Tässä neliosaisessa artikkelisarjassa käsitellään geopoliittisten todellisuuksien paluuta maailmanpolitiikkaan, ja niiden vaikutusta Suomeen. Kaksi ensimmäistä osaa keskittyy George Friedmanin, geopoliittisten ajatuspajojen Stratfor ja Geopolitical Futures perustajan, näkemyksiin atlanttisista suhteista ja Yhdysvaltain strategisista perusperiaatteista. Kolmas osa käsittelee Georgian konflikteja viime vuosikymmenillä, ja viimeinen osa sitä miten tämä kaikki liittyy myös Suomeen.
Kun pienet Kaukasian tasavallat Etelä-Ossetia ja Abkhazia ovat pyrkineet eroon Georgiasta[1,2], oli Georgia sitten atlanttisen merivallan vaikutuspiirissä tai ei, niin nämä pyrkimykset ovat lähteneet näiden kansojen omista tarpeista. Siinä missä atlanttinen valta on yrittänyt pitää ne osina länteen kallellaan olevaa Georgiaa, on Venäjä tukenut niiden itsenäisyyttä, nähden Etelä-Ossetian ja Abkhazian ikään kuin pieninä puskureina puskurivaltio Georgiaa vastaan. Näin nähtynä myös asetelma Ukrainan, Donbassin ja Venäjän välillä on vastaava.
Tämä kuvastaa olennaista eroa siinä miten atlanttinen valta ja Venäjä näkevät puskuri- eli reunavaltioiden roolin. Atlanttiselle vallalle on tärkeää omia ne itselleen, jalansijaksi Venäjää vastaan, koska atlanttinen valta on pitäytynyt aina näihin päiviin asti vanhoissa geopoliittisissa doktriineissa, jotka korostavat reunavaltioiden hallinnan tärkeyttä.
Venäjä tarkastelee reunavaltioiden merkitystä eri kannalta, Alexander Duginin sanoin[3]:
”Me [Venäjä] voimme tehdä reunamaan itsellemme turvalliseksi valloittamatta sitä, mikä [valloittaminen] onkin mahdotonta, hankkimalla ystäviä ja synnyttämällä alliansseja[…] ja siten se [reunamaa] tulee enemmän ja enemmän riippumattomaksi merivallasta.”
Mielestäni näissä lauseissa piilee Suomen strategisen turvallisuusajattelun perusta. Venäjälle reunavaltioiden kontrolloiminen ei ole ydinkysymys. Ydinkysymys on, että reunavaltio ei kuulu atlanttiseen piiriin ja muodostu siten Puolan ja Romanian lailla mahdolliseksi hyökkäysalustaksi Venäjää vastaan.
Puhuessaan puskurivaltioista luennollaan Danube Institutessa Budapestissä[4] George Friedman mainitsi samassa yhteydessä useita valtioita Venäjän länsirajoilta, mm. Baltian maat, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Georgian. On huomionarvoista, että hän jätti mainitsematta Suomen, jolla on pidempi länsiraja Venäjän kanssa kuin yhdelläkään yllä mainitusta maista. Tämä viitannee siihen mistä myös poliitikkomme ovat jo pitkään puhuneet: Suomi kuuluu lujasti länteen, läntiseen arvoyhteisöön, jossa hallitsevat liberaalit läntiset arvot.
En nyt aio tällä kertaa kirjoittaa näistä kyseisistä arvoista sen enempää. Valistunut lukija on varmasti selvillä siitä, mitä kaikkea noiden arvojen myötä on maahamme tullut. Totean vain sen, että olisi jo korkea aika esittää se kysymys, että ovatko nuo arvot myös meidän arvojamme, vai onko meidät vain aivopesty uskomaan siihen? Luulisin, että tämä on yksi ydinkysymyksistä.
SUURI OSA SUOMALAISISTA vastustaa nykyistä läntisten arvojen myötä saapunutta muutosta. Lähinnä vain ne, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan siitä taloudellista hyötyä, kannattavat sitä. Mutta silti on kuin miltei koko maa olisi sairastunut Tukholman syndroomaan. Samaistunut läntisiin valloittajiinsa, näiden symboleihin ja elämäntapaan, joka yli kaiken muun painottaa taloudellista hyvinvointia.
