Osa sukeltajien kuvaamasta reiästä Estonian rungossa. Lähde: Der Spiegel
Tallinnasta Tukholmaan matkalla olleen autolautta Estonian uppoaminen Itämerellä 28.9.1994 johti 852 ihmisen kuolemaan. Vain 138 onnistuttiin pelastamaan. Suurin osa kuolleista (501) oli ruotsalaisia, ja toiseksi eniten kuoli virolaisia (285). Lautalla menetti henkensä myös 10 suomalaista. Estonian tuho on Euroopan suurin rauhanajan merikatastrofi. Virallisen tutkimusraportin mukaan aluksen nopean uppoamisen aiheutti keulavisiirin irtoaminen kovassa merenkäynnissä.
Heinäkuussa 2019 pariisilainen tuomioistuin hylkäsi Estonian uppoamisen johdosta nostetun siviilikanteen autolautan rakentanutta Meyer Werft -telakkaa sekä Bureau Veritas -auditointiyhtiötä vastaan. Yli tuhat eloonjäänyttä ja uhrien omaista oli vaatinut lähes 41 miljoonan euron korvauksia. Oikeuden mukaan kantajat eivät kyenneet esittämään todisteita tuottamuksellisista virheistä kummankaan yrityksen toiminnassa.
LAIVANRAKENTAJAN KANTA tapahtumiin on ollut selvä jo pitkään. Joulukuun 30. päivänä 1999 Meyer Werftin toimeksiannosta työskennellyt saksalainen tutkimusryhmä, jota johti asianajaja Peter Holtappels, julkisti Ruotsissa yli 1300-sivuisen raportin, jonka mukaan aluksella räjähti kolme pommia. Laivan nopeaan uppoamiseen myötävaikutti lisäksi laivan huono ylläpito.
Saksalaistutkijoiden raporttiin perehtyneet Der Spiegel -lehden toimittajat toteavat 3. tammikuuta 2000 julkaistussa perusteellisessa artikkelissaan, että tutkimusraportti antaa “vahvoja viitteitä” siitä, että autolautta upotettiin kolmella räjähteellä. (Jos saksan kieli ei taivu, Google-kääntäjästä on apua.)
Tutkimusryhmä havaitsi uppoamisen jälkeen kuvatussa “virallisessa” videomateriaalissa laivan rungossa kolme reikää, joihin virallisessa tutkimusraportissa ei oltu kiinnitetty huomiota. Reikien reunoilla rungon metalli oli taittunut poispäin reikien keskipisteestä. Tutkimusryhmän konsultoima, Britannian merivoimissa työskennellyt sukellus- ja räjähdysasiantuntija Brian Braidwood pitää reikiä räjähdysten aiheuttamina, ja saman näkemyksen jakaa niin ikään sotilastaustainen räjähdysasiantuntija Michael Fellows. Elokuussa 2000 saksalaisen journalistin Jutta Raben tiimi kuvasi ja otti metallinäytteitä yhdestä tällaisesta reiästä aluksen rungossa uhmaten hylylle asetettua sukelluskieltoa. Rabe kertoo saaneensa useista tutkimuslaboratorioista vahvistusta räjähdysaineiden jäämistä näytteissä.
VIRON PARLAMENTIN ASETTAMA Estonia-työryhmä myönsi vuonna 2006 virallisesti, että lautalla oli kuljetettu Neuvostoliiton sotilasteknologiaa Tallinnasta Tukholmaan. Työryhmän varapuheenjohtaja totesi, että Estonian uppoamisen ja kuljetuksen välillä saattaa olla yhteys, mutta sen osoittaminen vaatisi Viron ja Ruotsin viranomaisten välisiä lisäselvityksiä.
On esitetty näyttöä siitä, että myös kohtalokkaalla matkalla kuljetettiin arkaluonteista materiaalia Ruotsiin jatkokuljetettavaksi johonkin ”läntiseen maahan” (ks. myös Tapio Kuosma, Tapaus Estonia, 2008, s. 302), vaikka tämä onkin virallisesti kiistetty. Lautalle on kerrottu tuolloin viedyn tullin ohi kaksi kuorma-autollista rahtia Ruotsin puolustusvoimien tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (MUST) jäsenten saattueessa ja Viron puolustusministeriön virkamiesten tieten. Expressen-lehden haastattelussa sukeltaja ja entinen hävittäjälentäjä Anders Jallai kertoo lähteidensä ja tutkimustensa perusteella, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen läntisten tiedustelupalveluiden suuresti kiinnostamia kehittyneitä asejärjestelmiä kuljetettiin Estonialla paljon aiemmin myönnettyä enemmän, ja että Ruotsi oli mukana kuljetuksissa sekä omista intresseistään että NATOn pyynnöstä.
Kirjassaan The Hole: Another Look at the Sinking of the Estonia Ferry on September 28, 1994 tutkiva journalisti Drew Wilson näyttää valokopion Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden viraston NSA:n hänelle 20.1.2004 lähettämästä kirjeestä, jossa virasto kieltäytyy antamasta tietoja kolmesta Estoniaa koskevasta asiakirjasta, koska tiedon antaminen voisi aiheuttaa vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle.
Estonian varustamon on myös väitetty maksaneen suojelurahaa Venäjän mafialle, mutta lopettaneen sen maksamisen Ruotsin ja Viron viranomaisten suosituksesta. Tämän jälkeen mafian kerrotaan uhanneen, että Estonialle tapahtuisi “jotain ikävää”.
Estonian tapauksessa erilaisia väitteitä, kysymyksiä ja kulmakarvoja nostattavia yksityiskohtia tuntuu riittävän loputtomiin. Yksi suurimmista epäilyksen aiheista sekä uhrien omaisille että monille muille ihmisille on ollut se, että Ruotsin, Viron ja Suomen viranomaiset päättivät hyvin nopeasti julistaa Estonian hylyn hautapaikaksi ja pyrkivät ensin jopa peittämään sen betonilla. Kuten Viron presidentille vuonna 2006 osoitetussa avoimessa kirjeessä todetaan, tällainen oli ennenkuulumatonta: kaikissa aiemmissa meri- ja muissa katastrofeissa valtiot olivat tehneet kaikkensa kuolleiden tunnistamiseksi ja saattamiseksi asianmukaisesti haudattavaksi. Monet ovat kokeneet hylyn julistamisen haudaksi uhreja halventavaksi ja osoitukseksi siitä, että tapahtuneessa täytyy olla jotain salattavaa.
ESTONIAN UPPOAMISEN 25-vuotispäivänä Vastavalkea nostaa uudelleen esiin tietokirjailija Tapio Kuosman perinpohjaisen tarkastelun ”Tähtäimessä tapaus MV Estonia”. Sanomalehti Keskisuomalaisen arviossa Kuosman kirjasta Tapaus Estonia Jorma Tuomi-Nikula toteaa seuraavasti: “Kun tuomari luennan jälkeen kysyy, upposiko Estonia vai upotettiinko se, ainakin tämä valamies vastaa empimättä: upotettiin, herra tuomari!”
Vastavalkea rohkaisee jokaista asettumaan Tuomi-Nikulan tavoin valamiehen asemaan ja perehtymään Kuosman niin Vastavalkean artikkelissa kuin muuallakin esittämään aineistoon, tutkimaan tapausta ja tekemään omat johtopäätöksensä.
Suomessa ’Totuus’ on upotettu syvälle merenpohjaan tai maan alle ja päälle kasattu tonneittain multaa ja julistettu paikalle ikuinen ”hautarauha”. Kynttilät paikalle toimittaa suomalainen valtamedia. Kansalaisia asia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Asia liittyy NLn hajoamiseen ja siihen liittyviin teknologian varastamiskähmintöihin ja siinä tietenkin oli mukana usan mukana viro, ruotsi ja suomi. Typerää on tietenkin kuljettaa sotakalustoa matkustajaaluksella ja vielä typerempää varastettua sellaista. Mikä.sitten ollut uppoamiseen liittyvä kuvio niin se jäänee selvittämättä mutta usa ja sen salakuljettaja kaverit viro ruotsi suomi on vastuussa estonian uppoamisesta ja velvollisia maksamaan uhrien omaisille korvaukset ja eikö suomi jonkun summan maksanutkin omille kansalaisilleen olisiko hallinnossa jollain omatunto kolkuttanut. Onko sillä merkitystä mutta estonia upposi vähän ennen euiin liittymistä ja koiviston konklaavin aikaan.
Estonia upposi kahdesta yhteensattumasta, kuten onnettomuudet aina yleensä sattuvat. Suomalaiset myivät Virolle loppuun kuluneen laivan, joka ei enää ollut turvallinen avomeriliikenteeseen, ja laivaa komensivat myrskyssä kokemattomat merimiehet. Molemmat asiat olivat tutkijalautakunnalle mahdottomia julkistaa.
Iltasanomien tämän päivän artikkelista saa kyllä eri käsityksen kun Estonian uppoamisen jälkeen on murhattu ainakin viisi virolaista jotka liittyivät jotenkin Estoniaan. Estonian uppoamisen jälkeen laivalta sukeltajat hakivat laukun jonka sinne toimittut myöhemmin murhattiin samoin paketin Estonialle toimittanut Heikki vaimoineen. Näyttää että Estoniaan liittyviä henkilöitä murhattiin enemmän kuin presidentti Kennedyn murhan jälkeen siihen liittyviä henkilöitä. Ei tunnu oikein tapaturmalta Estonian uppoaminen
Paljon on yhteiskunnan huipulla ja mediassa siivottavaa. ARVOPRESIDENTTI istuu jo 8. vuotta Tiitisen listan päällä ja suojelee maanpettureita Motiivit!? Mätäpaise pitää puhkaista.
Turha miettiä sitä, miksi Estonia upotettiin; tämäkin joukkomurhan motiivit tulevat selviämään vasta silloin, kun uskalletaan tutkia MITÄ tapahtui? Miksi ihmeessä tämä syvä hiljaisuus? Miksi media vielä näiden kaikkien vuosien jälkeenkin vaikenee NATOn Estonian läheisyydessä toteuttamasta ns. ”Search & Rescue” harjoituksesta? NATO on rikollis-organisaatio, kuten myös YK, näiden organisaatioiden tutkimista ihmisten pitäisi vaatia…. sieltä se totuus löytyy.
NATO’s ”Search & Rescue” Exercise:
Although it is seldom mentioned, the Estonia catastrophe occurred on the first day of a 10-day NATO naval exercise called Cooperative Venture 94, in which more than 15 ships and ”a number of maritime aircraft” were prepared to conduct ”humanitarian and search and rescue operations” in nearby waters.
The NATO exercise, which involved 10 NATO member states and the Baltic ”partner” nations of Russia, Sweden, Poland, and Lithuania, was to be staged in the Skagerrak, between Denmark and Norway, and the Norwegian Sea, according to the NATO press release about the exercise from September 16, 1994. The NATO nations who participated in the exercise were Belgium, Canada, Denmark, Germany, Italy, the Netherlands, Norway, Spain, United Kingdom, and the United States. Many other allies and partners sent observers to the exercise, according to the NATO press release.
The fact that Estonia sank as the submarines, ships, planes, personnel, and satellites from the navies of 14 nations were preparing to begin their 10-day ”search and rescue operations” exercise off the coast of Sweden raises several obvious questions that deserve to be answered: First and foremost, if NATO had 15 ships and a number of aircraft assembled and prepared to conduct ”search and rescue operations,” why didn’t NATO assist in the early morning rescue operation for the victims from the Estonia catastrophe?
The Swedish rescue helicopters were ill-prepared and ill-equipped, which resulted in a fatal delay for those waiting to be rescued.
”Were there specially-equipped rescue helicopters or other aircraft that could have assisted?” Drew Wilson, author of The Hole (2006), a book about the Estonia catastrophe, wrote:
Survivors who didn’t die from hypothermia while floating on upturned boats or flotsam in the biting water waited four-six hours for rescue. NATO search-and-rescue personnel and equipment could have saved some lives. Flying time was under 1 hour. Why didn’t they respond to the distress traffic? What happened?
The evidence indicates that the Mayday signals from Estonia had been jammed, as were all radio communications in the area.
ONCE AGAIN: NATO had 14 ships, submarines, aircraft, and personnel from the United States, Europe, Sweden, and Russia assembled near the scene of the sinking of Estonia, Europe’s worst maritime disaster since World War II. The purpose of the NATO exercise included ”search and rescue” operations, yet when disaster struck, NATO did nothing to help. Why? What was NATO doing that was more important than saving the lives of their citizens? Why won’t they even talk about it? If not the citizens, to whom is NATO accountable? What kind of organization is this?
Naton läsnäolo saattaa liittyä siihen että Natolle pudotettiin kontti keulavisiiri avaamalla ja Naton alukset poimi sen merestä ja Estonia upposi tai sitten uponneesta Estoniasta haettiin jotain kun se jollain keinolla oli saatu uppoamaan esim. törmäämällä keulavisiiriin. Kyllähän uppoamisen syy on nyt uponnut Estonian mukana ja selvinnee kunnes joku vuoto asiasta paljastuu.
Naton läsnäolo Estonian uppoamispaikan läheisyydessä on selvittämisen arvoinen asia varsinkin kun se ei osallistunut pelastustoimiin mitenkään joka on ainakin pelastusvelvollisuuden vastainen teko.
”Tutkimusryhmä havaitsi uppoamisen jälkeen kuvatussa “virallisessa” videomateriaalissa laivan rungossa kolme reikää, joihin virallisessa tutkimusraportissa ei oltu kiinnitetty huomiota. Reikien reunoilla rungon metalli oli taittunut poispäin reikien keskipisteestä.”
Kommentti: Nuo reiät ovat irtirevenneen keulavisiirin kiinnityskohtia laivan sisätilassa ja siis keulavisiirin alla. Kun keulavisiiri on kokonaan irtirevennyt, ne näkyvät laivan ulkopuolelle. Metalli on taipunut ”räjähdysmäisesti” ulospäin kun visiirin hydrauliikan osat tulivat visiirin repeämisen yhteydessä laivan sisärungon läpi.
Mutta merkittävää on se, miksi myöhemmin merestä ylösnostetussa visiirissä on törmäysjälki keulassa. Oliko Estonia törmännyt jo ennen lähtöä Tallinnan satama-altaassa toiseen rahtialukseen?
HS:n linkissä on kuvia visiiristä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006254523.html
Saksalais-ruotsalainen oikeustiet.toht. Henning Witte toimi Estonian uhrien omaisten oikeusavustajana. Ilmeisestikin korkeissa asemissa olevat rikolliset pystyivät pitkittämään oikeusprosessia yli 20 vuotta eivätkä uhrien omaiset sittenkään saaneet mitään oikeutta osakseen. Terroriteon ulkopuolisista henkilöistä Wittellä on otaksuttavasti eniten tietoa tapahtumaan liittyen. Seuraavassa on muutama artikkeli Witten sivustolta whitetv.se:
”Röjdykaren Håkan Bergmark såg bombhålet på Estonia kort efter förlisningen”,
http://whitetv.se/en/the-sinking-of-ms-estonia/2187-roejdykaren-hakan-bergmark-sag-bombhalet-pa-estonia-kort-efter-foerlisningen.html
”M/S Estonia största massmordet i svensk historia, underjordisk föreläsning av Henning Witte”,
http://whitetv.se/en/the-sinking-of-ms-estonia/2120-ms-estonia-stoersta-massmordet-i-svensk-historia.html
”Palmemordet och Estonia-massmordet hänger ihop”,
http://whitetv.se/en/the-murder-of-palme/1493-palmemordet-och-estonia-massmordet-haenger-ihop.html
”Estonia-kapten Piht överlevde, Fria Tider under främmande makts censur”,
http://whitetv.se/en/the-sinking-of-ms-estonia.html – Artikkelin alussa mainitaan myös Suomen ruotsinkielisen Ylen tuore uutisointi asiaan littyen: ”Finska Yle kom i natt med en Estonia-sensation:
Trycket för att få i gång en ny Estonia-undersökning ökar i Estland – först nu vågar katastrofens offer ta plats i debatten…”
Yle tietenkään ei kerro, että parisenkymmentä vuotta sitten Estonia-tutkimusten yhteydessä ainakin yksi suomalainenkin asiantuntija pakotettiin valehtelemaan vastoin parempaa tietoaan, terroriteon salaamisesksi.
Witte pitää selvänä, että CIA:n ja Mossadin ohjauksessa toimiva Ruotsin tiedustelupalvelu on ollut ja on edelleen mukana tapaukseen liiittyvässä salaamisessa ja mediakontrollissa.
1 kommentti jonka luin. Egyptiin matkalla ”tavaraa” Mossad hoiti upotuksen..
Kiinnostavia esityksiä, joista meillä täällä USassa ei puhuttu eikä kirjoitettu, muuta kuin pieni takasivun juttu uponneesta laivasta, jonka hydraudillinen keula oli ”itsestään avautunut, päästäen meriveden laivan uumeniin”.Sellainen käsitys meillä on vieläkin ? Siis nekin kuolemat olivat aivan tarpeettomia. Joku oli huolimaton,taikka teki sen tahallaan.
Jännä juttu kun venäjänkään mediat ei paljon uutisoi siitä, olisiko Estonia uponnut usan ja venäjän välisessä ristiaallokossa.
Ruotsalainen insinöörin Anders Björkmanin tutkimus on myös ”unohdettu”:
http://heiwaco.tripod.com/disasterinvestigation.htm
Uhrien omaiset vaativat uutta tutkimusta
”Estonian turmassa kuolleiden omaiset vaativat onnettomuudesta uutta tutkimusta”
HS–AFP
Julkaistu: 28.9. 14:29 , Päivitetty: 28.9. 18:15
https://www.hs.fi/paivanlehti/29092019/art-2000006254497.html
#
Överlevande svensk: Det finns många frågetecken kring Estoniakatastrofen – dags att göra en internationell, oberoende haveriutredning
En av de överlevande svenskarna efter Estoniakatatsrofen är den sedermera kända socialdemokratiska politikern Kent Härstedt. Han anser att det finns många frågetecken kring olyckan; hur kunde Estonia sjunka så snabbt och hur är det möjligt att inget ansvar har utkrävts av någon. Han efterlyser nu en internationell, oberoende haveriutredning.
En minnesceremoni hölls i dag på lördag på Djurgården i Stockholm till minne av Estonias förlisning. Bland annat statsminister Stefan Löfven och kronprinsessan Victoria närvarade vid ceremonin.
Också många anhöriga deltog i minnesceremonin i Stockholm. En av de mest kända överlevande är den sedermera kända socialdemokratiska politikern Kent Härstedt.
Under den oförglömliga natten för 25 år sedan kämpade han för sitt liv tillsammans med Sara Hedrenius som också överlevde olyckan.
Kent Härstedt var en av de 137 passagerarna som överlevde när Estonia förliste.
Kent Härstedt höll ett tal – i ösregnet på Djurgården – där han konstaterade att det finns många frågetecken; hur kunde Estonia sjunka så snabbt och hur kommer det sig att inget ansvar har utkrävts av någon.
Härstedt efterlyste en ny – internationell, oberoende – haveriutredning nu då de flesta av de då ansvariga beslutsfattarna inte finns kvar på sina poster.
– Teknologin har utvecklats. De starkaste känslorna har kanske lagt sig en aning, och det finns utrymme för politiskt mod att ställa saker till rätta, sade Härstedt i sitt tal.
Han önskar nu att alla fakta läggs på bordet och granskas och att det tillsätts en oberoende internationell utredning.
– Låt oss slippa alla konspirationteorier. Låt oss vara en anständig rättsstat där medborgarna har tilltro till att vi ska göra allt för att finna svar och lära oss för framtiden.
– Estonia är för många, många ett öppet sår. Låt oss försöka läka dessa, sade Kent Härstedt i sitt minnestal på Djurgården på lördag.
De utredningar som har gjorts får kritik
Enligt haverikommissionen orsakades olyckan av extremt hårt väder och utslitna gångjärn på fartygets bogvisir.
Enligt utredningarna öppna sig Estonias bogvisir och därefter bogrampen vilket ledde till att vatten strömmade in i båten.
Utredningen har dock ifrågasatts på många håll. Många ser det också som märkligt att Estonia sjönk mycket hastigt – på mindre än en timme.
Det har förflutit 25 år sedan Estonia sjönk nära Utö och 852 personer omkom. Bara 137 människor räddades. Sammanlagt 551 dödsoffer vid Estoniakatastrofen var från Sverige.
(lähde: Maria von Kraemer, Helsingfors: Överlevande svensk: Det finns många frågetecken kring Estoniakatastrofen – dags att göra en internationell, oberoende haveriutredning. Svenska Yle 28.9.2019 https://svenska.yle.fi/artikel/2019/09/28/overlevande-svensk-det-finns-manga-fragetecken-kring-estoniakatastrofen-dags-att)
#
Kent Härstedt: Det som inte kunde ske : Kent Härstedts berättelse om Estoniakatastrofen. Albert Bonniers Förlag 1995.
#
Härstedtin (Estonia-katastrofin) kuvauksen ydinkohdat olen kirjannut tietokirjaani ’Tapaus Estonia’ (Helsinki 2008) ruotsiksi suomenkielisin käännöksin varustettuna.
#
”Yle tietenkään ei kerro, että parisenkymmentä vuotta sitten Estonia-tutkimusten yhteydessä ainakin yksi suomalainenkin asiantuntija pakotettiin valehtelemaan vastoin parempaa tietoaan, terroriteon salaamiseksi” (Totuudenetsijä).
Tuo oli minulle uutinen. Voitko jotenkin valaista enemmän? Kuka tuo asiantuntija oli? Tai edes sitä, mitä viranomaista tai firmaa hän edusti?
#
Kirjassani ’Tapaus Estonia’ teen selkoa Anders Björkmanin selvityksistä ja julkaisuista. Kirjallisuusluettelossani on maininta Björkmanin viidestä julkaisusta. Laivanrakennusinsinööri Anders Björkman on Heiwa Co:n toimitusjohtaja ja meriturvallisuusasiantuntija. Björkman on kertonut tavanneensa viisi tutkintakomission jäsentä tai asiantuntijaa (ja nähnyt heidät silmästä silmään) ja väittää heidän valehdelleen (”bekräftar med sina blickar att de ljuger. Björkman on vakuuttunut, että Estonian kallistumisen ja uppoamisen syynä oli vuptpvesilinjan alapuolella (”läckage under vattenlinjen”). Björkmanin tulkinnan mukaan keulavisiiri putosi sen jälkeen kun alus oli saanut kallostuman. (Auto)ramppi ei ollut missään vaiheessa auki. (”Rampen var aldrig öppen”.)
25 år sedan Estoniakatastrofen
Kravet: Tillsätt ny utredning kring olyckan
Uppdaterat lördag 28 september kl 18.17
Publicerat lördag 28 september kl 13.47
I dag är det tjugofem år sedan Estonia sjönk i Östersjön i hårt oväder då 852 personer omkom. Under ceremonin krävde Kent Härstedt ny utredning kring olyckan.
Under dagen hölls en minnesceremoni på Djurgården i Stockholm till minne för Estonias förlisning där flera personer krävde ny utredning kring olyckan. En av dem var Kent Härstedt som överlevde olyckan.
– Kom till den logiska slutsatsen att tillsätta en oberoende internationell utredning. Låt oss slippa alla konspirationsteorier, låt oss vara en anständig rättsstat där medborgarna har tilltro för att vi gör allt för att finna svar och lära oss för framtiden, säger Kent Härstedt under talet på lördagen.
Det har gått 25 år sedan M/S Estonia sjönk den 28 september 1994 då 852 människor miste livet. Katastrofen som tillhör en av de värsta i Svensk historia berörde många, såväl anhöriga som andra.
Stefan Löfven var på plats samt infrastrukturministern Tomas Eneroth. Även kronprinsessan Victoria närvarade vid ceremonin.
– Estoniakatastrofen skakade om vårt land och påverkade många människor. Alla ni anhöriga bär på en egen unik sorg och vet hur brutal tiden är. Plötsligt har ännu ett år gått utan egna minnen av de vi minns. Vi är här i dag för att hedra de omkomna och de som fattas oss, säger statsminister Stefan Löfven.
Många anhöriga befann sig vid ceremonin för att hedra de människor som omkom. En av dem var Monika Gustavsson vars son Jan Gustavsson miste livet i olyckan.
– Jan gick i bibelskola i Jönköping och de besökte bibelskolan i Tallinn och så var det då på vägen hem då. Han var bara 22 år. Att vara här är viktigt, det är ett sätt att bearbeta sorgen. Det är ju ett jätte trauma som inte fått någon upplösning, säger Monika Gustavsson.
På plats fanns även Sara Hedrenius som överlevde olyckan. 137 personer räddades ur havet under ett svårt räddningsarbete.
– Jag är en av dem som fick komma hem till min familj. Det var en tuff natt som handlade om att överleva, att hantera smärta, kyla och hålla sig fast och vaken och inte tappa hoppet. Olyckan tillät mig först inte att gå vidare som jag ville, berättar Sara Hedrenius om det trauma hon upplevt.
På plats fanns även Harald Setsaas från Norge vars sexårige son omkom i katastrofen. Han berättar om saknaden efter sin son.
– Att mista ett barn är att mista en del av dig. Att aldrig mer få svara på de många frågor du hade gör ont. Men jag tar dina frågor vidare och jag ger mig aldrig, säger han.
Dagen uppmärksammas även hos grannländerna Finland och Estland.
Men tjugofem år efter förlisningen kvarstår många frågetecken. Enligt uppgifter från Estlands, Finland och Sveriges tillsatta haverikommission berodde olyckan på extremt hårt väder och utslitna gångjärn på fartygets bogvisir. Bogvisiret ska ha öppnats och därefter bogrampen som lett till att vatten strömmat in i båten. Men utredningen har ifrågasatts från flera håll. Att Estonia dessutom sjönk mycket hastigt under en timme fortsätter att förbrylla.
