Sosiaalinen manifesti

Sitä sosiaalista markkinataloutta saa odottaa maailman tappiin asti jos luulee että EU aikoo sen toteuttaa sosiaalisen markkinatalouden. Asia johtuu siitä että esityksiä EUn parlamentille valmistelevat EUn virkamiehet on USAlaisten globaalien investointipankiken entisiä pankkiirejä tai suurilla palkoilla lahjottuja politiikkoja. Pääministeri saa esittää mitä tahansa asian suhteen mutta se ei tule etenemään mihinkään ja Antilla on nyt tärkeä asia annettu jauhettavaksi nimittäin Unkarin ilmaisuvapaus vaikka se on hoitamatta Suomessakin ettei Anti ehdi ajaa mitään sosiaalista demokratiaa. Ainoat EUsta hyötyjät Suomessa on Käteisen ja Stubin kaltaiset komissarit ja tietenkin Suomesta valitut parlamentaarikot.
Suomi on jumissa EUssa ja eurossa ilman omaa päätösvaltaa asioissaan eikä niistä pääse eroon ennen kuin EU hajoaa ja silloin se on liian myöhäistä.

Eihän sopimuksia tarvitse noudattaa. Lupauksiakin petetään joka päivä. TRUMP juuri perui Kiinaa kohtaan asetetut ”SANKTIOT”, koska ne eivät toimisi kuitenkaan. Kiinalla on jo niin paljon etumatkaa ettei sitä pysähdytä mikään muu kuin ”Kolmas M-sota”. Länsimaissa yli 90 % myyntitavaroista tuotetaan jo Kiinassa.
Turhaa rypistellä kun on ”kuorma housussa” ? Jenkki on tuhlannut kaiken aikansa ärsyttääkseen Arabeja, kun sillä aikaa KIINA veti valtin hihasta. VENÄJÄ tulee siinä perässä vähin äänin, juoruamatta mitään saavutuksistaan. Hiljaisissa vesistöissä ne kalatkin kutevat.

Länsimaissa (USA, EU:n jäsenvaltiot) vallitseva talousjärjestelmää voidaan perustellusti kutsua ’globaaliksi kapitalistiseksi markkinataloudeksi’. Sen tulokset ovat huomattavalta osin epäinhimilliset ja ihmisarvon vastaiset. Tämä tarkoittaa, että kyseinen talousjärjestelmä on epäinhimillinen ja ihmisarvon vastainen ja että tuon järjestelmän ylläpitäjät ja tukijat ovat syypäitä mitä suurimpaan moraaliseen rikokseen.

Kyseisen talousjärjestelmän käytännön sovellukset loukkaavat syvästi sen kansainvälisen valtio- ja oikeusyhteisön pelisääntöjä, joihin sanotut länsimaat ovat moninaisissa kansainvälisissä asiakirjoissa ja yleissopimuksissa sitoutuneet. Nuo pelisäännöt on laadittu YK:n piirissä. Viittaan tässä yhteydessä ainoastaan yhteen asiakirjaan, joka velvoittaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita niin poliittisesti kuin moraalisestikin. Tuo asiakirja on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948). (Eräät tutkijat katsovat, että asiakirja velvoittaa jäsenvaltioita myös tavanomaisoikeudellisesti.)

Mainitussa julistuksessa todetaan (muun ohessa), että ”kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta”. Julistuksen mukaan ”on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan”,

Tänään ihmiskunnalla on jo riittävästi todisteita päätellä, että länsimaissa vallitseva globaali kapitalistinen markkinatalous on aiheuttanut (ja tälläkin hetkellä aiheuttaa) tilanteen, jossa huomattava osa ihmiskuntaa kärsii puutteesta. Viittaan tässä ainoastaan Oxfamin raporttiin (tammikuu 2019), jonka mukaan ”26 maailman rikkainta miljardööriä omistaa yhtä paljon kuin maailman väestön köyhempi puolikas, siis 3,8 miljardia ihmistä”. (Järjestö on ehdottanut yhden prosentin varallisuusveroa. Se toisi vuosittain Oxfamin mukaan noin 384 miljardia euroa vuodessa. Niillä varoilla voisi kouluttaa jokaisen maailman lapsen ja tarjota köyhille terveydenhuollon, joka estäisi vuosittain kolme miljoonaa kuolemaa.)

Globaali kapitalistinen markkinatalous (ja sitä tukeva ”tiede”) unohtavat jotakin olennaista, kun ne eivät ota huomioon maailman ihmiskunnan ja kansallisvaltioiden kansalaisten ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia eli niitä oikeuksia, joista YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja YK:n ihmisoikeuskonventioissa sekä kansallisissa perustuslaeissa säädetään. Noissa asiakirjoissa ei säädetä, että mikroskooppisen pienen vähemmistön (26 upporikasta) on saatava omistaa saman verran kuin maailman köyhin 50 prosenttia yhteensä. Päinvastoin, niissä säädetään, että kaikki ihmisyksilöt ovat samanarvoisia ja että heidän tulee saada elää vapaina pelosta ja puutteesta (toisin sanoen, että heille on turvattava ihmisarvoinen elämä).

Herää kysymys, miksi maailman taloustieteilijät eivät ole yhdistyneet vaatimaan muutosta vallitsevaan epäkohtaan? Miksi he eivät vaadi, että nykyisen talousjärjestelmän tilalle luodaan uusi ja sosiaalisesti oikeudenmukainen talousjärjestelmä?

Erään vastauksen antoi epäsuorasti jo kauan sitten etevä ruotsalainen kirjailija August Strindberg ((1849 – 1912): ”Vad är ekonomi? En vetenskap uppfunnen av överklassen för att komma åt frukten avunderklassens arbete.” [Mitä on taloustiede? Tiede, jonka yläluokka on keksinyt päästäkseen käsiksi alaluokan tekemän työn hedelmiin.]

Niinpä niin, ”taloustiede”, yläluokan keksintö, jota eliitti on aina käyttänyt ja käyttää hyväkseen. ”Taloustieteen” arvovaltaa on pyritty eliitin toimesta korottamaan puhumalla ”taloustieteen Nobelista”, vaikka sellaista ei oikeasti ole olemassa. On vain ”Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi”. Mutta joka ainoa vuosi valtamedia täyttyy uutisista ja kirjoituksista, joissa mainitaan Sen ja Sen saaneen taloustieteen Nobelin (”Suomalainen Beng Holmström jakaa taloustieteen Nobel-palkinnon brittiläisen Oliver Hartin kanssa”, https://www.hs.fi/talous/art-2000002924902.html).

J.K. Oliko August Strindbergillä lääkettä yläluokan suorittamaan riistoon? Tottahan toki: ”Har underklassen inga andra medel än rösträtt? Revolution.”

J.K.2. Miten Euroopassa on muistettu Strindbergin sanoma? No, onpa sentään Ranskassa tartuttu toimeen:

Mouvement des gilets jaunes (Keltaliivien liike) on Ranskassa toukokuussa 2018 alkanut protestiliike. Joulukuussa 2018 liike toimeenpani hallituksenvastaisia mellakoita. Mielenosoitusten syitä (mm.): globalisaatio, uusliberalismi, keskiluokan kurjistuminen, veronkorotukset, elinkustannusten nousu, polttoaineveron korotus.

Keltaliivien tavoitteita olivat muun muassa elintason kohottaminen, vähimmäispalkan korottaminen, polttoaineveron vähentäminen, presidentti Macronin ja hallituksen ero. – Joulukuussa 2018 tehdyn kyselyn mukaan keltaliivejä tuki 72 prosenttia ranskalaisista.

J.K.3. Ranskan suuri vallankumous käynnistyi 5.5.1789.
Onko pian aika seuraavan?

L’Estaca – Lluís Llach – Camp del Barça 1985 (Sous-titré français)
https://www.youtube.com/watch?v=SgK9rdcnQX8
Viimein tuli Fidel
https://www.youtube.com/watch?v=N6ZH1Od8X-o
Nathalie Cardone – Hasta siempre
https://www.youtube.com/watch?v=kTqwy6ay1HQ
Chicho Sánchez Ferlosio – Canción de Julián Grimau (1964)
https://www.youtube.com/watch?v=ugRFFFIDqhc

No, pitäisikö siirtyä takaisin kommunistisiin kokeiluihin(suunnitelmatalous), jotka eivät ole toimineet vielä missään!
Kysymyshän on loppupeleissä pelisäännöistä, joiden mukaan tuota kapitalististä järjestelmää käytännössä sovelletaan…

”Euroopan unioni on ollut suuri menestys sekä Kataiselle että Stubbille. Onnittelut heille — ja Kansalliselle Kokoomukselle.”
Näin on.
Mutta menestys se on ollut koko maamme globalisti- ja Natoeliitille, keput ja demarit mukaan lukien.
Eikä Persujakaan pidä unohtaa jotka eivät ole pistäneet tikkuakaan ristiin sionistien hallitsemasta unionista irtaantumisen puolesta
Jos nimiä haluaa mainita niin Lipponen, Ahtisaari, Aho, Sipilä ovat varmaan kärkipäässä .. vain muutaman mainitakseni
Ja pelkkä karhunpalvelus on EU ollut kansalle

August Strindberg oli oikeassa. Vallankumous hallitussa muodossa olisi tehtävä. Sen toteutuminen edellyttää kansan tietoisuuden tason nostoa. Tietenkin kurjistumiskehitys tuottaa vähitellen lisää ymmärrystä köyhemmän väen parissa. Kun keskiluokka ei enää tule toimeen, alkaa tapahtua. Ehkäpä ei tarvitse odottaa kauaakaan…
Hesariglobalistien plus maakuntalehtien, Ylen ja MTV:n rikkaiden 26 miljardöörin puolesta uhrautuvien toimittajien ja seuraajien jääräpäinen hölmöläissitkeys ja selväjärkisyyden puute on uskomatonta. Ollaanko samassa tilassa kuin aikoinaan Kiina oopiuminvaasion aikaan ? Huume on tällä kertaa ei-aineellista miljardöörivalehtelua ja silmänkääntämistä.
Onko EU perustettu vain USA:n sotapolitiikan käytännölliseksi toteuttajaksi Venäjää vastaan ? Muuta merkitystä sillä ei liene ja vaikka koko Euroopan väestö voidaan uhrata. Silloinhan saadan sopivampi määrä orjia ja palvelijoita hoitamaan välttämättömät palvelukset ylimysluokalle. Joidenkin on kuitenkin huollettava vielä robotitkin.
Suomi on ehkä liittoalueensa vaarallisimmassa paikassa tällä hetkellä, kun Venäjä on asettunut valmiustilaan lännen sotamaanikkojen suhteen. Kansalaisten ongelmat ovat paisuneet kuin pullataikina, mutta maamme ulkopoliittinen ylin johto hääräilee vain nuoleskelemassa kotimaan ja maailman rikkaimpien murusia pöydän alta ja palvelee heidän rahan- ja vallanhimoista sapelinkalisteluaan. Koko Suomi on totaalisessa alennustilassa ja vallassa olleet ovat vastuussa tästä.

”The Guardianille ja saksalaiselle yleisradioyhtiö NDR:lle vuodettujen asiakirjojen mukaan Junckerin johtama Luxemburg esti ja hidasti vuosikausia EU:n sisäisen komitean kaavailemia veronkiertoa estäviä toimia.” .

”Komission puheenjohtajana marraskuussa 2014 aloittanut Jean-Claude Juncker toimi Luxemburgin pääministerinä vuosina 1995–2013. Pääministerin tehtävän ohella hän toimi tänä aikana välillä myös valtiovarainministerinä eli suoraan verotuksesta vastaavana ministerinä.”

”Junckerin 18-vuotisen pääministerikauden aikana Luxemburg nousi yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista, kun sadat suuryhtiöt veroja välttääkseen kanavoivat voittojaan Luxemburgiin perustettuihin tytäryhtiöihin. Vuonna 2014 Luxleaks-skandaali toi päivänvaloon Luxemburgin suuryhtiöiden kanssa tekemät verosopimukset (…).”

(lähde: Tytti Sulander: Brittilehti: Juncker yritti torpedoida EU:n veronkierron vastaiset toimet. Yle Uutiset 2.1.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9383571)
#
On kiinnostavaa ja kuvaavaa, että sellainen mies valittiin EU:n komission puheenjohtajaksi. Jotakin (ja paljon) se kertoo EU:sta ja sen jäsenvaltioista ja niiden valtaeliiteistä.

Suomen nykyinen viherpuna-hallitus näyttää seuraavan Ruotsin maanpetturihallitusten tuhoisaa esimerkkiä:

Jukka Hankamäki: ”Lähi-idästä uhkaava pakolaisaalto torjuttava päättäväisesti

Muutamat asioista mitään ymmärtämättömät vipusivat aikoinaan Turkkia Euroopan unionin jäseneksi. Eräs heistä oli EU:n laajentumiskomissaarina toiminut Olli Rehn (kesk.), joka palkittiin sittemmin Suomen Pankin pääjohtajan viralla. Pankissa tuhoamista vielä riittää.Turkki on nyt uhannut päästää Eurooppaan miljoonia pakolaisia, mikäli EU arvostelee Turkin Syyriaan tekemää hyökkäystä.

…
Turkin harjoittaman kiristyksen edessä Euroopan maiden pitäisi entistä päättäväisemmin torjua Turkin rajoille päästämät pakolaiset. EU:n on lopettava miljardien tuki Turkille, ja tulijoiden tulva on käännytettävä rajoilta tarvittaessa sotilaallisesti. EU-maiden olisi osoitettava yksiselitteisesti, että tänne ei ole tulemista ja että emme taivu painostuksen edessä.

Punavihreä turvapaikkapolitiikka vaarantaa turvallisuutemme

Turkki käyttää pakolaistulvaa aseenaan EU:ta vastaan. Syyriasta tai Irakista Turkkiin saapuneet pakolaiset ovat käytännössä kuin poliittisia ohjuksia, jotka lähetetään Eurooppaan kostoksi tai kiristyksen merkiksi. Turvapaikanhakijoina ja laittomasti rajat ylittäessään he ovat eräänlaisia ”aseettomia sotilaita”, jotka pyrkivät suojautumaan kansainvälisten asiakirjojen, kuten pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen taakse.

