Tässä neliosaisessa artikkelisarjassa käsitellään geopoliittisten todellisuuksien paluuta maailmanpolitiikkaan ja niiden vaikutusta Suomeen. Kaksi ensimmäistä osaa keskittyy George Friedmanin, geopoliittisten ajatuspajojen Stratfor ja Geopolitical Futures perustajan[1], näkemyksiin atlanttisista suhteista ja Yhdysvaltain strategisista perusperiaatteista. Kolmas osa käsittelee Georgian konflikteja viime vuosikymmenillä, ja viimeinen osa sitä, miten tämä kaikki liittyy myös Suomeen.
Suoritin tässä yhtenä iltana todellisen katselu- ja kuuntelumaratonin, kun katsoin yhteen pötköön viisi nykyistä geopoliittista maailmantilannetta hyvin hahmottavaa videota. Aloitin muutamalla dokumentilla Etelä-Ossetian ja Abkhazian konflikteista, mutta vasta kun lopuksi törmäsin George Friedmanin videoituun luentoon Danube Institutessa[2][3], kokonaiskuva alkoi muodostua. Ja videot vahvistavat todeksi vanhan sanonnan ”ei mitään uutta auringon alla”. Jotkut asiat vain eivät kerta kaikkiaan muutu. Kuten Suomen asema reunavaltiona. Palaan tähän reunavaltion käsitteeseen ja siihen miten se liittyy Suomeen, artikkelisarjan viimeisessä osassa.
Jos nyt joku haluaisi läpikäydä oikein ajatuksen kanssa saman maratonin, niin olisi kuitenkin hyvä aloittaa Friedmanin Budapestissä pidetyn luentosarjan viimeisestä osasta. Tällä viime joulun aikoihin pidetyllä luennollaan hän esittäytyy aivan poikkeuksellisen suorasukaisena atlantistina.
Silti, ja ehkä juuri siitä johtuen, hänen puheestaan piirtyy tyystin erilainen kuva atlanttisesta yhteisöstä kuin mitä meille on yritetty esittää geopoliittisista todellisuuksista täysin irti olevien EU-poliitikkojen taholta. Friedmanin kovan realismin rinnalla NATOn pääsihteeri Jens Stoltenberg ja kumppanit vaikuttavat lähinnä hurahtaneilta poliittisilta marioneteilta.
Aluksi Friedman käyttää muutaman minuutin kuvaillakseen Yhdysvaltain Euroopasta poikkeavaa hallinnollista järjestelmää. Friedman väittää, että päätöksiä ei tehdä Washingtonissa, vaan että ne vain toimitetaan sinne ”maakunnista” toimeenpantaviksi. Kun hän videolla kertoo, miten hänen teksasilainen kongressiedustajansa ei ole niinkään kiinnostunut NATOsta vaan ennen kaikkea äänestäjistään ja uudelleenvalinnastaan, niin se on helppo uskoa. Ja Yhdysvalloissa kongressilla on oikeasti valtaa, toisin kuin esimerkiksi Suomen eduskunnalla. Ainoa yhteinen tekijä lienee siinä, että myös Suomessa kansanedustajat tekevät kaikkensa tullakseen uudelleenvalituiksi. Friedman painottaakin erityisesti sitä, että ”vallan rakenne Yhdysvalloissa on toistuvasti väärinymmärretty Euroopassa”.
Friedman puhuu paljon NATOsta ja siitä miten Yhdysvaltain ja NATOn suhde on muuttunut kylmän sodan päätyttyä. Kiinnostavaa muuten, että tässä Friedman, joka tuskin on innokas Trumpin tukija, sivuaa hänen näkemyksiään. Mutta varmaan hieman eri mielessä. Siinä missä Trump näkee NATOn lähinnä taloudellisena taakkana Yhdysvalloille, Friedman näkee nykyisen NATOn hyödyttömänä varjelemaan Yhdysvaltain geopoliittisia intressejä. Ja tässä hän osuu sotilasliiton olemassaolon todelliseen syyhyn: atlanttisen merivallan intressien ja olemassaolon turvaamiseen. NATO on ollut lähinnä brittien kuninkaallisen laivaston päivitetty versio ja seuraaja.
