Ulkoministeri Pekka Haavisto on huolissaan siitä, että Turkin hyökkäys Syyriaan panee lännen suunnitelmat alueella uusiksi.
Syyrian armeija on siirtynyt kurdien tueksi Turkkia vastaan, ja tämä vain ”vahvistaa Bašar al-Assadin hallintoa Syyriassa”. Myös Assadin hallintoa tukenut Venäjä tulee ”vahvemmaksi toimijaksi tätä kautta”, Haavisto arvioi.
Lännen asema alueella näyttää heikentyvän ja Venäjän vahvistuvan. Haaviston mielestä tähän on syynä Yhdysvaltojen oma ”tempoileva politiikka”. Syyrian armeijan tuki kurdeille muuttaa tilannetta Turkin, mutta myös lännen kannalta. On jo pidemmän aikaa ollut selvää, ettei Assadin hallintoa onnistuta kaatamaan, ja vaikka Syyria on runneltu maa, tilanne ei ole yhtä hälyttävä kuin esimerkiksi Libyassa.
Huvittavaa on myös seurata muiden valtioiden reaktioita. Esimerkiksi Israelin pääministeri Netanjahu on tuominnut Turkin yritykset suorittaa Syyriassa kurdien ”etnisiä puhdistuksia”. Aika paksua tekstiä mieheltä, joka on koko uransa ajan pyrkinyt etnisesti puhdistamaan sionistien miehittämän Palestiinan.
EU-MAAT OVAT pahassa välikädessä, sillä nyt niiden on ainakin julkisesti esitettävä, että tuottoisa asemyynti Turkille loppuu. Jäsenmaiden kesken tehdyn päätöksen kierous on siinä, että se ei ole juridisesti sitova, eikä vientikiellon noudattamista valvota yhtenäisesti. EU:n johdon on tarkoitus käsitellä Turkin hyökkäystä Syyriaan myös torstaina 17.10. alkavassa huippukokouksessa. Presidentti Trump taas on uhannut Turkkia taloudellisilla pakotteilla.
Kuten Pepe Escobar kirjoittaa, kurdit voivat unohtaa ”itsenäisen Kurdistanin”. He joutuvat tekemään sopimuksen Damaskoksen kanssa ja asuttamaan aluetta yhdessä arabipakolaisten kanssa. Damaskos, Moskova ja Teheran eivät julkisesti hyväksy Turkin ”terrorismin vastaista operaatiota” Syyrian maaperällä, mutta jotain on varmasti kulissien takana sovittu maiden kesken.
Turkilla ei ole strategisista ja taloudellisista syistä varaa vieraannuttaa Putinin Venäjää. Yhteistyö TurkStream-kaasuputken rakentamiseksi jatkuu ja Ankara on kiinnostunut myös Kiinan silkkitiehankkeesta, Euraasian talousunionista, sekä liittymisestä Shanghain yhteistyöjärjestön täysjäseneksi. Turkin Nato-jäsenyys on enää nimellistä, eikä liittyminen Euroopan unionin liberaaliin ”arvoyhteisöön” ole realistinen.
KURDIEN PALUU Syyrian helmaan sopii Venäjälle sekä Syyrialle, sillä muuttunut tilanne kasvattaa jälleen Assadin hallinnon legitimiteettiä. Putin totesikin haastattelussa sunnuntaina, että ”Syyrian on aika palata arabiperheeseensä ja [Arabimaiden yhteistyöjärjestö] Arabiliiton jäseneksi”.
Myös Iranin ulkoministeri Javad Zarif tarjosi hallituksensa palveluja välittäjänä Turkin valtiollisen tv-kanavan haastattelussa viikonloppuna. ”Me voimme auttaa Syyrian kurdeja, Syyrian hallitusta ja Turkkia niin, että Syyrian armeija voi vartioida rajoja yhdessä Turkin kanssa”, Zarif esitti.
Markku Siira on geopolitiikkaan keskittynyt blogisti. Hänen kirjoituksiaan politiikasta ja maailman tilasta löytyy osoitteesta markkusiira.blogspot.com, jossa myös tämä kirjoitus on julkaistu.
Artikkelikuva: whenthenewsstops.org
Melko tekopyhää puhetta EUlta ja USAlta kun värivallankumous ei onnistunut Syyriassa ja sijaistaisteljat siinä jätettiin Turkin armoille. Haavisto ei kyllä ole kovin hyvin tietoinen Syyrian todellisista tapahtumista aiemmin ja toistelee EUn Syyria narratiiveja vaikka EU on itse politiikallaan aiheuttanut pakolaisaallon Syyriasta EUmaihin. Tilanteen ratkaisisi varmasti että Assadin hallinto valvoisi Turkin vastaista rajaa yksin tai Turkin kanssa ja kurdit säilyttäisivät kuitenkin itsehallintonsa alueella poliisivoimia myöten. Näin varmasti tulee tapahtumaan ja Ranskan ja Usan sotavoimien poistuminen Syyriasta antaisi sitten maalle sitten täyden itsenäisyyden jota Venäjä ei uhkaa ja poistuu sieltä aikanaan sekin.
