pitää vain luoda vielä entistäkin suurempi sekasotku, johon maailmanhallitus sitten tarjoaa ratkaisun.
Euroopan unioni on eurooppalaisen kolonialismin reinkarnaatio. Suomikin on halunnut olla mukana niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään – mutta vajailla tiedoilla ja lähtöedellytyksillä, niin laadullisesti kuin määrällisestikin. Arkipäivän realismi on ollut täysin hukassa.
Tässä yhteydessä on huomattava, että faktisesti Suomi ei edes ole Euroopan unionin jäsenvaltio, koska liittymisrituaalit on tehty perustuslain vastaisesti, kuten Jorma Jaakkola on osoittanut. Laittomia sopimuksia kun ei voi tehdä. Sosialistisessa ideologiassa perusteema on keskusjohtoinen keskusäly ja toimeenpanovalta, jonka oletetaan kaikessa ylittävän kaikki muut älyt. Tätä ideologiaa edusti Suomessa aikanaan vastavalittu presidentti Mauno Koivisto.
Montesquieun demokratian perustana olevalla vallan kolmijako-opilla ei ollut mitään relevanssia Mauno Koiviston valtio-opillisessa ajattelussa. Koiviston tultua presidentiksi hän pani omalta osaltaan toimeen rituaalit Euroopan yhteisöön liittymiseksi. Näiden prosessien tuloksena oli mm. se, että kuuluisassa Koiviston ”konklaavissaan” hän puuttui asioihin, jotka hänen tehtäviinsä eivät kuuluneet, ja jota tapahtumaa voidaan täysin perustellusti pitää oikeusvaltion tuhona.
Jos yliopistojen valtiotieteelliset tiedekunnat tuottavat kansakunnan hallintoon tämänkaltaisia yksilöitä, jotka itseasiassa ovat kansallisten katastrofien ilmentymiä, niin koulutusohjelmia pitää muuttaa. Vai olisiko sittenkin kyse jonkinlaisista persoonallisuuden harhautumista kaikkine illuusioineen?
Mauno Koivisto edusti Suomessa tätä keskusälyä ja toimeenpanovaltaa tavalla, jonka seurauksista suurin osa kansakunnasta nyt kärsii, poliittista rupueliittiä lukuun ottamatta. Rahat ovat lopussa ja pää vetävän kädessä. Mitä siinä sitten enää lutkutat?
Näin on sanottava, koska mitään muutostrendiä ei hallinto-organisaation toimissa ole julkisesti nähtävissä, vaikka kaikki faktat ovat nenän alla. Pankit itse asiassa edustivat suojatyöbisnestä kehyksineen, ja vaikka asiakkaat kävelivät hattu kourassa ovesta sisään, niin nämä kansakunnan ”tukijalat” ja finanssiasioiden ekspertit eivät kyenneet hoitamaan omia bisneksiään edes täysin suojatuissa olosuhteissa tavalla, joka ei olisi johtanut 90-luvulla taloudelliseen katastrofiin, jota presidentin toimin ja voimin vielä vauhditettiin.
Muut kyllä joutuivat kärsimään, ja kärsivät vieläkin finanssisektorin ja valtionhallinnon tupeloinneista. Konsultaatioapua sitten tuli investointipankki Merrill & Lynchin taholta, joka sitten aikanaan pullahti itsekin.
Kun Suomen piti liittyä Euroopan unioniin ”demarien” sosialistisen ajatusmallin mukaisesti – missä Suomen Kansallinen kokoomuskin edusti sosialismia siinä missä muutkin sosialistit – niin kävi ilmi, että pankkisektori, joka oli elellyt suojatyöbisneksessään kissanpäiviä, ei ollutkaan siinä kunnossa kuin mitä Euroopan unionin vakavaraisuusvaatimukset pankkien osalta edellyttivät. Pankkisektorin puuttuva kapitaali piti ottaa sieltä missä sitä korporatismia tukevien sosialistien (puoluekehyksistä riippumatta) mielestä oli liikaa, eli pk-sektorilta tukijoukkoineen. Näin myös tapahtui, ja taseet saatiin kuntoon.
Toki muitakin vääntöjä asiassa oli, mutta ne ovat sitten oma lukunsa.
Näin siis täysin totalitaristisessa valtiossa, joka nyt yrittää luoda itsestään perin juurin falskia imagoa oikeusvaltiona ja joka pyrkii opastamaan muita, merkittävästi itseään vanhempien kulttuurien edustajia ihmisoikeuskysymyksissä (vrt. Pikkuparlamentin esitykset esimerkkinä oikeusvaltion toimista).
Niistä tapahtumista syntyivät aikanaan ne aktiviteetit ja selvitykset, joista Pikkuparlamentissa 14.2.2019 pidetyssä tilaisuudessa saatiin ”snapshotti”. Eräät asiat tulivat täysin yksikäsitteisesti dokumentoiduksi.
Edellä käsitelty olemukseltaan sosialistinen EU-aatemaailma, jota myös Kansallinen kokoomus näyttää edustavan (keskushallinto on vain eri paikassa kuin aiemmin) on perussyy siihen, miksi Suomi jatkuvasti laahaa jälkijunassa taloudellisen kehityksen osalta suhteessa verrokkimaihin, käyttääkseni OTT Janne Juuselan ilmaisua.
Niistä Koiviston konklaavikehyksistä on sitten siinnyt nk. ”maan tavaksi” nimetty kanonisoitu käytäntö, jolla uskomattoman kansantaloudellisen hölmöyden ja ahneuden jatkumoa vuodesta toiseen vain ylläpidetään ja jota vieläpä poliittisesti tuetaan.
Ulosottomies on puolueeton lainkäyttöhenkilö, kuten lainsäädäntöneuvos Tuula Linna määritteli ko. virkahenkilön, jonka puolueettomuuden aste on suoraan luettavissa palkkakertymästä, kuten joidenkin poliitikkojen ”solidaarisuus” vatsan ympärysmitasta. Mitä suurempi bonuspotti, sitä puolueettomampi, ja mitä enemmän senttimetrejä sitä solidaarisempi – vai mitä?
Mitä tästä kaikesta nyt oikein pitää ajatella? Omalta osaltani kyllä tiedän, mutta se on vain minun ajatukseni.
Suomi on konkurssissa. Täältä loppuvat kohta rahat ja aivot. Aivot pakenevat ulkomaille. Myytävää ei pian enää ole. Jäljelle jää vaan poliittinen eliitti tai rupusakki, miten vain halutaan, joka sitten yrittää vahtia elefanttien hautausmaata kehittäen ratkaisuiksi uusia toinen toistaan typerämpiä normeja joita kukaan ei enää valvo – noudattamisesta puhumattakaan. Vieläkö jostain löytyisi vielä joku, joka pesisi silloin heidän paitansa?
Ajatelkaa te muut Pikkuparlamentin seminaarissa esitetyn dokumentaation valossa omat ajatuksenne, tehkää johtopäätöksenne ja toteuttakaa toimenne niiden pohjalta.
Eivät kai tällaiset kehityskulut itsestään synny, aina ne joidenkin tahojen aikaansaannoksia ovat. Tässä yhteydessä on vielä sanottava se, että jos jotain korjausta tilanteeseen halutaan, asiasta ei saisi tulla pelkästään Hjalliksen Liike.Nyt:in poliittinen agenda.
Kysymys on koko kansakunnan tulevaisuudesta, joka on nyt vertauskuvallisesti “pölkyllä”, vaikka sillä pitäisi (edelleen vertauskuvallisesti) olla niiden puupääpoliitikkojen nupit, jotka kaiken sotkun ovat saaneet aikaan.
Tämän Pikkuparlamentissa esilletuodun asiakokonaisuuden sisällön ja edellytettävien korjaustoimien osalta on vielä sanottava, että jos asiasta tulisi kaikkien puolueiden kansanedustaja-ehdokkaiden tavoite, niin parannusta asioihin saattaisi syntyä. Asiaa koskevien sanomisten vaalipuheissa pitäisi tarkoittaa tiettyä sitoutumista, ja jos sitoutumista ei tapahdu, niin sitten toteutuvat muut asiat. Näin se menee kaikkialla muualla.
Voidaan myös ajatella niin, että ne poliittiset tahot, jotka eivät ota Pikkuparlamentin tuotoksia ja niistä generoituvia vaatimuksia vakavissaan tai pyrkivät väheksymään asioita, edustavat niitä korruptiivisia tahoja, jotka nyt ovat asiassa edunsaajia – Kelan terminologiaa käyttäen etuisuuksien saajia.
Nyt nk. ”oikea media” vastuullisen tiedonvälityksen ja tutkivan journalismin syndikaattina, eli Yle, Sanoma Oy ja Alma Media, näyttävät propagoivan siitä, mitkä ovat tulevien eduskuntavaalien ”teemat”. Ts. puheet halutaan rajoittaa heidän tukemaansa tematiikkaan, jotta sopimattomat aiheet eivät vahingossakaan pääsisi vaalikarjan tietoisuuteen ja märehdittäviksi.
Laki vai maan tapa?
Pikkuparlamentissa pidetyssä seminaarissa nousi esiin kysymys siitä, mitä lakimuutoksia pitäisi tehdä, jotta ilmenneet epäkohdat voitaisiin poistaa. Toki joitain muutoksia tarvitaan, ja tilaisuuden esityksissä tuotiin esiin niistä oleellisimmat. Mutta tämä ei suinkaan ole perusongelma, vaan perusongelma on siinä, että lakia ei noudateta tuomioistuimissa eikä valtionhallinnon omissa organisaatioissa – pankeista puhumattakaan.
Kun tuomioistuinlaitos on poliittisen – ei siis yhteiskunnallisen – hallinnon ja vallankäytön osa, niin tulos on juuri sellainen kuin esityksissä on kuvattu.
Ruotsi, jossa on väestöä liki kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa, pärjää ja menestyy kohtuullisen hyvin huomattavasti pienemmällä säädöspaletilla kuin missä Suomi koko säädösrepertuaareineen piehtaroi ja sotkeutuu jatkuvasti omaan näppäryyteensä. Lainvalmistelun nykyinen tasokin kielii vain kykenemättömyydestä.
Suomesta puuttuu lisäksi YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksen ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen edellyttämä riittävän tehokas oikeussuojamekanismi, jolla taataan kansalaisten perusoikeudet niissäkin tapauksissa, joissa rikkomuksiin syyllistyy viranomainen.
Perustuslain kontekstin toteutumista ja noudattamista ei valvo kukaan, kuten OTT Janne Juusela esityksessään totesi. Suomen status ”länsimaisen arvomaailman” mukaisena oikeusvaltiona on pelkkä kupla. Tätä tilannetta voivat hyödyntää ulkopuoliset vaikuttajat omien taloudellisten ja sotilaallisten intressiensa edistämiseksi, kuten on tapahtunutkin.
