Vetäytyykö Wagenknecht politiikasta? Saksan Aufstehen-liikkeellä on totuuden hetki

Saksan mediassa ehkä näkyvimmän vasemmistopoliitikon, Die Linken Sahra Wagenknechtin aloitteesta vuoden 2018 alussa startannut Aufstehen-liike on kasvanut aikuiseksi. Liikkeen nimi merkitsee konkreettista nousua, esim. seisaalleen, mutta on laajalti käytössä myös kehotuksena nousta vastarintaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa liikkeen tulevaisuus on vaakalaudalla.

Liikkeessä on tätä nykyä noin 180 000 sähköpostitse ilmoittautunutta kannattajaa. Lähinnä Facebookin kautta organisoituneita alueellisia toimintaryhmiä on noin 200. Onko tämä paljon tai vähän, riippuu näkökulmasta. Lähtökohtana on ollut koota nykyiseen puoluekäytäntöön kyllästyneitä yhteisen sateenvarjon alle luomaan painetta muutokseen. Kohteena ovat koko vasemmisto laajasti ymmärrettynä sekä vihreät.

Liikkeellä on esikuvansa, mm. Ranskan Jean-Luc Mélenchonin vaalien alla luoma kokoomaliike, samoin brittien Jeremy Corbynin ja amerikkalaisen Bernie Sandersin tueksi vaalien alla luodut liikkeet.

Aineellisesti Aufstehen-liikettä tukevien joukossa on yli kuusikymmentä Saksan politiikan ja kulttuurielämän edustajaa. Näistä liikkeen alkutaipaleen rahoittajista suomalaisille tutuimmat nimet lienevät taiteilija Nina Hagen ja poliitikkokonkari Oskar Lafontaine, Wagenknechtin aviopuoliso.

Mihin Aufstehen pyrkii?

Liikkeen mielestä politiikan yleinen vika on siinä, että päätöksenteko tapahtuu ohi ihmisten perustavien ongelmien ja tarpeiden. Sormi osoittaa yhtä lailla “omiin” sosialidemokraatteihin, vihreisiin ja vasemmistoon, sillä niiden katsotaan toiminnassaan livenneen kauas kunkin puolueen alkuperäisistä aatteista.

Aufstehen -liikkeen näkyvään johtoon kuuluva entinen Saksan vihreiden perustajajäsen Ludger Vollmer onkin sanonut, että liikkeen tehtävänä on purkaa saksalaisen hyvinvointivaltion tuhonneet rakenteet ja palata lähtöasetelmiin, vaikka se kestäisi kolmekymmentä vuotta. Sahra Wagenknecht on puolestaan korostanut pitkään Saksan talousihmeen kultaisia vuosia, jolloin sosiaalinen markkinatalous muisti olla myös sosiaalinen. Konkreettisesti liikkeen kärkitavoitteet perustamisasiakirjassa olivat seuraavat:

• uusi rauhanpolitiikka
• varmat työpaikat, hyvät palkat, oikeudenmukaiset verot ja uudistettu vahva sosiaalivaltio
• luontoa säästävä taloudenpito
• laadukas koulutus kaikille
• demokratian palauttaminen, suoran demokratian mahdollistaminen, lobbauksen estäminen ja yritysten tuen kieltäminen puolueille
• arjen turvallisuus
• suvereenien valtioiden yhdistynyt Eurooppa
• apu hädässä oleville ihmisille (maahanmuutto ja siirtolaisuus)

Liikkeen alusta lähtien on korostettu sähköisen viestinnän roolia. Alueellisilla ja paikallisilla toimintaryhmillä on omat suljetut Fb-sivunsa. Ryhmiä on perustettu suhteellisen kattavasti kautta maan, mutta kuten selailu osoittaa, joukossa on runsaasti sellaisia, jotka eivät ole juuri toimineet. Mutta päinvastaisiakin esimerkkejä on runsaasti. Suuremmista yhteisakteista tunnetuin on ollut ruskohiilikaivoksen laajentamista vastustanut liike Hambachin metsän pelastamiseksi.

Keskustelua toiminnan tavoitteista

Merkittävän suuri painoarvo on annettu interaktiivisen mielipiteen vaihdon ja tulosten visualisoinnin mahdollistavalle Pol.is-ohjelmalle. Liikkeen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa debatti käytiin viime syksynä. Se toteutettiin siten, että ohjelman ylläpitäjä ja liikkeen “ideologit”, joukossa Wagenknecht, asettivat keskusteluun joukon toiminnan tavoitteisiin liittyviä väitteitä tai teesejä. Niihin halukkaat vastasivat, ja mahdollista oli myös oman kysymyksen asettaminen muiden arvioitavaksi.

Osanottajien määrä yllätti järjestäjät. Kannanottoja esitettiin äänestettäväksi 783 kappaletta. Äänestäjiä oli yli 30 000 ja kävijöitä foorumilla noin kaksi miljoonaa.