Kyseinen asiakirja on kuitenkin vain yleissopimus, eikä se velvoita ehdottomasti mitään maata ottamaan rajojensa sisäpuolelle keitään laittomia tulijoita. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi on aiemmin ottanut kannan, jonka mukaan valtioilla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan pakolaisia, sillä ”pakolaisten oikeudet eivät aja kansallisen turvallisuuden edelle”.

Sen asemasta, että Suomen maahanmuuttoviranomaiset keskittyisivät torjumaan laittomien maahan pyrkijöiden virtaa, he antavat julkisuuteen tiedon, että maassamme varaudutaan tulijoiden tulvaan. Tällainen tieto otetaan tietenkin vastaan kutsuna. Ilta-Sanomat kirjoitti, että Migri-pomo Kimmo Lehto on luvannut parissa päivässä paikat 5000 tulijalle. Hän vieläpä ylpeilee, että ”meillä on sen verran kovat valmiudet täällä”. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) puolestaan ”varautuu” 100 000 laittoman maahantulijan aaltoon.

Uhkana eivät siis ole vain laittomat tulijat vaan Suomen mädättäjävirkamiehet. Asia nähdään väärin, kun keskitytään majoittamaan ja ruokkimaan tänne veronmaksajien elätettäviksi pyrkiviä. Pitäisi keskittyä laittamaan kova kovaa vastaan tulijoiden torjumiseksi tarvittaessa voimatoimin.

Haluaisinpa nähdä päivän, jona vihervasemmistolainen hallitus lupaisi hoitopaikat 5000 suomalaiselle vanhukselle ja ylpeilisi sillä, että Suomen kansalaisten hyvinvoinnista huolehtimiseen ”meillä on sen verran kovat valmiudet täällä”. Mutta tätähän tuo syntymäsosialistien typeryskerho ei koskaan tee.

Sen sijaan Lehdon ja Haaviston tapaiset kovapalkkaiset virkamiehet tekevät kaikkensa bastardisoidakseen kansallisvaltiomme ja kansakuntamme haittamaahanmuutolla. Heidät pitäisi sanoa viroistaan irti viipymättä ja lähettää samaan soppajonoon punavihreässä kuplassa asuvien takkutukkaisten maailmanparantajien kanssa. Heidän peräänsä pitäisi lähettää kaikki näissä kirjoituksissa mainitut huvitteluliberaalit, jotka saavat elantonsa maahanmuutosta johtuvista kuluista ja suojatyöpaikoista.

Pakolaisuus on kansainväisen politiikan ase, jonka eteen ei pidä juosta…”

Koko artikkeli: http://jukkahankamaki.blogspot.com/2019/10/lahi-idasta-uhkavaa-pakolaisaalto.html

Oikeutta ihmisille, säännöt suuryhtiöille
Euroopan komission puheenjohtajalle, Euroopan unionin neuvostolle, EU-jäsenmaiden edustajille ja Euroopan parlamentin jäsenille:
Allekirjoita eurooppalainen aloite

Yhtiöillä on oma maailmanlaajuinen, yksityinen tuomioistuinjärjestelmänsä – ISDS – jota ne käyttävät hallitusten painostamiseen. Mutta monilla yritysten väärinkäytösten uhreilla ei ole mitään mahdollisuuksia saada oikeutta itselleen.
Tämä on epäoikeudenmukaista.
Meidän pitää lakkauttaa tämä tuomioistuinjärjestelmä nyt.
Tilalle tarvitaan vahva kansainvälinen järjestelmä, joka voi rangaista monikansallisia yrityksiä niiden rikoksista.
”Nykyiset kauppa- ja investointisopimukset antavat ylikansallisille yrityksille kauaskantoisia erityisoikeuksia sekä pääsyn rinnakkaiseen oikeusjärjestelmään näiden etuoikeuksien toimeenpanemiseksi.
Vetoamme Euroopan unioniin ja sen jäsenmaihin, että ne lakkauttaisivat nämä etuoikeudet vetäytymällä olemassa olevista, niitä sisältävistä kauppa- ja investointisopimuksista, ja olemalla hyväksymättä vastaavia sopimuksia tulevaisuudessa.
Lisäksi vetoamme Euroopan unioniin ja sen jäsenmaihin sitovan YK-sopimuksen aikaansaamiseksi, jotta ylikansalliset yritykset voidaan saattaa vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksistaan ja jotta niiden rankaisemattomuus voidaan lopettaa.
Euroopan unionin ja jäsenmaiden tulee huolehtia lainsäädännössään yritysten velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä kokonaisvaltaisesti ja maailmanlaajuisesti.
Ihmisille, joihin suuryritysten ihmisoikeusrikkomukset vaikuttavat, tulee taata oikeuskeinot asiansa puolustamiseksi.”

Useissa Euroopan maissa ollaan kehittämässä yritysvastuulainsäädäntöä. Ranska on viitoittanut tälle tietä hyväksymällä lain yritysten huolellisuusvelvoitteesta vuonna 2017. Yritykset, joilla on yli 5000 työntekijää Ranskassa, ovat velvoitettuja varmistamaan, ettei missään kohtaa niiden hankintaketjuja tapahdu ihmisoikeusloukkauksia. Jos jokaisessa maassa olisi tällainen järjestelmä, yhtiöiden olisi paljon vaikeampaa selvitä rangaistuksetta vakavista rikkomuksista.
Tilaisuutemme on tullut. Meillä on nyt ainutkertainen mahdollisuus antaa kova kolaus oikeudelliselta vastuulta välttyneelle yhtiövallalle.

http://www.attac.fi/uutinen/2019-01-23/allekirjoita-kansainvalisen-isds-kampanjan-vetoomus

J.K. 648 955 Participants
J.K.2. Kiitos allekirjoituksesta!

Yksittäisten tavallisten ihmisten mielipiteillä on painoa, kun yhdistämme voimamme. Levitä tietoa kampanjasta myös muille. Kerro ja keskustele!

J.K.3. ”Tämä on väärin. Minun ei pitäisi olla täällä vaan koulussa valtameren toisella puolella. Silti minulta haetaan toivoa. Ihmisiä kärsii. Ihmisiä kuolee. Kokonaisia ekosysteemejä romahtaa. Joukkosukupuutot on alkaneet, ja pystytte puhumaan vain rahasta ja haihattelemaan loputtomasta talouskasvusta. Kuinka te kehtaatte. Olette varastaneet unelmani ja lapsuuteni tyhjillä sanoilla, ja silti minä olen yksi onnekkaista. Ihmiset kärsivät, ihmiset kuolevat, koko ekosysteemi on romahtamassa. Olemme massasukupuuton partaalla. Ja ainoa mistä mistä puhutte on raha ja sadut ikuisesta taloudellisesta kasvusta. Kuinka kehtaatte.”
(Greta Thunberg YK:n ilmastokokouksessa 2019)

J.K.4. ”Näen ilmastonmuutoksen kapitalismin väkivaltaisuuden äärimmäisenä ilmenemismuotona: Tämä talousmalli, joka palvoo ahneutta yli kaiken muun, ei ainoastaan kurjista ihmisten elämää lyhyellä tähtäimellä, se on tekemässä planeetasta asuinkelvottoman keskipitkällä aikavälillä.”
(Naomi Klein: Mitä Occypy-liike haluaa? Le Monde Diplomatique & Novaja Gazeta [Diplo] 1/2012, s. 20–21.)

”Toi et Moi” Dmitri Hvorovstovsky & Lara Fabian
https://www.youtube.com/watch?v=pUlD4JDZzwE

Greta Thunberg esiintyy Jeesus-lapsena ja hänen vanhempiensa roolit ovat Joosef ja Maria. Näyttelijä -laulajatar-äiti on osallistunut euroviisuihin Ruotsin edustajana. Näyttelijä-isän vanhemmat ovat myös näyttelijöitä. Ohjaustyö on siis kunnossa. Rahoitus sujuu tietenkin kitkatta pohjattomista varoista. Keski-Euroopassa on ruodittu tahot ja säätiöt, jotka ovat tiedossa tukemisen suhteen, piilossa olevat ovat tietenkin piilossa. Englantiin johtavat myös yhteydet ja siellä toimiviin extremistisiin tahoihin, joita on syytetty jopa saatananpalvonnasta. On sanottu, että öljyteollisuus taistelee näennäisesti öljyteollisuutta vastaan. Todellinen syy lienee Venäjän öljyteollisuuden alasajo. Gretan sukuun on kuulunut myös luonnontieteilijöitä ja yksi niistä on Alfred Nobelin tuttu tai peräti ystävä ja on ollut vaikuttamassa Nobel-palkinnon perustamiseen.

Islanti valitsi kansainvälisen rahoitusmarkkinakriisin aiheuttaman pankkikriisinsä hoitamiseen erilaisen tien kuin muut kriisimaat. Rahoitusvaikeuksiin ajautuneen pankkisektorin pelastaminen olisi tullut pienelle kansantaloudelle liian kalliiksi. Kymmenien miljardien velkoja ei maksettu, ja pankit päästettiin kaatumaan. Myöhemmin kansainvälinen tuomioistuin totesi, ettei Islannin valtion tarvitse maksaa yksityisten pankkien velkoja. Niinpä velat eivät kaatuneet veronmaksajien niskaan.

Useimmat Euroopan maat jäivät rämpimään finanssikriisin jälkeisessä suossa, Islanti puolestaan nousi jaloilleen varsin nopeasti. (Helmikuussa 2015 raportoitiin valtion budjetin olevan jo toista vuotta peräkkäin tasapainossa. Työttömyys oli neljän prosentin luokkaa, eikä Islanti ollut edes tinkinyt hyvinvointivaltion palveluistaan.)

Mitäs tämä nyt oikein on? Ai niin, Islanti ei ole EU:n jäsen, ja Islannilla on ikioma valuutta, Islannin kruunu.

Toisin sanoen, vaihtoehtoja on, ainakin silloin, jos valtio ei ole EU:n jäsen.

Länsimaiden talousjärjestelmä on epäinhimillinen, onko mitään tehtävissä?

Yhä useammat tutkijat ovat päätyneet länsimaissa vallitsevan talousjärjestelmän (talousjärjestelmätermi laajassa merkityksessä) osalta varsin yhdenmukaiseen analyysiin. Tosin tuo talousjärjestelmä taustaideologioineen on saanut monia erilaisia nimityksiä. (Viittaan tässä esimerkinomaisesti vain sellaisiin termeihin kuin globaali kapitalistinen markkinatalous, uusliberalismi, markkinafundamentalismi ja tuhokapitalismi.) Yhteistä kritiikille on ollut päätelmä siitä, että nykyinen järjestelmä on tavalliselle kansalaiselle ja veronmaksajalle syvästi epäoikeudenmukainen ja että järjestelmä on korvattava uudella, paremmalla järjestelmällä tai ainakin perusteellisesti korjattava ja muutettava.

Ehdotettuja muutoksia (esimerkkejä):

#Oxfam: Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam on ehdottanut yhden prosentin varallisuusveroa. (Se toisi vuosittain Oxfamin mukaan noin 384 miljardia euroa vuodessa. Niillä varoilla voisi kouluttaa jokaisen maailman lapsen ja tarjota köyhille terveydenhuollon, joka estäisi vuosittain kolme miljoonaa kuolemaa.)

#Thomas Piketty: Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on esittänyt kirjassaan ’Le Capital du XXI siècle’ (2013) globaalia progressiivista pääomaveroa (jota täydentäisi määrätietoinen avoimuuden lisääminen kansainvälisessä rahoitusjärjestelmällä).(Pikettyn mukaan tämän vuosisadan lobaalia finanssikaitalisia eivoi ohjailla 1900-luvun verotus-ja yhteiskuntamalleilla).

Piketty: Capital et Idéologie [Capital and Ideology], 2019

“Among the proposals in the book are
that employees should have 50% of the seats on company boards;
that the voting power of even the largest shareholders should be capped at 10%;
much higher taxes on property, rising to 90% for the largest estates;
a lump sum capital allocation of €120,000 (just over £107,000) to everyone when they reach 25;
and an individualised carbon tax calculated by a personalised card that would track each person’s contribution to global heating.” (https://www.theguardian.com/business/2019/sep/09/thomas-pikettys-new-magnum-opus-published-on-thursday)

#Attac: Kansalaisjärjestö Attac vaatii talouden demokratisointia ja oikeudenmukaisempaa taloutta. Attacilla on seuraavat päämäärät:
vastustaa kansainvälistä spekulaatiota;
verottaa pääomatuloja;
poistaa veroparatiisit;
estää yksityisten eläkerahastojen yleistyminen;
edistää investointien julkisuutta kehitysmaissa;
perustaa pankki- ja rahaoperaatioille laillinen toimintamuoto kuluttajien ja kansalaisten suojelemiseksi;
pankkien toimihenkilöillä voisi olla merkittävä osuus näiden operaatioiden valvonnassa;
tukea sitä vaatimusta, että kehitysmaiden velat annettaisiin yleisesti anteeksi ja vapautuvat resurssit käytettäisiin väestön ja kestävän kehityksen hyväksi; näin maksettaisiin sosiaalinen ja ekologinen velka

Vielä yleisemmin tavoitteena on ”vallata demokratialle takaisin se alue, jonka raha on siltä riistänyt” ja ”vastustaa kansallisen itsenäisyyden uusia uhrauksia sijoittajien ja kauppiaiden ’oikeuksien’ hyväksi” sekä ”luoda demokratiaa koko maapallon tasolla”. – ”Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että yhdessä valtaamme takaisin maailmamme tulevaisuuden.”

”Rahoitusmarkkinoiden jatkuva globalisointi syventää taloudellista epävarmuutta ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Tämä kehitys rajoittaa (…) ihmisten valintamahdollisuuksia ja kuihduttaa demokraattisia instituutioita ja (…) itsenäistä valtiovaltaa. Tilalle työntyy puhdas spekulaatio, joka ottaa huomioon vain ylikansallisten yhtiöiden ja rahoitusmarkkinoiden edut” (Attacin ohjelmajulistus 11.-12.12.1998).