För att skydda M/S Estonia från plundring införde Estland, Finland och Sverige lag om gravfrid som trädde i kraft redan 1995. Beslutet har kritiserats från flera håll då anhöriga har önskat se Estonia och de omkomna bärgas.
(lähde: https://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=83&artikel=7310696)
Luin tuon Tapio Kuisman artikkelin vuodelta 2016 https://vastavalkea.fi/2016/09/28/tahtaimessa-tapaus-mv-estonia/, täytyy todeta että erittäin vaikuttavaa tarkkaa ja perehtyneisyyttä aineistoon ja aiheeseen. Jostain syystä tuo oli jäänyt aiemmin lukematta… Erityisesti artikkelissa ilahdutti teorioiden ja näkökulmien monipuolinen esiintuominen – juuri tällaista tutkiva journalismi tarvitsee. Ei tyydytä vain yhteen teoriaan ja tiettyihin ”päähänpinttymiin”.
Toivottavasti tuo ’Tapaus Estonia’ teos olisi joskus viel saatavilla, niin voisi ehkä itsekin esittää asiasta näkemyksiä. Vielä olen jäävi siihen, kun en tähän tapaukseen sen kummemmin ole perehtynyt.
Hyvä Samu Seppälä, kiitos ystävällisestä kommentistasi. Se lämmitti mieltä.
Valitettavasti kirja on loppuunmyyty, mutta sitä lienee vielä joitakin kappaleita kirjastoissa.
Yst. terv. Tapio K.
Samu Seppälälle (ja muillekin asiasta kiinnostuneille):
Suosittelen tutustumista seuraavaan aineistoon:
Kirjallisuutta:
Anér, Sven: Estonia sprängdes! Bokförlaget Kärret. Falun 2004.
Björkman, Anders: Disaster Investigation (http://heiwaco.tripod.com/ disasterinvestigation.htm)
Björkman, Anders: Katastrofutredning (http://heiwaco.tripod.com/ katastrofkurs.htm)
Björkman, Anders: Lies and Truths about the M/V Estonia Accident. Editions EGC. Monaco 1998.
Björkman, Anders: Nya fakta om Estonia. Rapport om Estoniautredningen. Bidrag till saklig debatt om Estoniaolyckan. Beausoleil 1999.
Björkman, Anders: 28 september 1994: Estoniabluffen (Historien om ett skeppsbrott på fasta fosterlandet) (http://heiwaco.tripod.com/ estoniabluffen.htm)
Carlqvist, Knut: Tysta Leken. Fischer & Co. Mölndal 2001.
Gillberg, Jan: Estonias undergång. DSM Dokument nr 3. Estland 2006.
Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Suomentanut Kari Uotinen. Alfamer Kustannus Oy 2002.
Wilson, Drew: The Hole: Another look at the sinking of the Estonia ferry on September 28, 1994. Diggory Press. Cornwall 2006. (Wilson: The Hole)
Witte, Henning: M/S Estonia sänktes: nya fakta och teorier om Estoniagate.
Wittes förlag. Stockholm 1999. (Witte: M/S Estonia sänktes)
Muita lähteitä:
Adelskogh, Lars: Maktens lögn om m/s Estonia. Folkets Nyheter 29.9.2004 (http://www.folketsnyheter.se/?sida=artikel&aID=170)
Bagge, Peter: Krigsmateriel smugglades med Estonia (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a=292211&printerfriendly=true
Bagge, Peter och TT: ”Stulen radarutrustning smugglades på Estonia” (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a=305679&printerfriendly=true
Bodell, Niklas: ”Estonia fraktade smuggelgods” (http://aftonbladet.se/ vss/nyheter/story/0,2789,568892,00.html)
Braidwood, B.H.L.: Investigation Report. The sinking of the car/passenger ferry Estonia in the Baltic Sea on the 28th September 1994; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 85-144.
Braidwood, Brian H.L.: Supplementary Investigation Report; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 145.
Böcker och länkar om Estonia (http://axelnelson.com/skepp/ Estonia.html)
Den Oberoende Faktagruppen (Faktagruppen) [The Independent Fact Group; IFG] (http://www.factgroup.nu/fgframe_se.html)
Det största maritimabedrägeriet i alla tider Om ’Estonia’ på svenska: Nya uppgifter 2005 och 2007 avslöjar bluffen (http://heiwaco.tripod.com/offres_emplois.htm)
Ekbom, Lars: Rapport rörande metallprover tagna från MS Estonia (10.1.2001); teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 37-39.
Estonia-tutkimukset puutteelliset”. Yle Teksti-TV (Sivu 138/1) (sunnuntai) 27.5.2007 (http://www.yle.fi/tekstitv/txt/P138_01.html)
Examination Report No. 1.3/00/3664. Materialprüfungsamt des Landes Brandenburg [Material Testing Laboratory of the State of Brandenburg]. Office translation; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 146-161.
Fellows, Michael G.: A Second Opinion on the Explosion Damage Report On the Car / Passenger Ferry Estonia by Brian H.L. Braidwood. May 2000; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 146-161.
Hemliga dykningar efter Estonias förlisning. Världen idag 6.2.2006 (http://www.varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319160403_893/20070319160403_893.dbp.asp)
Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German Group of Experts (Report / GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html)
Leivo, Margus: Matkustaja-alus Estonian nostaminen merenpintaan. Vetoomus (http://www.ms-estonia.org/main.php?lang=fin)
Militära transporter och explosionshål i skrovet. Världen idag 2.2.2006 (varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319160357 _237/ 20070319160357_237.dbp.asp)
Militärdykare bekräftar hemliga militära operationer. Världen idag 15.9.2006 (varldenidag.se/ArticlePages/200703/19/20070319192221 _917/20070319192221_917.dbp.asp)
Mystisk last på katastrofeferja «Estonia» (www.dagbladet.no/nyheter/ 2004/11/30/416180.html)
Report of the Committee of Experts formed for the investigation of circumstances related to the transport of equipment for military use on the passenger ferry ”Estonia” in September 1994 (http://de.geocities.com/tmxdiver/newEstoniaReport.html)
Report: X-Ray Microstructure Investigations on Two Specimens of Shipbuilding Plates (12.9.2000 Report-no: 20130-03). Institut für Materialprüfung und Werkstofftechnik Dr Dölling + Dr Neubert GmbH; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 222-234.
Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian. Julkaistu: 10.5.2007. HS.fi 26.5.2007 (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/ Ruotsin+radio+R%C3%A4j%C3%A4hdys+saattoi+upottaa+Estonian/1135227144514)
Southwest Research Institute Project No. 18.04042.01.109 ”Examination of Metal Samples for Evidence of Shock Loading”. Final Report; teoksessa: Sven Anér: Estonia sprängdes (Falun 2004), s. 235-243.
The German Group of Experts (GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/ home.html)
The M/S Estonia Accident Investigation: The Biggest Fraud in Maritime History (http://heiwaco.tripod.com/news.htm)
Update to the Investigation Report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. The German Group of Experts. [This update covers the time from June 2000 December 2006.] (Update to the Report / GGE) (http://www.estonia.xprimo.de/start.html)
Vittnesmål. Estoniasamlingen (http://www.estoniasamlingen.se/ content.aspx?idx=0&sub=1&ex=n)
Width, Henrik: Militærutstyr smuglet med ”Estonia” (www.aftenposten.no/nyheter/uriks/article922808.ece)
Ångström, Lars: ”Mörkläggningen om Estonia Sveriges största rättsskandal”. DN Debatt 3.5.2007 (http://www.dn.se/Dnet/jsp/ polopoly.jsp?d=572&a=533734)
Kiitos Tapio,
Siinähän sitä materiaalia onkin ihan riittämiin. Pitää katsella josko löytyisi vielä kirjastoista, tai sattuisi tulemaan vastaan vaikka käytettynä tuota kirjaasi.
Samu, mikäli saat selvää ruotsin kielestä, suosittelen jäljempänä tarkoitettuun videohaastatteluun tutustumista (verkko-osoite aivan lopussa).
t. Tapio
Lördagsintervju 63 med f.d. dykare i marinen Håkan Bergmark om ett spränghål på Estonia.
13 704 näyttökertaa
•28.9.2019
Svensk Webbtelevision
35,8 t. tilaajaa
I detta program får vi möta marinens dykare Håkan Bergmark för en unik intervju. Han var vid tiden för Estonias förlisning krigsplacerad som dykare och var utbildad inom sprängteknik. Han fick i uppdrag att dyka på Estonia bara några dagar efter förlisningen natten till den 28 september 1994.
Han berättar i programmet att han kunde se ett spränghål under vattenlinjen på Estonia, ett hål som var ca 2×1 meter stort. Hålet hade utböjda plåtar som vittnade om en sprängning från insidan.
Det gick inte att komma in på fartygets bildäck eftersom bogrampen i stort sett var stängd. Som dykare har man ett flertal tuber som gör att det inte går att komma in i trånga utrymmen.
Han dök på uppdrag av Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten, MUST, och skulle dokumentera status för bogvisiret bland annat.
Därvid fick han se det som han bedömde vara ett spränghål som låg under fartygets vattenlinje.
I hans utbildning som röjdykare ingick även arbete med sprängningar av plåt varför han kände sig säker på att hålet han såg var resultatet av en sprängning. Efter intervjun informerade Håkan om att hålet var ca 2×1 meter stort och att böjningen av plåten indikerade en sprängning inifrån fartyget.
Dykarna noterade att bogvisiret inte fanns vid fartyget och inte heller de hydraulkolvar som normalt håller bogvisiret.
Under december gjordes det han kallar Decemberdykningarna där video visar att man kommit in på bildäck. Det förvånade Håkan eftersom bogrampen var stängd och hans gissning är att de tog sig in genom det spränghål som han sett vid sin dykning.
Håkan Bergmark berättade i en intervju för Der Spiegel 1999 om att han hade sett ett spränghål vid dykningen. Intervjun publicerades aldrig.
De möjligheter som finns idag med röntgen och annan teknik, skulle kunna dokumentera fartyget komplett, enligt Håkan Bergmark.
Han berättar om journalisten Jutta Rahbes dykexpedition som motarbetades och saboterades av svenska myndigheter. Juttas team använde mätare som gav utslag om radioaktivitet på Estonia.
De använde en liknande typ av mätare som Håkan själv hade använt för att detektera kärnstridsspetsar på den ryska u-båten U137 som gick på grund utanför Karlskrona 1981.
Håkan berättar om den information som kommit fram om att Estonia användes för att smuggla krigsmateriel.
Avslutningsvis konstaterar han att det borde göras en totalbesiktning av fartyget vilket kräver att riksdagen först häver dykförbudet.
Efterord:
Några dagar före 25-års dagen av förlisningen noterades att det tyska fartyget Fritz Reuter genomförde dykaktiviteter vid Estonia. Yle rapporterar också om att trycket från de anhöriga i Estland om förnyad undersökning ökar.
För att få veta mer om sjunkförloppet kontaktar vi efter intervjun professor emeritus Anders Ulfvarson från institutionen för marin konstruktionsteknik vid Chalmers. Vår fråga gäller om ett fartyg kan sjunka så snabbt utan att det finns ett större hål i skrovet under vattenlinjen.
Han svarar efter lite överväganden att det finns avancerade studier som visar att det i princip är möjligt med ett så snabbt sjunkförlopp beroende på olika förutsättningar. Exempelvis om luckor i skott är öppna, om vatten tränger in i ventilationskanaler och om fönster krossats etc.
Problemet är att ingen vet hur det är med dessa saker eftersom det aldrig gjordes någon besiktning av vraket för att klarlägga orsakerna till förlisningen och fortfarande efter 25 år är det ingen som vet, menar han.
Anders Ulfvarson författade ett öppet brev på uppdrag av riksdagens Estoniagrupp vid 15-årsdagen av förlisningen, där han är var mycket kritisk och bland annat sa följande:
”…den officiella sammanfattningen av haveriutredningen med sina undanglidanden och osanningar. Den är en skam för en sjöfartsnation.”
Han anser att kritiken i hans brev fortfarande är giltig även nu vid 25-årsdagen av olyckan.
Brevet kommer finnas i artikeln om detta program i vår Blogg på swebbtv.se
https://www.youtube.com/watch?v=GhVZXUqVs5A
Ilta-Sanomatkin nostaa esiin joitain Estoniaan liittyviä outouksia:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006255187.html?fbclid=IwAR2USB34MgDPsFjUqckkWXGGHcLSnTs9wIATWgAoAY-yAPZ4ruJzkT3HmHA
Ihan mielenkiintoinen nosto tosiaan Ilta-Sanomilta, harmittavan paljon uutisessa vain vilisee sana ’salaliittoteoria’. Toisaalta mitä muutakaan voisi odottaa.
Ilta-Sanomat on pikku-BrysselinPravda takapirunaan sama bilderbergi ja globalisti Antti Herlin, jonka Bilderberg-agendaan kuuluu EU-diktatuurin/Uuden maailmanjärjestyksen tyrannian asian edistäminen. Kaikki sitä vähänkään häiritsevät asiat pyritään esittämään foliohattujen ja muiden hörhöjen ”salaliittoteorioina”. Käyttämällä ”salaliittoteoria”-sanaa paljon muissakin yhteyksissä pyritään lukijoista tekemään Pavlovin koiria, joiden sitten laskelmoidaan pitävän automaattisesti epätotena mitä tahansa Pravdan tabuaihetta ja pitemmittä selityksittä kunhan vain Pravdan toimittaja nimeää sen ”salaliittoteoriaksi”.
Erinomainen artikkeli aiheesta ”salaliittoteoria”:
”“Conspiracy Theory”: Foundations of a Weaponized Term Subtle and Deceptive Tactics to Discredit Truth in Media and Research
First published by Global Research in 2013, this pathbreaking analysis by Professor James Tracy shows how the term “conspiracy theory” is being used to label critical analysis and dissenting viewpoints.
“Conspiracy theory” is a term that at once strikes fear and anxiety in the hearts of most every public figure, particularly journalists and academics. Since the 1960s the label has become a disciplinary device that has been overwhelmingly effective in defining certain events off limits to inquiry or debate. Especially in the United States raising legitimate questions about dubious official narratives destined to inform public opinion (and thereby public policy) is a major thought crime that must be cauterized from the public psyche at all costs…”,
Koko artikkeli: https://www.globalresearch.ca/conspiracy-theory-foundations-of-a-weaponized-term/5319708
Salaliittoteorioissa spekuloidaan huonosti tunnettujen ja hallittavien, mutta silti täysin mahdollisten tekijöiden olemuksella, niiden vaikutuksella ja motiiveilla. Järjestelmän yksityiskohtia ei tunneta, mutta sen käyttäytymisen perusteella voidaan pyrkiä hahmottamaan sen toimintaa ohjaavia tekijöitä. Niitäkin, joista ei virallisesti kerrota.
Voidaan puhua myös riskianalyysistä. Jokaisessa projektissa arvioidaan onnistuneen lopputuloksen kannalta merkittävät uhkatekijät ja varaudutaan näihin. Miksi pienet kansalaiset eivät voisi ajatella omaa elämäänsä projektina, jonka onnistumiseen kohdistuu erilaisia uhkia? Hulluiksi tulleet tai pahoin korruptoituneet vallanpitäjät eivät ole näistä vähäisimpiä. Salaliittoteorioissa ja niiden esittämisessä on usein pari ongelmaa. Jotkut rakastuvat liikaa tiettyihin skenaarioihin ja liioittelevat niiden todennäköisyyttä. Monet jättävät kokonaan pois todennäköisyysaspektin ja esittävät spekulaationsa täytenä totena.
Monista on onnistuttu tekemään Pavlovin koiria, jotka halvaantuvat heti, kun kuka tahansa trolli sanoo että se (väitteesi) on ”salaliittoteoriaa”, vaikka väitteen esittäjällä olisi esittää vahvoja tosiasiaperusteluja. Viittaan edelleen em. professori James Tracyn artikkeliin.
Salaliittoteoriat alkavat leviämään silloin, kun kansalaiset kokevat, etteivät viranomaiset tai virallinen valtiokoneisto aja enää heidän etuaan eivätkä laadi tai esitä heidän kannaltaan riittäviä, hyödyllisiä tai uskottavia selvityksiä poliittisesti merkittävistä tapahtumista kuten suuronnettomuuksista, rikoksista tai korruptioepäilyistä. Samoin turvallisuusselvityksiin ilmestyy sävy, jossa kansan mielipiteitä aletaan pitää vahingollisina. Virkavalta alkaa suojelemaan eliittiä kansaa vastaan. Silloin kansa tai muu eliittien ulkopuolinen taho, kuten aidot tutkivat journalistit, alkavat itse tekemään sitä työtä, mitä viranomaisten tai mediatalojen tulisi tehdä. Näiden ei-eliittien kehittelemät teoriat tai raportit mustamaalataan salaliittoteorioiksi, koska ne voivat vaarantaa valtaa pitävän eliitin etuja tai kyseenalaistaa heidän mielihalujaan tai heille edullista ’status quo’ta. Massapsykologisten keinojen avulla eliitin intressien vaarantamisesta pyritään tekemään ikään kuin kerettiläistä toimintaa. Aluksi pelkkä kyseenalaistajien maineen mustaaminen riittää ja jossain vaiheessa on pakko ottaa käyttöön sensuuri, viranomaisvallan pakkotoimet sekä nk. ’cointelpro’- operaatiot.
Rehellinen ihminen on sukupuuttoon kuoleva harvinaisuus. Kaikesta uutisilmoituksista on tehty sekavia ristiriitaisia valheita. Rehellisimmät jäljelläolevat yksilöt ovat sen huomanneet, ja heillä (meillä) on kyvyt paljastaa rikolliset. Se tulee olemaan kovin kiinnostavaa, mitenkä pikälle pimeyteen meitä viedään. Hyvänä esimerkkinä juuri nyt USAn seuraavia vaaleja edeltävät ajat, jolloin tulee esille ennätysmäiset petokset.
Tapaus Estonia : mitä tapahtui katastrofin jälkeen
Poimintoja
Vuosi 1999
Helmikuun 6. päivä (1999): SvD (Svenska Dagbladet) Brännpunkt julkaisi artikkelin 28 eloonjääneestä: Meidän todistajanlausunnoistamme ei ole kerrottu korrektisti. (”Våra vittnesmål är inte korrekt återgivna.”)
Elokuun 10. päivä (1999): Meyer-telakan asiantuntija Werner Hummel ilmoitti englantilaisen räjähdeasiantuntijan Brian Braidwoodin tulleen siihen tulokseen, että keulavisiirin irtoaminen oli aiheutunut vähintään kolmesta räjähdyksestä rampin ja visiirin välissä (mellan rampen och visiret). (Braidwoodin raportti löytyy osoitteesta http://www.estoniaferrydisaster.net tai http://www.estonia.xprimo.de/ estonia/index.html.)
Vuosi 2000
Elokuun 22. päivä (2000): Expressen uutisoi aamupainoksessaan: Håkan Bergmark, 41, Tukholmasta oli yksi ensimmäisistä, joka sukelsi Estoniaan. Hän sanoo, että hän näki ja filmasi suuren rei’än aluksen kyljessä. (”Håkan Bergmark, 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till Estonia. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida.”) (Håkan Bergmark on sukeltaja ja laivaston reservin upseeri.) – Siinä artikkelissa Estoniasta, joka julkaistiin lehden iltapainoksessa, ei sanottua uutista enää ollut.
Elokuun 22. päivä (2000): Yhdysvaltalainen harrastajasukeltaja ja miljonääri Gregg Bemis ryhtyi yhteistyössä saksalaisen toimittajan Jutta Raben kanssa Estonian hylylle suoritettavien sukellusten toimeenpanoon. Mitään väliintuloa sukellusten estämiseksi ei voitu tehdä, koska sen enempää Saksa kuin USA:kaan ei ollut allekirjoittanut hautarauhasopimusta ja koska hylky lepäsi kansainvälisillä vesillä. Jos joku sukeltajista tai sukellusten järjestäjistä tulisi Ruotsiin, Suomeen tai Viroon, hänet voitaisiin asettaa syytteeseen Estonian hautarauhan rikkomisesta. – Sukeltajat löysivät aluksen keularampista (bogramp) rei’än, joka oli suuruudeltaan kaksi ja puoli metriä kertaa 70 senttimetriä (250 cm x 70 cm). Sukeltajat polttoleikkasivat rei’än reunoista irti kaksi palasta, jotka toimitettiin myöhemmin metallurgisiin tutkimuksiin. Niiden tulos viittasi siihen suuntaan, että Estoniassa oli tapahtunut räjähdys.
Lokakuun 4. päivä: Kansanedustajat Rolf Åbjörnsson (kristillisdemokraatit; kd) ja Ulla-Britt Hagström (kd) vaativat eduskunta-aloitteessaan (motion) lisäselvityksiä Estonian haaksirikon syistä ottaen huomioon sen, mitä oli tullut esiin tutkintakomission raportin julkistamisen jälkeen.
Lokakuun 5. päivä: Kansanedustaja Lars Ångström (Ympäristöpuolue Vihreät; mp) vaati eduskunta-aloitteessaan (motion), että riippumattomia kansainvälisiä asiantuntijoita pyydettäisiin tutkimaan (muun ohella) seuraavia seikkoja: Miten Estonia saattoi upota niin nopeasti (hur Estonia kunde sjunka så snabbt)? Oliko keulavisiiri räjäytetty (ifall bogvisiret utsatts för sprängning)? Onko Estonian rungossa reikä (om det finns ett hål i Estonias skrov synligt eller ej)? Ångström on vaatinut lisäksi, että (Ruotsin) merenkulkulaitos virallisesti dokumentoi sen työn, joka oli suoritettu Estonian autokannella.
Joulukuun 9. päivä (2000): Göteborgin Chalmers (tekninen korkeakoulu) ja Tukholman Kungliga tekniska högskolan antoivat tutkintakomission loppuraportista lausunnon (”Estonia behöver utredas ytterligare” [’Estonia kaipaa lisäselvitystä’]).
Joulukuun 11. päivä: Kansanedustajat Kent Härstedt (sosialidemokraatit; s) ja Lars Ångström (mp) vaativat artikkelissaan DN (Dagens Nyheter) Debatt, että hallitus asettaisi uuden riippumattoman tutkintaelimen (en helt ny oberoende haveriutredning) tutkimaan Estonian katastrofia.
Joulukuun 18. päivä (2000): Tohtori Kurt Ziegler Brandenburgin osavaltiolaboratoriosta (delstatslaboratoriet Brandenburg) ilmoitti brittiläiselle sanomalehdelle The Independent, että niiden kahden metalliosan laboratoriotesti, jotka leikattiin irti läheltä Estonian keulavisiirin ramppia (två metalldelar som skurits ut i närheten av rampen i bogvisiret på Estonia), oli osoittanut merkkejä räjähdyksestä (uppvisat tecken på en explosion). – Lisäksi kaksi saksalaista laboratoriota ja yksi yhdysvaltalainen laboratorio katsoivat, että Estonian keulavisiiri oli räjäytetty pois (anser att Estonias bogvisir sprängts bort). – Metallimuutosanalyysi oli osoittanut senkaltaisia muutoksia, joita ilmeni korkeanopeuksisissa räjäytyksissä (metallförändringar av samma slag som uppstår vid detonationer med hög hastighet). Tämä saattoi viitata Semtexin tai Hexa Compositen tyyppisiin räjähteisiin.
Vuosi 2001
Lokakuun 2. päivä: Kansanedustaja Henrik S. Järrel (m) vaati eduskunta-aloitteessaan, että hallitus yhteistyössä Viron ja Suomen hallitusten kanssa myötävaikuttaisi uuden riippumattoman Estonia-selvityksen tekemiseen. Selvityksen tuli muun muassa antaa vastaus yhä vastaamatta oleviin kysymyksiin Estonian pikaisesta uppoamisesta.
Lokakuun 4. päivä (2001): Usean puolueen eduskunta-aloitteessa kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Tom Heyman (m), Ulla-Britt Hagström (kd) ja Kenth Skårvik (fp) vaativat, että hallitus tutkituttaisi kansainvälisellä asiantuntijaryhmällä sen tutkintakomission (JAIC) selvitykseen kohdistetun kritiikin asiallisuuden (relevansen), jota ruotsalaiset ja kansainväliset asiantuntijat olivat esittäneet.
Joulukuun 13. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 252 – 60 kansanedustaja Lars Ångströmin (mp) aloitteen Estonian katastrofin täydentävästä tutkimuksesta.
Vuosi 2002
Lokakuun 23. päivä: Kansanedustajat Lars Ångström (mp), Kent Härstedt (s), Stig Järrel (m), Björn von der Esch (kd) ja Tasso Stafilidis (v) esittivät yhteisessä aloitteessaan, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Vuosi 2003
Toukokuun 23. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 236 – 41 kansanedustaja Lars Ångströmin ynnä muiden vaatimuksen, että hallitus antaisi kansainvälisille riippumattomille asiantuntijoille tehtäväksi tarkastaa tutkintakomission selvitykseen kohdistetun asiantuntijakritiikin asianmukaisuuden (relevansen).
Vuosi 2004
Syyskuun 20. päivä (2004): Estonian haaksirikon 10-vuotispäivän edellä Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa (Gamla Riksdagshuset) järjestettiin seminaari ensisijaisesti eduskunnan jäsenille. Myös toimittajat ja muut kiinnostuneet olivat tervetulleita. Seminaarissa ruotsalainen YK:n sisäisen tarkastuksen päällikkö (chef för FN:s internrevision) Inga-Britt Ahlenius esitti voimakasta kritiikkiä erityisesti Estonian katastrofin kansainvälistä tutkintakomissiota (JAIC) kohtaan: ’Totuuden etsimisen asemesta on etsitty yhteisymmärrystä.’ (”I stället för att söka sanningen har man sökt samförstånd.”)
