Tiukat rauhanehdot ensimmäisen maailmansodan jälkeen sekä Saksan kansan tyytymättömyys loivat pohjaa Adolf Hitlerin valtaan nousulle 1930-luvulla. Saksa alkoi haastaa sille ensimmäisessä maailmansodassa asetettuja rauhanehtoja. Kauppakumppanuussopimusten lisäksi Hitlerin Saksa näki uudet aluevaltaukset ratkaisuksi luonnonvarojen ja resurssien tarpeisiinsa.
Länsivallat pelkäsivät Saksan vallan kasvua ja kävivätkin neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa tavoitteena liittouma, joka pitäisi Saksan laajentumispyrkimyksiä kurissa. Neuvottelut kariutuivat lopulta lähinnä Ison-Britannian päättämättömyyteen ja neuvottelujen pitkittämiseen. Epävakaus Euroopassa kasvoi, Saksa valtasi Itävallan ja Puolan, mutta Suomi pysyttäytyi puolueettomana. Tosin, Saksan ja Neuvostoliiton kannalta katsottuna Suomen puolueettomuus näyttäytyi kyseenalaisena. Miksi?
Näitä kysymyksiä pohtivat Pekka Visuri ja Eino Murtorinne kirjassaan Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 (Docendo 2019), johon tämä tarkastelu pitkälti nojaa.
Talvisodan alla
Jo vuoden 1938 keväällä Neuvostoliitto oli hakenut Jartsev-neuvotteluissa varmuutta sille, ettei Saksa pääse hyökkäämään Suomen kautta maansa rajoille, mutta neuvottelut ajautuivat umpikujaan. Lisäksi Suomi oli vuotanut salaisiksi tarkoitettuja tietoja neuvotteluista ainakin Ruotsiin ja Isoon-Britaniaan. Epävarmuutta Suomen puolueettomuuden luotettavuudesta lisäsivät myös läheiset taloussuhteet Suomen ja Ison-Britannian välillä sekä Suomen ja Viron vuosia jatkunut, salassa pidetty hanke, jonka tavoitteena oli kyetä sulkemaan Suomenlahden meriliikenne. (Visuri ja Murtorinne (2019): Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940)
Muiden maiden yllätykseksi Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen 23.8.1939 vahvistaakseen yhteistä kaupankäyntiä sekä asemiaan mahdollista länsivaltojen hyökkäystä vastaan. Kun Suomen ja Neuvostoliiton väliset neuvottelut Suomenlahden merenkulun turvaamisesta ja puolustuksesta alkoivat lokakuun 1939 alussa, Saksa, Ruotsi ja pääosa Suomen sotilasjohdosta, Mannerheim pontevimmin, kannattivat joustoja Neuvostoliiton ehdotusten suhteen sodan välttämiseksi.
Kutsu neuvotteluihin
Suomelle saapui 5.10. kutsu neuvotteluihin, joihin ulkoministeri Eljas Erkon toivottiin osallistuvan. Erkko ei kuitenkaan halunnut lähteä, ja hänen sijaansa matkaan lähetettiin valtioneuvos Paasikivi valtuuskuntansa kanssa. 14.10 alkaneet neuvottelut kestivät useita päiviä. Koska sopimukseen ei päästy, sovittiin neuvottelujen jatkuvan sitten kun Suomen neuvottelukunta olisi hakenut lisäohjeita kotimaan hallitukselta ja maan ylimmältä johdolta.
Helsingissä käsiteltiin neuvotteluista tuotua tietoa. Ulkoministeri Erkko sekä puolustusministeri Niukkanen olivat jyrkkiä suhteessa neuvotteluihin. Joustaa ei saisi. Paasikivi, Mannerheim ja valtiovarainministeri Väinö Tanner olivat toista mieltä. Neuvostoliittoon tulisi suhtautua suurvaltana ja yrittää etsiä kompromissia.
Neuvottelutilanteen vaikuttaessa haasteelliselta Paasikivi pyysi Erkkoa ulkoministerin ominaisuudessa mukaan seuraaviin neuvotteluihin Moskovaan, mutta tämä kieltäytyi edelleen lähtemästä edustamaan ajamaansa kantaa. Paasikivi ja Tanner avustajineen lähtivät siten Moskovaan. Toinenkaan matka ei tuottanut tulosta ja tilanteen puiminen kotimaassa jatkui.
Ulkoministeri Erkko kertoi hänellä olevan tietoa, että Hangon tai sen lähisaarten luovutus vahingoittaisi Suomen asemaa Pohjolan maiden silmissä, eikä mihinkään Moskovasta esitettyihin ehdotuksiin tulisi suostua. Samoin hän ilmoitti kaikkien suurvaltojen varoittaneen Itämeren tukikohdan luovutuksesta ja kehottaneen pysymään joustamattomana neuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa.
Erkon vakuuttamia tietoja ei ole voitu todistaa todenpohjaisiksi. Edelleenkään ei ole löytynyt dokumentteja, joihin hänen kertomansa väitteet perustuivat. Oliko kyseessä Erkon oma mielipide, väärinymmärrys vaiko suoranainen valhe?
Pyhäinpäivän kohtalon hetkiä 31.10.1939
Edessä oli kolmas neuvottelumatka Moskovaan. Suuri kansanjoukko oli saattamassa neuvottelukuntaa junalaiturilla. Suomen linjaus oli aiemmin samana päivänä lyöty lukkoon. Ulkoministeri Erkko vakuutti ajamansa tiukan linjan kantavan ja Neuvostoliiton antavan periksi.
Neuvottelukunnan lähdön jälkeen Helsinkin saapui tieto Molotovin puheesta. Puhe oli sävyltään sovitteleva ja sisälsi uusia ehdotuksia. Hangon kaupungin sijasta voitaisiin neuvotella sen edustan saarten luovuttamisesta Neuvostoliiton puolustuskäyttöön. Lisäksi puheessa korostettiin kompensaatioita Suomelle.
Eljas Erkolle toimitettiin yöllä ulkoministeriön toimesta luonnosteksti Molotovin puheesta. Ymmärsikö Erkko, että hänen ajamaansa neuvottelulinjaa tulisi tarkastella uudestaan? Siitä ei ole tietoa, mutta kesken unien herätetyn Erkon kerrotaan reagoineen viestiin voimakkaasti ja vaatineen matkaan lähteneen neuvottelukunnan paluuta uusiin neuvotteluihin. Pääministeri Cajander kuitenkin peruutti paluukäskyn. Hänen kantansa oli, että koko hallituksen tulisi sopia asiasta. Kun Paasikiven ja Tannerin junaan otettiin yöllä yhteyttä liittyen Molotovin puheeseen, valtuuskunnan omaan harkintaan kuitenkin jätettiin, jatkaako matkaa vai palatako Helsinkiin. Tanner ihmetteli, miksei hallitus tehnyt asiassa ratkaisua. Miksi päätös jätettiin neuvottelijoille?
Valtuuskunnalla ei ollut mahdollisuuksia alkaa analysoida puhetta junassa, ja se teki päätöksen jatkaa matkaa. Moskovaan päästyään valtuuskunta pyysi vielä puhelimitse neuvotteluohjeiden tarkistusta tai lupaa katkaista neuvottelut toistaiseksi, mutta ohje kuului, että entinen neuvottelulinja säilytetään. Suomen valtuuskunta palasi siis neuvottelupöytään niiden ohjeiden valtuuttamina, joissa ei oltu muutettu Suomen linjaa tai otettu huomioon Neuvostoliiton viimeisimpiä Suomelle suotuisampaan suuntaan tehtyjä myönnytyksiä.
Kolmas kerta toden sanoo?
Marraskuun 4. päivänä Suomen ylin johto sai Saksasta Göringiltä viestin. Siinä kehotttiin suostumaan Hangon luovutukseen, koska muutoin Neuvostoliitto aloittaisi sodan Suomea vastaan. Saksa ei tulisi Suomea tukemaan. Tämänkään tiedon pohjalta ei annettu neuvottelukunnalle uusia neuvotteluohjeita, vaan käsky oli noudattaa periksiantamattomuutta. 9.11. käytiin viimeinen neuvottelukokous, jossa Molotov ja Stalin olivat läsnä. Suomen hallituksen edellisten neuvottelujen mukainen joustamaton kanta luettiin tiedoksi.
Stalin oli todennut ”Tästä ei tule mitään”, mutta tarjosi vielä mahdollisuutta etsiä kompromissia. Hän esitti kysymyksen, olisiko mahdollista neuvotella Jussarö-saaren käytöstä tukikohtana. Paasikiven tuli pitää yllä Helsingistä saatuja tiukkoja ohjeita ja hän vastasi, ettei uudesta ehdotuksestakaan voida neuvotella, koska Jussarö kuului Hangon puolustusjärjestelmään. Kokous päättyi ilman ratkaisua. Neuvottelukunta viipyi vielä joitakin päiviä Moskovassa ja neuvotteluita käytiin kirjeitse, mutta sopimusta ei syntynyt. Kun Neuvostoliiton johdosta ei enää kuulunut, neuvottelukunta lähti paluumatkalle Suomeen 13. marraskuuta.
Sodan seuraukset
Mainilan laukaukset ammuttiin 26.11.1939. Neljä päivää myöhemmin, 30.11., alkoi puna-armeijan hyökkäys. Julman pakkasen purressa talvisotaa käytiin kevääseen 13.3.1940 saakka. Rauhansopimuksesta huolimatta epäluulo vallitsi rajan kummallakin puolella, ja tilanne ajautui pian uuteen sotaan, yli kolmen vuoden jatkosotaan. Suomalaisia kuoli näissä sodissa noin 96 000 — 2,5 prosenttia väestöstä. Yli 200 000 haavoittui ja sairastui rintamalla, lähes 80 000 niin, että jäi loppuiäkseen invalidiksi. Miltei 80 000 sotalasta lähetettiin kodeistaan ulkomaille, 50 000 lasta jäi orvoksi. Sotien seurauksena yli 400 000 karjalaista menetti kotinsa.
Luonto ja ympäristö kärsivät myös raskaasti – sekä sotatatoimissa että sotakorvauksien myötä. 1940- ja 1950-luvun taitteessa hakattiin muun muassa Euroopan suurin, 21 000 hehtaarin avohakkuualue, koska sotakorvauksista kolmasosa piti toimittaa puuna ja puujalosteina. Maksetuksi lankeavat sotakorvaukset olivat valtavat, 300 miljoonaa kultadollaria. Euroiksi muutettuna summa vastaa noin 4,5 miljardia euroa. Todellisuudessa kurssin ja hintojen muutosten mukaan korvausten hinta oli lähes kaksinkertainen.
Tuttua? Vain numeroita, pelkkiä lukuja? Ei, vaan yli 800 000 tarinaa, elämää. Yli 800 000 tarinaa seurausten kantajista.
Michael Jonas, Suomen sodanaikaiseen politiikkaan perehtynyt saksalainen tutkija, on todennut (Visuri ja Murtorinne, s. 101):
”Suomen strategia neuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa 1939 perustui sekä kansainvälisen oikeuden periaatteisiin että vaistomaiseen antibolshevistiseen, pohjimmiltaan russofobiseen perusasenteeseen. Suomalaisessa tutkimuksessa on turhan takia kaunisteltu noita ratkaisevia virheitä, lähes typeryyttä sivuavaa kyvyttömyyttä nähdä Neuvostoliitto suurvaltana, jolla on sille elintärkeitä turvallisuusintressejä.”
Lopuksi
Olemme eläneet pitkään puolitotuuksien aikaa. Historiaa kirjoitetaan kulloisenkin tiedon ja vallan valossa. Valta antaa oikeutuksen tehdä päätöksiä, mutta eikö valta tarkoita myös vastuuta? Se tosin mahdollistaa myös vastuun siirron.
