Akti 25 — Pariisin kevät on keltainen

Seurasin viikonloppuna Ranskassa olleita, marraskuusta 2018 jatkuneita mielenilmauksia venäläisiltä kanavilta (RT France), Sputnik France) sekä Gilets Jaunes’in omalta Facebook-sivulta.

Sosiaalisen median ohella venäläiset kanavat ovat osoittautuneet parhaiksi tavoiksi seurata Ranskan tapahtumia; ne ovat mukana kulkueissa, kommentoimatta, vain kuvaten, antaen katsojan itse tehdä johtopäätöksensä. Länsimedia puolestaan on onnistunut osumaan paikalle juuri sopivasti kuvaamaan vandalismia niin usein, että pakostakin alkaa miettiä, ovatko kyseessä lavastetut tilanteet. Kuinka todennäköistä on, että toimittajaryhmä osuu miljoonakaupungissa aina juuri sille katuosuudelle, jossa tapahtuu jotain, joka mustaa liikehdinnän mainetta? Sillä kyseessä on massiivinen liikehdintä.

France Referendum -sivulla on kyselty ihmisiltä, kannattavatko he keltaisten liivien liikettä. Viime viikolla vastanneita oli 155 tuhatta, ja kannatus oli 90 prosenttia. Nyt vastanneita on 160 tuhatta, ja kannatus on noussut yli 91 prosenttiin. Keitä ovat ne alle 10 %, jotka eivät kannata liikettä? Ehkäpä pankkiirit, vakuutusyhtiöt, poliittiset johtajat ja muut vastaavat, omista eduistaan luopumaan haluttomat ryhmät?

Occuper la Rue

Liikkeen kasvava kannatus näkyy myös kadulla. Ranskan sisäministerille Christophe Castanerille, joka on toistuvasti antanut ymmärtää, että Pariisin kaduilla on ollut vain 3–4000 henkilöä liikkeellä, kuittailtiin nyt ja huolella; kadulla tulvivat monet kymmenet tuhannet keltaliivit huusivat ajoittain rytmikkäästi ”Regardez, Castaner!”, ”Katso, Castaner!”

Myös presidentti Emmanuel Macronia muistettiin — ja muistutettiin. Jo tutuksi tulleen ”Macron! Demisson!” (Eroa, Macron!) -huudon ohella ajoittain kuulosti siltä kuin keltaliivit olisivat huutaneet ”Macron Assassin!”, ”Macron, murhaaja!” Antoivatko ihmiset ymmärtää, että hekin muistavat Macronin mielenilmaisijoita vastaan käyttämät kovat otteet? Useat ihmiset ovat menettäneet raajan tai silmän Macronin määrättyä poliisin ja armeijan käyttämään kovia otteita keltaliivejä vastaan. 

Useilla keltaliiveillä näkyi Ranskan lippu sidottuna selkään, kuin viitaksi. Luulisi poliisille ja armeijalle syntyvän psykologisen ristiriidan heidän hakatessaan Ranskan lippua, jota he ovat valalla vannoneet puolustavansa. Kenties tämä ristiriita on yksi syy siihen äärimmäisen brutaaliin toimintaan, jota he valtiovallan edustajina ovat kohdistaneet omiin kansalaisiin? Poliisit ovat joutuneet tekemään jatkuvasti ylitöitä (ja palkka on jäänyt saamatta), ja heidän tekemiensä itsemurhien määrä on ollut voimakkaassa kasvussa sen jälkeen kun mielenilmaukset alkoivat.

Yleisesti ottaen marssilla olleiden keskuudessa näytti vallitsevan lähinnä huviretkitunnelma. Kuten alusta asti, eläkeläiset, maahanmuuttajat, opiskelijat, kaikenlaiset ihmiset marssivat rintarinnan, sovussa, rupatellen, laulaen ja nauraen. Ranskan terveysministeri Agnes Buzynin tulisi hänenkin iloita: onhan kansanterveydelle varmasti eduksi tällainen jokaisena lauantaina toistuva usean tunnin kestävä kuntoilu, joka tuo miljoonasäästöt terveydenhuoltomenoihin parantuneena perusterveytenä…

La force est avec nous!

Seurattuani viitisen kuukautta keltaliivien mielenilmauksia voi sanoa heidän oppineen paljon. Koska marssien reitit ovat ennakolta tiedossa, kaikki eivät marssi koko matkaa vaan odottelevat kotikulmillaan reitin varrella pääjoukon tuloa ja liittyvät sitten kuin keltaiset puroset pääuomaan.

Panin merkille myös, että kulkueen eturivissä kulkijoilla samoin kuin sivummalla seisovilla ihmisillä oli kaikilla kamerat esillä, ja he kuvasivat jatkuvasti poliisin ja armeijan toimintaa. Mikäli jotain väkivaltaista olisi ilmennyt, syyllisyyskysymys olisi ollut helppo selvittää.

Voisi sanoa, että viiden kuukauden yhteisellä marssilla toiminnasta on tullut itseohjautuvaa.

Eikä se tule loppumaan. Nimittäin: LuxLeaks. Panama papers. Paradise papers. Swissleaks, pankit  — tai kotoinen Sipilämme.

Kaikki viime vuosien verokeidaspaljastukset, hallintarekisterit, monikansallisten yritysten veronkierron helpottaminen ja negatiiviset veroprosentit (palautuksia maksamattomista veroista) ovat osoitus siitä, että henkilöt, jotka ovat päättämässä verotuksesta ja tulonjaosta, eivät ole tehtäviensä tasalla eivätkä luotettavia.

On synnytetty kaksi järjestelmää: toisessa rikkaat eivät maksa, ja toisessa köyhät maksavat rikkaiden maksamattomuuden. Oikeusjärjestelmä toimii samoin. Nyt, keltaliivien — siis väestön enemmistön — protestoidessa epäoikeudenmukaisuutta vastaan, armeija ja poliisi on komennettu pitämään huolta rikkaiden turvallisuudesta.

Luottamus puuttuu, ja aivan aiheesta.

Artikkelikuva: Thomas Bresson (CC BY 4.0)