Marraskuun 30. päivä (2004): SVT1:n (Ruotsin TV1) Uppdrag granskning ilmoitti, viitaten eläkkeellä olevan tulli-intendentin Lennart Henrikssonin kertomaan, että Estonia – saapuessaan Tukholmaan 14. ja 20.9.1994 – kuljetti mukanaan sotilaalliseen (armeijan) käyttöön tarkoitettuja laitteita (laitteistoja; militär utrustning) ja että tullille oli annettu ohjeet päästää lasti lävitse ilman tavanomaista tulliselvitystä (utan sedvanlig klarering).
Joulukuun 19. päivä (2004): Virolainen eversti Urmas Roosimägi kertoi SVT (Ruotsin TV) Rapportille, että Estonialla salakuljetettiin varastettua venäläistä huipputeknologista puolustus- tai sotamateriaalia (stulen rysk högteknologisk militärutrustning smugglades på Estonia). Ruotsin armeija oli aseiden vastaanottaja. (Svenska militären var mottagaren av vapnen.) Ruotsi oli erityisen kiinnostunut sellaisista ilmatorjuntaohjusten elektroniikkalaitteistoista (elektronisk utrustning för luftvärnsrobotar), jotka kykenivät tunnistamaan ja erottamaan vieraat kohteet omista kohteista (vilka kunde identifiera och särskilja främmande föremål från de egna).
”Stulen radarutrustning smugglades på Estonia” – ”Estonias last: Efter Uppdrag gransknings avslöjande om smugglingen på Estonia träder nu en estnisk överste fram och berättar för SVT:s Rapport. Han hävdar att det var stulen elektronisk utrustning för luftvärnsradar som skeppades till Sverige. – Urmas Roosimägi, estnisk överste och chef för en estnisk miltärskola är övertygad om att utrustningen stulits från ryssarna i det då sönderfallande Sovjetimperiet. – Bland annat fanns intressant teknologi för att skilja ett försvars egna flygplan från de anfallande. Den som kommer över tekniken skulle alltså kunna lära sig attackera utan upptäckt av radaranläggningarna.” (text: Peter Bagge och TT) (http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=6107&a= 305679 & printer friendly=true)
Vuosi 2005
Tammikuun 21. päivä: Ruotsin hallituksen toimeksiannon johdosta laatimassaan muistiossa hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt vahvisti, että Estonia oli kuljettanut sotamateriaalia (militär utrustning) 14. ja 20.9.1991 (aivan kuten eläkkeellä oleva tulli-intendentti Lennart Henriksson oli jo SVT1:n 30.11.2004 lähetetyssä ohjelmassa Uppdrag Granskning paljastanut) ja että tämä oli tapahtunut Ruotsin puolustusvoimien toimeksiannosta.
Vuosi 2006
Maaliskuun 30. päivä (2006): Viron hallituksen asettaman asiantuntijakomitean puheenjohtaja, apulaisvaltakunnansyyttäjä Margus Kurm luovutti komitean toisen osaraportin. Raportti sisälsi laajaa ja vakavaa kritiikkiä Ruotsin viranomaisia kohtaan ja erityisesti Ruotsin hallituksen menettelyä kohtaan Estonian haaksirikkoa koskevissa kysymyksissä.
Maaliskuun 31. päivä (2006): YLE Uutiset: ”Virossa Estonia-turman tutkimus jatkuu edelleen – (…) Virolaiset asiantuntijat moittivat (…) kansainvälisen onnettomuustutkintalautakunnan raporttia ylimalkaiseksi. – Viron hallitus aloitti turmasta oman selvitystyönsä, kun julkisuudessa puhuttiin Ruotsin armeijan salaisista asekuljetuksista aluksella. – Torstaina julkaistun raportin mukaan nyt tulisi selvittää muun muassa, miten vesi pääsi autokannen alle ja onko laivassa räjähdyksen tekemä aukko ja miksi laivassa olleet kuulivat kaksi tai kolme jysähdystä turman aikoihin. – TV-uutisten haastattelussa Viron oikeusministeri Rein Lang sanoo, että hylylle voitaisiin sukeltaa uudestaan. – Raportin on laatinut erikoisryhmä, joka asetettiin viime syksynä. Virolaisryhmä tutki eritoten, oliko Estonian lastina sotilaskäyttöön tarkoitettuja laitteita. Asekuljetuksille onnettomuusyönä ei kuitenkaan tullut vieläkään vahvistusta. – (…) – Vuosien mittaan Estonian onnettomuus on johtanut salaliittoteorioihin, joissa ovat olleet mukana spekulaatiot ase-, huume- ja ihmiskaupasta. – Ensimmäinen virolais-ruotsalais-suomalainen tutkimuskomissio tuli siihen tulokseen, että aluksen keulavisiirin rakenne ja kova aallokko koituivat Estonian kohtaloksi. – Muun muassa saksalaistoimittajan teorian mukaan aluksella sattui räjähdys. – Turman tutkimus jatkuu myös Ruotsissa. Siellä ollaan lavastamassa laivan uppoamista ja veden pääsyä laivaan. Selvitys valmistuu marraskuussa. – (…) – YLE24, BNS” (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=217721&search=Estonia)
Huhtikuun 5. päivä (2006): Valtiopäivien liikennevaliokunnan (Riksdagens Trafikutskott) kutsumassa kuulemistilaisuudessa (vid en hearing) Chalmersin (tekninen korkeakoulu) laivatekniikan professori Anders Ulfvarsson lausui seuraavasti: ”Det måste finnas en dold agenda bakom haveriutredningens rapport om Estoniakatastrofen.” (Estonia-katastrofia koskevan haveriselvityksen [tutkintakomissio JAIC] raportin takaa täytyy löytyä kätketty agenda.)
Huhtikuun 26. päivä (2006): Viron parlamentin jäsen, kansanedustaja Evelyn Sepp esitti kovaa kritiikkiä sen johdosta, että Ruotsin viranomaiset käyttivät Estoniaa salaa sotamateriaalin kuljetuksiin.
Huhtikuun 27. päivä: Ruotsin eduskunta hylkäsi äänin 221 – 48 liikennevaliokunnan (Trafikutskottet) käsittelemän eduskunta-aloitteen, jossa vaadittiin täydentävää selvitystä Estonian haaksirikosta.
Toukokuun 22. päivä (2006): Ruotsin TV4-uutiset (TV4-nyheterna) paljasti, että silloin kun Estonia tuhoutui, Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välillä oli ollut jo 30 kuukautta salainen sopimus sotamateriaalin kuljetuksista Itämeren yli.
Toukokuun 24. päivä (2006): Ruotsin TV4-nyheterna ilmoitti, että Ruotsin hallitusta informoitiin jo vuonna 1992 (Carl Bildtin ollessa pääministerinä) Ruotsin puolustusvoimien ja tullin välisestä sopimuksesta, joka avasi tien salaisille sotamateriaalin kuljetuksille Estonialla. – Sopimuksen ilmoitettiin kadonneen. – TV4-uutisten mukaan sopimusta ei ollut koskaan diarioitu. – Vastuullinen virkamies ilmoitti, ettei hän muistanut asiasta mitään. Ja väitettiin, etteivät vastuulliset poliitikot olleet saaneet tietää mitään ennen tai jälkeen Estonian turman. (”Den ansvariga tjänstemannen uppges inte komma ihåg någonting och de ansvariga politikerna skall ingenting fått veta vare sig före eller efter Estonias förlisning.”)
YLE Uutiset: Estonia puhuttaa jälleen ruotsalaisia – Estonian uppoamisen syytä puidaan jälleen ruotsalaismediassa. – Ruotsin TV 4:n uutisten mukaan Ruotsi kuljetti sotilasmateriaalia Viron ja Ruotsin väliä liikennöivillä matkustajalautoilla jo ennen Estonia-turmaa. – Estonian uppoamisen jälkipuinnissa on noussut epäilyjä siitä, että tuhoisa onnettomuus olisi johtunut aluksella sattuneesta räjähdyksestä. – Selvitysten mukaan Estonia kuljetti sotilasmateriaalia kaksi kertaa syyskuussa 1994 (…). – STT, YLE24 (http://www.yle.fi/ uutiset/haku. php?action=page&id=221533&search=Estonia)
Toukokuun 25. päivä (2006): Ruotsin TV4-nyheterna paljasti, että koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaali tuhottiin selvityksen esittämisen yhteydessä (allt bakgrundsmaterial till utredningen om hemliga militära transporter ombord på Estonia förstördes redan i samband med att utredningen presenteras). Päätöksen sanotun materiaalin tuhoamisesta teki selvitysmies itse eli hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldt.
Ruotsalainen kansanedustaja Kent Härstedt (s) vaati uutta haveriselvitystä, johon liitettäisiin kuuleminen valan velvoituksin ja rangaistusvastuu.
Toukokuun 26. päivä (2006): Ruotsalainen kansanedustaja Lars-Jonas Ångström teki oikeusasiamiehelle (Justitieombudsmannen) kantelun hovioikeudenpresidentti Johan Hirschfeldtistä. Kantelun syynä oli, että Hirschfeldt oli tuhonnut koko salaisia sotamateriaalikuljetuksia Estonialla koskevan selvityksen taustamateriaalin. – Hirschfeldtiä syytettiin myös valehtelemisesta hänen ilmoitettua eduskunnan kuulemistilaisuudessa (vid en hearing), että hän oli keskustellut erään puolustusministeriön päällikkötason virkamiehen (med en chefstjänsteman på Försvarsdepartementet) kanssa. Sanotun ministeriön silloinen oikeudellisen osaston päällikkö (rättschef) väitti kuitenkin, ettei mitään sellaista keskustelua ollut käyty.
Joulukuun 20. päivä (2006): YLE Uutiset: ”Virolaiset kuljettivat Estonialla aseita – Viron parlamentti myöntää virallisesti Estonian asekuljetukset Virosta Ruotsiin. (…) – Viron parlamentin asettaman Estonia-työryhmän varapuheenjohtajan mukaan asioiden välillä voi olla yhteys. Asia vaatii kuitenkin lisäselvityksiä Viron ja Ruotsin viranomaisten välillä. – Raportissa kerrotaan, että virolaiset kuljettivat puna-armeijan sotatekniikkaa Tallinnasta Tukholmaan autolautta Estonialla. Virolaisten mukaan ruotsalaiset ovat raportoineet aselasteista virolaisille, mutta Viron parlamentin komitea ei ole löytänyt mitään asekuljetuksia koskevia dokumentteja. – Työryhmä ehdottaa Estonian hylylle julistetun hautarauhan uudistamista [purkamisesta], jotta meren pohjasta voitaisiin kerätä uutta todistusaineistoa. – Viron parlamentti haluaisi työryhmän lisäksi jatkavan onnettomuudessa kadonneitten ihmisten kohtalon selvittämistä. Huhupuheiden mukaan muun muassa aluksen kapteeni selvisi turmasta hengissä. – (…) – YLE Uutiset” (http://www.yle.fi/ uutiset/haku.php?action=page&id=237132&search = Estonia)
Vuosi 2007
Toukokuun 10. päivä (2007): Helsingin Sanomat: ”Ruotsin radio: Räjähdys saattoi upottaa Estonian” Julkaistu: 10.5.2007 06:51 Päivitetty: 10.5.2007 10:10 Helsingin Sanomat – ”Tukholma. Räjähdystä ei voi sulkea pois autolautta Estonian uppoamissyynä 1994, kertoo Ruotsin radion Eko-ohjelma. Onnettomuudessa kuoli 852 ihmistä. – Asiaa tutkii parhaillaan kaksi eri Ruotsin hallituksen nimittämää tutkijaryhmää, saksalainen ja ruotsalainen. – Mahdollisia uppoamisen syitä on ainakin kahdeksan, Eko-ohjelmassa todettiin. – Laivalla olleet henkiin jääneet ihmiset ovat koko ajan puhuneet räjähdyksestä, sanoo ruotsalaisen tutkijaryhmän johtaja, professori Olle Rutgersson. – Mahdollisesti laivan pohjassa on reikä. Selitettävä on kuitenkin myös se, miten laivan keulan visiiri irtosi, sehän löytyi eri paikasta kuin laivan hylky. – Nyt on todettu jo, että vesi virtasi laivaan nopeasti, koska sitä pääsi sisään venttiiliaukoista jo 45 asteen kulmassa, ja koska useat ikkunat rikkoutuivat. – Tutkimusten valmistuttua todennäköistä on, että esitetään vaatimus Estonian hylkyä koskevan hautarauhan purkamisesta, Rutgersson sanoo. Luultavasti osoittautuu tarpeelliseksi mennä meren pohjalle tutkimaan hylky tarkasti, hän lisää.” (www.hs.fi/ulkomaat/ artikkeli/ Ruotsin+radio+R)
Nyheter från Sveriges Radio – Ekot
torsdag 10 maj 2007: ”Explosion på Estonia kan inte uteslutas – En svensk och en tysk forskargrupp har på regeringens uppdrag granskat hur Estonia kunde sjunka så snabbt. Nu har forskarna träffats för första gången och Olle Rutgersson på Chalmers säger att en explosion inte kan uteslutas. – Mer än tolv år efter passagerarfärjan Estonias förlisning pågår fortfarande olika undersökningar om haveriet och nu har tyska och svenska forskare jämfört sina teorier. – Professor Olle Rutgersson på Chalmers leder det ena forskarlaget. – Man kan ju också tänka sig att det skulle kunna varit ett hål i botten, men på något sätt så måste visiret under förloppet ha trillat av, eftersom vi bevisligen har hittat det på ett annat ställe än där vraket låg, säger han. – Hål kan inte uteslutas – Forskarna arbetar med flera olika alternativ för hur vatten kunde tränga in i Estonia som sjönk för snart 13 år sedan då 852 personer omkom. – En explosion har vittnen hela tiden talat om säger Olle Rutgersson. Och vittnesmålen har sammanställts och jämförts nu förutsättningslöst med vad som kan ha hänt. Ett hål kan alltså inte uteslutas säger Olle Rutgersson. – Snabbt olycksförlopp – Haverikommissionens rapport som kom 1997 sa att vatten trängt in genom öppningen i fören när bogvisiret ramlade av. Men rapporten förklarade inte hur Estonia kunde sjunka så snabbt. – Ytterligare åtta andra alternativ undersöks nu. Det sker alltså med hjälp av vittnesmålen från de överlevande, med olika simuleringar av sjunkförloppet och experters bedömningar. – Ventilationstrummor – Ett resultat är enligt Rutgersson att det nu går att konstatera att vatten trängt in och kommit ner i fartyget genom ventilationstrummor på Estonia. Något som haverirapporten inte berörde. – Hade de här ventilationstrummorna inte mynnat så långt ned så att de släpper in vatten redan vid 45 graders krängning så hade kanske Estonia klarat sig istället. Liknande saker finns säkert på många andra fartyg, säger han. – Fönster tryckts in – Olle Rutgersson säger också att fönster på Estonia har tryckts in av vattentrycket och orsakat stort vatteninflöde. Hela den undersökning som nu görs bygger på antaganden om vad som kan ha skett. – Någon kontroll på plats på havsbotten är inte möjlig på grund av det gravfridsavtal som gäller. Men krav på detta väntas när rapporten är klar om ett år säger Olle Rutgersson. – Jag tror att det är ganska troligt att vi och även andra kommer att tycka att det finns behov att gå ned och kontrollera detta, säger han.” (Erik Ridderstolpe) (http://www.sr.se/ekot/artikel.asp?artikel=1358571)
Henning Witte 5 vuotta sitten:
”Hela Sverige ljuger om Estoniakatastrofen
M/S Estonia förliste exakt för 20 år sedan på sin sista resa från Tallinn till Stockholm. Redan från första dagen fram till idag ljög svenska massmedia och politiker systematiskt om Estoniakatastrofen för att skydda massmördarna. Detta är skyddande av brottsling vilket är ett brott enligt 17 kap 11 § brottsbalken.
Det märkliga är att nästan alla ljuger på samma sätt, som om en osynlig hand styr dem. Dessutom får alla lögnare ett bra uppsving i sin karriär som tack för mörkläggningen…
…
Slutsatser: Sverige ingen demokrati, ingen rättsstat, genom rutten. Dags att städa upp i svinstian och börja med måndagsmöten.”
http://whitetv.se/en/the-sinking-of-ms-estonia/1016-hela-sverige-ljuger-om-estoniakatastrofen.html
”Sverige – svenska satanistiska politiker”,
https://bakomkulissernabiz.wordpress.com/2019/09/30/sverige-svenska-satanistiska-politiker/
Kukahan tekisi vastaavan videon Suomen osalta?
”Domare Roy Moore: ME TOO – har kopplingar till frimureriet och satanistiska cirklar”,
https://bakomkulissernabiz.wordpress.com/2019/09/30/domare-roy-moore-me-too-har-kopplingar-till-frimureriet-och-satanistiska-cirklar/
Estoniaa ajettiin ensin kohtalaisessa säässä täydellä nopeudella Osmussaaren majakalle asti, minkä jälkeen nopeus pienennettiin n. 17 solmuun tuulen yltyessä.
Kysymys: Miksi Estonia Osmussaaren majakalle tultaessa oli jo noin tunnin jäljessä aikataulusta, jos Tallinnasta oli lähdetty vain 15 minuuttia myöhässä, ja alusta oli ajettu normaalisti täydellä nopeudella?
Vastaus: Estonia törmäsi Tallinnan satamassa rahtilaivaan, ja sen selvittely vei aikaa. Tallinnasta lähdettiin tämän johdosta vasta myöhemmin merelle. Törmäyksen jäljet näkyvät Estonian irronneessa keulavisiirissä. Mahdollisesti Estonian varustamo joutui kirjoittamaan vaatimuksesta todistuksen, missä se lupaa korvata rahtilaivan kärsimiä vahinkoja. Tämä paperi ehkä vietiin suoraan Estonian kapteenille juuri ennen Estonian lähtöä? (Onnettomuudessa vaurioitunut rahtialus oli silloin jo ajettu matalikolle, ettei se uppoaisi sen saaman vuodon johdosta).
Muuta: Ilmeisesti visiirin pohjalukon (ns. Atlantic lock) mekanismia oli yritetty hiljattain korjata (mahdollisesti Suomessa?). Se oli oikutellut ja lukittunut kovin huonosti. Sille ei kai voitu muuta tehdä, kuin säätää sen varoitusvaloanturi siten, että se näytti lukitusta, vaikka Atlantic lock ei ollut täysin lukittunut. Törmäyksessä rahtilaivaan juuri ennen lähtöä, pohjalukko on voinut vaurioitua vielä lisää, ja olla siis auki, vaikka sen indikaattori osoittikin sen olevan lukittuna. Merenpohjasta nostetun visiirin pohjalukon silmukka oli ehjä. Tämä tukee ajatusta, että pohjalukko ei ole ollut lukittuna. Muutoin visiirissä oleva lukituslenkki olisi pettänyt.
Muuta2: Estoniaan oli jälkeenpäin lisätty vedellä täytettävät painotankit aluksen pohjaan lisäämään aluksen vakavuutta. Ne eivät ilmeisesti olleet kovin paljoa tilannetta parantaneet. Mutta tankit mahdollistivat sellaisen painavan lastin kuljetuksen, joka on sidottava aluksen laitaan kiinni. Onnettomuudessa vasen painotankki oli täysin täynnä vettä ja oikea tankki kokonaan tyhjä? Siitä huolimatta alus oli 1-2 astetta oikealle kallellaan. Tämä kertoo painavasta kuormasta oikeassa laidassa laivaa (on mahdollisesti kuljetettu itäblokin armeijan laitteita?). Myös laivan syväys kertoi että laivassa on painava lasti.
Muuta3: Asiantuntijat ovat etsineet Estoniasta pohjasta reikää, mikä selittäisi suuren syväyksen ja nopean kallistumisen oikealle ja pikaisen uppoamisen. Reikää pohjassa ei kuitenkaan ole löytynyt. Mahdollisesti juuri ennen lähtöä tapahtuneessa törmäyksessä rahtilaivan kanssa on voinut vaurioitua lievästi Estonian visiirin alla oleva bulbi tai sen ympäristö, josta vesi on sitten voinut vuotaa laivan alakerroksiin. Kallistuman takia vesi keräytyy oikealle puolelle laivaa (mm. konehuoneessa on ollut vettä?).
Muuta4: Aluksen lastin takia alus haluttiin nopeasti Ruotsiin? Väitteiden mukaan näitä sotilastarvikkeiden kuljetuksia on yritetty estää, tai ainakin se oli uhkana. Tämä luo paineita lähteä pikaisesti matkaan, vaikka alus ei olisi ollut täysin merikelpoinen.
”Estonia törmäsi Tallinnan satamassa rahtilaivaan, ja sen selvittely vei aikaa.” Mihin lähteeseen tämä perustuu?
”Asiantuntijat ovat etsineet Estoniasta pohjasta reikää, mikä selittäisi suuren syväyksen ja nopean kallistumisen oikealle ja pikaisen uppoamisen. Reikää pohjassa ei kuitenkaan ole löytynyt.” Saksalaisryhmä kertoi löytäneensä vesirajan alta kolme reikää, joista yksi taitaa olla tämän artikkelin artikkelikuvassa.
”Mihin lähteeseen tämä perustuu.” Olen itse kuullut huhun tästä Estonian törmäyksestä rahtilaivaan. Lisäksi Tallinnassa (n. 6-8 vuotta myöhemmin) työskennellyt suomalainen hitsari on kertonut kunnostaneensa vanhan rahtilaivan kaidetta, jonka on ajateltu mahdollisesti olevan sama rahtilaiva mihin Estonia olisi törmännyt. Lisäksi Estonian visiirissä nähtävät vauriot ovat vailla muuta selitystä. Mikään väitetty törmäys sukellusveneeseen tai visiirin irtoamisen yhteydessä tapahtunut kolhiutuminen Estonian omaan bulbiin ei näitä vaurioita Estonian visiiriin ole voinut aiheuttaa. Mutta asia täytyisi nyt selvittää varmalle pohjalle Virolaisista ja muista lähteistä? Mikä on onnettomuustutkijoiden selitys merestä ylösnostetun visiirin saamiin vaurioihin? Onnettomuusraportit eivät näitä vaurioita selvitä?
”Saksalaisryhmä kertoi löytäneensä vesirajan alta kolme reikää, joista yksi taitaa olla tämän artikkelin artikkelikuvassa.” Pidän näitä reikiä B-deckistä (Hydraulic actuator room) irronneiden hydraulisylintereiden aiheuttamana. Reiät sijaitsevat laivan keulaosassa (kansi ja kaareva sääkansi visiirin alla), ja ne näkyivät laivan ulkopuolelle koska visiiri oli irronnut kokonaan laivasta. Visiirin nostamiseen käytettävät hydraulisylinterit ehtivät aiheuttaa nuo reiät sääkanteen, koska sylinterit olivat toisesta päästä edelleen kiinni visiirissä, ja visiiri liikkuessaan laivan keulalla ruhjoi nuo reiät ennen putoamista mereen.
Saksalaisryhmän (ja Håkan Bergmarkin) kuvaamat reiät Estoniassa eivät voi olla laivan alla olevassa kyljessä, koska laiva on kyljellään merenpohjassa, ja tätä alapuolella ovelaa kylkeä ei siis voi tästä syystä kuvata. Jäljelle jää nuo laivan etuosassa olevat reiät (pudonneen visiirin läheisyydessä), joka laivan tässä asennossa on ’laivan kylkeä vesirajan läheisyydessä’.
” Reikää pohjassa ei kuitenkaan ole löytynyt. ”
Henning Witte: ”Röjdykaren Håkan Bergmark såg bombhålet på Estonia kort efter förlisningen”,
http://whitetv.se/en/the-sinking-of-ms-estonia/2187-roejdykaren-hakan-bergmark-sag-bombhalet-pa-estonia-kort-efter-foerlisningen.html
”Henning Witte: ”Röjdykaren Håkan Bergmark såg bombhålet på Estonia kort efter förlisningen”,”
Kuvan reiät ovat visiirin alla olevassa sääkannessa, ei aluksen pohjassa. Kts. vastaukseni Vesa Raiskilalle edellä.
Kuvan reiät ovat visiirin alla olevassa sääkannessa, ei aluksen pohjassa. Kts. vastaukseni Vesa Raiskilalle edellä.
Silminnäkijäsukeltajan kuvausta: ”ett hål i skrovet på styrbords sida, inte långt ifrån bogvisiret” [reikä rungossa styyrpuurin puolella, lähellä keulavisiiriä]
”Ganska snart upptäcker Håkan Bergmark och de andra dykarna ett hål i skrovet på styrbords sida, inte långt ifrån bogvisiret. Slutsatsen de drar är att det handlar om ett explosionshål och att fartygets sjunkförlopp kan förklaras av detta.” [Melko pian Håkan Bergmark ja muut sukeltajat havaitsevat rungossa olevan reiän styyrpuurin puolella, lähellä keulavisiiriä. Heidän johtopäätöksensä on, että se on räjähdysreikä ja että aluksen uppoaminen voidaan selittää tällä.]
”(…) tämä reikä ei ollut syntynyt räjähdyksestä ulkopuolelta, reikä oli sen sijaan syntynyt räjähdyksestä sisältäpäin ja ulos. [Håkan] Bergmarkin henkilökohtainen käsitys rungon reiästä on, että pommi on räjähtänyt autokannella ja tämä räjähdys on upottanut aluksen. Hänen vakaa käsityksensä on, että kyse on sabotaasista.”