Arkistoja avautuu ja tieto lisääntyy vuosikymmen vuosikymmeneltä. Uuden aineiston pohjalta päivitetyn tiedon saavuttavuuteen vaikuttaa sen saama huomio yhteiskunnassa. Mikä tieto nousee, nostetaan esille yleiseen keskusteluun, mikä jää varjoon? Kuka, ketkä kantavat vastuun? Talvisotaa edeltäneistä neuvotteluista on kulunut 80 vuotta, mutta kysymykset ovat pysyneet pitkälti samoina.
Ihmisistä jokainen tekee virheitä. Ihminen oppii virheistään, historiastaan. Saman voi ajatella koskevan menneisyytensä avoimesti läpikäynyttä kansakuntaa. Olemmeko me käyneet menneisyytemme avoimesti läpi? Olemmeko me oppineet?
Sari Salminen on yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja historiasta kiinnostunut toimintaterapeutti.
Päälähde
Pekka Visuri ja Eino Murtorinne: Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 (Docendo 2019)
Muita lähteitä
Panu Kunttu: Avohakkuiden pakkovallankausi — synkkä jakso suomalaista metsähistoriaa, Elonkehä 4/2017
Tuomas Lempinen: ”Meillä on juuret” — Karjalainen identiteetti Karjalainen Kansa -lehden valossa vuosina 1945–1958, historian pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto 14.4.2014
Saila Manninen, Maarit Neuvonen, Kati Tarkiainen: Lääkintämiehet rintamalla, Lääkintahuolto Suomen sodissa vuosina 1939–1945 (opinnäytetyö, Metropolia, AMK, 15.9.2017)
Reijo Perälä: Suomen sotakorvaukset Neuvostoliitolle olivat jättimäinen urakka, Elävä arkisto 1.11.2007
Pekka Tikka (21.11.2014): Jartsev-neuvottelut 1938, Vladimir Putin 2014
Artikkelikuva ulkomaisista lehtimiehistä Mainilassa 29.11.1939: SA-Kuva (public domain)
Sari Salmisen hyvä artikkeli johdattaa esittämättä jäävään kysymykseen, jonka esitän tässä hänelle ja toisille kommentoijille:
Onko tämän päivän Venäjällä sellaisia oikeutettuja turvallisuusnäkökohtia, jotka kansainvälisen yhteisön tulisi ottaa huomioon? Voisivatko ne liittyä esim. Naton itälaajenemiseen? Voidaanko asiasta lainkaan keskustella?
Vai onko niin, että talvisotaa edeltäneessä hengessä myös Venäjän oikeudet kiistetään jyrkästi?
”Onko tämän päivän Venäjällä sellaisia oikeutettuja turvallisuusnäkökohtia, jotka kansainvälisen yhteisön tulisi ottaa huomioon? Voisivatko ne liittyä esim. Naton itälaajenemiseen? ”
”Vai onko niin, että talvisotaa edeltäneessä hengessä myös Venäjän oikeudet kiistetään jyrkästi?”
Onko Venäjällä (veto)oikeus päättää saavatko sen huomattavasti pienemmät, sotilaallisesti heikommat ja aiemmin Venäjän sotilaallisesti valloittamat naapurimaat puolustaa itseään?
Saako vaikkapa Suomi tai Viro vaatia Venäjää vetämään joukkonsa rajoiltaan ja kieltää Venäjää liittoutumasta kenenkään kanssa? Väitän, että Venäjä on pienille naapurimailleen suurempi uhka kuin yksikään sen pienistä naapurimaista Venäjälle yksinään tai edes yhdessä.
Totuuden puhuja 22.11.2019 at 12:06
Asevelvollisuus jäi 50 vuotta sitten suorittamatta. Puolustamisen tai hyökkäämisen kysymykset ovat minulle sen vuoksi hiukan outoja. Rauha ja ystävälliset naapurisuhteet sen sijaan kiinnostavat kovasti.
Yhdysvallat on eri yhteyksissä aivan viime aikoinakin ilmaissut, että Venäjä on uhka sen kansalliselle turvallisuudelle. Erityisen uhatuksi Yhdysvallat tuntee oman turvallisuutensa Ukrainassa, josta toivottiin tulevan Nato-maa. Näitä vastaavia maita on muuallakin. Kartalta katsottuna ne näyttäisivät sijaitsevan aika kaukana Washingtonista.
Yhdysvallat, Nato ja Euroopan unioni yrittivät houkuttelemalla, lahjomalla ja huijaamalla tehdä Ukrainasta Nato-maan 2013-2014. Se että Venäjä reagoi tunnetulla tavalla asiaan tuli yllätyksenä vain sellaisille henkilöille, jotka eivät koskaan olleet vilkaisseet Euroopan karttaa ja jotka eivät historiasta tienneet mitään. Näitä ihmisiä on paljon – kaikkialla.
Suomen tilanne Ukrainaan rinnastettuna ei ole kausaalisuhteessa. Se on kuitenkin analoginen. Ukrainan tapahtumista ei seuraa se, että Itämeren tai Suomen turvallisuustilanne olisi heikentynyt. Tällaista kausaliteettia ei ole.
Asetelma on kuitenkin analoginen. Jos Suomesta tulee Nato-maa ja tänne sijoitetaan Naton tukikohtia, mahdollisesti ydinkärjillä varustettuja ohjuksia, Suomen turvallisuustilanne heikkenee oleellisesti. On täysi syy olettaa, että Venäjä reagoi siihen voimakkaasti. Riittää kun katsoo Euroopan karttaa.
Tästä päästään ystävällisten naapurisuhteiden problematiikkaan. Suomen ja Venäjän välisiä suhteita ei paranna Suomen liittyminen Natoon. Päinvastoin. Suomen ja mielellään myös Ruotsin pitää pysyä mahdollisimman kaukana Natosta ja sen levittämästä sodan uhasta. Suomen pitää pysyä liittoutumattomana maana.
Vastaavasti Ukrainan kannattaisi pysyä liittoutumattomana, mahdollisesti jopa demilitarisoituna maana, jonka turvallisuuden Venäjä ja Yhdysvallat takaisivat. Se edistäisi rauhaa Euroopassa.
Mitä tulee Venäjän joukkoihin itärajan takana, kannattaa muistaa, että Venäjä on ollut maantieteellisesti Suomen välitön itäinen naapuri aina. Venäjä on tällä alueella kotonaan. Itämeren alueella Nato on uusi, merkittävää epävakautta aiheuttava tulokas. Jos Natosta päästäisiin eroon, tilanne normalisoituisi nopeasti.
Täällä mummon hoitokiireisiin hukkunut kirjoittaja 😊
Olen lukenut kommentteja, muttei ole ollut aikaa osallistua! Harmi!
Esitit hienoja kysymyksiä! Joihin on todella vaikeaa miettiä omaa näkökantaansa. Miksi? Ei välttämättä siksi, ettei sellaista ole vaan pääasiassa siksi, että ”aikamme” vieroksuu ja paheksuu Venäjän-aiheesta puhumista.
Se on yksi niistä aiheista, joihin on juuri se yksi, hyväksytty näkökanta. Venäjä on vaarallinen. Tappaa talossa ja puutarhassa😄 Siis paheksuttava sisä- ja ulkopoliittisesti.
Olen toisinaan Venäjä-uutisoinnin kommentoinneissa nostanut esille uutisesta läpipaistavan yksipuolisuuden. Jo se kirvoittaa epäilemään minua epäisänmaalliseksi tai kommunistiksi? Hyvin outoa, huvittavaa, mutta myös huolestuttavaa.
Maailman eri kolkilla kuohuu jälleen. Näkisin itse, että olisi korkea aika koota kaikki hyvä tahto ja diplomatian taidot, jotta näitä vastakkainasetteluja saisi alettua purkamaan. Sen sijaan, että kunniasta puhuminen ja, jälleen, periksiantamattomuuden asenne lisääntyy.
Surullista luettavaa mutta hieno artikkeli sikäli että se kouriintuntuvasti paljastaa kuinka pahaa jälkeä syntyy kun kansakunta elää sellaisten typerien ja omien uskomustensa ohjaamien russofoobikkojen johtamana joilta puuttuu kyky ottaa tosiasiat huomioon.
Sanon elää koska elämme yhä sellaisen johdon alla.
Jostain kumman syystä meillä ei ole kykyä irtaantua siitä irrationaalisesta fobiasta (tai onko sittenkin kysymys jostain muusta kuin fobiasta?) jota meihin on istutettu sen maahan pesiytyneen eliitin hallitseman median toimesta jonka maalitauluna Venäjä on ollut ja yhä on ja joka nyt hallitsee EU:takin.
Kuten Michael Jonas osuvasti sanoo ”Suomalaisessa tutkimuksessa on turhan takia kaunisteltu noita ratkaisevia virheitä, lähes typeryyttä sivuavaa kyvyttömyyttä nähdä Neuvostoliitto suurvaltana, jolla on sille elintärkeitä turvallisuusintressejä.”
Nyt Visuri ja Murtorinne ovat vihdoinkin avanneet portin joka olisi pitänyt olla auki jo alusta alkaen kansalle. Tällaisia miehiä kaivattaisiin lisää. Näitä suljettuja portteja löytyy valtava määrä ja muualtakin kuin itärajalta joten työllisyys heille on taattu.
Kiitos Sarille kiinnostavasta kirjoituksesta – erityisesti loppuosuus sai pohtimaan mainitsemiasi asioita.
Itse toisaalta suhtaudun kriittisesti Neuvostoliiton rinnastamiseen nykypäivän Venäjään. Joo, suurvaltoja molemmat omana aikanaan, mutta mielestäni hyvinkin erilaisessa kontekstissa. Sitä en kiellä, etteikö neuvotteluja olisi voitu hoitaa fiksummin. Mutta se että Suomesta löytyi niin heikkoja johtajia – Erkko etunenässä -, ei kyllä oikeuta Neuvostoliiton false flag iskua joka Mainilan laukauksina tunnetaan.
Totta! Olihan Neuvostoliitto aika erilainen valtio kuin nykyinen Venäjä😊 Mutta suhtautuminen Suomessa ei ole juuri muuttunut?
Tämä täytyy muistaa sanoa aina, en ole ns. venäjämielinen tai kommunisti, mutta muistuttaisin, Stalinilla oli mitä ilmeisimmin vankka toive ja yritys löytää Itämeren ja Leningradin puolustamiseksi Suomen kanssa kumpaakin tyydyttävä sopimus. Kyse oli lievemmillään noin parinkymmenen kilometrin rajan siirrosta sekä jonkin/joidenkin Suomelle vähemmän merkityksellisten saarien luovuttamisesta määräajaksi puolustustukikohta käyttöön.
Ei käynyt Suomen johdolle. Siis määräävimmälle osalle heistä. Sen jälkeen suurella äänellä on sen sijaan huudettu vääryyttä ja osoitettu syyttävällä sormella katalaa Nl:a. Jos olisin ulkopuolinen enkä itse Suomen kansalaisena ”osallinen”, sanoisin että itse on kaivettu verta nenästä. Nyt en sano😄
Joo täysin totta, suhtautuminen ei tunnu muuttuneen lainkaan🤔😊.
En pidä itseänikään mitenkään kommunistisena (vaikka näenkin monessa kommunistisessa tai sosialistisessa kokeilussa hyviäkin puolia – en kuitenkaan ehkä Neuvostoliittolaisessa) tai venäjämielisenä, mutta ns. realistina kyllä. Tosi asiat pitäisi hyväksyä, ja niiden kanssa tulisi tulla toimeen mahdollisimman hyvin.
Niin, kyllähän sitä verta ehkä hieman kaivettiin.😉 Parempaan ”lopputulokseen” olisi kyllä ollut keinoja.
Kiitos mielenkiintoisesta artikkelista.