Suomen osalta voidaankin näissä kehyksissä sanoa niin, että tekemisissä pääsääntöisesti noudatetaan ”maan tapaa” eli lakia tulkitaan omien intressien mukaisesti. Toisaalta on lakeja, joita noudatetaan kirjaimellisesti, vaikka ne ovat vastoin YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta, Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusta ja Suomen perustuslakia. Eivätkö Pikkuparlamentin esitykset tue tätä näkemystä? Selvityksen ja julkistamisen kohteita olisi mm. se, ketkä henkilökohtaisesti olivat nk. Aktiv-Hansa- ja muissa kaupoissa edunsaajia.
Miten siis tästä eteenpäin? Ensimmäiseksi pitää saada kaikki konnat ja virkarikolliset useamman vuosikymmenen ajalta rikosvastuuseen tekemisistään ja korvausvelvollisiksi henkilökohtaisella ja heihin tavalla tai toisella liittyvällä omaisuudellaan, jotta oikeus ja kohtuus edes minimissään toteutuisi ja yhteiskunnan sabotoiminen loppuisi. Pitäisi olla helppo juttu, kuppausmekanismithan on jo luotu – eikö niin?
Suuri kaatuu siinä missä pienikin, kuuluu vain isompi ääni. Mitä sinä minulle, niin sitä minä sinulle, tässä järjestyksessä. Jeesus kyllä opetti toisin, mutta minä en henkilökohtaisesti ole vielä päässyt niin korkealle tasolle, vaan liikuskelen vielä pragman asettamissa kehyksissä.
Rikosvastuuseen saattamisen jälkeen voitaisiin yrittää tehdä lakimuutoksia, jotta samaa ei enää tulevaisuudessa pääsisi tapahtumaan. Se ei liene liian vaikeata, pitää vain poistaa ne lakimuutokset, jotka alun perin luotiin, jotta päästäisiin hepuliperusteilla käsiksi rehellisten ja yritteliäiden ihmisten työn tuotoksiin sekä heidän aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteensa.
Sitten kun kaikki korvaukset on maksettu viimeistä senttiä myöten ja virkarikolliset kumppaneineen ovat vankilassa kansalaisluottamuksensa loppuiäkseen menettäneinä, hitsailemassa kiukaita tai takomassa rekisterikilpiä, mistä hyvästä sitten saavat ruokaa ja asunnon, niin vasta sitten voisi ostella hävittäjiä, jos siihen ylipäätänsä enää on tarvetta ja perusteita – ja tumpuissa muutakin rahaa kuin vain velkarahaa.
Lähdeaineisto
Pikkuparlamentin keskustelutilaisuus
Tilaisuudessa esitetty tai siihen liittyvä aineisto
- Oikeustieteen tohtori Janne Juuselan PowerPoint-esitys ”Verovelvollisten oikeusturvassa on paljon parannettavaa”
- Oikeusministeri Häkkäselle annetun selvityspyynnön saatekirje
- Liisa Mariaporin selvityspyyntö OM Häkkäselle Jouko Raidan tapauksesta
- Liisa Mariaporin liiteaineisto Jouko Raidan tapausta koskevaan selvityspyyntöön
- Liisa Mariaporin esitys ”Lisääntyvä köyhyys – velallisten oikeusturva ja lainsäädännön muutostarpeet”
- Jouko Raidan esitys ”Postipankin 24 vuotta salatun summaarisen velkomistuomion ankarat seuraamukset”
Olenko erehtynyt, mutta muistan Koiviston työpaikan olleen jätkäsaaren satamassa”Ahtaajana”, eli satama-jätkänä, Miten ihmeessä sieltä voi nousta maan harhaan-johtajaksi ? Jos muistini pettää, niin pyydän anteeksi.
Tuskin Jätlkäsaaressa, mutta Turun satamassa satamamiehenä, ja Hangon satamassa lakonmurtotehtävissä.
Ei oikeutta oo, ken itse sit ei hanki. Kaikkien harhaanjohtajien ja maanpettureidenkaan teloittaminen ei onnistu, osa toivottavasti päässyt jo helvettiinsä ja loput perässä.
Mauno Koivistolle taisi käydä niin kuin monelle sosiaalisen nousun tehneelle on käynyt. Eli on integroitunut täydellisesti ympäröivään eliittiin ja ryhtynyt toteuttamaan sen pyrkimyksiä.
Erinomainen artikkeli!
Paperikopiotahan voisi vaalitilaisuuksissa tarjota vaaliehdokkaille ja vaatia sähköpostitse vastaamaan, mitä ko. ehdokas lupautuu tekemään artikkelissa mainittujen epäkohtien korjaamiseksi, jos tulee valituksi.
Lakimuutos että yksittäiset verovirkamiehet/ulosmiehet/pankkivirkailijat eivät voi hakea ketään konkurssiin eivätkä voisi määrätä summia jälkiveroja tai muita maksuja vaan oltava aina vähintään 4-5 henkinen työryhmä erilaisia asiantuntijoita missä käytäisiin läpikotoisin taloudellinen tilanne, mukana olisi aina talousvaikeuksissa oleva ja tämän asianajaja tai muu asiantuntija ja kaikki videoidaan, tämä vähentäisi korruptiota ja väärinkäytöksiä huomattavasti.
Tämän hallituksen aikana on ilmennyt että peruslaki ei ole este lakien säätämiselle ainakaan hallituspuolueiden mielestä. Sama laiton meno on jatkunut itsenäisyyden alusta alkaen tähäpäivään asti että on turha on kuvitella että meno muuttuu kun virkakoneisto, politiikot, pankit, suuryritykset, oikeuslaitos ja poliisi toimivat yhdessä lakien vastaisesti. Presidentit on suomen saattaneet hankalaan asemaan laittomilla tempuilla ja ne voisi olla oikaistavissa mutta suomen politiikassa on niin suuri herran ja oman munaamIsen pelko että suomen asiat varmasti ei tule oikenemaan millään. Eu aiheutti suomen velkaantumisen yli satakertaisesti ja hallitukset on veronalennuksillaan lisänneet vain velkaa. Suomen tulevaisuus tästä eteenpäin ei näytä hyvältä vaikka hävittäjät jättäisi ostamattakin sillä velkaa tällä menolla ja eu vasallina ollessa tulee rutkasti lisää.
Tähän voisi vielä lisätä senkin asian, että jos hakee netistä hakusanalla ”korruptionvastainen”, niin tulee erityisesti oikeusministeriön tuotoksia luettavaksi. Niistä käy selville, että kaikenlaisia strategioiden suunnitteluklikkejä ja työryhmiä kyllä pertustetaan niitä seuraavine ”ompeluseura” ja pullakahvitilaisuuksineen, joista sitten tehdään joku raportti.
Ainoa asia mitä viimekädessä jää tulokseksi, on se, että mitään konkreettista ei tapahdu… Mistä se johtuu?
Se johtuu tietenkin siitä, että korruptio sikiää juuri siellä missä korruptiota yritetään kitkeä pois. Haetaan kyllä roskia toisten silmäkuopista, mutta ei tunnisteta ”käpyä” omassa.
Tässä tarvitaan nyt nimilistoja ja niiden julkaisemista. Tämä ei liene tietosuojadirektiivien kannalta ongelmallista, koska henkilölistat ovat juuri ko. tahojen itsensä laatimia.
Miten tätä kaikkea on SALATTU:
1) 2: ”Eduskunnan” hyväksymä ”perustuslakimuutos” eli Suomen ”perustuslain” 118 §… Kansalaisten kokemat ihmisoikeusloukkaukset … syyteoikeutta ei kuitenkaan ole mikäli syyte perustuslain mukaan on käsiteltävä Valtakunnanoikeudessa.”
2) Kansainvälisen rikostuomioistuimen LAHJONTA toimivallattomaksi käsittelemään PL 118 §:n mukaisia asioita.
Toteutus syöttämällä He 55/2007 kansanedustajille TAHALLAAN väärillä asiakirjoilla ja salaamalla osa. ( mm. EOA päätös 876/2/05 … poliisilla ei ole oikeutta suorittaa esitutkintaa kansalaisen sille ilmoittamassa presidentin- ja ministerinvastuuasiassa.
2008 Tuija Brax allekirjoitti ”sopimuksen”: Suomi MAKSAA ja pitää Ruanda-”oikeudenkäynnin” kaltaisia oikeudenkäyntejä ja kansainvälinen rikostuomioistuin tulee toimivallattomaksi Suomea koskevissa ”yksittäistapauksissa”; KAIKKIA pl 118 §:n mukaiset asiat .
Julkisten todisteiden esittämien ESTETÄÄN ( archive.is/kimmoleaks.fi) ja poliisi ei ole 8.9. 2005 tehtyä EOA päätöksen 876/2/05 kaltasta esitutkintaa edes alulle !
VKSV kirjasi 9.12. 2005 asiasta jätettyä syyteilmoitusta ( lainsäädännöllinen syrjintä Suomessa ) diaariin 8 kuukautta ja jätti käsittelemättä asian. ( EIT 24221/06) ; siis myös EIT Salaa Suomen rikollista lainsäädäntötyötä mm. KAIKKI PL 118 §:n mukaiset asiat; joissa EI ole kansallista SYYTEOIKEUTTA PL 118 §:n VALTIOPETOKSEN seurauksena !
Suomen lainkäyttäjät ja lainlaatijat ovat olleet vuosikymmnmeniä LAHJOTTUJA !
Iltalehti 19.2. 2013 ”MIljoonien rahavirrat puolueille.” Jorma Heikkinen: ”Puolueille ei maksettu rahaa turhaan.” Rahalla on saatu ”omanlaista lainsäädäntöä”. PL 118 § … miljardivarkaus: laki 444/2012 !
Ihmisoikeudeton Suomen kansalainen tässä kirjoittelee !
Hyvin ministerit ja presidentti on suojattu syytteeseen joutumiselta sekä kansallisella ja kansaivälisellä tasolla mutta jos oikeuskansleri syyttää niin silloin kai se onnistuu tosin kansalaisten ilmiannot ei johda syytteisiin. Ehkä tästä johtuu että näistä perustuslain vastaisista teoista ei ole ketään saatu syytteeseen ja oikeuskansleri ei varmasti rupea omin päin syytteitä nostamaan ja ilmeisesti eduskunnan enemmistöllä ministerit ja presidentti saadaan tutkinnan alle perustuslain vastaisista teoista.
Leino Kimmon heräte tässä on aivan paikallaan sikäli, että Suomessa on perinteitä laillisuuden harmaailla alueilla suksimisesta erityiseti hallintotasoilla. Pikkuparlamentin esitykset tässä yhteydessä ovat lisäesimerkki sellaisesta,
ei siis vain harmailla alueilla liikkumisesta vaan täysin laittomista toimista..
