
Kovin usein kolmannen maailman ja kehitysmaiden tilasta ja kehityksestä ― taloudellisesti, kulttuurisesti sekä poliittisesti ― käytävä keskustelu jää kapeahkoksi. Vaikka keskusteluista löytääkin usein varsin oikeaan osuvia argumentteja esimerkiksi sodista, korruptiosta sekä alueellisista ja kulttuurisista ristiriidoista, harvoin kuitenkaan lähdetään viemään keskustelua sinne minne pitäisi: juurisyihin, tai miksi niitä sitten haluaakaan kutsua.
Johdanto
Asioiden laajempi ja kriittisempi tarkastelu ja tutkiminen on jäänyt marginaalissa toimivien tehtäväksi. Mielestäni kolmannen maailman ja kehitysmaiden taloudellista kehitystä (tai oikeastaan kehittymättömyyttä) ja siitä käytävää keskustelua voi hyvin verrata maahanmuutosta käytävään debatointiin julkisella ja virallisella tasolla. Väittely maahanmuuton sallimisen ja rajojen sulkemisen välillä tuntuu turhalta, jos emme ota tarkasteluun niitä perimmäisiä syitä, mitkä maahanmuuttoa aiheuttavat.
Kun Somaliasta alkoi 1990-luvun alussa “virrata” pakolaisia, eivät syyt olleet mitenkään yksinkertaisia tai johtuneet ainoastaan Somalian sisäisistä ongelmista. Yhdysvaltojen ja YK:n toimet (tai jälkimmäisen toimimattomuus) olivat keskeisiä tekijöitä Somalian olojen kurjistamisessa entisestään ja sisällissodan laukaisemisessa. Tämä puolestaan johti tunnettuun somalialaisten pakolaisaaltoon. Mutta ei tässä sen enempää maahanmuutosta, vaan siirrytään tarkastelemaan sitä, miten ja miksi kolmas maailma ja kehitysmaat eivät ehkä ole taloudellisesti niin jaloillaan kuin niiden voisi kuvitella olevan.
Läntisiä arvoja maailmalle Bretton Woods -instituutioiden muodossa
Kolmannen maailman kehittymättömyyttä kuvaa osuvasti seuraava lainaus Matti Kääriäisen teoksesta Kehitysavun kirous (2015):
”Kuinka on selitettävissä, että erityisesti maaseutu näyttää samalta nyt kuin 40 vuotta sitten, vaikka ensimmäiset suuret maatalouden kehittämishankkeet, joissa olin mukana, alkoivat Tansaniassa, Mosambikissa ja Keniassa jo tuolloin? Miksi näiden 40 vuoden aikana mikään ei muuttunut, miksi maatalous ei kehittynyt? Miksi sen tuottavuus ei parantunut ja miksi nälkäisten ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä ei vähentynyt?”
Läpi 1970- ja 1980-lukujen nähtiin kolmannen maailman valtioissa suuria rakenteellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Tai ehkä asian voisi muotoilla näin: ennen 1980-lukua läntiset voimat, Yhdysvallat etupäässä, pyrkivät luomaan pohjaa tuleville rakenteellisille uudistuksille, joita oli suunniteltu kehitysmaiden varalle. Kuten Chilen tapaus osoittaa, on tällaisten valtioiden uudistaminen ja hallittavuus helpompaa kun johtoon on saatu läntisiä arvoja ja oppeja kumartava taho.
Mikä sitten oli se liikkeelle paneva voima, joka sai aikaan näiden läntisten arvojen viemisen kolmanteen maailmaan ja kehitysmaihin? Siihen ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta tai tulkintaa. Yksi vaikuttava tekijä on epäilemättä nobel-palkittu Milton Friedman. Kirjassaan Capitalism and Freedom hän esitti periaatteet, joista oli tuleva globaalin markkinatalouden säännöstö ja Yhdysvalloissa uuskonservatiivisen liikkeen talouspoliittinen ohjelma. Friedmanin kirjassa esittämät periaatteet ovat seuraavat: 1) Valtioiden on karsittava kaikki voitontavoittelua rajoittavat määräykset ja rajoitukset. 2) Lisäksi valtioiden tulee myydä kaikki sellaiset omistamansa varat, joista yritykset voisivat huolehtia kaupallisesti. 3) Valtioiden tulee leikata reippaasti sosiaalimenoja.
Friedmanin opeilla (1950-luvulta lähtien) luotiin siis se perusta, joka edesauttoi läntisten instituutioiden harjoittaman talousopin viemistä kolmanteen maailmaan ja kehitysmaihin 1980-luvulla. Näillä instituutioilla viittaan siis ns. Bretton Woods -instituutioihin, jotka ovat IMF eli Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki (sekä WTO, Maailman kauppajärjestö, joka ei kuulu suoranaisesti Bretton Woodsiin, mutta on silti hyvin suuri organisaatio ja merkittävä tekijä maailmantaloudessa). Edellä mainittujen instituutioiden toimia on usein perusteltu hyvin “länsimielisesti” vakaan talouden ja kehityksen takaajina. Tarkempi tarkastelu antaa kuitenkin viitteitä täysin muusta. Luvattu kehitys onkin usein osoittautunut jälkikäteen kehittymättömyydeksi.

Kun puhumme IMF:n, Maailmanpankin sekä WTO:n kaltaisista instituutioista, on hyvä tiedostaa se tosiasia, että niiden päämajat sijaitsevat Washingtonissa. Yhdysvalloilla on suurin valta näissä laitoksissa. Ilman tätä tärkeää yksityiskohtaa taloudellista kehitystä kolmannessa maailmassa ei voida tarkastella kriittisesti.
Mitä sitten ovat nämä rahoituslaitosten tarjoamat “talouslääkkeet” ja rakennesopeutusohjelmat? Valtiovarainministeriön sivuilla IMF:n tehtävistä sanotaan seuraavaa:
”[IMF:n] tehtävänä on edistää jäsenmaidensa talouskehitystä ja rahoitusmarkkinoiden vakautta. IMF seuraa jäsenmaidensa talouskehitystä tekemällä neljännen sopimusartiklan mukaisia konsultaatioita jäsenmaissa yleensä vuosittain. Kahdenvälisen seurannan lisäksi IMF:n toiminnassa keskeisellä sijalla on maailmantalouden kehityksen seuranta.”
“Jäsenmaidensa talouden seurannan lisäksi IMF myöntää lyhyitä ja keskipitkiä luottoja lähinnä maksutaseongelmiin. Luotonannolle on tyypillistä, että luoton saaja sitoutuu IMF:n kanssa sovittuun talouspoliittiseen ohjelmaan. Pyrkimyksenä on tukea kohdemaiden talouspolitiikkaa ja uudistuksia.”