Lainaus:
”Marraskuun 4. päivänä Suomen ylin johto sai Saksasta Göringiltä viestin. Siinä kehotettiin suostumaan Hangon luovutukseen, koska muutoin Neuvostoliitto aloittaisi sodan Suomea vastaan. Saksa ei tulisi Suomea tukemaan.”…
”Muiden maiden yllätykseksi Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen 23.8.1939…”
Kerrotaan, että kun saksan ylin johto sai tiedon siitä, että Suomi oli ajautunut sotaan Neuvostoliittoa vastaan (Mainilla 26.11.1939), Hitleriltä ’paloi pinna’. Saksa ei ollut vielä itse valmis sotaan.
Hitlerin kerrotaan repineen verhoja alas salista ja huutaneen: ”Joudumme nyt julistamaan sodan Suomelle”.
Kertoman mukaan Göring oli silloin rauhoitellut Hitleriä, ja todennut jotain: ”Emme toki aloita sotaa Suomea vastaan”.
Tämän jälkeen Suomi pikaisesti tekikin välirauhan, kovin ehdoin. Odotettiin revanssisotaa, ja alkoi varustautuminen uuteen sotaan.
Saksan ja Neuvostoliiton välille solmittu hyökkäämättömyyssopimus 23.8.1939 lienee ollut vain ajan voittamiseksi.
Kerrotaan jälleen, että Hitler oli jo paljon ennen toista maailman sotaa itse käynyt henkilökohtaisesti sopimassa Stalinin kanssa Leningradissa ’Saksan ja Neuvostoliiton yhteisistä intresseistä’. Molemmilla mailla oli ”massojen ongelma”. Tunnetusti Stalin ei pitänyt maalaisväestöstä. Myös Hitlerin pitämät puhetilaisuudet Saksan kansalle ja hänen käsitykset asioista olivat Stalinin tiedossa. Hitler oli yksi harvoista lännen henkilöistä joita Stalin seurasi tarkasti.
Väitetään, että Stalinin ja Hitler kirjoittivat keskenään sopimuksen ’maailmaa koskevista jatkotoimista’, mutta että tehdyn sopimuksen kummatkin kopiot jäivät (vahingossa) Stalinille.
Väitettyä Hitlerin vierailua varten Stalin oli kirjoittanut teatteriin mukautetun näytelmän, jota he kävivät katsomassa. Teatterin lavalla esitettiin näytelmää, jossa kaikkia tunnettuja menneisyyden henkilöitä lyötiin halolla päähän, kun he pyrkivät laatikosta ulos. Näytelmässä lyötiin halolla myös Hitleriä ja Stalinia itseään halolla päähän, vaikka Hitler ei vielä tuolloin ollutkaan tunnettu henkilö Venäjällä. Ja kansaa nauratti, paitsi Hitlerin kohdalla, koska he eivät tietäneet kuka menneisyyden henkilö hän olisi ollut.
”Yhdysvallat on eri yhteyksissä aivan viime aikoinakin ilmaissut, että Venäjä on uhka sen kansalliselle turvallisuudelle. Erityisen uhatuksi Yhdysvallat tuntee oman turvallisuutensa Ukrainassa, josta toivottiin tulevan Nato-maa. Näitä vastaavia maita on muuallakin. Kartalta katsottuna ne näyttäisivät sijaitsevan aika kaukana Washingtonista.”
Tietysti Venäjä on potentiaalinen uhka, koska se on voimakas ydinasevaltio ja sillä on imperialistisia pyrkimyksiö Euroopassa, jonka Ukrainan ja Georgian sodat hyvin osoittivat.
Ukrainasta toivoi NATO-maata lähinnä Ukraina itse. NATOon tulee halukkaiden valtioiden hakea ja jokaisen nykyisen jäsenen on hyväksyttävä uusi jäsen mukaan päästäkseen.
Ukrainan kohdalla se on nyt liian myöhäistä ja Ukrainan alueellisen koskemattomuuden luvanneella sopimuksella pyyhki Venäjä lattiaa.
Sääli Ukrainaa, mutta näin Venäjä kohtelee jopa liittolaisiaan.
”Yhdysvallat, Nato ja Euroopan unioni yrittivät houkuttelemalla, lahjomalla ja huijaamalla tehdä Ukrainasta Nato-maan 2013-2014.”
Ukraina ei missään vaiheessa virallisesti hakenut NATOon, mutta se aivan aiheestakin olisi toivonut saavansa sotilaallista suojaa Venäjän mahdolliselta aggressiolta.
Miksi NATO haluaisi jäsenekseen kehitysmaan, jota Venäjä jo pitää omanaan? Mitä NATO-maat siitä hyötyisivät, että ne sitoituisivat puolustamaan sotilaallisesti heikkoa ja Venäjän suoraan uhkaamaa köyhää maata?
EU sensijaan oli kiinnostunut kauppasopimuksista Ukrainan kanssa ja Ukrainan kansa myös toivoi pääsevänsä valtaville EU:n työvoima ja -tavaramarkkinoille.
Kun Venäjä ei voinut tätä EU:n ja Ukrainan lähentymistä hyväksyä oman Euraasian Unioninsa kustannuksella, aloitti se aggression Ukrainaa vastaan.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Russian_embargo_of_Ukrainian_goods
”Vastaavasti Ukrainan kannattaisi pysyä liittoutumattomana, mahdollisesti jopa demilitarisoituna maana, jonka turvallisuuden Venäjä ja Yhdysvallat takaisivat. Se edistäisi rauhaa Euroopassa.”
Tämä liittoutumattomuus ei Venäjälle riittänyt vaan se hyökkäsi (kuten oli jo vuosia sitten luvannut), kun Ukraina pyrki irtautumaan Venäjän taloudellisesta talutusnuorasta tekemällä taloudellisia sopimuksia EU:n kanssa.
Ukraina olisi edelleen rauhassa ja kokonainen, jos se olisi päässyt NATOn jäseneksi.
”Venäjä on tällä alueella kotonaan. Itämeren alueella Nato on uusi, merkittävää epävakautta aiheuttava tulokas. Jos Natosta päästäisiin eroon, tilanne normalisoituisi nopeasti”
Jos Venäjä lakkaisi uhkaamasta pieniä naapurimaitaan niin, että ne juoksivat kilvan NATOn jäseniksi heti Neukkulan kaaduttua, tilanne saattaisi normalisoitua.
Hullukaan pieni Venäjän naapuri ei luovu sotilasliitosta, kun Venäjä on osoittanut, että se kokee oikeudekseen määräillä ja jopa sotilaallisestu valloittaa heikompia naapureitaan.
”Tästä päästään ystävällisten naapurisuhteiden problematiikkaan. Suomen ja Venäjän välisiä suhteita ei paranna Suomen liittyminen Natoon. Päinvastoin. Suomen ja mielellään myös Ruotsin pitää pysyä mahdollisimman kaukana Natosta ja sen levittämästä sodan uhasta. Suomen pitää pysyä liittoutumattomana maana.”
Suomella ja muulla Euroopalla on kokemusta liittoutumattomuudesta. Se johti vuosikymmenten käraimyksiin Venäjän sateliitteina sekä hyökkäyksen kohteina.
Venäjän kahdesta liittoutumattomasta rajanaapurista Ukrainasta ja Georgiasta nähtiin jo kuinka Venäjä kunnioittaa sopimuksiaan ja heikompien naapureidensa liittoutumattomuutta; eli ei tippaakaan.
Ongit totuutta mutta ei nyt ainakaan iso kala tärpännyt.
Mietihän vaikka Biden-mafian Ukrainan ryöstöretkeä ja sitä että pojan isäpappa on kova sionisti.
Ehkä siitä avautuisi parempi kalapaikka.
Isäpappa, ex-varapresidenttiä (Biden) lainaten: ”ei tarvitse olla juutalainen voidakseen olla sionisti.”
Totuudenonkija 22.11.2019 at 14:11
Olemme selvästi täysin eri linjoilla jopa aivan perusasioista. Ei se sinänsä hämmästytä, onhan Suomessa jopa Naton jäsenyyttä kannattavia henkilöitä, niin uskomattomalta kuin se kansalaisten enemmistön mielissä kuulostaakin.
Enempi keskustelu tästä asiasta ei johda mihinkään.
Yhdysvaltojen omista pyrkimyksistä saada Ukraina Naton jäseneksi on hyvä tiivistys Tucker Carlsonin videolla. Kyseessä on pieni osa edustajainhuoneen tiedusteluvaliokunnan ensimmäisen päivän kuulemisten uutisoinnista. Seuraavat päivät eivät ole tuoneet mitään uutta valaistusta asiaan.
https://youtu.be/Evj_qduJY7U
Totuudenonkija, lukaisehan tämä linkin artikkeli josta pieni pätkä tänne
Trump Woos Jews, Jews Impeach Trump
ISRAEL SHAMIR
George Soros is another prominent Jewish participant in the impeachment proceedings. The old reptilian is so ugly that our soul (being naturally Wildean) feels he is immoral, too. The facts on the ground confirm this premonition. If the Ukraine had been turned from a jolly rotund East European country into pale grim disaster area, he is partly responsible.
While the impeachment deals with Trump’s alleged interference in the Ukraine, the case of Trump enemies’ interference in the Ukraine is open and shut. They interfered so rudely in the dealings of the ostensibly sovereign state, that they had a joke among themselves: “The Vienna Convention is optional for our Kiev staff”. The Vienna Convention is the international agreement forbidding the diplomats to meddle in the internal affairs of the state they are posted at.
Some of this meddling had been done by and for Joe Biden, who robbed the Ukrainian state of ample funds; George Soros had been another beneficiary of the State Department activity.
http://www.unz.com/ishamir/jews-impeach-trump-trump-woos-jews/
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=198250
”Vastaavasti Ukrainan kannattaisi pysyä liittoutumattomana, mahdollisesti jopa demilitarisoituna maana, jonka turvallisuuden Venäjä ja Yhdysvallat takaisivat. Se edistäisi rauhaa Euroopassa.”
Venäjä, Yhdysvallat sekä muutama muu maa takasivat Ukrainan turvallisuuden sekä alueellisen koskemattomuuden Budapestin sopimuksella, kun tämä luopui ydinaseistaan.
Tämä sopimus osoittautui Venäjälle täysin yhdentekeväksi paperiksi, vaikka siinä luvattiin yksiselitteisesti Ukrainan alueellinen yhtenäisyys.
Aika ironista muuten, että Talvisodan syttyessä Suomellakin oli Neuvostoliiton kanssa voimassa oleva hyökkäämättömyyssopimus. Tuolloinkin itänaapurimme ”turvatakuut” olivat yhtä tyhjän kanssa.
”The Budapest Memorandum on Security Assurances refers to three identical political agreements signed at the OSCE conference in Budapest, Hungary on 5 December 1994, providing security assurances by its signatories relating to the accession of Belarus, Kazakhstan and Ukraine to the Treaty on the Non-Proliferation of Nuclear Weapons. The memorandum was originally signed by three nuclear powers, the Russian Federation, the United Kingdom, and the United States of America. China and France gave somewhat weaker individual assurances in separate documents.”
”1. Respect Belarusian, Kazakh and Ukrainian independence and sovereignty and the existing borders.
2. Refrain from the threat or use of force against Belarus, Kazakhstan and Ukraine.
3. Refrain from using economic pressure on Belarus, Kazakhstan and Ukraine in order to influence its politics.
4. Seek immediate United Nations Security Council action to provide assistance to Belarus, Kazakhstan and Ukraine, ”if Belarus/Kazakhstan/Ukraine should become a victim of an act of aggression or an object of a threat of aggression in which nuclear weapons are used”.