Meidän Isäntämaasopimusliittolainen jätti Kurdit Putinin hoivaan. Mitä tekee meidän panttipataljoona Irakissa? Pakkaako se myös kimpsunsa ja lähtee käpälämäkeen liittolaisen esimerkin mukaan? Hetkinen – Mutta mehän ollaan samassa asemassa Kurdien kanssa – ei kai Yhdysvallat tekisi meille samaa kepposta – no ei varmaan!
mitä tarkoittaa Putinin hoivaan, mitä hän tekee niillä? Kuin iltalehden analyytikkaa.
Tai onko se sama kuin jumalan haltuun.
Turkin PIPPURIT sentään ? Turkin johtaja Erdokan oli juuri viikko sitten täällä USAssa
haastateltavana, ja puhui ”ummet ja lammet”, kaunopuheisuuttaan, kuinka heillä ei
ole aikomustakaan hyökkäillä mihinkään suuntaan, perkeleen valehtelija. Mutta
olishan se pitänyt pystyä lukemaan ”rivien välistä”. Millonkas politikko ilmaisisi
mitään totuudellista, kun kaikki politikoiminen parustuu valheellisiin tarkoituksiin.
Kurdit ovat jollakin tavalla kaukaisia Israelin ystäviä, joten on se ihme jos Israel ei aio
osallistua siihen sotaan jollakin tavalla, onhan siellä jo VENÄJÄkin valmius -asemissa.
Onko tämä nyt kolmannen M-sodan ennuste, vai mitä helvettiä se tarkoittaa ???
Juuri muutama minuutti sitten TRUMP kehui kuinka hyvä asia se oli kun Turkki nousi aseisiin Kurdeja vastaan.
Nyt ei tunnu mikään enää pitävän paikkaansa, niin omituisen sekavaa se on ? Parasta jäädä vain takavasemmalle haukottelemaan, kun kaikki tuntuu olevan niin kovin sekaisin. On kuin hölmöläisten veneen
soutaminen, ”yksi soutaa ja toinen huopaa”.
Kaksoisstardardien mukaan kaikki sopii paikoilleen, pitää olla vain tarpeeksi paukkuja siihen.
”Kurdistanikin” oli periaattessa mahdollinen jos olisivat olleet yhtenäisiä ja ahnehtimatta, ensin toimimalla yhteistyönä daeshia vastaan kaikkien kanssa sitten autonomia (eikä olla vain USAn pelinappulana). Kuitenkin ihmetyttää -Turkki mene Syyrian sotavoimalla ja se ei ole mitään, kunhan ei Kurdeja…
epäilyttävän paljon kyllä tää turkki saanu huomioo tekopyhiltä poliitikoilta,ja medialta,verrattuna,kuinka paljon siinäkin maassa on saanu tässä vuosien ajan tappaa siviilejä,ja nyt uutisoidaan 9 siviiliä kuoli…yms.eipä oo ihan kauaa,kun jenkit afganistanissa tappo kymmeniä siviilejä…eikä mediassa,saati poliitikoilla sanakaan sanottavana.
kai sekin mahdollista,että tossa takana jotain muuta,kenties saada uudestaan sekasortoo syyriaan,ja länsimaat sitten valtuuttaa ittensä meneen väliin ”humanitääristä” syistä johtuen,no,toivottavasti oon väärässä,mutta lähihistoria on opettanu epäileen kaikkee,mitä mediat alkaa jankuttaa ja suuria otsikoita repii
Kyllä tuo nyt taas näyttää menevän epäilysi mukaan kun USA meni taas sekoilemaan asiaan uudestaan pompeon ja pencen neuvotteluilla erdoganin kanssa niin sinänsä selvä sovittavissa oleva tilanne mutkistui kun USA ja Turkki sopi toisen maan alueen tyhjentämisestä ja terojen sijoittamisesta sinne. Toivottavasti Putin saa tsottua järkeä Erdoganin päähän Sotshin neuvotteluissa, että rauhan neuvottelu pitää käydä Syyrian eikä USAn kanssa.
Hauska tapaus jenkeistä jota ei suomessa uutisoitu missään.
https://www.youtube.com/watch?v=EjukWo3KMfI
Syyrian öljyvarathan ovat pääosin Koillissyyriassa. Jospa Yhdysvaltain äkkilähdöllä olisi jotain tekemistä asian kanssa. Ainakin teoriassa on mahdollista, että Erdogan olisi luvannut jenkkien öljy-yhtiöille vapaan pääsyn kurdialueelta valtaamilleen öljykentille. Irakin öljyvarathan ovat jo jenkkien ja muiden länsimaiden öljy-yhtiöiden hallussa.