Näin kuvailee siis virallinen taho, ja päällisin puolinhan kaikki näyttäisi olevan ihan okei, eikö? Mutta mitä esimerkiksi nämä sitoutumiset talouspoliittisiin ohjelmiin tarkoittavat käytännössä? Ja onko jäsenmaiden talouskehitys sitten ollut sen mukaista, että IMF:n voi sanoa onnistuneen tehtävässään? Miten todellisuudessa nämä “tavoitteet” ovat näkyneet ja vaikuttaneet kolmannen maailman kehitykseen 1980-luvulla aloitetuissa uudistuksissa? Uudistukset ― joiden tarkoitus oli saada kehitysmaat kulkemaan “oikean” talouspolitiikan polkua ja siten luomaan edellytykset kestävälle talouskasvulle ― kehiteltiin Washingtonissa ja myötäilivät sen ajan läntistä talousajattelua.
Kolmannen maailman taloudellisen ahdingon kehitystä 1980-luvulta 2000-luvulle kuvailee tarkasti taloustieteen professori Michel Chossudovsky teoksessa Köyhyyden globalisointi(2004), johon tämän artikkelin tarkastelu pitkälti perustuu. Lainaan kirjan johdantoa:
”Köyhyyden globalisointi aloitettiin kolmannessa maailmassa, ja se tapahtui yhtä aikaa 1980-luvun alun velkakriisin ja IMF:n määräämien kohtalokkaiden talousuudistusten kanssa. Ja se on tehnyt pitkälti tyhjäksi saavutukset, jotka sodan jälkeinen siirtomaavallan purku tuotti.”
Toisin sanoen kehitys pysäytettiin, huolimatta siitä, että kehitysmaat olivatkin jo ennestään velkaantuneita. Velkakierteen rattaat vain laitettiin pyörimään vauhdikkaammin.
Kuria, ehtoja ja seurauksia
Bretton Woods -instituutioiden sopeuttamisohjelmat ja “talouslääkkeet” 1980-luvulla pitivät sisällään lukuisia jo lähtökohdiltaan rakenteellisia ongelmia. Ensinnäkin IMF:n, Maailmanpankin ja WTO:n johdolla toteutettavat taloutta ja kauppaa koskevat pakkouudistukset (lue luotonannon ehdot) käytännössä palauttavat kohdemaat aiempaan siirtomaan asemaan “rauhanomaisin” keinoin. Ne joutuvat markkinavoimien vallan alaisuuteen. IMF:n “ihmelääke”, rakennesopeutusohjelmat, ovat tiukkaa talouskuria jo velkaantuneille valtioille; tiukka budjetti, devalvaatio, kaupan vapauttaminen ja yksityistäminen.
Mitä nämä ehdot ja tiukat säännöt sitten tarkoittivat luotonsaajavaltioille? IMF:n reformit oli kuitenkin tarkoitettu nimenomaan parantamaan velkaantuneiden maiden taloudellista tilannetta, tai näin ainakin sanottiin. Mikä siis meni pieleen? Todennäköisesti yksi olennainen tekijä on velanhoitomaksujen periminen samaan aikaan kuin lainaa myönnettiin lisää näihin valtioihin. Toinen merkittävä seikka on, että rakennesopeutusohjelmat loivat sellaiset olosuhteet, joissa maan oman rahapolitiikan oli mahdotonta enää rahoittaa maan taloudellista kehitystä sisältä päin. Maiden keskuspankit jäädytettiin, niin että niistä tuli riippuvaisia ulkomaisesta luotonannosta. Kun maa ei kykene omin sisäisin voimin tekemään rahapolitiikkaa, on kierre loputon, ja riippuvuus ulkopuolisista rahoittajista lisääntyy entisestään. Tämän luulisi jo itsessään pysäyttävän näiden sopeutusohjelmien tavoitteet, joita olivat juuri taloudellisen kehityksen paraneminen ja velkojen väheneminen.
Lainat edellyttivät sitä, että maat noudattavat lainasopimuksiin liitettyjä “poliittisia ehtoja”. Toisin sanoen rahaa annettiin vain, jos hallitus mukautui ja suostui rakennesopeutusuudistuksiin ja noudatti niihin sidottuja täsmällisiä aikatauluja. Usein tällaiset “poliittiset ehdot”, joita lainoihin sidottiin, suosivat mm. peruselintarvikkeiden tuontia rikkaista maista, kun taas lainanottajamaat eivät välttämättä saaneetkaan sijoittaa esimerkiksi maatalouden tueksi annettua lainaa maataloushankkeisiin. Lainoja saattoi kuitenkin käyttää vapaasti tuotteiden maahantuontiin, jolloin suunnattiin resursseja pois maiden omista kansantalouksista.
Jo ennen varsinaisia lainaneuvotteluja lainoitettavalta maalta vaaditaan merkittäviä uudistuksia ns. “IMF:n varjo-ohjelmalla”. Hallituksen on osoitettava IMF:lle, että se on sitoutunut talousuudistuksiin, joita lainaohjelma vaatii. Jos uudistukset eivät kuitenkaan ole olleet riittävällä tasolla tarkastelujakson aikana, voidaan lainanmaksatus keskeyttää, ja maa voidaan asettaa uudelleen “mustalle listalle”, jolloin sitä uhkaisivat kaupankäyntiin ja pääomansiirtoihin liittyvät vastatoimet. Myös lainanhoitomaksujen myöhästely voi olla syy lainoituksen keskeytykselle.
Valuutan devalvointia vaaditaan myös usein ennakkoehtona ennen neuvotteluja lainasta. Devalvaatiolla on useita suoria seurauksia: se johtaa kotimarkkinahintojen “dollarisointiin” eli kotimaanhintojen nousuun maailmanmarkkinoita vastaavalle tasolle, laskee reaaliansioita, vähentää hallituksen dollarimääräisiä menoja ja vapauttaa näin valtion varoja ulkomaan velan hoitoon. IMF:n vaatiman devalvaation sosiaaliset vaikutukset ovat nopeita ja ankaria: perusruoan, kestokulutushyödykkeiden, kaasun, polttoaineen, maataloustarvikkeiden, lääkkeiden ja palvelujen hinnat nousevat hetkessä, minkä lisäksi siitä seuraa julkisten laitosten työntekijöiden irtisanomisia, tuntuvia sosiaalialan ohjelmien leikkauksia ja palkkojen indeksisuojan poistamista. “Pakkodevalvoinnilla” on siis sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia, mutta ne ovat kauttaaltaan hyvin dramaattisia ja kurjistavia velallisen valtion kansalaisten kannalta.
Lainasopimuksissa asetetaan myös ns.”liikkuvan mallin” budjettivaje, jota hallitus sitten noudattelee IMF:n ohjeistuksen mukaan: ensin asetetaan tavoitteeksi viisi prosenttia kotimaisesta bruttokansantuotteesta, seuraavissa lainaneuvotteluissa IMF alentaakin tavoitteen 3,5 prosenttiin “inflatorisista” syistä, ja kun tämä tavoite on saavutettu, vaatii IMF budjettivajeen pienentämistä edelleen 1,5 prosenttiin kotimaisesta bruttokansantuotteesta. Tätä mallia IMF on toteuttanut 1990-luvun alusta lähtien, ja se on omiaan pahentamaan valtiontulojen kriisiä ja romahduttaa valtion ohjelmia samalla kun valtion tuloja vapautuu (hetkeksi) ulkomaisen velan korkojen lyhentämiseen. Yhdessä devalvaation vaikutusten kanssa IMF:n määräämät budjettitavoitteet romahduttavat julkiset investoinnit: valtion ei enää anneta käyttää resurssejaan julkisen infrastruktuurin ― teiden tai sairaaloiden yms. ― rakentamiseen.
