Dokumentti: WWF uhraa alkuperäiskansoja luonnonsuojelulle

Hollantilainen tutkivan journalismin ohjelma Zembla on tehnyt dokumentin, jonka mukaan maailman luonnonsäätiö WWF (World Wide Fund for Nature) tukee alkuperäiskansojen pakkoevakuointeja Intiassa.

Kaksi vuotta sitten kahden kylän asukkaat pakkosiirrettiin Kazirangan kansallispuiston alueelta osana sarvikuonojen suojeluohjelmaa. Väestönsiirron toimeenpanoon osallistui 1800 poliisia ja puistonvartijaa, ja sen kuluessa kuoli kaksi ihmistä ja useita loukkaantui. Kukaan ei saa enää asua kansallispuistossa, jossa kuitenkin vierailee vuosittain noin 150 000 turistia.

Zemblan toimittajat kiersivät aseistettujen vartijoiden saattamina hylätyssä kylässä, josta oli purettu kaikki rakennukset moskeijaa lukuun ottamatta. Palatessaan autolleen he huomasivat poliisien odottavan heitä. Toimittajia odotti kuusi tuntia kestänyt kuulustelu puistonvartijoiden toimistossa. Tuhotun kylän kuvaamiseen ei suhtauduttu suopeasti.

Ohjelmassa haastateltu professori Bram Büscher kritisoi alkuperäiskansojen pakkosiirtoja todeten, että ihmiset jotka ovat vähiten kuormittaneet ympäristöä, joutuvat maksamaan korkeimman hinnan suojeluhankkeista. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että tällä hetkellä noin 18 prosenttia maailmasta on luonnonsuojelun piirissä, mutta WWF:n ja muiden järjestöjen mukaan suojeltavaksi pitäisi saada jopa 50 prosenttia. Büscher toteaa, ettei tämä onnistu ilman maailman köyhimpien ihmisten siirtämistä asuinalueiltaan.

Soneswar Narah JKSS Human Rights -järjestöstä kritisoi voimakkaasti WWF:ää ja sanoo, että järjestö ”ei anna mitään” paikallisille ihmisille. Sitä vastoin WWF:n katsotaan tukevan puistonvartijoiden kovia otteita, joihin on kerrottu kuuluvan ”shoot on sight” eli ammu tavattaessa -toimintatapa sarvikuonojen salametsästyksen estämiseksi. Monet ihmiset, jotka ovat tulleet puiston alueelle aivan muista syistä kuin salametsästyksen vuoksi, ovat kuolleet puistonvartijoiden luoteihin. Näin on käynyt mm. puiston alueella sieniä keränneelle sekä sinne karanneita lehmiä hakemaan menneelle ihmiselle. Akash Orang, seitsenvuotias poika, puolestaan vammautui loppuiäkseen puistonvartijan ammuttua häntä.

Zemblan haastattelema puiston apulaisjohtaja kiistää puistonvartijoiden erityisvaltuudet tappamiseen ja sanoo, ettei uhrien joukossa ole viattomia ihmisiä. Kuvausryhmää hylättyyn kylään saattaneet aseistetut vartijat sen sijaan kertoivat toimittajille nauraen, että heillä on valtuudet ampua (puistossa kuljetettavia turisteja lukuun ottamatta) kenet tahansa, jonka he näkevät puiston rajojen sisäpuolella.

WWF oli mukana asiantuntijapaneelissa, joka tuotti puistonvartijoiden laajoja ampumisvaltuuksia perustelevan raportin vuonna 2014. Zembla viittaa puistonvartijoiden omiin tilastoihin, joiden mukaan vuosina 2014–2016 Kazirangan kansallispuiston alueella ammuttiin kuoliaaksi 50 ihmistä. Puistossa elää noin 2400 sarvikuonoa, joista salametsästäjät tappavat vuosittain kymmenkunta niiden arvokkaiden sarvien vuoksi.

Puistonvartijoita syytetään lisäksi paikallisten, kansallispuiston ympärillä asuvien ihmisten kiduttamisesta, seksuaalisesta väkivallasta ja murhista. Zemblan haastattelemaa Mona Borania kuulusteltiin tuntikausia lyönnein ja eri puolille vartaloa annetuin sähköshokein naapurin väitettyä vartijoille, että hänellä on ase. Boran näyttää haastattelijoille puistonvartijoiden päällikön kirjallisen lupauksen hyvityksestä, jota hänelle ei kuitenkaan koskaan maksettu.

WWF ON MYÖS MUKANA perhesuunnitteluohjelmissa, joilla pyritään vähentämään ihmisten määrää luonnonsuojelun edistämiseksi. Liikakansoitus katsottiin WWF:ssä luonnon suurimmaksi uhaksi vuonna 1986. Professori Büscher tyrmää näkemyksen sanoen, ettei ongelma ole ihmisten määrä, vaan talousjärjestelmä jatkuvan kasvun ideologioineen. Ketkä kuluttavat eniten? Eivät ainakaan alkuperäiskansat ja paikalliset asukkaat, jotka ovat pakkosiirtojen ja perhesuunnitteluohjelmien kohteina.

Zemblan kuvausryhmä pysäytettiin useita kertoja sen matkatessa kohti tiikerinsuojelualueen liepeillä olevaa kylää haastatellakseen sen asukkaita perhesuunnitelusta. Lopulta ryhmä joutui kääntymään takaisin pääsemättä kylään. Perhesuunnitteluohjelmat eivät kenties ole niin suosittuja ruohonjuuritasolla kuin WWF ja viranomaiset toivoisivat. Zemblan haastattelema entinen WWF:n työntekijä, jonka tehtäviin kuului miesten sterilointi, kertoi että paikallisia oli vaikea saada ymmärtämään, mikä heille on hyväksi.

WWF ei suostunut antamaan Zemblalle haastattelua, mutta lähetti toimittajille kirjallisen lausunnon, jossa se korosti paikallisten asukkaiden suojeluohjelmiin mukaan ottamisen tärkeyttä.

TÄLLÄ HETKELLÄ Intian hallitus ajaa lakimuutoksia, joita kriitikot pitävät vuodelta 1927 peräisin olevan, kolonialismin aikaisen metsälainsäädännön (Indian Forest Act) epäkohtien jatkamisena ja jopa pahentamisena, ja niihin kuuluu Intian ”metsien militarisointi” sementoimalla metsänvartijoiden laajat ampumisoikeudet ja pitkälle viety syytesuoja. Aktivistit ovat myös katsoneet, että hallitus pyrkii jättämään huomiotta vuonna 2006 lainvoiman saaneen metsäoikeuslain (Forest Rights Act), jolla pyrittiin juuri estämään alkuperäiskansojen pakkosiirtoja, takaamaan paikallisille ihmisille oikeuden metsien tuottoon ja vähentämään metsäviranomaisten valtaa.

Intian korkeimman oikeuden helmikuinen päätös myötäili hallituksen linjaa ja laillisti miljoonien ihmisten pakkosiirrot asuinalueiltaan. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoija on katsonut, että ratkaisun perusoletus on alkuperäiskansojen ja heimojen pitäminen metsien laittomina asukkaina, vaikka heidät pitäisi päin vastoin nähdä asuttamiensa maiden ja metsien omistajina.