Miikan tapauksen on johdettava muutoksiin

Skorpioni pisti vaimonsa kanssa Thaimaassa matkaillutta Miikka Mustosta kaksi kertaa. Tästä alkoi hänen tilansa heikkeneminen komplikaatioiden seuratessa toisiaan, ja 19.7. hän menehtyi Bangkokin yliopistollisessa sairaalassa viimeisten viikkojen tehohoidosta huolimatta. Miikka oli ollut auto-onnettomuudessa vammautuneen Oomi-vaimonsa omaishoitaja, ja vaimonsa, äitinsä, sisartensa ja kahden lapsensa lisäksi häntä jäivät kaipaamaan monet läheiset ystävät.

Miikan kohtalon sinetöi kolme asiaa.

Yksi oli se, että Finnair ei hyväksynyt Miikkaa paluulennolle Suomeen, vaikka hänestä hankittiin lääkäreiltä kolme lentokelpoisuustodistusta — viimeisin Bangkokin lentokentän lääkäriltä. Lentoyhtiö vaati verikoe- ja muita tutkimuksia, joita kentällä ei pystytty tekemään. Sairaan miehen vietettyä kentällä kolme päivää Finnairin ratkaisuja odotellen — ilman että hänelle olisi osoitettu edes lepotilaa päätösten odottamisen ajaksi — hän joutui etsiytymään paikalliseen sairaalaan, jossa Finnairin vaatimat kokeet tehtiin.

Kun vaadittujen kokeiden tulokset oli toimitettu Finnairille, lentoyhtiöstä ilmoitettiin lennolle hyväksymisestä ja lentolippu varattiin. Sairaalasta oltiin jo tekemässä lähtöä lentokentälle, kun Finnairilta otettiin — viisi tuntia ennen lentoa — yhteyttä Miikan asiaa hoitaneeseen ystävään ja vaadittiin vielä saattajiksi kahta lääkintähuollon asiantuntijaa, joita ei sillä aikataululla pystytty järjestämään. Pian tämän jälkeen Miikan tila romahti, sillä silloisessa sairaalassa ei pystytty antamaan tarvittavaa hoitoa.

Toinen sinetti Miikan kohtalolle oli viranomaisten laimea auttamishalu. Miikan äidin Sirkka-Liisan ja Miikan sisaren avunpyynnöt Suomen Thaimaan-lähetystöön eivät johtaneet mihinkään. Äiti kertoi kesäkuun lopun AD Nettiradion haastattelussa, samoin kuin allekirjoittaneelle puhelimitse, soittaneensa tuolloin jo yli 200 puhelua eri tahoille avun saamiseksi pojalleen, mutta neuvojen antamisen lisäksi mitään konkreettista ei tehty. Itse toimintakyvyttömäksi romahtaneelle Miikalle saatiin kesäkuun lopulla järjestettyä paikka vaadittavaan hoitoon kykenevästä sairaalasta vasta kun asiasta lopulta tiedon saanut kansanedustaja Mika Niikko oli alkanut hiillostaa lähetystöä toimimaan.

Lähetystön aktivoitumisen myötä Miikalle siis järjestyi asianmukainen hoitopaikka, kirjaimellisesti viime hetkillä. Hoidon — jonka kustantamisen poliisin myöntämä rahankeräyslupa mahdollisti — ansiosta hänen tilanteensa parani väliaikaisesti. Hänet kyettiin irrottamaan hengityskoneesta, hän söi vaimonsa auttamana, hän kykeni jälleen kommunikoimaan ja välittämään kiitokset häntä auttaneille ihmisille. Sisäelinten toimintaa ei kuitenkaan pystytty palauttamaan, Miikan tila heikkeni uudelleen, ja hän nukkui pois 19.7.

Kolmas Miikan kohtalon sinetti oli valtamedian täydellinen hiljaisuuden muuri. Omaisten ja läheisten hätähuudot eivät saaneet minkäänlaista vastakaikua yhdeltäkään suurelta medialta, jotka kyllä uutisoivat julkkisten tai heidän omaistensa hädästä ulkomailla ja heidän auttamisekseen käynnistetyistä rahankeräyksistä. Myös terrorismirikoksista epäiltyjen ”ISIS-vaimojen” kohtalo on saanut runsaasti mediahuomiota. Mutta sitä ei saanut tavallisen suomalaisen kahden lapsen isän ja toimintarajoitteisen vaimonsa omaishoitajan kohtalo.

Ilman vaihtoehtomedioiden toimintaa ja siitä seurannutta tavallisten ihmisten aktiivisuutta monikaan ei olisi saanut tietää Miikan koettelemuksista, eikä hänellä olisi ollut mahdollisuuksia saada apua. Jos kiistelty ja parjattu UMV-lehti ei olisi seurannut Miikan tapausta, Vastavalkeakaan ei hyvin todennäköisesti olisi saanut siitä tietoa. Jälleen kerran vaihtoehtomediat osoittivat olevansa tarpeellinen osa mediakenttää, halusivatpa valtamediat sitä tai (kuten asianlaita on) eivät.