Näin velkojista on tullut myös “Julkisten investointien ohjelman” (PIP, Public Investment Program) päättäjiä. PIP määrittää sen, millaista julkista infrastruktuuria tulee, tai ei tule, rahoittaa. PIP:n toiminta johtaa usein siihen, että suuret monikansalliset rakennus- ja insinöörifirmat voittavat tarjouskilpailuun asetetut jälleenrakennushankkeet ja paikalliset rakennusyhtiöt (julkiset ja yksityiset) jäävät syrjään. Ylikansallisten yhtiöiden kerätessä voitot tekevät paikalliset yhtiöt suurimman osan varsinaisesta rakennustyöstä alihankintasopimusten kautta matalapalkkaista työvoimaa käyttäen.
Kaupan vapauttaminen ulkomaisille tuotteille ja pääomalle on yksi välttämättömistä talousuudistuksista ja rakennesopeutuslainan ehdoista. Kaupan vapauttamisohjelma sisältää tuontikiintiöiden poistamisen, tullitariffien vähentämisen ja yhdenmukaistamisen. Valtion talous kärsii automaattisesti tullitulojen laskusta ja kaupan vapauttaminen johtaa kotimaisen, sisämarkkinoille suunnatun, tuotannon romahtamiseen. Kaupan vapauttaminen, tuontikiintöiden poistaminen ja tullirajojen väheneminen aiheuttavat sen, että ulkomailta tuotu kulutustavara syrjäyttää kotimaisen tuotannon. Näin ulkomainen pääoma ja teollisuus saavat asteittain yhä suuremman jalansijan ja vallan velkaantuneissa maissa. Myös valtionyhtiöiden yksityistäminen on poikkeuksetta sidottu maiden ulkomaisen velan uudelleen neuvotteluun: ulkomainen pääoma ottaakin usein haltuunsa taloudellisesti kannattavimmat valtiolliset yritykset tai yhteisyritykset vastineeksi velasta. Valtionyhtiöiden yksityistäminenhän ei tunnetusti paranna kyseisen maan taloudellista kehitystä, vaan sillä on päin vastoin ulkomaisia monikansallisia yrityksiä rikastuttavia seurauksia.
Verouudistukset, joissa kotimaiset tuottajat joutuvat maksamaan valtionveroa mutta yhteisyritykset ja ulkomainen pääoma saavat lähes poikkeuksetta verovapauden, kuuluu Maailmanpankin ohjeisiin valtiontalouden rakenteen perusteellisessa muutosprosessissa. Samankaltainen on IMF:n sähköisesti maahantuleville ja maastatuleville valuuttaliikkeille vaatima läpinäkyvyys ja vapaus: tällainen antaa ulkomaisille yhtiöille vapaat kädet siirtää voittonsa maasta ulkomaan valuuttana. Tällaiset ehdot ja vaatimukset tuskin auttavat velallisen valtion taloudellista kehitystä, vaan pikemminkin suojelevat ulkomaisen pääoman siirtelyä pois maasta vapaasti ja verottomasti sitä eniten tarvitsevan kansanosan ulottuvilta.
Edellä käsittelemäni sisältää ehtoja ja “sääntöjä”, joita lainaneuvotteluissa on asetettu lainoitettavalle valtioille. Varmasti on muitakin ehtoja, mutta toivottavasti nämä kertovat jo jotain siitä, mikä tässä läntisten arvojen ja talousoppien viemisessä muuhun maailmaan voisi olla pielessä. Rakennesopeuttamisen ehdoilla on valtava määrä seurauksia yhteiskunnan eri sektoreilla ja tasoilla, ja laajuudessaan ne ovat usein olleet tuhoisia kansalaisten talouden ja elinolojen saralla.
Kuten edellä käsiteltiin, rakennesopeutukset johtavat ulkomaisen pääoman ja tuonnin vahvistumiseen kotimaisen tuotannon kustannuksella, valtionyhtiöitä yksityistetään ja verotusta suunnitellaan hyödyntämään ulkomaisia sijoituksia ja tuotteita. Haitalliset vaikutukset ovat tietenkin seurausta taloudellisesta romahduksesta ja ulkomaanvelan lisääntymisestä. Koulutus ja terveydenhuolto kärsivät: oppilaitoksia suljetaan ja opettajia pannaan viralta varojen puutteen vuoksi, terveysala kärsii “lamasta” välineistön ja lääkkeiden puutteen, huonojen työolojen ja matalan palkkauksen vuoksi. Tällaiset tilanteet johtavat puolestaan usein esimerkiksi siihen, että valtion keskeisiä sosiaalipalveluja yksityistetään ja suuret väestönosat jäävät vaille asianmukaista hoitoa, koska he eivät enää kykene maksamaan terveydenhoito- ja koulutuspalvelumaksuja. Kun kehitys on tämänkaltaista, on varmaa että erilaiset taudit, köyhyys ja varallisuuserot sekä kouluttamattomien ja nälkää näkevien ihmisten määrä kasvavat.
Voisivatko asiat olla toisin?
On tietysti vaikeaa tehdä selkeää johtopäätöksiä siitä, millainen tilanne kolmannessa maailmassa ja kehitysmaissa olisi, jos ne eivät olisi “joutuneet” IMF:n ja Maailmanpankin lainaohjelmien vaikutuksen alaisiksi 1980-luvulta lähtien. Se on kuitenkin selvää, että taloudellinen kehitys ei ole lähimainkaan ollut sitä, millä näitä sopeutumisohjelmia maailmalla ja velkaantuneille maille markkinoitiin. Velkaantuminen on karannut käsistä, kehitysmaat ovat joutuneet yksityistämään valtionyrityksiään, avaamaan sisäiset markkinat ulkomaiselle pääomalle ja tavaralle kotimaisen talouden kustannuksella ja kärsineet muista huomattavista yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista.
Se itsenäisyyden asema, jonka maat saavuttivat siirtomaahallinnon purkamisen seurauksena, on käytännössä menetetty ulkomaiselle pääomalle ja markkinavoimille. Huolimatta kaikesta siitä taloudellisesta ja poliittisesta kehitysavusta, jota Euroopastakin suunnataan vuosittain kehitysmaihin, on suorastaan järjetöntä, että minkäänlaista kehitystä ei oikeasti tapahdu. Tämän artikkelin loppukaneetiksi sopivatkin Matti Kääriäisen sanat: ”Olemme tulleet sen tien päähän jossa länsimaat tai rikkaat maat määrittelivät kehityksen tavoitteet ja kutsuivat sitten näitä tavoitteita universaaleiksi.”
Samu Seppälä on Vantaalla asuva, valtiotieteitä opiskellut ja maailmaa avoimin silmin tutkiva kansalainen.