5. Refrain from the use of nuclear arms against Belarus, Kazakhstan and Ukraine.
6. Consult with one another if questions arise regarding these commitments.”
Venäjä tavalliseen tapaansa heti perään valehteli sopimuksesta (tai ulkoministeri Lavrov ei vaivautunut edes lukemaan sitä):
”In February 2016 Sergey Lavrov claimed that ”Russia never violated Budapest memorandum. It contained only one obligation, not to attack Ukraine with nukes”. However, Canadian journalist Michael Colborne pointed out ”there are actually six obligations in the Budapest Memorandum, and the first of them is “to respect the independence and sovereignty and the existing borders of Ukraine.”
https://en.wikipedia.org/wiki/Budapest_Memorandum_on_Security_Assurances
Tiedoksi Timolle, Ukraina ei ole ollut aikeissa liittyä NATO:on. Saksa ja Ranska vastustivat Ukrainan NATO-jäsenyyttä jo 2008 käytännössä estäen sen ja Ukraina määrittelikin itsensä lailla liittoutumattomaksi maaksi vuonna 2010 maan edellisen presidentin Viktor Janukovitshin johdolla ja keskeytti integroinnin euroatlanttisiin turvallisuusrakenteisiin ja NATO-jäsenyysprosessin.Tämä on tilanne edelleen. NATO-jäsenyys ei ole mahdollinen Ukrainalle edelleenkään.
”Miksi NATO haluaisi jäsenekseen kehitysmaan, jota Venäjä jo pitää omanaan? Mitä NATO-maat siitä hyötyisivät, että ne sitoituisivat puolustamaan sotilaallisesti heikkoa ja Venäjän suoraan uhkaamaa köyhää maata?”
Vastaus on sama, kuin syy Venäjän toimiin. Yhtä hyvin voi kysyä saman kysymyksen Baltian maiden kohdalla ja silti ne ovat nyt Naton jäseniä. Pääsy Venäjän rajoille ja siten heikentää Venäjän strategista asemaa. Nykyaikainen sodankäynti ei pohjaa koko alueen, vaan strtegisesti tärkeiden alueiden valtaamiseen. Venäjän kannalta niihin tärkeimpiin kuulu Pietari ja ennen kaikkea Moskova. Nykyisin lähimpien Nato-joukkojen etäisyys Moskovasta on reilut 1500km ja jos Ukraina liittyisi Natoon, niin etäisyys puolittuisi suunnalta, joka on edullinen hyökkääjälle.
Samoin voidaan kysyä, miksi Nato rikkoi lupauksensa, ettei entisiä itäblokin maita oteta jäseneksi, vaikka oli selvää, että tuo toimintamalli ajaa Euroopan kohti uutta kylmää sotaa. Tilaisuus hommata strategista etua ja lisää joukkoja, meni sen vaihtoehdon edelle, että olisi pyritty jatkamaan sitä kehitystä, mikä ennen sitä oli meneillään.
Sari Salmiselle suuri kiitos kiinnostavasta artikkelista. Pari kohtaa innoitti tarttumaan kannettavaan.
(1) Kirjoituksen johdannossa kysytään: ”Olisiko talvisota ollut vältettävissä, jos neuvotteluissa olisi joustettu?”
(2) Artikkelissa todetaan oikeutetusti: ”Olemme eläneet pitkään puolitotuuksien aikaa. (…) – Olemmeko me käyneet menneisyytemme avoimesti läpi? Olemmeko me oppineet?”
Kohtaan yksi en tiedä absoluuttisen varmaa vastausta. Sen vuoksi turvaudun yhteen ’asianosaiseen’, C. G. Mannerheimiin.
Mannerheimin oma arvio Suomen sodista: ”Se seikka, että Suomi oli ensimmäinen maa, joka pysäytti bolševismin etenemisen, on omiaan tähdentämään vapaussotamme usein unohdettua eurooppalaista merkitystä. (…) Pohjimmaltaan juuri suurpoliittisen voimien tasapainon järkkymisen seurausta oli, että myös Suomi tuli vedetyksi mukaan sotaan, eikä vain yhteen vaan kahteen.” (C. G. Mannerheim: Muistelmat : toinen osa, s. 512.) – ”Vielä tänä päivänä [1950] olen varma siitä, että Suomella olisi ollut suuret mahdollisuudet välttyä talvisodalta, jos maan puolustuslaitos olisi ollut kunnossa. (…) Ja jos talvisota olisi voitu välttää, (…) myös sen jälkeinen kehitys olisi ollut toinen kuin se, joka johti Suomen kesäkuussa 1941 sekaantumaan suurvaltasotaan.” (Mannerheim: Muistelmat : toinen osa, s. 508 ja 510.41)
Mannerheimin muistelmissa todetaan talvisodasta muun ohella seuraavaa:
” (…) [N]euvostohallitus oli lähettänyt Helsinkiin Rooman-suurlähettiläänsä Steinin, (…) ja tämä oli (…) 11. maaliskuuta ottanut yhteyden ulkoministeri Erkkoon. (…) Stein väitti, että Pietarin turvallisuus Suomenlahdelta tapahtuvan hyökkäyksen sattuessa riippui (…) [Suomenlahden] saarien antamisesta Neuvostoliiton käytettäväksi ja suositteli vuokrasopimusta parhaana ratkaisuna. (…) Neuvostohallitus oli (…) valmis vaihtamaan saaret itärajamme viereiseen 183 neliökilometriä laajaan alueeseen. (…) Suomen hallitus pysyi kuitenkin torjuvalla kannallaan. – Minun mielipiteeni oli, että meidän ehdottomasti pitäisi (…) osoittaa (…) myöntyväisyyttä, (…). Keskustelin Steinin ehdotuksesta ulkoministeri Erkon kanssa, mutta en onnistunut taivuttamaan häntä. Kävin myös tasavallan presidentin ja pääministeri Cajanderin luona (…). Huomautin, että saarista ei ollut maallemme mitään hyötyä (…). (…) Venäläisille (…) näillä saarillamme (…) oli todellista merkitystä (…). – Mielipiteeni eivät saavuttaneet mitään ymmärtämystä. (…) – Varoitin vakavasti antamasta suurlähettiläs Steinin matkustaa tyhjin käsin. Niin kuitenkin kävi. (…) – Eduskunta jätettiin tietämättömäksi Steinin käynnin tarkoituksesta. Ei voi kyllin valittaa (…) lyhytnäköistä pimitystä. (…) – (…) Suomen valtion johto oli jättänyt ottamatta varteen eräitä erittäin kiitollisia tilaisuuksia ja siten menettänyt mahdollisuutensa” (. G. Mannerheim: Muistelmat : toinen osa. Suomentanut Lauri Hakulinen. Otava. Helsinki 1952, s. 96 – 98. ”Menettelimmekö viisaasti viime talvena, kun venäläiset nostivat kysymyksen Suomenlahden saarista? Pienet saaret (ilman Suursaarta) ei ole meille tarpeellisia” (J. K. Paasikivi Väinö Tannerille 17.7.1939). ”(…) pitäisin hyvänä kauppana saada aikaan rauha antamalla Venäjälle saaret, joita se ilmeisesti kipeästi tarvitsee. Olen kuullut Mannerheimin olevan samalla kannalla, joten luovutus ei nähtävästi sotilaallisestikaan Suomea vahingoittaisi” (Tanner Paasikivelle 26.7.1939). J. K. Paasikiven ja V. Tannerin kirjeenvaihtoa kesällä 1939. Suomen historian dokumentteja 2. Toimittajat Mikko Juva et al. (1970): numero 544, s. 393 – 397.)
(Muutoin viittaan tietokirjaani Tuntematon Mannerheim [Nordbooks 2016].)
Kohta 2 toi mieleeni John F. Kennedyn salamurhaa koskevan ’virallisluonteisen totuuden’ hentouden (tänään murhan 56. vuosipäivänä).
Yksi totuuteen pyrkivistä on Paul Craig Roberts, jonka kirjoitukseen 24.9.2019 viittaan (https://www.paulcraigroberts.org/2019/09/24/the-coverup-of-president-john-f-kennedys-assassination-is-wearing-thin/).
Viittaan myös dokumenttiin “summarizing the powerful evidence that the Warren Commission Report on the assassination of President John F. Kennedy is a cover-up”. https://www.youtube.com/watch?v=W-l23ec-4mc
Tapio Kuosma 22.11.2019 at 14:41
Tapiolle tiedoksi, artikkelikuvan yläpuolella oleva alaotsikko on toimituksen käsialaa ja ilmoittaudun syylliseksi. Alaotsikon perässä on kysymysmerkki. Suoranaista pohdiskelua tästä ei ole artikkelissa mutta teksti johdattaa kysymyksen esittämiseen.
Kiitos, Timo. Hiukan noin arvelinkin. Varsin luontevasti syntynyt kysymys, ja käytin kommenttia, koska kysymys on ollut juuri viime päivinä HBL:ssäkin esillä.
#
Mannerheimin arvioita Hitleristä ja Stalinista :
”Meilläkin täällä Pohjolassa on täysi syy alkaa tuntea levottomuutta. Euroopan kansat pyritään yksinkertaisesti muuttamaan valkoisiksi neekereiksi, joiden on palveltava Kolmatta valtakuntaa. Voiko kuvitella mitään halveksittavampaa kun valtionpäämies, joka matkustaa Berliiniin ja yöllisen keskustelun jälkeen luovuttaa muille maan ja kansan, joiden ensimmäinen palvelija hän on, tai kansakunta, joka ampumatta laukaustakaan – edes mainittua roistoa kohti – alistuu moiseen päätökseen. Maailmansodasta lähtien olen halveksinut tšekkejä, (…). Olemme valittaneet venäläisten täällä harjoittamaa sortoa ja suuttuneet siitä, mutta sehän oli vain lasten leikkiä verrattuna Adolphukseen, hänen obertšekistiinsä Himmleriin ja tämän lempeisiin kätyreihin. Maailmanloppu tässä on edessä.”
(lähde: Mannerheimin kirje sisarelleen Eva Sparrelle ”päiväämätön [todennäk. 12.3.1939]” teoksessa: Mannerheim : kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta. Valikoinut Stig Jägerskiöld. Ruotsin- ja ranskankielisistä alkuperäiskirjeistä suomentanut Aili Palmén. Otava. Keuruu 1983, s. 284 – 285)
”Puola parka, on vaikeata uskoa mahdolliseksi, että tuo ritarillinen ja urhoollinen kansakunta on jälleen kerran jaettu, ja keiden kesken – Stalinin Venäjän ja Hitlerin Kolmannen valtakunnan! Se merkitsee tuhoutumista kahden pirullisen kiduttajan käsissä, sillä mitään inhimillistä on turhaa etsiä kummastakaan näistä tyranneista. Ja kuka on vuorossa seuraavana, (…)?”
(lähde: Mannerheimin kirje Eva Sparrelle, ”päiväys: Helsinki, IX. 39.” teoksessa: Mannerheim : kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta, s. 295 – 296)
”Kohtaan yksi en tiedä absoluuttisen varmaa vastausta. Sen vuoksi turvaudun yhteen ’asianosaiseen’, C. G. Mannerheimiin.”
Varmaa vastausta ei kai kukaan voi antaa. Mutta viisaasti toimimisen voi päättää jo etukäteen jos on viisautta.
Sitä vaan nyt ei ollut kuin muutamilla joita ei kuunneltu. Tyhmyys jyräsi kuten tänäänkin.
Todella hieno, tosin karuudessaan surua herättävä kommentointi teksti. Oltakoon Mannerheimin uran eri vaiheista mitä mieltä tahansa, muun muassa hän tosiaan yritti kaikin keinoin herättää päättävää tahoa ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Häntä muistaakseni kutsuttiin vähätellen Ryssänsoturiksi.
Osa johtavista päättäjistämme kantoi vastuuta sodan sytyttyä, näillä tiedoin vaikuttaa, että osa ei. Miksi? Siinäpä kysymys johon olisi hienoa löytää vastaus?
Minä olen kasvanut Suomessa, jonka periaatteisiin ja ylpeyden aiheeseen on kuulunut rehellisyys ja vastuullisuus. Olen varmasti ymmärtänyt jossain kohdin väärin? Se taisikin olla vain slogan?