Siinä missä omat länsimieliset poliitikkomme jaksavat jankuttaa läntisistä arvoista ja niiden turvaamisesta, Friedman puhuu läntisen imperiumin etujen turvaamisesta. Ero on merkittävä, sillä viime kädessä nuo edut ovat kaupallisia. Ja ehkä juuri tässä kohtaa Trumpin ja Yhdysvaltain atlantistien tiet kohtaavat. Mikäli näin on, se merkitsee lopullista finaalia EU:lle, joka ei ole enää muuta kuin sekasortoinen markkina-alue, jonka hallinnasta suurvallat kasvavassa määrin taistelevat.
EU:N SYVIN ONGELMA on se, että liberaalista ideologiasta on muodostunut prioriteetti. Ja koska ei ole olemassa mitään ideologista voimaa, läntisten arvojen voimaa, geopoliittiset mannerlaatat ovat nyt vääjäämättä murskaamassa EU:n. Sillä geopolitiikan piirissä tunnustetaan vain poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen voima.
Samanaikaisesti geopoliittisen realismin esiinnousu merkitsee myös kuoliniskua globalisaatiolle. Kun Friedman puhuu siitä, miten toinen maailmansota merkitsi Yhdysvalloille yhtälailla myös Tyynenmeren — ehkä jopa suuremmassa määrin kuin atlanttisten kauppayhteyksien — turvaamista, ollaan asian ytimessä. Ei sanaakaan natsien hirmuteoista tai ”vapaan maailman” puolustamisesta. Vain kauppayhteyksistä. Ja tässä kohtaa lukijoiden tulee olla täysin selvillä siitä, että Friedmanille ”vapaa maailma” tarkoittaa kaikkien kaupan esteiden purkamista amerikkalaisten suuryritysten tieltä. Eikä hänen tarvitse poliitikkojen tavoin haaskata aikaansa tyhjiin korulauseisiin.
Tästäkin voidaan vetää johtopäätös että globalisaatio on eräänlainen näköharha. Vasta Trumpin myötä myös atlantistit Yhdysvalloissa ovat havahtuneet huomaamaan, että globalisaatio, päivitetty versio puhtaasta alastomaan riistoon perustuvasta kolonialismista, ei enää vastaa tarkoitustaan. Ja siksi globalisaatio saa väistyä. Ja myös siksi, että sen sivuvaikutuksena ilmaantunut, tyhjääkin tyhjempi ideologinen hapatus on vienyt koko maailman sekasorron partaalle. Niin kauan kuin globalisaatio on hyödyttänyt atlanttisen merivallan kaupallisia pyrkimyksiä, sillä on ollut olemassaolon oikeutus. Mutta nyt vuorovesi on vaihtumassa. Friedman toteaa esitelmässään (videolla kohdassa 6:08): ”Yhdysvallat on ollut syvästi osallisena globaalissa järjestelmässä, mutta ei kaikkien kanssa yhtäaikaa ja tarvittaessa puolia vaihtaen, olosuhteista riippuen.”
Kunpa meidän ulkopoliittinen johtomme kykenisi täysin sisäistämään kaiken sen, mitä tuo ylläoleva lause sisältää, ja ennenkaikkea sen, että siihen kiteytyy jotain oleellista Washingtonin pitkästä ja muuttumattomasta ulkopoliittisesta linjasta. Yhdysvallat ei ole, eikä ole koskaan ollut, globalisaation veturi. Washington on aina vetänyt ihan omaa junaansa, tosin globaalina valtana. Ja koska Yhdysvallat näkee Friedmanin mukaan Euroopan alueellisena valtana, sen suhteet eri Euroopan valtioihin poikkeavat tarpeen vaatiessa toisistaan.
TOISIN KUIN EU:N TEKNOKRAATIT, Friedman ei näe mitään yhtenäistä, instituutioiden hallitsemaa Eurooppaa. Ja siksi hänen mukaansa on mahdotonta muodostaa yhtenevää ulkopolitiikkaa EU:n ja Washingtonin välille. Friedman mainitsee puheessaan useampaan otteeseen Puolan ja Romanian. Nämä maat ovatkin hyvä esimerkki tästä.