Kuva Maailmanpankin vastaisesta mielenosoituksesta Jakartassa Indonesiassa vuonna 2004: Jonathan McIntosh (CC BY 2.0)
Kehitysapu ja nämä avustusohjelmat ovat siirtomaapolitiikkaa. Vain nimike on vaihdettu.
Orjakauppakin jatkuu ja vieläpä vilkkaampana kuin muutama sata vuotta sitten. Sitä vaan ei sanota orjakaupaksi.
Noiden nimikkeiden vaihtaminen on ollut välttämätöntä, koska toimintaa jatkavat ”hyvät” ihmiset, jotka ovat kokonaan syrjäyttäneet ”pahat” tästä bisneksestä.
Taitaapa Suomikin olla kehitysmaa. Ollaan myyty kansallisomaisuutta. Esimerkiksi Caruna, sähkön toimisushinnat ovat kaksinkertaistuneet ja voitto menee ulkomaille. Luultavasti samoin kävi tv-lähetysverkon myynnissä. Nyt on menossa raitateiden myynti, metsien myynti ja ehkä pohjaveden myynti. Päätökset tekevät puolueet saavat ehkä vaalirahaa ja päätöksiin houttelevat puoluepukarit hyvitystä merkittävinä kansainvälisinä virkoina.
Jos joku maa panee vastaan maailmanpankille uhkaa olojen kurjistuminen kauppapakotteita ja sitä seuraava kapina, kuten juuri nyt Veneziassa. Uhkaa myös leimaaninen julmaksi diktaattoriksi, joka onkin jo niin vakava rikos rahamaailman silmissä, että johtaa pommituksiin ja diktaattorin hengen menoon. Voisi luetella joukon nimiä, mutta jokainen niistä on lukenut ja luultavasti mielessään hyväksynyt teot.
Kuinkahan monta diktaattori Saddam Hussein tappoi ja kuinka moninkertainen määrä irakilaisia on sen jälkeen kuollut seuranneessa väkivallassa?
Jutulle on tulossa siis jatkoa, jossa pohdintaa viedäänkin sitten enenevissä määrin kehitysmaista/kolmannesta maailmasta läntiseen maailmaan. Se kehityspuoli ansaitsee nimittäin myös oman tarkastelunsa.
Friedmannin opit on tosiaan voimassa suomenkin talouskehityksessä, valtion yhtiöt on ykstyistetty ja suomessa olevat ulkomaiset yksityiset yritykset pystyy minimoimaan verotuksensa suomessa, ja esteitä puretaan ulkomaisten yritysten liiketoiminnalta sekä terveydenhoidosta, koulutuksesta, työttömyysturvasta, perusturvasta ja vanhusten hoidosta on leikattu ja terveyden hoitoa yksityistetty. Kokoomus lienee kovin milton friedmanin oppien ajaja suomessa tietysti eun ja imfn ohella. Valtion avustaminen lainoilla ja niiden myöntämisehdoilla on mitä suurinta itsekkyyttä usalta ja eulta jolla ohjataan avustettavien maiden talous usan ja eun yritysten riistettäväksi ja näyttää pienemmät länteen kuuluvat joutuvan saman kohtelun kohteeksi. Koloniasmi on vain naamioitu avustamiseksi.
Tämä Kiinan (ja Venäjän tukema) B&R-hanke saattaa poikia maailmalle jotain parempaa, jotain sellaista johon anglo-sionistien nwo- ja korporaatiomafia ei pysty
Nuclear War vs. Belt and Road Initiative: Why China Will Prevail
https://www.strategic-culture.org/news/2019/05/07/nuclear-war-vs-belt-and-road-initiative-why-china-will-prevail/
Sille joka ei avaa linkkiä
“China’s investment in B&R countries will increase by 14% annually over the next two years, and the total investment amount could double to $1.2-1.3 trillion by 2027.”
It is a revolutionary project that will characterize the next few decades if not centuries. It will offer a stark contrast to the American drive for hegemonic domination by demonstrating the capacity of humanity to overcome conflicts and wars through cooperation and shared prosperity.
Se on vallankumouksellinen hanke, joka luonnehtii lähivuosikymmeniä, ellei vuosisatoja. Se tarjoaa jyrkän ristiriidan amerikkalaisen hegemonisen dominoinnin vimmalle ja kertoo ihmiskunnan kyvystä selviytyä konflikteista ja sodista yhteistyön ja yhteisen vaurauden avulla.
Sri Lankassa, eli Ceylonilla nähtiin hyvä esimerkki tästä Kiinan jalomielisyydestä. -Me lainataan rahat satamaan ja nyt kun ette täytä epärealistisia lainaehtoja, se on meidän satama…
En tunne asiaa paremmin. Kuinka hyvin ’paatuneena kyynikkona’ (kuten alla itseäsi kutsut) olet itse perillä totuudesta?
Ainakin jos tietosi perustuu v-mediaan niin unohda asia mahd. pian. Kiinahan on ’meidän’ pahin vastustaja ellei vihollisemme.
Luotan enemmän artikkelin kirjoittajaan, toistaiseksi. Unz-sivuston tapana ei ole julkaista perätöntä.
http://www.unz.com/mwhitney/china-and-russia-whoopin-uncle-sam-at-his-own-game/
The Belt and Road Initiative and the Eurasian Economic Union represent the changing of the guard. The US-backed ‘neoliberal’ model of globalisation is being rejected everywhere, from the streets of Paris, to Brexit, to the rise of right wings groups across Europe, to the unexpected election of Donald Trump in 2016. The Russo-Chinese model is built on a more solid, and less extractive, foundation. This new vision anticipates an interconnected multipolar world where the rules governing commerce are decided by the participants, where the rights of every state are respected equally, and where the new guarantors for regional security scrupulously keep the peace. It is this vision of ‘revitalized capitalism’ that Washington sees as its mortal enemy.
Todella hyvä kirjoitus – kiitos. YK ja Washington on todellakin keskeisessä asemassa köyhyyden ja konfliktien ylläpitämisessä maailmanlaajuisesti, mutta miksi? Mikä on se taho, joka hallitsee rikollisjärjestö YK:n ja Washingtonin toimintaa puhumattakaan orjien asemassa olevista kansallisvaltioista – VENÄJÄ, KIINA JA USA mukaan lukien.
YHDISTYNEET KANSAKUNNAT – YK
”The first recent attempt at creating a ”universal allegiance to a common lawgiver” was the League of Nations (nykyinen YK), an organization established in 1919 after World War I ”to promote international cooperation and to achieve peace and security.” Peace and security may seem like noble goals, but when we remember that the Jesuits have been working behind the scenes to bring the world under the authority of the Papacy, the whole idea of a universal allegiance becomes less innocent.
Historian Bill Hughes tell us this:
After World War One, an attempt was made to set up a one-world government, and the League of Nations was established. Senator Henry Cabot Lodge Sr. prevented the United States from joining the League of Nations. The Jesuits’ plot to create a one world governing body from which they could control the world, was stopped only temporarily. This part of the Jesuits’ plan had to wait another 27 years for a repeat performance, when the Second World War would result in THE UNITED NATIONS.”