On kiistämätönä, että Erkko oli mahtpontinen, itseään täynnä oleva typerys ja megalomaanikko.
Emme jää kaipaamaan häntä, emmekä Erkon suvun aikaa maassamme, sillä ei pojasta polvi juuri parantunut (Aatos).
Valitettava tosasia on, että Otto Wille Kuusisen ”hallitukselle” oli Stalinin suunnitelmissa varattu rooli, ja sunnitelmat valloitetulle Suomelle oli olemassa.
Toinen Cajanderin hallituksen virhe oli (siis Erkon ulkoministeriksi pääsemisen jälkeen), ettei se ottanut NL:n suurlähetystön Jartsevin roolia Kremlin viestintuojana riittävän vakavasti.
Jälkikäteen ajateltuna Göringin neuvoa olisi pitänyt kokeilla, tai ainakin Stalinin viimeistä tarjousta.
Mutta se on jälkiviisautta se.
Monet silloin asioita ajattelevat sanoivat 1940, että ”tuo oli Erkon sota, jota Cajander rummutti esiin!” Tähän ajatuksen löytyy jopa nykyään tutkijatohtoreitakin mukaan.
Ei Mannerheim, Tanner, tai muutkaan 1941 alkavaa Jatkosotaa vastustaneet. Ryti oli siitä mielissään jopa suorassa radiopuheessaan kesäkuussa 29. päivä. Aseveljeys Hitleriin tunnettiin kansallisvelvoitteena. Kyllä lehdistö, suojeluskunnat, Lotta ja muut Suur-Suomijärjestöt olivat kansan villineet ajatukseen, että ”nyt mennään ja näytetään!” Hieman samaa, kuin nyt on NATO asiassa kiima saatu liukkaaksi. Yhä useammat heittävät ajatukset ”ottaa Viipuri ja Karjala takaisin”. Se ei eroa 1939 mielialasta yhtään.
YLE TV näyttää päivästä päivään 1930- luvun ”Suur-Suomi, suojeluskunta ja Ryssänviha elokuvia”. Ainutkaan ei niissä näe vihaa venäläisyyttä vastaan, tai rasismia kansanryhmää kohtaan. Koomikot pyytelee anteeksi jo mennisyyttään. Mikä kansakunta? Mikä moraalisus meillä onkaan, kun vanhuksemme kuolevat lääkkeiden ja hoidon puutteesen? Samalla hallitus löysi 68 miljoonaa maahan tulleille marraskuussa lisäbudjettia ylläpitoon.
Sano muuta. Itsekin olen ihmetellyt miksi noita vanhoja sankarillisia sotatarinoita nyt päivitetään ja hehkutetaan (erityisesti ilta-sanomissa, oikeiston äänitorvessa), vaikka niissä kysymys on taistelusta isänmaan puolesta joka nyt on myyty pilkkahintaan nwo-mafialle.
Mitään todellista yhteyttä niillä ei ole maamme nykytilaan. Kyse tuntuisi olevan YLEn ja v-median ’vierottavasta propagandasta’ ja kansan huijaamisesta tai jopa kiihottamisesta jotta totuus eu-(v)ankeudesta unohtuisi.
Tietenkin suurSuoni ajatus kummittelee nato-elittimme päässä ja en epäile jos kulissien takana olisi jo sovittu että lännelle voitokkaan suursodan syttyessä saamme takaisin nuo oman tyhmyytemme takia menettämämme alueet ja siihen taitaa tuo nato-eliitti olla hurahtanut. Jossain oli tulevaisuuden ’nwo-kartta’ Euroopasta ja siinä itärajamme Venäjää vastaan oli sen mukaisesti piirretty.
Veikko Vennamo, Karjalan poikia Laatokan rannalta, oli suuri Kekkosen vihaaja koska K rakensi rauhaa NL:n kanssa ja V perusti jopa oman puolueen joka ei sulattanut sodan tulosta ja Karjalan menetystä. Soini, sionistien miehiä jolle V oli idoli sitten jatkoi vihan ylläpitoa ja propagandaa itään päin.
Nyt näyttää että syy miksi Persut, sionisteja tukevan ja venäjävihaa ruokkivan Oikeamedian lempilapset, tukevat eu- ja nato-politiikkaa varmaankin perustuu tähän historiaan ?
Kummallista ja outoa on että puolue sitä tukee vaikka juuri tuon politiikan tuloksena syntyvät Persujen vastustamat pakolaisaallot ja Euroopan ’kalergisoiminen’. Jokainen voi vetää siitä omat johtopäätöksensä.
Sauli on nyt yhtä hukassa kuin Erkko talvisodan alla ja etsii kaikennäköisiä visioita Suomen pönkittämiseksi ja olisiko niitä uskovia jotka meren takana on jo jakaneet Venäjän osiin.
Artikkeli vahvistaa jo aiemmin ja jo ennen talvisotaakin neuvotteluista tihkuneita tietoja suomalaisten päättäjien harhasta että Suomi on sotilaallinen voima jonka ei tarvitse tehdä mitään myönnytyksiä NLlle. NL kyllä yritti saada suomalaisia samalle aaltopituudelle kiristyneestä Euroopan tilanteesta mutta näyttää, että Erkolla ja Niukkasella ei ollut mitään järkevää ajatusta asiasta ja epäilyttää että heillä oli paha alkoholiongelma ja tai joku muu aivotoimintaa heikentävä syy.
Ministetien ongelman sotavoimat hoiteli joten kuten NLn kanssa mutta siitä tuli kyllä kohtuuttomia tappioita sekä ihmishengissä ja alue- että materiaalipuolella ja luulisi vastuuministereitä lopputulos ottaneen päähän mutta pullosta löytyi varmasti siihen apua. Mielenkiintoinen on myös ministeri Erkon kieltäytyminen elintärkeistä neuvotteluista ja lähetti sensijaan alemman tason valtuuskunnan niihin, oliko se juopon ylimielisyyttä vai poliittista pelkuruutta johon liittyi myös naapurimaiden liiallinen huomionottaminen ja kuuntelu. NL odotti vain pientä merkkiä Suomelta myönteiseen yhteiseen turvallisuus poliittiseen näkemymseen mutta sitä ei sitten koskaan näkynyt.
Nyt on taas sama tilanne tavallaan kuin ennen talvisotaa ja Suomessa poliittisen johdon ylintä tasoa myöten russofobiaa ja Venäjän uhkaa tuntuu olevan joka paikassa ja on tehty salaisia sopimuksia NATOn ja vielä erikseen NATOmaiden kanssa ja poliittinen eliitti luulee että sillä russofobia ja Venäjän uhka ja pelko häviää. Valitettavasti tilanne nyt on sama kuin talvisodan alla vaikka Suomi olisisikin NATOn jäsen niin sodan uhatessa NATO maiden 5.artiklan mukainen apu on valinnaista ja vapaaehtoista ja vaikka Suomen johto on nöyrin NATOn ja EUn alamainen niin avunantajia on harvassa jos ollenkaan. Onneksi Suomen itänaapuri ei nyt uhkaa Suomea ja se on hyvä asia kun Suomen herrat ei ole muuttuneet miksikään mitä ne oli ennen talvisotaa.
Vakava asia, mutta tuo alkoholiongelma epäily kyllä sai nauramaan😄 Tiedä vaikka näin olisikin?!
Tähän päivään. Minä, ja somekommenteissa joskus joku muukin, on vaatinut päättäjillemme psykologisten testien teettämistä! Työssä kuin työssä hakijaa syynätään ammatinvalintatilanteessa tarkasti. Ei kansamme edustajia?!? Syytä olisi.
Erkko eli omissa kuvitelmissaan ja muut poliitikot miettivät kenen puolelle kallistua. Kuka voittaa sodan, oli tärkein määrääjä politiikassa eikä Suomen kansan turvallisuus. Olisipa Mannerheimilla ollut rohkeutta kaapata valta 1939 marraskuun neuvotteluiden aikana. Hänhän sen jo tavallaan tekikin osaksi, kun järjesti yleisen liikellekannallepanon kertausharjoitusten nimellä.
Tärkeintä Erkkojen toimintaa tutkittaessa on esittää kysymys MIKSI? Miksi Erkko vei Suomen sotaan, ja siihen ei saa vastausta muualta kun tämän suvun taustoja ja kytköksiä tutkimalla. Seuraavat otteet olen poiminut mielenkiintoisesta blokista, joka tuo uuden näkökulman ”Erkon sotaan”… blokin oli kirjoittanut nim. ”Admin.”
”VAI ERKON VAIMON SOTA
Viktor Vladimirovin kirjassa on mielenkiintoinen viittaus Erkon taustoihin: ”Erkkoa luonnehtiessaan Wuolijoki totesi hänen olevan vaimonsa voimakkaan vaikutuksen alainen. Erkon vaimo oli taas aikoinaan Englantiin asettuneiden ja neuvostovallan vastaiseen taisteluun aktiviisesti osallistuneiden venäläisten valkoemigranttien pahimpia edustajia. Vaimon vaikutus Erkkoon ilmeneni muun muassa siinä, että useiden vuosien ajan Erkko karttoi visusti Neuvostoliiton lähetystöä ja että Helsingin Sanomien päätoimittajana hän muutti tämän sanomalehden Neuvostoliitolle vihamieliseksi.”
”Yhtä kaikki, olkoon talvisota Erkon sota tai Erkon vaimon sota, tai jotain muuta, se oli sota, joka olisi hyvin voitu välttää. Tietysti suurin roisto oli Stalin, ja jossain taustalla oli toinen suuri roisto Hitler, mutta suomalaisten toiminta tilanteessa oli käsittämättömän naivia ja typerää.”
****
Se on selvää, että kaikkien avainpelaajien polku valtion nimestä riippumatta, johtaa samaan NWO lähteeseen, heistä jokainen palvelee samaa isäntää. Juuri sen vuoksi yritin löytää tietoa Eljas Erkon Vaimosta, NL vastaisesta aktivistista Eugenia Violet Sutcliffe’sta, mutta tuloksetta…. ja sekin kertoo meille jotakin. Selvää tässä on kuitenkin se, että suomalaiset poliitikot ovat pelänneet, ja pelkäävät vieläkin Erkkojen mafiaa, eli ulkomaiset kytkökset ovat tässäkin se ”pelote”, missä tämän suvun valta lepää.
Nuo Britannian sionistit olivat varmaan trotskilaisia? mikä selittäisi sen ettei Erkko hyväksynyt Stalinin tarjoamaa rauhaa ja yritystä estää talvisota
Stalin ei ollut maan kommunistisen puolueen sionistien suosiossa. Hän ei ollut ’trotskilainen internationalisti’ vaan pyrki toteuttamaan kommunismia ensisijaisesti ensin omassa maassaan kun sionistien intresseissä oli alun alkaen globaali kommunismi. — ”Stalin nosti esiin ensimmäistä kertaa kysymyksen sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa ja taisteli sen puolesta… Yrityksissään saavuttaa vallankumouksellinen puhtaus hänellä ei riittänyt luottamusta häntä ympäröiviin ihmisiin. Toisaalta on vaikea sanoa hänen olleen väärässä: vain Molotov oli osoittanut olleensa paikkansa ansaitseva kumppani. Joka tapauksessa Stalinin persoona on historiallinen ja häpäisemätön. Todellisuudessa Stalin oli esimerkillinen vallankumouksellinen.”
Trotskilaiset kumoukselliset joutuivatkin Stalinin kovan kohtelun kouriin ja moni heistä tapettiin puolueen sisäisessä taistelussa maalle vaarallisina kun Stalin ei halunnut antaa maataan heidän käsiin. Ja lopulta myös Trotsky joutui pakenemaan Stalinin vainoa Meksikoon jossa Stalinin iskuryhmä kävi hänet tappamassa.