Puola ja Romania ovat tärkeä puskuri ja sillanpääasema (lienee sanomatta selvää ketä vastaan) atlanttiselle vallalle Euroopassa. Siksi Yhdysvaltain ulkopolitiikka näiden Itä-Euroopan valtioiden suhteen poikkeaa yleisestä linjasta. Ja myös siksi, että nämä maat ovat Friedmanin mukaan ”halukkaita ottamaan riskejä” turvallisuutensa takaamiseksi. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että Puola ja Romania ovat halukkaita asettumaan Venäjän ydinkärkisten ohjusten maalitauluiksi. Varsinaista turvallisuuden takaamista siis.
Mutta Friedman ei silti ole kovin huolissaan Venäjän suhteen, jonka hän, ehkä tässä kohden pahasti erehtyen, näkee alenevana valtana. Vaikka Venäjän sotilaallista voimaa ei ole aihetta aliarvioida, niin maan voima on ennen kaikkea poliittista voimaa. Koska Venäjällä ei ole käytössään samoja taloudellisia voimakeinoja kuin Yhdysvalloilla, sanktiopolitiikan sijaan diplomatia, ja yllättäen ilmapuolustusjärjestelmät, ovat osoittautuneet tehokkaiksi aseiksi Kremlille. Siis poliittisiksi aseiksi. Laukaisematta yhden yhtä ohjusta Venäjä löysäsi esimerkiksi Turkin ja NATOn suhdetta ja siirsi Turkin vähintään piirun verran itään onnistuessaan myymään Erdoganille S-400-järjestelmän. Kuka olisi voinut uskoa tätä vielä nelisen vuotta sitten, kun Turkki ampui alas venäläisen koneen Syyrian ilmatilassa?
FRIEDMANIN PÄÄMAALI ja huolenaihe tuntuukin olevan Kiina. Hän puhuu siitä, miten Obama epäonnistui (viitaten Pivot Asia -hankkeeseen) Kiinan kohdalla, ja antaa tässäkin kohtaa tukensa Trumpin toimenpiteille Kiinan suhteen. Hän äityy miltei runolliseksi kuvatessaan, miten ”Guadalcanal ja Tyynenmeren taistelut ovat piirtyneet sieluumme”, tarkoittaen sitä että Kiinan toimet vaikutusvaltansa lisäämiseksi Tyynellämerellä tekevät amerikkalaisten sotilaiden uhrin vapaan kaupan alttarilla turhaksi. Ajatuskulku vetää jotenkin sanattomaksi. Ennen kaikkea kai siksi, että se on niin totta.
Ja koska Friedman näkee USA:n tämänhetkisen strategisen painopisteen sijaitsevan Tyynellämerellä, hän promotoi neljän laivaston liittoa: Japani, Australia, Yhdysvallat ja Intia, todeten että ”tämä on se allianssi josta me välitämme.” Sillä Friedmanin omien sanojen mukaan ”Kiinan vaikutusvallan kasvu läntiselle Tyynellemerelle ei ole vaihtoehto”.
Edellä olevan valossa on selvää, että NATOn merkitys nähdään Yhdysvalloissa eri lailla kuin EU:n atlantistien piirissä. Tällä puolen Atlanttia se käsitetään yksioikoisesti Euroopan suojaksi idän uhkaa vastaan. Mutta silti uhkaa ei oikein kyetä konkretisoimaan. Venäjä on jonkinlainen epämääräinen mörkö, tarkoituksella luotu uhkakuva, EU:n atlantisteille. Friedman toteaakin, että eurooppalaiset puhuvat usein turvallisuusuhkista, ja kysyy sitten yleisöltään, kuin pyytäen heitä täsmentämään: ”Kuka teidän kimppuunne hyökkää? Mitä uhkakuvia teillä on mielessänne?”
Jälleen Trumpin linjoilla ollen Friedman peräänkuuluttaa tasapainoisempaa kumppanuutta Euroopan ja Yhdysvaltain välille. Koska USA:lla globaalina valtana on intressejä ympäri maailmaa, myös eurooppalaisten tulisi osallistua näiden intressien varjelemiseen, mikäli haluavat NATOn (lue: Yhdysvaltain) turvatakuut. Friedmanin ajattelu tuntuu menevän jotenkin sitä rataa, että koska NATOn rooli on painottunut liikaa pelkästään Euroopan puolustamiseen ja koska monet jäsenmaat ovat silti haluttomia jakamaan yhteistä taakkaa, siitä on muodostumassa hyödytön painolasti Yhdysvalloille.
