Notre Damen mysteerit

Yksi Pariisin maamerkeistä, Notre Damen katedraali, syttyi palamaan 15. huhtikuuta noin kello 18.50 paikallista aikaa, sen jälkeen kun kirkko oli suljettu vierailijoilta siltä päivältä. Goottilaista arkkitehtuuria edustavan, yli 800 vuotta vanhan katedraalin keskitorni ja katto romahtivat nopeasti levinneessä palossa, joka saatiin hallintaan vasta aamuyön tunteina. Kirkon sisätilat kuitenkin säästyivät täydeltä tuholta, ja monia historiallisesti arvokkaita esineitä saatiin pelastettua. Kolme ihmistä loukkaantui palon seurauksena.

Pikainen johtopäätös

Verkossa julkaistujen uutisten kommenteissa on hämmästelty laajasti sitä, että katedraalin vielä roihutessa liekeissä viranomaiset kertoivat uskovansa, että tulipalo sai alkunsa kirkossa tehdyistä kunnostustöistä ja että sen ei uskottu olevan tuhopoltto tai terrorismia.

Lukuisat kommentoijat hämmästelivät, miten viranomaiset olisivat voineet esittää näin vahvan johtopäätöksen jo silloin kun palomiehet vielä taistelivat liekkejä vastaan, ennen kuin tutkimuksia oli edes päästy aloittamaan. Heti palon syttymistä seuraavana päivänä Pariisin syyttäjä totesi, ettei tahallisesta sytyttämisestä ollut todisteita.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa (Tukes) työskennellyt, eläkkeellä oleva turvallisuusinsinööri ja onnettomuustutkija, tekniikan tohtori Heikki Kurttila totesi tämän artikkelin kirjoittajalle, ettei hänellä ole selvää käsitystä tästä tulipalosta, mutta että Notre Damen kaltaisen kansallisaarteen remontin aikana paikalla olisi luullut olevan jatkuva ja riittävän vahva päivystys.

Kurttila toteaa myös, että viranomaiset näyttävät tehneen “johtopäätökset” liian aikaisin. Hän painottaa, että hänen osallistuessaan onnettomuustutkimuksiin onnettomuuden syyt selvitettiin ensin ja johtopäätökset tehtiin vasta tutkimuksen jälkeen. Kurttila muistuttaa, että Notre Damen kaltaisen maailmankuulun rakennuksen tuho politisoidaan helposti, jolloin ”mieleen tulee myös harhauttamisen mahdollisuus”.

Tutkijoiden on uutisoitu keskittyvän sähkölaitteen oikosulkuun ja tupakantumppeihin tulipalon mahdollisina syttymissyinä.

Epäilyksen siemeniä

Tahallisen sytyttämisen ennenkokemattoman nopea poissulkeminen syttymissyynä on erikoista paitsi tutkinnallisista syistä myös siksi, että Notre Damen jälkeen Ranskan toiseksi suurin kirkko, Saint-Sulpice, oli yritetty tuhopolttaa kuukautta aiemmin maaliskuussa – jolloin peräti 12 kirkkoa oli vandalisoitu tai häväisty yhden viikon aikana eri puolilla Ranskaa.

Vuonna 2018 neljä viidestä kaikista uskonnollisten rakennusten häväistyksistä kohdistui kristillisiin rakennuksiin, mikä tarkoitti konkreettisesti kahta häväistystä jokaisena päivänä. Ranskan sisäministeriön tilastojen mukaan vuonna 2018 tapahtui 541 juutalaisten vastaista tekoa (missä oli 74 prosentin nousu edellisvuodesta), 100 muslimien vastaista tekoa (joka oli alin lukema vuoden 2010 jälkeen) ja 1063 kristinuskon vastaista tekoa.

Kristillisten järjestöjen edustajat ihmettelevät kristittyjen vastaisten tekojen saamaa vähäistä huomiota mediassa ja katsovat tämän ilmentävän kaksinaismoralismia. Spero-järjestön vetoomuksessa vaaditaan Ranskan sisäministeriä tuomitsemaan kristillisten kirkkojen häpäisyt yhtä voimakkaasti kuin juutalaisten ja muslimien pyhien paikkojen häpäisyt ja julkaisemaan kattavan listan kaikista kristittyjä vastaan tehdyistä hyökkäyksistä.

Edellä kerrotun valossa kristinuskon pyhimpiin paikkoihin kuuluvan katedraalin – jota on pidetty paitsi Pariisin, myös koko Ranskan symbolina ja katedraalina – yllättävän syttymisen juuri pääsiäisviikon alussa luulisi herättävän epäilyksiä tahallisuudesta. Tätä mahdollisuutta eivät ole ainakaan poissulkemassa katedraalia vastapäätä asuvan professori Mika Laakkosen kirkosta sanomalehti Kalevan uutisen mukaan kuulemat kaksi voimakasta pamausta tai räjähdystä, joiden jälkeen rakennus syttyi välittömästi palamaan. Äänet muistuttivat tykinlaukauksia, MTV Uutiset kertoo Laakkosen kuvailleen. Niiden aiheuttajaa ei ole tiettävästi tunnistettu.

Pääarkkitehdin kummastus

Benjamin Mouton toimi Notre Damen pääarkkitehtina 13 vuoden ajan. Ranskalaisen LCI-televisiokanavan keskusteluohjelmassa, josta on tekstitetty englanniksi 12 minuutin pituinen katkelma, hän ihmettelee palon syttymistä ja nopeaa leviämistä:

“Olen ihmeissäni. Puu oli hyvin vanhaa tammea, mutta se paloi kuin tulitikku, ikään kuin se olisi ollut toista ainetta, hyvin, hyvin epävakaata ja helposti syttyvää. En ymmärrä tätä, en ymmärrä tätä lainkaan. Tämä on hämmästyttävää.”