VALTAMEDIAN UUTISOINNIN valikoivuuteen ei voida puuttua, mutta kansallisen lentoyhtiömme toiminta on selvitettävä, ja tullaan selvittämään, perinpohjaisesti. Lähetystöjen tehtäviin puolestaan kuuluu kohdemaissa apua tarvitsevien suomalaisten auttaminen. Apua voidaan antaa monella tavalla, eikä sen tarvitse tarkoittaa kaiken maksamista tai jotain ”konsulinkyytiä” kotimaahan. Missään tapauksessa ketään suoranaisessa kuolemanvaarassa olevaa ei saa jättää ilman aktiivista avunantoa.

Miikankin tapauksessa lähetystö pystyi auttamaan ja lopulta auttoikin, mutta apu tuli liian myöhään. Ripeä toiminta heti kotimaahan paluun epäonnistuttua olisi saattanut pelastaa hänet. Myös lähetystöjen, kuten muidenkin viranomaisten, auttamisvelvollisuutta on täsmennettävä — ja nimenomaan siihen suuntaan, että ulkomailla hätään joutuvien suomalaisten ja heidän läheistensä avunpyyntöihin reagoidaan siten, että hengenvaarassa olevat saadaan pelastettua. Siihen löytyy keinoja, jos vain löytyy halua.

Matkavakuutuksesta — oliko sitä vai ei — on puhuttu paljon. Sellainen on luonnollisesti hyvä ottaa matkalle lähtiessä. Miikan läheiset eivät onnistuneet löytämään voimassa ollutta vakuutusta, eikä Miikan sekavuuden lisääntyminen komplikaatioiden alettua helpottanut asian selvittämistä. Vakuutuksiin sisältyy kuitenkin yleisesti ehto, että puremasta tai pistosta saatua tartuntatautia ei korvata matkatapaturmana. Se sitten ehkä korvataan matkasairautena, ainakin jos kyseisen lausuman luettuaan ymmärtää hakea ja vaatia korvausta.

Olipa voimassa ollutta matkavakuutusta tai ei, Miikka olisi todennäköisesti pelastunut, jos Finnair olisi kesäkuun alussa hyväksynyt lääkärien kirjoittamat lentokelpoisuustodistukset, ja hän olisi todennäköisemmin pelastunut, jos lähetystö olisi auttanut jo ennen kuin oli ”ihan pakko”.

On surullista todeta, että Miikan kohtalosta on otettava opiksi ja että siitä on seurattava muutoksia viranomaisten toimintakulttuuriin. Tämä ei jää tähän.

KUOLEMANVAARASSA OLEVAN tavallisen suomalaisen ihmisen hengen on oltava yhtä tärkeä kuin muidenkin hädänalaisten. Eikä tässäkään ollut kyse vain yhdestä ihmisestä, vaan myös hänen heitteillejätön uhkaamasta, itsekin apua tarvitsevasta vaimostaan, joka omista sairauksistaan huolimatta vietti kuukausia miehensä rinnalla sairaaloissa tehden, mitä pystyi. Kunpa viranomaiset olisivat tehneet saman!

Kansanedustaja Mauri Peltokangas ottaa Facebookissa julkaisemallaan videolla kantaa Miikan tapaukseen ja — viranomaisten sekä hallituksen prioriteetteihin viitaten — jyrähtää: ”Hävetkää nyt perkele!”

Tätä kirjoitettaessa Miikka on (paikallisella ripeällä tavalla) tuhkattu, ja Finnair on luvannut vaihtaa Miikalle hankitun, mutta käyttämättä jääneen matkalipun Bangkokiin matkustaneen Miikan siskon paluulipuksi, jotta hän pääsisi Oomin kanssa samalle lennolle Suomeen. Oomi asettuu ainakin aluksi asumaan Miikan äidin kotiin.

Paluuseen liittyy edelleen yksi sudenkuoppa. Lähetystön täytyisi nimittäin tehdä vielä viimeinen palvelus Miikalle. Sieltä täytyy saada lähete uurnan kuljettamiseksi Suomeen. Lähetystöä on kiirehditty ulkoministeriön kautta hoitamaan uurnan kuljetukseen tarvittavat paperit ajoissa kuntoon.

Miikan omaiset ja läheiset kiittävät kaikkia Miikkaa ja Oomia auttaneita ihmisiä. Vastavalkean toimitus tekee samoin ja toivoo Miikan läheisille voimia surutyössään.

Vesa Raiskila on Vastavalkean toimitussihteeri. Kuvassa Miikan vaimo Oomi kunnioittaa miehensä muistoa paikallisessa temppelissä.