Siksi NATO-mailla pitäisi olla omat vahvat armeijansa, jotta NATO voisi täyttää tarkoituksensa ja puolustaa merivallan intressejä Euroopassa. Friedman painottaakin, että NATO on sotilasliitto, samalla kun tuo esiin sen että NATO on nykyisellään pikaisiin päätöksiin kykenemätön ja byrokraattinen.
Ja mikä pahinta Friedmanin mielestä: Eurooppaan ei voi enää luottaa. Hän tuntuu pelkäävän, että jotkut yksittäiset maat saattavat kääntyä Venäjän puoleen. Ehkä siksi Yhdysvallat on tehnyt omat johtopäätöksensä ja hakee nyt kahdenvälisiä puolustussopimuksia eri Euroopan valtioiden kanssa — vrt. Puola ja Romania. Ja mukana menossa näyttäisi olevan myös pieni Suomi.
Tästä kaikesta johtuen Friedman haikailee vanhoja hyviä kylmän sodan aikoja, jolloin länsi oli vielä yhtä rintamaa, yhteisen vihollisen, Neuvostoliiton, yhdistäessä sitä. Mutta historian loppumisella olikin sitten näköjään yllättäviä sivuvaikutuksia: lännen yhtenäisyys murtui. Ja mikä vielä yllättävämpää, sen myötä on jouduttu toteamaan että historia ei loppunutkaan. Perin juurin pulmallista lännen kannalta. Ja tämän myötä ollaan palattu geopolitiikan suurelle shakkilaudalle — jälleen kerran lähtöasetelmiin.
Viitteet
[1] Geopolitical Futures -sivusto
[2] George Friedman | Danube Institute (12.4.2018), video: Geopolitics Matter 6/6
[3] Danube Institute -sivusto
Usa toimii monella rintamalla sekä naton kanssa ja omin päin muiden kumppaniensa kanssa. Kaikki sodat on taloussotia uusien markkina-alueiden ja luonnovarojen hankkimiseksi omaan käyttöön ja hyökkäysaikeet on aina valheellisilla perusteilla maailman tietoisuuteen toimitettu. Eurooppa elää osittain erillistä elämää usaan nähden mutta usalla on miehitystä mm. Sakssa ja monessa muussa eumaassa mutta on venäjä suhteissa eulla myös omia avauksia. Saulin politiikkoaikana ja presidenttinä ollessa suomea on viety usan kumppaniksi sekä naton kanssa ja ilman ja tällä ei ole suomessa suomalaisten enemmistön kannatusta mutta sauli tuli lennukoiransa avulla valituksi kun koira oli niin söpö että isännän toimista ei ollu niin väliä. Sauli vissiin tuntee suurta henkilökohtaista turvattomuutta kun nyt valitteli että brexit heikentää eun yhteisvastuuta jäsenmaista vaikka suomella on brittienkin kanssa erillinen yhteistyösopimus. Näillä systeemeillä mennään vaikka suomi ja suomalaiset altistetaan sillä ensi iskulle.
Suomi on nyt ajanut itsensä nurkkaan sekä talouspoliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti kokoomukselaisten johdolla. Eussa suomi olisi voinut toimia itsenäisesti olemalla yhtymättä eu pakotteisiin ja venäjän kanssa hoitaa turvallisuuspoliitikan uudella hyökkäämättömyyssopimuksella kun venäjäkin on varmasti huomannut että suomi pitää sanansa mistä sopii.
Nyt on sen sijaan nippu erilaisia puolustuspoliittisia yhteisymmärrys sopimuksia nato ja eri maiden kanssa. Tästä on herännyt kysymys että onko puolustusvoimain ylipäällikkö lakikoukeroihin ihastunut seko pää kun tällaisen sotkun saanut aikaiseksi.
Venäjän syyttely yksipuolisesti asioista joihin länsi on mitä suuremmissa määrin sekaantunut on aiheuttanut suomen kaupan romahduksen venäjän kanssa ja ihan suomen poliitikkojen yksisilmäissyden takia. Suuri virhe kaikissa suhteissa on puolueettomuuspolitiikasta luopuminen euiin liityttäessä ja naton isäntämaasopimuksen solmimisen takia ja siitä alkanut olemme länttä höpötys.