#
Hemliga dykningar efter Estonias förlisning
11.2.2006
Publicerad 2006-02-06 Världen Idag
av Ruben Agnarsson
Tidigt på morgonen den 28 september 1994 ringer telefonen hemma hos dykaren Håkan Bergmark, reservofficer i flottan. Det är marinens räddningstjänst på Muskö som ber honom ha beredskap att på kort varsel rycka in som dykare med anledning av Estonia-katastrofen.
Han hör inte något på ett antal dagar, men när han samtalar med andra dykarkollegor, får han klart för sig att de också har fått samma order om att ligga i beredskap. Bergmarks militära karriär inleddes i slutet av 1970-talet med en 18 månader lång dykarutbildning i flottans regi. Han kom så småningom att knytas till KSI, Kontoret för Särskild Inhämtning, en organisation som lyder under MUST, Sveriges militära underrättelsetjänst. KSI hette tidigare SSI, Sektionen för Särskild Inhämtning, som i sin tur var en efterföljare till IB, en länge okänd underrättelseverksamhet i Sverige som hade en nära anknytning till det socialdemokratiska partiet.
Två dagar efter telefonsamtalet, den 30 september 1994, får Håkan Bergmark order om att inställa sig på ett ställe nära Muskö.
Flera dykare från andra länder finns också på plats. På lördagsmorgonen den 1 oktober – när vädret lugnat ned sig lite – inleds dykningarna, med vätgas, lätta vikter och filmkameror.
Sex dykare i taget går ned i dykarklockan, tillsammans med en räddningsdykare.
Ganska snart upptäcker Håkan Bergmark och de andra dykarna ett hål i skrovet på styrbords sida, inte långt ifrån bogvisiret. Slutsatsen de drar är att det handlar om ett explosionshål och att fartygets sjunkförlopp kan förklaras av detta. Hålet filmas under flera minuter. [työsuomennos: Melko pian Håkan Bergmark ja muut sukeltajat havaitsevat rungossa olevan reiän styyrpuurin puolella, lähellä keulavisiiriä. Heidän johtopäätöksensä on, että se on räjähdysreikä ja että aluksen uppoaminen voidaan selittää tällä. Reikää kuvataan useita minuutteja.] Håkan Bergmark dyker ner två gånger till Estonia, båda gångerna vid bogen. (…)
Håkan Bergmark ser två döda människor under sina dykningar, de andra dykarna ser betydligt fler. I havsvattnen i norra Europa kan det ibland förekomma minor från andra världskriget, men det här hålet hade inte tillkommit av en explosion utifrån, hålet hade istället exploderat inifrån och ut. Bergmarks personliga upplevelse av hålet i skrovet är att en bomb exploderat på bildäcket och att denna explosion sänkt fartyget. Hans fasta övertygelse är att det handlar om sabotage. [{…}tämä reikä ei ollut syntynyt räjähdyksestä ulkopuolelta, reikä oli sen sijaan syntynyt räjähdyksestä sisältäpäin ja ulos. Bergmarkin henkilökohtainen käsitys rungon reiästä on, että pommi on räjähtänyt autokannella ja tämä räjähdys on upottanut aluksen. Hänen vakaa käsityksensä on, että kyse on sabotaasista.]
Han har svårt att säga hur stort hålet är, eftersom det är svårt att få en överblick på grund av den dåliga sikten, men det är fullt möjligt för honom att ta sig igenom hålet med dykarutrustningen på.
Uppskattningsvis är det ett avlångt hål, 4-5 meter långt. Håkan Bergmark och de andra dykarna hör också samtal på däck där det antyds att de ansvariga aldrig kommer att berätta sanningen.
De hör fraser som: ”Ta hit banden!” och ”Vad finns det banden?”, men hör bara den ena sidan av telefondialogen.
Bergmark tolkar händelserna som att ledningen för dykningarna och deras överordnade vill hitta någonting som kan peka på att en mekanisk skada kan förklara hålet i skrovet.
Banden från filmningarna lämnas över till tjänstgörande befäl, men senare upptäcker Bergmark och de andra dykarna att filmsekvenserna som visar hålet i skrovet är försvunna. Den officiella version som senare presenteras – att en kraftig våg slitit loss visiret – stämmer heller inte överens med det här hålet som verkar ha orsakats av en explosion inifrån. Håkan Bergmark följer nyhetsrapporteringen noggrant och tycker att många underliga saker händer. Först vill statsminister Ingvar Carlsson bärga hela fartyget, men några veckor senare skall helt plötsligt fartyget täckas över med tonvis av sand, samtidigt som gravfrid utlyses över hela katastrofplatsen.
I slutet av december år 1999 intervjuas Håkan Bergmark av den tyska journalisten Jutta Rabe. Uppgifterna här ovan är delvis hämtade från denna intervju, som nyligen översattes och publicerades på svenska av journalisten Sven Anér.
Jutta Rabes intervju med Håkan Bergmark publiceras aldrig av den tyska tidningen ”Der Spiegel”. Som skäl hänvisar tidningsledningen till Bergmarks förflutna. Av olika anledningar hamnar Håkan Bergmark i konflikt med svenska myndigheter under den andra delen av 1990-talet.
Som konsult blir han tillförordnad vd på företaget Svensk Europainformation AB på Torsgatan i Stockholm, men får sluta i juni 1996 och hamnar samtidigt i en ekonomisk tvist med bolaget.
Bergmark förlorar därmed sina intäkter och hamnar i ekonomiskt trångmål. Efter ett krogbråk året därpå döms han för misshandel, trots att han förnekar brott. Bergmark menar att vittnen tystas och att bevis fabriceras mot honom. (…)
Talar dykaren Håkan Bergmark sanning? Så här skrev journalisten Fredrik Engström i Expressen i augusti 2000: ”Håkan Bergmark, 41, från Stockholm var en av de första som dök ner till ’Estonia’. Han säger att han såg och filmade ett stort hål på fartygets sida. Han fäste inte så stor uppmärksamhet vid det då.
– Det var inte min uppgift att hitta olycksorsaken. Men när kommissionens slutrapport kom flera år senare och när inget nämndes om hålet blev jag ytterst förvånad’, säger Bergmark som i dag helst vill glömma allt som har med ’Estonia’ att göra.”
Så långt Expressen. I Sveriges Televisions program Uppdrag granskning, som sändes den 30 november 2004, presenterades uppgifter om att det svenska försvaret transporterat materiel ombord på M/S Estonia den 14 och den 20 september 1994.
Samma kväll som Uppdrag granskning sänder sitt avslöjande gör Håkan Bergmark flera debattinlägg på Svenska Dagbladets (SvD) webbsida. Han beskriver sig som sakkunnig i frågan i och med att han är en av de få dykare som har besiktigat vraket och därmed kan bekräfta regeringens mörkläggning.
Han uppmuntrar vidare vittnesmål och hoppas att detta så småningom renderar i en rättslig prövning av dåvarande regeringar. Håkan Bergmark beskriver i sina inlägg hur svenska myndigheter har punktmarkerat platsen för förlisningen, med stora kostnader som följd, för att förhindra den pinsamma sanningen.
Bergmark hänvisar flera gånger till att han har dykt på vraket och med egna ögon kunnat konstatera tydliga tecken på sabotage. Han beskriver hur Sovjetunionens fall medförde att allt ifrån gamla ryska militärradioapparater till känsliga nukleära utrustningar smugglades ut ur landet. Alla visste att ryssarna tog detta på allvar och de facto utfärdat hot om att spränga Estonia före avseglingen, menar han. Officiellt har de svenska dykningarna som Håkan Bergmark deltog i dagarna efter Estonias förlisning aldrig ägt rum.
Regeringens officiella dykningar genomfördes först i december 1994, två månader senare. Bergmark berättar på SvD:s hemsida att varje gång han har talat med media så har ”underliga” händelser inneburit att hans civila affärer har stoppats. Hans berättelse handlar om att ett dussintal dykare var inne på bildäck där de fotograferade spränghål och obriserade sprängladdningar.
När dykarna sedan ville se dessa inspelningar var de borta.
(…)
(lähde: http://lege.net/politiken.biz/hemliga_dykningar.html)
Estonia – förenande teori
9.12.2007
Skriven av Politisk Hemsidas egen utredare med skyddad identitet
Här kommer en hel del nytt. Nya teorier, nya ledtrådar, nya frågor.
De senaste dagarna har jag fyllts av en lättnad – en tillfredsställelse
över att veta vad som hände Estonia.
Jag tycker mig ha den stora bilden framför mig. Fortfarande saknas många
detaljer, Men jag har för första gången en logiskt konsekvent idé om vad
som hände.
Men jag kan inte nog hårt poängtera att vi behöver nya uppgiftslämnare!
Ett antal olika teorier har förts fram om varför M/S Estonia sjönk. En är teorin att Estonia kolliderade med något. En annan att terrorister eller smugglare sprängde henne. Att sådana alternativa scenarier kommer fram är inte konstigt. Det är en naturlig följd av att den officiella haveriutredningens, JAIC, rapport lämnar så många lösa trådar. Det finns ett stort antal anomalier till JAICs slutsats att hårt väder och andra helt naturliga händelser ledde till att Estonia tappade bogvisiret, tog in vatten och sjönk. De olika alternativa teorierna som har presenterats är visserligen intressanta och innehåller många viktiga bevis och förklaringsmodeller, men de är splittrade, motsägelsefulla och innehåller också många lösa trådar. Vi behöver en enda förenad teori som förklarar Estonias olyckliga förlisning.
En viktig anomali (avvikelse) till den officiella teorin är att många av de överlevande vittnat om ett kraftigt metalliskt oljud före haveriet. Det lät och kändes som att Estonia körde på något och att något skrapade mot skrovet. JAIC’s förklaring av oljudet är inte tillfredsställande.
En annan mycket viktig anomali är vad som kommit att kallas Björkmans axiom. Nämligen det ganska självklara faktum att fartyg med intakt skrov inte sjunker, även om det skulle kapsejsa. Björkman har gjort en fantastisk insats i att föra fram den och andra anomalier.
Vidare kan men peka på statistiken. Den vanligaste orsaken till att stora passagerarfartyg sjunker är kollisioner. Näst det explosioner och bränder. Att bogvisiret lossnar… Har aldrig hänt.
Den tyska expertgruppen och den oberoende faktagruppen och anhörigföreningarna har vidare fört fram ytterligare anomalier. Uppgifter och fakta som inte passar in i JAICs förklaringsmodell.
Nämnas bör förfalskningen av hamnstatprotokollet, Jutta Rabes bevis på att en explosion inträffat, upptäckten av de två rosa (eller orange) paket som onekligen ser ut som sprängdeg. Den oberoende faktagruppen har också bevisat att dykare var inne på bildäck, och att de letade efter en specifik hytt (hytt 6320 – Voronin? Kanske tog de fel och letade egentligen efter 6230 – Piht?)
De olika teorierna om Estonias öde har hittills varit ganska ofullständiga. Någon hävdar bestämt att Estonia sprängdes. En annan att bestättningsmän fördes bort och en tredje hävdar lika envist att Estonia kolliderade med en ubåt. Varje journalist har använt sina källor och tagit fasta på vissa anomalier, som man försökt förklara med sin teori. Andra uppgifter har man avfärdat som icke trovärdiga.
Jag efterlyser en förenande teori. En enda logiskt konsekvent förklaringsmodell som förklarar de flesta anomalier. De uppgifter som inte kan förklaras eller de källor som avfärdas måste motiveras. Valet av vilka uppgifter som ska betraktas som fakta, och vilka uppgifter som kan avfärdas måste ingå i teorin.
Den omfattande smugglingen ombord och den generellt politiskt instabila situationen i Estland och Ryssland med massiv organiserad brottslighet nämns inte i JAICs rapport. Drew Wilson gör ett enormt viktigt arbete när han i ”The Hole” sätter in Estonias förlisning i sitt rätta säkerhetspolitiska sammanhang. Betydelsen av det kan knappast överskattas. Här närmar sig Wilson en förenande teori när han utifrån ett logiskt och faktabaserat ramverk kan dra slutsatsen att Felix-rapporten kan avfärdas som falsk.
Vidare utgör Avo Piht en enormt viktig anomali. Många källor rapporterade att han överlevt. Ändå har han varit spårlöst försvunnen i 13 år nu. Hur är det möjligt? Ett flertal personer kan ha gått samma öde tillmötes som Piht, men uppgifterna om de övriga försvunna överlevande är svåra att värdera. Tyvärr har mycket lite gjorts för att reda ut vilken roll Piht spelade ombord. Vad visste han, vad gjorde han? En intressant detalj som inte fått tillräcklig uppmärksamhet är att tulltjänstemannen som avslöjade svenska försvarets transporter ombord var personlig vän till Piht. Det är rimligt att anta att Piht mycket väl kände till både den militära och den konventionella smugglingen. Det är därmed också fullt rimligt att anta att andra i besättningen också kände till mycket av smugglingen.
Sven Anérs avslöjande att två flygplan landat på Arlanda och sedan lyft med nio okända passagerare är en intressant detalj, men det måste betonas att det finns absolut ingenting som knyter flygen VR-CLM och N971L till Estonia. Här behövs fler whisteblowers.
När man begär ut kopior på listorna över de överlevande från svenska myndighrter är de noga med att upplysa om att listorna kan vara felaktiga och att de inte utgör några bevis för att de personer som står som överlevande faktiskt försvunnit. Det är viktigt att påpeka att det är inte bara listorna med överlevande som ligger till grund för antagandet att de nio aktuella personerna överlevde och försvann. Avo Pihts räddning rapporterades av flera medier. Vidare måste man ifrågasätta myndigheternas bortförklaringar även på andra grunder. Om de nio namnen bara var slumpmässigt uppkomna fel på listorna, varför är då alla nio ur besättningen och ingen passagerare? Och om de nio namnen bara är slumpmässiga fel, hur kommer det sig då att just dessa nio delade livflotte X1 och räddades av helikopter Y-64? Är det en slump?
Hur kunde Carl Bildt så tidigt vara så säker på att det var ett tekniskt fel, och just bogvisiret, som var orsaken till haveriet? Hur kunde Bildt veta? Drew Wilson ger en viktig ledtråd.
Bildt och de båda republikernas premiärministrar träffades på Åbo sjukhus och fick möta flera av de överlevande. De pratade bland annat med Henrik Sillaste.
JAIC har totalt missat vad det här mötet betydde. Här ska en överlevande – Sillaste, bara timmar efter haveriet berätta för tre statsöverhuvuden vad som hände. Sillaste befann sig naturligtvis i en enormt konstig situation. Här ska han, som precis förlorat vänner, arbetskamrater och kämpat för sitt liv, berätta för tre höga herrar vad som hände. Språkförbistring, psykologiska faktorer och inte minst den kulturellt betingade inställningen till auktoriteter är olika i de tre länderna. Detta måste man ha i minne när man värderar Sillastes berättelse.
Sillaste gjorde trots den utsatta situationen ett mycket bra jobb. Han förklarade hur han på en övervakningsmonitor sett vatten spruta in på sidorna av bogrampen. Vatten hade kommit in på bildäck. Sillastes vittnesmål översattes av Laar till engelska. Vilken information fick egentligen Bildt? Sillastes vittnesmål i en stressfylld och konstig situation översattes till engelska av Laar, och Bildt översatte engelskan till sin egen svenska. De tekniska detaljerna och de korrekta termerna för fartygets delar gick förlorade. Sillaste såg inga skäl till att berätta i facktermer för statsmännen och två icke-fackmannamässiga översättningar senare fick Bildt uppfattningen att Bogvisiret lossnat och vatten strömmat in på bildäck. Bildt och de båda presidenterna drog en djup suck av lättnad.
Det var inte sabotage, ingen kollision, ingen organiserad brottslighet. Smugglingen var inte vållande, ryssarna behövde inte bli upprörda. Bildt lät världen få veta att det var en helt naturlig olycka. Bildt ville så fort som möjligt förmedla den bilden till världen, och särskilt till Moskva, för att därmed förebygga en konflikt i det redan mycket spända och osäkra Baltikum.
Bildt ljög inte – men det han sa var inte sant.
Ända sedan 1994 har det funnits mycket envisa rykten om att det skulle ha smugglats vapen eller militär utrustning av något slag. Jutta Rabe förespråkade en sådant scenario baserat på fortfarande anonyma uppgiftslämnare. Smugglingen bekräftades, med all önskvärd tydlighet, i Uppdrag Granskning 2004. Larssons uppgifter om att svenska försvaret smugglat rysk elektronik vid två tillfällen i september 1994 placerar Estonias haveri i ett helt nytt ljus. Det var ett enormt genombrott och en upprättelse för oss sanningssökare.
Hirschfeldt tillsattes för att granska transporterna. Som en regeringens skottsäkra väst skulle han ta de obehagliga frågorna, medan Sahlin, Bildt och Odell gick fria.
Hirschfeldts uppdrag var att utreda om det svenska försvaret transporterat något ombord Estonia i september 1994. Hirschfeldt kom nautrligtvis fram till det vi redan vet. Två, och endast två transporter (organiserade av det svenska försvaret) hade gått med Estonia i september 1994. Det fanns ingenting som tydde på att svenska försvaret smugglat militär materiel ombord på olycksnatten.
Hirschfeldts utredning var en uppvisning i nyspråk. En politiskt styrd utredning som inte fick utreda något annat än det som redan var känt. Hirschfeldt malde ner sitt arbetsmaterial och KU-anmäldes för det. Varför gjorde han det? Vem sa åt honom att göra det?
I Estland gjordes en annan utredning av de svenska transporterna, med ett något anorlunda uppdrag. Evelyn Sepp och Margus Kurm har arbetet betydligt mer fritt och inte bara stirrat sig blinda på vad svenska försvaret gjorde i september. Evelyn Sepp gör ett nummer av nyspråket. Hon betonar att det smugglades inte vapen eller något explosivt, utan ”strategiskt mititärelektroniskt materiel”.
Varför är det ordvalet så viktigt? Vad är ”strategisk militärelektronisk materiel”? Larsson, den frispråkige tulltjänstemannen sa att det var militär elektronik, men kunde inte specificera det mer. Vad smugglades ombord på Estonia? Vi förtjänar ett exakt svar! Var är materielen idag? Vem var köpare? Var kom det ifrån? En förenande teori bör ge en logisk och enhetlig förklaring till dessa frågor.
Henrik Larson sa vidare att det var minst en bil som tillhörde Ericsson (Radio Access AB). Är det sant? Är det viktigt? Hade försvaret något avtal med svenska storföretag om samarbete? Vilken relation hade Ericsson med FMV, FRA och MUST? Var Ericsson på något sätt inblandade i smuggling på Östersjön? Förutom Larsons uppgift finns ett par fakta till som skänker trovärdighet till ett sådant antagande. Tyvärr är undertecknad den enda som följt det spåret.
Stephen Davis’ artikel i New Stateman den 23 maj 2005 är märklig. Davis hävdar att han, när han gjorde research för en artikel om trafficking kom över uppgifter om att MI6 skulle ha smugglat militär eletronik ombord på Estonia på olycksnatten.
Davis: ”I was investigating another story – about international smuggling – when a contact suggested I look at Britain’s role in the Estonia affair. This man, a retired MI6 officer whom I have known for many years, told me that the sinking of the Estonia was not an accident and that Britain and the Baltic nations had good reason to want the wreck buried.”
Skrev Davis den där artikeln om smuggling han jobbade på? Varför valde Davis’ källa att träda fram just då? Kan John Kampfer, New Statesmans alldeles nya chefredaktör, varit inspiration till Davis? Kampfer var korrespondent i Moskva under lång tid och har skrivit om korruption och organiserad brottslighet i Jeltsins Ryssland. Kampfers artiklar är nog värda att läsa…
En förenande teori måste förklara ett stort antal fakta. T.ex måste teorin förklara den stora bucklan i bogvisiret. När och hur uppstod den? Det mest logiska torde vara en kollision.
Teorin ska vidare förklara explosionen, för det står bortom varje rimligt tvivel att en explosion inträffade. Men samtidigt finns trovärdiga bevis för att det inte inträffade en explosion. JAIC lät nämligen utföra tunnskikts- och vätskekromatografier på färgflagor tagna från bogvisiret. Dessa undersökningar visade inga tecken på en explosion. En slutsats kan vara att explosionen skedde när fartyget var helt nedsänkt i vatten, något som flera sanningssökare framfört. Hur ska en enda logisk teori kunna förklara dels bucklan i bogvisiret, de orange paketen, explosionen och motbevisen mot explosionen? Är det möjligt? Kan en enda förklaringsmodell innefatta alla olika uppgfter? Alla hyllkilometer med dokument? Jag tror det. Jag hoppas att vi en dag ska kunna säga att vi vet vad som hände.
Scenariot att Estonia kolliderade med en ubåt och att bogvisiret sprängdes loss i oktober 94 förklarar flera fakta som tidigare varit svåra att passa in i de olika teorierna. T.ex vet vi, från Drew Wilsons bok (sid. 159) att Helsinki Universitets seismografer inte registrerade någon explosion vid olyckstillfället.
Wilson skriver vidare att Ryssland hade för avsikt att sälja ett stort antal ubåtar. Han hävdar att det är fullt tänkbart att en rysk ubåt avseglade från St Petersburg med iransk besättning den 27/9 1994. Ubåtens besättning valde just det datumet för att osedda kunna gå igenom Öresund den 28 eller 29 september. Det pågick en Nato-övning just då som skulle föra mycket oväsen och ingen skulle kunna urskilja att det var en ubåt för mycket.
Estonia kolliderade kanske med denna ubåt. Kollisionen slog hål i skrovet, under vattenlinjen och gjorde en stor buckla i visiret. Ombord på Estonia fanns sannolikt en viktig last. Antingen var sannolikheten mycket stor, eller så var lasten väldigt viktig. Sillastes vittnesmål övertolkades av statsmännen och en haverikommission började arbetade utifrån felaktiga antaganden.
Senare framkom på något sätt att Estonias öde kanske inte var så naturligt i alla fall. Bäst att ta det säkra före det osäkra och försegla Estonia med betong och lag.
Vad smugglades på Estonia? Ja, en hel del heroin. En hel del skrot. En hel del kurder. Kanske radioaktiva grejer från Paldiski och Saku. Kanske vapen? Definitivt militär elektronik. Och kanske mer exotiska saker.
USAs intresse att komma över viss rysk satellitteknik bör undersökas mer. En Topaz II-reaktor är en miniatyrkärnreaktor avsedd att användas i rymden. Där kan den ge tillförlitlig ström till satelliter och rymdvapen under många år. Topaz II är en fin liten maskin.
S-300 är ett ryskt flygvärnssystem. S-300 har en avancerad radar och ett fint missilstyrningssytem.
Låt oss ta reda på vad som hände!
http://lege.net/politiken.biz/estonia_forenande_teori.html
The Sinking of MS Estonia – An Accident or a Crime?
MS ESTONIA † ”852”
28 september 1994
F o r e v e r in our h e a r t s
In Memoriam
Estonia Litigation Association
http://www.elaestonia.org
The site was first infected by viruses and then made inaccessible in February 2009. The untold wealth of articles collected since 2004 remain unavailable. Efforts are made to restore the materials.
While Helje restores the site, archives can be accessed at
http://www.web.archive.org
* * *
Articles by Chris Bollyn:
ILL – Fated Estonia Ferry Used for Weapons Transfers
Archived
Open Letter to Carl Bildt, Former Prime Minister of Sweden
Archived
Who Kidnapped Captain Avo Piht?
Archived
Estonia Ferried Soviet Weapons
http://www.rumormillnews.com/cgi-bin/archive.cgi?read=60997=
Bomb hole in the hull of Estonia
A Documentary by Jutta Rabe
THE CASE ESTONIA
A Journalist Searching for the TRUTH
Click here to view the film
Excellent archives and updated information
of the sinking of Estonia
http://estonia.kajen.com/
The Hole in the Hull of Estonia
Recommended reading:
The Hole by Drew Wilson
https://www.bollyn.com/estonia-sinking/
On se jännä homma kuinka suuret tragediat saa aikaan kaikenlaisia teorioita.
Ilmeisesti rahan vuoksi. Hurjat tarinat myy, omaisten surusta välittämättä.
Estonian keulaluukku ei ollut lukittunut eikä siinä sen ihmeenpää.
Olisi pitänyt tarkistaa ja olisi pitänyt olla varojärjestelmät.
Toivon että jotain on opittu. Mutta epäilen että ei.
En huomannut että onnettomuustutkintaraportti olisi linkattu.
Tuossa on sen yhteenvetoon linkki:
http://onse.fi/estonia/chapt20.html
Jonkun takia Estonia piti upottaa ja jos se olisi törmännyt johonkin toiseen laivaan satamassa niin se ei olisi merelle lähtenyt. Turvakatselmuksessa se oli todettu merikelpoiseksi ja visiirin irtoaminen merellä on täytynyt tehdä räjäyttämällä, ei sitä muuten olisi saatu irtoamaan. Pikainen hautarauhan julistaminen ja aluksen nostamisesta luopuminen antaa olettaa että upottamisessa oli mukana NATO, USA, Viro ja Ruotsi sekä ehkä Suomikin oli NATOhengessä touhussa mukana ja upotus liittyi johonkin laivassa kuljetetuun materiaaliin joka piti saada sieltä pois siten että ulkopuoliset ei tiedä että materiaali on viety vaan luulevat että se meni laivan mukana meren pohjaan
Estonian keulavisiiri on lommolla sisäänpäin, törmäyksen johdosta. Linkki kuvaan:
https://aijaa.com/3cuzBX
Kuva merenpohjasta ylösnostetusta keulavisiiristä on ”The M/S Estonia Accident-explained by Anders Björkman” -selvityksistä:
http://heiwaco.tripod.com/visoronbottom.htm
Niin kauan kuin tutkintakomitea ei anna selvitystä MIKSI keulavisiiri on lommolla, on turha käydä muutakaan keskustelua onnettomuuden alkusyystä.