”… toisaalta on myös totta että trotskilaiset ja muut pseudovasemmistolaiset hylkäsivät Leninin politiikan ja haluaisivat sosialististen valtioiden käyttäytyvän kapitalistien tavalla ja sotkea koko maailman sotaan.
Johtopäätös
Trotski kannattajineen liittyi porvariston kätyreiksi, mensevikeiksi, taistelussa jossa he pyrkivät vakuuttamaan työläiset, talonpojat ja kommunistit siitä että sosialismin rakentaminen Neuvostoliitossa olisi mahdotonta. He yrittivät heikentää työläisten itsevarmuutta leninismin-vastaisella kannallaan. Trotskilaisuus näytteli vastavallankumouksellista roolia, verhoutuen pseudovasemmistolaiseen retoriikkaan. Tappiomielialan lietsominen oli trotskilaisuuden oleellisin rooli Neuvostoliittoon nähden.”
https://soihtu.wordpress.com/2014/07/02/trotskin-kumoustoiminta-neuvostoliiton-kommunistista-puoluetta-vastaan/
https://soihtu.wordpress.com/2013/12/02/marxismi-leninismi-vai-trotskilaisuus/
https://soihtu.wordpress.com/2012/03/29/lenin-trotskista/
https://soihtu.wordpress.com/category/trotski/
https://www.vastarinta.com/aatos-erkon-juutalaisuus-vahvistettiin-magneettimedia-oikeudenkaynnissa/
Eljas Erkon vaimo Eugenia Violet Sutcliffe oli juutalainen. Siis juutalainen äiti Aatokselle, kun kasvatti Aatoksen, niin hänestä tuli juutalainen, rotunsa tapojen mukaan. Sen Aatos sitä peitteli kovin ja siitä ei saanut puhua mitään, vahvisti asian. aatos Erkko oli Murdochin, Wallenbergin ja Kissingerin tavattoman läheinen kaveri. Tämä massamurhaaja Kissinger, kävi kolmasti Erkon luona privaattivierailuilla, vaihtamassa vapaamuurarien salatiedot ja suunnitelmat. Onko Aatos Erkon jäänteet juutalaisella hautausmaalla, vai ilmassa tuhkana?
”Jos jonkun henkilötietojen lopussa esiintyy sellaisia mystisiä nimiä ja kirjainsarjoja kuin CSIS, Trilateral Comission eli TC, Brookings, CFR, Bil, RIIA, ja koko joukko muita, niin voi olla varma siitä, että asianomainen kuuluu sellaiseen maailman eliittiin, jolla on enemmän vaikutusvaltaa kuin millään muodollisella valtiollisella hierarkiaan kuuluvalla koneistolla. Niiden puitteissa vilahtelee paljon samoja nimiä, Henry Kissinger, Ropert McNamara, Donald Rumsfeld, Nelson ja David Rockefeller, lordi Carrington, Rupert Murdoch, Bill Clinton, Giovanni Agnelli, Helmut Kohl, Paul A.Volcker, Zbigniew Brzezinski, Dean Rush, Willy Brandt, Mihail Gorbatsov…Kuten myös Aatos Erkko…”
Varsin kuvaavasti ja paljastavasti Karen toteaa, että Erkko ”poimittiin” ja ”pääsi” yllä kuvatun kulissien takaisen ja aatteeltaan vasemmistoliberaalin globalistisen rahaeliitin sisäpiirien jäsenyyteen.
Näillä on omat suljetut ja kulissien takaiset piirinsä ja nämä haluavat ohjata ihmiskuntaa ja sen kulttuureita kaikilla tasoilla kohti sellaista teknokraattista ja teknofuturistisen ”vihreää” tulevaisuusnäkyä, joka edellyttää avointen rajojen ja historiallishengellisistä juuristaan irti revittyjen ja siten helpommin hallittavissa olevien yksilömassojen maailmaa ja jota hallitse keskitetysti tämän rahaeliitin edustajista koostuva maailmanhallitus.
https://www.pirkanblogit.fi/2019/tuulijoki25kamp/aatos-erkko-george-soros-ja-kumppanit/
Meidän sotamme ovat yhteydessä sionistien ja USAn politiikkaan jota tämäkin Kennedy’en murhista kertova artikkeli tukee
The Umbrella Man, the Sins of the Father, and the Kennedy Curse
LAURENT GUYÉNOT
In the Zionists’ view, JFK’s anti-Israel policies (discreet or secret) were part of a more general “Kennedy problem” that went back to his father’s attempt to prevent WWII by supporting Chamberlain’s appeasement with Hitler rather than Churchill’s appeasement with Stalin.
According to German documents declassified in 1949, the German Ambassador in London, Herbert von Dirksen, after meeting U.S. ambassador Joseph P. Kennedy in 1938, wrote that he “understood our Jewish policy completely,” and was “Germany’s best friend” in London.[3]
When Roosevelt entered the war, Joseph Kennedy resigned, and later complained privately that, “the Jews have won the war.”[4]
According to biographer David Nasaw, Joseph was not an anti-Semite in the racial sense, but rather someone who believed in a Jewish conspiracy to push the United States into an unnecessary war with Germany (Nasaw insists he was mistaken, because “Jewish influence on American foreign influence was negligible, its influence on the State Department nonexistent”).[5]
http://www.unz.com/article/the-umbrella-man-the-sins-of-the-father-and-the-kennedy-curse/
Erkon vaimoltaan saama venäjäkauna johti talvisotaan sotaan joka on noloa silloiselle suomen hallitukselle ja suomessa on nyt sama tilanne vaikka ei vaimon toimesta vaan natoistuneen hallinnon toimesta että venäjän kanssa ei taaskaan tule sopimusta. Jos tästä opitaan jotain niin sen että ääriaineksia ei pidä päästää vastuupaikoille.
Antti on kyllä rohkeampi kuin Erkko aikanaan ja aikoo matkustaa Moskovaan lähiaikoina.
Visegrád-maat juhlivat vapautumista kommunistisen diktatuurin ikeestä,
https://www.kansalainen.fi/visegrad-maat-juhlivat-vapautumista-kommunistisen-diktatuurin-ikeesta/
Tämänkin sivuston kommentoijissa on myös niitä, jotka nostalgisella kaiholla ajattelevat niitä aikoja, kun itäisessä naapurimaassamme oli vallankahvassa Suuri Johtaja, Isä Aurinkoinen, jota siellä taas on ruvettu propagandalla nostamaan entiseen arvoonsa. Tuota sokeaa ihailua ei näytä yhtään himmentävän ko. herran toimesta lahdatut kymmenet miljoonat venäläiset, mm.
Stalin kyllä vainosi vastustajiaan joita oli paljon mutta emme tiedä varmuudella kuinka paljon on lahdattu. Puhut kymmenistä miljoonista vähän samaan tyyliin liioitellen kuin sionistit holokaustin uhreista.
Pitää muistaa että v-muurareiden ja sionistien mediapropaganda on pitänyt asiasta huolen kun luvuista puhutaan, aivan kuten juutalaisiin kohdistuneista pogromeista on voitu osoittaa että ne olivat pääosin tekaistua tai vahvasti liioiteltua tarinaa.
Katsaus Venäjän juutalaisten pogromeihin osa 1
https://www.magneettimedia.com/katsaus-1800-luvun-venajan-juutalaisten-pogromeihin-osa-1/
Suosittelen sinulle seuraavassa artikkelissa mainittua kirjaa:
”Jüri Linas Under Skorpionens Tecken Sveriges viktigaste historiebok”,
http://whitetv.se/en/historiefoerfalskning/33-historiefoerfalskning/738-jueri-linas-under-skorpionens-tecken-sveriges-viktigaste-historiebok.html
Se olisi vähintään yhtä suurella syyllä myös Suomen tärkein historiankirja ja varsinkin em. nostalgista kaihoa poteville!
Kovin on yksipuolista tuo sinun suosittelusi, aina vain tuota samaa.
Ei yksi pääsky kesää tee.
Juuri näin!
Vastaus totuudenetsijän kommenttiin!
Komppaan totuudenetsijän kommenttia. Yksipuolisia on usein Truth-hunterin valeoppositiosta poimitut näkemykset… tiedoksi vaan se, että TOTUUS EI MUUTU, se on ”aina vaan tuota samaa.”
Olen saanut sen kuvan sinusta että sinulle kaikki oppositio on pelkkää valeoppositiota ja että julistat vain tuota samaa pakonomaisesti.
Totuudenetsijä 23.11.2019 at 21:16
Tuohon voisi todeta että kommareita on maassa ollut, yhä on ja tulee olemaankin. Mitä kummallista siinä on? Ja nyt maa vilisee anti-kommareita, jotka idealisoivat sokeasti ’rapakon takaista’ fasismia vaikka se ei kestä päivänvaloa sen enempää, ehkä jopa huonommin. Eikä turhaan puhuta Eurostoliitosta.
Sitäpaitsi Stalinin vallankumouksellinen tapa toteuttaa kommunismia on menneen talven lumia ja korvattu sosialismilla jossa eliitin etu ei yksin sanele sitä mitä tapahtuu.
Kannattaisiko vapauttaa tuo kommunismivihaan sitoutunut energia ajankohtaisiin asioihin ja alkaa nähdä metsä puilta. Alkaa tuntua että nyt vain leimakirves heiluu.
http://www.unz.com/chopkins/reclaiming-your-inner-fascist/
Totuudenetsijä 23.11.2019 at 21:16
Ne ihmiset, joilla saattaisi olla eläviä muistoja Stalinista tai hänen ajastaan ovat jo sata vuotta vanhoja. Jos tiedät sellaisia olevan kommentoijien joukossa, kerro ihmeessä. Toimitus olisi kovasti kiinnostunut tietämään.
Itse olin Stalinin kuollessa kansakoulussa ekaluokalla enkä suoraan sanottuna muista hänestä mitään. TV tuli meille vasta 60-luvulla, joten sitäkään kautta ei päässyt tutustumaan.
Tällä sivustolla on ollut kommentoijia, joiden kommunismi paistaa läpi. Jos nimiä mainitsen, niin syytetään henkilökohtaisesta panettelusta. Eräs erittäin räikeäkin kommunisti oli ehkä vuoden tai pari mukana kommentoimassa tämän sivuston alkuaikoina, mutta ilmeisesti ei enää ole ollut mukana edes eri nimimerkillä pitkiin aikoihin.
En ole puhunut mistään eläviä muistoja omaavista Stalinin ihailijoista.
Nostalgisia pilvilinnoja kommunismin ”onnelasta” voi mielessään rakennella myös, jos on pienestä pitäen pesunkestävästi aivopesty kommunistipropagandalla, on saanut sen ”äidin maidossa”.
Neuvostoliitto ajettiin alas vasta 1991. En muista tarkalleen, mutta suunnilleen vuodet 1970-1991 olivat kulta-aikaa fanaattisimmille Neuvostoliittoa ja neuvostokommunismia ihaileville taistolaiskommunisteille, jotka kävivät hakemassa Moskovasta ”korkeampaa kommunismin oppia” ja saivat sieltä huomattavaa taloudellista tukea sen levittämiseen Suomessa: ”Neuvostorahoilla tuotettiin vasemmistolainen toimittajakunta Suomeenkin”, https://vapaasana.net/2011/08/28/neuvostorahoilla-tuotettiin-vasemmistolainen-toimittajakunta-suomeenkin/
Näkyvimpiä räyhääjiä ja kommunistipropagandan suoltajia olivat taistolaiset teatteri-, musiikki- ja opiskelijaradikaalit.
Varmasti tuhansisssa ellei kymmenissä tuhansissa taistolaisperheissä lapset kasvatetettiin pienestä pitäen ihailemaan suurta johtajaa, esikuvallista toveri Stalinia; jos tämän toimesta lahdatuista venäläisistä ylipäänsä mainittiin, niin ne olivat varmasti kaikki Neuvostoliiton kommunistista ”onnelaa” uhkaavia ”kansanvihollisia”, jotka kuuluikin eliminoida.