Huomioni kiinnittyi siihen, että kommenteissa on paitsi hämmennystä myös olennaisia kysymyksiä. Tämä toi mieleeni taannoisen oikeusfilosofisen ja -teoreettisen seminaarin jälkeisen käytäväkeskustelun. Muuan nuori osallistuja purki ajatuksiaan ääneen tunnustaen, että hän – ikävä kyllä- tietää vielä aivan liian vähän kyetäkseen keskustelemaan uskottavasti kyseisitä vaikeista teemoista. Jotenkin kosketti nuoren miehen avoin, tuskainen kommentti. Yritin lohduttaa toteamalla, että hienoa, kun hänellä on kanttia myöntä, ettei hän ihan vielä ole valmis, koska vain sellainen asenne johtaa omakohtaiseen selvitys- ja tuktimustyöhön.
Nyt ajattelen – demokratiakeskusteluunkin liittyen – että niin kauan ihmiskunnalla on toivoa, kuin meillä riittää ihmettelijöitä ja kysyjiä. Asioiden ihmettely ja kysymykset osoittavat, etteivät ihan kaikki ole (ainakaan toistaiseksi) massamedian viihdelobotomian aivopesemiä.
Muuan niistä, jotka jaksoivat ihmetellä ja kysyä sekä sen jälkeen ottaa selvää, ihmeellinen mies, Hannu Yli-Karjanmaa, joka jätti jälkeensä paitsi uskomattoman rikkaan internetsivuston myös valtavasti selvitystyötä vaatineen tietokirjan ’Valtiot ja terrorismi’. (Toivottavasti mahdollisimman monilla olisi tilaisuus perehtyä siihen ajan kanssa.) Pistän tähän pienen näytteen Hannun kirjasta. Se koskee kansalaisvalvontaa:
”Kameravalvonnan lisääminen tuntuu kuitenkin huonolta keinolta, jos todella halutaan estää terrorismia. On havaittu, että ratkaisevalla hetkellä terrori-iskun sattuessa kamerat eivät toimineet tai syystä tai toisesta nauhat salataan. Mitä hyötyä salatuista nauhoista on? Lontoon iskuissa vuonna 2005 kävi juuri näin, samoin syyskuun 11. Pentagonin luona ja 1995 Oklahoma Cityssä. Myöskään World Trade Centerin katolla sijainneet televisioasemille kuvaa syöttäneet TV-kamerat eivät poikkeuksellisesti olleet käytössä terrori-iskun aamuna. Britannian viranomaiset väittävät hallussaan olevan valvontakamerakuvia terroristeiksi nimetyistä miehistä Lontoossa 7.7.2005, mutta niitä ei ole julkistettu. Iskun kohteena olleen bussin kamera ei sattumoisin toiminut juuri sinä päivänä.
On vakava huolenaihe, että yksityiset yhtiöt, joille kameravalvonta ja muu kansalaisten seuranta on uskottu, ovat kytkeytyneitä Israelin ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluihin. Tällainen yhtiö on mm. Lontoon metron kameravalvonnasta vastaava Verint Systems ja sen emoyhtiö Comverse. Comversen perustaja ja toimitusjohtaja on entinen israelilainen tiedustelu-upseeri Jacob Alexander, jota vastaan nostettiin vuonna 2006 Yhdysvalloissa syytteet lukuisista erilaisista petoksista. Mies pakeni Namibiaan, jossa Interpol pidätti hänet myöhemmin samana vuonna. Yhdysvaltojen viranomaiset havaitsivat heille puhelinkuuntelua toteuttavan Comverse Infosysin mahdollistaneen Yhdysvalloissa toimiville israelilaisille rikollisliigoille käänteisen salakuuntelun, mikä joissain tapauksissa teki tyhjäksi FBI:n ja DEA:n pidätysoperaatiot. Ovatko nämä yhtiöt todellisuudessa eräänlaisia Troijan hevosia, joiden avulla mainittujen maiden tiedustelupalvelut pääsevät kaikkialla maailmassa käsiksi monenlaiseen tiedustelutietoon?
Kreikassa paljastui maaliskuussa 2005, että matkapuhelinoperaattori Vodaphonen järjestelmään oli ujutettu erittäin kehittynyt vakoiluohjelma, jonka avulla NSA kykeni salakuuntelemaan muun muassa pääministerin ja turvallisuuspalvelun johtajan puhelimia. Vakoiluohjelman havaitsi Vodaphonen ohjelmistoinsinööri Costas Tsalikidis, joka heti sen jälkeen löytyi omasta asunnostaan hirtettynä. Tapaus luokiteltiin itsemurhaksi. Vodaphone myönsi salakuuntelun mutta tuhosi haittaohjelman eli todisteet.