(Erityisesti on turha käydä keskustelua siitä, räjähtikö pommi visiirin ja rampin välissä, koska lommo visiirissä on sisäänpäin).
Sotamateriaalia on Estonialla kyllä kuljetettu, ainakin aiemmin.
”Turvakatselmuksessa se oli todettu merikelpoiseksi”. Estonian merikelpoisuudesta oltiin montaa mieltä. ’Tähtäimessä tapaus MV Estonia’ vastavalkea artikkelin lainaus (https://vastavalkea.fi/2016/09/28/tahtaimessa-tapaus-mv-estonia/):
”Viimeiseen matkaan ja katastrofiin liittyviä mysteerejä
Estonian merikelvottomuus
Estonia oli 27.9.1994 suoritetussa tarkastuksessa (jota on virallisesti väitetty harjoitteluksi tai harjoitukseksi) todettu merenkulkukelvottomaksi. Ruotsalaiset laivantarkastajat (merenkuluntarkastaja, ylitarkastaja) Åke Sjöblom ja Gunnar Zahlé suorittivat Estonian merikelpoisuuden tarkastuksen tiistaina 27.9.1994 iltapäivällä (noin kello 13:n aikoihin). Kysymyksessä oli Training-on-the-Job -harjoittelu. Siihen osallistuivat Sjöblomin ja Zahlén lisäksi yhdeksän laivantarkastajaksi pyrkivää virolaista ja korkein virolainen laivantarkastaja Aarne Valgma. Ryhmän jäseninä toimi myös korkea-arvoisia virolaisia satamapäälliköitä.
Tehtävänä oli suorittaa täydellinen Port State Control -tarkastus ja dokumentoida puutteet. Puutteita löytyi siinä määrin, ettei Sjöblom halunnut päästää laivaa lähtemään Tallinnasta. Valgma puolestaan vaati, että alus lähtisi aikataulun mukaisesti. Sjöblom ei saanut yhteyttä Reykjavikissa olevaan esimieheensä, merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtajaan Bengt-Erik Stenmarkiin. Sjöblom soitti merenkulkulaitoksen pääjohtajalle Kaj Janérukselle, joka ei kuitenkaan nähnyt mahdollisuuksia laivan lähdön estämiseen. Myös Ruotsin liikenneministeri Amts Odell vaati, että Estonian tuli lähteä Tallinnasta aikataulun mukaisesti.
Olennaista on, että kokenut ruotsalainen laivantarkastaja oli todennut aluksen merikelvottomaksi. On väitetty, että Ruotsin merenkulkulaitosta (korkein johto) voidaan pitää osasyyllisenä (myötävaikuttajana) aluksen nopeaan uppoamiseen. Sama koskee tietysti myös Ruotsin asianomaista liikenneministeriä. Tutkintakomissio JAIC muutti asiaa koskevan dokumentin tai liitti muutetun asiakirjan vastoin parempaa tietoa tutkintakomission raporttiin. (Alkuperäisdokumentin, josta vakavat puutteet ilmenevät, oli tutkintakomission sihteeri asianmukaisesti rekisteröinyt numerolla 46C ja arkistoinut. Tutkintakomission raporttiin otettiin kuitenkin muutettu asiakirja, jonka asiasisältö vaikuttaa varsin merkityksettömältä.)”
Loppuraportti MV ESTONIAn onnettomuudesta 28 päivänä syyskuuta 1994
Viron, Suomen ja Ruotsin valtioiden välisen yhteisymmärryksen pohjalta asetettiin kaikkien kolmen maan pääministerien päätöksellä 29 päivänä syyskuuta 1994 kansainvälinen tutkintakomissio tutkimaan 28 päivänä syyskuuta 1994 tapahtunutta MV ESTONIA-nimisen matkustaja-aluksen kaatumista ja uppoamista.
Loppuraportin alkuteksti on englanninkielinen (Final report on the capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro passenger vessel MN Estonia. The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden, December 1997). (Englanninkielinen raportti on painettu. Suomenkielistä versiota ei ole julkaistu painettuna.).
Kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) loppuraporttia rasittaa (muun ohella) muuan perustavaa laatua oleva puute. Raportissa ei ole eloonjääneiden kertomuksia autenttisina vaan ainoastaan toimitettuina ja typistettyinä. Nyt nuo raportin sisältämät toimitetut lausumat palvelevat vain yhden totuuden, ’JAICin totuuden’, esittämistä.
Miksi Estonian katastrofista eloonjääneiden luetteloon merkittyjä henkilöitä on myöhemmin ilmoitettu kadonneiksi? Miten ja mihin he ovat kadonneet? – Miksi eloonjääneitä on uhkailtu ja painostettu? –
Miksi eloonjääneiden kertomuksia on muunneltu tai vähätelty? – Miksi kaikkia eloonjääneitä ei ole kuultu? –
Miksi osa kertomuksista on hävitetty tai salattu? – Miksi JAICin raportissa ei kerrota, mistä eloonjääneiden kertomuksista voi saada jäljennöksiä?
#
Mitä tapahtui todella : eloonjääneiden kertomuksia
Kent HÄRSTEDT (KH)
KH istui katastrofin sattuessa baarituolilla Admiral’s Pubissa. Plötsligt kommer en ovanligt kraftig krängning, min stol välter. (…) – Det kommer en lika kräftig krängning igen, (…). Och så efter tio sekunder igen en tredje, (…). – Det går kanske en halv minut. Så kommer två ordentliga stötar, båten kränger ännu kraftigare åt samma sida. (…) – Så kommer en tredje smäll. Och runt omkring mig välter hela rummet över ända. [Äkkiä laiva kallistuu epätavallisen voimakkaasti, minun tuolini kaatuu. (…) – Laiva kallistuu jälleen yhtä voimakkaasti, (…). Ja niin tapahtuu kolmannen kerran kymmenen sekunnin kuluttua, (…). – Kuluu ehkä puoli minuuttia. Sitten tulee kaksi kunnon iskua, laiva kallistuu vielä voimakkaammin samalle puolelle. (…) – Sitten tulee kolmas pamaus. Ja ympärilläni kaatuu kumoon koko huone.] (Kent Härstedt: Det som inte kunde ske [1995])
Huom! Matkustajahytit, joiden ensimmäinen numero oli yksi [1], sijaitsivat autokansien [kannet 2 ja 3] alapuolella eli kannella 1. Muut matkustajahytit sijaitsivat kansilla 4-6.)
Ulla TENMAN (UT) (hytistä 1098) – UT lähti hytistä 1098 noin 10-15 minuuttia ennen dramaattista ensimmäistä kallistumaa (den dramatiska förta slagsidan). – UT kuuli kovia lyöntejä ja jotakin joka iski, siellä missä hän makasi vuoteessaan ja tunsi itsensä huonovointiseksi. (Hon hörde hårda dunkar och något som slog där hon låg i sin bädd och kände sig illa till mods.). Hän nousi jalkeille ja päätyi lopulta istumaan lepotuoliin kannelle 7. Hetken kuluttua hän kuuli voimakkaan pamauksen ja heti sen jälkeen salongin irtaimet esineet vierivät alas styyrpuuria (laivan oikea puoli) kohti. (Efter en stund hörde hon en kraftig smäll och strax därpå rasade lösa föremål i salongen ner mot styrbordssidan.) (Knut Carlqvist: Tysta leken [2001], s. 32)
Martin NILSSON (MN) (hytistä 1028)
Hän kertoi, että hän oli nukahtanut 23:30 Viron aikaa ja herännyt tuntia myöhemmin, kymmenen minuuttia, varttitunnin ennen onnettomuutta. Se alkoi raapivalla äänellä ikään kuin alus olisi purjehtinut karille. Ja heti sen jälkeen laiva kallistui. (Han berättade att han somnat 23:30 estnisk tid och vaknat en timme senare, tio minuter, en kvart före olyckan. Det började med ett skrapande ljud som om fartyget gått på grund och strax därpå kom krängningen.) – ’Nyt me ajoimme karille’, sanoi yksi muista. Martin käsitti, että jokin oli hullusti. (Nu gick vi på grund, sade en av de andra. Martin insåg att något var på tok, […].) (Carlqvist: Tysta leken, s. 34)
Nikolajs ANDREJEV (NA) (hytistä 1016)
Hän heräsi siihen, että hän putosi vuoteesta. I detsamma hörde jag en oerhört hård smäll. Smällen var så hård att jag slungades mot hyttväggen. (…) det var alldeles som om fartyget kolliderade med något. Genast började fartyget gunga enormt. [Samassa kuulin ennenkuulumattoman kovan pamauksen. Pamaus oli niin kova, että minä sinkouduin hytin ovea vasten. {…} oli aivan kuin alus olisi törmännyt johonkin.] (Carlqvist: Tysta leken, s. 38-39)
Ants NADAR (AN) (hytistä 1025)
AN muisti, että hän oli herännyt koviin pamahduksiin (hårda smällar). Hän alkoi kivuta ylös kannelle, kun alus kallistui kunnolla (klättra upp till däck då fartyget lutade ordentligt). (Carlqvist: Tysta leken, s. 41)
Ints KLAVINS (IK) (hytistä 1024)
IK heräsi ilkeään ääneen ikään kuin metallia olisi vedetty pitkin aluksen pohjaa (han vaknade till ett elakt ljud, som om metall dragits längs fartygets botten). (Carlqvist: Tysta leken, s. 41)
Holger WACHTMEISTER (HW) (hytistä 1047)
Hän meni nukkumaan suhteellisen aikaisin ja hän heräsi raapivaan ääneen (ett skrapljud) ja voimakkaaseen jysähdykseen (en kraftig duns). HW puhui myös vedestä jalkojen ja säärien ympärillä (vatten runt fötter och ben). (Carlqvist: Tysta leken, s. 42-43)
Carl ÖVBERG (CÖ) (hytistä 1049)
Tukholmassa 10.10.1994 suoritetun poliisikuulustelun mukaan CÖ kuuli kello yhden aikoihin [Viron ja Suomen aikaa] tutun hydraulisen äänen (hydraulljud); kuulosti siltä kuin visiiriä olisi avattu (det lät som när visiret öppnas). [CÖ oli matkustanut Estonialla monta kertaa ja tunsi aluksen hyvin.] Pian sen jälkeen hän kuuli pamauksen tai rysähdyksen, kovan metallisen äänen (en smäll eller krasch, ett hårt metalliskt ljud). Minuutin tai pari myöhemmin kuului uusi rysähdys (en ny krasch). CÖ pukeutui ja hän uskoo olleensa käytävällä [= autokansien alapuolisen matkustajahyttikannen, kannen n:o 1, käytävässä] noin kello 01:15 – 01:20 [Viron ja Suomen aikaa]. – CÖ saksalaisen asiantuntijaryhmän kuulemisessa 9.9.1997: CÖ kertoi, että hän kuuli hydraulisen äänen lisäksi (förutom hydraulljudet) ikään kuin moukarin paukutusta (bankningar som av en slägga). Nuo molemmat äänet loppuivat voimakkaan metallisen pamauksen jälkeen (efter en kraftig metallisk smäll) ja oli hiljaista 30-40 sekuntia. Sitten seurasi vielä yksi voimakas pamaus ja alus äkisti pysähtyi, niin äkkiä että hän sinkoutui selälleen vuoteelle. (Sedan följde ännu en kraftig smäll och fartyget tvärstoppade, så plötsligt att han kastades baklänges på sängen.) Tuntui kuin laiva olisi törmännyt johonkin. (Det kändes som om fartyget kolliderat med något.) CÖ hyppäsi vuoteesta ja pukeutui nopeasti, kun hän havaitsi, että moottorin ääni oli lakannut kuulumasta ja ettei laiva enää jyskyttänyt meressä. Kello oli noin 01:00 [Viron ja Suomen aikaa]. CÖ ryntäsi ulos hytistään [hytti n:o 1049, joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolella] ja kiiruhti portaikkoon. Hänen takkinsa jäi kiinni oikeaan porraskaiteeseen. Hän kääntyi oikeaan ja katsoi käytävään [kannella 1]. Seitsemän metrin päässä [käytävällä, kannella 1] oli kaksi joutsenkaulaista venttiiliä [ilmanvaihtoputkia] (två ventiler med svanhals), joista suihkusi vettä [käytävälle, kannella 1] kovalla paineella. Hän näki myös veden tunkeutuvan ovesta [käytävällä, kannella 1] venttiilien takana ja virtaavan lattialle [käytävällä, kannella 1]. [Piirustusten mukaan ovi johti pesuhuoneeseen.] (Han såg också vatten tränga fram från en dörr bakom ventilerna, som enligt ritningarna tillhörde ett tvättrum, och strömma över golvet.) CÖ sai takkinsa irrotetuksi ja jatkoi pakoaan. Sen jälkeen äkillinen syvä kallistuma, 45 astetta tai enemmän, pakotti hänet kiipeämään jalat aluksen oikeanpuoleista seinää vasten. (En plötslig djup slagsida, 45 grader eller mer, tvingade honom att klättra med fötterna mot styrbordsväggen.) – (Saksalainen haveriselvittäjä ja laiva-asiantuntija Werner Hummel sai selville, että CÖ:n kuvaama ilmastointi (ventilationen) kokoushuoneista kannella 0 [joka sijaitsi autokansien {= kannet 2-3} alapuolisen matkustajahyttikannen {= kansi n:o 1} alapuolella] oli johdettu lattian läpi kannelle 1 juuri siihen paikkaan, jonka CÖ oli ilmoittanut. [Werner Hummel {…} fick senare veta att ventilationen från konferensrummet på däck 0, som ursprungligen gått upp i centralschaktet, på grund av platsbrist letts upp genom golvet till däck 1 just på den plats som Övberg angett.] – CÖ näki siis veden virtaavan alapuolelta eli autokannen alapuolisen matkustajahyttikannen (= kansi 1) alapuolelta kannelle 1 jo ennen kuin laivan kallistuma yllätti hänet portaikossa matkalla ylös. Tämä tarkoittaa, että kannen 1 alapuolelta (= kannelta 0) virtasi kannelle 1 vettä kovalla paineella ennen laivan kallistumista. Tätä voidaan pitää todisteena siitä, että Estonia oli saanut vuodon. ([…] Övberg såg vatten tränga in underifrån och att han överrumplades av slagsidan i trappan på väg upp. Då fanns det vattnet där innan slagsidan. I så fall hade Estonia sprungit läck.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 43-46)
Päätelmiä: Estonia oli saanut vuodon jo ennen laivan kallistumista. Vesi, joka ennen kallistuman tapahtumista oli päässyt autokannen (= kannet 2-3) alapuolella sijainneelle kannelle 1, oli tunkeutunut alhaalta päin eli kannelta 0. Tämä tarkoittaa, ettei kannelle 1 päässyt vesi ollut tunkeutunut sanotulle kannelle ylhäältä päin (eikä siis autokansilta eli kansilta 2-3 alaspäin). Tämä merkitsee, ettei kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) raportti Estonian kallistuman ja uppoamisen syystä voi pitää paikkaansa.
[Huomautus: Virallisesti autokansien (kannet 2-3) alapuolella sijainneen (matkustajahytti)kannen 1 matkustajista pelastui hengissä 19 matkustajaa (ks. Estonia Final Report, s. 68). Historioitsija-kirjailija Knut Carlqvistin mukaan lukumäärä on virheellinen oikean lukumäärän ollessa 21 (Carlqvist: Tysta leken, s. 56). Heistä 20 oli katastrofin tapahtuessa hyteissään kannella 1.]
Saksalainen asianajaja (Rechtsanwalt), oikeustieteen tohtori Henning Witte on tavannut Carl Övbergin useita kertoja. Övberg on ilmaissut Wittelle tyytymättömyytensä Ruotsin poliisin suorittamiin todistajankuulemisiin. Övbergin mukaan kuulustelut olivat aivan liian pinnallisia, eikä poliisi vaikuttanut varsinaisesti olevan kiinnostunut todellisesta tapahtumien kulusta (Witte: M/S Estonia sänktes, s. 14).
Asianajaja Henning Witten tapaaminen Carl Övbergin kanssa 18.9.1997 kesti lähes koko iltapäivän. Witte on kuvannut tapaamistaan Övbergin kanssa seuraavasti:
Den 18 sept. 1997 hade jag ett möte med Carl Övberg vilket pågick nästan hela eftermiddagen. Jag ställde honom frågan om hamnen i Tallinn var avspärrad. Han svarade jakande på denna fråga. Han kom nämligen mycket sent till båten och fick bilskjuts till hamnen. De fick dock inte köra in med bilen på hamnområdet, vilket tidigare alltid varit möjligt. Hamnen var avspärrad under ett stort polisuppbåd. [Satama oli suljettu suuren poliisijoukon toimesta.] Något sådant hade han under sina ca 20 år av resor mellan Tallinn och Stockholm aldrig tidigare upplevt. Enligt Övberg var jag den förste som ställt honom frågan angående avspärringen. – När Övberg kommit ombord på båten fick han vänta ett tag innan han fick tillgång till sin hytt. Han tyckte att personlen redan vid incheckningen verkade ovanligt tystlåten och nedstämd denna kväll. Senare noterade han att det verkade vara ovanligt glest med personal ombord jämfört med tidigare resor. – Vid 23-tiden svensk tid [= noin kello 24:00 Viron ja Suomen aikaa] gick han och lade sig för att läsa. Det dröjde dock ett tag innan han kunde somna. Överberg vaknade lite senare av hamrande ljud i skrovet [takova ääni rungosta], som om metall slog mot metall. Han jämför ljudet med hur det låter när en slägga slås mot metall. Efter att ha hört detta ljud i ca 15 min. tillkom starka hydraulikljud [vahvoja hydrauliikan ääniä] som verkade komma från fören. Detta ljud var välbekant för Övberg eftersom han tidigare arbetat som mekaniker. Han uppgav att ett sådant hydraulikljud uppstår när man fäller respektive öppnar bogporten. Han associerade direkt till nämnda port när han hörde ljudet. Han kan inte med säkerhet säga att det var exakt ett sådant ljud, men det var väldigt likt ett sådant. Det hamrande ljudet pågick alltjämt och Övberg uppskattar att de båda olika ljuden pågick under ytterligare ca 15 min fram till ca kl 23.45 svensk tid [= noin kello 00:45 Viron ja Suomen aikaa]. Båten hade i detta läge ingen slagsida. – Strax efter kl 24.00 svensk tid [= heti kello 01:00:n jälkeen Viron ja Suomen aikaa] hörde Övberg en kraftig smäll [voimakas paukaus / pamaus / isku] och krasch [rusahdus / räsähdys] varvid skrovet riste till [runko tärähti / tärisi]. Det var ett starkt metalliskt ljud [vahva metallinen ääni]. Smällen var så våldsam att Övberg liknar den vid en kraftig grundstötning. [Pamaus oli niin raju, että Övberg vertaa sitä voimakkaaseen karilleajoon.] Han blev än mer uppmärksam då han inte kände igen detta ljud och inte kunde lokalisera det. Ungefär en halv minut till två minuter senare hörde han ytterligare en smäll som var ännu kraftigare och som medförde att båten reste sig i fören så att Övberg kastades bakåt mot hyttväggen. [Kun aikaa oli kulunut suunnilleen puolesta minuutista kahteen minuuttiin, hän kuuli uuden pamauksen, joka oli vielä voimakkaampi ja joka sai laivan keulan kohoamaan niin että Övberg paiskautui taaksepäin hytin seinää vasten.] Nu begrep han att någonting allvarligt hade hänt. Han klädde sig snabbt och lämnade hytten för att sedan springa uppför trappan. Han uppskattar att klockan då var ca 00.15 eller 00.20 [= noin 01:15 tai 01:20 Viron ja Suomen aikaa]. Precis när han kommit ut i korridoren utanför hytten kände han att båten en kort stund gungade ner med aktern för att omedelbart därefter vrida sig och få slagsida mot styrbord. [laiva… sai kallistuman aluksen oikealle puolelle] – Flera personer sprang omkring i korridoren och han uppfattade det som om panik redan hade utbrutit och folk letade efter trappor som ledde uppåt. Övberg kände båten väl och visste var trappan var belägen så att han omedelbart kunde bege sig dit. Den enda person han såg i närheten av trapporna på väg upp till bildäck var en äldre man som hade svårigheter att röra sig. – På väg uppför trappan någonstans mellan däck 1 och 2 (bildäck) fastnade Övberg med jackan i trappans handräcke varför han vände sig om. Han såg då att vatten trängde in längst ner på däck 1. [Hän näki, että vesi tunkeutui sisään kannelle 1.] Stora vattenmängder sprutade ur de krökta ventilationsrören som fanns i korridorerna på däck 1. [Suuret vesimassat suihkusivat kaartuvista venttiiliputkista, joita oli kannen 1 käytävillä.] Samtidigt såg han vatten tränga ut i korridoren under hyttdörrar på däck 1. [Samalla hän näki veden tunkeutuvan käytävään hyttien ovien alta kannella 1.] Det hade gått uppskattningsvis en till två minuter från det att Övberg lämnat sin hytt och fram till det att han uppmärksammade vattnet. Jag frågade uttryckligen om han stigit i vatten när han lämnade sin hytt, men så var inte fallet. – (…) – Efter den andra smällen började båten få slagsida mot styrbord. (…)
Carl-Erik REINTAMM (C-ER) (hytistä 1094)
Rikostarkastaja Ulf Sjöbergin kuulustelussa Tukholmassa 30.9.1994 C-ER kertoi heränneensä pariin äkilliseen, alapuolelta kuuluvaan raapivaan ääneen. (Han väcktes av ett par plötsliga skrapljud underifrån.) Hytti kallistui hieman. (Hytten lutade lite.) Han öppnade dörren, gick ut i korridoren och fick se en smal vattensträng efter ena korridorväggen. (Hän avasi oven, meni ulos käytävään ja havaitsi toista käytävänseinää myötäilevän kapean vesivanan.) – Knut Carlqvist tapasi C-ER:n syksyllä 1998. Reintamm kertoi, että seistessään kaiteen ääressä 7. kannella hän oli nähnyt suuren suorakaiteen muotoisen valkoisen kohteen aivan veden pinnassa tai heti sen alapuolella. Useampia metrejä vieressä, kuin jäähdytysauto. (När han stod vid relingen på 7:e däck hade han sett ett stort rektangulärt vitt föremål alldeles i vattenytan eller strax under. Flera meter i sida, som en kylbil.) – Vuoden kuluttua Reintammia haastatteli saksalaisen asiantuntijaryhmän selvitysmies Werner Hummel. Tällöin C-ER kertoi, että hänen oli ollut vaikeaa nukkua ja että hän oli äkisti kuullut äänen ikään kuin laiva olisi kulkenut jään läpi, raapivan äänen. Hän ajatteli, että alus oli ehkä kulkenut jonkin ylitse. Non puoli minuuttia myöhemmin laiva kallistui styyrpuurin (aluksen oikea puoli) puolelle. Hän juoksi ulos käytävään. Siellä hän näki veden virtaavan lattian ja seinän välisessä nurkassa, vettä oli paljon, noin 40 senttimetriä. Vesi ei tullut portaikosta vaan virtasi (koskena) huomattavalla nopeudella käytävän läpi, se sai hänet ryntäämään ylös portaita. Hän ei nähnyt veden tulevan autokannen ovista. (Ett år senare intervjuades Reintamm av den tyska expertgruppens utredare Werner Hummel. Han berättade då att han haft svårt att sova och plötsligt hört ett ljud som om fartyget gått genom is, ett skrapande ljud. […] Kanske hade fartyget kört över något, tänkte han. Omkring en halv minut senare kantrade fartyget åt styrbord. Han sprang ut i korridoren. Där såg han vatten strömma i vinkeln mellan golvet och väggen, det var mycket vatten, ungefär 40 centimeter. Det kom inte från trapporna utan forsade med avsevärd fart fram genom korridoren, det var det som gjorde att han rusade uppför trapporna. Han såg inget vatten komma från dörrarna vid bildäck […].) (Carlqvist: Tysta leken, s.47-48)
Henrik SILLASTE (HS) (Estonian mekaanikko; systemmekaniker)
Jag låg och sov i min hytt när huvudvakten, omkring klockan halv ett på natten, kallade mig till arbetet för att reparera någon WC som inte tömdes, för att undertrycket var borta. Det var Treu [Margus Treu oli Estonian kolmas koneenkäyttäjä; tredje maskinist.] som var huvudvakt då. ( ) – På grund av larmet gick jag förskepps och till nolldäck för att ta reda på orsaken till felet. Jag kände några hårda skakningar (…). (Olin makuulla ja nukuin hytissäni, kun päävahti, noin kello puoli yksi yöllä [00:30], kutsui minut työhön korjaamaan yhtä WC:tä, joka ei tyhjentynyt, koska siellä ei ollut alipainetta.) – HS:n sittemmin antamista tiedoista ilmenee, ettei hän uskonut mainittujen tärinöiden (skakningar) johtuneen aalloista. När jag funnit orsaken till störningen märkte jag att något var på tok, för fartyget krängde över åt styrbord. Orsaken till att trycket saknades i WC:n var att det kommit luft i rörsystemet. Min avsikt var att hämta dit en man för att få hjälp att reparera felet. Sedan gick jag till maskinrummets kontrollrum på grund av slagsidan. ( Kun olin löytänyt häiriön syyn, havaitsin, että jokin oli hullusti, sillä laiva kallistui styyrpuurin puolelle. Paineen WC:stä puuttumisen syynä oli se, että putkijärjestelmään oli päässyt ilmaa. Tarkoituksnei oli noutaa sinne joku mies saadakseni apua vian korjaamiseksi.) – Kadak [Hannes Kadak oli Estonian koneenhoitaja; maskinskötare.] och Treu var då i kontrollrummet. (Kadak ja Treu olivat silloin valvontahuoneessa.) – Sillaste meni valvontahuoneen monitorin luo. Monitori näytti kuvaa etumaisesta autokannesta. Det trängde in mängder av vatten från bägge sidor av rampen…) (Rampin kummaltakin sivulta virtasi sisään paljon vettä.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 63-64)
Päätelmiä: Sillaste siirtyi Estonian kallistuman jälkeen konevalvontahuoneeseen (maskinkontrollrummet). Hänen mukaansa siirtyminen kesti kahdesta viiteen minuuttiin. Sillaste meni monitorin luokse ja näki veden suihkuavan sisään rampin molemmilta puolilta. Ramppi oli siis tuolloin eli kahdesta viiteen minuuttiin kallistuman jälkeen kiinni aluksessa ja vieläpä ylösnostetussa asennossa (uppfällt läge) eli periaatteessa suljettuna. Merivesi ei siis tuolloin iskenyt sisään autokannelle. Kysymys kuuluu: Mikä itse asiassa aiheutti Estonian kallistuman? (…)
Sillasten lausunto puhuu sen puolesta, että (auto)ramppi oli yhä paikoillaan aluksen kallistuman jälkeenkin. Kallistuma ei siis johtunut siitä, että autokannelle pääsi paljon vettä visiirin irrottua ja pudottua sekä temmattua mukaansa (auto)rampin. Ainoa luonnollinen selitys laivan kallistumalle on, että aluksen runkoon autokannen ja vesirajan alapuolella oli syntynyt suuri reikä.
