Vuodettu USA:n suunnitelma Venezuelan hallinnon kaatamiseksi

Voltairenet-sivuston nettiarkistosta löytyy huippusalaiseksi merkitty, 23. helmikuuta 2018 päivätty Yhdysvaltain Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Karibian alueen sotilaallisista toiminnoista vastaavan sotatoimialueen (!) päämajan, US SOUTHCOMin muistio nimeltään ”Plan to overthrow the Venezuelan dictatorship — Masterstroke” (Suunnitelma Venezuelan diktatuurin kaatamiseksi — ”Mestarisuoritus”). Helpommin luettava, hakukelpoinen versio muistiosta löytyy off-guardianin sivuilta.

Suunnitelman on allekirjoittanut amiraali Kurt W. Tidd, joka toimi aiemmin US SOUTHCOMin johtajana.

Asiakirjan aitous on kysymysmerkki (SOUTHCOM ei ole kiistänyt sitä eikä — luonnollisestikaan — vahvistanut sen aitoutta), mutta sen sisältö on tuttua aiemmista vallanvaihto-operaatioista ja siksi sen selostaminen on aiheellista. Palaan tähän kommentissa artikkelin lopussa. (Seuraavassa sivunumerot viittaavat dokumentin kuvamuotoiseen arkistoversioon.)

Suunnitelma alkaa selostamalla, että Venezuelan oppositio on liian hajanainen vastustaakseen vaaleilla valitun Nicolas Maduron korruptoitunutta, vasemmistolaista chavista-diktatuuria, ja että (oikeistolainen) oppositiokin on korruptoitunut.

Kaikki tällainen

”vaikuttaa koko alueeseen; ei ole mitään kunnioitusta kansainväliselle oikeudelle eivätkä paikalliset poliittiset vaihtoehdot ole hyväksyttäviä. Demokratia leviää Amerikassa, jossa radikaalin populismin oli määrä ottaa valta. Argentiina, Ecuador ja Brasilia ovat esimerkkejä tästä. Tällä demokratian jälleensyntymällä on mitä arvokkaimman päämäärätietoisuuden tuki, ja olot alueella suosivat sen kehitystä. On aika Yhdysvaltain käytännön toimin todistaa, että se on vedettävissä mukaan prosessiin [”implicated in that process”], jossa Venezuelan diktatuurin kaataminen varmasti merkitsee käännekohtaa koko mantereella.”

Suunnitelman sivulla 2 todetaan tämän olevan loistava tilaisuus Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin hallitukselle kaataa vasemmistolainen ”chavismi” rapauttamalla Venezuelan hallituksen nauttimaa kansan tukea ja synnyttämällä väestössä tyytymättömyyttä hallitukseen kasvattamalla pulaa elintarvikkeista, lääkkeistä ja muista välttämättömistä perustarpeista sekä aiheuttamalla hintojen kohoamista; tekemällä perustuotteiden pulan raastavaksi ja tuskalliseksi väestölle.

Sivulla 3 suositellaan kehittämään toimenpiteitä, joilla rohkaistaan diktaattorin itsekeskeisyyttä ja verbaalista hillittömyyttä, ohjaamalla hänet tekemään erehdyksiä jotka synnyttävät kasvavaa epäluottamusta ja hylkimistä kotimaassa samalla kun hänen julkista merkitystään ulkomailla minimoidaan mm. tekemällä hänet naurettavaksi epäpätevyyden ja kiusallisuuden symboliksi. 

Tidd esittää myös Maduron kuvaamista Kuuban marionetiksi sekä hajaannuksen kasvattamista Venezuelan hallituksen keskuudessa; Maduron ja Maduron kannattajien elinolosuhteiden erilaisuuden paljastamista samalla kannustaen heitä kasvattamaan kyseisiä eroavuuksia siinä toivossa että yhteistyökumppanit pakenevat aiempien lailla. Madurolle kuitenkin pitäisi jättää takaovi auki, tukeakin tarjoten, mikäli hän päättää paeta maasta.