SUDET LAMMASTEN VAATTEISSA….
The Jesuit Order is since 1814 in complete control of the – obscenely wealthy – Vatican institution (and its Catholic clergy hierarchy) and presently also controls various other organizations together with the Military Order of Malta, such as:
1. the United Nations
2. NATO
3. European Commission
4. Council on Foreign Relations
5. various central banks
6. big corporations
7. secret services
8. numerous societies and cults, such as Freemasonry (”The Brotherhood”) and Opus Dei
It is also important to note that the Jesuit-controlled Vatican is since 1929 being cast (and accepted) as a sovereign microstate called Vatican City. The Vatican-Jesuit-Masonic crusades, up to our present time, show their criminal ”full-spectrum dominance” doctrine is effectuated all over the world by:
1. Wars, genocide and depopulation (recent examples: Canadian natives genocide between 1880-1984, the ”Vatican managed Serbian genocide during WWII” with an ongoing US court case, and the ongoing Shia Muslim genocide in Iraq with over 1.217.892 deaths)
2. Political subversions
3. Economic slavery
4. Poor quality nutrition, healthcare and housing
5. Government propaganda (via education, media, science, and religion)
Suppression of sovereignty, consciousness and spirituality.
VATICAN – JESUIT – MASONIC CITIES
The Vatican-Jesuit-Masonic network operates mainly out of the following cities:
1. Vatican City, Rome, Italy. (religious center) (sovereign state since 1929)
2. City of London, London, United Kingdom. (economic center) (sovereign state since 1649, owned by the City of London Corporation)
3. District of Columbia (which includes Washington D.C.), United States. (military center)
The ”District of Columbia Act of 1871” turned D.C. into a municipal corporation. Congress has the supreme authority over the city and the federal district, with its own special constitutional amendment since 1961.
Furthermore the District of Columbia is judicially governed by the Lex fori as opposed to Lex causae.
There is an increasingly common belief among many that this Act has overturned the United States Constitutional Republic. These theorists state that the ”Corporate US” is actually operating under the name: UNITED STATES OF AMERICA, noting the capital letters as a distinction from the Constitutional Republic.
The Jesuit bishop John Carroll was probably the richest man in America in the late 1700’s. Carroll allowed funding to construct D.C. (which is nicknamed ”Rome on the Potomac”). The owner of the land used to be Francis Pope and his priest was Jesuit Andrew White.
Washington D.C.’s original name was Rome, Maryland, and a branch of the Potomac River was called Tiber Creek, which was named after the Tiber river in Rome. Like Rome, Washington D.C. has 7 hills, whose names are: Capitol Hill, Meridian Hill, Floral Hills, Forest Hills, Hillbrook, Hillcrest, and Knox Hill.
Other masonic elements in this city: Jesuit Georgetown University, the masonic street layout and monuments, and the 2008 World Conference of Masonic Grand Lodges. Other important cities: Geneva, New York, Brussels, Paris, the various microstates, Luxembourg, Strasbourg, Moscow, Hong Kong, …
(aristocratic->masonic->corporate->political networks)
ps. ylläoleva info on vain jäävuoren huippu…. ihmiskunnan kollektiivinen huijaus by BLACK NOBILITY on niin massiivinen, että sitä on mahdoton pukea sanoiksi. Keskeistä tässä kuitenkin on se, että ’vapautta ja tasa-arvoa’ julistava USA ei ole itsenäinen valtio, se on rekisteröity liikeyritykseksi täsmälleen samoin kuin Suomi!
Juuri näin! Olet aivan oikeassa siinä, että on olemassa salaseuroja, jotka käyttävät suurta valtaa. Niitä on muitakin kuin tuo Vatikaani-Jesuiitta-Vapaamuurari-ryhmä. Ja sielläkin on eri ryhmiä, kuten Italialainen P2-loossi ja Scottisc Rite-loossi.
Internet mahdollistaa tiedon liikumisen uudella tavalla, jolloin totuus alkaa tulemaan tietoisuuteen, vaikkakin mm. Facebook ja Youtube ovat alkaneet sensuroimaan tietoa voimakkaasti esimerkiksi sulkemalla kanavia ja ryhtymällä ”faktantarkastajiksi”.
Ihmisten kannattaisikin alkaa käymään enemmän keskustelua vapaammissa kanavissa, joita ei pystytä sensuroimaan niin helposti. Ihmiskunnan vihollisten pelko on, että ihmiset yhdistyvät ja ovat liian vahvoja heille.
Toinen pelko heillä on siinä, että ihmisten lukumäärä on liian suuri, jolloin he epäonnistuvat yrityksessään ottaa koko maapalloa totalitaariseen kontrolliin. He epäonnistuivat yrityksessään tappaa hitaasti suuri osa ihmiskunnasta rokotteisiin piilotetun myrkyn avulla, juuri sen vuoksi, että asiasta nousi niin suuri keskustelu ihmisten välillä, minkä mahdollisti internet. Joten tuskin saavat pakollista rokotusta moneenkaan maahan.
Itse seuraan Telegrammissa mm. kanavaa, jossa oli valokuva P2-loossin vapaamuurareiden ja Aasian salaseurojen välisestä neuvottelusta Maltalla maaliskuussa
https://t.me/valopaljastaa/238
sekä lapsuuden yhteiskuva Angela Merkelistä, Theresa Maysta ja Liettuan presidentistä Dalia Grybauskaitesta. Eikö olekin epäilyttävää että nämä politiikan johtohenkilöt leikkivät jo lapsina keskenään!
Kyllä, salaseuroja on valtava määrä, mutta omien tutkimusteni mukaan niitä hallitsee satojen kansainvälisten organisaatioiden kautta pankkijärjestelmän todellinen omistaja; BLACK NOBILITY. Oleellista tässä on se, että korruptoitunut ’huippueliitti’ jokaisessa kansallisvaltiossa kuuluu johonkin salaseuraan, josta toiminta-ohjeet tulevat. Ihmisiä on huijattu ja huijataan massiivisesti…. 90% massamediasta on valetta. Ihmiset tulevat kauhistumaan kun totuus rokotteista, syövästä, lääkkeistä, lääkäreiden koulutuksesta, tieteestä, historiasta (etc.) paljastuu. Ihmiset tulevat kauhistumaan kun totuus ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta, kuin myös muista sodista ja konflikteista paljastuu. Köyhyyttä ja kärsimystä pidetään tietoisesti yllä maailmanlaajuisesti…. äänestyksellä ei ole mitään merkitystä…. poliittiset järjestelmät ovat teatteria!
ps. satanistiperheiden (salaseurojen korkein aste) ”lapset leikkivät jo lapsina keskenään”, heidät on VALITTU – he ovat trauma based Mind Control uhreja. Heidät on pakotettu lapsuudesta alkaen osallistumaan satanistisiin rituaaleihin, kuten pedofiilia, ja ihmis- ja eläin uhrauksiin.