Suomen poliitikot on arkajalkoja kun ei ole pysyneet puolueettomalla linjalla pelätessään eukavereiden pilkkaa siitä ja niinpä poliitikot on nyt tällä veivaroinnilla hovikelpoisia eussa joka ei kuitenkaan itsekään ole arvojensa takanaa vaan vain sanoo niin.
Haluaisin uskoa, että tässä typeryydessä halki koko poliittisen kentän olisi kyse vain rahasta, ja pelissä johon kerran lähdetty mukana rimpuilusta, eikä muutaman vallankahvassa olijan omista motiiveista. Päättäjät ei uskalla keikuttaa venettä, kun kerran siihen kyytiin hypätty, niin pelaavat ase ostoineen, ilmasto huolineen, yhteisine peikkoineen ja kaiken yhteisen myyden loppuun saakka. Peli kattaa niin laajasti koko kerska kulttuurimme ettei lottokansa ole valmis siitä myöskään luopumaan. Väkivaltakoneiston, joka jo paikalla kimppuun saaminen olisi hyvin todennäköistä, jos pelistä pyrkisi kesken pois. Pelin pyörittäjät valvovat kaikkea niin tarkoin ja ovat myös paikanpäällä varmistamassa ettei ole mahdollista edes suunnitella pelistä luopumista.
Euron mukana päästiin pöytiin joissa panokset pienelle suomelle liian suuret ja nyt vain katotaan millon pöytä menee nurin, ja millainen kipuilu siitä syntyy.
Is White Genocide Possible?
By Paul Craig Roberts
… So, the answer to the question is yes, white genocide is possible. Indeed, the preparations are already underway. Depending on where they live, white Americans mainly see white people, and what I have written will seem a fantasy to them, just as Lenin and the Bolsheviks seemed a fantasy to the Russian liberals who overthrew the Tsar. The facts, however, are unfavorable to a demonized white population that is a small percentage of the world’s population. Already in America a person can prove his or her moral superiority by demonizing white people.
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=193548
———-
Is Genocide of the Finnish People Possible?
… Yes, it is. The preparations are already underway.
Saksalaisia julkisia medioita seuraten Suomen propagandamedia Yle jätti tänään meille kertomatta Macronin ja Putinin tapaamisesta esimerkiksi Macronin sanat Venäjä
eurooppalaisena valtana (europäische Macht). Puheessaan Macron käytti lisäksi de Gaullen ilmaisua, Eurooppa Lissabonista Vladivostokkiin.Suuri muutos on jo alkanut vaikka kokoomus kuinka sulkee siltä silmänsä. Kokoomus taisi jopa uskoa että Tanska myisi Grönlannin Trumpille.
Lienee hyvinkin totta Suomenkin suhteen kun sanotaan, politiikka tuhoaa talouden.
TRUMP aukoili päätään pelkällä tutulla huumorillaan, halutessaan ostaa Grönlandin USAn tukikohdaksi ? Tanskan naiset riehaantuivat siitä aivan tarpeettomasti, onhan jenkeillä siellä saarella jo muutenkin ”tukikohtansa”.
Kummallisen hidasta muutamien ”tosikkojen ymmärtämättömyytensä takia”, tehdä selvyys milloin TRUMP on tosissaan, ja toisaalla laskee vaikka mitä
suustaan, joka ei kuulu jäykille politikoille. Se kaikki tuo virkistävää vaihtelua
synkkään ilmapiiriin. Nauru pidentää ikää, sanottiin ennenvanhaan.
”Siinä missä omat länsimieliset poliitikkomme jaksavat jankuttaa läntisistä arvoista ja niiden turvaamisesta, [George] Friedman puhuu läntisen imperiumin etujen turvaamisesta. Ero on merkittävä, sillä viime kädessä nuo edut ovat kaupallisia.”
”… Friedmanille ’vapaa maailma’ tarkoittaa kaikkien kaupan esteiden purkamista amerikkalaisten suuryritysten tieltä.”
Yllä kaksi lainausta, jotka riisuvat paljaaksi ’läntiset arvot’ -stiiknafuulian taustalla olevat todelliset kovat arvot. Mielenkiintoista on nähdä myös amerikkalaisten kahtalainen näkemys Natosta, jotka molemmat näkemykset päätyvät nyky-Naton hyödyttömyyteen USA:n kannalta.