Kuitenkaan tämä maa ei voi hyvin. Se paljon puhuttu hyvinvointi, joka meille luvattiin liberaalin demokratian myötä, oikeastaan vain peittää alleen koko ajan kasvavan pahoinvoinnin. Alkoholismi, huumeiden käyttö, lisääntynyt mielialalääkkeiden käyttö ja avioerot ovat vain oireita jostain. Ja ne, jotka pahoinvoivat, eivät usein itsekään ymmärrä syytä huonoon oloonsa kuluttaessaan purkkikaupalla psyykenlääkkeitä ja huimia määriä alkoholia. Ehkä elämä suomalaisessa nykytodellisuudesta on monelle liian raskas taakka? Mutta kun samanaikaisesti esimerkiksi lääketeollisuuden katteet vain komistuvat, niin tuskinpa parannusta on näköpiirissä. Ei ainakaan läntisessä horisontissa.
Miten tämä kaikki voisi sitten liittyä geopolitiikkaan? Yksi keskeisimmistä asianpuolista, liittyen geopolitiikkaan, on kauppareittien ja luonnonvaroiltaan rikkaiden alueiden hallinta. Ja tämä hallinta, joka ennen toteutettiin lähinnä veristen sotien kautta, toteutetaan nykyisin myös värivallankumouksilla ja istuttamalla globaali, liberaali, arvomaailma kansoihin. Silti ne samat geopoliittiset periaatteet, jotka ohjasivat kolonialistista länttä, ohjaavat myös globalisaatiota. Atlanttinen merivalta taistelee edelleen Euraasian maavaltaa vastaan, mutta Intian kauppakomppanian[5] roolin ovat nyt ottaneet globaalit suuryritykset.
Samoin kuin kolonialismi brittiläisti Intian, niin globalisaatio läntistää ne maat, jotka se valloittaa. Koska merivallalle on olennaista synnyttää globaaleja suuryrityksiä suosiva toimintaympäristö, on tärkeää muokata liberaalidemokratian omaksuneiden maiden lainsäädäntöä ja synnyttää niihin mielipideilmasto, joka asettaa ensisijaiseksi kulutusta suosivan elämäntavan. Näitä tarkoitusperiä varten kansoille tyrkytetään halpoja lainoja – sekä valtioille että kuluttajille. Globaalit markkinat tyrehtyvät, jos kuluttajilta häviää ostovoima.
SISÄMINISTERI MARIA OHISALO puhui siitä miten ”turvapaikan hakeminen on perusoikeus maailmanlaajuisesti”[6], mutta täsmällisempi ilmaisu olisi ollut, että ”kuluttaminen on perusoikeus maailmanlaajuisesti.” Läntisten arvojen hallitsema nyky-Suomi tarvitsee lisää halpatyövoimaa ja kuluttajia. Miksi muuten nämä hyvinvoivilta vaikuttavat ja parhaassa työiässä olevat nuoret arabimiehet olisivat täällä? Ja mikäli eivät tee töitä, niin sitten kuluttavat. Sillä ostovoima, perusoikeus kuluttaa, taataan vaikka sosiaalituilla jos ei muuten.
Maahanmuuttoa ei pitäisi nähdä muussa kuin taloudellisesssa valossa, koska taloudelliset tekijät painavat vaakakupissa enemmän kuin ideologiset.
Atlanttinen merivalta on kaupankäyntiin perustuva sivilisaatio. Sen intresseissä on puolustaa markkinoiden etua, yli kaiken. Siksi myös globaali arvomaailma tulee sopeuttaa palvelemaan näitä intressejä. Ja kaikki mikä nousee vastustamaan näitä arvoja ja siten pyrkii asettamaan kasvulle rajoja, oli se sitten kristillisyyden tai kansallismielisyyden nousu tai erilainen sivilisaatiomalli, on merivallan näkökulmasta murskattava.
LÄNTISET ARVOT OVAT FINANSSITALOUDEN KAUPPAREITTEJÄ ja yhtä olennaisia merivallalle kuin esimerkiksi Suezin kanava, joka lyhensi merimatkaa Lontoosta Singaporeen useita tuhansia kilometrejä. Kun kanava siirtyi 1888 Englannin protektoriaatiksi, britit lähettivät joukkoja suojelemaan sitä.[7] Samanaikaisesti kanava avattiin myös kansainväliselle kaupalle, ja sen myötä kansainvälinen kauppa siirtyi atlanttisen merivallan hallintaan.