Kun nyt tilastoidaan kansakunnassa vallitsevaa työttömyysastetta/työllisten määrää, niin pitäisikö nyt olemassaolevien tapahtumien valossa ajatella, että pitäisi alkaa vastaavasti tilastoimaan myös ihmisoikeudettomien/ihmisoikeudellisten kansalaisten määrää yhteiskunnassa.
Kun ajatellaan Pikkuparlamentin esitysten kuvaamien tapahtumien yhteiskunnallisia vaikutuksia millä ajanjaksolla hyvänsä, niin ripeitä toimenpiteitä todella tarvitaan. Luottamuksen voi menettää vain kerran.
Mainio kirjoitus. Kirjoitin 14.2.2015 oheisen jutun Sinikiven ”Suuri vaalikeskustelu ll” palstalle Suomen rumimmasta konkurssista jota ei ole vieläkään saatu päätökseen. Sen aiheuttajia oli Koivisto ja ruotsinkielinen suuri raha:
Vesi-Seppo oli tietääkseni kokonaan itsenäinen toimija ja joka käytti pääasiassa paikallisia pienempiä yrityksiä alihankintaan. Seppo Hautalan kerrotaan haistaneen missä oli ja liikkui bisnes ja millä rahaa tekee. Syvästi uskovainen mies kuitenkin, tuota en ole koskaan kuullut kumpaan sitten kuului, helluntailaisiin vai körtteihin? Se oli kuitenkin paikallisen helluntai herätyksen lihavia vuosia, jolloin väki kulki milloin missäkin tilaisuudessa bussilasteittain ja Niilo Yli-mainio oli silloin päivän sana. Tilaisuudet alkoivat vuoroviikoittain lauantaisin jehovan todistajien ja helluntailaisten seuroilla Koskenkorvan meijerillä. Velipoika tapasi kloppina käydä siellä kun hänen kaveri asui siinä naapurina, ei niinkään uskon vuoksi vaan odottaen hetkeä kun ihmisiin iski hurma päälle ja nämä alkoivat nakella rahojaan ympäri huonetta. Saivat sitten jokusen kolikon kerättyä lattialta, että pääsivät viereisen osuuskaupan karkkiosastolle. Hiljakseen tilaisuudet paisuivat ja siirtyivät isompiin saleihin mm. Ilmajoen kunnantalolle. Jehovatkin pärjäsivät pääasiassa Siivosen ansiosta, joka pyöritti Koskenkorvan entisen tiilitehtaan tiloissa menestyvää autotarvikeliikettä. Siivonen myi yrityksensä myöhemmin Motoral Oy:lle ja samaan aikaan jehovat rakensivat Koskenkorvalle hulppean konvehtisalinsa, kun kunta oli ensin ajanut Honkalanmäen hiekat paikkakunnan maanteihin. Siellä myös Koskenkorvan urheilijat pyöritti alkuunsa vanhassa Honkalanmäen nuorisoseuran tiloissa Bingoa, väkeä lappas sinnekkin bussilasteittain niin että hirsiseiniä piti repiä moottorisahalla auki ja kun sekin tila loppui, siirtyivät isompiin työväentalon tiloihin. Kunnan ja Alkon taistellessa uuden urheilukentän paikasta, minne se tullaan rakennetaan. Ilmajokiset olisivat halunneet sen Ilmajoen keskustan tuntumaan mutta viinatehdas määräsi paikan Koskenkorvan vanhan kentän paikalle, muuten ei olisi rahaa heiltä kentän rakentamiseen tippunut. Siitä tulikin sitten koko Suomen hulppein kenttä kumipäällysteineen ilman katsomoa. Kas, kunnalla oli rahaa ja kunnassa oli yrityksiä mistä rahaa tuli. Hietaharjun päällä ollut vanha kenttä ja painikämppä sai väistyä ja vielä seuraavakin työväen monttu katosi maan tasalle. Myöhemmin kun Koskenkorvan pesäpalloilijat alkoivat menestyä pääsarjassa, katosi maan tasalle viimeisenä ollut kunnanmonttu ja TVH:n monttu, kun uusi upea pesäpallokenttä katsomoineen tehtiin mutta tällä kertaa enää kökkätyönä eli talkolla. Siitä tuli ”Isoon Antin” kenttä ja hänkin oli Vesi-Sepolla alkuunsa töissä ja sen jälkimainingeissa aloitti omat liiketoimensa.
Seppo Hautala (9.8.1930-4.9.1993) syntyi Ylistaron Myllykoskella, mutta jo silloin kun hän oli kouluiän kynnyksellä hänen vanhempansa muuttivat Kauhajoelle. Hänen sukunsa juuret ovat kuitenkin vahvasti Hellanmaan Hautalanmäellä.
Seppo Hautalan elämänkaarta voidaan pitää suomalaisen yrityshistorian sankaritarinana joskin huikean kehityskaaren jälkeen kovin surullisena. Todennäköisesti huipputasolla teräväksi hiotun kilpailukoneiston jättiläisrattaat murskasivat Hautalan yritysryhmän juuri siinä vaiheessa, jolloin yrityksen sisällä piirrettiin jatkuvasti kohoavaa kasvukäyrää ja jolloin yritys oli päässyt murtautumaan kansainväliseen tietoisuuteen. Hautalan yritysten konkurssioikeudenkäynti on kestänyt meidän päiviimme saakka.
Seppo Hautala perusti ensimmäisen yhtiönsä Vesi-Seppo Ky:n 4.8.1969 oltuaan sitä ennen insinööriksi valmistuttuaan toistakymmentä vuotta Vesto Oy:n työpäällikkönä. Vuonna 1972 Hautala perusti Lähi-idän rakennusmarkkinoille suuntautuneen Vise Ky:n ja vuonna 1974 VS-Kone Ky:n. Kaikkien yhtiöiden toiminta oli tarkoitus siirtää 1978 perustetulle VS-Group Oy:lle.
Ensimmäiset urakat ulkomaille Vise sai Libyasta 1973 ja toiminta laajeni nopeasti Kuwaitiin, Egyptiin, Saudi-Arabiaan ja Irakiin. Viimeksi mainitusta tuli 1970-luvulla päätoiminta-alue. Noina vuosina Seppo Hautalan yhtiöt hyödyttivät myös hellanmaalaista yritystoimintaa. Kun Saudi-Arabiaan toimitettiin elementtirakennuksia kokonaisiin kaupunginosiin saivat hellanmaalaiset tehtaat työtä metallisten elementtien parissa niin paljon, että toimituskapasiteetti ei enää tahtonut riittää. Se vaihe lienee ollut hellanmaalaisen teollisuuden yhteistoimintavalmiuden taidonnäyte.
Valmiiksi neuvoteltu projekti jäi ilman allekirjoituksia, koska Suomen valtion takuita ei saatu. Myös Irakin ja Iranin välinen sota vaikeutti asioiden etenemistä. Seuraus oli se, että VS-yhtiöt ajautuivat konkurssiin, vaikka varoja oli selvästi velkoja enemmän.
Vesi-Seppo aloitti toimintansa Ilmajoen asemalla olevissa, vaatimattomissa peltipäällysteisissä halleissa. Seppo Hautala oli vaistonnut että kunnilla alkaa olla paineita viemäröintiin, kaikki juoksuputket kun laskivat suoraan puhdistamattomana Kyrönjokeen ja veden bakteeripitoisuudet alkoivat kasvaa. Lisäksi Vaasassa talousvesi otettiin Kyrönjoesta, muiden lorauttaessa kusensa sinne. Hautala alkoi kehitellä likaveden puhdistamoja, viemäriverkostoja, pumpaamoja ja kaupitella niitä ympäri Suomea kunnille ja kaupungeille joka niemeen ja notkoon. Koska joka puolella Suomea oli samanlaisia paineita puhdistaa vetensä, kauppa kävi kuin häkää ja puhdistamoja sekä viemäriverkostoja tehtiin pitäjästä toiseen satoja kilometrejä. Hautala hoksasi että samanlaiset paineet on myös muualla kuin Suomessa, toiminta laajeni rakennusalalle ja myynti ulkomaille. Sitä en tiedä millaisilla suhteilla hän päätyi arabimaihin, oliko lomaillut Libyassa kun aloitti siellä ensimmäisenä. Alkuunsa siellä ei ollut muuta kuin hiekkaa ja kun Vesi-Sepon porukka lähti sieltä pois, hiekkakentät olivat muuttuneet keitaiksi. Suomessa pohdittiin lähettääkö sinne työmiehiä vaiko palkata paikallisia rakentamaan. Ongelmana oli se, että yhtä suomalaista kohden paikallisia tarvittiin neljä ja työt eivät tahtoneet silti edistyä. Työmaa saattoi seisoa päivätolkulla tai sitten istuttiin muuten vaan toimitellen mukavia. Myös ammattitaidossa oli runsaasti puutteita, tiettyä halua oli kuitenkin oppia ja intoa osata. Täällä päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että lähetetään paikanpäälle tavallisia työmiehiä ja heistä tehtiin piällysmiehiä libyalaisille työntekijöille. Vesi-Sepon työntekijä keräsi työporukan johtaen ja samalla kädestä pitäen opastaen heitä, hommat alkoivat luonnistumaan ja paikallisen väestön osaaminen paranemaan.