Italiassa sattui seuraavana vuonna outo Telecon Italian turvallisuuspäällikkö Adamo Boven kuolema. Bove oli auttanut jäljittämään puhelutietojen perusteella egyptiläisen imaamin Abu Omarin kaapanneet CIA:n ja SISMI:n agentit. Boven oli määrä toimia syyttäjän tärkeänä todistajana agentteja vastaan, kun hänen ruumiinsa löydettiin moottoritieltä ylikulkusillan alta. Väitteiden mukaan 42-vuotias Bove oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä sillalta.
Britannia puuhaa lakia pakollisista mukana pidettävistä henkilökorteista, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Lontoon terroristithan jättivät korttinsa kuuliaisesti iskujen tapahtumapaikoille, ja ne selvisivät pommien räjähdyksistä moitteettomassa kunnossa. New Yorkissa jopa yhden syyskuun 11. terroristin passi löytyi WTC:n luota kadulta, samoin Pennsylvanian ”maahansyöksypaikalta”, ja jopa Pentagonista löytyi yhden terroristin opiskelijakortti. Jos uskomme virallisia kertomuksia terroriteoista, niin niiden mukaanhan terroristit eivät lainkaan yritä salata henkilöllisyyttään ja heidän dokumenttinsa löytyvät säännönmukaisesti tapahtumapaikoilta. Jälleen olemme tilanteessa, jossa terroristien sijasta ehdotukset näyttävät kohdistuvan tavallisiin kansalaisiin ja heidän kontrolloimiseensa. Olemme kaikki epäilyksen alaisia potentiaalisia terroristeja. Vaikka propaganda korostaa terroristien olevan muslimeja, niin valvonta kohdistetaan koko väestöön, sillä vastatoimet eivät saa olla etnisesti kohdennettuja.
Ilmalaivoja ja miehittämättömiä tiedustelulennokkeja ja niihin sijoitettuja huipputeknisiä vakoilulaitteitta käytetään jo Yhdysvalloissa ja Britanniassa kansalaisten valvontaan. Myös hyönteisen kokoluokkaa olevia vakoilulennokkeja kehitellään. Washington Postin mukaan useissa poliittisissa tapahtumissa ja mielenosoituksissa on havaittu sudenkorentoa muistuttavia pienoislennokkeja. Tämä on kuitenkin vain alkusoittoa, sillä nanotekniikan avulla teknologia pienenee silmällä havaitsemattomaksi. Sanonta ”ollapa siellä kärpäsenä katossa” saa aivan uuden merkityksen. Yhdysvalloissa kehitetään myös akkukäyttöisiä tiedustelulennokkeja, jotka kykenisivät hakeutumaan voimajohtoon latautumaan. Näin lennokin yhtäjaksoinen käyttöaika voisi olla hyvinkin pitkä.
Tulossa oleva uusi millimetriaaltoihin perustuva läpivalaisu riisuu ihmiset lentokentillä ja metrossa alasti ja samaa tekniikkaa voidaan soveltaa ihmisten tarkkailuun heidän asunnoissaan esimerkiksi ilmasta käsin. Laajasti käyttöön otettuna nämä menetelmät merkitsevät kaiken yksityisyyden menetystä. Vain ajatustenluku puuttuu isoveljen teknologioista toistaiseksi. Tosin sitäkin kehitellään. The Guardian kirjoitti 7.2.2007 näyttävästi kehitteillä olevasta aivojen skannausteknologiasta, jolla voitaisiin havaita ihmisten aikomuksia. Teknologian avulla terroristit ja rikolliset voitaisiin pidättää jo siinä vaiheessa, kun teot ovat vasta aikomuksen asteella. Tulevaisuudessa aivoskannereita voitaisiin käyttää esimerkiksi lentokenttien turvatarkastuksissa, metroasemilla ja vaikkapa julkisissa rakennuksissa terroritekojen ja rikosten ehkäisyssä.
Britannian turvallisuuspalvelu valmentaa supermarkettien kassoja tarkkailemaan asiakkaita ja raportoimaan viranomaisille. Yhdysvalloissa Marylandissa toimiva rautatieliikennöitsijä CMX kehotti tyyliltään sosialistista realismia edustavalla julistekampanjalla tarkkailemaan kanssamatkustajiaan ja raportoimaan epäilyttävistä henkilöistä konduktöörille iskulauseella tarkkaile – matkusta – raportoi. Ihminen, joka ottaa valokuvia joukkoliikennevälineistä tai julkisista rakennuksista, on epäilyksenalainen ja voi joutua pidätetyksi terroriteon valmistelusta. Lontoon poliisin juliste kehottaa kansalaisia valppauteen. Julisteessa kehotetaan tarkkailemaan ihmisiä, jotka valokuvaavat turvajärjestelyjä, vuokraavat pakettiauton, matkustavat mutta ovat vaitonaisia matkustamisen tarkoituksesta, joilla on useita matkapuhelimia tai jotka käyttävät tietokoneita ja vierailevat ”terroristien internetsivuilla”. Itäblokin maista tuttu mentaliteetti tarkkaile naapuriasi ja raportoi viranomaisille on tullut Yhdysvaltoihin ja Britanniaan. Milloin se tulee laajamittaiseen käyttöön EU:ssa ja Suomessa? Emmekö ole ”pehmeä kohta” ilman urkintajärjestelmää?