Myös meidän aikanamme joukkoja on tarvittu merivallan intressien suojelemiseksi Jugoslaviassa, Libyassa, etc. Lista on pitkä. Ero on vain siinä, että näitä intressejä suojellaan nykyisin ”demokratian” ja ”arvojen” nimissä. Geopolitiikka, viime kädessä oppi läntisen merivallan strategisten intressien turvaamisesta, ei ole hävinnyt mihinkään kommunismin romahdettua. Sen ideologinen vastakkainasettelu on vain siirtynyt arvoihin.
Nykyinen geopoliittinen törmäyskurssi on vaarallisempi kuin koskaan aikaisemmin. Venäjä ei ole enää merivallalle pelkästään resursseista rikas ja hyödynnettävä suuri maa, saalis, kuten se oli 90-luvulla. Putinin itsenäiseen asemaan ja omavaraisuuteen kurottava Venäjä on suoranainen uhka merivallan kaupallisille intresseille. Ja sitä myötä Suomi on jäänyt turvallisuuspoliittiseen limboon, puserruksiin geopoliittisten mannerlaattojen väliin.
ARTIKKELIN OTSIKKO voisi yhtä hyvin kuulua: ”Suomi läntisten arvojen puristuksessa.” Ehkä se olisi jopa parempi otsikko. Läntiset arvot ja vaihtoehdottomuus ovat hyvää vauhtia tuhoamassa Suomea. Tällä maalla ei ole minkäänlaista visiota, tulevaisuutta, eikä sisäistä poliittista voimaa, joka nostaisi sen suosta. Muutos voisi lähteä vain siitä, että suomalaiset eivät enää antaudu tälle massiiviselle valheelle, joka hallitsee länttä.
Vaikka Etelä-Ossetia ja Abkhazia ovat pieniä ja köyhiä, ja niiden itsenäisyys hauras, niin silti niillä molemmilla on jotain, jota tältä ”hyvinvoivalta” Suomelta puuttuu. Yli kaiken toivoa, uskoa ja rohkeutta tarttua omaan kohtaloonsa. Miksi meistä on tullut tämmöinen kynnysmatto? Vaikka geopoliittiset mannerlaatat järkkyvät, Suomen tulisi vihdoin ja viimein nousta ja oppia seisomaan omilla jaloillaan.
Viitteet
[1] RT Documentary: https://rtd.rt.com/series/seeking-recognition-documentary-series-unrecognised-republic/south-ossetia-legacy-of-conflict/
[2] RT Documentary: https://rtd.rt.com/series/seeking-recognition-documentary-series-unrecognised-republic/unrecognized-republics-abkhazia/
[3] Alexander Dugin (2018): Geopolitics: Theories, Concepts, Schools, and Debates, Lecture 2: Geopolitics
[4] George Friedman | Danube Institute (12.4.2018), video: Geopolitics Matter 6/6
[5] Wikipedia: Englannin_Itä-Intian_kauppakomppania
[6] Mika Koskinen | Iltalehti (26.8.2019): Sisäministeri Ohisalo: Turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle
[7] Wikipedia: Suezin_kanava
Artikkelikuva: Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, 1897
Ahti Valkeapään kirjoitussarjan neljäs osa päätyy Suomen aseman ja tulevaisuuden pohdiskeluun. Aiemmin käsitellyt reunavaltiot — Etelä-Ossetia ja Abkhazia — antavat viitteitä Suomenkin asemoitumiselle.
Oleellinen kysymys on: antautuminen vai itsenäisyys?
Suomen eliitti on kulkenut pitkälti antautumisen tietä. Sauli Niinistön johdolla on hilauduttu Naton ja USA:n kylkeen niin ettei oikein hajurakoakaan ole jäänyt. Päällimmäisin arvon mittari eli rahahan siinä haisee. Eliitti kuvittelee siinä ideologisessa ympäristössä kykenevänsä parhaiten turvaamaan omaisuutensa ja lisäämään sitä.
Itsenäisyys on jäänyt verraten pienen joukon vaalimisen kohteeksi. Kansan syvät rivit eivät ole tässä suhteessa vielä heränneet.