Mouton sanoo, ettei hänellä ole “mitään käsitystä” siitä, mikä olisi voinut sytyttää tulipalon. Hänen mukaansa tulen nopea leviäminen on “erittäin outoa” (”extrêmement curieux”), koska 800 vuotta vanha tammipuu ei syty helposti.

Eräässä kokeessa vanhaa tammilankkua korvennettiin yhdestä kohdasta pitkäkestoisesti nestekaasupolttimella, jollaisia käytetään usein jopa märkien polttopuiden sytyttämiseen, mutta lankku ei syttynyt. Vielä paljon perusteellisemmassa kokeessa vanhaa tammilankkua ei saatu syttymään yhdelläkään kokeillulla keinolla (mm. polttimella ja nuotiolla lankun alla). Tällaiset kokeet eivät luonnollisestikaan mallinna Notre Damessa vallinneita olosuhteita, mutta ne tukevat arkkitehdin toteamusta, että vanhat tammilankut syttyvät hyvin huonosti.

Nyt eläkkeellä oleva Mouton kertoo, että Notre Damen koko sähköjärjestelmä uusittiin hänen aikanaan 2010-luvun alussa viimeisimpien vaatimusten mukaiseksi. Järjestelmä on hänen mukaansa toteutettu siten, ettei tulipalon sytyttävä oikosulku ole mahdollinen. Katedraalissa otettiin käyttöön kehittyneet palonilmaisin- ja hälytysjärjestelmät, ja alakerrassa oli pysyvästi kaksi vartijaa valmiina tarkistamaan tilanteen ja hälyttämään palokunnan.

Mouton mainitsee vielä, että historialliset monumentit eivät juuri koskaan vaurioidu kunnostustöiden aikana, johtuen juurikin panostuksesta suojaus- ja tarkkailujärjestelmiin. Koko sinä aikana kun hän oli Notre Damen pääarkkitehti, rakennuksessa ei ollut yhtäkään tulipaloa.

Ohjelman juontaja kysyy tunnustelevasti, olettaako Mouton kertomansa perusteella jonkun sytyttäneen tulipalon. Arkkitehti vastaa pidättäytyvänsä oletusten tekemisestä. Tämän jälkeen juontaja korostaa, että asia on hyvin arkaluonteinen (”très délicat”), viittaa alkamassa olleisiin tutkimuksiin ja painottaa, että tässä vaiheessa tuhopoltto ei ole missään tapauksessa ensisijainen hypoteesi (Pour l’instant cette hypothèse n’est absolument pas privilégiée).

Moutonin seuraaja Philippe Villeneuve on kertonut palon syttyneen alueella, jossa ei ollut meneillään restaurointitöitä.

Rakennusteknistä plastiikkakirurgiaa?

Selviää palon aiheuttaja tai ei, toimittaja ja puheohjelman vetäjä Tucker Carlsonin mielestä Notre Damen paloa voi pitää eräänlaisena metaforana kristinuskon aseman nopealle heikkenemiselle Euroopassa. Johdannossaan kirjailija Mark Steyn haastatteluun Carlson katsoo, ettei maailmassa ole rakennettu mitään Notre Damen kaltaista hyvin pitkään aikaan ja kysyy, tullaanko mitään sellaista enää koskaan rakentamaan. Steyn vastaa, että katedraalin ensimmäisen osan rakentaminen kesti vuosisadan ja että ryhtyessään työhön rakentajat tiesivät, ettei se valmistuisi heidän elinaikanaan. Heidän kokemuksensa elämän transsendenttisesta, tuonpuoleisiin liittyvästä ulottuvuudesta oli niin vahva, että he suhtautuivat kauneimman mahdollisen kirkon rakentamiseen Jumalan kunniaksi luonnollisena pyrkimyksenä – tavalla, joka ei ole nykyajan ihmisille luonteenomaista.

Steyn on samoilla linjoilla Carlsonin kanssa muistuttaessaan, että kristinusko on menettämässä asemaansa Euroopassa ja varsinkin Ranskassa, jonka väestö kuuluu eri tutkimusten mukaan länsimaiden maallistuneimpiin. Elävä (kristin)usko on museoitumassa, Steyn linjaa, muuttumassa yksittäisten katedraalien rajaamiksi taidegallerioiksi. Hän arvelee, että surressaan katedraalin kohtaloa ranskalaiset eivät sure vain historiallista, arkkitehtonista tai kulttuurista menetystä, vaan myös jotain muuta, jota kristinuskon jälkeinen Ranska ei enää oikein kykene tunnistamaan.

Ja kun Macron on kertonut rakentavansa katedraalin uudelleen, Steyn kysyy, mitä varten (“for what”) niin tehdään? On sanottu, että katedraalin mukana Ranskan sydän kuoli, mutta mitä Ranskan sielussa on? Onko kyse pelkästä rakennuksesta vai jostain enemmästä?

Pystyykö aidon hengentuotoksen mekaaninen jäljitelmä koskaan tavoittamaan alkuperäistä, henkisten arvojen innoittamaa lopputulosta?

Vesa Raiskila on Vastavalkean toimitussihteeri.

Artikkelikuva Notre Damesta liekeissä 15.4. kello 19.21, ennen keskustornin romahdusta: Antoninnnnn via Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0)

PÄIVITYS 1.5.2019 klo 15.10: Lisätty paragrafi polttokokeista, jotka tukevat arkkitehti Benjamin Moutonin toteamusta vanhojen tammilankkujen hyvin heikosta syttyvyydestä.