Suosittelen myös sinulle em. Jüri Linan kirjaa. Muistaakseni se on käännetty myös englannisksi.
Taas tätä kommarien ikuista paskanjauhantaa talvi-ja jatkosodasta!
Suomi ei olisi millään voinut estää tulevaa sotaa, jonka ryssä oli suunnitellut jo kauan ennen mitään neuvotteluja. Ryssän oli tarkoitus hyökätä Eurooppaan viimeistään vuoden – 42 aikana maailman suurimmalla hyökkäysarmeijalla, suunnitelma-Grozan mukaisesti.
Tuskinpa oli tarkoitus hyökätä -42 koska kun -39 yrittivät kaikin keinoin saada suomalaiset ymmärtämään Euroopan tuleva kehitys mutta Erkon venäjäkauna esti rauhanomaisen ratkaisun löytymisen Stalinin vainoharhoihin. Stalinia kiinnosti saada selville miten Suomalaisten puolelta suhtaudutaan saksalaisten tulevaan hyökkäykseen Nloon Suomen kautta ja kun selvyyttä sen estämiseen ei saatu niin NL teki oman liikkeen.
Höpö, höpö!
Neuvostoliitolla oli jo kesäkuussa – 39 maailmansuurin hyökkäysarmeija, ei sitä oltu rakennettu puolustamista varten!
Baltia, Suomi ja myöhemmin muu Eurooppa, tämä oli tarkoitus…
Holmes. Totta on, että suursota oli etukäteen suunniteltu ja sitä ajettiin kuin käärmettä pyssyyn. Hyvä on kuitenkin ymmärtää se, että Neukkula oli tässäkin järkyttävässä joukkomurhassa samanlainen pelinappula, niin kuin muutkin valtiot.
Niin … tilastoihin ja viralliseen tietoon ja massoille manipuloituun tietoon on sellainenkin tieto juutalaisten kansainvälisestä almanakasta, jota julkaisee heidän maaliman kongressinsa.
”The 1940 edition listed the world’s Jewish population at 15,319,359. By the 1949 edition, deniers assert, that figure is listed as 15,713,638.”
Tuon tiedon pystyy googlaamaan aitojen sivujen valokuvakopioista. Itse 1949 almanakka on eräs Amerikan ja tavallaan maailmankin halutuin antikvaarinen teos. Tuon kömmähdyksen, eli aidon tiedon jälkeen allakka kerättiin kiireellä hävitettäväksi. Allakan tieto siis paljastaa, että 9 vuodessa juutalaisvästö lisääntyi lähes tiedetyn väestökasvun, 400 000 yksilön verran. Miten se 6 000 000 tapettua saadaan sinne sopimaan ilman valetta? En epäile, etteikö heitä tapettu kaasukammioissa, mutta se lopputotuus … on mitä?
Vielä pikku uutinen ajasta ja tiedoista. Josef Göbbels, Berliinin gauleiter, jouluna 1942 oli Hitlerin vieraana. Yhtenä joululahjana hän toi tiedon. ”Mein Führer! Ich erkläre Berlin zur jüdischen Freizone!” Siis juutalaisvapaa alue! Kuitenkin 1945 kesäkuussa sieltä voittajien ruokakupongeillekin löytyi heti 3 000 juutalaista! Syksymmällä hiililämmityksen saantijonossa oli 4 300 juutalaista! On siis puhe vain tuhotusta Berliinistä. Samaan aikaan väitetään 8 600 juutalaista muuttaneen Saksasta kesäkuusta 1945 kesäkuuhun 1946 USA:han.
”Sionistien valta länsimaissa pohjautuu holokaustimyyttiin. Revisionisteja vastaan hyökätään väkivalloin ja tuomioistuimessa, koska heitä ei uskalleta haastaa historiallisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa.”
Robert Faurisson
”Venäjän vallanneet johtavat bolševikit eivät olleet venäläisiä. He vihasivat venäläisiä. He vihasivat kristittyjä. Heitä motivoi etninen viha. He kiduttivat ja teurastivat säälimättömästi miljoonia venäläisiä. Lokakuun vallankumous ei ollut ’venäläinen vallankumous’. Se oli vieraan kansan valloitusretki Venäjällä. Lähes kukaan ei ymmärrä tätä vieläkään, mikä todistaa, että kansainvälinen valtamedia on saman heimon käsissä.”
Nobel-palkittu kirjailija Aleksandr Solženitsyn.
http://www.magneettimedia.com/holokaustin-6-miljoonan-muistopaivan-valhe/
”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”
Nicholas Kollerstrom
http://www.magneettimedia.com/juutalaisjohtaja-suomessa-ei-muistella-holokaustia-tarpeeksi/
Tässä linkissä paljon tutkittua holokausti-tietoa:
http://www.magneettimedia.com/?s=holokausti
Sionistit yrittävät tehdä holokaustista uskonnon vaikka itse toteuttavat palestiinalaisten holokaustia
Atzmon: The Left is from Jerusalem
To examine the Holodomor, the Boer War, Stalin’s crimes, Neocon global atrocities, or Israeli War Crimes alongside the Holocaust is perceived by some as the ultimate profanity as it ‘relativises’ that which ‘must’ extend beyond history and reason, namely ‘The Holocaust.’
The great Israeli thinker Yeshayahu Leibowitz noticed as early as the 1970s that the Holocaust was morphing from an event in history into a dogmatic religion
A decade later in 1987, Israeli philosopher Adi Ophir expanded on this shift in Jewish consciousness and identification.
In his paper On Sanctifying the Holocaust: An Anti-Theological Treatise, Ophir admitted that “a religious consciousness built around the Holocaust may become the central aspect of a new religion.”
Ophir listed the four commandments of the new religion:
1. “Thou shalt have no other holocaust.”
2. “Thou shalt not make unto thee any graven image or likeness.”
3. “Thou shalt not take the name in vain.”
4. “Remember the day of the Holocaust to keep it holy, in memory of the destruction of the Jews of Europe.”
Ophir’s commandments illuminate these two Judeo Centric core elements of the Holocaust religion. The primacy of Jewish Suffering (1, 2 and 4) and strict lingual restrictions (1,2 &3).
If Athens is the birthplace of philosophy and Jerusalem is the home for Torah and Mitzvoth, then Athens teaches us how to think while Jerusalem produces a set of directives as, for example, what ‘not to say.’ The Left’s call that was born of an Athenian instinct that was both dialectical and universal has generally been reduced into a Jerusalemite set of ‘commandments’ that are totally removed from truthfulness, authenticity or human nature.
Truth is from Athens but the Left is from Jerusalem.
https://gilad.online/writings/2019/11/24/the-left-is-from-jerusalem
Epäilemättä Talvisota olisi voitu välttää suostumalla NL:n aluevaatimuksiin ja alueiden vaihtoon. Mannerheim ja muutkin ymmärsivät naapurimaan turvallisuustarpeet, vaikka edelleen meinanderit ym. höpöttävät vain etupiireistä. Kehitys Euroopassa (Saksa ja sen varustaumininen ym.) olivat aktualisoineet turvallisuuskysymyksen, ja tässä mielessä neuvostojohto toimi järkevästi. Sen sijaan ns. Jatkosotaan (yhtä kummallinen käsite kuin puolustusvoitto, jota ei muualla tunneta) joutumista se ei olisi estänyt. Olimme siinä vaiheessa natsi-Saksan etupiiriä, ja revanssihenki suur-Suomi aatteineen oli muhinut vahvana jo Tarton ”häpeärauhasta” lähtien. Suomessa oltiin muutenkin kallellaan Saksan suuntaan, vaikka esim. Rytiä ja Mannerheimia pidetään länteen suuntautuneina.
Suomen suhtautuminen Neuvosto-Venäjään ja myöhemmin Neuostoliittoon oli alusta lähtien jyrkkä, vaikka lähteiden (Stalinin varjo Suomen yllä ym.) neuvostojohto pyrki käsittelemään vastapuolta korrektisti ja tasavertaisesti. Tämä jäykkä linja ei pidemmän päälle toiminut kun tilanne muuttui Talvisodan alla. Kun NL lisäsi painetta ensin irtisanomalla hyökkäämättömyyssopimuksen ja sitten järjestämällä ns. Mainilan laukaukset, olisi viimeistään tässä vaiheessa pitänyt herätä, varsinkin, kun tätä yritettiin myös muilta tahoilta. Oli selvää tilannetajun puutetta, tuudittautumista ”laillisuusperiaatteeseen” ja taitamattomuutta, vaikka piti olla selvää, että NL:sta oli tullut sotilaallinen voimatekijä.
Koska NL:n luoteisosan (Leningradin) turvallisuus oli ensisijainen ponnin aluevaatimuksille, koko Suomen haltuunotto tuskin oli alun perin tavoitteena, vaikka suunnitelmat tällekin tietenkin olivat, sitähän varten sotilaat ovat. Kun sitten konfliktiin jouduttiin eikä Suomea pidetty kummoisenakaan vastustajana, sodalla ja sen uhrauksilla oli saatavissa enemmän kuin aivan välttämättömäksi koettu. Nyt puolestaan neuvostojohto arvioi tilanteen väärin. Ukrainalaisten joukkojen heittäminen pohjoisen pakkasiin ja synkkin metsiin katkaisemaan Suomen lienee virheistä pahin. Mikäli vääntöä olisi jatkettu, NL olisi epäilemättä edennyt pitemmälle kuin mitä tapahtui, mutta mm. sitkeän vastarinnan takia tyytyi lähes alkuperäisiin vaatimuksiina (ryyditettynä mm. Viipurilla, osalla Kuusamoa ja Petsamoa).
Suomen ja nykyisen Venäjän raja kulkee historiallisesti (ja muutenkin) suurin piirtein siellä, mihin se ”kuuluukin” (riittävän kaukana Pietarin metropolista), vaikka hienon Viipurin (josta isänpuolen sukuni on lähtöisin mutta jota ei enää ole) olisi suonut jäävän rajan tälle puolen. Petsamon strateginen merkitys suurvalloille oli taas niin suuri, että siitä luopumistakin mietittiin maailmansodan alla; kaivosyrityksetkin olivat ulkomaalaisia.
Nykyinen raja on lähellä Ruotsin ja Venäjän sopimaa rajaa 1700-luvun alussa (Pietari Suuren raja), jolloin Ruotsi menetti Laatokan Karjalan Viipureineen. Autonomian aikana tämä alue liitettiin ”takaisin” Suomen suuriruhtinaskuntaan (mikä on verrattavissa Krimin liittämiseen Ukrainan neuvostotasavaltaan sillä erotuksella, että maamme kehitykselle ”vanhan Suomen” liittämisellä oli todellista merkitystä). Tämä raja oli sitten pohjana rauhanneuvotteluille Neuvosto-Venäjän kanssa, joka ei katsonut olleensa sodassa Suomen kanssa (Suomi taisi voittaa väännön ja sai pitää ”sotasaaliinsa”). Neuvostovalta oli heikkouden tilassa ja sopimukseen piti päästä nopeasti. Niinpä raja jäi aivan Pietarin porteille. Ilmeisesti tätä ei myöskään pidetty turvallisuuusuhkana, olihan Saksa kokenut romahduksen ja muut ulkovallat hyväksyneet de facto neuvostovallan. Uudelleenarvio tehtiin, kun Saksa aloitti varustautumisen ja laajentumispolitiikkansa.
Lopuksi pari sanaa ”Venäjän uhasta”, tuosta rapakon takaa masinoidusta kampanjasta (USA ”tarvitsee” aina ulkoisen uhan, joksi käy vaikka marsilaiset, ja NL:n ”perillisenä” Venäjä on tähän tarkoitukseen erittäin sopiva vanhoine pohjineen).