Kotitaloni naapurista lähti yksi isäntä myös piällysmieheksi sinne. Löi poijan kouraan Goltin ja sanoi, jos tulee akan päälle kaahijoita niin ammu siihen paikalle tulija. Ei tullut onneksi tulijoita mutta isäntä itse piipahti pukkaamassa emännän pieniin päin. Vuosi olisi pitänyt olla maasta kerralla pois, ennenkuin sai verovapaata ulkomaan tuliaisia. Äijä oli lentorahdin mukana käväisyt kotimarkilla, tavaraa kun vietiin jatkuvalla syötöllä ja tyhjät laatikot palasivat takaisin täytettäväksi. Ohtoonen kertoi oleensa alkuunsa Libyassa ja sittemmin Irakissa, arabeista heillöä oli vain hyvää kerrottavana. Jos väitit vastaan mitä ”uutisissa” oli kerrottu tai olit lehdestä lukenut, vastauksena tuli välittömästi ”puhuvat paskaa”! Ohtoonen kertoi että ainut vika mikä arabeissa oli, ne eivät osaa ajaa autoa ja ovat kyllä siinä hommassa röyhkeitä. Tärkein on ajoturvallisuutta nostava välinen on siellä ”piippi”, muilla varusteilla saati säännöillä ei ole niinkään merkitystä. Hän kertoi ystävystyneensä jonkun perheen kanssa ja käyneensä oman perheensä kanssa syömässä aina silloin tällöin lammaspaistia tämän kotona. Paikalliset olivat hyvin vieraanvaraisia ja lammaskin aina tuoretta. Se kun teurastettiin tuoreeltaan, paistettiin ja heti perään syötiin. Mitään valmiiksi pakattuja ja lihatiskejä kun tuohon aikaan ei ollut niin siellä, kuin hätinä täälläkään. Kuuma ilmasto olisi vain houkutellut karpäsiä pilvin pimein, siksi lihakaupassa liha oli aina tuoretta ja elävää. Irakista eräs isäntä kertoi maan olleen jopa kehittynempi kuin silloinen Suomi. Nelikaistaiset tiet halkoi kaupunkeja, talot ja rakennukset olivat tehty hyvinkin länsimaisen mittapuun mukaan. Öljyn tuomaa vaurautta näki kaikkialla ja se kuva arabimaista oli kaikkea muuta, mitä yle ja suomen lehdistö antoi arabimaista ymmärtää. Väki oli rauhallista, toista kuin uutisissa näytetyt mielenositukset antoivat ymnmärtää. Mies kertoi että yhden projektin aikana he joutuivat vaaran paikkaan. Tämä tapahtui lähellä Irakin ja Iranin rajaa sodan aikana. Kummallakin puolella tykistö keskittyi ampumaan toisiaan ja heitä kehotettiin lähtemään muuten käy häjysti. Projekti oli sellaisesa vaiheessa ettei siltä siirtyminen käynyt niin vain. Irakilaiset kaluunat neuvotteli radiopuhelimeen vastapuolen kanssa mitä tehdään, kumpikin puoli päätti ampua yli ja hieman sivuun. Ukko kertoi että silloin hän oli kyllä pelännyt, murkulat viuhui pään yli ja jos sittenkin sattusi yksikin harhalaukaus… No äijät soti sotimensa ja työt jatkui.
Vesi-Sepon kasvaessa sen toiminta laajeni, joka puolella rakennettiin. Yritykselle tuli uusi konttori kunantalon viereen vanhan Laurooselan tontille. Perustettiin VS-kone ja Vise. Ympärillä kasvoi pieniä yrityksiä peräkyliä myöden tuoden synergiaa ja työpaikkoja. kehitys oli alkanut ja pyöri vinhasti maatalousvaltaisesta Ilmajoesta kaupunkeja ja kansainvälisyyttä kohden. Uusia työmaita ja rakennuskohteita tuli harva se päivä. Rakennusliittokin huolestui kun Vesi-Seppo ei noudattanut liiton tekemiä sopimuksia. Työntekijöillä kun oli paremmat palkat kuin muualla ja paremmat edut kuin muualla aina terveydenhuoltoa myöden. Hautala itse ymmärsi ketkä sen tuloksen yritykselle tekevät ja työmiehet ja naiset olivat paremmilla palkoilla kuin muualla Suomessa. Ilmajoen maatalouteen perustuva kunta alkoi saamaan kansainvälistä väriä, kun konttorilla vierailivat harva se päivä Arabian ja muualta tulevien rekisterissä olevat autot. Mustaa ja hantuukipäässä kulkevia saattoi nähdä kuin Helsingissä ikään.
Seppo Hautalalla oli jokin ihmeellinen taito tulla toimeen arabien kanssa, hän itse oli ”körtti” ja nämä muslimeja. Kummankin uskoa kunnioitettiin ja ehkäpä se oli suurin syy, että yhteistyö myös pelasi. Ei tehty mitään sellaista, mikä loukkasi toista.
Seppo Hautalasta on sanottu, että hän oli liian paljon aikaansa edellä. Hänellä oli oma persoonallinen elämänfilosofiansa, joka pohjautui syvään kristilliseen vakaumukseen. Hän on joskus sanonut julkisuudessa, että ”monilla työpaikoilla aikaa ja energiaa kuluu toisarvoisiin asioihin ja turhaan jännittämiseen. Inhimilliseen elämään kuuluva vapaus, sielun lepo ja välittömyys puuttuvat.” Seppo Hautalan elämänasenteena oli ohje Raamatusta: ihmisiä on kohdeltava, kuten toivoisi toisten kohtelevan itseään.
Muistan kun Vesi-Seppo alkoi rakentamaan Jalasjärvelle aikuikoulutuskeskukseen uutta automaalaamo- pelti-, diesel- ja linja- ja rekka-auto-osastoa. Talven aikana iso rakennus alkoi myöhästymään toimitusaikataulusta, kerrottiin että sakkoa tulisi muistaakseni 70000 markkaa viikko kun aikataulu meni yli. Vesi-Sepon tuloksen tekoon sillä ei ollut mitään merkitystä eikä vaikutusta, rakennus valmistui kuukauden puolentoista aikana ja osastot siirtyivät vanhoista tiloista uuteen.
Seppo Hautalan yrityksissä erikoistuttiin suomalaisittain mm. vedenpuhdistamoiden rakentamiseen. Niinpä eräänäkin vuonna Vesi-Seppo sai kaikki kotimaassa tarjolla olleet 19 vedenpuhdistamourakkaa. – Toisenlaiset näkymät avautuivat siinä vaiheessa, kun Vise Ky:lle tuli 1978 kolmen kaupungin rakentamista koskeva tarjouspyyntö Irakista. Aluksi tarjottiin vain yhden kaupungin rakentamista, mutta ”tarjouksen teknisen ylivoimaisuuden takia irakilaiset halusivat Visen rakentavan kaikki kolme kaupunkia”. Tämän hankkeen yhteisarvoksi laskettiin dollarikurssin mukaan 5 miljardia markkaa.
Libyasta Vesi-Sepon työmaat siirtyi Kuiwaitiin, Egybtiin, Saudi-Arabiaan ja edelleen Irakiin. Koko maan käsittävä suuri uutinen oli se, että yritys neuvotteli Irakin valtion kanssa miljardin markan urakasta rakentaa kolme sotilaskaupunkia keskelle ei mitään. Silloin Vesi-Seposta oli tulossa ”Nokian” kaltainen toimija, puhuttiin että rahaa olisi tullut puhtaana pelkästään Ilmajoen kunnan tilille sellainen määrä, joka vastasi 10 % silloisen Suomen valtionbudjetista. Kateellisia oli tietysti ollut koko toiminnan ajan mutta tässä vaiheessa herrat ja vielä isommat herrat heräsi, alkoi painostus joka lopulta johti Vesi-Sepon tuhoon. Osansa siihen vaikutti Irakin ja Iranin välille syttynyt sota, mutta Vesi-Sepon kaataminen oli yksi suurimpia Suomessa toteutuneita projekteja. Kymmenessä vuodessa yhtiölle oli kertynyt enemmän varoja kuin sillä oli velkoja. Pelkästään pesänselvittäjät rikastuivat ja elivät hulppeasti päästämättä yritystä koskaan konkurssiin. Ylhäältä kerrottiin annetun määräyksen, että rahaa tuli tuhlata niin paljon kuin sielu sieti, silti se ei loppunut vaan varallisuutta oli millä mällätä vuosikymmeniä eteenpäin. Selvitystilaan ajetun yrityksen projekteja tarjoiltiin ympäri Suomea ja kaippa tämä Vesi-Pekkakin oli yksi niistä yrityksistä…
Hautalan yritysten keskuspaikka oli Ilmajoki. VS-konsernin kaatuessa näytti jo siltä, kuin mm. Ilmajoen kunnan ”liitokset” olisivat pahan kerran natisseet. Jonkin aikaa tilanne oli varmasti paha, mutta jo nyt olisi tutkimisen arvoista se, kuinka paljon huipputiedon ja erikoisosaamisen hallitsevaa yritystoimintaa syntyi Seppo Hautalan yritysten raunioille Ilmajoelle ja muualle maakuntaan.
Hautalan yhtiöiden konkurssiin liittyy hyvin outoja piirteitä, joita on vaikea ymmärtää. Pesien selvitystyötä on tehty vuosikaudet. ”Keskusrikospoliisin tutkimukset toivat konkurssiin saattajien toiminnassa esiin monia omituisia piirteitä, mutta syyttäjä ei kuitenkaan nostanut syytteitä asiassa.” Seppo Hautalan poika Mikko Hautala on jatkanut isänsä aloittamaa taistelua. Hän on nostanut satojen miljoonien markkojen korvauskanteen vahingon aiheuttajia vastaan. Näistä pesänselvityskiemuroista ja taistelusta on lakimies Kauko Parkkinen julkaissut 1980-luvulla kirjan ”Laillistettu murha”, jossa yksityiskohtaisesti kerrotaan VS-yhtiöiden synnystä ja konkurssiprosessin etenemisestä. VS-yhtiöiden konkurssi alkoi 3.4.1981. Ilkka-lehdessä oli 1.2.1999 Alpo Ylitalon kirjoitus, jonka mukaan ”pesät pyörivät edelleen, kun rahaa on.” Kirjoittajan mukaan pesissä oli vielä tuolloin rahaa ”lähemmäs sata miljoonaa markkaa”.
Ja jos satuitte lukemaan tänne asti, myös Vesi-Sepon kehityksestä Suomen suurimmaksi ja kansainväliseksi rakennusalan yritykseksi ei lähde kaupunkikeskeisestä ajattelusta, saati keskittämisestä kaikki toiminta kaupunkeihin. Yritysten kehitys ja niiden kasvu ei ole aikaan ja paikkaan sidottuja, kaupungit eivät anna niille mitään lisäarvoa ja uusi kasvupaikka voi tapahtua missä tahansa Suomen perämettillä olevissa tuppukylissä. Riittää että ajatus on kantava, uskoa siihen ja itseensä sekä aavistukseen tulevaisuudesta, ollen kuitenkin ajan hermolla tässä ja nyt. Sanotaan että Jumalakin auttaa kun ensin itseään auttaa. Kuten tämänkin yrityksen taustalta on luettavissa, ne suurimmat, kateellisimmat ja ikävimmät jarrumiehet sekä piruparat sikiää kaupungeissa.
Lainaukset: http://www.lapua.fi/hellanmaa/index2.htm
jk. Huomaatteko muuten, kun Suomessa yritykset saavuttavat tietyn pisteen, ne tullaan kaatamaan pääasiassa omasta toimesta. Niin siinä kävi Nokian puhelin toiminnoille myös…
Todella Hienoa Antero, että vaivauduit loihtimaan pitkän kirjoituksesi tälle palstalle. Monet kiitokset sinulle siitä.
Minullakin oli aikoinaan nuorena insinöörinä kontakteja asiayhteyksissä, joissa Vesi-Seppo hyvin tunnettiin.
Lisää vain dokumentteja tällaisista tapaushistorioista, joita ei koskaan olisi pitänyt tapahtua, mutta jotka vaan ovat tapahtuneet. Perusteluni tähän on se, että pienellä kansakunnalla ei ole varaa tupeksia samalla tavoin kuten suurilla, kun kupattavana on vain omat veronmaksajat.