Heinäkuussa 2007 eräs brittimuslimi pidätettiin terrorismista epäiltynä, sillä hänen autostaan löytyi tupakansytyttimeen liitettävä verkkovirtaa tuottava muuntaja ja WTC:n entisen vahtimestarin William Rodriguezin puhetilaisuudesta kertova juliste. Kirjan lukeminen lentokoneessa voi laukaista terrorihälytyksen. Australiassa rock-muusikko Henry Rollins luki lennolla Aucklandista Brisbaneen kirjaa Jihad: The Rise Of Militant Islam In Central Asia. Rollins luokiteltiin lentoturvallisuusriskiksi, ja hän sai Australian viranomaisilta vakavan varoituksen olla koskaan enää lukematta sellaisia kirjoja.Qantas Airlinesin toimitusjohtaja Margaret Jackson joutui puolestaan nöyryyttävään, tunnin kestävään kuulusteluun, sillä turvatarkastuksissa hänen laukustaan löytyi teknisiä kuvia matkustajalentokoneista. Hän yritti selittää olevansa lentoyhtiön toimitusjohtaja, jolloin turvatarkastajat vastasivat siihen: ”Mutta tehän olette nainen.”
Yhdysvalloissa uudet lentokieltolistat ovat aiheuttaneet paljon päänvaivaa. Edward Allen sai kokea tämän omakohtaisesti huomattuaan olevansa lentokiellossa. Edward Allen on Yhdysvaltojen viranomaisille lentoturvallisuusriski. Hän on neljä vuotta vanha. Sama juttu Sarah Zapolskyn 9 kuukautta vanhan vauvan kanssa.
Tulsan poliisissa 26 vuotta palvellut ja eläkkeelle siirtynyt merijalkaväen everstiluutnantti Craig Roberts ihmetteli, miten kolme viikkoa syyskuun 11:nnen terrori-iskujen jälkeen Havaijille lähtevän lennon turvatarkastuksissa Pearl Harborin sotaveteraaneja nöyryytettiin ja samanaikaisesti useat arabit saivat vain kävellä tarkastusten ohi koneeseen. Turvatarkastuksista vastaavat viranomaiset selittivät saaneensa ohjeet, joiden mukaan erityistarkastettavia ei saa valita etnisen alkuperän perusteella. Roberts itse sai huomata joutuvansa kerta toisensa jälkeen erityistarkastuksiin. Kun hän tivasi syytä tähän, hän sai välttelevän vastauksen: ”Olette ehkä suututtanut jonkun Washingtonissa, kuten FBI:n tai jonkun muun viraston. En voi sanoa enempää tai joudun vaikeuksiin.” (…) Saman ilmiön ovat saaneet havaita lukemattomat Yhdysvaltojen hallitusta arvostelleet journalistit ja kirjailijat.
Ikävällä tavalla Yhdysvalloista peräisin olevat poliisimuodit tulevat myös Suomeen. Mustiin haarniskoihin pukeutuneet ja naamioituneet mellakkapoliisit, poliisin konetuliasein varustetut erikoisosastot, sähkölamauttimet jne. Mihin tässä ollaan todellisuudessa varustautumassa? Miksi nämä muodit tulevat Suomeen? Miksi poliisivoimat kaikkialla maailmassa noudattavat näitä trendejä? Kuka tätä toimintaa koordinoi? Onko tosiaan kyse siitä, kuten Matti Vanhanen totesi, ettemme halua olla ”pehmeä kohta”? Yhdysvalloissa Posse Comitatus -laki kieltää armeijan käytön maan sisällä poliisitoimessa, mutta siitä huolimatta se on pitkään ollut yleistyvä trendi. Ihmisiä ikään kuin totutetaan siihen, että sotilaat ovat kaduilla. Poliisivoimia myös militarisoidaan. Konepistoolien, luotiliivien ja kypärien näkyvä käyttö on nykyisin rutiinia monissa tilanteissa ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.
Myös Suomi muutti poliisilakiaan, jotta poliisi saa käyttää armeijan virka-apua ja ns. sotilaallisia pakkokeinoja. Miksi näin tehtiin? Yhtään ennakkotapausta ei ole, jossa poliisin tulivoima ei olisi riittänyt tilanteiden selvittämiseen. Pikemminkin päinvastoin, useita tapauksia on käsitelty oikeusistuimissa, joissa poliisi on käyttänyt tuliaseita tarpeettomasti. Varoittavia esimerkkejä viranomaisten sotilaallisen voiman käytöstä ovat Wacon joukkomurha Texasissa vuonna 1993 (79 kuollutta) ja Beslanin kaapatun koulun valtaaminen vuonna 2004 (334 kuollutta).