Olipa hyvä ja asioiden ytimeen porautuva kirjoitus erinomaisen sarjan loppuhuipentumana.
Mikä siinä oikein on kun me emme halua oppia omilla jaloilla seisomista ja annamme ulkopuolisten pääoma- ja markkinavoimien ja niiden etuja maassamme ajavien ja niiden lakeijoiksi ryhtyneiden ’omien koirien’ tuhota kulttuurimme ja kenties lopulta itsemme?
Pitääkö syytä hakea geeneistämme vai löytyykö se kehityspsykologian puolelta? Miksei ns. separaatio- ja individuaatioprosessi joka on välttämätön autonomian saavuttamiselle ja symbioottisesta elämästä luopumiselle näytä meiltä onnistuvan vaan tuo symbioottisen elämän vaarallinen imu viehättää ja hallitsee meitä kuin vanhemman tarve pikkulasta?
”… on olennaista synnyttää globaaleja suuryrityksiä suosiva toimintaympäristö, on tärkeää muokata liberaalidemokratian omaksuneiden maiden lainsäädäntöä ja synnyttää niihin mielipideilmasto, joka asettaa ensisijaiseksi kulutusta suosivan elämäntavan. Näitä tarkoitusperiä varten kansoille tyrkytetään halpoja lainoja – sekä valtioille että kuluttajille. ” … ”Läntisten arvojen hallitsema nyky-Suomi tarvitsee lisää halpatyövoimaa ja kuluttajia.”
Tuossa mielestäni kirjoittaja menee asian ytimeen. Se on ’läntistä arvoyhteisöä’ ohjaava tärkein voima koska ilman kuluttajia eivät teollisuuden pyörät pyöri eikä valtavia voittoja kilahda sijoittajien ja keinottelijoiden taskuun. Siksi kultusta pitää kaikin mahdollisin keinoin ylläpitää ja tehostaa ja unohtaa ne riskit joita siihen liittyy. Jopa planeetan ja ihmiskunnan tuhokin.
Tietenkin on pakko kysyä keitä ovat ne jotka tätä haluavat, ketkä ovat riistokapitalismin isäntiä ja haluavat turruttaa ihmiskunnan kulutushyvinvoinnin ja hedonismin samaan tappavaan uneen jossa itse ovat ja onko ihmiskunta avuton ja voimaton tämän eliitin edessä?
Omakohtaisesti olen saanut mielestäni aika realistista tietoa näihin kysymyksiin http://www.unz.com sivuston asioihin syvemmin perehtyneiden artikkeleista, joita olen tännekin linkittänyt ja joita suosittelen. Vahinko vain ettei niitä voi lukea suomenkielisinä.
Valtamedia ei näihin kysymyksiin anna vastausta vaan karttaa niitä kuin kissa kuumaa puuroa.
”… ketkä ovat riistokapitalismin isäntiä ja haluavat turruttaa ihmiskunnan kulutushyvinvoinnin ja hedonismin samaan tappavaan uneen jossa itse ovat”
Tuohon löytyy hyvää suomenkielistäkin tietoa linkin artikkelista
Juutalaiset, pankit, koronkiskonta — Kuka keksi keinottelukapitalismin?
Taloustieteilijä ja sosiologi Werner Sombart on kirjoittanut kokonaisen kirjan juutalaisten ja finanssikapitalismin yhteisestä historiasta otsikolla Die Juden und das Wirtschaftsleben. Sombartin mukaan modernia kapitalismia voi hyvällä syyllä kutsua juutalaiseksi ilmiöksi:
— ”[Juutalaiset ovat] antaneet kapitalistiselle järjestelmälle monia sen tunnusomaisista piirteistä. Juutalaiset ovat kehittäneet monia mekanismeja, joiden avulla nykyinen talousjärjestelmä toimii päivästä toiseen. […]
— Juutalaisten rooli on ollut valtavan tärkeä; juuri he toivat kapitalismin nykyaikaan ja veivät sen loogiseen johtopäätökseensä.”
Sana ”kapitalismi” tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Sombart ei ollut vakuuttunut korulauseista, joiden mukaan kapitalismi tarkoitti vain oikeutta yksityiseen omaisuuteen, oikeudenmukaiseen palkkioon sekä yrittämisen vapauteen. Pikemminkin modernia kapitalismia luonnehtivat sisäpiirikaupat, vapaita markkinoita rajoittavat kansainväliset monopolit sekä eliitin ”ilmaiset lounaat”.