#Talousdemokratia: ”Talousdemokratian kannattajat vaativat useita rinnakkaisia uudistuksia. Yksi tärkeimmistä talousdemokraattisista uudistuksista on rahareformi eli rahanluontivallan siirtäminen pois yksityisiltä pankeilta julkisen vallan haltuun. Jos valtio saisi yksinoikeuden luoda rahaa, sen luoman rahan määrästä ja rahapolitiikasta voitaisiin päättää demokraattisessa ja riippumattomassa toimielimessä.” – ”Talousdemokratiaa edistäviä uudistuksia ovat myös rinnakkaisvaluutat, sähköinen käteinen, elvyttävä kansalaisosinko, julkiset pankit ja valtion keskuspankkirahoitus.” (https://talousdemokratia.fi/)

”Suomen Talousdemokratia rekisteröity yhdistys (ry) perustettiin 10.10.2009 Helsingissä. Yhdistyksellä on yli 200 varsinaista jäsentä. Suomen Talousdemokratia on myös osa kansainvälisestä rahareformiliikettä (International Movement for Monetary Reform).” – ”Suomen Talousdemokratia ry:n tarkoituksena on ohjata yhteiskuntaa kohti kestävää ja demokraattista talousjärjestelmää tuomalla esiin uskottava ja käytännöllinen vaihtoehto velkaperusteiselle rahajärjestelmälle sekä lisätä kansalaisten kiinnostusta yhteiskunnalliseen talousjärjestelmään ja sen kehitykseen.” (https://talousdemokratia.fi/talousdemokratia-ry/)

Kenelle muille EU on ollut ja on menestystarina kuin niille ’soroksille’ ja valtarakenteiden globalisteille jotka ovat sen takana?

Borders for Us, Not for You
Higher Status in the Leftist Grievance Hierarchy Means You Can Invade Others’ Borders
TOBIAS LANGDON
… To leftists, Whites have low status and therefore cannot maintain physical borders against non-Whites, who have high status. Nor can Whites maintain abstract borders of political identity. In leftist eyes, a Somali, Iraqi or Chinese who emigrates to Britain, America or France thereby becomes just as British, American or French as native Whites whose ancestors have lived there for centuries or millennia and who created the institutions, culture and history of those nations. Non-Whites can enter and occupy all White spaces…
… The Jewish role in this “appropriation” of White culture is obvious and was condemned by the late Larry Auster, himself a Jew, in his remarkably honest and clear-sighted article “Jews — The Archetypal Multiculturalists”:
Auster also condemns the “all-consuming narcissism” and “unmitigated, brazen arrogance” of Jews like the “attorney and law professor Alan Dershowitz.” Such Jews have conducted both the culture of critique and the campaign of dissolution, striving to throw down all borders and barriers with which Whites have defended their own interests and maintained their own identity. And that “all-consuming [Jewish] narcissism” and “arrogance” identified by Auster have never gone away. It has recently been on display in Open Borders: The Science and Ethics of Mass Immigration (2019), created by the Jewish economist Bryan Caplan and the Jewish illustrator Zach Weinersmith, who “make a bold case for unrestricted immigration in this fact-filled graphic non-fiction.”
As God’s Chosen People, Jews have the highest possible status and are therefore entitled to the best possible borders while being free to invade the spaces of all others.
The Jewish message to Whites is very simple: Borders for us, not for you. Leftists have the same message.

Sex and race are, to the left, mere social constructs, abstract systems of delusion and injustice that can be overturned by human will and social engineering.
It follows, then, that leftists will support and celebrate men who reject the social construct of sex and claim to be women. And leftists do support and celebrate such men.

http://www.unz.com/article/borders-for-us-not-for-you/

Suurin este kirjoittajan Sosiaaliselle Manifestille on nwo ’zio-masonic’-eliitti joka himoitsee koko maailmaa ja haluaa alistaa sen oman hirmuvaltansa alle, totalitaariseen kollektivismiinsa eli kommunismiin

The family is a bulwark of opposition to collectivism. Marriage is the union that provides secure identity for children. Moreover, a child’s devotion to parents and relatives stands as a direct threat to the ultimate aims of the ”TC” State.
… Totalitarian Collectivism in all its forms and deviations share the necessity to eradicate resistance to their top down power hierarchy. If people display their primary allegiance to be family ties, the tyrant needs to break the bond among the entire extended relationship.
…The first objective of basic military training is the destruction of unique personal identity. So too, family affinity must be stripped and broken in order … of control to achieve their dream of utter domination. The family is better accumulated towards resistant opposition than a singular defiant loner.
http://www.batr.org/totalitariancollectivism/family.html

Omakehu haisee – röyhkeää puhetta
On the 10th of October, 2007, at Hotel Hilton in Tel-Aviv, Israeli President Shimon Peres stated the following: ”We are buying up Manhattan, Hungary, Romania and Poland.”
https://www.youtube.com/watch?time_continue=34&v=JL4Cu-K17vE

Joka itsensä ylentää se alennetaan… vai?
Jewish Self-Glorification
Self-glorification is commonly defined as the exaltation of oneself and one’s abilities, though one could add that it entails excessive or unjustified elements of superiority. Individually, high levels of self-glorification are correlated strongly with psychopathy.[11]
https://www.theoccidentalobserver.net/2019/10/16/do-jews-think-differently-aspects-of-jewish-self-glorification/

Mistä puhumme, kun puhumme taloustieteestä?

”Kansantaloustieteen tutkiminen ei näytä vaativan mitään poikkeuksellista erityislahjakkuutta. Älyllisesti tarkasteltuna se on hyvin helppo aihe verrattuna filosofian ti puhtaan tieteen korkeampiin haaroihin. Kuitenkin hyvät tai edes pätevät kansantaloustieteilijät ovat mitä harvinaisimpia.” (John Maynard Keynes hyvälle kansantaloustieteilijälle asetettavista vaatimuksista) (Jukka Pekkarinen – Pekka Sutela: Kansantaloustiede. 9., uudistettu painos [2002], s. 21)
#
Tieteen termipankin mukaan ’kansantaloustieteen’ (taloustiede) tutkimuskohteet määritellään seuraavasti: ”(1) Sen tutkiminen, miten yhteiskunnan taloudelliset ongelmat ratkaistaan erilaisissa yhteiskunnissa. (2) Suppeammin määritellen: niukkojen resurssien kohdentumisen tutkiminen.

On kiinnostavaa, että kyseisellä tieteenhaaralla on kaksi samaa tarkoittavaa nimitystä.

Yhteiskunnalla tarkoitetaan sanakirjamääritelmän mukaan kansaa tms. ihmisyhteisöä sosiaalisena, (valtioksi, kunniksi ym.) järjestyneenä kokonaisuutena.
#
Jukka Pekkarisen ja Pekka Sutelan kansantaloustieteen perusoppikirjassa ’Kansantaloustiede’ kansantaloustieteen näkökulmaksi määritellään ”yhteiskunnallisten ilmiöiden” taloudellisten aspektien tutkiminen.
#
Taloustiede (kansantalustiede; économie, sciences économiques; economics, economic sciences; Wertschaftwissenschaft; nationalekonomi, ekonomisk vetenskap; Экономика) on kiinnostava tieteenala, joka on erään palkinnon osalta joutunut pitkällisten ja kiusallisten kiistojen kohteeksi. Vaikuttaa siltä, että eräät tahot ovat pyrkineet saamaan taloustieteelle ansaitsematonta arvonnousua. Tähän on syyllistytty ainakin Ruotsissa, mutta valitettavaa on, että sanotunlaiseen arvottomaan menettelyyn on osallistunut joko tietoisesti tai tiedostamattomsti myös muun ohella suomalainen valtamedia (ks. esimerkiksi Aanulehden kirjoitus 8.10.2018: ”Taloustieteen Nobel kahdelle ilmastontutkijalle”).
#
Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi
(Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne)

Moni muistanee, miten valtamediamme väitti aikanaan Bengt Holmströmin voittaneen taloustieteen Nobel-palkinnon. Niin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Kysymyksessä oleva Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi (Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne) oli ja on Ruotsin keskuspankin perustama, (muun muassa) taloustieteellisestä tutkimuksesta vuosittain jaettava palkinto. Holmströmille myönnettiin siis Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi.

Alfred Nobel ilmaisi testamentissaan 27.11.1895 tahtonaan olevan, että hänen omaisuutensa korko käytetään vuosittain palkinnoiksi ”åt dem, som under det gångna året har gjort mänskligheten den största nyttan”. Palkinto tuli testamentin mukaan jakaa viiteen kategoriaan: ”fysik, kemi, fysiologi eller medicin, litteratur och fred”. (Kategoriat eivät sisältäneet taloustiedettä!)

Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon arvostus perustuu keskeiseltä osalta siihen, että palkinto yhdistetään Alfred Nobelin testamentissa luotuihin palkintoihin. Tämä suhde on monasti ollut konfliktien lähde. Palkintoa on luonnehdittu Ruotsin keskuspankin markkinointitoimenpiteeksi. (Esimerkiksi brittiläinen yhteiskuntateoreetikko David Harvey on esittänyt kirjassaan ’Uusliberalismin lyhyt historia’ [2008] [A Brief History of Neoliberalism, 2005], että Ruotsin keskuspankin palkinnon liittämiselle Alfred Nobelin nimeen oli poliittinen motiivi.)
#
Sveriges Riksbank, päätti vuonna 1969 (juhlistaakseen 300-vuotista historiaansa) perustaa taloustieteen palkinnon. Helmikuussa 1995 palkinnon jakoperusteita muutettiin kattamaan yhteiskuntatieteet laajemmin kuin pelkästään taloustieteen osalta. Sen vuoksi Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon voi nykyään saada myös erityisen ansiokkaasta tutkimuksesta esimerkiksi valtio-opin, psykologian tai sosiologian alalla. (Palkinnon saajan päättävän komitean kokoonpanoa on muutettu niin, että komiteassa tulee olla kaksi ei-ekonomistia. Aikaisemmin palkinnon saajasta päätti viiden taloustieteilijän ryhmä.)

Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkintoon Alfred Nobelin muistoksi on liittynyt monia ristiriitaisuuksia. Keskustelua ovat herättäneet muun ohella seuraavat kysymykset: Voidaanko palkintoa kutsua Nobel-palkinnoksi, vaikka sitä ei ole luotu Alfred Nobelin testamentilla? Onko yhteiskuntatieteellistä tutkimusta mahdollista arvioida yhtä objektiivisesti kuin fysiikan, kemian ja lääketieteen tutkimusta?
#
Yksi kyseisen palkinnon huomattavimmista arvostelijoista on ollut Peter Nobel (Alfred Nobelin vanhimman veljen Ludwig Nobelin tyttären-tyttären-pojan-poika).

Nobel descendant slams Economics prize (http://www.thelocal.se/2173/20050928/)

(Published: 28th September 2005)

In the week before this year’s [2005] Nobel laureates are annonunced, the great great nephew of Alfred Nobel has reiterated his criticism of the Nobel Economics Prize, which he says is ”a PR coup by economists to improve their reputation”.
(…)
Nobel despised people who cared more about profits than society’s well-being, Peter says, reiterating his vehement criticism of the Nobel Economics Prize which he says Alfred Nobel would never have created.

Unlike the Nobel Prizes for Medicine, Chemistry, Physics, Literature and Peace, which were created by Nobel in his 1896 will and first awarded in 1901, the Economics Prize was conceived by Sweden’s central bank in 1968 to mark its tricentenary and first awarded a year later.

”There is nothing to indicate that he would have wanted such a prize.”

The Economics Prize has over the years been criticized as not being a ”real” Nobel, and a newspaper article Peter Nobel wrote in 2001 refuelled the debate.

”It’s most often awarded to stock market speculators”, which does not reflect Alfred Nobel’s spirit of improving the human condition, he fumes.

”The Economics Prize has nestled itself in and is awarded as if it were a Nobel Prize. But it’s a PR coup by economists to improve their reputation,” he bristles.
(…)
#
Ekonomipriset instiftades 1968 av Sveriges riksbank som ett ”Pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne”. 1976 fick den amerikanska nationalekonomen och statistikern Milton Friedman ekonomipriset. Detta ledde till högljudda protester från den politiska vänstern.

During 1975, two years after the military coup that brought military dictator President Augusto Pinochet to power and ended the government of Salvador Allende, the economy of Chile experienced a severe crisis. Friedman and Arnold Harberger accepted an invitation of a private Chilean foundation to visit Chile and speak on principles of economic freedom. He spent seven days in Chile giving a series of lectures at the Universidad Católica de Chile and the (National) University of Chile.

Friedman did not criticize Pinochet’s dictatorship at the time, nor the assassinations, illegal imprisonments, torture, or other atrocities that were well known by then.

Kun Friedman saapui Tukholmaan (1976) ottaakseen vastaan Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon, häntä vastaan järjestettiin protesteja Chilen sotilasdiktaattori Pinochetin hallinnon tukemisen vuoksi. (Tilaisuudessa Friedmania syytettiin murhaajaksi.) Friedman esitti vapaan markkinatalouden johtavan yhteiskunnalliseen vapauteen. (Chile ajautui talousromahdukseen 1982–1983 eli jo kauan ennen kuin Pinochet luovutti vallan demokraattisesti valituille johtajille [1990].)

De allra flesta kritiker av priset har inriktat sig på det faktum att priskommittén har haft en fallenhet för en viss typ av ekonomer: Majoriteten av pristagarna har teorier kopplade till en marknadsliberal politik. Därtill har nästan var fjärde pristagare haft någon koppling till Chicago University. Eller att två tredjedelar av pristagarna är amerikaner, och har haft en annan nationalitet, ja då har de någon anknytning till ett amerikanskt universitet (vilket stämmer in på tre fjärdedelar av pristagarna). Eller så har de arbetat med någon med anknytning till ett av tolv kända universitet (varav tio finns i USA). Eller så har man varit doktorand vid något av 14 kända universitet, varav åtta är i USA.

[2] (jatkoa edelliseen)
The international community . . . allows nearly 3 billion people—almost half of all humanity—to subsist on $2 or less a day in a world of unprecedented wealth. (Kofi Annan, ”Can Globalization Really Solve Our Problems?” Awake! magazine, May 22, 2002)
#
Edellä olemme havainneet, että Suomessa ei ole päästy yksimielisyyteen taloustieteen nimestä. (Näin on pääteltävissä kahdesta varsin tuoreesta oppikirjasta: Pekkarinen – Sutela: Kansantaloustiede. 9., uudistettu painos [2002] ja Matti Pohjola: Taloustieteen oppikirja. 7., uudistettu painos [2012].) Käytössä on siis kaksi termiä: kansantaloustiede ja taloustiede.