Paatuneena kyynikkona hämmästelen itsekin, että joudun kuitenkin puolustamaan länsimaiden ponnisteluja, vaikka avoimesti myönnänkin, että monesti on edetty ”erehdyksen ja erehdyksen” reittejä. Absoluuttinen köyhyys on nimittäin lähes puolittunut planeetallamme minun elinaikanani. Kehitys kulkee hitaasti ja mitä takapajuisimmista lähtökohdista lähdetään liikkeelle, sitä hitaammalta kehitys näyttää nuorten ja kärsimättömien silmissä. Olen lukenut samankaltaiseen sävyyn kirjoitettuja artikkeleita ”rikkaiden rikastumisesta” mikä pitää paikkansa. Kysymys onkin mistä ja miten mittaamme kehitystä?
Onko kirjaimellisesti nälkään kuolevien määrän väheneminen ja sen välittömän uhan aleneminen kehitystä, vai pitäisikö kaikkien saada uusi Porsche maanantaisin?
Kyllä se on länsimainen teknologia ja humanitarismi kaikkine puutteineenkin, joka on ihmiset ympäri maailmaa nostanut edes sen verran jaloilleen, ettei maailmassa prosentuaalisesti kuolla nälkään kuten ennen.
Se, että väestö kehitysmaissa kasvaa suorastaan räjähdysmäisesti ja EU maista vain Unkarissa, on tuskin teknologinen tai pankkiirien salaliitto. Se, etteivät länsimaat jaa avoimesti sosiaaliturvaa kaikille vaan pyrkivät luomaan pohjaa vastavuoroisuudelle on toki synti. Monissa kehitysmaissa on nimittäin Suomalaisittain katsottuna todella mulkku kansankulttuuri.
Parempi siis ilmeisesti kaikille, että säästämme rahamme ja kerromme nälkää näkeville Käytöksen Kultaisesta Kirjasta, joka saattaisi olla avuksi joskus hamassa tulevaisuudessa… Mikäli heidän lapsensa selviävät huomisestakin.
Pointtisi meni hieman ohi vaikea selkoisen viestin vuoksi. Onko mielestäsi siis hyväksyttävää, että läntiset ja Washington vetoiset instituutiot toimivat artikkelissa esitetyin tavoin? Koska kehitysmaissa on mulkkuja kansankulttuureja? Entäpä sitten kun niiden toiminnan lonkerot vaikuttaa ”meihin länkkäreihin” itseemme? Onko se silloinkin oikeudenmukaista?
Jos ”kansankulttuuri” on lähtökohtaisesti lyhytnäköinen, on parempi, että osa kansasta syö ympäri vuoden, kuin että kaikki näkevät nälkää. Jos tälle avulle asetetaan ehtoja jotka edellyttävät pitkäjänteisyyttä, on ymmärrettävää, etteivät kaikki projektit menesty.
Jos kansankulttuuri on mulkku, saattaapi olla, ettei kaikki ihan hyvästä sydämestään, vuodesta toiseen ole valmiita sitä/niitä ylläpitämään.
Suomi on yksi harvoja valtioita jotka saavuttivat hyvinvoinnin, kovasta koulusta huolimatta, tai siitä johtuen.
Ja tässähän sivuutat täysin historian; onko Suomi ollut useimpiin kehitysmaihin verrattavissa olevassa siirtomaa-asemassa? Ei. Onkin hämmentävää että vertaat Suomen kehitystä kolmannen maailman maihin.
Olikos se Ruotsi vai Venäjä joka aikuisten oikeasti panosti Suomeen enemmän, kuin ns. Siirtomaihin panostettiin? Olikos se Ruotsi vai Venäjä, joka ei pyrkinyt hyötymään maksimaalisesti Suomesta? Kuten siirtomaille tehtiin? Olikos se ”punainen viiva”, jonka lukutaidoton kansa vaalilippuunsa ruksasi?
😀 Aikuisen oikeasti väittäisin Venäjän keisarikunnan panostaneen Suomen Suurruhtinaskuntaan enemmän kuin Ruotsi teki 700 vuotta kestäneen kolonialistisen valtansa aikana omistamaansa ”Itämaahan”.
Ruotsin vallan aikana suomalaiset olivat ruotsalaisten käyttämää ”tykinruokaa”, Itämaansa menetettyään Ruotsi ei paljoa ole enää sotia käynytkään.
Боже, Царя храни! Jumala Tsaaria suojelkoon! 😀
https://www.youtube.com/watch?v=yEOyvvKhb9k
”Paatuneena kyynikkona hämmästelen itsekin, että …”
Konkarin kommentti nyrjähtää nyt kyllä asian viereen aika kyynisellä tavalla.
Kyynikot eivät ainakaan maailmaa paranna. Uskovat jopa että Suomikin on hyvinvointivaltio.
Onhan se sitä joillekin.
Nälkään ei kuolla, harvemmin sääkään tappaa. Koiviston konklaavista lähtenyt valtiopetosten sarja on tuonut vitutuksen. Ihminen kun ei elä pelkästä leivästä.
Mihin aikaan mahdat viitata? Pahoittelen että itseltä jäi tarkennus puuttumaan, mutta tarkoitin 1900-lukua. Mutta mielestäni ei voi verrata hyvänä päivänäkään Suomen asemaa esim. autonomisena osana Venäjää 1900-luvun kehitysmaihin. Maiden lähtökohdat ovat olleet hyvin erilaiset, jo maantieteellisestä asemasta johtuen.
Yksinkertaistettuna kehitysmaat on tuhottu ensin siirtomaiden toimesta ja itsenäistymisen jälkeen ne on uudestaan tuhottu tällä usan ja eun imfin ja maailmanpankin sekä wton maiden omaa taloutta tuhoavalla lainanannon ehdoilla sekä samojen piirien aiheuttamilla sodilla, jonka seurauksena ensimmäisert somalipakolaiset tuli suomeen sittenpä onkin pakolaisia on riittänyt suomeen ja muualle. Länsimaiden holtiton luonnonvarojen ryöstö imfin ja maailman pankib lainaehdoilla aiheutti nälänhädän uudelleen kun mauden talouksien ei annettu kehittyä luonnollisella tavalla kehitysmaissa.
Lähti niitä pakolaisia Suomestakin. Suomen siirtomaa-aika kesti lähes 1000 vuotta. Olimme vielä 100 vuotta sitten yksi Euroopan takapajuisimmista kolkista. Vain parin sukupolven itseään säästämättä, työllä ja joskus tuskallakin saavutimme aseman jossa voimme päättää olemmeko jalomielisiä. 2. maailmansodan jälkeen nälänhätä uhkasi, lainaa ei saanut, rahaamme markkaa ei noteerattu. Sotaponnistuksiin kerätyt vihkisormukset vaihdettiin ruotsalaisilta viljaan, kun vain jalometallit kelpasivat. Me edellytimme itseltämme taannoin. Vain rasisminsa sokaisema olettaa, ettei muunväristen ole mahdollista edellyttää itseltään. Ehkä olemme tässä tilanteessa nyt, koska meitä ei autettu?