Sombartin mukaan juutalaiset kauppiaat nauttivat erityisoikeudesta, joka takasi heille mahdollisuuden rakentaa kansainvälisiä monopoleja.
http://www.magneettimedia.com/juutalaiset-pankit-koronkiskonta/
Voi tietty sanoa ettei sillä ole merkitystä kuka on kapitalismin kehittänyt mutta ellet tiedä ja tunne niitä jotka sinua riistävät niin et voi tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi.
It is a prerequisite to be successful that people know the truth,specially truth that is widely concealed and easy to unmask. By unmasking some strategies of certain Jewish elites, we can create a safer and more truthful world.
https://russia-insider.com/en/why-it-polite-mention-when-public-figure-jewish/ri26129
Kun tuossa kehaisin Unz-sivustoa niin nyt juuri luin sen nopeasti valtavasti kasvaneesta suosiosta
Unz.com Traffic Surges, Now Larger Than The Nation and New Republic
Ron Unz
https://russia-insider.com/en/unzcom-traffic-surges-now-larger-nation-and-new-republic/ri27558
P.s. Charles Bausmannin Russia Insider (RI) ja Unz-sivusto kirjoittavat paljon samoista asioista.
Tässä tuon artikkelin linkki unz-sivustolla ihan kommenttien takia
http://www.unz.com/announcement/now-surpassing-the-new-republic-and-the-nation/
150 kommenttia kertoo valtavasta suosiosta
Hyvin tiivistetty. Etenkin tuo loppukaneetti. Suomi tosiaan on täysin vailla visiota ja kansa – jopa kansallismieliset – yleensä ottaen aivan pihalla mitä tapahtuu. Puhistaan antiikkista ryssävihaa samalla kun läntinen miehittäjä on tuhoamassa meidät.
Miksi meistä tuli tällaisia? Jotenkin kansamme itsesuojeluvaisto saatiin juurittua kokonaan pois sodanjälkeisenä aikana. Itsesuojeluvaistoon kuuluu pyrkimys suojella mm. omaa kieltä ja kulttuuria, omaa verenperintöä, omia rahoja, taloudellista itsevaltaa ja kyvykkyyttä, omaa uskontoa, lapsia, syntyvyyttä ja perhearvoja jne.
Nyt nuo arvot ovat poissa ja en tiedä mikä kansamme voisi enää pelastaa. Ehkä ihme tai ulkoinen puuttuminen. Siihen asti: every man for himself.
Abhasia ja Etelä-Ossetia eivät ole itsenäisiä, vaikka niitä artikkelissa pyritään kuvaamaan sellaisiksi. Ne ovat tiukasti Venäjän kontrolloimia ja niiden ”itsenäistyminen” oli pitkälti venäläisvaikutusten tuotetta. Molemmissa suoritettiin myös laajat etniset puhdistukset, jolloin georgialaiset, jotka olivat ikiajat asuneet noilla alueilla savustettiin ulos alueilta, niin ikään venäläisten tuella. Venäläisten ote niissä on vahva edelleen, eikä tule vähenemään. Noista ei todellakaan ole Suomelle esimerkiksi missään mielessä.
Oletko käynyt paikan päällä kysymässä mitä mieltä he itse ovat Venäjän antamasta avusta? vai oletko lännen propagandan varassa
Jospa he (kansa, eliitti ei tietenkään ole) ovat tyytyväisiä kun ovat sen turvin voineet itsenäistyä. Aivan kuten Krimin asukkaat.
Entä luuletko että Suomi voisi itsenäistyä ilman että saisi Venäjän tukea pyrkimykselleen joka estäisi Natoa miehittämästä maata mikä muuten on realistinen uhka?
Ihan selvyyden vuoksi tuohon ’että Suomi voisi itsenäistyä’ lauseeseen, että minusta maamme ei ole enää itsenäinen eikä oikein autonominenkaan koska päätäntävalta on muualla ja nimenomaan sellaisella taholla joka ei tue maamme tervettä kehitystä.
Moni on asiasta eri mieltä mutta sille minä en mitään voi jos niin näkee. Minulla kriteerit ovat tiukemmat.