Yhdysvalloissa FEMA on vuosia rakentanut leirejä, joita on tarkoitus käyttää siirtolaisten tai muun väestön internointiin, mikäli laajoja kansalaislevottomuuksia ilmenee. Ohjelma alkoi jo Reaganin aikana nimellä REX 84; se liittyy läheisesti Hallinnon jatkuvuus (Continuity of Government) -suunnitelmiin ja on suoraan sovellettavissa, mikäli tilanne edellyttää siirtymistä poikkeustilaan ja sotilashallintoon. Viranomaisten on havaittu jo 1950–70-luvuilla pitäneen listoja kansalaisista, jotka ohjelmien aktivointivaiheessa tultaisiin vangitsemaan (ADEX-listat). Suunnitelmat olivat osaltaan reagointia Vietnamin sodan aikaiseen laajaan kansalaisliikehdintään, mikä tapahtui samoihin aikoihin kuin Euroopan opiskelijaliikkeet.
Viranomaiset pyrkivät väärinkäyttämään uusia terrorismin vastaisia lakeja. Esimerkiksi Britanniassa Irakin sodan pommitusvaiheen aikana operaatiossa käytettyjen B-52-pommikoneitten tukikohdan luona Gloucestershiressä keväällä 2003 järjestetyn mielenosoituksen poliisi hajotti vetoamalla siihen, että se epäili mielenosoittajien joukossa olevan terroristeja. Australian pääministeri John Howard julisti maahansa vakavan terrorismiuhkan loppuvuodesta 2005 ja vaati hallituksen terrorismin vastaista lakiesitystä Anti-Terrorism Bill 2005 hyväksyttäväksi vuorokauden sisään. Laki hyväksyttiin 6.12.2005 ja se antoi viranomaisille laajoja lisävaltuuksia sekä riisui kansalaisvapauksia. Taktiikka näyttää olevan, että ensin säädetään erittäin ankarat rangaistukset terrorismirikoksista ja sen jälkeen yhä useampi rikkomus ujutetaan terrorismin kategoriaan. Esimerkiksi pientä amfetamiinilaboratoriota Pohjois-Carolinassa pyörittänyt Martin Dwayne Miller sai syytteen kemiallisten aseitten valmistamisesta, josta tuomio saattaa olla 12 vuoden ja elinkautisen väliltä. Ennen Patriot Act -lakia rikoksesta sai vankeutta keskimäärin 6 kuukautta.
Mihin olemme menossa? Poliisilakeja kiristetään vähä vähältä. Puhelinkuuntelua on helpotettu, teletunnistetietojen tallennusvelvollisuus on määrätty, sähköpostisalaisuus halutaan murtaa, internetin käyttöä halutaan rajoittaa. Eliitti näkee internetin ylipäätään uhkana. Siellä ei nimittäin ole sensuuria, siellä sana on vapaa. Niinpä internetissä voidaan julkaista todisteita vaikkapa valtioitten sekaantumisesta terrorismiin, siis tietoja, jotka valtamediassa muodostaisivat ”eettisen ongelman” ja jotka olisi pakko sensuroida.
Sananvapaus ylipäätään on vaarassa. EU:ssa on hyväksytty Saksan aloitteesta esitys kansanmurhiksi poliittisella päätöksellä luokiteltujen historiallisten tapahtumien ”vähättelyn” kriminalisoimiseksi. ”Vähättelyksi” voidaan tulkita esimerkiksi tutkimus, jossa kansanmurhan uhrien määrää korjataan alaspäin. (…). Saksan kehitys tuntuu muutenkin huolestuttavalta. Saksalainen mies Holger Voss kirjoitti internetin keskustelupalstalla ”onnittelevansa syyskuun 11:nnen murhaajia”. Nimetön ilmiantaja sai aikaan syytteen miestä vastaan ”rikollisen teon ihannoimisesta”, mistä voi seurata jopa kolme vuotta vankeutta. Vossin itsensä mukaan kyse oli ironisesta kommentista. Tuomio oli lopulta 1500 € sakkoa.
Entä lentokenttien nöyryyttävät turvatarkastukset, joissa ihmiset pakotetaan riisumaan kenkänsä, äitien pitää maistella tuttipulloista ja hammastahna ja shampoo ovat potentiaalisesti vaarallista räjähdettä. Jokainen on epäilyksenalainen, ja kansalaisia ikään kuin totutetaan hyväksymään viranomaisten ehdoton ylivalta ja kansalaisten muuttunut alistettu ja nöyryytetty asema. Pahinta lentokenttien uusissa turvamääräyksissä on se, että ne perustuvat fiktiiviseen uhkaan, ns. nestepommeihin, joiden valmistus lentokoneessa on mahdotonta (…). Kyseessä ei siten ole terrorismin torjunta edes teoriassa vaan puhdas poliisivaltion rakentaminen.