Suomalainen valtamedia ylläpitää amerikkalaisen Main Stream Median perifeerisenä kaiutinyksikkönä sinnikkäästi uskoa ’läntisiin arvoihin’, jotka ovat lopulta vain amerikkalaisten ajatuspajojen kehittämä tarinakokonaisuus läntisten ihmismassojen kurissapitämiseksi. Valitettavan suuri osa älymystöä tulee handlatuksi siinä sivussa.
Ahti Valkeapään artikkelisarjan avaus on suorastaan riemastuttavan älyllinen katsaus globaalin geopolitiikan perusteisiin. Sellaisena se on parasta, mitä suomalaisessa geopoliittisessa keskustelussa on viime vuosina esitetty.
Läntiset arvot tulevat selkeästi esille suurkaupunkien kaduilla, ja varsinkin Californiassa, missä ”kaduilla asuvat MIINOITTAVAT jalkakäytävät ihmispaskoilla”.
Erillaisten sairausten palatessa päiväjärjestykseen, saasteiden sekä rottien takia. Sadevesi kuljettaa raakaa viemäri-sotkua uimarannoille, missä ihmisten on mukavaa RUSKETTUA auringossa? Näytetäänkö niitä kauhukuvia Suomessa ollenkaan, vai pidetäänkö kaikki salassa kansalta?
Perikatoa edeltää aina arvojen rappio — nyt jylläävät Talmudin arvot
A Dresden conference shows how Jewish hegemony was a fait accompli 137 years ago, and explains why the West’s racial cohesion and Christian heritage are under vicious attack.
Revue Internationale des sociétés secrétes, April 1937
(Slightly revised from Jan 6, 2016 )
by Henry Makow Ph.D.
The last significant effort to defend Christian national values was the “First International Anti-Jewish Conference” held in Dresden in September 1882.
The conference attracted 300 prominent businessmen, aristocrats, politicians, clergy, lawyers, physicians, farmers and intellectuals from Germany, Austria, Hungry and Russia. They produced a manifesto addressed to “the Governments and Peoples of Christian Nations Threatened by Judaism“ which shows how Jewish hegemony was a fait accompli 137 years ago, and explains why the West’s racial cohesion and Christian heritage are in serious disarray.
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=98872
Miten tähän on tultu
http://www.unz.com/article/reflections-on-hilaire-bellocs-the-jews-1922/
Tää oli hyvä )) Totuus joskus paljastuu ja silloin jos sama meininki jatkuu niin päät kääntyy itään )))) On meidän kansa niin vedätettävissä. Korvat auki ja kuunnelkaa.
Pieni yksityiskohta
”… Yhdysvalloissa kongressilla on oikeasti valtaa, toisin kuin esimerkiksi Suomen eduskunnalla. Ainoa yhteinen tekijä lienee siinä, että myös Suomessa kansanedustajat tekevät kaikkensa tullakseen uudelleenvalituiksi. ”
Onhan eduskunnalla valtaa. Se on ylin vallankäyttäjä maassa mutta kun kansanedustajalle tärkeintä on varmistaa uudelleen valintansa niin kaikki vinoutuu siinä.
Maan asioiden hoito jää toissijaiseksi.
Jos kansanedustajan virka olisi aina vain määräaikainen eikä uusi valinta mahdollista niin se muuttaisi koko työn luonteen kun voisi keskittyä vain maan asioiden hoitoon eikä oman ’hillotolpan’ nuoleskeluun.
Sama peli puolueiden kanssa. Tärkeintä varmistaa oma kannatus ja valta. Siksi suuret puheet ja vähän tekoja.
KANSATTOMAN ISÄNMAATTOMAN Kokoomuksen Vapaavuoren ja viherkommunisti, natsittaja-sisäministeri Ohisalon yhteinen unelma ”värikkäästä” SuOMALIASTA on hyvää vauhtia toteutumassa:
”Joillain Helsingin alueilla jo liki 40 prosenttia vieraskielisiä, osalla kasvu huimaa vuodesta 2010 – ”Muutamia huolestuttavia merkkejä””,
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/793170-joillain-helsingin-alueilla-jo-liki-40-prosenttia-vieraskielisia-osalla-kasvu?fbclid=IwAR2UfQyL036d0q-bgym6iltKFtFCFn3VaVavGE-bFTe-Gr8yG8Qok9ZcXjU
Pelkkä rahallinen hinta siitä on jo tällä hetkellä yli 3 miljardia euroa vuodessa, joka tarkoittaa KOROLLISEN ULKOMAANVELKAMME lisäystä vastaavalla summalla – puhumattakaan maahamme tunkeutumaan päästettyjen miehittäjä-barbaarien suhteellisesti moninkertaisesta raiskaus- ja muusta rikollisuudesta kantasuomalaisiin verrattuna.