Nimimerkille Minä.
Ahti Valkeapää kuvaa mainitut alueet lähinnä autonomisiksi, jotka pyrkivät itsenäisyyteen. Ja itsenäisyyspyrkimyksessään pyrkivät nimen omaan irti Georgiasta, tukeutuen siinä Venäjään. Kummatkaan alueet eivät ole saaneet itsenäisyydelleen riittävää kansainvälistä tunnustusta.
Itse asiassa Suomen voidaan katsoa olevan esimerkki noille kahdelle valtiolle. Suomihan oli reilun sadan vuoden ajan autonominen osa Venäjää, ja irrottautui onnekkaiden vaiheiden jälkeen itsenäiseksi valtiokseen. Suomi sai autonomiassaan jokseenkin rauhassa kehittää valtiollista valmiuttaan ja vahvistaa omaa kulttuuri-identiteettiään. Ihan ilmeisestikään ei kuitenkaan riittävän vahvaksi, kun osalla kansaa eli lähinnä sen eliitillä on ollut kiire luopua itsenäisyydestä.
Vertailun vuoksi todettakoon, että joidenkuiden mielestä laillinen tapa irrottautua itsenäiseksi valtiokseen on Kosovon esimerkki. Siinähän Nato pommitti Belgradia, kunnes Kosovo saatiin irrotetuksi. Kosovon itsenäisyyden tunnustamisessa ei turhia viivästelty; Suomikin riensi tunnustamaan ensimmäisten joukossa.
Yksi asia on jäänyt vaivaamaan, kaikki ne sodanjälkeiset vuodet, miksi rakennuksilla työläiset olivat valtaosiltaan ”kommunisteja”, haukkuen jokaista paremmin pärjäävää ”Lahtareiksi”? Neuvostoliitto oli ihanne-maa, vaikka sotaakin käytiin heitä vastaan verisesti. Syyt sotaan ovat vieläkin hämärän peitossa, mistä ne ensimmäiset laukaukset ammuttiin, Mainilastako ? Tyrkyttivät sitä punakantista jäsenkirjaakin jokaiseen rakoon. Onko kysymyksessä vain totaalinen epärehellisyys, vai mistä oli kysymys? Olishan se mukavaa saada sekin asia selväksi ”ennen poismenoa”?
Kommunisti on haukkumasana jos kannattaa solidaarisuutta eikä hyväksy kapitalismin riistoa ja oman käden oikeutta.
Lontoossa (City of London) on terroristien pesä, siellä varmaan tiedetään kuka ja miksi ampui ne laukaukset. Kysyhän sieltä, täällä vain spekuloidaan.
Jaa, että miksiköhän raksaduunarit olivat/ovat niin usein ”kommunisteja” vai olivatko/ovatko? Ehkäpä sinusta vain tuntui siltä, toisaalta oliko tuo esim v. 1948 edes mikään ihme. Vuoden 1918 kapinasta ja hirvittävästä punaisten lahtaamisesta, arkibuseerauksesta, sanalla sanoen verilöylystä oli kulunut vasta 30 vuotta. Vanhoja punikkeja oli varmaankin tuohon aikaan töissä rakennuksilla. V 1918 perustettiin Suomen kommunistine puolue (SKP) Moskovassa, Venäjälle paenneiden punakapinallisten toimesta. Tämä uusi työväen puolue SKP sai lailliset toimintaoikeudet Suomen maassa vasta puna-armeijan pantua niin Suomen kuin Saksan fasistit matalaksi. SKP:n jäseniä oli istutettu linnassa ja tapettu niin 20- kuin 30-luvuilla.