Pohjolan mukaan taloustiede eli kansantaloustiede on ”yhteiskuntatiede, joka selittää ihmisen taloudellista toimintaa” (Pohjola, s. 3). ”Jokainen meistä tekee taloudellisia päätöksiä. Jokaiseen meistä (…) vaikuttavat muiden alituisesti tekemät päätökset. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jota kutsutaan taloudeksi. Kansantalous tarkoittaa kansakunnan taloutta, maailmantalous taas koko maailman kattavaa taloutta” (ibid.).

Pekkarisen ja Sutelan oppikirjassa kansantaloustieteen näkökulmaksi määritellään ”yhteiskunnallisten ilmiöiden” taloudellisten aspektien tutkiminen.

Kiinnostavaa on, ettei kumpikaan oppikirja näytä ottavan huomioon sitä organisaatiota, jossa useimmat ihmisyksilöt elämänsä elävät. Tarkoitan valtiota eli ihmisyhdyskuntaa, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa. Näyttääkin erikoiselta, että taloustieteen kohteet kuvataan ikään kuin irrallaan siitä vaikuttavasta ympäristöstä, jossa ne kuitenkin eksistoivat ja vaikuttavat. Onko valtio (ja valtioliitot, unionit, kansainväliset järjestöt) tarkoituksellisesti unohdettu?

Perustelen outoutta muistuttamalla siitä historiallisesta kehityksestä, joka on myös ihmisen talouden ja taloustieteen taustalla. Puhuttaessa valtiosta tarkoitetaan normaalisti itsenäisiä eli suvereeneja valtioita. Sellaisia on maailmassa nykyisin noin 200. Etelämannerta lukuun ottamatta maapallon kaikki maa-alueet kuuluvat nykyisin johonkin valtioon. (Merellä luetaan valtion alueeseen kuuluviksi rannikon läheisyydessä olevat aluevedet, mutta niiden ulkopuolella olevat vesialueet eivät kuulu mihinkään valtioon.) –
Itsenäisten valtioiden ohella on olemassa myös autonomisia valtioita, jotka kuuluvat toisen valtion alaisuuteen mutta omaavat enemmän tai vähemmän laajan itsehallinnon. – Yksilön oikeudet määräytyivät vuosisatojen ajan hänen sukupuolensa, rotunsa, syntyperänsä, yhteiskunnallisen asemansa tai muun vastaavan seikan perusteella. Ajatus ihmisoikeuksista (droits de l’homme; human rights) yleismaailmallisina, kaikille yhtäläisesti kuuluvina oikeuksina vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen. – Alun perin ihmisoikeudet olivat enemmän moraalin tai filosofian kuin oikeustieteen käsite. Ihmisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä pohdintoja on löydettävissä jo ihmiskunnan varhaisesta aatehistoriasta, kuten myös kaikkien maailmanuskontojen perusopeista. Nykyinen ihmisoikeusajattelu juontaa juurensa ennen kaikkea 1600-luvun liberalismista. Liberalistisen ajattelun mukaan yksilöllä on tiettyjä luonnollisia oikeuksia (droits naturels; natural rights), jotka edeltävät valtion olemassaoloa ja joiden turvaamiseen valtion oikeutus osaltaan perustuu. – Valistuksen ajalla 1700-luvulla ihmisten luonnolliset oikeudet alkoivat kehittyä juridisten oikeuksien suuntaan erityisesti Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen (1776), Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen (1789) sekä Yhdysvaltojen ihmisoikeusasiakirjan (Bill of Rights, 1791) vaikutuksesta. Näissä asiakirjoissa korostui käsitys siitä, että valtion valta perustuu yksilöiden (kansalaisten) omaehtoiseen suostumukseen ja vapaaseen tahtoon. Tärkeä merkkipaalu ihmisoikeuksien kehityksessä oli myös orjuuden kieltäminen 1800-luvulla. – Toinen maailmansota merkitsi Brittiläisen imperiumin murtumista. Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Saksan ja Japanin paikalle johtaviksi valtioiksi nousivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, joiden maailmanlaajuinen poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen vaikutusvalta teki niistä supervaltoja. – Yhdistyneet kansakunnat (YK) perustettiin 24.10.1945 erityisesti suojaamaan valtioita toisten valtioiden hyökkäykseltä. YK on etenkin 2000-luvulla keskittänyt voimiaan inhimillisen turvallisuuden edistämiseen. YK:n tavoiteasettelussa korostetaan puutteellisten elinolojen ja heikon ihmisoikeustilanteen yhteyttä turvallisuusuhkien syntyyn. Jo jäsenmaiden syksyllä 2000 hyväksymän YK:n vuosituhatjulistuksen (Millennium Declaration) sisältämät vuosituhannen kehitystavoitteet tähtäsivät juuri köyhyyden, tautien, lapsi- ja äitiyskuolleisuuden, nälkä- ja vesiongelman sekä ympäristöongelmien lievittämiseen ja sitä kautta turvallisempaan yhteiskuntaan. – Syksyllä 2015 YK:n huippukokouksessa hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet (Agenda 2030) jatkavat siitä, mihin vuosituhattavoitteet jäivät umpeuduttuaan vuoden 2015 lopussa. Kestävän kehityksen tavoitteet ohjaavat kansainvälistä kestävää kehitystä vuoteen 2030 saakka. Ykköstavoitteena on edelleen äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen selkeä edistäminen kaikilla yhteiskuntien osa-alueilla (talous, ihmisten hyvinvointi ja ympäristö).

Toisen maailmansodan hirmutyöt ja erityisesti natsien toimeenpanema juutalaisten kansanmurha korostivat ihmisoikeuksien kansainvälisen suojelun tarvetta. Kymmenien miljoonien ihmisten hengen vaatinut sota synnytti voimakkaan paineen kirjata ihmisoikeudet tuleviin rauhansopimuksiin ja vakiinnuttaa ne osaksi sodanjälkeistä uutta maailmanjärjestystä. – Ihmisoikeudet listattiin ensimmäistä kertaa kattavasti ja maailmanlaajuisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10.12.1948. Yksikään YK:n silloisista 58 jäsenvaltiosta ei äänestänyt julistusta vastaan. – Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, KP-sopimus, TSS-sopimus sekä KP-sopimuksen kaksi valinnaista pöytäkirjaa (lisäpöytäkirja yksilövalituksista, 1966; lisäpöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta, 1989) ja TSS-sopimuksen valinnainen lisäpöytäkirja yksilövalituksista (2013) muodostavat yhdessä niin sanotun kansainvälisen ihmisoikeusasiakirjan (International Bill of Rights / International Bill of Human Rights).

Ihmisoikeudet ovat vaikuttaneet itsenäisen valtioiden perustuslakeihin, mikä tarkoittaa ihmisoikeuksien realisoitumista käytännössä. Suomen perustuslaki (731/1999) tuli voimaan 1.3.2000. (Perusoikeuksista säädetään lain pykälissä 6. – 23. Jokaisen oikeudesta sosiaaliturvaan säädetään 19. pykälässä.)

Väitän, että sellainen kansantalous, jonka muodostumisessa ei ole otettu millään tavoin huomioon vallitsevaa valtiojärjestelmää ja kansainvälistä oikeutta eikä ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia, on vakavasti puutteellinen. Sama koskee tietysti myös kansantaloustiedettä. (Sellainen ’unohdus’ tekisi kansantaloustieteestä tiedettä tieteen itsensä vuoksi. Se olisi tiedettä ilman ankkuroitumista valtioissa elävien ihmisten reaaliseen eksistenssiin ja toimintaan.)

Juuri sellaiselta ’unohdukselta’ vaikuttaa ekonomisti Milton Friedmanin ja hänen Chicagon koulukuntansa toiminta ja uusliberalismin innoittama taloustiede. Niiden ideologisesta sadosta maailman ihmiset ovat saaneet nauttia vuosikymmenet, viimeksi ainakin jo vuodesta 2008 lukien (maailmanlaajuinen finanssikriisi 2007 =>). (Friedman pyrki minimoimaan valtion roolin. Hän oli aktiivisen työllisyyspolitiikan kieltäjä ja vaati muun ohella sosiaaliturvan purkamista.) (Uusliberalismiksi kutsutaan 1940-luvulla syntynyttä talouspoliittista suuntausta. Sen mukaan yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa edistävät parhaiten ihmisten hyvinvointia. Vuonna 2016 IMF julkaisi tutkimuksen jossa uusliberalistisen lähestymistavan sanottiin uhkaavan maailmantalouden tulevaisuutta.)

Chicagon yliopiston taloustieteellinen tiedekunta on varsin tunnettu Chicagon koulukunnan (Chicago School of Economics) ahjona. Sitä on johtanut muiden ohella maailmankuulu yhdysvaltalainen ekonomisti Milton Friedman. Koulukunta oli tärkeässä osassa vapaan markkinatalouden prinsiippejä kehitettäessä. (Chicagon pojat olivat Chilessä sotilasdiktaattori Pinochetin hallinnossa työskennelleitä chileläisiä taloustieteilijöitä, jotka saivat koulutuksensa Chicagon yliopistossa Friedmanin alaisuudessa tai Chilen paavillisen yliopiston taloustieteen laitoksella. Chileen palattuaan he työskentelivät talouspoliittisissa tehtävissä [talouspoliittisina neuvonantajina tai valtiovarainministereinä].)

(Pinochetin vallankaappausta on luonnehdittu yleensä sotilasvallankaappaukseksi. Allenden Washingtonin-lähettiläs Orlando Letelier[*] piti kaappausta ekonomistien ja armeijan yhteishankkeena [Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu, 2015]. Vallankaappauksen jälkeen Letelier vangittiin ja hänet vapautettiin vasta kansainvälisen painostuksen jälkeen. Vuonna 1976 Letelier syytti kirjoituksessaan vallankaappaajia miljardien dollarien siirtämisestä ulkomaisille kapitalisteille [ibid.].)
#
On kiinnostavaa ja kuvaavaa, ettei Pohjolan taloustieteen oppikirjan (2012) sisällysluettelossa ole sanaa ’valtio’. No, yllätys ei ole sekään, ettei valtiota löydy myöskään Pekkarisen ja Sutelan kansantaloustieteen perusoppikirjan sisällysluettelosta. (Kenties kirjoittajat ovat kaukaa viisaita: ehkäpä joku innostuu tutkimaan ja selittämään Etelämantereen ihmisen taloudellista toimintaa?)

Matti Pohjolan taloustieteen oppikirjan mukaan tärkeimmät nykyaikaiset talousjärjestelmät ovat markkinatalous ja suunnitelmatalous. Jukka Pekkarisen ja Pekka Sutelan kansantaloustieteen perusoppikirjan mukaan tärkein nykyaikainen talousjärjestelmä on markkinatalous. ”Eräissä maissa vallitsee edelleen suunnitelmatalous.” Kumpikin oppikirja jättää mainitsematta, että Lissabonin sopimus on vahvistanut SOSIAALISEN MARKKINATALOUDEN Euroopan unionin talousmalliksi (SEU-sopimuksen 3. artiklan 3. kohta).

Summa summarum: Näyttää siltä, että suomalainen taloustiede ei ota huomioon itsenäisten valtioiden tai valtioliitojen (kuten Euroopan unioni) kansainvälisoikeudellisia velvoitteita (kuten jokaiselle ihmisyksilölle kuuluvat ihmisoikeudet) eikä perustuslaillisia velvoitteita (kuten jokaiselle kuuluvat perusoikeudet). Ehkä tähän vaikuttaa se tosiseikka, että maailman ainoa supervalta on vuosikymmenet jyrännyt niin talouspoliittista ajattelua kuin taloustiedettäkin. Ja kuten muistettaneen, maailman ainoa supervalta ei ole ratifioinut TSS-sopimusta, eikä sitä muutenkaan voida pitää – varsin matalan sosiaaliturvatason huomioon ottaen – hyvinvointivaltiona. Eli mitä suurin edellä sitä pienet perässä. – On kuitenkin muistettava, ettei Suomessa valtio (hallitus ja valtiovarainministeriö) saa harjoittaa sellaista talouspolitiikkaa, jonka seurauksena perustuslaissa säädetyt ihmisoikeudet eivät toteudu. Muunlainen toiminta olisi perustuslain vastaista ja moraalis-eettisesti kestämätöntä. Samat rajoitukset rajoittavat (tai niiden tulisi rajoittaa) myös taloustieteen toimijoita. – Voidaan syystä kysyä, onko Suomessa kaikki kohdallaan, kun otetaan huomioon jatkuvat pitkät leipäjonot sekä vanhushoivan ja vammaishoidon monet julki tulleet epäkohdat.
———
[*]Marcos Orlando Letelier del Solar (13.4.1932 Temuco, Chile – 21.9.1976 Washington D.C.) oli chileläinen ekonomisti, poliitikko, diplomaatti ja myöhemmin USA:ssa vaikuttanut Pinochetin juntan vastainen aktivisti. Chilen (Pinochet) DINA-agentit salamurhasivat Leterierin autopommilla Sheridanin ympyrässä Washington D.C.:ssä. Julki tulleiden dokumenttien mukaan Pinochet määräsi henkilökohtaisesti Letelierin salamurhan. (“The documents show that Pinochet ordered the assassination directly, and that the U.S. knew this as early as 1978.” Becky Little [16.10.2018]: How a Dictator Got Away With a Brazen Murder in D.C. in 1976. https://www.history.com/news/pinochet-terror-attack-dc)

Taloutta ja taloustiedettä sekä yhteiskuntaa käsittelevää kirjallisuutta: poimintoja

Totuudenjälkeinen politiikka ei ole mikään uusi ilmiö. Talouspolitiikassa siirtyminen totuudenjälkeiseen aikakauteen alkoi itse asiassa jo nelisenkymmentä vuotta sitten, kun Margaret Thatcher nousi Britannian pääministeriksi (4.5.1979) ja alkoi toteuttaa markkinafundamentalistista talouspolitiikkaa. (Samanlainen agenda oli toisella innokkaalla markkinafundamentalistilla Ronald Reaganilla, joka toimi USA:n presidenttinä 20.1.1981 – 20.1.1989.)