Vastausten jakautuminen näkyy graafisesti ja taulukoissa eriteltynä täällä. Yleisesti ottaen vastauksissa ja kannanotoissa korostuivat ihmisten lähiympäristön ja arjen parantamiseen tähtäävät näkemykset. Ylivoimaisesti tärkeimpien joukossa olivat mm. vaatimus kohtuuhintaisesta asumisesta samoin kuin mm. koulujen ja lastentarhojen lisäämisestä ja kunnostamisesta.

Politiikan painopistettä vaadittiin suuntaamaan pieni- ja keskituloisten ongelmiin. Edelleen pidettiin tärkeänä konsernien harjoittaman lobbauksen lopettamista. Vaadittiin myös enemmän inhimillisyyttä ja yhteisvastuuta yhteiskuntaan. Infrastruktuurin nähtiin kuuluvan valtion omistukseen tai valvontaan. Puolustusvoimien osallistumista aseellisiin konflikteihin pidettiin vääränä. Teesi ”avoimet rajat kaikille” sai tuomion ”epärealistinen”.

Jos kyselyn järjestäjät olivat ennakoineet tai ehkä toivoneet tukea järjestelmän muutokseen tähtääville näkemyksille, mahdollisesti myös voimakasta EU-kritiikkiä tai NATO-jäsenyyden kyseenalaistamista, sellaista ei tullut. Yllättävän moni ilmoitti olevansa elämäänsä suhteellisen tyytyväinen ja näki tulevaisuutensa Saksassa valoisana – jos arkeen liittyvät ongelmat kyettäisiin poistamaan.

Muutosten tuulia

Pol.is-ohjelman avulla toteutetun debatin käsittely kesti kauan, enkä tähän mennessäkään ole nähnyt systematisoituja johtopäätöksiä, joita debatin johdosta mahdollisesti on tehty. Syynä saattaa olla paitsi vähäinen henkilokunta, myös työtä haitannut oikeusriita liikkeen nettipalvelimen ympärillä. Mutta syynä voi olla myös debatin tulos.

On tullut selväksi, että suurta, kymmenien tuhansien ihmisten projektia ei kyetä talkootyönä kunnolla hoitamaan. Tämä arvio vahvistui Sahra Wagenknechtin juuri tätä kirjoittaessani lähettämässä kannattajakirjeessä. Uusi alku on edessä.

Sahra Wagenknecht Saksalainen poliitikko, kirjailija ja tutkija s.1969 Jena, DDR 1990–1996 filosofian ja kirjallisuuden yliopisto-opintoja Jenassa, Berliinissä ja Groningenissa 2012 tohtorinväitös taloustieteessä 1991–1995, 2000–2007 jäsenyys PDS-puolueen ja Die Linken hallituksessa 2004–2009 europarlamentaarikko 2007–2010 vasemistopuolue Die Linken hallituksen jäsen 2010–2014 puolueen varapuheenjohtaja 2009 valittiin liittopäivien jäseneksi (kansanedustajaksi) 2011 vasemmistopuolueen liittopäiväryhmän varapuheenjohtajuus 2013 valinta uudelleen liittopäivien jäseneksi 2017 valinta uudelleen liittopäivien jäseneksi. Liittopäiväryhmän puheenjohtaja.

Aufstehen-liikkeen organisaation muodostavat kannatusyhdistys, työvaliokunta ja esikunta. Työvaliokunnan muodostavat liikkeen 20 perustajajäsentä. Sen linjauksia panee toimeen 7-henkinen esikunta (hallitus).

Nähtävästi debatin tulosten käsittelyn takkuilun ja muiden järjestelyongelmien vuoksi kuluvan vuoden tammikuussa tehtiin merkittävä uudistus. Liikkeelle laadittiin säännöt ja esikunta korvattiin tilapäisellä 6-henkisellä poliittisella esikunnalla. Keskeisenä hahmona siinä, kuten edeltäneessä esikunnassakin, on Sahra Wagenknecht. Siinä vaiheessa olisi voinut ennakoida, että perusteilla oli uusi vasemmistopuolue.

Mutta maaliskuun alussa räjähti pommi: Sahra Wagenknecht ja hänen puolisonsa Oskar Lafontaine ilmoittivat jättävänsä Aufstehen-liikkeen johdon. Tietoa oli edeltänyt Wagenknechtin useiden viikkojen poissaolo liittopäiväedustajan tehtävistä. Haastatteluissa hän on perustellut siirtoaan sillä, että hän on ensinnäkin henkilökohtaisesti uupunut, mutta etenkin sillä, että kansalaisliikkeen on seistävä omilla jaloillaan ilman ammattipoliitikkojen holhoavaa panosta.