Luuleeko konkari ettei muun väriset myy sormuksiaan tiukan tullen, ei siirtomaavallat ja nykyisen imf kolonisaatio ole mitään hyväntekeväisyyttä vaan kehitysmaiden vaurastumisen este, suomen on ollut ruotsin siirtomaa aikoinaan ja se ei ole kehittänyt suomen omaa taloutta vasta venäjän vallan alla jotain kehittymistä tapahtui ja sotien jälkeinen aika oli itsenäisyyden parasta aikaa mutta se oli suomen uusi alku eikä sitä voi syyttää ruotsiin muutosta vaikka silloin työttömyyttä oli mutta vähemmässä määrin kuin nyt kun itsenäisyys on siirretty eulle. Miksi isompaa nälkää nykyään ei ole johtuu maatalouden tuotannon tehostumisesta mutta vielä on leipäjonoja jossa nälkäisille parasta ennen päiväyksen ohittanutta ruokaa tarjoillaan. Tanska eumaana pystyy takaamaan täystyöllisyyden kansalaisilleen aina mutta suomi ei eli täällä on joku perutavaa laatua oleva vika hallinnossa joka jättää ihmiset oman onnensa varaan.
Montako vuosisataa ”fattaa” pitäisi kehitysmaille tarjota ennenkuin heidät otettaisiin ”aikuisten maailmaan” ? Luuleeko joku oikeasti, että Suomelle tarjottiin ”kiva-kiva. markkina-alusta”? Maailma on kova, ihminen pehmeä. Unkarissa saavutettiin runsain syntyvyys yli kahteen vuosikymmeneen. Luonnollisesti Ruotsi aukoo päätään. Kannattaisiko katsoa oppia Unkarista vai ajautua Ruotsin mukana tilanteeseen, jossa Tanskalaiset puhuvat Ruotsista lähi-idän maana ja Norja väläyttelee ajoittain rajojen sulkemista Ruotsiin.
Suomen ja kehitysmaiden tilanteessa on se ero että suomi on ollut erossa siirtomaaisännästään ruotsista pari sataa vuotta eikä heti perään sitten ruvettu imf ehtoja asettamaan kun taas kehitysmaat olivat siirtomaita vielä 1900 luvun puolivälin jälkeenkin viimeisimmät ja sitten pääsi irti niin heti alkoi imf orjuus maille. Suomi oli puoli itsenäinen ja itsenäinen 1800 luvun alkupuolelta euiin liittymiseen saakka jolloin imf säätely suomessa alkoi ja tästä se vain pahenee.
Jos luit tarkkaan artikkelin huomasit varmaan, että ehtoihin kuuluu paljon muutakin kuin vain pitkäjänteisyyttä. Ja usein jo nämä ehdot (lue kiristystoimet) tappavat kehityksen mahdollisuuden. Et vastannut kysymykseeni että mitäs sitten kun nämä toimet kohdistuvat ”meihin”? Oletko silloin yhtä jalomielinen?
Nehän kohdistuvat jo meihin.
Sitähän en kieltänytkään, vaan kysyin että onko se silloinkin mielestäsi hyväksyttävää?
Kyllä. Meillä on mahdollisuus valita. Valitettavasti kansallismielisiä saarretaan globalistien toimesta ja demokratiassa enemmistö päättää. Onko sinun hyväksyntäsi demokraattinen, vai kaikki paitsi Persut pitää ampua mallia?
Onko meillä todella mahdollisuus valita? Ja keillä tämä valinnan mahdollisuus on? Se on toinen juttu sitten. Nyt en ymmärtänyt kysymystäsi? Täsmentäisitkö?
P.S ketään en ole ampumassa, tai sitä vaatimassa.
Eli samaan aikaan hyväksyt ja pidät oikeutettuina näitä globalistien toimia, mutta samaan aikaan valitat, kun he saartavat kansallismielisiä? Joku tässä logiikassa ei täsmää…
Me voimme valita valtablokkien ulkopuolisen, itsenäisen linjan. Leikkiä nuorallatanssijaa, kuten teimme lähes koko viime vuosisadan. Tänä päivänä voimme äänestää kansallisia tai globalistisia voimia ohjaamaan valtiolaivaamme. Kumpikin tie tuo haasteensa. Joko hyväksyä globalistien säännöt sellaisinaan, tai äänestää ihmisiä joilla uskomme olevan kyvyn luovia itsenäisen valtion mahdollisesti karikkoisillakin kursseilla. Kyse on loppupeleissä siitä, uskooko kanssaihmisiin ja mistä on valmis tinkimään. Itsemääräämioikeudesta, vai esimerkiksi poliitikkojen houkuttelevista EU viroista. Lähteäkö uudelleen rakentamaan kansallisia instituutioita vai pyrkiä hyötymään ylikansallisista. Itse kannatan kansallista vaihtoehtoa, mutta omaan kyvykkyyden hyötyä myös olemassaolevista mahdollisuuksista. Mikäli nykymeno jatkuu, lobbaan ”castle doctrin” lainsäädännön puolesta, en nillittämisen lompakkoni kustannuksella.
PS. Kun lainsäädäntö on selkeä, ammun ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta.
Kirjoitat että ”Tänä päivänä voimme äänestää kansallisia tai globalistisia voimia ohjaamaan valtiolaivaamme”. De jure näin on, mutta meilläkin on oikeastaan vain kaksi puoluetta: perussuomalaiset (17%) ja kaikki muut (83 %).
Ajatusta siitä että Suomi aloittaisi toimia valtablokkien ulkopuolella kannattaisi silti tutkia tarkemmin. Edellä Tulenkantajan mainitsemista keskuksistahan ei ainoastaan The City of Londonia vaan myös Rotschild pankki BIZ on jo Kiinan johtama ja Kiinan valtion omistuksessa. Rotschild on myös Vatikaanin pankkiiri ja Vatikaanin yhteys Washingtoniin tuotiin jo esille. USA:n päivittäin medioissa lisääntynyt uhkailupolitiikkaa voitaisiin pitää jo heikkouden merkkinä ellei se tarkoittaisi sodan mahdollisuutta.
Samu Seppälän teema on kuitenkin aivan toinen kolmannen maailman räikeä ryöstäminen kansainvälisten instituutioiden avulla ja joissa Suomikin on ollut osallisena.
> meilläkin on oikeastaan vain kaksi puoluetta:
> perussuomalaiset (17%) ja kaikki muut (83 %)
Itse näen jaon olevan kansallismielisten ja globalistien välinen.
Tuo kahtiajako on samankaltainen myös globaalilla tasolla. Eikä pelkästään tässä hetkessä vaan myös historian perspektiivissä (ja toistuu noin sadan vuoden jaksoissa). Suomen itsenäistyessä käytiin käden vääntöä siitä, pitääkö hallitsijan tulla kotimaasta vaiko ulkomailta. Siitä noin 100 vuotta taaksepäin käytiin sama keskustelu.
Eduskunnan jakaminen kahtia kansallismielisten ja globalistien kesken kertoo konkreettisella tavalla, että vasemmisto-oikeisto jako on hävinnyt poliittisesta todellisuudesta vaikka retoriikka vielä jonkin aikaa puhuu oikeistosta ja vasemmistosta.