Nokia on nyt jo kaikkien tuntema tapaus. Kairamon ollessa TJ:nä, Nokia, (ei siis Nokia rengas) omisti SYP:tä enemmän kuin SYP Nokiaa.
Olisiko kehitys kulkenut parempaan suuntaan, jos SYP olisi yksinkertaisesti kaapattu Nokian haltuun? Olisivatko sukkahousut pyörineet hurripääoman kintuissa?
Olisiko Nokia silloin ollut vielä kiinnostavampi objekti?
Jenkithän eivät demokratiakehyksissään hyväksy heitä kyvykkäämpiä toimijoita.
Joka tapauksessa silloin olisi päästy eroon myös SYP:stä vaikuttajineen, joka nyt jälleen on noussut otsikoihin rahanpesuineen. Kyllä markkina-aukko olisi joka tapauksessa täyttynyt aika pikaisesti, ja markkinat jopa tervehtyneetkin.
Mitä sitten tulee Nokiaan… Motorola aikanaan vaan putosi busineksistä. Vihamieliset aktit Huaweita kohtaan tänä päivänä ovat indikaatio aivan vastaavanlaisista asioista.
Japanissa Mitshubishi yhtiöllä oli omat pankkinsa, ja rahoituslaitoksensa. Asiat menivät oikeassa nokkimis/marssijärjestyksessä.
Suomea on sanottu Pohjolan Japaniksi. Kyllä marginaali Japaniin näinä päivinä on vain kasvanut lukuunottamatta tilannetta Okinawassa, jota nyt lähestymme pikavauhtia. Tälle aiheelle siitä kiinnostuneet voinevat avata omat virityksensä. Toimitus varmaankin on myötämielinen.
Näissä kehyksissä Suomessa elää nyt maailman onnellisin kansa, jossa nuorisokin on onnellisempaa kuin koskaan… Woehan Widyy, kuten erään ystäväni Raimon sivistynyt vaimo ehdotti vaihtoehdoksi hieman voimallisimmalle ilmaisulle.
Raimolta, joka oli toiminut busineksissään 80 eri maassa, elää nyt jossain niistä maista persaukisena kun SYP ei toiminut -90 luvulla hänen valuuttaluottojensa suhteen kuten hänen ohjeensa olivat.
Niinpä SYP hänet kuppasi Jaguaareineen päivineen.
—
Mitä sitten tulee tähän SDP:n ja ”ruotsinkieltä puhuvan rahan” avoliittoon, niin kaiketi Paavo Lipponenkin lienee tästä eräs esimerkki.
Salonkikelpoisuus on jotenkin ostettava, ja mikä tärkeämpää, se on vielä maksettavakin.
Paavo Lipponen olisi pitänyt museoida jo paljon ennen panssaroitua ajoneuvoaan… Perustuiko Paavon todellinen vai falsifoitu substanssi vain isoon ruhoon vai Päiviin kytkyntöineen, -mene ja tiedä. Paavo itse tiennee tämän parhaiten.
Siinä aiheita analyysiin Paavolle itselleen… Paavohan on analytiikan expertti uimataitoineen ja vesipalloineen, -junioria unohtamatta..
Fakta on kuitenkin se, että ”Järki” ei ole kyllä vieläkään voittanut, vaikka samat virheet on jo tehty toistamiseen…
Perse on nyt vaan pystyssä eri ilmansuuntaan ilman mitään järjellistä perustetta… Historiallisia syitä kyllä on etenkin SDP:n suunnalla, mutta ei Kansallinen Kokoomuskaan huoraamisessaan olle yhtään huonompi….
Salonkikelpoisuus on aina ostettava, -ja vieläpä maksettava.
Miksi minä jauhoin näitä asioita vieläpä vähän kuin itse aiheesta sivussa…?
Siksi, että koko kansallisen talouskatastrofin kehykset, ja niiden lähtökohdat edes vähin erin hahmottuisivat niilekin, jotka sitä vielä eivät ole ymmärtäneet.
Pikkuparlamentin esitykset ovat nyt kuvaus siitä, mihin on päädytt, kun on toimittu, kuten on toimittu.
Eivät nämä mitään sattumia ole.
Kiitos, muistan kun päivää ennen Vesi-Seppo haettiin konkurssiin, Ilikkalan Antti ja Rahanaaston Matti kiersivät Ilmajoen jokaisessa talossa hakien allekirjoituksia kuntalaisten takaukseen Vesi-Sepon puolesta. Miehet tulla tupsahtivat tupaan ja selvittivät millä asialla liikkuvat. Minä, isäni ja velipoika laitettiin sen enempää empimättä puumerkki listaan. Kaikkiaan nimiä oli kertynyt yli 2500 yhden päivän aikana. Siitäkin huolimatta yritys kaadettiin, kunnan päättäjät ja vielä itsenäinen Säästöpankki empivät, eivät uskaltaneet seistä Vesi-Sepon takana. Huvittavin oli Keskon lähettämä 50 pennin saatava krävöö.
Tuolloin Seppo Hautalan poika oli samalla luokkaa oppikoulussa edesmenneen velipoikani kanssa. Myöhemmin hän aloitti oman taistelunsa ”tuulimyllyjä” vastaan Vaasalaisen Slotten asianajajana pesänhoitajia vastaan. Muistaisin konkurssipesiä lopettetun kihlakunnan oikeuden päätöksillä, vaikka pesien selvitystä ei koskaan viety kunnolla loppuun ja asiakirjoja oli vuosien aikana tuhottu ja kadotettu. Pesänhoitajia suojeltiin ja jotka osaltaan aiheuttivat vahinkoa toimillaan. Hyötyivät taloudellisesti tekemättä mitään pesien hyväksi, pesissä kun oli varallisuutta millä mällätä. Muistaisin Koiviston olleen tuolloin Postipankissa pomona ja jonka kautta yrityksen rahavirrat kulkivat. Tilit suljettiin, Hautala haki ratkaisua ulkomaisen pankin kautta mutta sekin tie tukittiin. Ruotsinkielisen rahan omistama Lohja kärkkyi tilaisuutta viedä urakat. Hautalan henkilökohtaiset varat jäädytettiin. Kunto heikkeni ja lopulta syöpä vei miehen Kauppilanvainiolle. Kuntalaiset myös ihmettelivät kun myöhemmin Kauhajoelta Hautalan sukulainen pääsi eduskuntaan ja on jo useamman kauden edustajana siellä toiminut, odotusta oli mutta tämäkään ei ole siellä tikkua ristiin laittanut että oikeus voittaisi.
Nykytilanteesta en tiedä, ilmeisesti ajan annetaan tehdä tehtävänsä ja kälttärit luottavat siihen, että tämäkin vääryys unohtuu…
Näin jälkikäteen olen pohtinut, mahtoivatko jenkit taustalla sekaantua VS-yhtiöiden kaatoon, koska Irakiin alettiin rakentamaan sotilaskaupunkeja…
Näin jälkikäteen olen pohtinut, mahtoivatko jenkit taustalla sekaantua VS-yhtiöiden kaatoon, koska Irakiin alettiin rakentamaan sotilaskaupunkeja…”
Saivat ne Raum,a Repolankin lopettamaan Matomäen mukaan parhaan busines-sektorinsa Oceanics:in. Siinäkin Demarit olivat asialla Mauno Koivisto etenkin.
SDFP:llä oli pikät perinteet CIA:n rahoittamana puolueena. Tarkoitus oli estää kommunisteja pääsemästä valtaan.
Pdetäänkö tätä sekaantumisena maan sisäisiin asioihin, jääköön jokaisen itsensä harkittavaksi.
Nyt voisi vaikka herättää kysymyksen siitä, mikä varsinaisesti on Paavo Lipposen rooli ”kaasuputkikonsukttina”. Saksaan menevä kaasuputki on Jenkkien businesintressejä vastaan energiamarkkinoilla.
Suomi on päätetty tuhota Goldman-Sachs pankin johtaman vaalien laskennan väärennyksin. Sama pankkijärjestelmä häärää myöskin EU maissa, ohjaillen myöskin pakolaisten likehdintää maasta toiseen. Se kaikki kuuluu osana NWO suunnitelmiin. Onneksi USAssa on nousemassa vakava tilanne, paljastaen heidät.He laativat kiireisesti uusia lakeja, miten ”vihapuheet heitä vastaan” sattaa johtaa vankeustuomioihin. He ovat kuitenkin vielä ”vähemmistönä kansasta”, joten kristikunnalla on hivenen toivoa säilyä hengissä. Nyt me tarvitsemme rohkeutta ja päättäväisyyttä taistella oikeuksiemme puolesta.
> mitähän ilmaisulla Suomen tasavalta oikein
> tarkoitetaan
Oikein hyvä huomio: Suomi on tasavalta. Ei esimerkiksi demokratia, niin kuin usein kuvitellaan.
Edustuksellinen vaikuttaminen meiltä poistui, kun naiset saivat äänioikeuden. Siihen asti naisilla ja lapsilla oli edustajansa hallinnossa: perheen pää. Tämä edustuksellisuus jatkui hierarkiassa kyläpäällikön kautta aina kansanedustajaan asti. Vain kunniallinen kansalainen saattoi edustaa ”vaalipiiriään”. Kunniattomalla ei ollut mitään jakoa päättäviin elimiin. Nykyään on. Ihminen ja ihmisyyteen luonnollisena osana kuuluva laumahenki ja kunniallisuuden edellytys toisten asioiden ja rahojen hoitajalta on ohitettu. Nyt kuka tahansa ketku voi päästä ”edustamaan” kansaa sen minkä itsensä edustamiselta kerkeää.
Suomen valtio on myös Suomen alueen miehittäjä, siis miehittäjävalta. Se on suvereeni omiin kansalaisiinsa nähden. — Joko kansalainen on vapaa tai sitten valtio on suvereeni. — Tarkoittaako suvereenisuus sitten itsenäisyyttä? Ei siitä enempää.
> Perustuslaki on koko yhteiskunnan perusta –
> Perkele… Ilman sellaista, yhteiskuntaa ei
> yksinkertaisesti ole
Itse ajattelen, että valtio on vain yksi osa yhteiskuntaa. Ikään kuin yhtiö, joka toimii yhteiskunnan sisällä ja sen antamin valtuuksin. Siis ensin on yhteiskunta ja vasta sitten valtio. Ilman yhteiskuntaa ei voi olla valtiota, mutta yhteiskunta voi olla olemassa myös ilman valtiota.
Perustuslait yleensä syntyvät yhteiskunnallisissa murrostilanteissa. Tällöin ovat selkeästi esillä ne seuraukset, joihin valtion rajaton vallankäyttö johtaa. Perustuslailla vedetään raja valtion ja yhteiskunnan välille. Mutta koska valtio on suvereeni, mikään ei estä sitä rikkomasta omaa perustuslakiaan. Vain vallankäyttäjän maine ja kunnia pitää valtion perustuslain oikealla puolen.