Länsimaissa tänään harjoitettavaa talousjärjestelmää on kutsuttavissa ’globaaliksi kapitalistiseksi markkinataloudeksi’. Sen taustalta löytyy Milton Friedmanin viitoittama ideologia (markkinafundamentalismi), jonka lukuisat myytit kehitettiin heikentämään taloudellista demokratiaa. Kyseiset uusliberalistiset myytit korostavat vapaiden markkinoiden ylivertaisuutta ja peräänkuuluttavat valtion vallan rajoittamista. Uusliberalismista on pyritty monin keinoin tekemään ainoaa mahdollista talouspolitiikan vaihtoehtoa.

Myytit, joiden onttouden ja kestämättömyyden on viimeksi paljastanut taloustieteen tutkija, kauppatieteiden tohtori Christer Lindholm, on nimettävissä seuraavasti: (1) Markkinat hoitavat kaiken olennaisen; (2) Ongelman nimi on julkinen sektori; (3) Verot ovat haitaksi; (4) Tarjonta luo oman kysyntänsä; (5) Globalisaatio on peruuttamaton.

Globaali kapitalistinen markkinatalous on johtanut lukemattomiin katastrofeihin, esimerkkinä vuosien 2007 – 2009 maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi (finanssikriisi). Talousjärjestelmää on Euroopan unionin alueella (jäsenvaltiot) muutettava vastaamaan EU:n perussopimuksessa tarkoitettua SOSIAALISTA markkinataloutta. Sellaisen talousjärjestelmä tulee ottaa huomioon jokaiselle kuuluvat ihmisoikeudet ja perusoikeudet.

Taloustiedettä ja talousjärjestelmiä puntaroitaessa on syytä tuntea niiden historia ja kehitys. Jäljempänä on lueteltu eräitä sellaisia teoksia, joihin perehtyminen auttaa ymmärtämään niin omassa maassa harjoitettua talouspolitiikkaa kuin maailmanlaajuisia talouspoliittisia ja finanssipoliittisia ongelmia..

Oppikirjoja

Jukka Pekkarinen – Pekka Sutela: Kansantaloustiede. 9., uudistettu painos. Juv 2002.

Teos esittelee modernin kansantaloustieteen peruskäsitteet ja keskeiset teoriat sekä niiden soveltamismahdollisuudet Suomen kansantalouden ongelmien erittelyyn. Kirja tutustuttaa lukijan oppialan kehityksen päälinjoihin ja keskeisiin kiistakysymyksiin. Mikro- ja makrotaloustieteen yhteydessä kiinnitetään erityishuomiota talouspolitiikan kannalta merkityksellisten kysymysten jäsentelyyn. – Taos jakautuu 12 lukuun: Kansantaloustiede tieteenä, Kansantaloustieteen kehitys, Kansantalouden peruskäsitteitä, Markkinat, Hinnanmuodostus ja hyvinvointi, Taloudellinen kasvu ja kansainvälinen kauppa, Kansantalouden tilinpito ja muut taloudelliset tilastot, Kokonaiskysyntä ja kerroin, Rahapolitiikan ja finanssipolitiikan perusteet, Inflaatio, Avoin kansantalous ja talouspolitiikka, Euro ja talouspolitiikka, Talouspolitiikan kehityslinjoja.

Matti Pohjola: Taloustieteen oppikirja. 7., uudistettu painos. Sanoma Pro Oy 2012.

Taloustieteen oppikirja keskittyy taloustieteen eli kansantaloustieteen perusperiaatteisiin: oppeihin, jotka selittävät taloudellista toimintaa. Talous muodostuu ihmisen tekemistä taloudellisista päätöksistä. Se on monimutkainen kokonaisuus, jonka muutokset ovat usein nopeita ja monitahoisia. – Teos jakautuu 15 lukuun: Mitä taloustiede on?, Tarpeet, tuotanto ja vaihdanta, Markkinatalouden rakenne, Hyödykemarkkinat, Yrityksen teoria, Tuotannontekijämarkkinat, Julkistalous, Mikrosta makroon, Talouskasvu, Työttömyys, Raha ja inflaatio, Suhdanne vaihtelut, Suhdannepolitiikka, Avoimen kansantalouden makroteoriaa, Kriisit ja Suomi. – Teokseen on kirjattu taloustieteen 10 perusperiaatetta. Kuudes periaate: ”Julkinen valta voi parantaa markkinoiden toimintaa silloin, kun ne toimivat tehottomasti tai johtavat epäoikeudenmukaiseen tulonjakoon.” – Kirjassa väitetään, että Milton Friedman ”palkittiin taloustieteen Nobelilla vuonna 1976”. Matti Pohjola näyttää unohtaneen(?), että kysymyksessä oli Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi (Sveriges Riksbanks pris i ekonomisk vetenskap till Alfred Nobels minne). (Palkinto ei siis ole yksi Alfred Nobelin testamentissa määritellyistä palkinnoista.)

Muita teoksia

Adam Smith: Kansojen varallisuus : tutkimus sen luonteesta ja syistä. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. WSOY 2015. (alkuteos: An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations, 1776)

“Eihän yhteiskunta voi kukoistaa eikä olla onnellinen, jos suurin osa sen jäsenistä on köyhiä ja elää kurjuudessa.” (Smith: Kansojen varallisuus, s. 96)

Nykyaikaisen kansantaloustieteen isäksi kutsutun Smithin Kansojen varallisuus on klassisen taloustieteen perusteos ja silloisen yhteiskunnan ja sen kehityksen syvällinen erittely. – Smithin käsityksen mukaan valtion tuli turvata yhteiskunnan järjestys ja turvallisuus, mutta muutoin yksityinen kansalainen voi toimia markkinataloudessa varsin vapaasti. Smith korosti, että kansojen varallisuus syntyi viime kädessä yksilöiden tekemän työn kautta. – Teos jakautuu viiteen kirjaan: Työn tuottavuuden kasvun syistä sekä tavasta, jolla työn tulokset luontaisesti jakautuvat eri kansankerrosten kesken, Varantojen luonteesta, kertymisestä ja käytöstä, Vaurauden erilaisesta kehityksestä eri kansoilla, Kansantaloustieteen järjestelmistä, Hallitsijan tai valtion tuloista. – Hallitsijan tai valtion kulut muodostuivat neljästä eri kuluryhmästä: puolustuksen vaatimat kulut, oikeuslaitoksen kulut, yleisten töiden ja julkisten laitosten kulut sekä hallitsijan arvokkuuden ylläpidon vaatimat kulut.

Sixten Korkmanin mukaan Adam Smith ”korosti sekä talouden tehokkuutta että ihmisten välistä kunnioitusta ja solidaarisuutta”. ”Teoksessaan Moraalituntojen teoria hän korosti, että yksilön tulisi toimia kansalaisena vastuullisesti ja tarvittaessa myös epäitsekkäästi: ’Humaanisuus, oikeamielisyys, jalous ja huolenpito yleisistä asioita ovat ominaisuuksia, jotka ovat hyödyllisimpiä muille.’ Smith ei ollut itsekkyyden apostoli.” (Korkman: Adam Smith tämän päivän näkökulmasta. Teoksessa: Kansojen varallisuus, s. 12)

Karl Marx: Pääoma : Poliittisen taloustieteen arvostelua. 1. osa : Pääoman tuotantoprosessi. Suomennos: O. V. Louhivuori, Mauri Ryömä, Tuure Lehén.
TA-Tieto 2013.

Karl Marx: Pääoma : poliittisen taloustieteen arvostelua. 2. osa : Pääoman kiertokulkuprosessi. Suomennos: Mauri Ryömä. TA-Tieto 2014.

Karl Marx: Pääoma : poliittisen taloustieteen arvostelua. 3. osa : Kapitalistisen tuotannon kokonaisprosessi. Suomennos: Antero Tiusanen. TA-Tieto| 2015.

Marxin Pääoma mullisti perinteisen taloustieteen käsitykset. Se selvitti työn ja pääoman suhteen, joka on avain talouskriisien ja koko yhteiskuntajärjestelmän ymmärtämiseen.

Pääoma koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa käsitellään pääoman tuotantoprosessia. Toisessa osassa tarkastellaan pääoman kiertokulkuprosessia. Kolmas osa käsittelee kapitalistisen tuotannon kokonaisprosessia.

K. Marx: Filosofian kurjuus. Suomentajat: Matti Viikari, Reijo Läkelä, Anssi Sinnemäki, Kerttu Juntunen, Antero Tiusanen. Moskova 1971.

Marxin teos oli ”[v]astaus herra Proudhonin Kurjuuden filosofiaan”. Kurjuuden filosofialla Marx viittasi Pierre-Joseph Proudhonin teokseen Système des contradictions économiques ou Philosophie de la misère (1846). (Proudhon oli ranskalainen taloustieteilijä, sosiologi ja filosofi. (Häntä pidetään yhtenä anarkismin keskeisistä teoreetikoista.)

Yrjö Hakanen: Marxin Pääoman ajankohtaisuus. Vaasa 2015.

”Marx on ehtymätön näkökulmien ja virikkeiden sampo. – Marxin kriittistä asennetta kapitalismiin on syytä arvostaa; (…). – Yhteiskuntateoreetikkona ja ajattelijana hän on (…) ohittamaton” (Sixten Korkman: Näkökohtia Marxin ajankohtaisuudesta. Teoksessa: Marxin Pääoman ajankohtaisuus, s. 42 – 43.

Talouskriisit ja vallalla olevien talousoppien kyvyttömyys ratkoa niitä on herättänyt uudelleen laajaa kiinnostusta Karl Marxin Pääomaan. Marxin esittämät arviot ja kritiikki ovat osoittautuneet hämmästyttävän kaukonäköisiksi ja ajankohtaisiksi.

Teoksen kirjoittajina ovat toimineet: Jan Otto Andersson, Andreas Fagerholm, Yrjö Hakanen (toim.), Jari Heinonen, Pertti Honkanen, Miika Kabata, Joel Kaitila, Camilla Kantola, Sixten Korkman, Mikko Lahtinen, Harri Melin, Pertti Multanen, Lena Näre, Vesa Oittinen, Paula Rauhala, Antti Ronkainen, Seppo Ruotsalainen, Suvi Salmenniemi, Hannu Taanila, Timo Toivonen ja Matti Vesa Volanen.

H. B. Acton: Mitä Marx todella sanoi. Suomentanut Seppo Loponen. Porvoo 1968.

Edinburghissa toiminut professori Acton on tiivistänyt teokseensa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin luoman oppijärjestelmän ytimen.

”Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, tehtävänä on sen muuttaminen.” (Karl Marx) – ”Jokaisen aikakauden vallitsevina aatteina ovat aina olleet hallitsevien luokkien aatteet.” (Marx) – ”Se mitä yksilöt ovat riippuu (…) heidän tuotantonsa aineellisista ehdoista.” (Marx ja Engels) – ”Tietoisuus ei määrää elämää vaan elämä tietoisuuden.” (Marx ja Engels) – ”Yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima.” (Marx) – ”Pääomamonopolista tulee sen tuotantotavan kahle, joka on sen kanssa ja sen suojassa kehittynyt.” (Marx) – ”Jokainen kykynsä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan!” (Marx)

John Maynard Keynes: Työllisyys, korko ja raha – yleinen teoria. Suomentaneet Ahti Karjalainen ja Pentti Kivinen. Porvoo 1951 (alkuteos: The General Theory of Employment, Interest and Money, 1936)

Keynesin pääteos Työllisyys, korko ja raha julkaistiin vuonna 1936. Teoksen pääviesti oli, että valtion tuli kyetä toimimaan talouden laskukauden aikana tarvittaessa alijäämäisellä budjetilla. Tämä oli välttämätöntä ihmisten työllistämiseksi. – Keynesiläinen taloustiede katsoo, että taantuman syynä on kokonaiskysynnän vähyys. Valtion on lisättävä kysyntää tasoittaakseen suhdannevaihtelua ja saadakseen talouden uudelleen käyntiin. – Keynesiläisen taloustiede kannattaa sekataloutta ja on eräänlainen keskitie laissez-faire -kapitalismin ja sosialismin välillä.

Peter Pugh ja Chris Garratt: Keynes vasta-alkaville ja edistyville. Suomennos: Jukka Vallisto. Jalava 1999.

Kirjan mukaan Keynesin Työllisyys, korot ja raha oli vallankumouksellinen teos, joka mullisti aikansa taloudellisen ajattelun. Kapitalististen maisen hallitukset harjoittivat keynesiläistä politiikkaa 1970-luvulle saakka. ”John Maynard Keynes oli vuosisadan [1900-luku] loistavin ja eniten vaikutteita antanut ekonomisti. Keynesin talousteoriat pohjautuivat (…) kolmen avaintapahtuman käytännön kokemiselle: ensimmäisen maailmansodan rauhanteon, 30-luvun suuren laman ja toisen maailmansodan.”

Vilho Niitemaa (toim.): Länsimaiden talousjärjestelmät : pyyntitaloudesta suunnitelmatalouteen. Porvoo 1969.

Historiantutkija, professori Vilho Niitemaan toimittama taloushistorian kokonaisesitys kuvaa maailman taloudellista kehitystä vuosituhansien takaisista primitiivisimmistä muodoista aina 1960-luvun talousjärjestelmiin saakka. Teos sisältää 10 artikkelia: Pyyntikauden talousmuotojen alkukehitys (dosentti Aarne A. Koskinen), Antiikin orjatalous (filosofian lisensiaatti Pertti Huttunen), Myöhäisantiikin valtiontalous (professori Jaakko Suolahti), Feodaaliajan kartanotalous (professori Erkki Kuujo), Keskiaikainen kaupunkitalousjärjestelmä (professori Vilho Niitemaa), Merkantilistinen talouspoliittinen järjestelmä (dosentti Pekka Suvanto), Eurooppalaisten talousjärjestelmien tunkeutuminen siirtomaihin (dosentti Aarne A. Koskinen), Industrialistisen irtautumisen prosessi (professori Eino Jutikkala), Markkinatalous (professori Reino Lento), Suunnitelmatalous (professori Reino Lento).