Haveriraportissa puhutaan vedestä autokannella. Mutta Sillaste ei niin puhunut. Eikä hän voinut niin tehdäkään ottaen huomioon, ettei autokannella edes ollut tyhjennyspumppuja (länspumpar). Laivan neljä tyhjennyspumppua sijaitsivat ja työskentelivät autokansien (kannet 2-3) alapuolella olevissa vesitiiviissä tiloissa. Ja nuo tyhjennyspumput olivat toiminnassa jo siinä vaiheessa, kun alus sai kallistuman, jolloin Sillasten mukaan autokannella ei ollut suurta määrää vettä. Toisin sanoen, joku oli käynnistänyt autokansien alapuolella sijaitsevat tyhjennyspumput veden poistamiseksi autokansien alapuolisista tiloista.
Margus TREU (MT) (Estonian kolmas koneenkäyttäjä; tredje maskinist)
Jag kände 3-4 smällar (…). (…) Vi försökte pumpa ut vattnet som kom in i fartyget. (Minä tunsin 3-4 paukahdusta […]. […] Me yritimme pumpata pois vettä, joka tuli sisään alukseen.) (Knut Carlqvist: Tysta leken, s. 88-89) – Muistettaneen, että tyhjennyspumput sijaitsivat autokansien alapuolella. Toisin sanoen, autokansien alapuolisiin tiloihin oli tunkeutunut merivettä. – Vid cirka klockan 01:00 kände jag två dubbla, hårda slag (…) (Noin kello 01:00 tunsin kaksi kovaa tuplaiskua.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 89) – Jag har aldrig tidigare erfarit ett så kraftigt slag mot ett fartyg. (En ole koskaan aikaisemmin kokenut niin voimakasta iskua laivaa kohtaan.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 91)
Silver LINDE (SL) (Estonian vahtimatruusi)
Dagens Nyheterin (DN) etusivulla julkaistiin 2.10.1994 otsikko Vatten inne i hytterna (Vesi sisällä hyteissä). Linde oli joitakin päiviä aikaisemmin kertonut tietonsa kansainväliselle tutkintakomissiolle (JAIC) Turussa ja tietoja alkoi tihkua julkisuuteen. DN:n lähteenä oli merikapteeni Sten Andersson, joka toimi komissiossa Ruotsin merenkulkulaitoksen huomioitsijana. Linde oli juuri palannut vahtikierrokseltaan vähän ennen kello yhtä (Viron ja Suomen aikaa), kun perämies otti vastaan puhelun. Någon (…) larmade om att något höll på att hända längre ned i fartyget (Joku […] hälytti siitä, että jotakin oli tapahtumassa aluksen alaosassa.), Andersson kertoi. Linde lähetettiin alas. Alemmilla kansilla hän kohtasi matkustajia, jotka ryntäsivät ylöspäin. Hän kuuli ihmisten huutavan, että vettä oli tullut sisään autokannen alapuolella oleviin hytteihin (vatten hade kommit in genom inredningen i hytterna under bildäck). Tuli niin ahdasta, että Linde kääntyi ja ryntäsi informaatiopisteeseen kannelle 5 soittaakseen komentosillalle. Men när han stod där krängde Estonia kraftigt och fick slagsida. Linde och flickan vid informationsdisken föll omkull och lösa saker flög i luften. (Mutta kun hän seisoi siinä, Estonia painui kyljelleen ja sai kallistuman. Linde ja informaatiotiskin tyttö kaatuivat kumoon ja irtonaiset esineet lensivät ilmassa.) – Linde suomalaisen poliisin kuulustelussa Turussa 29.9.1994 kello 10:20: På den rond som börjar halv ett var stormen hårdare än tidigare (…). (…) hördes ett synnerligen hårt ljud från fören, ett ljud som var helt avvikande. (Sillä kierroksella, joka alkaa puoli yksi, myrsky oli kovempi kuin aikaisemmin […]. […] kuului keulasta erityisen kova ääni, ääni, joka oli täysin poikkeava.) – Ljudet kunde beskrivas så att det var som om två tunga metallstycken med stor kraft stötte mot varandra, ljudet varade omkring en halv sekund. (Ääntä voi kuvata niin että se oli ikään kuin kaksi raskasta metallikappaletta törmäisivät toisiinsa suurella voimalla, ääni kesti noin puoli sekuntia.) – Jag fortsatte min rond och gick upp till navigationshytten ca kl 00:58. (…) Precis när jag var på väg upp fick styrmannen ett samtal nerifrån, där det sades att det hörs konstiga stötar nerifrån. Styrmannen kommenderade mig ner till bildäck för att kontrollera bogluckorna och kasta en blick på allmänläget. När jag var på väg ner bad människor redan om hjälp på sjunde däck, eftersom fartyget krängde så mycket att folk inte längre klarade av att gå. (Jatkoin kierrostani ja menin ylös navigointihyttiin noin kello 00:58. […] Juuri kun olin matkalla ylös, perämies sai alhaalta puhelun, jossa sanottiin, että alhaalta kuului omituisia iskuja. Perämies komensi minut alas autokannelle tarkistamaan keulalukkoja ja katsomaan yleistilannetta. Kun olin matkalla alas, ihmiset pyysivät jo apua seitsemännellä kannella, koska laiva kallistui niin paljon, etteivät ihmiset kyenneet enää kävelemään. [Mikäli Linden ilmoittama aika {kello 00:58} pitää paikkansa, jotakin varsin olennaista {josta aiheutui Linden kuulema ’erityisen kova ääni’} tapahtui jo hieman aikaisemmin.]) – (…) jag sprang till infon på femte däck och bad dem låsa upp bildäcket (…). När jag var i Infon krängde fartyget över åt styrbord så mycket att alla saker föll. Jag fortsatte ännu till fjärde däck, där trapporna var fullsatta med människor och jag anade att nu var det allvar. Jag sprang till sjunde däck och försökte (komma ut) till väderdäck, men föll och meddelade per radiotelefon vakthavande styrman att människor skriker i panik att första däck är under vatten. Styrmannen kommenderade mig att ännu gå och kontrollera läget fastän spelet redan var förlorat. (…) ([…] juoksin viidennellä kannella sijaiitsevaan infoon ja pyysin heitä lukitsemaan autokannen […]. Kun olin infossa, laiva kallistui styyrpuurin puolelle niin paljon, että kaikki esineet putosivat. Jatkoin vielä neljännelle kannelle, jossa portaat olivat täynnä ihmisiä ja aavistin, että tilanne oli vakava. Juoksin seitsemännelle kannelle ja yritin [päästä] sääkannelle mutta kaaduin ja ilmoitin radiopuhelimitse vahdissa olevalle perämiehelle, että ihmiset huutavat paniikissa, että ensimmäinen kansi [= kansi 1, joka sijaitsi autokannen alapuolella] on veden alla. Perämies komensi minut tarkistamaan tilanteen, vaikka peli oli jo menetetty.) – Linde päätti lausumansa seuraavasti: Om det vid undersökningarna framkommer att fartyget gick till botten på grund av någons kriminella verksamhet yrkar jag på straff för gärningsmannenoch ersättning för de skador på egendom som jag presenterar senare. (Jos tutkimuksissa ilmenee, että laiva meni pohjaan jonkun rikollisen toiminnan vuoksi, vaadin tekijälle rangaistusta ja korvausta niistä omaisuusvahingoista, jotka myöhemmin esitän.) – Linden lausumasta 17.10.1994: När jag var på bildäck hörde jag en kraftig smäll metall mot metall. Jag rapporterade detta till bryggen och fortsatte när jag inte upptäckte något misstänkt. (Kun olin autokannella, kuulin voimakkaan paukahduksen metalli iski metallia vasten. Raportoin tämän komentosillalle ja jatkoin kulkuani, kun en löytänyt mitään epäilyttävää.) [Linde ei siis 17.10.1994 antamansa lausuman mukaan löytänyt autokannelta mitään epäilyttävää.] – Linden lausumasta 25.1.1996: När jag var i fören på fartygets bildäck kom det en smäll, jag kan inte karaktärisera den, då den inte var typisk för sammanstötningen av fartygets för och en våg. (Kun olin keulassa laivan autokannella, kuului paukahdus, en osaa luonnehtia sitä, koska se ei ollut tyypillinen aluksen keulan ja aallon yhteentörmäys.) – Lokakuun 6 päivänä 1994 Lindeä haastatteli Tallinnassa Mert Kubu, kokenut viroa puhuva journalisti. Reportaasi julkaistiin Dagens Nyheterissä 7.10.1994: Vaktmatros Linde lämnar bildäcket, efter att ha kollat varningslamporna och förporten, kl 23:45 (svensk tid). När han återvänder till kommandobryggan finns där andrestyrman Kannussaar och tredje styrman Andres Tammes. (Vahtimatruusi Linde lähtee autokannelta kello 23:45 [Ruotsin aikaa eli 00:45 Viron ja Suomen aikaa] tarkastettuaan varoituslamput ja keulaportin. Kun hän palaa komentosillalle, siellä ovat toinen perämies Kannussaar ja kolmas perämies Andres Tammes.) – Strax därpå kommer larm till bryggan: ’Vatten rinner in på däck 1.’ Däck 1 ligger under bildäck. Det är där de billigaste hytterna finns. Silver Linde får order att omedelbart ta sig ner för att underrsöka vad som står på. (Heti sen jälkeen tulee komentosillalle hälytys: ’Vesi juoksee sisään kannelle 1.’ Kansi 1 sijaitsee autokannen alapuolella. Siellä [= kannella 1] sijaitsevat halvimmat hytit. Silver Linde saa määräyksen lähteä heti alas tutkimaan tilannetta.) (Carlqvist: Tysta leken, s. 98-110)
Ja yleiseen tietoon on annettu upposmisen syyksi visiirin irtoaminen vaikka se oli paikoillaan kun vesi virtasi autokannen alapuolisiin hytteihin. Visiiri räjäytettiin vissiin hämäymielessä jälkeen päin irti laivasta. Onko mikään isompi turma sitä mitä viralliset tutkimukset sanovat sen olevan.
Natolla oli merisotaharjoitus alueella jossa Estonia upposi ja siihen törmäsi NATOn sukellusvene joko vahingossa tai tahallaan ja siksi sitä peitellään. Täysin omaa päättelyä tilanteen perusteella eikä asiasta ole muuta sitä tukevaa tietoa ainakaan allekirjoittajalla.
Naton harjoitushan oli Tanskan salmien ympäristössä, ja se oli meripelastusharjoitus.
Kyllä se on suunniteltu homma koska sukellusveneen törmäyksen jälkeen räjäytettiin visiiri pois joten ne on saman tekijän suunnitelman mukaisia tekoja.
Ruotsin pääministeri Carl Bildt oli ennakkoon tietoinen upotuksesta kun ilmoitti heti uppoamisen jälkeen että uppoamisen syy oli keulavisiirin irtoaminen vaikka kukaan eloonjäänyt miehistön jäsen ei ollut sitä nähnyt. Eli Bildt käytti samaa taktiikka kuin pm May Skripalien myrkytyksessä huutamalla isoon ääneen että keulavisiiri se oli. May taas huusi että highly likely Venäjä se oli.
Anonyymi ruotsalainen tiedustelulähde oli ruotsalaiselle lehdelle kertonut että Estonian upotti nimeämättömäksi jäänyt NATOmaan sukellusvene torpeedolla. Syynä upotukseen oli tieto että Ruotsin tulli oli ryhdistäynyt ja aikoi tarkastaa Estonian lastin jossa oli ruotsalaisten salakuljettamia venäläisiä aseita jotka oli tarkoitus toimittaa USAaan Bildtin tekemän sopimuksen mukaan. Estonian uppoamisen takana oli itse pääministeri Carl Bildt ja eihän siinä hukkunut kuin lähes 600 ruotsalaista. Melkoinen puoluejohtaja Ruotsin porvareilla.
”Anonyymi ruotsalainen tiedustelulähde oli ruotsalaiselle lehdelle kertonut”
Saisikohan jonkinlaisia lähteitä noinkin vahvoille väitteille, vaikkapa tuohon tiedustelulähteeseen viitaten? Ja mikä lehti ja milloin?
”…Estonian upotti nimeämättömäksi jäänyt NATOmaan sukellusvene torpeedolla.” Mitään torpedon reikää laivassa ei kuitenkaan ole?
Katso kuva laivan reiästä oheisesta linkistä:
https://aijaa.com/5dJqlI
Yläkuvan pohja kopioitu: http://onse.fi/estonia/chapt03_2.html
Alakuva kopioitu: http://heiwaco.tripod.com/visoronbottom.htm
Tuossa linkissä on vielä parempi kuva oikeasta nostosylinteristä ja sen huoneesta (Hydraulic actuator room). Kuvassa näkyvä hydraulisylinteri repeytyi lattiasta irti (B-deck). Kaarevassa sääseinässä oleva tummennettu alue on suunnilleen sen edellisessä kuvassa olevan reiän paikka laivan oikealla puolella, ajorampin vieressä, visiirin alla.
https://aijaa.com/MWXrh3
Lähde: http://heiwaco.tripod.com/epunkt310.htm
Hydrauli sylinterit on laivan sisäpuolella rungossa kiinni että ne ei siitä irtoa kuin räjäyttämällä ja koska sylenteri koostuu kahdesta sisäkkeisestä putkesta ja irtoaa toisistaan vähemmällä voimalla kuin ulommainen sylinteri kiinnikkeestään kun visiiri aukeaa yli normaalin. Siihenkin on varmasti vielä rajoittimet ettei se aukea liiaksi. Eikä visiiri olisi auennut jos joku ei olisi avannut visiirin lukituksia. Olihan linkeissä paijon editoitua tietoa mutta kuvat ei kyllä kerro mitään Estonian uppoamissyystä ellei sitä olisi sivukaupalla tarkoitushakuisesti selostettu. Mutta ainahan se hydraulisylinteri on laivan uppoamissyy.
Linkin kuvassa on irronnut visiiri.
https://aijaa.com/6mbwev
Siitä näkee visiirin murtuneet saranat sekä visiirin nostoaisoissa vielä kiinni olevat hydraurisylinterit. Hydraulisylinterit ovat yksivaiheisia ja vääntynyt männän varsi on näkyvissä. Mutta sylinterin ’räjäyttäminen’ alapäästä irti ei vielä riitä, koska visiiri on kiinni vielä saranoista. Murtuneissa visiirin saranoissa (kuten muuallakaan) ei nähty mitään räjäyttämiseen liittyvää, joskin saranoiden pienaraudoissa oli jo aiemmin havaittu lieviä murtumia hitsissä (”Oikeanpuoleisen saranan korvakkeessa havaittiin yksi noin 100 mm pitkä murtuma ja yksi lyhyempi. Yksi, noin 60 mm pitkä murtuma havaittiin vasemmanpuoleisen saranan korvakkeessa”. Lähde alla.)
Mutta kyse on ollut visiirin lukkojen murtumisesta, ja mikä lukko murtui ensin, visiirin sivulukot vai pohjalukko? Saksalainen lähde pitää todennäköisenä että pohjalukko (atlantic lock) oli vaurioitunut jo aiemmin (”It is quite likely that the Atlantic lock was damaged before the accident”. Lähde http://heiwaco.tripod.com/epunkt37.htm).
Jos visiirin pohjalukko on vaurioitunut jo ennen onnettomuutta, visiirin sivulukot eivät yksin jaksa pidätellä visiiriä, vaan murtuvat. Silloin visiirin saranat eivät kestä aaltojen aiheuttamaa rasitusta, vaan murtuvat. Se aiheuttaa visiirin pääsyn liikkumaan eteenpäin ajorampin päällä, jolloin hydraulisylintereiden alapään kiinnitys murtuu, ennemmin tai myöhemmin, 4 metristen aaltojen murjoessa irronnutta visiiriä.
Lähteiden mukaan visiirin alalukon korvake (Lähde edellä, kuva Figure 3.7.3) oli taipunut sivulle ja kokenut outoja muodonmuutoksia. Myös alalukon korvakkeet olivat oudosti murtuneet. Selitys voisi olla Estonia laivalle tapahtunut aikaisempi onnettomuus. Oma lisäväri asiassa oli, että pohjalukon n.8 cm paksu lukitustappi kyllä nostettiin merenpohjasta ylös tutkimuksia varten, mutta heitettiin takaisin mereen!
On arveltu, että tämä tapahtui koska haluttiin vaikeuttaa tutkimuksia ja totuuden selviämistä onnettomuuden kulusta. Ruosteen peittämästä lukitustapista ei olisi löydetty onnettomuuteen sopivia jälkiä, vaan olisi mahdollisesti heti nähty, että se ei ole ollut käytössä lainkaan, vaan visiirin pohjalukko on ollut kokonaan lukitsematta onnettomuuden aikana!
Lähde: https://turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/vesiliikenneonnettomuuksientutkinta/mvestonia/SKplYBiq7/8_Havainnot_onnettomuuden_jalkeen.pdf
Paljon oletuksia mitkä ei johda mihinkään ja sitähän JAICn raportti on.
JAICn ja muiden tahojen pitäisi antaa selvitys miksi Estonian keulavisiiri on törmäyksen johdosta lommolla sisäänpäin. Se on täysi mysterio raporteissa, mutta luonnollisesti se pitäisi selvittää enimmäisenä tutkimuksissa. Törmäsikö Estonia rahtilaivaan Tallinnan satamassa? Linkki kuvaan:
https://aijaa.com/3cuzBX
Saksalaisten mukaan visiiri oli vielä kiinni hylyssä ja se irroitettiin siitä myöhemmin että saataisiin todisteeksi visiirin irtoamisesta. Miten Bildt sai jo kolmen tunnin kuluttua kerrottua että visiiri oli irronnut vaikka kukaan miehistöstä jäsenestä ei ollut sitä nähnyt, ilmeisesti tarina irroneesta visiiristä oli ennalta suunniteltu. Ainakin kaksitoista turmasta pelastunutta miehistön jäsentäntä on kadonnut ja ainakin viisi Estoniaan yhteydessä ollutta ihmistä on tapettu Virossa. Tuskin näitä katoamisia ja tappoja on visiirin rikkonaisten lukitusten ja hydraulisylinterien takia on tehty. Asia vaatisi laajan tutkimuksen tapahtumista kadonneiden ja kuolleiden omaisten takia mutta tässä järjestelmässä sitä ei tule tapahtumaan.
”Tuskin näitä katoamisia ja tappoja on visiirin rikkonaisten lukitusten ja hydraulisylinterien takia on tehty. Asia vaatisi laajan tutkimuksen tapahtumista kadonneiden ja kuolleiden omaisten takia…”
Aivan. Mutta selvitys onnettomuuden syistä voi olla sellainen jota halutaan peittää. Samoin Itäblokin vanhojen aseiden kuljetuksia haluttiin peittää (Loksan tukikohdan tutka-asema, Tapan lentotukikohta, sukellusvenetukikohta, risteilyohjukset yms. Eestin alueella). Viro möi kaikkea mistä sai rahaa vasta itsenäistyneelle valtiolle (ensin myytiin kaikki ruplat euroiksi vaihtaen, pilkkakurssilla). Muistelen että Malmin lentoasemalla oli lista itäarmeijan tuotteista. Loppuvaiheessa Mig-hävittäjän olisi saanut n. 15000 Smk:lla!
Estonian onnettomuutta peitellään, koska siinä on pelissä korvausvaateet ja muut vastuu seikat, ei pelkästään visiiri ja sen lukitustapit…
Virolaiset itse sieppasi eloonjääneet merimiehet jotka eivät suostuneet todistamaan että visiiri oli auennut eikä tukenut Carl Bildtin kertomaa visiirin avautumista. Mitä siepatuille sitten tapahtui ei kukaan tiedä, olisiko tapettu?Muut virolaiset eloonjääneet miehistön jäsenet pakotettiin kertomaan visiirin auenneen ja he pääsivät palaamaan kotiinsa. Virolainen poliitikko Martin Laar oli Suomessa hoitamassa Suomessa virolaisten puhuttelua ja ilmeisesti osoitti miehet jotka pitää siepata.
Yksi juttu on kuitenkin suhteellisen selvä miksi eloonjääneitä virolaisia siepattiin oli se että he eivät suostuneet todistamaan visiirin aukemisen puolesta ja pysymään vaiti ja martin laar virosta puhutteli virolaisia eloonjääneitä miehistön jäseniä ja vaati vaitiololupausta.
”…he eivät suostuneet todistamaan visiirin aukemisen puolesta ja pysymään vaiti ja martin laar virosta puhutteli virolaisia eloonjääneitä miehistön jäseniä ja vaati vaitiololupausta.”
Tavalliset matkustajat eivät tiedä visiiristä tai sen aukiolosta mitään – osa miehistöstä varmaan tiesi. Mutta nythän tuon tiedämme, ”martin laar virosta ” vaati väitteen mukaan pysymään miehistöä vaiti tapahtumista!
Itse uskon (jos väite pitää paikkaansa) että kyse on ollut lähdön yhteydessä tapahtuneesta törmäyksestä rahtialukseen, josta miehistön piti mahdollisesti olla vaiti. Sinänsä vähäpätöisen oloinen onnettomuus lähdön yhteydessä olisi sitten kuitenkin aiheuttanut (tai ollut osana aiheuttamassa) suurta katastrofia Estonialle myöhemmin merellä? Törmäys rahtilaivaan on mahdollisesti ollut pienellä nopeudella. Mahdollisesti kapteeni ei ensin havainnut rahtilaivaa lainkaan ja vasta kiihdytti Estonian nopeutta, jolloin pienehkö rahtilaiva kulki Estonian keulalla mukana tovin. (Kun Estonia viimein hiljensi, laiva irtosi sitten Estonian keulalta itsestään siten, että sen perä vielä hipaisi Estonian kylkeä?). Näistä jää kyllä maali- ja muut jäljet visiiriin ja Estonian kylkeen. JAIC ja muu tutkijakunta ei ole selittänyt sitä, mistä Estonian visiiriin on syntynyt lommo- ja muita vaurioita! (Lisäksi suomalaiset löysivät sinistä pohjamaalia visiiristä?). Nämä asiat täytyisi selvittää perusteellisesti!
Ilmeisesti Estonia laivan vanhat diesel moottorit olivat sellaisessa kunnossa, että lähdön jälkeen laitettiin ’täysi höögi’ päälle, ja laivaa ajettiin täysillä Ruotsiin asti. Siten se pysyi aikataulussa. Jos tehoa jouduttiin pienentämään, laivan moottorit eivät enää saisi täyttä tehoa takaisin, ja laiva myöhästyisi. (Sama ongelma oli ollut myös muilla laivoilla, ja heillä oli ollut ongelmaan oma keino säätää jotain manuaalisesti, jotta maksimi teho saatiin koneisiin takaisin. Mahdollisesti Estonian konemestari ei tiennyt tätä mahdollisuutta, ja siksi Estoniaa ajettiin koko ajan maksini tehoilla, myös huonossa säässä?).
Muuten laivan likaveden varastointi- ja tyhjennyssäiliöt ovat laivan kyljessä, keulan lähellä (vaurioituiko tämä tyhjennyssäiliö törmäyksessä?). Vessojen alipainejärjestelmä oli oikutellut, kun järjestelmään oli päässyt ilmaa. Alipainepumpun tarkistuksessa oli havaittu, että myös 0-deckillä olevaan konehuoneeseen oli tullut runsaasti vettä?