Tarkoitukseni ei ole vähätellä ongelmia, joita aiheutuu huumekaupasta, prostituutiosta, terrorismista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Päinvastoin, tavoitteen pitäisi olla turvallinen yhteiskunta, jossa rikollisuus on vähäistä ja ihmisten on hyvä olla. Mutta miten tähän päästään? Ratkaisu ei ole fiktiivisten uhkien kehittely, pelottelu ja otteen kiristäminen koko väestöstä.
Poliisin tulisi tehdä kaikkensa pitääkseen hyvät suhteet kansalaisiin. Smash Asem -mielenosoituksen poliisioperaatio Helsingissä kesällä 2006 oli varoittava esimerkki siitä, mitä seuraa, kun poliisilla on halu näyttää, että ”kyllä meilläkin osataan”. Jos haluamme säilyttää Suomen rauhallisena ja mukavana maana, on poliisin oltava rauhallinen kansan poliisi eikä jäljiteltävä angloamerikkalaista poliisivaltiomentaliteettia. Vai onko tilanne se, ettei meillä ole vaihtoehtoja? Jos emme seuraisi yleismaailmallista kehitystä, alkaisiko Suomessa esiintyä salaperäisiä terroritekoja, jotka pakottaisivat Suomen takaisin ruotuun?
Onko valvontayhteiskunnan luominen liioiteltua reagointia terrorismin uhkaan vai onko taustalla suunnitelma uudesta maailmanjärjestyksestä?
Zbigniew Brzezinski kirjoitti jo vuonna 1970 tulevasta kontrolloidusta yhteiskunnasta kirjassaan Between Two Ages: America’s Role in the Technetronic Era:
Huipputekniikan aikakausi johtaa yhä valvotumman yhteiskunnan syntyyn. Tällaista yhteiskuntaa hallitsee eliitti, joka ei ole sidottu perinteisiin arvoihin. Pian käy mahdolliseksi jokaisen kansalaisen lähes jatkuva valvonta ja ajantasaisten täydellisten mitä henkilökohtaisimpiakin tietoja sisältävien tiedostojen ylläpito kansalaisesta. Nämä tiedostot tulevat olemaan joka hetki viranomaisten käytettävissä.
Jotta siirtyminen täydellisen valvottuun yhteiskuntaan kävisi mahdolliseksi ilman vastarintaa, tarvitaan suostumuksen rakentamista. Siihen tarvitaan kriisejä ja uhkakuvia, jotka liittyvät terrorismin, joukkotuhoaseitten ja pahojen diktaattorien lisäksi pandemioihin, ympäristön tuhoutumiseen ja ilmastonmuutokseen. Television roskaviihde, kuten vuonna 2007 pyörinyt suosittu Big Brother -sarja, totuttaa osaltaan ajatukseen täydellisestä valvonnasta. Samanlaiset sarjat pyörivät kaikkialla maailmassa. Haluammeko tällaista täydellisen valvottua isoveliyhteiskuntaa? Miten voimme edes muodostaa mielipiteemme meille syötettävistä uhkista, kun tiedonvälitys on täysin yksipuolista?
Alistummeko peloteltaviksi? Turvaammeko valtioon? Haluammeko tiukkaan viranomaisvalvontaan perustuvan yhteiskunnan? Tyydymmekö valmiiksi pureskeltuihin totuuksiin, joita vallan media tarjoilee? Haluammeko luovuttaa kaiken kansallisen suvereenisuutemme ’kansainväliselle yhteistyölle’? Vai otammeko kansalaisina aktiivisemman roolin, etsimme itse tietoa ja alamme kyseenalaistaa?”
Paljon asiaa ja viisaita sanoja, mahtavaa luettavaa. Nythän on juuri uutisoitu Suomeen tulevista etälamauttimista poliisin käyttöön, siis jok’ikisen partion käyttöön. Onhan niitä toki aiemminkin jo ollut.
”Taktiikka näyttää olevan, että ensin säädetään erittäin ankarat rangaistukset terrorismirikoksista ja sen jälkeen yhä useampi rikkomus ujutetaan terrorismin kategoriaan.”
Tämä! Suuresti arvostamani artisti on joskus sanonut jotakuinkin näin: ”Luo ongelma, ratkaise se totalirismilla.” Tämä ikävä kyllä tuntuu olevan kehityksen suunta, ollut sitä jo tovin.
Yhdysvaltojen (siis Obaman) ja EU:n yhteinen hanke Assadin hallinnon kukistamiseksi Syyriassa on päättynyt epäonnistumiseen. EU osallistui hankkeeseen sekä suorasti (Englanti ja Ranska) että epäsuorasti myymällä aseita Turkille. Tähän kauppaan myös Suomi on osallistunut. Ulkopoliittisesti Suomi ei ole nähnyt tässä mitään ongelmaa.