Talous- ja väestötieteilijä (taloustieteen professori) Reino Lennon mukaan talousjärjestelmät poikkeavat toisistaan paitsi säätelymekanisminsa puolesta myös sen puolesta, kenen käsissä on tuotantovälineiden omistusoikeus. Kapitalistisessa järjestelmässä mainitut välineet ovat yksityisten omia, kun taas sosialistisessa järjestelmässä ne kuuluvat yhteiskunnalle, so. valtiolle. Tavallisesti edellytetään, että kapitalistista kansantaloutta ohjaa markkinamekanismi. Sosialistinen talous merkitsee puolestaan keskusjohtoista suunnittelua. – Vapaan markkinatalouden ideologia esitettiin Adam Smithin teoksessa The Wealth of Nations (An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations) vuonna 1776. Teoksesta muotoutui taloustieteen klassisen kulukunnan ideaali. – Smithin mallissa tuotannon välineet ovat vapaassa markkinataloudessa yksityisten omistamia. Yrityksiä johtavat niiden omistajat, joiden toiminnan kannustimena on voiton maksimointi. – Professori Lennon mukaan ”[v]äite, että tuotannon tuokset vapaan kilpailun ansiota jakaantuisivat kansalaisten kesken mahdollisimman tasaisesti, osoittautui (…) paikkansapitämättömäksi”. ”Voitiin todeta, että liberalismi merkitsi todellista vapautta ainoastaan hyvässä taloudellisessa asemassa oleville. Mitä hyötyä (…) elinkeino- tai muuttovapaudesta oli sille, jolla ei ollut varoja panna yritystä käyntiin tai muuttaa toiselle paikkakunnalle?” (Lento, m.kirj.) – ”Ominaista sodanjälkeiselle ajalle on ollut (…) se, että valtion varoja on laajassa mitassa käytetty ssiaalivakuutuksiin ja –avustuksiin sekä perhekustannusten tasaukseen. Niitä maita, joissa tällainen sosiaaliturvajäörjestelmä on viety pisimmälle, on ruvettu nimittämään hyvnvointivaltioksi” (Lento, m.kirj.).

Gunnar Asplund: Kapitalismi : tuhlauksen ja turvattomuuden talousjärjestelmä. Tutkijaliitto. Kansankulttuuri Oy. 1983.

Asplundin teoksessa on erityisesti ”pyritty erittelemään nykyisen kapitalistisen talouden, valtion taloudellisen toiminnan ja talouspolitiikan sisäisiä ristiriitoja”. – Kirja sisältää kolme pääosaa: Nykyisen yhteiskuntakehityksen perustekijät, Valtiomonopolistinen kapitalismi Suomessa sekä Nykyaikaisen talouspolitiikan perustyypit ja vaihtoehdot. – Teoksen ensimmäisessä osassa on pyritty ”erittelemään kapitalismin nykyisten kehitystendenssien perussyyt”. Toisessa osassa tarkastellaan ”valtion laajaa osallistumista nykykapitalistisen talouden hoitoon”. Kolmannessa osassa on eritelty ”erityyppisen talouspolitiikan ehtoja”. Kirjassa ”osoitetaan, miten vallitseva talouspolitiikka synnyttää lisää vaikeuksia”. ”Toisaalta tarkastellaan myös vaihtoehtoisen talouspolitiikan mahdollisuuksia ja sisältöä.”

Ludwig Erhard: Saksan ihme. Suomentanut Jorma Aaltonen. Jyväskylä 1959. (alkuteos: Wohlstand für alle, 1957)

”Olemme (…) sitä mieltä, että hintojen aleneminen saattaa aivan hyvin tapahtua tuottavuuden lisääntyessä rinnan kohoavien palkkojen kanssa ja että vieläpä näin täytyykin tapahtua, jotta sosiaalisen markkinatalouden päämäärät toteutuisivat” (Erhard: Saksan ihme, s. 66).

Ludwig Erhard valittiin Saksan liittotasavallan ensimmäisen liittokanslerin Konrad Adenauerin ensimmäiseen kabinettiin valtiovarainministeriksi vuonna 1949. Tuossa tehtävässä hän toimi 20.9.1949 – 16.10.1963. Saksan kristillisdemokraattinen unioni (CDU), jonka puheenjohtajana Erhard toimi vuosina 1966 – 1967, omaksui hänen ajatuksensa sosiaalisesta markkinataloudesta osana puolueen toimintasuunnitelmaa.

Kirjoittaessaan teostaan Wohlstand für alle Erhard otti päämääräkseen esittää yleisölle edustamansa ”talouspolitiikan peruskäsityksiä ja tuloksia”. Tekijän esipuheessa kirjan suomalaiseen painokseen Erhard toteaa, että hänen edustamansa talouspolitiikan harjoittamisessa ”ei koskaan jätetty ottamatta huomioon, mten voimakkaasti jokaista vapaudellista järjestelmää täytyy 20. vuosisadan puolivälissä täydentää sosiaalisin turvakeinoin”.

Milton ja Rose Friedman: Vapaus valita. Suomentaneet Heikki Lempiäinen ja Jyrki Vesikansa. Helsinki 1982.

Milton Friedman (31.7.1912 New York– 16.11.2006 San Francisco) oli yhdysvaltalainen ekonomisti, jota pidetään 1900-luvun toiseksi vaikutusvaltaisimpana taloustieteilijänä heti John Maynard Keynesin jälkeen. – Milton Friedmanin puoliso Rose Friedman (joulukuu 1910 Ukraina – 18.8.2009 Davis, Kalifornia) oli miehensä tavoin vapaita markkinoita kannattanut ekonomisti.

Friedmanit käsittelevät mainitussa teoksessaan poliittista järjestelmää samalla tavalla kuin taloudellista järjestelmää. Molemmat katsotaan markkinoiksi, joilla tuloksen määrää omaa etuaan (laajasti tulkittuna) ajavien henkilöiden toiminta. Taloudellinen vapaus on poliittisen vapauden olennainen väline. – ”Olemme unohtaneet sen perustotuuden, että suurin uhka yksilönvapaudelle on vallan keskittyminen, keskittyipä se hallituksen tai kenen tahansa käsiin” (m.t., s. 371 – 372).

Milton Friedman oli yksi keynesiläisen talouspolitiikan kovimmista kriitikoista. ”Friedmanin mielestä vapaat markkinat eivät olleet ainoastaan taloudellisesti tehokkaampi vaihtoehto kuin keynesiläisten jatkuva sekaantuminen talouden toimintaan, vaan myös välttämätön edellytys yksilönvapaudelle. Ja yksilönvapautta Friedman arvosti klassisen liberalismin hengessä myös muissa kuin talouteen liittyvissä asioissa (…)” (Christer Lindholm: Viis taloudesta! : 5 myyttiä, jotka romuttavat hyvinvoinnin [2016], s. 29). – Taloustieteen tutkija, kauppatieteiden tohtori Christer Lindholm luonnehtii Milton Friedmania niin kutsutun ’markkinafundamentalismin’ akateemiseksi kummisedäksi (m.t., s. 93). Sitä markkinaliberaalia (jopa markkinafundamentalistista) koulukuntaa, jonka johtohahmoksi Friedman nousi, sanotaan ”Chicagon koulukunnaksi”. Koulukunnan edustajia kutsutaan vastaavasti ”Chicagon taloustieteilijöiksi” (m.t., s. 29, alaviite 7).
(jatkuu …)

(jatkoa edelliseen:)

Johan Galtung: Euroopan yhteisö – uusi supervalta. Suomennos Pekka Haapakoski. Helsinki 1973.

Johan Galtung (syntynyt 24.10.1930 Oslo) on norjalainen sosiologi ja rauhan- ja konfliktintutkimuksen keskeinen perustaja. – Mainitussa kirjassaan Galtung osoittaa, miten Euroopan yhteisöön keskittynyt taloudellinen valta on johtanut pyrkimykseen luoda uudelleen Eurooppa-keskeinen maailma. Kapitalistisen maailman sisäiset lait pakottavat tämän uuden voimakeskittymän käyttäytymään imperialistisesti yhteisön ulkopuolisiin valtioihin nähden.

Vesa Kanniainen: Yritysten yhteiskuntavastuun taloustiede. BoD 2015.

”Ihminen saa sellaisen maailman kuin hän ansaitsee” (m.t., s. 60).

Professori Kanniainen on työstänyt teoksessa käsiteltyjä teemoja Helsingin yliopistossa pitämiensä Etiikka ja talous –kurssin luentojen puitteissa 13 vuoden aikana. – Kanniaisen mukaan knsantalouden tärkein pääoma on luottamuspääoma, jonka ylläpitäminen ja kehittäminen ovat sekä yrittäjien että kuluttajien vastuulla. Julkinen valta säätää lait, mutta talouden etiikan ja normiston vahvistuminen on kiinni talouden toimijoista. Yhteiskuntavastuu näyttäytyy parhaimmillaan kilpailuetuna.

Vesa Kanniainen (toim.): Euron tulevaisuus : Suomen vaihtoehdot. Libera 2014.

”Kolmantena vaihtoehtona on Fixit, Suomen välitön ero eurosta. Arviomme mukaan tämä ei johtaisi merkittäviin häiriöihin Suomen rahoitusmarkkinoilla. (…) – (…) Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa, että Suomella on vaihtoehtoja” (m.t., s. 12).

Professori Kanniaisen toimittamassa teoksessa joukko taloustieteen asiantuntijoita avaa ne rahajärjestelmän rakenteet, joiden keskellä elämme. Suomen ja suomalaisten edessä on valinta siitä, millaisen eurooppalaisen rahajärjestelmän ja valtiorakenteen me haluamme (ajopuu, peesaaja tai Fixit). Mikään ratkaisu ei ole yksiselitteisesti hyvä tai huono.

Vesa Kanniainen ja Matti Sintonen (toim.): Etiikka & talous. 1. painos. Vantaa 2003.

”Moraaliset ja eettiset kysymykset nousevat päivittäin esille julkisuudessa. (…) – Kirja kokoa eri alojen asiantuntijoita ja heidän tietämystään. Se on yhteenveto siitä, mitä yhteiskuntatieteillä, filosofialla, taloustieteillä, lainopilla, biologialla ja evoluutiopsykologialla on sanottavana tämän päivän ihmiselle eettisistä kysymyksistä” (Vesa Kanniainen ja Matti Sintonen) [m.t., s. 4].

”Yritysjohdon optiot ovat ruokkineet kulttuuria, jossa johtajat ovat yrittäneet nostaa osakkeen arvoa kaikin keinoin, koska ovat itse hyötyneet rahallisesti” (Vesa Kanniainen).

Teos sisältää 15 kirjoitusta: Yhteenveto kirjan sisällöstä (Vesa Kanniainen ja Matti Sintonen), Moraalifilosofian historia (Mikko Salmela ja Timo Airaksinen), Moraalin biologiset juuret (Matti Sintonen), Talouden moraali, markkinavoimat ja yritysten yhteiskuntavastuu (Vesa Kanniainen), Evolutionaarinen peliteoria, etiikka ja yhteiskuntasopimus (I. A. Kieseppä), Binmoren tarina moraalisen eläimen elämästä (Topi Miettinen), A Pragmatic Interpretation of Ken Binmore’s Theory of Justice (Manfred J. Holler and Stefan Napel), John Rawlsin oikeudenmukaisuustoria (juha Sihvola), Sopimus ja vaatimukset oikeudenmukaisuudesta (Janne Järvenoja), Luottamus yhteiskunnan moraalin ilmentymänä ja sen vaikutus talouden menestykseen (Reino Hjerppe), Att spela plussummespel (Gustav von Hertzen), Moraalitunteet ja etujen ristiriita (Heikki Sarmaja), Demokratia, preferenssit ja julkinen harkinta (Maija Setälä), Kansanvallan arvoista ja arvojen ristiriidoista (Hannu Nurmi), Ryhmän toiminta ja vastuu (Pekka Mäkelä ja Raimo Tuomela).

Sixten Korkman: Globalisaatio koetuksella. Otava 2017.

Sixten Korkman selvittää globalisaation syitä ja seurauksia sekä etuja ja haittoja. Suhtautuminen globalisaatioon on politiikan keskeinen vedenjakaja. Avoin talous on väylä vaurauteen, sanovat kannattajat. Globalisaatio luo epävakaisuutta ja eriarvoisuutta, väittävät vastustajat.

”Rauhaa ja vaurastumista tukeva kehitys vaatii viime kädessä yhteisiä arvoja, ainakin osaltaan yhteistä arvopohjaa. Siksi kamppailu ihmisoikeuksien tunnustamisen ja kunnioittamisen puolesta on tärkeä. Se voi ajan mittaan luoda ymmärrystä näkemykselle, että maailma on kuin pieni kylä, että ihmisen tulisi nähdä itsensä myös maailmankansalaisena. Tällöin ei ole täysin poissuljettua, että realismi voisi lähestyä utopiaa” (m.t., s. 202).

Sixten Korkman: Talous ja utopia. 3. painos. Docendo 2012.

”Kasvu ei ole itsetarkoitus, sen sisältöä ja seurauksia on syytä arvioida kriittisesti” (m.t., s. 22).

Sixten Korkman avaa omaa näkemystään talouspolitiikasta mutta valaisee myös siihen liittyviä erimielisyyksiä. Yhden totuuden sijasta tarkoitus on antaa lukijalle eväitä arvioida erilaisia näkökohtia ja perustella paremmin omia käsityksiään.

”Utopiat ovat joko haihattelua tai vaarallisia, haaveet paremmasta yhteiskunnasta ikuisia. Politiikan ambitiona soisi olevan myötävaikuttaa siihen, että todellisuutta voidaan muokata jonkin verran lähemmäksi haaveiden mukaisia tavoitteita” (m.t., s 23).

Paul Krugman: Lopettakaa tämä lama nyt! Suomennos Anni Lassila. Juva 2012.

Kansantaloustieteen ja kansainvälisen politiikan professorin Paul Krugmanin teos on poleeminen puheenvuoro nykyisenkaltaista [helmikuussa 2012] talouspolitiikkaa vastaan. Pitkittyvä suurtyöttömyys on hänen mielestään aikaa myöten vakavampi uhka kuin velkaantuminen. Krugman vaatii elvyttämään, jotta talouden pyörät saadaan pyörimään. Nouseva inflaatio keventää samalla velkataakkaa.