Saksalaiset lähteet esittivät myös aika käsittämättömän väitteen siitä, että visiiri olisi tullut laivan oikealla sivulla kiinni hydraulisylinterin männästä roikkuen aina meren pohjaan asti. Se olisi väitteen mukaan näkynyt kaikuluotain kuvassa (Saksalainen lähde alla) ”pyramidin kaltaisena” kuvana, visiirin keulapuoli ylöspäin, merenpohjassa oikealla puolella laivaa, laivan keulan vieressä. Väitteen mukaan mahdollinen visiiri olisi siitä vielä myöhemmin hävinnyt? Ylösnoston yhteydessä laivan visiiri tutkijoiden mukaan löytyi noin 1,5 km länteen Estonian hylystä, Estonian kulkemalta reitiltä. 56 tonnia painava visiiri ei sinne kyllä itsestään ole kulkeutunut! Lisäksi tässä asiassa vääristely tuskin on kenenkään intresseissä; mitä väittely ja peittely siitä, irtosiko visiirin kokonaan vai osittain ennen laivan pohjaan menoa, asiassa muuttaisi?
Mutta oliko laivan vieressä jotain muuta (’jäätelöauton näköinen vaalea objekti’; todistajalausunnot) tai avautuneesta keulasta ulos tullut muu rahti?
Saksalainen lähde (kaikuluotain kuva, visiiri keulan vieressä):
Picture 2 – the M/S Estonia on the bottom of the sea – close-up of the bow area
http://heiwaco.tripod.com/visoronbottom.htm
Muistelisin, että Ruotsin Krp oli tekemässä Ratsiaa ja ei ollut tietoinen Must/säpö puuhista jenkkien jne kanssa.
Estonian komentosillallehan soitettiin Viron jenkkiesikuntapäällikön toimesta juuri ennen upotusta (Hoeltappels / Hummel).
Mtv3 jopa aikoinaan uutisoi että Naton sukellusveneitä oli alueella, liittyi varmaan Skagerrak juttuihin, en tiedä liikkuuko Naton sukellusveneitä muuten näin lähellä ja miten nitä saadaan kiinni?
Eli soitto on määrännyt upottamaan rekat avaamalla portti tai räjäyttämällä. Viittaisi, että Piht tiennyt jutuista, mutta entä Andresson vai onko joku agentti tullut sinne uhkailemaan, sotilassukeltaja lähteen mukaanhan Arvo oli teloitettu komentosillelle ja siellä oli myös siviilipukuinen mies.
MV Estonian tuhosta kiinnostuneille:
Lars Borgnäs: Nationens intresse : hur svenska folket vilseletts om ubåtarna, Estonia och mordet på Olof Palme? Norstedts 2001.
https://www.smakprov.se/smakprov/visa/9789113033235/partner/smakprov/
(Lars Johan Olof Borgnäs, född 6 mars 1947 i Västerås, är en svensk journalist och författare och är en av medarbetarna på SVT:s Uppdrag granskning. Han har tidigare arbetat på TV-programmen Striptease och Norra Magasinet; då ofta med Thomas Bresky.)
——–
I nationens intresse? – Lars Borgnäs
I tre av de mest omskakande skeendena i den svenska nutidshistorien – ubåtskränkningarna, Estoniakatastrofen och mordet på Olof Palme – har sanningen om vad som skedde aldrig tillåtits komma fram. Sanningen har dolts bakom hemligstämplar och ofullständiga utredningar, och ersatts med offentliga sanningar. Undersökande kommissioner har hindrats från att komma åt central information, vilseletts och påverkats av aktörers – främst militärens och specifikt den militära underrättelsetjänstens – egen dolda agenda. Där utredare har påpekat brister har dessa inte åtgärdats. Avgörande frågor har lämnats obesvarade. Att västliga ubåtar kränkte våra vatten på åttiotalet i hemligt samförstånd med högre svenska officerare – med direkta konsekvenser för svensk utrikes- och säkerhetspolitik – har förtigits. Centrala motivbilder kring Palmemordet som pekar in i statsförvaltningen har aldrig utretts. Detsamma gäller viktiga omständigheter kring Estonias förlisning. Detta är konkreta fakta. Ställda bredvid varandra ger de upphov till ett problematiskt mönster. Här finns en gemensam komponent som heter militär underrättelsetjänst och svensk säkerhetspolitik. Vad som har uppfattats som nationens intresse har fått stå i vägen för sanningen. Borgnäs berättar om de tre skeendena och mönstret i hur sanningen blockerats. Han leder i bevis att den verklighetsbild som allmänheten bibringats är felaktig och reser frågor kring det berättigade i att medier och allmänhet vilseletts – i nationens intresse. Borgnäs lyfter också fram några av de centrala aktörerna och belyser deras roller och motiv. Vilka krav kan allmänheten ställa på att få veta vad som verkligen hände? Och vilken rätt har makthavarna att dölja eller inte söka sanningen – i nationens intresse?
——–
Eteläruotsalaista murretta puhuva 30 – 35-vuotias mies, erittäin hermostunut (”skitnervös”), otti syyskuussa 2004 puhelimitse yhteyttä Borgnäsiin ja kertoi Estonian tuhosta mm. seuraavaa (yritän suomentaa ja voimakkaasti tiivistää):
”(…) niinpä yritettiin avata keulavisiiri ja ajaa kuorma-autot veteen”
Yritys epäonnistui, mies jatkoi puhelimessa.
”Mitä sen sijaan tapahtui?”
”Laiva upotettiin.”
”Estonia oli upotettu torpedoilla, hän sanoi.”
”Ne saivat ulos sen.”
”Mitkä ne?”
”Ne saivat apua muilta, joilla on suuremmat resurssit.”
”USA?”
”Kyllä.”
”Hän ei soittanut enää milloinkaan.”
Huom! Tuo edellinen ikään kuin vain mielenkiinnon herättämiseksi. (Kyseisen miehen kertomus sopii sinänsä eloonjääneiden kertomuksiin heidän kuulemistaan äänistä.)
#
Internetistä löytyy muuan tuore ja varsin kiinnostava ruotsinkielinen artikkeli: Peter Axelsson: Den militära smugglingen på Estonia – när visste regeringen? Kvartal.se 26 september 2019 (:https://kvartal.se/artiklar/den-militara-smugglingen-pa-estonia-nar-visste-regeringen/).
(”Peter Axelsson är analytiker fokuserad på Östeuropa. Han har under flera års tid studerat m/s Estonias förlisning och uppgifter om smuggling av militärt materiel från det forna Sovjetunionen.”)
(Axelssonin kuvaamaa aihetta taustoineen olen käsitellyt omassa kirjassani ’Tapaus Estonia’ melko laajasti (41 sivulla, sivut 223 – 263) luvussa ”Estonian tuhon kansainvälispoliittinen ympäristö”.)
”Kvartal är en periodisk skrift som publicerar välunderbyggda artiklar, poddar och tv-program i aktuella samhällsfrågor.”
”Tidskriften Kvartal ska främja ett offentligt samtal präglat av kunskapssökande, nyfikenhet och integritet. Vi är ett forum där goda argument bereds plats och där nya tankar, perspektiv och lösningar på samhällsproblem prövas. Kvartal ägs och finansieras av Insamlingsstiftelsen Kvartal och står fri från kopplingar till politiska partier och intresseorganisationer.”
”Kvartals grundidé är att återupprätta ett vuxet samtal, en samhällsdebatt där argumentens styrka och belägg är det som avgör vilken tyngd de ges, inte vem som framför dem. Ett samtal där vi lyfter fram det konstruktiva och sakliga och där vi lämnar polariserande retorik och hårda personangrepp därhän. Och där vi – i stället för att brännmärka – välkomnar analyser som går på tvärs med det gängse synsättet eftersom oliktänkande i alla tider har varit de som fört samhället framåt” (https://kvartal.se/vart-uppdrag/).
KVARTALin päätoimittaja on Jörgen Huitfeldt. Jörgen Huitfeldt var programledare på Sveriges Radio 2005-2017, bland annat i Studio Ett, P1-morgon och Ekots Lördagsintervju. Han har tilldelats en rad utmärkelser, däribland Stora Radiopriset, Röda Korsets journalistpris och Wendelapriset. Han har också nominerats till Stora Journalistpriset och Guldspaden.
Kvartal
Box 3376, 103 67 Stockholm
info@kvartal.se
#
Den militära smugglingen på Estonia – när visste regeringen?
Av Peter Axelsson • 26 september 2019
När blev informationen om transporter av militär materiel ombord på m/s Estonia känd på regeringsnivå? Vid flera tillfällen hävdar man att det skedde först när Uppdrag granskning avslöjade militärtransporterna år 2004, det vill säga tio år efter förlisningen. I den här artikeln presenterar Peter Axelsson, analytiker med fokus på Östeuropa, uppgifter som pekar på att informationen nådde regeringsnivå tidigare än så. Information om militärtransporterna i ett tidigt skede skulle i så fall kunna förklara de märkliga turerna efter m/s Estonias förlisning såsom den inställda bärgningen, dykförbudet och förslaget på cementövertäckning. Kritiserade beslut som väcker känslor än idag – 25 år senare.
(…)
”I tre av de mest omskakande skeendena i den svenska nutidshistorien – ubåtskränkningarna, Estoniakatastrofen och mordet på Olof Palme – har sanningen om vad som skedde aldrig tillåtits komma fram.”
Kommentti #ubåtskränkningarna: Huhun mukaan NL lähetti sukellusveneen Tukholman edustalle. U-veneen kapteeni (ent. Tapa lentotukikohdan lentäjä) loikkasi ja vaati päästä Ingvar Carlssonin puheille – hän ei puhuisi muille asiaansa. NL tarkoitus oli aiheuttaa merenpohjassa räjäytetyllä atomiaseella kaaos Ruotsissa ja ottaa Ruotsi haltuun (tarkoitus oli myöhemmin ottaa haltuun myös Suomi ja pohjoinen osa koko Eurooppaa!). Hanke meni viimehetkillä mönkään loikkauksen takia ja alkoi länsivaltojen hiljaiset vastatoimet.
Kommentti #mordet på Olof Palme: ’Sotakorvauksena’ Olof Palme kehitti NL:n ja Ruotsin sosiaalipolitiikkaa, jonka rahoitus oli 2/3 NL ja 1/3 Ruotsi. Rakennettiin päivä- ja orpokoteja yms., sekä Ruotsiin että NL:toon. Näin jatkettiin kunnes NL:n rahat alkoivat olla loppu. Olof Palme otti omin päin pankkilainan puolueen nimissä rahoittaakseen projekteja, ja sai siitä haukut Anna Maria Lindhiltä (kuoli myöhemmin). Olof yritti vielä hankkia rahoitusta CEO Lars Ramqvistilta. He menivät Lisbeth Palmen kanssa kolmistaan teatteriin. Lisbethin oli tarkoitus miellyttää Ramqvistia. Tämän jälkeen Olof ammuttiin. Säpö on täysin tietoinen asiasta.
Länsi muutti Mathias Rustin lennon jälkeen koko NL:n hallinnon (Mathias muuten sai oranssin NL:n käyttämän lentohaalarin Malmin lentokentältä, juuri ennen lähtöä?). Gorbatshovin johtama uudistuspolitiikka (Glasnost, perestroika ja commercialization) meni vastatuuleen ja NL hajosi.
Kommentti # Estoniakatastrofen: NL:n entistä sotamateriaalia kuskattiin NL:n hajoamisen jälkeen mm. Virosta M/S Estonialla Ruotsiin. Luonnollisesti se kiinnosti länttä. Kiireessä, painostuksen ja salailun äärellä asiat menevät usein helposti pieleen. Estonia upposi teknisistä syistä. Mielenkiintoista on, että autolauttaa ja ruumiita ei edes yritetty nostaa ylös, vaan julistettiin kiireellä hautarauha (mahdollisesti suurvaltojen painostuksesta?). Puhuttiin jopa Estonian hiekkaan tai betoniin hautaamisesta. Luultavasti laivan oikealla puolella on sotamateriaalia. Laivan kaaduttua oikealle kyljelle sen täytyy nyt olla muun autoromun alla, luokse pääsemättömissä? Onko materiaalin joukossa jotain vaarallista, kuten radioaktiivista materiaalia, mistä syystä laiva olisi pitänyt valaa betoniin?
Tapaus DC-3 / 13.6.1952
Neuvostoliiton MiG-15 ampui 13.6.1952 alas Ruotsin FRA:lle signaalitiedustelua suorittaneen Douglas DC-3:n (”Catalina-tapaus”). (…)
#
”Ruotsalainen, alasammuttu tiedustelukoneen hylky nostettiin 125 metrin syvyydestä.” [Eli syvyys oli paljon vähäisempi kuin MV Estonian tapauksessa!]
#
Ruotsalainen tiedustelukone katosi vuonna 1952[*] (13.6.1952) Itämerellä, ja vasta vuonna 1991 Venäjä myönsi silloisen Neuvostoliiton ampuneen sen alas. Stalinin johtama Neuvostoliitto oli suivaantunut Ruotsin NATO:lle suorittamasta vakoilusta, ja se halusi rangaista ruotsalaisia. Salakuunteluun erikoistunut DC-3-kone ammuttiin alas kansainvälisessä ilmatilassa Itämeren yllä.
(…)
Konetta tai kahdeksan miehen ruumiita ei löydetty, ja hankkeen salassa pitämisen takia edes kuolleiden lentäjien omaiset eivät saaneet tietää, miten turma oli tapahtunut. Dokumentissa (Mystery of the Missing Spy Plane) leski kertoo, miten hän oli luullut miehensä joutuneen vankileirille, ja toivo tämän paluusta eli vielä Stalinin kuoltua.
(…)
2000-luvun alussa ruotsalaiset ryhtyivät vielä kerran etsimään koneen hylkyä tosi mielellä. Aikaa oli kulunut kauan, ja uponnutta lentokonetta on paljon vaikeampi löytää merenpohjasta kuin uponnutta laivaa. Juuri, kun hankkeen rahoitus oli loppumassa, tutkimusryhmä pääsi jäljille ja löysi koneen hylyn. (…)
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/07/29/historia-kadonnut-vakoilukone
——–
[*] Jännittävä vuosi muutenkin: Vuoden 1952 kesäolympialaisia isännöi Suomi (19. heinäkuuta – 3. elokuuta)
#
Vasta vuonna 1991 Venäjä ilmoitti virallisesti, että koneen ampui alas Neuvostoliiton MiG-15-hävittäjällä. Presidentti Jeltsinin hyväksymässä ilmoituksessa todettiin, ettei DC-3 ollut loukannut Neuvostoliiton aluetta. Lentokoneen hylky löydettiin vasta kesäkuussa 2003. DC-3 oli lentänyt lähelle tuolloin upouutta Sverdlov-luokan risteilijää, oletettavasti ottaakseen kuvia ja mitatakseen risteilijän uutta tutkanäkymää. (Tämän paljasti sota-arkistoon arkistoitu salainen FRA-asiakirja.) [FRA = Försvarets radioanstalt {FRA}, ruotsalainen signaalitiedustelua tekevä järjestö]
#
Totuuden julkituloon kului aikaa siis lähes 40 vuotta ja lopullisen varmuuden saamiseen 50 vuotta. –MV Estonian kohdalla 40 vuoden rajapyykki saavutetaan vuonna 2034 ja vastaava 50 vuoden vuonna 2044. Elinajanodote ei lupaa kohdallani totuuden julkituloa tässä elämssä. Toisaalta, Metusalemin (Metusalah, Metuselah) väittään eläneen 969 vuotta …
Uskoisin mielelläni virallisen selvityksen, mutta liian monia kysymysksiä on tullut.
Ainut, mikä selittäisi ulospäin suuntautuneen metallin vääntymisen, olisi hydraalilukkojen repeäminen laivan sisältä ulos.
Miksi laiva upposi, sen olisi pitänyt jäädä ylösalaisin kellumaan? Miksi kapteeni oli ensin hengisssä, sitten löytyi reippaaaasti tapahtuman jälkeen, ainakin väitetysti ulkoisia väkivallanmerkkejä ruumissaan, hukkuneena Viron Rannikoilta?
Ainakin virallisesti nyt kuollut.
Miksi hautarauhaa ja aluksen betonointia ajettiin kiireellä, varsinkin Ruotsissa? Ajan itse eläneenä, se ei ihmetyttänyt paljoa silloin nuorempana, mutta jälkiviisaana se on hyvä kysymys.
Oliko ensimäiset hälytykset tulleet autokannen alle, vaikka virallinen selitys on keulavisiirin ja autokannen vesitiiviin rampin pettäminen, mitä en kyseenalaista, mutta ne reiät kyllä?
Ensin kiistetty, mutta videomateriaalin tultua julki myönnetyn asekuljetusten vaikutus tapahtumiin?
Estonialle siis todistettavasti päästettiin, oliko nyt kaksi armeijan kuorma-autoa vielä, muiden autojen jo mentyä sisään. Mitä niissä on ollut?
Neuvostoliitto oli hajonnut parisen vuotta aikaisemmin ja maa vuosi, kuin seula.
Heillä on voinut olla jokin ase tai komponentti, joka ei esim. viron tukikohdista olisi ikinä saanut päästä länteen.
Säpö toisin, kuin Supo tekeee myös ulkomailla operaatioita tai saahan Supokin kai nykyään by tiedustelulaki.
Jonkin veneenkin kerrotaan poistuneen black outissa olevan laivan luolta, en tiedä miten vahva kertomus on kyseessä? Yms, yms.
Oliko se nyt Jutta Grabben voimakas mustamaalaus julkisesti, hänen tehdessä omaa tutkimustaan. En itsekään pitänyt hänen tutkimustaan oikein minään, em. mainitun mustamaalauksen vuoksi.
Onhan hänen monet väitteet osoittautuneet tosiksi.
Spotlight
Estonia-raportin aukot kuohuttavat: ”Rikkokaa hautarauha!”
28 minma 27.1.2020toistaiseksi3409 katselua
Osa matkustajalautta Estonian uppoamisesta selvinneistä ja asiantuntijoista haluaisi rikkoa aluksen 25 vuotta kestäneen hautarauhan. Heidän mielestään vain hylyn uusi tutkiminen hälventäisi epäluulot, joita onnettomuustutkimusraporttiin yhä liitetään. Mitkä seikat puoltaisivat uutta tutkimusta? Toimittaja: Stefan Brunow.
OHJELMAN TIEDOT
Kuva16:9HD
TV-lähetyksen ääniraidatruotsi stereo
Tekstitysohjelmatekstitys (ruotsi)ruotsisuomi
Katsottavissa ulkomailla
https://areena.yle.fi/1-50318091
https://svenska.yle.fi/artikel/2020/01/26/nya-markligheter-i-estoniautredningen-rapporter-och-nodbojar-sparlost-forsvunna
Kiitos uudesta linkitetystä materiaalista!
Pidän edelleen tärkeänä keulavisiirin lommojen tutkimista (visiiri on lommolla sisäänpäin, eikä ulospäin, kuten räjähde spekulaatiot keularampin ja visiirin välissä edellyttäisivät). Törmäys rahtialukseen selittäisi lommot. Ja mahdollisesti siinä yhteydessä on myös tullut Estonian oikeaan kylkeen vesirajan alapuolelle vuoto. Vuodon johdosta konehuoneisiin ja pohjakerroksiin kertynyt vesi selittäisi myös Estonian nopean kaatumisen ja uppoamisen.
Muuta:
– Estonia oli huhujen mukaan vuotanut jo pitempään (vuodon syy ei ollut selvinnyt pintapuolisissa tarkastuksissa). Tukholmassa oli jo pitemmän aikaa Tallinnasta tehdyn merimatkan jälkeen laivasta pumpattu vuotojen johdosta kertyneitä pilssivesiä runsaasti pois.
– Laivaan oli huhujen mukaan alkujaan suunniteltu vielä yksi kerros lisää korkeutta. Siitä luovuttiin, kun tuli ilmeiseksi laivan huono liikehdintä ja vakaus.
– Huhujen mukaan laiva oli huono kääntää satamassa parkkia varten. Oli kuulemma tullut huono tapa ajaa keula bulbbi kiinni Tallinnan sataman laituribetoniin, ja sen turvin kääntää laiva laituriin. Tämän johdosta laivaa ajettiin jopa melkoisella nopeudella keula edellä laituriin (’niin että rytisi’) jolloin laiva saatiin käännettyä parkkiin.
– Joidenkin huhujen mukaan (edellisestä johtuen) koko laivan keulan runkorakenteet olivat ’sökönä’, ja laiva lähes romu? Niihin ei pienellä rahalla voitaisi tehdä juuri mitään parannusta. Ilmeisesti visiiriin kuuluvan Atlas lukon kiinnikkeitä oli muutettu (polttoleikattu?) koska se ei lukittunut kunnolla. Mahdollisesti sen rakenteita oli ’ruhjottu’ ulkoisella voimalla toiseen asentoon (keulavisiirin reiästä käsin?).
– Paljon puhutun visiirin sovituksessa on arveltu olleen puutteita. Ilmeisesti se ’lonkkasi’ aallokossa, ja sen sivulukkoihin oli sen johdosta laitettu hamppuköyttä väliin, hiljentämään ääntä. Jotain köyden jäänteitä on löytynyt sivulukkojen läheisyydestä.
Estonia – mullistava löytö; Discoveryn suoratoistopalvelu Dplayn dokumenttisarja
Suoratoistopalvelu Dplayssä julkaistiin syyskuussa 2020 ruotsalaisen toimittajan Henrik Evertssonin ohjaama viisiosainen dokumenttisarja Estonia – mullistava löytö. (Dplay kuuluu tv-yhtiö Discovery Finlandin kanaviin. Discovery Finland on osa globaalia yhdysvaltalaista mediakonsernia Discovery Inc:ia.)
Estonian turman tutkinnasta
”Tutkinta vaikuttaa petokselta” (onnettomuustutkija ja stabiliteettiasiantuntija Rolf Imstøl, dokumentin 1. jakso: Onnettomuus).
Mitä turman tutkinta edellyttää oikeusvaltiolta
”Oikeusvaltio selvittää syytä perusteellisesti. Jos syntyy näkemyksiä, että asiaa pitäisi tutkia lähemmin, sitä tulee kunnioittaa” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Henrik S. Järrel, 1. jakso).
Mitä ja milloin tapahtui
”Kellon täytyi olla noin kaksitoista yöllä” (turmasta selviytynyt Yasmina Weidinger, 1. jakso).
”Vähän kahdentoista jälkeen kuulin kaksi voimakasta [’jättekraftiga’] pamausta” (selviytyjä Anders Eriksson, 1. jakso).
”Kuulosti siltä kuin laiva olisi kulkenut jään läpi” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, 1. jakso).
Rockwaterin sukelluksista vuonna 1994
”Olimme pahoillamme, kun emme saaneet tuoda ruumiita pintaan. Se olisi hoitunut meiltä muutamassa tunnissa. Se ei olisi ollut ongelma.” (Rockweaterin sukeltaja Stewart Rumbles, 2. jakso: Kaikki nostetaan pintaan).
”Mitään käytännön esteitä ei ollut. Olisimme panneet ruumiit pussiin ja nostaneet korissa ylös. (…) Se vain ei ollut saamamme tehtävä” (Rockwaterin projektipäällikkö Ray Honour, 2. jakso).
Ruotsin hallituksen ja viranomaisten toiminnasta sekä omaisten reaktioista
”Ruotsin hallitus on päättänyt, että matkustajalautta M/S Estonia sekä menehtyneet jätetään mereen” (pääministeri Ingvar Carlsson Ruotsin valtiopäivillä 15.12.1994, 2. jakso).
”Miten hallituksen päämies voi pettää lupauksensa toimia sivistyneesti? Sitä en voi ymmärtää. Olen todella pettynyt ja vihainen siitä, miten siinä kävi” (menehtyneen Caritan isä Lasse Johnsen, 2. jakso).
”On epäkunnioittavaa haudat ihmisiä betoniin” (muuan menehtyneen omainen Estonian uhrien omaisten ja viranomaisten tapaamisessa, 2. jakso).
”Miksei laivaa nosteta? Onko siinä jotakin salattavaa?” (menehtyneen omainen Harald Setsaas, 2. jakso)
”Tutkimuksista ei ole selvinnyt, miksi Estonia upposi niin nopeasti” (selviytyjä Paul Barney, 2. jakso).
”M/S Jan Heweliusz kaatui ja kellui viikon verran” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Henrik S. Järrel, 2. jakso).
”Jotta laiva uppoaisi, veden on syrjäytettävä ilmamassa. Laivassa on siis oltava jonkinainen reikä tai aukko, jotta se uppoaisi” (selviytyjä Rolf Sörman, 2. jakso).
Turmaraportti ja selviytyneiden kokemukset
Dokumentissa todetaan useiden selviytyjien kertoneen, ”ettei onnettomuusraportti vastaa heidän kokemuksiaan. Heidän mukaansa laiva alkoi kallistua paljon väitettyä aikaisemmin” (3. jakso: Jokin on vialla).
”Laiva kallistui suunnilleen keskiyöllä Ruotsin aikaa. Tutkintakeskuksen mukaan se tapahtui neljännestuntia myöhemmin. Tässä on ainutlaatuinen todistuskappale Estonialta [kello]. Se on kelloni, joka pysähtyi. Kello näyttää Ruotsin aikaa [12:02 ja siis 00:02]. Siitä näkee, milloin laiva kallistui. Kello pysähtyi täsmälleen keskiyön hetken jälkeen. Se putosi silloin lattialle ja patteri putosi. Kello siis pysähtyi silloin” (selviytyjä Mikael Öun, 3. jakso).
”Tiedän, että kello oli noin 12 yöllä. Kuulin pienen piippauksen. Digitaalikello piippasi jossain” (selviytyjä Yasmina Weidinger, 3. jakso).
”Vähän keskiyön jälkeen kuului kaksi voimakasta pamausta” (selviytyjä Anders Eriksson, 3. jakso).
”Ajattelin, että olimme ehkä osuneet kiviin. Heti sen jälkeen sänkyni alkoi kallistua” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, 3. jakso).