Syyrian tilanne alkoi parantua, kun Venäjä Putinin päätöksellä tuli Syyrian hallinnon tueksi. Varsinainen käänne sai alkunsa, kun Trumpista tuli presidentti. Hän lupasi lopettaa päättymättömän sotimisen jo vaalikampanjassaan. Amerikkalaisten joukkojen vetämisestä Trump puhui vuosi sitten. Nyt hänellä on ensimmäistä kertaa presidenttikautensa aikana ollut vapaat kädet panna täytäntöön niitä suunnitelmia, joista hän on täysin avoimesti puhunut. Kyse ei siis ole politiikan tempoilusta.
Yhdysvaltain joukkojen vetäytyminen on toteutettu tiiviissä yhteistyössä Venäjän kanssa. Paikalliset joukkojen komentajat pitävät jatkuvasti yhteyttä keskenään.
The Duran on tehnyt Syyrian tilanteesta 17.10. videon, jossa varsinkin Yhdysvaltain ja Venäjän yhteistyötä esitellään perusteellisesti:
https://theduran.com/us-russia-work-together-to-end-conflict-in-syria-video/
Laajemman taustan Syyrian tilanteelle antaa Hussein Askaryn 16.10 tehty haastattelu, jossa hän selostaa tapahtumien historiallista kontekstia. Askaryn mielestä ollaan keskellä historiallista murrosta, jossa hyvinkin suuret muutokset ovat mahdollisia. Geopolitiikan aikakausi saattaa olla päättymässä, ihmiskunnan olisi jo lopultakin aika kasvaa aikuiseksi.
https://larouchepac.com/20191016/peace-breaks-out-syria-interview-hussein-askary
Hussein Askary on irakilainen, joka nuorena miehenä tuli ensin Norjaan ja sitten Ruotsiin. Hän on täysin kaksikielinen, kielinä kurdi ja arabia. Lisäksi hän puhuu ainakin norjaa ja ruotsia ja tietenkin englantia. Hän työskentelee Schiller Instituutin Ruotsin osastossa ja ottaa aktiivisesti osaa arabimaiden ja Afrikan taloudelliseen kehittämiseen osana Kiinan uutta silkkitiehanketta.
Esittelin hänet lyhyesti FB:ssä toukokuussa.
https://www.facebook.com/100033059300368/posts/139570347154941?sfns=mo
Esittelyssä on linkki Askaryn haastatteluun, jossa hän kertoo laajemmin henkilöhistoriastaan ja yhteistyöstä Lyndon LaRouchen ja tämän johtaman organisaation kanssa. Haastattelu on aivan käsittämättömän mielenkiintoinen. Suosittelen sen katsomista kaikille maailman asioista kiinnostuneille. Linkki haastatteluun on tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=B9k93VtGNOw&feature=share
Nyt on lännellä miljoonan taalan mahdollisuus syrjäyttää Syyrian Assad jos Syyrian joukot joutuu taisteluun Turkin joukkojen kanssa jolloin Turkki voi vedota NATOn viidenteen artiklaan jolloin NATO tulee Turkin apuun hyökkäyksessa ja Erdoganhan jo vaati NATOn yhtenäisyyttä.
5. artiklahan on alunperin tarkoitettu hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Nato-maan puolustukseen mukaanmenoon. Joten tuollainen perustelu edustaa kyllä erinomaista ajattelun luovuutta, kun Nato-maa Turkki tässä on hyökännyt naapurinsa Syyrian alueelle.
Samantapaista luovuutta Nato on toki esittänyt aiemminkin siinä aiemmassa ja toistaiseksi ainoassa 5. artiklan käyttötapauksessa, jolloin USA lähimpine liittolaisineen hyökkäsi Afganistaniin. Päätös oli yksimielinen, mutta USA ei ottanut mukaan kaikkia päätöstä tekemässä olleita. Tämä herätti närää mukaan halunneissa Nato-liittolaisissa. USAhan siinä puolusti itseään WTC-tornien iskun eli syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskun verukkeella. Sitäkin iskua pidetään yleisesti false flag -iskuna, jolla oikeutettiin paitsi hyökkäys Afganistaniin, myös koko yhä jatkuva terrorismin vastainen sota.
Ei se taida olla tässä tilanteessa todennäköistä mutta joku nato asiantuntija vain kertoi jossain lehdessä että Turkin avustaminen on pakollista Naton sääntöjen mukaan jos hyökkäävät Turkin joukot joutuu taisteluun Syyrian valtion joukkojen kanssa mutta ei kurdien kanssa koska ne on alueellisia joukkoja ilman valtion statusta.
Senhän arvasi että usan sekoilu tuotti taas epämääräisen sopimuksen Erdoganin ja Putinin välillä ja nyt Venäjä sotapoliisi kiirehtii paikalle kun Turkin terojoukot jo rikkoo sopimusta. Natomaat on etomaita sekoittamaan toisten maiden asiat.