Ks. myös http://www.velkakello.fi
Olli Pusa: ”Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?
Jostakin syystä eurooppalaiset poliitikot (määräyksestä?) ajavat valtavaa maahanmuuttoa Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta. Vaikea ymmärtää, mitä järkeä tässä maahanmuutossa on?
Tulijat ovat pääasiassa kouluttamattomia ja kielitaidottomia. Parhaillaan on käynnissä muutos, jossa tekoäly ja automaatio tuhoavat 5-10 vuodessa suurimman osan sellaisista työpaikoista, joihin tulijat voisivat työllistyä. Eli työvoimaa ei tule, sen sijaan eurooppalaisille jää vuosikymmeniksi heidän elättämisvelvollisuutensa.
Tulijat aiheuttavat valtavan määrän kustannuksia, joka johtaa eurooppalaisten elintason laskuun. Tutkimukset osoittavat, että tulijoiden lapset vaikuttavat kielteisesti koulujen toimintaan. He oppivat huonosti, liittoutuvat samanuskoisten kanssa ja pahimmillaan terrorisoivat kouluja. Ruotsissa monissa maahanmuuttajalähiöissä on valtavia vaikeuksia saada opettajia kouluihin. Mikä on tämän koulutuksen rapautumisen vaikutus eurooppalaisten maiden kilpailukykyyn tulevaisuudessa? Tuhoisa.
Entä sitten yhteiskuntarauha? Ruotsissa lähes kaikki raiskaukset aiheuttavat maahanmuuttajat Afrikasta ja islamilaisista maista. Monissa maahanmuuttajalähiöissä poliisin ja pelastushenkilöstön toimintamahdollisuudet ovat olemattomat. Ammuskelu, räjähdykset, autojen polttaminen ja väkivalta ovat jokapäiväistä – vaikka suomalainen valtamedia sitä yrittääkin pimittää…”
Koko artikkeli: https://oikeamedia.com/o1-118405
Tätä faktaa kyllä riittää mutta se ei herätä kansaa.
Pääsyy on kansanedustajissa, siis eduskunnassa. Se on ylin vallankäyttäjä maassa ja voisi kävellä hallituksen ja presidentin yli mutta se ei tee sitä vaan edustajat keskittyvät vain oman puolueen ja edun turvaamiseen.
Niin kauan kun näin voi jatkua on turha ruikuttaa maan kovaa kohtaloa. Se ei muutu ellei sen eteen tehdä mitään.
Suomessa ei mikään muutu kun täällä ei ole ainesta joka tekisi jotain ongelmien eteen.
Persutkin ovat kontrolloitu oppositio joka ei tartu itse ongelmaan eli haittamaahanmuuton syihin (zio-masonic mafian islamia vastaan käymään sotaan) vaan syyttelee vain islamia kaikesta ja lisää kannatustaan varsin kyseenalaisin menetelmin lietsomalla vihaa väärään kohteeseen Oikean median tuella.
https://beta.oikeamedia.com/o1-118615
Ja Persut myös antavat siunauksensa eu- sekä natoeliitin puuhille mikä kertoo kenen asialla ovat.
Mikäs nykyinen eduskuntapuolue tarttuu heittamaahanmuuton syihin?
Millään eduskunnan ulkopuolisella puolueella ei ole mitään mahdollisuutta tarttua haittamaahanmuuton syihin siten, että jotain konkreettista tulosta syntyisi.
Sinun persuvihainen lietsontasi sataa vain kantasuomalaisten etnistä kansanmurhaa tukevien maanpetturipuolueiden laariin.
Kyllä niistä EU:n alueelle tunkeutuneista muslimiraiskaajista ja -murhamiehistä on saatu ihan riittävästi näyttöä Suomessakin, joten niitä on turha yrittää puolustella.