Sivulla 4 hahmotellaan Venezuelan sisäisen epävakauden nostamista kriittiselle tasolle lisäämällä pääoma- ja valuuttapakoa maasta niin, että Venezuelasta tulee alipääomitettu, jolloin inflaatio edistää maan rappeutumista ja hallitusta kannattavien venezuelalaisten asema huononee. Erityisenä talousaseena tässä voitaisiin hyödyntää Venezuelan käyttöön ottamaa kryptovaluuttaa petroa; petron käyttöönotto oli ”perustuslain vastaista ja laitonta kansallisen valuutan manipulointia, jota voidaan käyttää rahanpesuun”.

(toim.huom. Venezuela otti käyttöön öljyllä, kullalla ja timanteilla taatun kryptovaluutta petron helmikuussa 2018 vähentääkseen dollarin vaikutuksia Venezuelan talouteen.)

Ulkomaalaisia sijoittajia tulee rohkaista olemaan investoimatta Venezuelaan — erityisesti öljyalalle —  samalla kun maahantuontia häiritään, jotta Venezuelan väestön asema heikkenee eikä kansantalous pääse toipumaan.

Suunnitelmassa esitetään myös vetoamista niin Venezuelassa kuin ulkomailla oleviin [Yhdysvaltain] liittolaisiin, jotta Venezuelassa saataisiin synnytettyä mielenosoituksia, mellakoita ja yleistä turvattomuuden tunnetta, ryöstöjä, varkauksia, väkivaltaa sekä kuljetusalusten ja muun kuljetusvälineistön kaappauksia tarkoituksena ajaa maa kriisiin, jolloin myös Venezuelan rajanaapurien kansallinen turvallisuus vaarantuu. 

Muistiossa ehdotetaan myös uhrien synnyttämistä tavalla, josta voidaan syyttää Venezuelan hallitusta, minkä jälkeen aloitetaan maailmanlaajuinen mediarummutus humanitäärisestä kriisistä. Hyödynnetään myös korruptiota ja laitonta huumekauppaa Venezuelan hallituksen mustamaalaamiseksi. Uuvutetaan ja riitautetaan sisäisesti PSUV, Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue, jotta se irtautuisi kovaäänisesti hallituksesta, ja jotta PSUV:ista tulisi yhtä heikko kuin Venezuelan oppositio on.

Venezuelaa varten on kehitettävä suunnitelma, joka saisi parhaan, koulutetuimman aineksen hylkäämään maan oman onnensa nojaan, Yhdysvaltain US SOUTHCOM kaavailee. Tämä lisäisi entisestään venezuelalaisten epätoivoa ja saisi heidät syyttämään aivovuodosta hallitusta, muistiossa toivotaan.

Venezuelan armeija otetaan apuun ”lopullisessa ratkaisussa” (s. 6) vaikeuttamalla olosuhteita Venezuelan armeijan sisällä siinä toivossa, että se ryhtyy vallankaappaukseen ennen vuoden 2018 loppua, mikäli Venezuelaan synnytetyt kriisit eivät aiheuta ”diktatuurin” romahtamista tai ”diktaattori” ei siirry syrjään.

Edelleen ehdotetaan puolisotilaallisen liikehdinnän, huumekaupan ja aseistautuneiden joukkojen tekemien ratsioiden lisäämistä, Venezuelan ja Kolumbian välisten rajariitaisuuksien lietsomisen jatkamista sekä Venezuelan rajavartioston kanssa käytyjen aseellisten kahakoiden provosoimista.

Alueet, joilla asuu runsaasti Venezuelaan emigroituneita kolumbialaisia (La Guajira, Cucuta, Santanderin pohjoispuoli), halutaan kytkeä mukaan epävakauttamiseen tiivistämällä puolisotilaallisten joukkojen värväämistä näillä alueilla. Tällöin voidaan hyödyntää FARC:in jättämää tyhjää tilaa, ELN:n (roomalaiskatolisen papin perustama vasemmistolainen, Kolumbian toiseksi suurin sissijärjestö Ejército de Liberación Nacional; Kansallinen vapautusarmeija) sodanhalua sekä Gulf Clanin alueella tapahtuvia aktiviteetteja.