Ongelmana on kuinka saada kunnialliset ihmiset valtion isänniksi (eduskuntaan ja hallitukseen). Demokratia ei ole oikea menetelmä. Suurin osa kansanedustajista taitaakin ajatella olevansa töissä valtiolla. Näin ei saa olla. Kansanedustajien on oltava valtion isäntiä, ei sen renkejä. — Nyt onkin otollinen aika kysellä vaalien ehdokkailta mielipidettä valtion ja yhteiskunnan suhteesta.
Kiitos ajatuksistasi Kolmen Markan Mies.
Osittain on omaa syytäni esitetyn tematiikan ja sisällön puitteissa, että ulottuvuudet erilaisiin rönsyihin ovat olemassa.
Toivoisin että nämä rönsyt kuitenkin saisivat omat kehyksensä omassa asiayhteydessään, jonka ne hyvin ansaitsevat.
Pitää nyt kuitenkin ottaa kantaa esitettyihin kommentteihin…
”Mutta koska valtio on suvereeni, mikään ei estä sitä rikkomasta omaa perustuslakiaan. Vain vallankäyttäjän maine ja kunnia pitää valtion perustuslain oikealla puolen.”
”Ilman yhteiskuntaa ei voi olla valtiota, mutta yhteiskunta voi olla olemassa myös ilman valtiota.”… Hetkinen…. Mikä on suvereniteeitn alkuperä…, -onko se kana, vai muna….
Vallankäyttäjän toimet pitää perustuslain oikealla puolella vain pelko ja kauhu siitä, että jos sitä rikkoo, niin paha perii, koska kaaoksessa mitä hyvänsä voi tapahtua, -jopa henki voi mennä, ja lapsilta leipä.
Maine ja kunnia, kuten on tässä yhteiskunnassa jo havaittu on häviävä suure ”länsimaisen arvomaailman” edustamissa kehyksissä, Sen elinkaarihistoria on kaikkialla muualla läpi koko elämän, paitsi poliittisissa sfääreissä, joissa uuden vaalikauden alkaessa aloitetaan taas puhtaalta pöydältä kuin pulmuset, -etenkin Suomessa.
Joissain maissa on tapoja ja käytäntöjä, jotka on hyväksyttävä, tai käy kuten seuraavassa tarinassa, jonka kuulin Joskus vähän nuorempana ulkomailla työtehtävissä ollessani muutaman miehen projektiryhmämme vetäjän kertomana.
Mies meni palvelutaloon Thailandiassa, ja kieltäytyi maksamasta saamistaan palveluista. Hän päätyi hospitaaliin ilman kulliaan…
Toinen vastaavanlainen esimerkkki arabimaailmasta…
Olimme erään kolleegani kanssa juuri saaneet päätökseen Abu Dhabin Emiraattien vesivarojen identifiointi ja inventointisuunnitelmat erään insinööritoimiston lanseeraamissa kehyksissä. Näytti vieläpä siltä, että jopa saamme homman toteutuksen..
Paikallisolosuhteiden tuntijana erääseen saunailtaan kutsuttuna oli Saab-Auton edustaja Abu Dhabista. Hän kertoi tarinan jossa saksalaisen miljonäärin perijäpoika pani paksuksi ”prinssi-everstin” tyttären. Prinssi-eversti oli sitä mieltä, että siitä vaan muslimiksi ja naimisiin, -ei tässä mitään ongelmaa ole…
Teutooni oli kuitenkin toista mieltä kunnes löytyi ”itsemurhan” tehneenä hiekka-aavikolta omasta autostaan osittain palaneena oma kullinsa suussaan…
Kysymys on vain siitä kellä kulloinkin on puhevaltaa.
Miksi nyt nämäkin asiat toin esiin tässä yhteydessä?
Puhevalta on ollut korporaatioilla ja niitä hännystelevillä poliitikoilla virkamieskuntineen. Suomen kehityksen kannalta korporaatiot edustavat vain ja ainoastaan kapitaalia, siinä se oleellisin
Joskus sillä on positiivisiakin vaikutuksia. Suomen osaaminen ja kykyisyys kuitenkin on PK-sektorilla, jossa innovaatiot syntyvät. Valta ei tuota koskaan mitään uutta.
Tämän PK-sektorinn kapasiteetin nk. valta perseennuolijoineen on jo kertaalleen tuhonnut. Tässä ollaan nyt, persaukisena vailla yhtäään toimivaa ajatusta siitä miten saadaan kynnet mutakuopan reunalle, ja ylos siiitä.
Kellä siis on puhevalta. Voisin optimistisesti kuvitella, että poliittinen rupusakki vihdoinkin ymmärtäisi nämä asiat muissakin kuin vain puheissa.
Kansakunnalla ei ole enää varraa harhoihin., niistä on jo tarpeeksi kokemuksia.
Ei ole mitään järkeä äänestää jos niitä ääniä ei lasketa. Pukit on valittu kaalimaan vartijoiksi.
Nyt kun tässä on jo kerrottu niitä näitä, niin kerronpa vielä senkin, että omassa keississäni, kysymyksessä oli nk. juokseva velkakirja, joka on oltava tuomioistuimessa alkuperäisenä.
Ei ollut Espoon käräjäoikeudessa. Ts. käräjäoikeudella ei siis ollut itseasiassa tietoa siitä mistä asiasta se teki summaarisia päätöksiä.
Kun sitten aikanaan pyysin tuomioistuimessa ollutta velkomisen perustana ollutta asiakirjaa ( velkakirja ) tarkastettavakseni, niin se toimitettiin käräjäoikeuteen perintäyhtiöstä, jossa se ei edes koskaan aikaisemmin ollut käynyt. Paperin oikeaksi vahvistettu kopio oli silloin täysin blanco, ilman ainoatakaan siirtomerkintää.
Velkojana kuitenkin oli taho jonka kanssa, tai jonka seurraajilla tai edeltäjillä minulla ei koskaan ollut mitään sopimuksia.
Myöhemmin asuinpaikkakuntani kirkkovaltuustossa vaikuttanut, ja pikkukaupungin luottamustoimissa toiminut kihlakunnanvouti Pauli Eino ei koskaan nähnyt tässä mitään ongelmaa. Hän ei edes tiennyt kuka oli oikea velkoja,
joka hänen olisi virkansa puolesta pitänyt tietää.
Joko hänen tai tai muiden toimesta alkuperäiseen velkakirjaan sitten aikanaan ilmestyivät luovuttajaksi ja vastaanottajaksi sama allekirjoittaja… Naurattaako.? Minua ei sillon yhtään naurattanut vielä vähemmän nyt.
Näitä asioita selviteltiin neuvottelussa, jossa argumenttini oli että velkoja ei ole oikea velkoja.. Pauli poika, siis kihlakunnanvouti iski nyrkkiä pöytään ja huusi minulle koko virkamiesräkänsä voimalla joka täysin vastoin tahtoani roiskui silmilleni, että MINÄ KÄSKEN SINUA NYT, että kerrot kuka se oikea velkoja on.!
Pauli oli varmaan hiljattain ollut kertausharjoituksissa tai muunlaisilla maanpuolustuskursseilla, tai käynyt Lifimin kurssilla tms. , ja otaksui ilman muuta saavansa vastinetta käskylleen.
Vastaukseni oli, että ei minun tarvitse sitä sinulle kertoa, sinun on virkasi puolesta tiedettävä kuka on oikea velkoja. Neuvottelu päättyi siihen.
Pauli ei silloin tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tietää, eikä varmaan tiedä vieläkään, mutta oli silti pitkään erilaisissa kunnallisissa ja kirkollisissa luottamustehtävissä ja kannatta Kansallisrta Kokoomusta. Nykyisin hän nuokkuu puoli-unessa kokouksissa joissa on läsnä, kuten paikallinen sanomalehti on onnistunut kuvaamaan.
Varmaan on hyvä ja onnellinen olo…. Mitä tämmöisille nyt oikein pitäisi tehdä…?
Pauli ei tiennyt myöskään sitä, että minulla oli Burmassa kuorma-autollinen kiväärimiehiä henkivartiokaartina voidakseni hoitaa erään silloin vielä Suomen Valtion firman intresseihin kuuluvia tehtäviä alueella jossa oli sissitoimintaa. Ammattitoverillani oli toinen kuorma-autollinen. Me olimme perheellisiä siviileitä, emme sotilaita. Kysymyksessä olivat kansalliset intressit silloin.
Pauli sai suojakseen yhden poliisin, jolla ei ollut edes pyssyä… Silloin neuvottelusta tultuani ja havaittuani oven takana seisoneen nolon näköisen poliisin, joka taatusti oli kuullut mitä puhuttiin, -niin silloin minua kyllä vähän nauratti…
Ei tämä suinkaan tähän lopu. Kuvaan tulevat vielä Verohallinto ja Etelä-Suomen aluehallintovirasto.
”Kun sitten aikanaan pyysin tuomioistuimessa ollutta velkomisen perustana ollutta asiakirjaa ( velkakirja ) tarkastettavakseni, niin se toimitettiin käräjäoikeuteen perintäyhtiöstä, jossa se ei edes koskaan aikaisemmin ollut käynyt. Paperin oikeaksi vahvistettu kopio oli silloin täysin blanco, ilman ainoatakaan siirtomerkintää.”
—
Tässä tekstiä editoidessa syntyi nk ”mähkä”. Selvennykseksi allaolevat asiat.
1. Espoon käräjäoikeudella ei ollut päätöstensä edellyttämää asiakirjaa käytössään päätöksiä tehdessään. Ilves oli ko. päättäjähenkilön nimi, olisiko Katariina ollut etunimi. Haasteen tekijä oli SYP:n perintäyhtiö Contant Oy.
2. Jos asiapaperi oli käräjäoikeudessa, niin siinä ei ollut tarvittavia siirtomerkintöjä, jotka nykyisenkin lain mukaan on juoksevassa velkakirjassa oltava.
3. Kun Espoon KO:sta pyysin saada kopion siellä olleesta vlelkakirjasta, niin sitä ei heillä ollut, -ei edes kopiota päätösasiakirjoihin liitettynä, vaan se piti pyytää perintäyhtiöltä, josta saapunut asiakirja oli siirtomerkintöjen osalta täysi blanco paperi.
4. Espoon käräjäoikeudessa oli siis tehty prosessivirhe, jolla perusteella kaikki Espoon käräjäoikeuden päätökseen perustuvat perintäyhtiön kautta joko sen itsensä, taI pankin haltuun tulleet yhtiöltäni, ja minulta ja vaimoltani takaajina systeemiperityt varat kumulatiivisesti ovat rikollisin menettelyin hankittuja.