”(…) olen toivottavasti vakuuttanut edes osan lukijoista siitä, että kokemamme lama on pohjimmiltaan tarpeeton. Meidän ei ole pakko kärsiä näin paljon tuskaa ja tuhota niin monien elämää” (m.t., s. 245).

Per-Erik Lönnfors: Pelastakaa maailma – polttakaa taloustieteen oppikirjat. Suomentanut Heikki Eskelinen. Juva 1999.

”Rehelliset taloustieteilijät ovat (…) ehdottaneet, että kansantalousoppia ei enää sanottaisi tieteeksi” (m.t., s. 29).

Kauppatieteen kandidaatti Per-Erik Lönnfors on toiminut Hufvudstadsbladetin toimitusjohtajana ja apulaispäätoimittajana sekä STT:n (FNB) päätoimittajana ja toimitusjohtajana. Lönnfors väittää mainitussa teoksessaan, että nykytaloustieteellä ei ole kelvollista sanottavaa yhteiskunnan suurimpien ongelmien synnystä tai ratkaisuista. ”Markkinavoimia on varottava. Parempia sanomia on olemassa. Sekä vastaanotettaviksi että edelleen lähetettäviksi” (Lönnfors).

Gunnar Myrdal: Ongelmien Yhdysvallat. Suomentanut Raimo Malm. Helsinki 1964.

Hyvinvointivaltion tärkeän arkkitehdin Gunnr Myrdalin teos on sangen mielenkiintoinen. Kuvaahan se niitä tuntoja ja ajatuksia, joita maailmankuululla ruotsalaisella taloustieteilijällä ja poliitikolla oli Yhdysvaltojen taloudesta keväällä 1963.

Teos jakaantuu kahteen pääosaan: Yhdysvaltain suhteellinen taloudellinen jäykistyminen ja Yhdysvaltain taloudellisen jäykistymisen kansainvälisiä seurauksia. Tarkasteluajankohtana liittovaltion taloudellinen kasvu oli kehitysmaiden tasoa. Taloudellinen jäykistyminen johtui Myrdalin tulkinnan mukaan ensi sijassa suhteellisesti liian korkeasta kulutustasosta, jonka seurauksena säästämiseen ja sijoitustoimintaan ei liiennyt kylliksi varoja. –
Ulkopolitiikassaan Yhdysvallat oli joutunut kokemaan lukuisia pettymyksiä (muun ohessa. suhteissaan Kiinaan ja muihin kommunistisiin valtoihin). Yhdysvallat olikin joutumassa hiipivän heikkoudentunteen valtaan. Tätä Myrdal piti huolestuttavana, koska Yhdysvallat ei ollut oppinut häviämään.
(Myrdalin huoli oli profeetallisuudessaan aiheellinen. Yhdysvallathan oli varsin pian juuttumassa epätoivoiseen Vietnamin-sotaan: Ensimmäiset amerikkalaiset taistelujoukot tekivät 8.3.1965 maihinnousun Da Nangin satamakaupunkiin 3.500 merijalkaväkisotilaan voimin.)

Thomas Piketty: Pääoma 2000-luvulla. Suomennos: Marja Ollila ja Maarit Tillman-Leino. Into 2019 (alkuteos: Le Capital au XXIe siècle, 2013)

Thomas Piketty (s. 1971) on Pariisin taloustieteellisen korkeakoulun professori ja EHESS-tutkimuskorkeakoulun tutkimusjohtaja. Työläisperheessä Pariisin liepeillä varttunut Piketty on tutkinut tulo- ja varallisuuseroja historiallisesta perspektiivistä viidentoista vuoden ajan. Pääoma 2000-luvulla kokosi tutkimustulokset 20 maasta.

Mitkä voimat ohjaavat pääoman jakautumista? Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty tutkii teoksessaan tulo- ja varallisuuserojen kehitystä länsimaissa 1700-luvulta nykyaikaan. – Piketty varoittaa, että maailma on menossa kohti 1800-luvun yhteiskuntaa, jota hallitsi vähälukuinen perinnöillä ja koroilla elävä eliitti. Työllä ei enää vaurastu. Tulo- ja varallisuuserot kasvavat ja demokratia on vaakalaudalla. Pääoman tuotto on ohittanut talouskasvun ensi kertaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tämä saattaa johtaa tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun. Piketty ehdottaa keinoja, joilla kehitykseen voidaan puuttua. – Teos valittiin Financial Timesin ja McKinseyn vuoden 2014 parhaaksi talouskirjaksi.

Thomas Piketty: Pitääkö pankkiirit pelastaa? : kirjoituksia talouskriisin ytimestä. Suomentanut Jere Saarainen. Porvoo 2016.

Piketty selvittää kirjassaan Pitääkö pankkiirit pelastaa? Euroopan ja Yhdysvaltojen toimia pankkien pelastamiseksi ja eri maiden menestystä laman torjunnassa. Teos kattaa maailmantalouden kriittisimmän ajanjakson, alkaen Lehman Brothers -pankkiiriliikkeen kaatumisesta vuonna 2008 aina Pariisin terrori-iskuihin vuonna 2015 ja hänen viimeisimpiin kirjoituksiinsa vuonna 2016. – Miksi monet maat ovat selvinneet talouskurimuksestaan? Miksi sama kurimus jatkuu yhä edelleen Euroopassa? Pikettyn tulkinnan mukaan Euroopassa on harjoitettu väärää rahapolitiikkaa.

Naomi Klein: Tuhokapitalismin nousu. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Juva 2008

Naomi Klein (8.5.1970 Montreal, Kanada) on palkittu kanadalainen toimittaja, kolumnisti ja kirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty 34 kielelle.

Teos jakautuu seitsemään osaan: (I) Kaksi sokkitohtoria: Tutkimusta ja tuotekehitystä, (II) Ensimmäinen viesti: synnytyspolttoja, (III) Demokratiasta selviäminen: Miten laeista tehdään pommeja, (IV) Jotain menetettiin: Sillä välin kun me itkimme, vapisimme ja tanssimme, (V) Sokeeravat ajat: Tuhokapitalismin nousu, (VI) Irak, ympyrä sulkeutuu: Ylisokki, (VII) Liikkuva vihreä vyöhyke: Puskurivyöhykkeitä ja pommimuureja.

Kirjassa on 21 erillistä lukua: (1) Kidutuslaboratorio: Ewen Cameron, CIA ja mielipuolinen yritys pyyhkiä psyyke tyhjäksi ja saattaa se uuteen uskoon, (2) Toinen sokkitohtori: Milton Friedman ja taloudellisen liberalismin laboratorion etsintä, (3) Sokkitilat: Vastavallankumouksen väkivaltainen alku, (4) Taulun pyyhkiminen: Terrori tekee tehtävänsä, (5) ”Ei mitään tekemistä toistensa kanssa”: Miten erään ideologian rikokset pestiin pois, (6) Sota pelastuksena: Thatcherismi ja sen hyödylliset viholliset,(7) Uusi sokkitohtori: Taloussota syrjäyttää diktatuurin, (8) Kriisi toimii: sokkihoidon markkinointi; (9) Historian ovi paiskataan kiinni: Kriisi Puolassa, verilöyly Kiinassa, (10) Kahleissa syntynyt demokratia: Etelä-Afrikan rajattu vapaus, (11) Nuoren demokratian rovio: Venäjä päätyy Pinochetin vaihtoehtoon, (12) Kapitalismin ID: Venäjä ja töykeän kapitalismin paluu, (13) Antaa palaa: Aasian ryöstö ja toisen Berliinin muurin kaatuminen, (14) Sokkihoito Yhdysvalloissa: Kotimaan turvallisuuden kupla, (15) Korporatiivinen valtio: Pyöröovesta eroon, tilalle holvikaari, (16) Irak pyyhitään pois: Lähi-idän mallivaltion etsintä, (17) Ideologinen rekyyli: Hyvin kapitalistinen katastrofi, (18) Ympyrä sulkeutuu: Kirjoittamattomasta lehdestä poltettuun maahan, (19) Rannan pyyhkiminen: ”Toinen tsunami”, (20) Katastrofiapartheid: Vihreiden ja punaisten vyöhykkeiden maailma, (21) Kun rauha ei enää houkuta: Israel varoittavana esimerkkinä. – Teos sisältää myös johdannon, päätelmät, lähteet ja hakemiston.

Kleinin teos on vavahduttava ja painajaismainen kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia valtioita ja niiden kansalaisia. – Irakin sisällissodan kaoottisimmalla hetkellä esitetään uusi laki, joka sallii Shellille ja BP:lle pääsyn maan suuriin öljyvarantoihin. Kun tsunami pyyhkii Kaakkois- Aasian rannikon yli, koskemattomat rannat huutokaupataan turistien lomakohteiksi. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten kapitalismi käyttää sodista, terrori-iskuista ja luonnonkatastrofeista seuraavaa sekasortoa hyväkseen. Šokkihoitoa käytettiin kidutusvälineenä 1950-luvulla, sillä šokin jälkeen ihminen alistuu auliimmin. Samoin katastrofin jälkeen ihmiset ovat alttiimpia sopeutumaan muutokseen, jota he tavallisesti saattaisivat vastustaa. – Kirja perustuu perinpohjaiselle tutkimukselle ja vuosia kestäneelle kenttätyölle kriisialueilla.

Christer Lindholm: Viis taloudesta! : Viisi myyttiä, jotka romuttavat hyvinvoinnin. Tallinna 2016.

”Tax Justice Network on (…) arvioinut, että ne verotulot, jotka EU-maat vuosittain menettävät veroparatiisien takia, vastaavat niiden yhteenlaskettuja terveydenhuoltomenoja (Tax Justice Network, 2012)” (Christer Lindholm: Viis taloudesta!, s. 122 – 123).

Åbo Akademin tutkijan, kauppatieteiden tohtori Christer Lindholmin teos pureutuu viiteen myyttiin, jotka on keksitty heikentämään taloudellista demokratiaa. Kyseiset uusliberalistiset myytit korostavat vapaiden markkinoiden ylivertaisuutta ja peräänkuuluttavat valtion vallan rajoittamista. Uusliberalismista on pyritty monin keinoin tekemään ainoaa mahdollista talouspolitiikan vaihtoehtoa. Kirja paljastaa, mitkä voimat vaikuttavat keskustelun takana ja miksi talouskasvua pidetään yllä jopa hyvinvoinnin kustannuksella.

Myytit, joiden onttouden ja kestämättömyyden Lindholm paljastaa, ovat seuraavat: ”Markkinat hoitavat kaiken”, ”Julkinen sektori on ongelma”, ”Verot ovat haitallisia”, ”Tarjonta luo oman kysyntänsä”, ”Globalisaatio on tullut jäädäkseen”. Lindholm peräänkuuluttaa irtiottoa markkinoiden tyranniasta.

Christer Lindholm: Totuudenjälkeinen talouspolitiikka : Thatcherista Trumpiin. Vastapaino. Tallinna 2019.

Totuudenjälkeinen politiikka ei ole mikään uusi ilmiö. Talouspolitiikassa siirtyminen totuudenjälkeiseen aikakauteen alkoi itse asiassa jo 40 vuotta sitten, kun Margaret Thatcher nousi Britannian pääministeriksi (4.5.1979) ja alkoi toteuttaa markkinafundamentalistista talouspolitiikkaa. (Samanlainen agenda oli toisella innokkaalla markkinafundamentalistilla Ronald Reaganilla, joka toimi Yhdysvaltojen presidenttinä 20.1.1981 – 20.1.1989.)

Christer Lindholm kertoo markkinafundamentalismin (globaali kapitalistinen markkinatalous) kasvutarinan. (Tarina on monta kertaa kuultu mutta ei kertaakaan täysin ymmärretty.) Markkinafundamentalismin myötä kansallismieliselle populismille on nyt avautunut tilaa niin Britanniassa kuin muuallakin länsimaissa. Globaalin kapitalistisen markkinatalouden tulokset ovat jokaisen nähtävissä: usko demokraattiseen päätöksentekoon on heikentynyt ja taloudellinen eriarvoisuus lisääntynyt. – Peliä ei ole kuitenkaan täysin menetetty. Lindholmin ajatuksia herättävä teos tarjoaa joukon ehdotuksia nykyisen, ylikansallisen talouselämän ehdoilla rakennetun talousjärjestelmän uudistamiseksi.

Santtu Turunen ja Taisto Kangas: Pankkikriisin pitkä varjo : Suomen 1990-luvun pankkikriisin yhteiskunnallinen tilinpäätös. COMI 2011.

Suomen 1990-luvun pankkikriisin yhteiskunnallinen tilinpäätös -tutkimushanke järjesti vuosina 2009 – 2010 kolme seminaaria, joissa käsiteltiin pankkikriisin oikeudellisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. COMIn sarjassa julkaistu teos Pankkikriisin pitkä varjo on koottu seminaarien alustuksista ja hankkeen muista tuloksista. Kirjan ovat toimittaneet Santtu Turunen ja Taisto Kangas. Seminaarien aihepiirien perusteella kirja jakaantuu kolmeen päälukuun, joista ensimmäinen käsittelee pankkikriisiin liittyviä oikeudellisia, toinen sosiaalisia ja kolmas taloudellisia kysymyksiä. (Suomen 1990-luvun pankkikriisin yhteiskunnallinen tilinpäätös -tutkimushanke oli Helsingin yliopiston, Helsingin kauppakorkeakoulun, Palkansaajien tutkimuslaitoksen, Kuopion yliopiston sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun muodostama yhteishanke.)