(toim.huom. Gulf Clan eli El Clan del Golfo, aiemmin Los Urabeños, Clan Úsuga ja Autodefensas Gaitanistas de Colombia on äärioikeistolainen, puolisotilaallinen kolumbialainen huumekartelli, joka syntyi AUC:in demobilisoinnin jälkeen.)

US SOUTHCOM esittää myös liittoutuneiden voimien valmistamista tukemaan Venezuelan armeijan suorittamaa vallankaappausta — tai mikäli Venezuelan armeijan upseerit vitkailevat liikaa aloitteen ottamisessa, liittoutuneiden lähtöä hoitamaan Venezuelan ”sisäistä kriisiä”.  Aikaikkunasta tulee tehdä tiukka, ettei ”diktaattori” vain saa tilannetta haltuun, jolloin vaivalla synnytetty kriisi menee hukkaan. Brasilian, Panaman, Argentiinan, Kolumbian ja Guyanan tuki tulee varmistaa, jolloin joukkojen liikuttelu sekä muonitus on helpompaa. Vankilat, sotaoikeuden syyttäjät sekä poliisi on asetettava valmiustilaan samalla kun varmistetaan sotakalustolle ja armeijoille tukikohdat, missä yhteydessä YK:n humanitäärisiä alueellisia keskuksia voidaan hyödyntää.

Jotta kaikki sotavalmistelut voidaan myydä yleisölle laki-ja mediaviitekehikossa, operaatio tulee tehdä Yhdistyneiden Amerikoiden Armeijoiden nimen alla, OAS:n (Organization of American States, Amerikan valtioiden järjestö) suojeluksessa.

(toim.huom. Venezuela erosi OAS:sta huhtikuussa 2019, koska OAS tunnusti Yhdysvaltain Venezuelaan istuttaman vallankaappauskokelaan, valepresidentti Juan Guaidón lakeijan Gustave Tarren Venezuelan edustajaksi OAS:ssa. Toimittaja Anya Parampil huomautti, että ”viisi niistä kahdeksastatoista maasta, jotka äänestivät Yhdysvaltain ehdotuksesta, on hiljattain saanut IMF-mielisen hallituksen”. Kyseiset maat ovat Argentiina, Brasilia, Ecuador, joka myi Julian Assangen IMF-lainasta, Paraguay ja Honduras.)

Brasilia, Kolumbia, Argentiina ja Panama tulee sitouttaa antamaan suurempia määriä joukkoja, joita vahvistetaan Yhdysvaltain armeijan joukoilla; joukkoja johtaa yhteinen pääesikunta, jota johtaa Yhdysvallat.

Lisäksi mainitaan Kolumbian, Brasilian, Guyanan, Aruban, Curacaon, Trinidad ja Tobagon sekä muiden Amerikan valtioiden mutta myös kansainvälisten järjestöjen ja ”kansalaisjärjestöjen” koordinoiminen, jotta muuttoliikettä [pois Venezuelasta] päästään hyödyntämään; sekä tarvittavan logistiikan, tiedustelun, seurannan ja kontrollin tuki.

Infromaatiostrategian osalta (ss. 9–10) suunnitelmana on esittää ”diktaattori” ainoaksi syylliseksi Venezuelan kansan kärsimyksiin, intensifioida median julistuksia Venezuelan ”kuubalaistamisesta” sekä kiihdyttää median julistuksia Maduron rikollisuudesta, laittomuudesta sekä Venezuelan kansan varallisuuden varastamisesta. 

Kuuban ja Venezuelan luomien mekanismien (kuten Latinalaisen Amerikan maiden kauppasopimus ALBA sekä Venezuelan ja Karibian alueen valtioiden välinen öljykauppasopimus PETROCARIBE) toimimattomuutta on tarkoitus korostaa, jotta voidaan osoittaa em. valtioiden hallitusten kykenemättömyys ratkaista ongelmia sekä sen painottaminen massamedian kautta, että sietämättömälle tilanteelle tulee panna piste. Tärkeänä nähdään myös ulkomaiden vakivaltaisen tilanteeseen sekaantumisen oikeuttaminen median avulla suoritetuilla psykologisilla mielipiteenohjausoperaatioilla.