5. Tähän lähtökohtaisesti täysin legitiimiin argumenttiin, mikään viranomaistaho ei ole lotkauttanut korvaansakaan, -systeemiohjelmoidusta kihlakunnanvouti Pauli Einosta puhumattakaan, joka aikanaan oli eräs edunsaajista.
6. Se taho, jonka kanssa yhtiölläni oli maksusitoumuksia, menetti liikepankkioikeutensa ennen perintätoimien aloittamista. Ts. toinen sopimusosapuoli katosi olemasta.
Täysin ilman tarvittavia legaalisia edellytyksiä eräs taho, joka tänä päivänä on Wallenbergien hallussa Ruotsissa, on peirnyt falsifoiduin perustein toistaiseksi määrittelmättömän euroarvoisen summan minulta ja vaimoltani yhtiöni lainojen takaajina, kuten myös monilta muilta.
Mikä tämän asian finansiaalinen vaikutus saatavanani olisi tänä päivänä? Korkokertymä on melkoinen kun lähtövuosi on -90 luvun alkupuolella ja nyt eletään jo vuotta 2019, etenkin kun viivästyskorot liitetäään pääomasaataviksi viivästyskorkoineen. Näinhän se menee vai mitä?
Sillälailla ”oikeusvaltio suomessa”, -ei viitsi edes kirjoittaa suomea isolla kirjaimella, kun ei oikein ole aihetta näissä kehyksissä.
Tässä pitäisi olla ainakin joitain lisälähtökohtia miettiä asioita.
Lisäisin tähän vielä linkin aikaisempaan kirjoitukseeni, jonka oleellisesti liittyy tähän nyt käsillä olevaan asiakokoonaisuu-teen.. Jorma Jaakola teki aikanaan videon, josta linkki videoon lähti laatimani saatekirjelmäni mukana valtioneuvostolle. Kirjoitus päätyi sitten VV:n sivuille. Jorman kommentit ovat siinä oleellinen lisäys.
https://vastavalkea.fi/2018/01/24/koiviston-konklaavi-video-keskusteltavaksi/
Siitä lähdettiin ja tässä sitä nyt sitten ollaan, kuten Pikkuparlamentin esityksistä käy ilmi, joita tässä ja nyt asiaa koskevat kommenttit vielä hyvin täydentävät.
Tapahtumahistoriat eivät ole mitenkään kovin mairittelevia Suomen Valtion hallinto-organisaatioille, päinvastoin kuin erilaiset onnellisuus, ja no-corruption teemat pyrkivät osoittamaan. Jos Suomen nuoriso on onnellisempaa kuin koskaan nykytilanteessa, niin varmaan onnessaan hankkivat sitten eläkeiän taloudellisen turvansa, kun pers’aukinen valtio ei siihen kykene, mutta silti aikoo vaan ostella obsolettia tavaraa USA:sta, ja rahoittaa omalta osaltaan USA:n sotaharjoituksia Suomessa, kuten Pentti Sainio kertoo ”Minne Suomi Pommittaa” artikkelin äänitteessä.
Huhhuh. Sipilän hallitukselta ministereineen on pallo täysin hukassa. Niin käy kun yrittää pallotella vierailla rukkasilla..
Niin, Sipilän hallitustahan ei enää ole, mutta sama ministerisakki on toimittamassa asioita.
Korjaus:Jorma Jaakkola, ei siis Jaakola. Anteeksi Jorma.
Sipilän teatteriesityksen todellinen syy oli viedä tiedustelulakipaketti läpi ja joka aikaisemmin oli palautettu takaisin rauhoittumaan. Nyt kun kohuttu huomio kohdistuu muualle, laki runnottiin läpi kaikessa hiljaisuudessa:
”Eduskunta hyväksyi täysistunnossaan perjantaina tiedustelulakien sisällön. Hallituksen ero ei vaikuttanut puolueiden laajalti kannattamaan lakipakettiin.
Perjantain täysistunnossa äänestettiin siviilitiedustelua ja sotilastiedustelua koskevan lainsäädännön sisältöasioista. Eduskunta hyväksyi kokonaisuudet valiokuntien mietintöjen mukaisina. Tiedustelupaketin ensimmäinen käsittely päättyi tähän. Lait hyväksyttäneen toisessa käsittelyssä ensi viikolla.
Lakien sisällön hyväksymistä vastusti vain 10 vasemmistoliiton kansanedustajaa. Muu oppositiokin kannatti hyväksymistä mietinnön mukaisena. Tiedustelulait antavat poliisille uudenlaisia, kansalaisten yksityisyyteen vaikuttavia tiedonsaantioikeuksia. Uudet tiedusteluvaltuudet koskevat tilanteita, joissa on kyse kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta.
Tiedustelulait vedettiin äskettäin yllättäen pois eduskunnan täysistunnon käsittelystä, kun lakiesitysten perustuslainmukaisuus haluttiin vielä tarkastaa”.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274113-tiedustelulait-hyvaksyttiin-oppositio-kaatuneen-hallituksen-tukena
Tähän voi sanoa, – kansalaiset, huomasitteko lainkaan että kusetimme taas teitä!
”Tulos tai Ulos”, Sipilä on möhlinyt asiat paitsi EU:n näkökulmasta, niin myös muista näkökulmista. Ts. poliittinen ura on finished. Kataiselle on käynyt samoin, mutta hieman eri syistä.
Kapteeni lähtee laivasta viimeisenä, tai hukkuu sen kanssa. Mikä panee Juha Sipilän ajattelemaan, että hänellä on nyt tässä oikeus omista syistään tai puolueensa syistä livetä vastuusta. Ei hänen toimissaan mistään vastuunkannosta ainakaan Sote kysymyksen osalta ole, vaan vastuusta pakenemisesta, ja falskien asioiden väkisin eteenpäin viemisen yrityksestä.
Muutkin motivaatiot voivat kyllä olla taustalla. Kuka nyt valvoo toimitusministeriön toimia viimeisten viikkojen aikana.
V. 2010 päätin jäädä yrittäjäeläkkeelle ainakintoistaiseksi, fyysistä terveyttäni koskevista syistä jotka olivat ilmenneet edellisenä vuonna. Niskassani oli vielä Lindorff niminen perintäyhtiö, joka oli saanut haltuunsa velkakirjani, jossa siis ei ollut tarvittavia siirtomerkintöjä.
Faktisesti koko velka oli vanhentunut, koska Lindorffin edeltäjät eivät olleett muistuttaneet saatavastaan ajoissa, siis ”saatavastaan”, joka alunperinkin perustui vääriin väitteisiin, ja prosessivirheeseen Espoon käräjäoikeudessa. Josta alöuperin oli lähdetty liikkeelle. Asiasta väännettiin sitten nk. oikeutta vuosikausia. KKO:n osalta asianajotoimisto ”unohti” sitten lopulta lähettää valmiiksi viilatun valitusasiakirjan KKO:hon määräajassa, mutta laati sitten erillisen muutoshakemuksen korvatakseen menetyksen. EIT ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen, koska kysymys oli heidän näkemyksensä miukaan eri asiasta, kuin mitä alkuperäinen prosessi koski. Siinä sitä sitten oltiin.
Olin silloin kurkkua myöten täynnä Varsinai-Suomen käräjäoikeuden, Turun hovioikeuden etc. ”oikeuslaitosten” lässytyksiä, josta paskanjauhamisesta piti vielä maksaakin. Asianajajan välityksellä käynnistettin tiedustelut siitä milhin summaan Lindorff tyytyisi, jotta asai saadaan lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Lindorff ilmoitti sähköpostitse summan johon he tyytyvät kun se maksetaan tiettyyn eräpäivään mennessä.
Tätä oli pidettävä tarjouksena, johon he asianajajni välityksellä saivat myöteisen vastauksen. Juridisessa mielessä sopimus oli silloin syntynyt.
Neiti tai Rouva Oili Aalto, joka Lindorffilla oli asiaa hoitava lakihenkilö, ilmoitti lähtevänsä hiihtämään ja laativansa sopimuspaperit hiihtolomansa jälkeen. Kun sopimuspaperi sitten aikanaan ilmestyi luettavakseni, se ei vastannut aikaisemmin tehtyä esitystä, vaan siihen oli lisätty uusia ehtoja ja summia.
Omalta kannaltani katsoin että aikaisempi sopimus on täysin pätevä, eikä sopimusehtoja senjälkeen enää muutella Kysymyksessä oli uusi sopimusehdotus, joka oli oleellisesti alunperin tehtyä tarjousta huonompi. Tästä syntyi tietysti ristiriita, joka Pauli Einon olisi pitänyt ratkaista edukseni sopimusjuridiikan asettamissa kehyksissä, mutta hän asettui puoltamaan Lindorff:in kantaa, joka oli se että en ollut suostunut allekirjoittamaan heidän uutta sopimusasiakirjaansa, joka oli syntynyt lakihenkilö Oili Aallon hiihtolomailun jälkeen , ja joka ei vastannut heidän tekemäänsä alkuperäistä tarjousta. Tämä puolueeton lainkäyttöhenkilö kihlakunnanvouti olisi mentettänyt rahaa, jos olisi asettunut kannalleni, ja tietysti Lindorffin luottamuksen, joka kaiketi oli ratkaisevampi tekijä.
Kun asiassa ei näyttänyt syntyvän järjellisiä ratkaisuja, niin täysin koko asiasta kyrpiintyneenä, vielä krooonista sepelvaltimotautia potevana ja oireilevana raakkina hoidosta huolimatta, -marssin UO-virastoon, ja pyysin heitä kertomaan nyt sen summan, mikä tässä pitää maksaa, jotta asialle saadaan lopullinen loppu.
Sain pankista ”aravaa” tarkoitusta varten erinäisten kikkailujen jälkeen, ja suoritin ko. summan UO-virastoon siinä uskossa, että nyt tämä -90 luvulta alkanut prosessivirhein Espoon käräjäoikeudessa ja pankin (SYP) petoksellisen toiminnan johdosta alunperin aikaansaatu perintähelvetti loppui, ja päästään rauhaan näiden asioiden osalta.
Elettiin silloin alkukevättä 2010.
Sitten kesällä ilmestyi Lindorffilta lasku taas uusista maksuista, joita pitäisi maksaa. En nyt käy tässä yksityiskohtiin. Siinä oli kyllä nk. vittumaisuus huipussaan, joka asia ei koskaan asianosaisten toimijoiden suhteen unohdu…
Lindorffin toimenpiteet johtivat sitten siihen että valitin asiasta Etelä-Suomen aluehallintovirastoon, ja vaadin Lindorffin perintätoimintaluvan peruuttamista. Siitä käytiin sitten sanomavaihtoa, joka päätyi siihen, että nk. viranomainen yhtyi Lindorffin lausumaan jossa Lindorff selittää perusteluina että allekirjoittanut oli käynyt lukuisia prosesseja asiassa heitä vastaan ja hävinnyt kaikki. En nyt aivan tarkkaan muista sanamuotoa, mutta jokseenkin noin sanoivat.