Kuka nostaisi NATOn pöydälle? Puola, Romania ovat valmiit ottamaan osumaa Yhdysvaltojen puolesta. Suomi myös? Mitä helvettiä meidän joukot tekevät Afganistanissa vartioimassa CIAn unikkopeltoja tai Irakissa NATOn jalkaväkenä ISIS joukkojen rinnalla. Sitten vielä pitäisi tuhlata miljardit käyttökelvottomiin hävittäjiin. Tämä kaikki, jotta pääsisimme NATOn viidennen artiklan piiriin. Trump kysyy – mikä artikla, mikä nato?
Suomessa on ollut presidentteinä huppaukkoja jotka mieluiten hoitaa muiden asiota kuin suomen asioita ja armeija on ollut halukas lähettämään joukkoja ulkomaille että herrahissi nostaisi uusia kaluunaherroja. Putinin vierailulla oli hupainen välikohtaus kun Putin sanoi että usa tuo keskipitkän matkan ohjuksia eurooppaan ja Sauli sanoi siihen että ei usa tuo uusia ohjuksia eurooppaan niinkuin asia olisi jotenkin suomen presidentille kuuluva asia ja tuntui että Saulilta pääsi asissa hätävalhe. Putin sanoi että usa ei ole sanonut ettei se tuo uusia ohjuksia eurooppaan. Vierailu oli tavanomainen vierailu joka ei edistänyt venäjän ja suomen suhteita mitenkään vaan saulimaisesti asialistalla oli musta hiili ja edellisellä kerralla transponderit, jotka ei johtaneet miään mihinkään. Sauli on lännen mies jolle itä on vain välttämätön paha eun kannan mukaan vaikka sitä ei itsenäisen jäsenmaan tarvitse noudattaa.
” Putinin vierailulla oli hupainen välikohtaus kun Putin sanoi että usa tuo keskipitkän matkan ohjuksia eurooppaan ja Sauli sanoi siihen että ei usa tuo uusia ohjuksia eurooppaan niinkuin asia olisi jotenkin suomen presidentille kuuluva asia ja tuntui että Saulilta pääsi asiassa hätävalhe”
Eikö Sauli Niinistö tiennyt?
” Russlands Befürchtungen scheinen sich zu bewahrheiten. Der US-Raketentest vom Sonntag belegt, dass das in Europa stationierte „Raketenabwehrsystem“ offensiv gegen Russland eingesetzt werden könnte”.
Jatko-osa Truth_hunter 22.8.2019 at 13:20 kommenttiin
— Ydinkysymys ihmiskunnan kannalta lienee pystyykö zio-masonic mafia luomaan oman imperiuminsa ja valloittamaan maailman – mikä on sen perimmäinen tavoite ja kaikkein määräävin maailmanpolitiikkaa ohjaava tekijä – vai johtaako tuo kyltymätön vallanhimo sen omaan ja ihmiskunnan tuhoon.
Sitä pohditaan yllä tuon alemman linkin hyvässä ja asian ytimeen tarttuvassa artikkelissa
…The author argues that Jews too have a duty to perform in ceasing the ethnic conflict. They must end their “foolish and dangerous habit of secrecy and the irritating expression of superiority (271).” They may remain among us, but must form Jewish institutions that openly speak for Jewish interests, with no claims or pretensions to any other interests or values (273).
They should permit open scrutiny of their interests if they wish to participate in the national, political and economic life of their host nation. Special courts of mixed character should be established to deal with conflicts and disputes between Jews and non-Jews, and these courts should be founded on acknowledgment of the mutual causes of friction between the two peoples.
To ensure the endurance of this state of affairs, these developments should arise from a social movement before they are made law. It should not be imposed from above, but arise from the will of the people…..
… Are Belloc’s proposals practical? That remains to be seen. But ”The Jews”, his general assessment of the longest ethnic conflict engaged in by the European peoples, is, almost a century after it was written, a prophetic, informative, concise and powerful summary of issues which retain a painful relevance.
It deserves more recognition and deeper study. For my part, I have been inspired by Belloc’s work to produce a kind of companion book, which will offer greater detail, and some correctives to the original, in light of the century which has since passed….
http://www.unz.com/book/hilaire_belloc__the-jews/