Asiakirjan lopussa todetaan, että Yhdysvaltain tulee vahvistaa OAS:in ja muiden vastaavien järjestöjen asemaa ja imagoa Amerikoiden välisinä instituutioina, jotka ovat ratkaisu alueellisiin ongelmiin.

PÄIVITYS 16.5.2019 klo 13.15:

Latinalaisen Amerikan maiden yhteinen uutismedia teleSUR raportoi ”itse itsensä presidentiksi nimittäneen Juan Guaidón” pyytäneen Twitterissä EU:ta lisäämään pakotteita Venezuelaa vastaan sekä legitimoimaan hänen edustajansa hänen hallituksensa vahvistamiseksi.

Itse itsensä presidentiksi nimittäneen Guaidón ohjeita seuraten Guaidón edustaja Yhdysvalloissa, Carlos Vecchio, puolestaan julkaisi maanantaina kirjeen, jossa hän pyytää tapaamista US SOUTHCOMin kanssa strategisen ja operationaalisen suunnittelupalaverin merkeissä ”demokratian palauttamiseksi Venezuelaan”.

US SOUTHCOM on oman ilmoituksensa mukaan valmiina tukemaan valepresidentti Guaidóa.

Kommentti

Kuten artikkelin alussa totesin, asiakirjan aitoudesta ei ole toistaiseksi takeita, mutta sen selostaminen kannattaa silti, koska asiakirjan kuvaamat toimenpiteet ovat tutut aiemmista vallanvaihto-operaatioista mm. Irakista, Libyasta, Syyriasta, Jemenistä, Ukrainasta ja useista Latinalaisen Amerikan maista kymmenien vuosien ajalta, mutta myös erinäisistä ajatushautomoiden tuotteista, joista esimerkkinä Irania käsittelevä Brookings-instituutin raportti ”Mitä polkua Persiaan?”

Ennakkotapaukset ovat tehneet väärentämisen helpoksi; kaava on tuttu ja moniaalla useaan kertaan käytetty. Toisaalta on mahdollista sekin, että asiakirja on aito ja samaa vanhaa menetelmää myydään nyt Venezuelassa käytettäväksi.

Menetelmä on lopultakin yksinkertainen: luodaan ulkoapäin kaaos (”alueellinen epävakauttaminen” paikallisten pyrkyrien avulla) kohdemaan sisälle — tarjotaan ratkaisu (”vakauttaminen” ”humanitäärisen intervention” avulla), jonka massamedia myy oikeuttamalla sodan demokratian ja vapauden viemisenä, ja lopputuloksena ”vapautetun” maan kansallisomaisuus siirtyy verokeidasteleville suuryrityksille.

Median uutisoinnin täsmällisyyttä ja tasapuolisuutta valvova FAIR.org (Fairness and Accuracy in Reporting) totesi 30.4.2019 julkaistussa mediakatsauksessa, että korporaatiomedian Venezuelaa käsitteleviä artikkeleita ja uutiskatsauksia voidaan kuvailla ”lähinnä täyden skaalan vallanvaihto-operaatiomarkkinoinniksi”.

Kaikki sodat ovat pääoman sotia. Tavallisella ihmisellä ei sodalle ole tarvetta.

Riikka Söyring

---

Yle on vastikään esittänyt suomalais-chileläisen TV-sarjan ”Invisible Heroes”, jonka yksi tuottajista Yle on. Sarja kertoo siitä, miten suomalaisdiplomaatit pelastivat Augusto Pinochetin sotilasjuntan vainoamia ihmisiä Chilessä. Jo sarjan ensimmäisessä osassa tuodaan esiin, että CIA rahoitti sotilasjuntan vallankumousta. Silti Yle ei Venezuelan tapauksessa lainkaan kyseenalaista Yhdysvaltojen rummuttamaa versiota maan ongelmien syistä, unohtaa Trumpin hallinnon asettamien pakotteiden aiheuttamat kymmenet tuhannet heikompiosaisten kuolemantapaukset eikä tuo esiin Yhdysvaltain tukeman Juan Guaidón taustoja. Yle ei selvästikään halua, että historiasta otettaisiin opiksi. Miksi? Sitä on hyvä jokaisen pohtia.

Vesa Raiskila