Parin seuraavan vaalin jälkeen globalistien ja kansallismielisten osuus eduskunnan paikoista ovat jokseenkin yhtä suuri. Äänestystuloksilla vaan on taipumus jakaantua 50/50 periaatteen mukaisesti.
— Eri asia sitten on saako Perussuomalaiset nuo kaikki noin 100 kansanedustajaa vai jakaantuuko puolue pienempiin osiin sitä ennen.
— Toinen asia on, jos Perussuomalaiset ei jakaannu pienempiin niin, yhdistyykö globlistien rintama ja syntyykö meille kaksipuoluejärjestelmä.
Tuleeko meille vielä ääri-globalistit -puolue ja ääri-nationalistit -puolue?
Globalismin jakaisin itse kolmeen suuntaukseen:
Washingtonismi
Yksi maapallo, yksi laki, yksi tulevaisuus. (Ein Volk, Ein Reich, Ein Führer.) (Ilmasto-agenda.) Meidän pitää kaikessa pyrkiä universaaliseen yhtenäisyyteen vahvan johtajan johdolla, joka sanelee lait ja panee ne toimeen hallitsemiensa aseiden, pankkien ja sosiaalisen median avulla.
Brysselismi
En tiedä mitä se voisi olla. Jonkinlainen Eurooppalainen itsenäisyys tai yhtenäisyys. Kai?
Pekingismi
Moskovismi. Putinismi. Multipolaarinen maailma, jossa on yhtä aikaa voimassa useita valtioita ja siis useita lainsäädäntöjä.
Tarkoitin noilla 83 %.illa juuri globalisteja,sillä LI Anderssonin Vasemmiston voi sanoa kuuluvan vasemmistotransatlantikkoihin kuten myös dia Linke Saksassa kuuluu..
Green dealikään Varoufakisista huolimatta ei todista muuta.
Vasemmisto taitaa ola ainoa puolue joka on vastustanut transatlannttisia vapaakauppasopimuksia ja natoon liittymistä ja finanssipankkien määräysvaltaa ja keinottelua velkapapereilla ja erilaisilla rahantekotuotteilla, jotka ei llity mitenkään reaalitalouteen. Kumman hiljaa kuitenkin mediat on olleet näistä vasemmistoliiton vastaan panemisista eikä ole mitenkään selvitelleet niiden perusteita. Suomen valta media vaikeneee kaikesta mikä koskee finanssipankkien toimintaa mikä osoittaa niiden vaikutusvaltaa niihin
Afrikka on todellakin ”musta” maanosa monessakin mielessä.
”Ihanassa luonnontilassa” (etten sanoisi vihreässä kuplassa 😀 ) eläneet afrikkalaiset heimot ja kansat joutuivat eurooppalaisten kolonialististen siirtomaavaltojen ikeeseen. Sama oli tapahtunut jo aiemmin niin Pohjois- kuin Etelä-Amerikalle ja sama tapahtui myös Aasialle.
Joten iso kysymys kuuluukin, miksi Afrikan maiden kehitys on ollut niin toisenlaista kuin esim. Aasian maiden?
Afrikassa ainut poikkeus tästä yleisestä afrikkalaisesta kehityksestä oli Libya, mutta sekin ”erehdys” on nyt jo korjattu, Gaddafi tapettu ja Libya pommitettu liki kivikauteen.
Ilman Venäjän vallankumousta ja myöhemmin syntynyttä sosialistista maailmanjärjestelmää, valtaosa niin Afrikan kuin Aasian maista olisivat edelleen hillittömän kolonialistisen ja imperialistisen sorron ja riiston kohteena. Samoin ”läntisen arvoyhteisön” ns ”hyvinvointivaltiot” olisivat jääneet syntymättä.
Sosialistinen maailmanjärjestelmä pakotti lännen kapitalistivallat siistimään imperialistisen riiston ja sorron politiikkaansa, mikä synnytti IMF:n ja Maailmanpankin.
Sosialistisen maailmanjärjestelmän romahdettua 90-luvun alussa ja ”historian loputtua” imperialististen globalistikapitalistien otteet ovat käyneet taas entistä kovemmiksi, härskimmiksi ja röyhkeämmiksi. Taas on otettu käyttöön jo ”muinaisten” kolonialistien lanseeraama ”tykkivenediplomatia”. Trumppi teki virhearvion, koskapa Pohjois-Korean alkuasukkailla oli jo hallussaan toimiva ydinase. 😀 Samaa ”tykkivenediplomatiaa” kokeillaan nyt Iranissa.
Samoin parasta aikaa on näissä ”läntisen arvoyhteisön” maissa menossa näiden ns ”hyvinvointivaltioiden” alasajo.
Tässä lyhyesti esitettynä nykyinen maailmanpoliittinen tilanne (PS sen esittämiseen ei tarvita mitään erityisiä salaliittoja) 😀
Arvoisa M Harhama, Venäjä salli yritteliäisyyttä Suomessa, kuten Englanti Intiassa. Venäjä investoi junarataan, kuten Englanti Intiassa. Tämä on vastine edelliseen kommenttiinne, joka väheksyi Suomen siirtomaa-asemaa Venäjän alla. Suomalaiset porvarit ne sen Aleksanterin patsaan Senaatintorille osti. Kyllä, myös suoria investointeja tehtiin Venäjältä enemmän, kuin Ruotsista. Monissa kaupungeissamme on ”muistoina” vanhoja suojeltuja venäläisten kasarmeja.
Mitä tulee viimeisimpään, kenties jopa raadolliseen kommenttiinne, ainakin näemme todellisuuden jokseenkin samassa valossa. Toivoisin, että voisin kertoa teille, että on” kunnia olla erimieltä kanssanne, jne”, mutta joskus maailma vain on.
Kiitos Samu. Näitä asioita on hyvä avata aina uudestaan ja uudestaan kunnes niitä aletaan muuttaa..
Ihme ja kumma jopa pyhänä kirjana pidetty Raamattu, esittää kuvauksen jo ensimmäisiltä lehdiltä miten ”KAIN tappoi Aabelin”. Oliko se tahallisesti esitetty avaus juutalaisten synagoogan johtajien tulevaisuuden tavoista sekä sodista? Heti alussa ihmishenki ei ollut minkään arvoinen.Vanha testamentti panee valistuneemmatkin ihmettelemään, perustuuko koko raamattu alkuperäisiin kirjoituksiin, onko niitä salattu taikka muunneltu.
Seurasi leiritulilla kokoontumiset, vanhimpien kesken, Antiikin ajan valtatekijät, sitten modernit valtiot murhajoukkoineen, yhä kehittyvien aseiden ja räjähteiden saattamana. Joku aivoton kehuu sen olevan kehitystä. Täydellistä mielipuolisuutta, mutta kuka niitä asioita minulta tulee kysymään. Muuten, Kain ja Abel eivät mitenkään voineet edes olla juutalaisia, koska sitä sanaa ei oltu edes silloin keksittykkään.Mystillistä?