Wagenknecht luopuu myös tavoittelemasta jatkossa Die Linken liittopäiväryhmän puheenjohtajuutta. Tällä hetkellä ei ole varmuutta siitä, jatkaako Wagenknecht ylipäätään politiikassa. Haastatteluissa on tullut esille hänen jonkinmoinen pettymyksensä siihen, että huolimatta Aufstehen-liikkeen laajasta kannatuksesta laajemman yhteistyön alkuakaan ei ole nähtävissä vasemmistopuolueiden ja vihreiden kesken.

Vaikka Wagenknecht on luvannut tukeaan Aufstehen-liikkeelle mm. puhujana tilaisuuksissa ja mielenosoituksissa, hänen jättäytymisensä pois liikkeen johdosta on kova isku kaikille kannattajille ja aktiiveille. Wagenknecht on kaikkien saksalaisten tuntema mediatähti, tv-keskustelujen ja väittelyiden sanavalmis osanottaja ja tilaisuuksien yleisömagneetti. Myös lehdistö on promovoidun taloustieteilijän säännöllinen foorumi. Lisäksi Wagenknecht on julkaissut koko joukon politiikan ja talouden piirissä liikkuvia kirjoja. Suomeen asti Wagenknechtin säteily ei pääasiassa kielimuurin vuoksi ole ulottunut. Häneltä on kuitenkin suomennettu kirja Raha ilman ahneutta (Into Kustannus, 2018).

Wagenknechtin oma puolue Die Linke pysyy sitkeästi kyselyissä 10 prosentin kannatuksessa tai sen alla – lukuun ottamatta ns. uusia osavaltioita. Näillä entisen DDR:n alueilla elintaso on edelleen alhaisempi kuin lännessä, ja vasemmiston jäsenistä ja ehdokkaista merkittävällä osalla on yhteinen historia alueen kanta-asukkaiden kanssa. Niinpä puolueella on laajaa kannatusta ja myös hallituspaikkoja näissä osavaltioissa. Itse vasemmistopuolueessa Aufstehen-liike on herättänyt ristiriitaisia näkemyksiä, kuten sivumennen sanoen myös Sahra Wagenknecht koko poliittisen uransa ajan.

Sosialidemokraattien viime aikoina julistama muutos sosiaalisuutta ja sosiaalivaltiota korostavaksi puolueeksi saattaa osittain johtua Aufstehen-liikkeen herättämässä poliittisesta kohinasta. SPD:n puheenjohtaja Andrea Nahleksen johdolla puolue kampanjoi nyt täysin purjein uuden sosiaalivaltion puolesta, jopa niin, että muutama päivä sitten pitämässään puheessa Nahles rohkeni luonnehtia johtamaansa puoluetta vasemmistolaiseksi. Se on pieni sensaatio Saksassa.

Ihmisten odotukset ja tarpeet vs. politiikka

Koska meillä Suomessakin on nyt tähtiä liikkeellä, Aufstehen-liikkeen kokemuksia on perusteltua hetki pohdiskella. Poliittinen johtopäätös kuuluu, että ihmiset eivät keskimäärin ole innostuneita radikaaleista muutoksista tai teorioista. Parannukset perusturvallisuuteen ja työllistymiseen ja lasten hyvinvointiin sen sijaan ovat kaikille tärkeitä.

Saksassa, kuten kaikesta viime vuosina koetusta huolimatta myös Suomessa, yhteiskunnan perustava infrastruktuuri nähdään perinteisesti valtion tai muun julkisen vallan toimialueena. Sosiaalivaltiota arvostetaan eikä poliittinen puoluepeli nauti arvostusta.

Toisin kuin voisi ehkä ajatella, Saksan vasemmisto, puolueissa tai niiden ulkopuolella, ei ole kiinnostunut D-markan palauttamisesta eikä EU-erosta. Siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon suhtaudutaan varovaisen kriittisesti, hallintaa korostaen. Saksan vasemmisto ei pidä miljoonia nielevästä varustelusta eikä osallistumisesta sotilaallisiin selkkauksiin ympäri maailman.

Aufstehen-liikkeen ympärillä käydystä keskustelusta on jäänyt mieleen varsinkin yksi, jo aikaisemmin mainittu, mielestäni hyvin muotoiltu iskulause: poliittiset puolueet ja niiden muodostamat hallitukset hallitsevat ohi kansalaisten perustavien tarpeiden tai etujen. Politiikka elää omaa elämäänsä ja herää kuukautta ennen vaaleja kertomaan kansalle, miten ongelmat aiotaan nyt korjata ja saada aikaan parannuksia ennennäkemättömällä uutteruudella.

Näinhän se menee.

Kari Arvola on entinen toimittaja ja eläkkeellä oleva kansalaisaktivisti.

Artikkelikuva Sahra Wagenknechtistä vaalijuhlissa vuonna 2017: Martin Rulsch (CC BY-SA 4.0)