”Me selviytyjät laadimme yhdessä aikajanan, josta me kaikki olimme yksimielisiä. (…) Se ei sopinut yhteen onnettomuusraportin kanssa. Siksi ryhdyimme toimenpiteisiin. Kirjoitimme kirjeen [Virheitä onnettomuusraportissa]: ’Aikajana ei täsmää havaintojemme kanssa.’ Meitä oli 34 allekirjoittajaa. Pyysimme uutta selvitystä.” (selviytyjä Anders Eriksson, 3. jakso). [Hallitus ei koskaan antanut virallista vastinetta turmasta selviytyneiden kirjeeseen.]
”Tärkein kysymys, johon ei ole vastattu, on se, miksi Estonia ei kääntynyt nurin ja kellunut kauan kuten M/S Jan Heveliusz oli tehnyt edellisenä vuonna. Laiva [M/S Heveliusz] kallistui, kääntyi välittömästi nurin ja kellui monta vuorokautta. Estonia upposi alle tunnissa. Miten vesi pääsi autokannen alle niin nopeasti? Sitä ei selitä se, että vettä tuli vain autokannelta” (toimittaja Lars Borgnäs, 3. jakso).
”Jotkut väittävät nähneensä vettä autokannen alla. He sanovat: ’Kukaan ei ole kysynyt meiltä.’ Vain muutamia on haastateltu” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Henrik S. Järrel, 3. jakso).
”Hyttini oli autokannen alla. (…) näin vettä, joka tulvi sisään seinän vieressä. Vettä oli niin paljon, että ymmärsin heti, että merivettä oli päässyt laivan sisälle” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, hytti 1094, 3. jakso).
”Näin vettä, kun tulin hytistäni. (…) En ymmärtänyt, miksi vettä oli laivan käytävällä autokannen alla” (selviytyjä Yasmina Weidinger, hytti 1027, 3. jakso).
”Näin, että vettä tuli alhaalta päin eikä portaikosta vain seinän vierestä. Vettä tuli alimpaan kerrokseen aivan toisesta paikasta kuin sieltä, missä juoksin ylöspäin” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, hytti 1094, 3. jakso).
”Rampin ovi ei [Henrik Sillasten ja Tanel Moosarin haastattelun mukaan] ollut missään vaiheessa auki. Sivuilta tuli sisään vain vähän vettä mutta ei niin isoa määrää, että se olisi voinut upottaa laivan. Tämä on täysin ristiriidassa onnettomuustutkintakeskuksen teorian kanssa. Jos rampin ovi ei ollut auki, meidän täytyy selvittää, miten laivaan pääsi vettä niin paljon, että se upposi” (toimittaja Jutta Rabe, 3. jakso).
”Meyer-telakan johtopäätös oli se, että veden oli täytynyt tulla jostakin muualta. Ei autokannelta vaan sen alapuolelta. Heidän nähdäkseen asialle on vain yksi selkeä selitys. Rungossa on reikä styyrpuurin puolella eli sillä puolella, joka on [meren] pohjaa vasten” (toimittaja Jutta Rabe, 3. jakso).
”Katsoin alas ja näin vedessä jotakin outoa. Näin valkoisen esineen, joka oli monen neliömetrin kokoinen. Se liikkui vasemmalle. (…) En tiedä, miltä sukellusveneet näyttävät vedessä. Vedessä oli pimeää. (…) Alus ajoi kuitenkin selvästi jonkin päälle” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, 3. jakso).
”Estonian kyydissä salakuljetettiin salaista informaatiota Venäjältä länteen. Kyseessä oli yhteistyö, johon osallistuivat MI6, Viron tiedustelu ja Ruotsin tiedustelu. Venäjä lähetti länsimaille kaksi selkeää varoitusta. ’Tiedämme, että käytätte Estoniaa salakuljetukseen.’ ’Teidän täytyy lopettaa tai muuten (…)’” (toimittaja-kirjailija Stephen David, 3. jakso)
Salaisuuksia, joiden ei haluta paljastuvan
”On selvää, että Estonian uppoamista seurasi iso salausoperaatio. (…) löysin sopimuksen, jossa määritettiin hautapaikka. Sopimuksen allekirjoittivat Itämeren valtiot ja, outoa kyllä, myös Britannia. Britannia ei kuulu Itämeren valtioihin. On naurettavaa, että se kuitenkin allekirjoitti sopimuksen. Tiedustelin Britannian hallitukselta, miksi he allekirjoittivat sopimuksen. He kieltäytyivät vastaamasta” (toimittaja-kirjailija Stephen David, 4. jakso: Salaisuuksia merenpohjassa).
”Tänään tutkimme Richard Tomlinsonin outoa matkaa. (…) Hän ryhtyi vakoojaksi, ja hänestä tuli maaton mies. Hän asuu maanpaossa Etelä-Ranskassa eikä voi palata Uuteen-Seelantiin. Hänet on etsintäkuulutettu Britanniassa. Richard Tomlinson oli MI6:n agentti, joka sai potkut epämääräisissä olosuhteissa tiedustelupalvelussa. (…) Tomlinsonilla oli salaisuuksia, mutta en arvannut, että hän paljastaisi mitään. (…) Hän kysyi minulta: ’Oletko tietoinen tästä?’ Hän otti esille asiakirjan ja antoi sen minulle. Siinä kerrottiin Estonian uppoamisesta. (…) Hän sanoi: ’Sinun pitäisi tutkia tätä juttua.’ ’Osallistuimme Estonialla salakuljetusoperaatioon.’ (…) Kysyin, puhuiko hän MI6:sta. Hän vastasi: ’Kyllä’” (toimittaja-kirjailija Stephen David, 4. jakso).
”Baltian maiden vapautumisen jälkeen tuli esille kysymys Neuvostoliiton tukikohtien purkamisesta. Se merkitsi sitä, että valtava määrä aseita ja sotavarusteita, jotka olivat Neuvostoliiton peruja, täytyi yhtäkkiä siirtää. Suuri osa niistä katosi. Se oli kuin villi länsi. Materiaalia myytiin, ostettiin ja vietiin maasta. Aseiden ja materiaalien liikkeitä ei pystytty hallitsemaan. Se sai Ruotsin ja länsimaat kiinnostumaan Neuvostoliiton järjestelmästä ja aseista” (toimittaja Lars Borgnäs, 4. jakso).
[Neuvostoliiton hajottua] Virossa ”[e]nsisijainen prioriteetti oli tiedustelupalvelun perustaminen. MI6:lta pyydettiin apua tiedustelupalvelun perustamiseen. MI6:lla oli ennestään vahva side Ruotsin tiedustelupalveluun. Oli luonnollista, että Ruotsi ja Viro toimivat yhdessä MI6:n kanssa Venäjää vastaan. Tavaraa tuotiin Venäjältä Viroon rajan yli. Lastit vietiin satamassa laivaan ja lähetettiin Ruotsiin. Se oli hyvin valittu reitti, jota käytettiin vuosikausia” (toimittaja-kirjailija Stephen David, 4. jakso).
”Jo samana päivänä, kun Estonia upposi, alettiin huhuta, että aluksella salakuljetettiin sotavarusteita. Viranomaiset kuittasivat huhut pelkkinä salaliittoteorioina” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Lars Ångström, 4. jakso).
”Onnettomuuden 10-vuotispäivänä sain sähköpostia Lennart Henrikssonilta. Hän oli ollut tullijohtaja Värtan-satamassa, johon Estonia ja muut lautat tulivat. Hän halusi kertoa jotakin. Muutama viikko ennen onnettomuutta hänen esimiehensä lähestyi häntä. He menivät yhdessä tapaamaan Tukholman tullipiirin päällikköä. Tullipiirin päällikkö sanoi: ’Sinun täytyy laskea tietyt autot läpi tutkimatta niitä’” (toimittaja Lars Borgnäs, 4. jakso).
”Sain kuulla, että se oli määräys. Ylimmältä taholta. ’Niin ylhäältä, että ylemmäs ei pääse.’ Kysyin, tuliko se kuninkaalta. ’Ei kuninkaalta mutta erittäin korkealta’” (Lennart Henriksson, 4. jakso).
”Ensimmäinen auto tuli 14. syyskuuta (1994), kaksi viikkoa ennen [Estonian] onnettomuutta. (…) Hän [Lennart Henriksson] näki, mistä autosta oli kysymys mutta tutki sen siitä huolimatta” (toimittaja Lars Borgnäs, 4. jakso).
”Kerroin kuljettajalle tullitarkastuksesta. Hän katsoi minua vähän aikaa mutta ei kysellyt. (…) Tutkin osaa laatikoista. Käsittääkseni niissä oli sotilaselektroniikkaa” (Lennart Henriksson, 4. jakso).
”Henrikssonin mukaan sama toistui syyskuun 20. päivänä. Häntä pyydettiin päästämään uusi auto läpi. Nyt oli kyseessä isompi auto. Lasti oli noin kaksi kertaa niin iso kuin ensimmäisellä kerralla. Hän sai (…) sen käsityksen, että lasti oli samantyyppinen. Sen jälkeen hän lähti lomalle. Onnettomuuspäivänä, 28. syyskuuta, hän ei ollut Tukholmassa. Hän ei siis tiedä, kuljetettiinko sinä yönä lasti. Jo kauan oli kerrottu huhuja armeijan kuljetuksista Estonialla, mutta varmaa tietoa ei ollut. Nyt edessä istui mies, joka tiesi omasta kokemuksesta, että niin oli tapahtunut juuri ennen onnettomuutta” (toimittaja Lars Borgnäs, 4. jakso).
”Puolustusvoimat käytti nyt (…) siviilialusta sotavarusteiden kuljettamiseen. Sotavarusteita ei saa missään nimessä kuljettaa matkustajalautalla. Se vaarantaa siviilien turvallisuuden. Se oli kuin pommi. Hallitus halusi varmistaa, oliko niin tosiaan tapahtunut” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Lars Ångström, 4. jakso).
”(…) hallitus päätti kutsua Johan Hirschfeldtin ja antaa hänelle tehtäväksi käydä läpi vuoden 1994 syyskuun selvittääkseen, oliko Estonialla kuljetettu sellaista kuormaa” (pääministeri Göran Persson, 4. jakso).
”Totuus oli, että sotavarusteita oli kuljetettu Estonialla lähellä onnettomuusajankohtaa, ja puolustusvoimat salasi sen” (toimittaja Lars Borgnäs, 4. jakso).
”Vuonna 2005 Viron hallitus perusti komission tutkimaan sotavarusteiden salakuljetusta Estonialla. Minut nimitettiin komission puheenjohtajaksi. (…) Ruotsin viranomaiset eivät olleet yhteistyöhaluisia” (entinen syyttäjä Margus Kurm, 4. jakso).
”On tullut ilmi, että syyskuussa 1994 puolustusvoimat kahdesti kuljetti sotavarusteita M/S Estonialla. Se tapahtui syyskuun 14. ja 20. päivänä. Materiaali on koostunut elektroniikkalaitteista, jotka eivät liity asejärjestelmiin. Kyseessä eivät olleet räjähteet” (tutkinnanjohtaja Johan Hirschfeldt, 4. jakso).
[Lastin sisältö ja alkuperämaa on julistettu salaiseksi. Vain puolustusministeri sai tietää siitä.]
”Kysyimme taustamateriaalista. (…) Hän [Johan Hirschfeldt] sanoi polttaneensa taustamateriaalin” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Lars Ångström, 4. jakso).
”Ruotsin sotilastiedustelupalvelun salaisin osa järjesti varmasti sen [sotavarustekuljetukset Estonialla]. (…) Kyseessä oli varmasti KSI, Erikoishankintatoimisto. Se on Ruotsin salainen vakoilujärjestö. Se selittäisi salaperäisyyden, joka liittyy Estonian rahteihin. (…) Estonian uppoamiseen liittyy valtavan paljon salaisuuksia” (toimittaja Lars Borgnäs, 4. jakso).
”Kiitos, arvoisa puhemies. Kuvat osoittavat selvästi, että joku sahasi rampin kaiteen irti pian uppoamisen jälkeen. Se on merkki toiminnasta, jonka luonnetta emme tunne ja joka ei ole johtunut tutkintatoimikunnan työstä. Miksi hallitus ei ole yrittänyt selvittää, mitä on tapahtunut?” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Lars Ångström Ruotsin valtiopäivillä, 4. jakso).
”Ruotsin puolustusvoimat tai puolustusvoimien osa on selvästi tietoinen tunkeutumisesta autokannelle syyskuun 28. päivän ja lokakuun 2. päivän välillä. Syitä voi vain arvailla, mutta asia on varmasti ollut tärkeä valtiolle tai puolustusvoimille” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Lars Ångström, 4. jakso).
”Nykyinen MI6:n agentti kertoi minulle olennaista tietoa siitä, mitä oli tapahtunut. Hän kertoi, että Venäjä oli kahdesti vaatinut tiukkaan sävyyn länsimaita lopettamaan salakuljetuksen Estonialla. Ensimmäinen varoitus tuli vuonna 1993 Viroon diplomaattikanavien kautta. Siinä sanottiin: ’Tiedämme salakuljetuksesta lautalla. Teidän täytyy lopettaa.’ Viro ei piitannut varoituksesta. Seuraavana vonna, vähän ennen uppoamista tuli uusi varoitus suoraan MI6:lle. ’Tiedämme, että salakuljettte materiaalia Estonialla. Teidän täytyy lopettaa tai muuten …’ (…) Lähteeni ovat vahvistaneet, että materiaalia salakuljetettiin myös sinä yönä, kun laiva upposi. Laiva kuljetti tärkeää informaatiota Venäjän ohjusohjelmasta ja siihen liittyviä elektroniikkaosia. Lähteeni MI6:ssa kertoi, että Ruotsin tiedustelupalvelun upseeri meni pääministerin puheille ja sanoi: ’Tiedämme, että haluatte nostaa hylyn tutkiaksenne sitä. Sitä ei saa tapahtua koskaan’” (toimittaja-kirjailija Stephen David, 4. jakso).
”Paperit, jotka näin työssäni rikostutkijana, vahvistivat, että virallinen versio Estonian uppoamisesta, johon on uskottu tähän päivään asti, ei ole millään tavalla tosi” (entinen rikostutkija Gunnar Ränkel, 4. jakso).
”(…) alukselle vietiin armeijan ajoneuvoja. Nähdäkseni niitä oli ainakin kaksi, ehkä enemmänkin. Ne oli maalattu vihreiksi. Ne olivat armeijan ajoneuvoja. Mukana oli myös auto, josssa oli iso laatikko tai lava. Sen päällä oli pressu” (selviytyjä Sara Hedrenius, 4. jakso).
”Kuorma-autoja oli kaksi tai kolme. (…) Lastina oli ilmeisesti sotilasteknologiaa. Sotilaselektroniikkaa. Huhuttiin huippusalaisesta sotilasteknologiasta, joka oli aivan uutta siihen aikaan” (entinen rikostutkija Gunnar Ränkel, 4. jakso).
”Kun tulimme satama-alueelle, armeija oli eristänyt sen. Sotilaspoliisi pysäytti taksin. (…) juoksin lautalle. Nousin laivaan viimeisenä matkustajana. Kun katsoin satama-aluetta, näin paljon armeijan autoja ja sotilaita. Siellä oli 10 tai 15 sotilasta ja armeijan ajoneuvoja, joissa oli pressut ja punaiset valot. (…) Minulla ei ole todisteita, mutta uskon, että he salakuljettivat aseita tai teknisiä sotavarusteita entisestä Neuvostoliitosta. Kun olin palannut Tukholmaan, puhelimeni soi. (…) joku mies sanoi: ’Älä tule Viroon.’ Se kuulosti uhkaavalta, joten en matkustanut Viroon sen jälkeen. Ehkä he eivät pitäneet siitä, mitä olin nähnyt” (selviytyjä Carl Övberg, sittemmin Kadir Kaymaz, 4. jakso).
”Estonian uppoaminen täytyy tutkia sellaisella tavalla, jota oikeusvaltiolta voidaan edellyttää. Siksi viranomaisten täytyy ryhtyä ehdotettuihin toimenpiteisiin. Heidän täytyy tutkia hylky ja yrittää löytää vastauksia, jotka selittävät onnettomuuden syyn” (toimittaja Lars Borgnäs, 4. jakso).
Sukellus syyskuussa 2019
[Itämeri 21.9.2019: Fritz Reuter -alus on matkalla tutkimaan Estonian hylkyä]
”Jopas jotakin!” – ”Sehän on painunut ihan täysin sisään.” (…) ”Oho … Sehän on ihan täysin auki.” – ”Tyyrpuurin puolella [aluksen oikealla puolella] on ainakin metrin levyinen painauma. Törmäyslista on aivan kasassa.” – ”Oho … (…) Olen nähnyt monia hylkyjä mutten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Tuossa on kyse isoista voimista.” – ”Runko on aivan hajalla.” – Vauriot ovat todella mittavia.” – ”Siinähän on reikä.” – ”Ja se on todella iso.”
”Olen todella iloinen siitä, että vain muutaman päivän jälkeen voimme sanoa tehneemme mullistavan havainnon. Olemme löytäneet valtavia vaurioita. Nyt asiaa ei tarvitse enää spekuloida. Siellä on vaurioita. Nyt asiaa ei tarvitse enää spekuloida. Siellä on vaurioita” (sukellusasiantuntija Jakob Olszevski, dokumentin 5. jakso).
”(…) se [aukko aluksen rungossa styyrpuurin puolella] on ainakin neljämetrinen” (hylkyasiantuntija Linus Andersson, 5. jakso). [leveimmillään 1,5 metriä]
”Minusta tämä näyttää törmäysvauriolta. Se on painunut sisään ikään kuin joku olisi osunut siihen. (…) Kysymys kuuluukin, miten ja milloin vaurio on syntynyt” (hylkyasiantuntija Linus Andersson, 5. jakso).
”Raporttien mukaan on todennäköistä, että tiettyjen alueiden vauriot ovat peräisin räjähdyksestä” (Meyer-telakan tutkimuskomission johtaja Werner Hummel [aiempien tutkimusten tiimoilta], 5. jakso).
”Saksalainen asiantuntijaryhmä arvioi 2 – 3 räjähdyksen tehneen reikiä aluksen runkoon” (toimittaja Jutta Rabe [aiempien tutkimusten tiimoilta], 5. jakso).
”Kuului kova pamahdus ja sitten toinen. Sitten koko alus tärisi. Kaikki se viittaa räjähdyksiin” (toimittaja Jutta Rabe [aiempien tutkimusten tiimoilta], 5. jakso).
”En sulkisi räjähdyksen mahdollisuutta pois. Pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä. (…) Näiden kuvien ja grafiikoiden perusteella vaikuttaa siltä, että jokin ulkopuolinen voima on painanut kyljen sisään. (…) Koska se on niin lähellä vesirajaa, kyse voi olla törmäyksestä” (Norjan merivoimien komentajakapteeni Frank Børresen, 5. Jakso).
”En näe mitään, mikä viittaisi siihen, että visiiri osui aluksen runkoon. – Saimme selville, että maksimivoima on noin 500 – 600 tonnia. Sellaisia voimia tarvitaan tällaisten vaurioiden syntymiseen. – (…) esimerkiksi tuhat tonnia painava kohde olisi törmännyt alukseen neljän solmun vauhdilla. Se voisi olla vaikka iso kalastusalus. Tai vaihtoehtoisesrti, jos kohde olisi painanut 5000 tonnia, sen nopeus olisi ollut 1,9 solmua. Se vastaisi keskikokoista tukialusta. Jos siis vedessä kellui jokin kohde, se ei ollut ihan pieni. Se ei ollut vain uppotukki tai muu vastaava. Jo tuhat tonniakin on valtavan paljon” (meritekniikan professori Jørgen Amdahl, 5. jakso).
”Mutta se [keulavisiiri] painaa vain 55 tonnia” (dokumentin ohjaaja Henrik Evertsson, 5. jakso). [Tuo tarkoittaa, että irronnut tai irrotettu keulavisiiri ei ole voinut aiheuttaa Estonian styyrpuurin (aluksen oikea puoli) puoleisen rungon mittavia vaurioita.]
”Niin, 55 tonnia on hyvin vähäinen paino tässä yhteydessä (meritekniikan professori Jørgen Amdahl, 5. jakso).
”Vedessä näkyi jotakin outoa. Siellä oli jotakin valkoista, joka oli useita metrejä pitkä ja leveä. Se liikkui vasemmalle. (…) En tiedä, miltä sukellusvene näyttää. (…) Mutta johonkin laiva joka tapauksessa törmäsi. Vai mikä muuten selittäisi jään läpi puskemista muistuttavan äänen? Kun oli laivan alaosassa, kuuli kyllä selvästi, että laiva osui johonkin” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, 5. jakso).
”Tuo tekee tietenkin vaikutuksen” (meritekniikan professori Jørgen Amdahl, 5. jakso).
”Kuulostavatko hänen puheensa järkeenkäyviltä?” (dokumentin ohjaaja Henrik Evertsson, 5. jakso).
”En voi väittää vastaankaan. Hän näki siellä jotakin. (…) Sukellusveneitä on erikokoisia. Paino voi vaihdella alle tuhannesta tonnista useaan tiuhanteen tonniin. (…) ’Kobben-sukellusvene’ – (…) Kyllä, tuhat tonnia. Kaksi Ula-luokan sukellusvenettä. Paino on noin tuhat tonnia. Mitään vaihtoehtoa ei voi sulkea pois täysin varmasti. Mielestäni kaikki todistajalausunnot pitäisi huomioida” (meritekniikan professori Jørgen Amdahl, 5. jakso).
”Niin, tätä lausuntoa ei ole huomioitu koskaan” (dokumentin ohjaaja Henrik Evertsson, 5. jakso).
”Kyseessä on havainto, joka olisi syytä ottaa vakavasti. Vaurion syntyminen on edelleen täysi mysteeri. Jos se syntyi jo ennen uppoamista, se on todella suuri mysteeri.. – (…) olen sitä mieltä, että niiden [vaurioiden] syy tulisi selvittää kunnolla, samoin se, ovatko ne mahdollisesti vaikuttaneet tapahtumien kulkuun ja lopputulokseen. Nämä ovat aivan uusia todisteita. Tietenkin niille täytyy yrittää löytää selitys” (meritekniikan professori Jørgen Amdahl, 5. jakso).
Dokumentin ohjaajan esitys Estonia-turman löydöistä
Merihistoriallinen museo, Tukholma, 15.8.2020
”Nyt on saatava päitä vadille. Tätä ei voi enää selitellä millään” (selviytyjä Rolf Sörman, 5. jakso).
”Vauriohan on aivan valtava.”
”Tämä on todellinen skandaali. Vastaavaa ei ole koettu. Olen sekä liikuttunut että raivoissani” (omaisyhdistys SEA:n johtaja Lennart Berglund, 5. jakso).
”Jotakin tällaista olen odottanutkin kaikkien näiden vuosien ajan. Tieto vaikuttaa mullistavalta” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, 5. jakso).
”Nyt jonkun täytyy (…) kertoa, mitä ihan oikeasti tapahtui. Tieto on olemassa, ja mekin haluamme sen. Uutta selvitystä ei tarvitakaan vaan nyt täytyy vain puhua totta ja kertoa, mitä tapahtui” (Ruotsin valtiopäivien entinen edustaja Lars Ångström, 5. jakso).
”On vaikea sanoa, miten reikä on syntynyt, sillä mitä ilmeisimmin jokin on osunut alukseen ulkoa päin. Emme ole tienneet siitä aiemmin, joten tämä on aivan uusi löytö. En osaa sanoa, miksei vauriota ollut havaittu jo aiemmin” (onnettomuustutkintakeskuksen virkamies Jaan Metsaveer, 5. jakso).
”Kaikkien viranomaisten pitäisi tutkia asiaa, myös Viron viranomaisten” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, 5. jakso).
”Pidän havaintoa asiana, joka muuttaa kaiken. Uskon, että tämän jälkeen Viron hallitus ei enää voi olla tekemättä asialle mitään. Se on mahdotonta” (entinen syyttäjä Margus Kurm, 5. jakso).
Viron ulkoministeriö, Tallinna, 12.8.2020
”Totta puhuakseni noin kylmäävä kuvamateriaali vaatii sulattelua. En ole varma, koska en ole (…) meriasioiden asiantuntija. – (…) Välitämme tiedon omille asiantuntijoillemme” (ulkoministerin neuvonantaja Mart Luik, 5. jakso).
”Omaisen menettäminen katastrofissa on raskasta. (…) Kun sitten melkein 26 vuotta myöhemmin saa tietää, että asiaan liittyy valtavasti salailua, kaikki, mikä on tuntunut hyvin kummalliselta, johtuukin siitä, että uppoamisen syy on haluttu salata” (omaisyhdistys SEA:n johtaja Lennart Berglund, 5. jakso).
”Koen, että tätä on kannattanut odottaa näinkin kauan ja että nyt on uutta toivoa. Haluan kuulla totuuden nyt heti” (selviytyjä Carl Eric Reintamm, 5. jakso).
”Meille monta vuotta asian parissa työskenneille tämä ei ole loppu vaan uusi alku” (toimittaja Lars Borgnäs, 5. jakso).
”Ruotsin hallitukselle on tarjottu mahdollisuutta tutustua uusiin löydöksiin”
”Hallitus on kieltäytynyt tarjouksesta”
”Toimittaja Henrik Evertssonia syytetään hautarauhan rikkomisesta”[*]
———-
[*] Raadollisen aikamme säälimätön kuva: Olof Palmen kotimaa, Ruotsi, haluaa totuudenetsijän telkien taakse (sic!).