Kirjan tekijät: Santtu Turunen, toimittaja, Taisto Kangas, toimittaja,
Jukka Kekkonen: Suomen pankkikriisistä talouskriisien monitieteiseen tutkimukseen, Jaakko Kiander: Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset lamatutkimuksen valossa, Jukka Kekkonen: Seminaarin avaus : oikeushistoriallinen, oikeussosiologinen ja oikeustieteellinen näkökulma pankkikriisiin, Matti Rudanko: Pankkikriisin oikeudellisia kysymyksiä,
Risto Koulu: Pankkikriisi ja insolvenssioikeus, Antti Sassi: Pankkikriisin pitkä varjo, Heikki Hiilamo: Ylivelkaantumisen sosiaaliset vaikutukset ja ylivelkaantuneiden selviytymisstrategiat, Vesa Muttilainen: Talouslama ja velkaongelmien hallinta, Tiina Saarela: Kirkon kokemuksia velkasyrjäytyneiden auttamisesta, Juho Saari: Hyvinvointivaltion vastuu ja pankkikriisin seuraukset, Jukka Kekkonen: Seminaarin avaus : mitä opimme pankkikriisistä?, Jaakko Kiander: Globaali finanssikriisi ja sen seuraukset, Risto Tainio: Pankkikriisi ja johtaminen/johtamattomuus, Anders Kjellman: Local banks : the stable banks during the depression,
Taisto Kangas: Pankkikriisi ja johtaminen/johtamattomuus, Osmo Ruuskanen: Kriisipankin johtamisen näkökulma : Kanta-Uudenmaan säästöpankki – ”mission impossible”, Asmo Kalpala: Yhteiskunnallista tilinpäätöstä 90-luvun pankkikriisistä tarvitaan, Reima Rantanen: Lama-ajan kurimukseen joutuneiden yrittäjien kokemuksia

Corporate coup d’État

The Corporate Coup D’État
1 h 28 min, ma 4.11.2019
”Jos tavallisesta ihmisestä tuntuu siltä, että nykyään suuryritykset ohjailevat hänen elämäänsä, ajatus ei valitettavasti ole välttämättä väärä. (…) Trumpin valinta Yhdysvaltain 45:nneksi presidentiksi saattoi ehkä yllättää osan ihmisistä, mutta oikeastaan Trump on seurausta jo 45 vuotta sitten alkaneesta vallankaappauksesta.
Ohjaaja: Fred Peabody, Kanada, 2018.

TV-lähetyksen ääniraidat englanti stereo
Tekstitys suomi ruotsi
Katsottavissa vain Suomessa
Lähetykset: su 10.11.2019 22.00 Yle Teema F
https://areena.yle.fi/1-4420776
#
“A horror film of the most realistic kind.”

— Frank Scheck, The Hollywood Reporter
THE CORPORATE COUP D’ÉTAT

Director Fred Peabody
Producers Peter Raymont
Executive Producers Peter Raymont, Fred Peabody, Steve Ord, Jeff Cohen, Hans Robert Eisenhauer

A democracy should protect its citizens, especially the most vulnerable among them, but increasingly the United States is failing to do so. This investigative and persuasive documentary blends the insights of philosophers, authors and journalists with the experiences of citizens of the Rust Belt in the U.S. Midwest, where the steel industry once flourished, but where closures and outsourcing have left urban areas desolate and hopeless. It’s here that Donald Trump finds some of his most fervent supporters, as he’s not considered part of the hated Washington establishment.

Journalist Chris Hedges, argues that the crisis predates Donald Trump’s election by many years. Like his source of inspiration, the Canadian philosopher John Ralston Saul, Hedges regards Trump as the symptom rather than the disease. Decades ago, U.S. democracy began selling its soul to big corporations. Lobbyists and corporatism took control in Washington, gradually undermining the will of the people. Journalist Naomi Klein recently described Trump’s administration as a “corporate coup d’état”. Hedges and Ralston Saul argue that the real coup took place long before.
https://www.whitepinepictures.com/the-corporate-coup-dtat

Suosittelen jokaisen katsottavaksi: Pankki- ja rahajärjestelmä – ihmiskunnan historian suurin huijaus

https://bit.tube/play?hash=QmewNZW9zBYkCijWSoNfag3X6sgQaPrVYVyYyBVsGPrAVT&channel=70324

Kaksi kirjaa jonka jokaisen tulisi lukea:

RAHA – MITÄ SE TODELLA ON JA MITÄ SEN TULISI OLLA?

Tiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa?

Yhteiskuntien rahoitus on täysin riippuvaista pankkien tekemistä velkasuhteista. Se on perimmäinen syy toistuviin finanssikriiseihin, yhteiskuntien mielettömään velkaantumiseen, demokratian voimattomuuteen ja ekologisesti tuhoisaan loputtoman talouskasvun tavoitteluun.

Raha kertoo kaiken, mitä et tiennyt rahasta. Monet maailman suurista ongelmista voitaisiin ratkaista, jos raha toimisi niin kuin ihmiset luulevat sen toimivan. Raha on ensimmäinen suomenkielinen esitys rahareformiliikkeen rahakritiikistä.

https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/raha/

https://konsensus.network/product/bitcoin-standardi/

Viihdyttävästi kirjoitettu, syvällinen tietokirja rahasta.

Saifedean Ammousin Bitcoin-standardi on ensimmäinen suomeksi ilmestyvä kokonaisvaltainen johdatus rahaan ja rahajärjestelmiin ihmiskunnan alkuhämäristä näihin päiviin. Kirja vie lukijansa syväluotaavalle aikamatkalle rahan olemukseen ja rahan tulevaisuuteen.

Kirja pureutuu rahan olemukseen tarjoamalla kokonaisvaltaisen johdatuksen siihen, miten raha on syntynyt, kehittynyt ja muuttunut vuosisatojen kuluessa. Ammous johdattelee lukijansa tarkastelemaan rahaa monipuolisesti ja kriittisesti. Miksi syntyi? Mikä on vaikuttanut erilaisten rahan muotojen kehitykseen? Mitä on kova ja vakaa raha? Mikä edes on rahan standardi? Ammous tarjoaa myös näkemyksensä Bitcoinista ja sen tulevaisuudesta.

Kirjan suomennoksesta vastaavat Konsensus Networkin vapaaehtoiset. Julkaisemme sellaista lisämateriaalia, jota et alkuperäisteoksesta löydä, mm. normaalisti maksullinen The Bitcoin Standard Research Bulletin nro 7.

Lue itse, varmenna itse, päätä itse. Ja ennen kaikkea viihdy.

Olemme 100-prosenttisen varmoja siitä, että olet tyytyväinen kirjaan. Jos et kuitenkaan luettuasi kirjan koe oppineesi mitään hyödyllistä, palautamme rahasi ilman kuluja.*

Luxemburgista käsin hallitaan suomalaista omaisuutta kymmenien miljardien eurojen arvosta.

Luxemburgista käsin hallitaan suomalaista omaisuutta kymmenien miljardien eurojen arvosta. Luxemburg on tärkein veroparatiisialue, jota suomalaiset käyttävät. Luxemburg on kansainvälisten kiinteistösijoittajien suosima maa, jonka kautta tehdään sijoituksia eri puolilla maailmaa. Suomalaisia kiinteistöjä omistetaan Luxemburgin kautta vähintään noin kahdella miljardilla eurolla.

Ulkomaiset sijoittajat omistavat Suomessa valtavan määrän kiinteistöjä, yhtiöitä ja keskeistä suomalaista infrastruktuuria kuten TV- ja radioverkot sekä sähköverkkoja luxemburgilaisten yhtiöiden kautta.

Suomeen pääkonttoriinsa siirtänyt Nordea on keskittänyt merkittävän osan sijoitustoiminnastaan Luxemburgiin. Pankki hallinnoi perustamiensa rahastojen kautta Luxemburgissa vähintään noin 67 miljardin euron varallisuutta.

Suomalaisten osuus sijoituksista on todennäköisesti enintään 15–20 % (noin 10–13 miljardia euroa).

Nordean Luxemburgin-yksikössä työskenteli vuoden 2018 lopulla yli 400 työntekijää.

Toinen suomalaisille merkittävä varainhoitopalveluita Luxemburgissa myyvä pankki oli pitkät ajat ruotsalainen SEB-pankki. Pankki perusti rikkaille asiakkailleen palvelun, joka perusti omaisuudenhoitoyhtiöitä Luxemburgiin ja auttoi varainhoidossa. Yhtiö myytiin vuonna 2014 suomalaisille sijoittajille Georg ja Henrik Ehrnroothille. Ehrnroothien suvulla on Luxemburgissa useita yhtiöitä, joiden kautta hallinnoidaan yli miljardin euron arvoisia omistuksia pääosin Suomessa.

Nokian entisen toimitusjohtajan Ollilan Luxemburgin-yhtiön varallisuuden arvo on yli 9 miljoonaa euroa. Ollila sai vuonna 2014 Finanssivalvonnalta rikemaksun, kun kävi ilmi, ettei hän ollut sisäpiiri-ilmoituksessaan ilmoittanut omistavansa yhtiön Luxemburgissa.
Luxemburgiin omistuksiaan ovat keskittäneet muun ohella Sammon pääjohtajan tehtävät jättävä Kari Stadigh ja rakennusyhtiö SRV:n pääomistaja Ilpo Kokkila. Kokkila hallinnoi Luxemburgin kautta yli 30 miljoonan euron kiinteistöomistuksia. Kokkila hankki Luxemburgin-yhtiönsä suurelta pohjoismaiselta kiinteistösijoittajalta NREP:ltä.

Suomalaisten työeläkeyhtiöiden (Keva, Valtion eläkerahasto, Elo, Varma ja Ilmarinen) varoja on sijoitettu Luxemburgin kautta lähes 15 miljardia euroa. (Melkein koko summa koostuu sijoituksista Luxemburgiin rekisteröityihin rahastoihin.) Työeläkeyhtiöt eivät käytännössä maksa veroja saamistaan osinkotuloista (Suomessa) erilaisten verovähennysten vuoksi.

Osa suomalaisesta perusinfrastruktuurista on päätynyt kansainvälisten sijoittajien omistukseen. Yle myi tv- ja radioverkkoja ylläpitävän Digita Oy:n vuonna 2000 ranskalaiselle sijoitusrahastolle. (Digitasta tuli sijoitusrahastojen heittopussi. Nykyään tv- ja lähetysverkot omistaa yhdysvaltalainen sijoittaja Digital Colony luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.)

Sähköverkkoyhtiö Carunan omistukset kulkevat osittain luxemburgilaisen yhtiön kautta. (Muutama vuosi sitten Caruna oli keskellä kohua, jonka taustalla oli yhtiön päätös nostaa sähkön siirtohintoja. Yle kertoi tuolloin myös, että Carunan Suomeen maksamat verot jäävät lähes olemattomiksi. Taustalla ovat Luxemburgin ja Hollannin kautta tehdyt omistus- ja rahoitusjärjestelyt.)

Suuryhtiöiden suosikkimaaksi verosuunnittelussa ja rahoitustoiminnoissa Euroopassa on viime vuosina noussut etenkin Alankomaat ja Irlanti.

Varmaa on, että suomalaisten varallisuutta Luxemburgissa on vähintään yli 20 miljardia euroa.

(Lähde: Jyri Hänninen: Luxemburgin veroparatiisia hyödyntävät niin Ehrnroothin mahtisuku kuin työeläkeyhtiötkin – Yle selvitti, mistä kymmenien miljardien suomalaispotti koostuu. Yle Uutiset 19.1.2020, https://yle.fi/uutiset/3-11128131 )

Yle Teksti-TV Sivu 104/1
KOTIMAA YLE MAANANTAI 20.1.2020:

”Kasvava joukko ei elä palkallaan”

Suomeen on hiipimässä matalapalkkatyö,
jossa työntekijä ei tule palkallaan
toimeen vaan tarvitsee lisäksi
sosiaaliturvaa.

Yleisimmin palkkatyököyhyys koskettaa
naisenemmistöisillä palvelualoilla
työskenteleviä osa-aikatyöntekijöitä.
Köyhyyteen ajavat myös
nollatuntisopimukset ja vuokratyö.

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 60
000 palkansaajaa ja yrittäjää, jotka
eivät tule palkallaan toimeen.

Euroopassa on jo syntynyt erilaisia
osa-aika- ja silpputöitä tekevä ryhmä,
joka saa sosiaaliturvaetuuksia.

https://yle.fi/tekstitv/txt/P104_01.html
#
”Kansalaisjärjestö: Maailman miljardöörien hallussa enemmän varallisuutta kuin yli puolella maapallon väestöstä” (Yle Uutiset 20.1.2020)

Kehirtysyhteistyöjärjestö Oxfamin mukaan maailman miljardööreillä on hallussaan enemmän varallisuutta kuin 60 %:lla maapallon muusta väestöstä. Miljardöörien määrä on tuplaantunut viime vuosikymmenen aikana. Maailman rikkaimpiin lukeutuu nyt noin 2 150 ihmistä. Maailman 22 rikkainta miestä hallitsee suurempaa omaisuutta kuin kaikki Afrikan mantereen naiset yhteensä.
– Kuilua rikkaiden ja köyhien välillä ei voi tilkitä ilman tietoista, eriarvoisuutta purkavaa politiikkaa (Oxfamin Intian-toimintoja johtava Amitabh Behar).

Oxfamin mukaan maailmanlaajuisesti 42 % naisista ei saa hoivavastuun takia itselleen palkkatyötä. Miehistä samassa tilanteessa on 6 %.
#
Suomi ja maailma näyttävät tarvitsevan kipeästi markkinatalouden sosiaalistamista. Toisin sanoen, EU:ssakin tulisi ryhtyä noudattamaan EU:n perustamissopimusta.

Valtamaediassakin tapahtuu. Iltalehden verkkosivustolla on 2.3.2020 julkaistu erinomaisen valaiseva ja riipaiseva toimittaja Hanna Gråstenin juttu ’Yksin pimeässä 11 tuntiailman ruokaa – Räikeitä laiminlyöntejä Invalidiliitonomistamissa taloissa, liitolla muhkeat valtiontuet’.

Juttu kertoo asumisesta Invalidiliiton asumisyksiköissä 2000-luvun alkuvuosikymmenillä. Mistä on kysymys? Oma käsitykseni on, että suomalaisesta ’uusliberalistisesta’  sovelluksesta (jossa ihmis- ja perusoikeudet saavat väistyä, kun taloudellinen voitontavoittelu jyrää). Järkyttävä on Invalidiliiton pääjohtajan kommentti, ettei sille voi mitään nykyoloissa. (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/47b32014-4b6c-4899-9e91-1365dec38c1d)