Kapinan jälkeen v. 1918 Väinö Tannerin oikeistolaiset sosialidemokraatit valtasivat vanhan sosialidemokraattisen työväenpuolueen. Tanner oli maailman ainoa sosialidemokraatti, joka liittoutui avoimesti natsi-Saksan kanssa. Toisaalta sotivathasn Suomen juutalaisetkin natsien rinnalla ansaiten jopa kolme rautaristiä. Historia on välillä aika irvokasta. 😀
Mitä luulet, eikö paineet ole olleet aikamoiset Suomen kansan syvissä riveissä, kaiken tämän jälkeen. Oliko siis mikään ihme se valtava joukkokannatus minkä SKP sai noustuaan maan alta julkiseen poliittiseen toimintaan. SKP/SKDL:n kannatus nousi heti yli kahteenkymmeneen prosenttiin, liki nykyisiin persulukuihin. 😀
Sotien jälkeenkään SKP:n jäseneksi ei hypätty kuin perunakuoppaan. Puolue oli siihen asti toiminut maan alla ja toimintamuodot olivat sen mukaiset, siltikään puolue ei välttynyt ilmiantajilta ja vasikoilta, jonka seurauksia olivat niin kuolemantuomiot kuin pitkät linnakeikat. Ilmeisesti aina 60-luvun alkuun saakka tarvittiin SKP:n jäseneksi pyrkivälle kolmen jo puolueessa olevan jäsenen suositus.
Tuo mainitsemasi punakantinen jäsenkirja oli varmaankin rakennusliiton jäsenkirja. Kautta aikain jäsenhankinta rakennustyömailla on ollut aika rankaa, mutta se on ymmärrettävää. Jäsenmaksut olivat käsikannossa, ne keräsi aina työmaan luottamusmies palkkapäivänä, koko liitto pyöri silloin pelkien jäsenmaksujen turvin, mitään suuria omaisuuksia ei sotien jälkeisillä ammattiliitoilla ollut.
Johtopäätöksenä voisi siis todeta, ettei raksaduunareita sotien jälkeen yritetty sanghaijata SKP:n vaan saada liittymään ammattiliitton. 😀
Poliittinen eliitti Suomessa on asemoinut Suomen länteen ihan omin päin ja puolueiden arvot on muuttuneet lännen arvojen kanssa yhtenäväisiksi laidasta laitaan. Lännen arvot kuitenkin on niin ehdottomat että näivettää oman pään käyttöä ja kuri lännen valtioiden kesken on ehdoton että niiden joukossa ei soraääniä kuulu olipa asia mikä tahansa.
Käytännön tasolla arvot näkyy yhtenäisenä lännen arvojen mukaisena uutisointina ja ihmisten elämistä tässä mielipideilmastossa jonka totuusarvo on kyseenalainen mutta ihmisten mielestä täyttä totta.
Lännen touhujen seurauksena tulevat pakolaiset on humanitaarista ottaa vastaan arvojen mukaisesti ja tietenkin lännen sotiin osallistuminen on myös arvojen mukaista. Sanktiot ja lännen suorittamat presidentin vaihdot on arvojen mukaista samoin kuin korruptioon käytetyt rahat. Lännen arvojen mukaista on pitää etäisyyttä Venäjään ja liittoutua sitä vastaan vaikka se vähensi kauppaa ratkaisevasti ja osallistua venäjän vastaisiin pakotteisiin vaikka perusteita ei ole.
Elämme arvokasta aikaa lännen osana.
Tämän kaiken kirjoitetun pitäisi olla ”selvää kauraa” kaikille jotka muistavat historiamme ja ymmärtävät geopoliittisen asemamme, mutta nykypolvelle jolla ei viime maailmansodan seurauksista ole oma kohtaisia kokemuksia se ei ilmeisesti näin ole, koska he on koulutettu juuri tämän atlanttisen vallan hegemoniassa syöttämällä opintojen välissä viihteenä Hollywoodin muokkaamaa russophobiaa.
Tämän päivän päättäjät tuntuvat olevan täydellisesti irti realismista, piittaamattomia tekostensa seuraamuksista, juuri sellaisia joilla ei ole vastuuta maalleen ja kansalleen, ovat kuin tuuliviirejä vailla päämäärää valmiina jokaisen tuulenpuuskan matkaan jolta vaan saa parhaimman oma kohtaisen evästyksen.
Ovatkohan edes viitsineet tutustua vanhojen Valtiomiestemme Paasikiven ja Kekkosen opetuksiin joiden pohjalta maamme nousi kunnioitettuun asemaan Itsenäisenä Kansallisena Valtiona.
Karmivaa on tämän päivän tunarointi!
Tr. Hunter, eiköhän ne vastaukset ole jossakin ”Suomenlinnan arkistoissa” homehtumassa, kunnes ne ovat niin pilaantuneet, ettei niistä saa mitään selvyyttä.
Milloinkas kasalle on mitään totuuksia ilmoitettu, jos on, niin se meni ohi korvieni.