Mikä tässä oli oleellista, oli se että perusteluna kannanotolle/päätökselle käytettiin sitä mitä oli tapahtunut täysin korruptoituneessa Suomessa, ja jonka Lindorff esitti perustelunaan. Ei siis kääsitelty itse asiaa mistä todellisuudessa oli kysymys. Aikanaan tästäkin asiasta tulee tilaisuus sivaltaa. Silloin kaikki tapahtuu prikulleen tarkasti suoraan fecaaliseen focukseen.
Verohallinto oli sitten omalla tahollaan saanut kehitetyksi verovelkaa kohtuullisen summan verran kun ei ollut saanut ALV ilmoituksia. Tämä johtui kyllä minun laiminlyönnistäni sattuneista syistä. Tilanteen konkretisoiduttua, sain asian kuitenkin sovituks verohallinnon kanssa ja hoidetuksi sovitun mukaisesti.
Verohallinnossa oli sitten kuitenkin laskettu, että yritykseni oli vielä heille velkaa n. 64 + risat Euroa, jonka laskun mukaisesti suoritin. Tämä on todennettu maksusuoritus. Se ei kelvannut verohallinnolle, ja maksusuorituksesta huolimatta he hakivat suoritusta ulosottoteitse Helsingin ulosottovirastosta.
Tämän sain tietää vasta jälkikäteen tapahtuman johdosta, jonka kerron vähän jäljempänä. Minulle saati yritykselleni ei ollut mitään ilmoitettu ko. ulosottotapahtumasta. Ulosottotoimituksessa oli sitten todettu varattomuus, josta aiheutui luottotietomerkintä, joka makasi rekistereissä jotakuinkin kaksi vuotta täysin aiheettomasti. Yksikin hetki niistä oli liikaa.
Kun sitten aloin kaivella asioita, Helsingin ulosottoviraston toimija, -olisiko ollut nimeltään Granlund, etunimeä en muista, mutta kaivan vielä arkistoistani nimen ja julkaisen sanomavaihdon, niin hän ilmoitti, että ei heillä/hänellä ollut mitään tietoa ko. firmasta.
Hänellä oli kuitenkin tieto siitä että ko. firma ei kyennyt maksamaan 64+risat euron verovelkaa, vaikka se oli aikanaan jo maksettu.. Koko häikkä olisi selvinnyt yhdellä puhelisoitolla, mutta sitä puolueeton lainkäyttöhenkilö, tai hänen alaisensa hei kyennyt tekemään. Mutta he kykenivät kyllä yhdessä verohallinnon kanssa aiheuttamaan satojen tuhansien eurojen menetykset ja henkiset kärsimykset.
En voi mitenkään olla ajattelematta, että sepelvaltimosairauteni, ja vaimollani myöhemmin v. 2011 todettu Alzheimerin tauti eivät olisi omalta osaltaan olleet näiden stressitekijöiden aikaansaamia.
Yritykselläni oli tuolloin UO-toimituksen aikaan vielä teollisuuspatentteja Suomen lisäksi USA:ssa, Kanadassa, Australiassa, Saksassa, Ranskassa, Venäjällä, ja Japanissa. Olisi niissä ollut katetta 64+risat Euron summalle, mutta varaton mikä varaton.
Tiedusteltuani verohallinnosta sitä, miten tällainen mähkä on päässyt tapahtumaan, kukaan ei osannut selittää. Verohallinnon juristi sitten sanomavaihdossa ilmoitti, että näin ei olisi pitänyt tapahtua, ja he eivät tiedä, miten niin on päässyt taspahtumaan. Korvausvaatimukset tulisi osoittaa Valtakunnanvouydin virastoon, jossa valtakunnanvoutina taisi olla juuri sama henkilö, josta Jouko Raita puhuu, mutta hieman eri yhteydessä. Korruptiokuvio oli täydellinen.
Aikanaan sitten laadin Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen kihlakunnanvoudin toiminnasta, ja sain päätöksen KT Simo Partaselta, joka oli aikeaisemmissakin kräjöinneissä päätöksiä tehnyt tuomari, kunnallispolitiikassakin askaroiva SDP:n mies. Kun sitten valitin Simo Partasen päätöksestä Tutun hovioikeuteen, niin valituskirjelmä hukattiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.
Väite oli asiaa tiedusteltuani, että valitukseni ei ollut saapunut määräajassa käräjäoikeuteen toimitettavaksi Turun hovioikeuteen. Asiaa selvitettäessä, Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa kaikki valehtelivat, -jopa oikeuskanslerille, paitsi kirjaamosta saatu vastaanottokuittaus, joka osoitti valitukseni saapumisen sinne ajallaan.
Paperit kaivettiin esiin arkistoista, ja toimitettiin Turun Hovioikeuteen, joka teki nahkapäätöksen vahingokseni, koska valituksessani nojattiin Suomen ratifioimiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka ovat osa Suomen perustuslakia, ja joka lienee alunperin ollut ”hukkaamisen” syy.
KT Simo Partanen oli itse ajanut päätöksillään itsensä umpikujaan, koska hänen perustelunsa osoittivat juuri sen mitä pitikin osoittaa, nimittäin sen, että Suomessa ei ole riitävän tehokkaita, kansainvälisten sopimusten edellyttämiä oikeussuojakeinoja sellaisissa tapauksissa, joissa rikoksiin syyllistyy viranomainen, joka kuvatuissa tapauksissa oli ilmiselvää ja dokumentoitua tarinaa.
No mitä nyt sitten? Mitä pitäisi ajatella. Tämän alunperin Koiviston konklaavin aikaansaamien pankkijärjestelyjen ja korruption vuoksi olen omalta osaltani menettänyt kenties parhaat työvuoteni, ja vielä myöhemmin sen työbuumin, joka olisi voinut kehittyä 2001 -2009 jälkeen, jona jaksona suorittamiani toimeksiannot olivat erään toimialanii merkityksellisimpiä koko työurallani, ja joka osittain mitä ilmeisimmin katkesi tähän Verohallinnon möhlöilyyn.
Kukaan ei tilaa mitään pers’aukisilta ja ulosottotoimituksessa todetuilta ”varattomilta”, jota varattomuutta Suomen Asiakastieto Oy, ja eräät muut rekisteritietojen välittäjät maksusta toimittivat kaikille halukkaille.
Koko korni tilanne tuli siillä tavoin esiin, että muuan kolleegani soitti, ja kysyi ottaä onko tullut tarjouspyyntöjä…, josta jälkeenpäin ihmettelin itsekin, että eipä ole tullut, ja aloin selvitellä asioita.
Mitkään virkasrikoksista eivät näissä kehyksissä vanhene. Valtiokoneistoa on tapahtumien yhteydessä kätytetty perustuslaissa määriteltyjen ihmisoikeuksieni mitätöimiseksi, kuten monien muidenkin osalta.
Kun Suomessa poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, eikä tuomari tuomitse, niin nämä asiat käsitellään lopulta Suomen ulkopuolisilla areenoilla, siellä missä konnilta kotikenttäetu puuttuu, ja hyeenat ovat valmiita juhliin, mausteita kyllä riittää.
Tähän tematiikkaan kuuluu erityisesti se, miten paljon ko. ”summaarisilla” toimenpiteillä, ja ”yksipuolisilla” tuomiolla, joista Liisa Mariapori esityksessään puhuu on kammettu rahaa Suomen ulkopuolisille tahoille kuppaamalla kansakunnan hyvinvoinnista varoja kansakunnan ohjesäännöstöön luodun kuppausjärjestelmän puitteissa, josta tässä seminaarissa on ollut dokumentaatioita. Liisa on joltain ajanjaksoilta laskenut tämän summan.
”Legaaliset” kehykset yksittäistalouksien -pk yrittäjien, ja niiden muiden tahojen, varallisuutta on näillä metodeilla siirretty sellaisen globaalirahan käyttöön, jolla pääsääntöisesti rahoitetaan taloudellisia.- ja militaarikonflikteja ympäri maailmaa pienen sisäpiirin hyvinvoinniksi.
Suomen poliittinen eliitti on ollut joko liian tyhmää, tai sitten liian ahnetta, jotta tällainen on voinut tapahtua alkaen -90 luvulta.
Näkemykseni asiasta on se, että ”sekä liian ahnetta ja liian tyhmää”. Poikkeuksiakin tietysti on, -kaikki kiitos ja kunnia heille.
Jos nyt lähtökohtaisesti ajatellaan Arkadianmäellä toimivaa päättäjäkuntaa, -siis eduskuntaa, -niin kuinka monta prosenttia kansanedustajista omaa jotain muuta näkemystä ylipäätänsä yhtään mistään, tietämyksestä puhumattakaan, kun puolueensa poliittisen näkemyksen, jonka perusteella heidät kaiketi on hyväksytty kulloinkin puoluettaan edustaviksi ykslöiksi.
Näiden yksilöiden henkilökohtaiset kannanotot, jos niitä on tukitaan puoluekehystensä ryhmäpäätöksissä, jolloin kansanedustaja muuttuu pelkäksi turpareleeksi puolueessaan ja pääsääntöisesti pettää äänestäjänsä.
Ryhmäpäätökset eduskunnassa pitäisi yksinkertaisesti laissa kieltää demokratian toteutumiseksi.
Oleellisinta tässä puheenvuoossa on se, että kuinka paljon rahaa summaarisissa menettelyissä, ja yksipuolisissa tuomioissa on kadonnut Suomen yhteiskuntajärjestelmän ja sen varainkäytön ulkopuolelle, ja mikä osuus tästä on allokoitu nk. systeemivirkailijoille, joita edustaa mm. ulosotto-organisaatio tulospalkkioineen.
Tämä linnki toimi ainakin itsellä archive.today/kimmoleaks.fi Todellisuudessa Suomessa valtaa EI pidä enää eduksunta vaan pankki-vakuutuslaitokset :
Iltalehti 19.2. 2013 ”Miljoonien rahavirrat puolueille.” Jorma Heikkinen: ”Puolueille ei maksettu rahaa turhaan. Rahalla on saatu ”omanlaista lainsäädäntöä”.
Mm. ”laki 444/2012” jopa 3 miljardin euron varastamiseksi pienyrittäjiltä pankki-vakuutuslaitoksille.
Julkinen rikosilmoitus jätetty Porissa poliisille 2015 … ei ole kirjannut sitä laisinkaan diaariin.
Suomessa siis VARKAAT istuvat eduksunnassa kaatamassa Suomea !
Yksi suojakeino yrittäjällä on, muutto pois Suomesta.