Geopoliittinen puristus johtuu Suomessa EUiin liittymisessä ja Suomen NATOn isäntäsopimuksesta, jotka on ulkoistaneet Suomen poliittisen ja sotilaallisen vallan Suomen ulkopuolelle. Tällöin Suomesta on tullut tyhjiö joka on nyt täyttynyt EUlla ja NATOlla ja kaikella niiden tuomalla paskalla. Tässä tilanteessa Suomessa puristus on siirtynyt itärajalle kansan tahdon vastaisesti ja syylliset siihen on vallansiirron hyväksynyt Suomen poliittinen eliitti. Tämä tilanne ei ole uusi vaan se on tapahtunut jo aikaisemmin Suomelle katastrofisilla seurauksilla.
Jatkuvan ihmetyksen aihe on miten näin Suomelle on päässyt käymään ja miten vastuuttomia Suomen politiikot on ja asiastahan syytetään ännestäjiä. He on kuitenkin hyvässä uskossa äänestäneet valtaan poliitikot jotka ei kuitenkaan ole selittäneet äänestäjilleen mitä heidän ajamista asioista seuraa vaan on seuranneet omia uskomuksiaan.
”…poliitikot jotka ei kuitenkaan ole selittäneet äänestäjilleen mitä heidän ajamista asioista seuraa …”
Tätäkin siitä on seurannut:
This is how much debt your country has per person — Näin paljon olet velkaa pankkimafialle jota valtio lihottaa kun rahat eivät riitä vaikka rahaa tuhlataan eliitin suuriin palkkoihin.
Tämän velan he ovat sinulle luoneet, se on tullut kuin manulle illallinen
https://www.weforum.org/agenda/2017/10/this-is-how-much-debt-your-country-has-per-person/
Ranskassa pääsee jo häkkiin jos vastustaa laitonta maahanmuuttoa
French Identitarians to be Fined and Jailed for Opposing Illegal Immigration
Meanwhile, Open Borders Lawbreaker Walks Scott-Free
GUILLAUME DUROCHER
Support for illegal immigration runs deep in certain sectors of French society and the political-cultural elite. Politicians who merely enforce the law are heavily demonized as the television stations broadcast tearful images of illegals sent home.
http://www.unz.com/gdurocher/french-identitarians-to-be-fined-and-jailed-for-opposing-illegal-immigration/
Maamme naiskauneus saa ylistystä tässä valkoisen rodun tuhoa vastaan tehdyssä artikkelissa.
Todellakin, miksei senkin avulla voisi puolustaa nyt vakavan uhan alla olevan valkoisen rodun säilymistä…?
The Esthetic Prop Revisited
September 13, 2019/in Featured Articles /by Richard McCulloch
Finnish girls (2014)
In Wilmot Robertson’s watershed book The Dispossessed Majority (1972), in the chapter titled “The Esthetic Prop,”[1] he describes the Esthetic Prop, which he associates most closely with the “Nordic physical ideal,” as a “genetic resource” and “an enduring, deeply-ingrained esthetic preference on the part of most Americans.”[2] It is also a source of White (i.e., European) racial feeling and allegiance and one of the few remaining props supporting the White position:
Can the beauty of our race play a role in our racial salvation, in preventing our racial destruction? Could the beauty of our race provide a significant source of inspiration and motivation for racial preservation and resistance to racial destruction, i.e., motivation for its preservation and resistance to its destruction? Does it have such power? That depends on the extent it is valued, appreciated and loved, not taken for granted as an unchangeable and unthreatened part of our surroundings, and the extent to which the connection between that beauty and the race to which it belongs, and the growing danger to the continued existence of both, is understood.
… a culture and civilization are not disembodied things consisting only of traditions, customs and ideas. They are the products, the extended phenotype, of the genetic endowment of a biological entity with a tangible physical being that exists in the flesh as much as in mind, in body as much as spirit.
… A strong and healthy appreciation of our race, valuing and loving our race, is based on a foundation that includes a well-developed and positive sense of enjoyment and affirmation of its total existence and being, including its physical beauty, and a resulting desire to protect and preserve it as an inseparable part of our desire to protect and preserve our race.
https://www.theoccidentalobserver.net/2019/09/13/the-esthetic-prop-revisited/