Pidän Venäjää turvallisuusuhkana siinä tapauksessa, että siitä paisuu samantapainen taloudellis-sotilaallinen suur- tai maailmanvalta kuin nykyinen, ainoa supervalta. Venäjän kehitystä seuranneena tämä ei näytä todennäköiseltä. Todennäköisempää on, että joudumme jälleen kerran (tahtoen tai tahtomattaan) suurvaltojen välisen selkkauksen kärsijöiksi. Tämä on todellinen uhka, jolta voidaan myös välttyä, jos halutaan.
Historia osoittaa, ettei Venäjä ole koskaan hyökännyt Suomeen. Sellaista valtiota kuin Suomi-Ruotsi ei ole koskaan ollut, oli vain Ruotsin kuningaskunta, joka kävi sotia mm. Venäjän keisarikuntaa vastaan ja jossa suomalaiset olivat erinomaista tykinruokaa. Niiden seurauksena Ruotsin itäisestä maakunnasta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta. Talvisota ja ”jatkosota”puolestaan olivat sotaa Neuvostoliittoa, jonka johdossa oli eräs georgialainen teräsmies, vastaan. Vastassa eivät olleet ”venäläiset” vaan neuvostojoukot/-sotilaat, vaikka he lienevät olleet suurin etninen ryhmä. Ukrainalaisten lisäksi ei pidä unohtaa muita ”vähävenäläisiä” , joiden lisäksi rintamalla oli niin Kaukasuksen kristittyjä kuin muslimeja, Siperian alkuperäiskansojen edustajia ym. kansanryhmiä. Sanottakoon vielä, että jos NL olisi sotien jälkeen miehittänyt natsi-Saksan liittolaisen Suomen, maailma ei olisi sille korvaansa lotkauttanut.
”Seiso omilla jaloillasi äläkä luota vieraan apuun.” Mielestäni tämä onnistui paremmin ns. kylmän sodan aikana. Voi kysyä, mihin Suomen ja suomalaisten itseluottamus on kadonnut, kun jälleen olemme rähmällämme? Pystymme varmasti pitämään puolemme ulkoisia uhkia vastaan ellemme sekaannu isompien mittelöihin.
PS. Historiaa kirjoitetaan yleensä kansallisista lähtökohdista, jolloin tulkinnat ovat harvoin objektiivisia tai monipuolisesti aihetta tarkastelevia. Minulle silmiä avaava oli tieto, että vielä 1980-luvulla Suomen sisälissotaa (Civil War) käsittelevässä väitökirjassa hyväksyttin ainoastaan käsite Vapaussota. Nyt tilanne on toinen, mutta itse ongelma ei ole kadonnut mihinkään, siitä poliittisesti korrektit historian oppituoleilla istuvat pitävät huolen.
Sivumennen sanoen veljesotamme ei ansaitse vapaussodan nimitystä ellei sillä tarkoiteta valkoisen osapuolen vapautumista punaisista ja näiden syrjäyttämistä vallasta. Kummallakin puolella oli vieraita joukkoja. Mm. virolaiset sen sijaan kävivät aidon ”vapaussodan” – suomalaisten tukemana.
Kypsää tekstiä. Vaikea olla eri mieltä.
Siitä, että Suomi säästyi jatkosodassa on kiittäminen myös länsiliittoutuneita, jotka painostivat Stalinia jättämään Suomen miehittämättä! Neukkula oli sodan lopulla korviaan myöten veloissa Jenkkilälle ja Briteille, eikä Stalinilla ollut paljon vaihtoehtoja sen suhteen Saksan rintaman viedessä koko neuvostosotakoneen päävoiman.
Itse en kyllä kiittäisi sodan aloittaneita länsiliittoutuneita oikein mistään sillä hehän ajoivat vain pankkimafian ja sionistien asiaa ja tulos on se mikä nyt vallitsee meidän surkuhupaisassa materialismin ja hedonismin turmelemassa ’arvoyhteisössä’ jossa raha ratkaisee ja kommunistit koputtavat jo ovella globaalia tyranniaa luodessaan.
Saksan menestykseen johtanut kansallissosialismi ja sen voitto olisi ehkä taannut Venäjän kansallekin jotain parempaa kuin Stalin kun Rotsildin ja kasaari-sionistien valta olisi loppunut.
Pikkaisen ihmetyttää tuo väite, ettei 1980-luvulla olisi saanut käyttää, kuin vapaussotaa nimenä. Ei historian tutkimuksessa ole silloinkaan mitään ”sääntöjä”, vaan korkeintaan käytössä vakiintuneet termit. Tutkija, myös väitöskirjan tekijä itse sen valinnan tekee. Väitöskirjan ohjaaja tietysti voi kehottaa käyttämään jotain tiettyä määritelmää, mutta ei vaatia. Ei 1980-luvulla yksikään väitöskirja olisi voinut kaatua, jos termi olisi ollut vaikkapa veljessota tai sisällissota. Nekin kuitenkin olivat hyvin vakiintuneita ilmaisuja.
Kahdeksankymmentäluvulla ei enää ollut sen tyyppistä auktoriteettiä, joka olisi voinut ”ohjata” termien käyttöä. Vaikka Jutikkala edelleen taustalla vaikutti (kantaa en tiedä), niin ei hänenkään sanansa olisi niin paljon vaikuttanut.
Sisällissodan tutkimushanoli lähtenyt jo 1960-luvulla jo uusille urille ja ”tutkimusten henki” oli muuttunut ja !1960-luvulla vanhempaa tutkimusta puolustaneista, vain Yrjö Blomstedt oli roolissa, missä tämän kaltaiseen asiaan olisi voinut vaikuttaa. Tuskin kuitenkaan moiseen pyrki.
Kiinnostaisikin tietää, mistä tuo käsitys, että vain yksi nimi sallittiin on sitten peräisin. Onko takana mahdollisesti se, ettei Jussi Lappalainen teoksissaan ”Punakaartin sota 1-2”, käytä mitään nimeä.
Asiallinen kysymys, Risto, ja toivottavasti olet oikeassa, mitä ”Vapaussotaan” tulee. Tuon termin yksinomaista käyttöä ihmetteli eräs historian väitöskirjaa tekevä tuttavani 80-luvun alkupuolella. Ainoa keino varmistaa asia olisi tietenkin käydä läpi sisällissotaa käsittelevät väitöskirjat.
Ajan henki vahvasti politisoituneessa ilmapiirissä oli tuolloin vielä se, että Vapaussota oli ikään kuin virallinen, neutraali ilmaus tapahtuneesta. Muusta puhuminen saattoi olla sen kyseenalaistamista tai poliittisen värin näyttämistä. ”Vapausodan” muistoa vaalittiin vahvasti, eikä tällaista muistelua, mitä viime vuonna tapahtui, olisi voinut kuvitellakaan. Jos Vapaussota käsitettä ei suorastaan vaadittu väitöstyössä, ainakin paine siihen oli olemassa.
On hyvä muistaa, että 80-luvulla oli vielä elävien kirjoissa sisällisodan veteraaneja, joita ”piti” kunnioittaa. Luulenpa että sama ilmiö toistuu, kun viimeinen sotaveteraani on turpeen alla: aletaan puhua viime sodiasta vapaammin – myös tehdyistä virheistä, laittomuuksista, tappioista, sotarikoksista jne.
Toki Suomikin kävi vapaussotansa – se oli Talvisota, jota nyt aiheellisesti, tosin yksipuolisesti ja värittyneesti, muistellaan. Talvisodan rinnalla Hitlerin kelkkaan lähtemisestä on vaikea tehdä sankaritarinaa, ”puolustusvoittoa”.
Niitä väikkäreitä ei tietenkään paljon ole, mutta tussa yksi, jonka nimi kertoo jo käytetyn termin. ” Salkola, Marja-Leena: Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1917–1918 ennen kansalaissotaa (väitöskirja). Julkaistu 1986.” Tästä en ole varma, onko väitöskirja ”Tanskanen Aatos (1978): Venäläiset Suomen sisällissodassa vuonna 1918” ja Viljo Rasilahan käytti 1968 kansalaissota nimeä, ei tosin ole väitöskirja, mutta oli proffana 1976-89 ja vararehtorina 1984-87.
Aihehan sinänsä on ollut silloin vielä arka. Tuo käy hyvinkin ilmi siinä, ettei Lappalainen nimeä sitä ollenkaan. Kuitenkin ajatus, että olisi pitänyt käyttää jotain tiettyä todellakin tuntuu vieraalta. Olisiko sitten kuitenkin takana ollut vain jonkun suositus, juuri tuon arkuuden takia. Tietyllainen mahdollisen aiheeseen liittyvän sopivuuden takia. varman päälle pelaaminen. Oudolta sekin tuntuisi,. koska aikakauden henkeen kuului vahvasti juuri punaisen näkökulman esiin tuominen historian tutkimuksessa.
Holmes! Stalin maksoi USA:han jokaisen laitteen kullalla ja hopealla. Jopa sen 70 000 kiloa, joka makaa Atlantin pohjassa kahteen kertaan, nyt riitakysymyksenä, onko se löytäjän, USA:n, vai Venäjän. Stalin lähetti jopa kriittisimpään aikaan etukäteen polttoaineista ja kuorma-autoista kultaa Amerikkaan.
Englanti jäi USA:lle velkaa sotaleluista noin 1 700 miljoona puntaa. Melkoinen raha 1945! Sai sen anteeksi ja heille jäi myytäväksi valtava loppuun romuksi mennyt kalusto. Sitä tosin sulatettiin veturia, laivaevyjä ja muuta siviilitavaraa aina 1950- luvun loppuun saakka. Vauxhall ja Thames merkkiset autot olivat us-sotalaivojen sulatuspelliä.
Neukkula ei maksanut kokonaisvelasta takaisin edes kymmenesosaakaan!
Usa sai ”vastalainana” takaisin muilta liittoutuneilta 8 miljardin edestä tarvikkeita Brittien osuuden ollessa tästä 90%.
Hauska Stubbin maatematiikka sinulla 90 % on 10’%.
Eihän sodan aikana ollut, kuin Englanti USA:n tarvikkeiden vastaanottaja NL:n lisäksi. Theranin kokouksessa 1943 USA:n presidentti F. Roosenvelt virallisessa kokouksen keskustelujen loppuyhteenvedossaan kiitti NL:a ”materiaali- ja sotatarvikekaupan laajasta onnistumisesta Nazien lyömiseksi ja vapauden saamiseksi.”
Mitään todellista liittoutumaa Euroopan sodassa ei ollut Englanti-Neuvostoliitto poislukien. Brittien alusmaiden sotilaat olivat Englannin sotajohdon alla. Kaikki materiaali heille intialaisista, afrikkalaisten kautta australaisiin oli kuningattaren kautta annettua, Aasian sotarintamillekin.
Näitä kirjoituksia olisi mukava lukea, jos niissä olisi perusasiat edes jotenkin kohdallaan ja valheet, videouskomukset ja Korkeajännityksistä luetut poissa.
Myös Ranskalle, Kiinalle ja muillekin toimitettiin sotatarvikeapua.
Neukkula ei maksanut takaisin paskanvertaakaan Jenkkilän ja Brittien toimittamasta miljardien avusta. 70-luvun alkupuolella lopulta pulittivat jotain 700 miljoonan paikkeilla, Jenkkien mitätöidessä suurimman osan loppuvelasta!
Rahanarvo oli kuitenkin jo tuolloin täysin toinen, joten todellisuudessa maksoivst suhteessa alkuperäiseen arvoon mitättömän vähän.
Uutta meille ehkä yllättävää tietoa — lluminaatin tavoite oli tuhota Saksa Hitlerin avulla ja luoda perusta EU:lle joka jäisi sen kontrolliin — kuten on jäänytkin
WW2 siis tuotti tuloksen jota haettiinkin
Hitler’s British Handler
Was Baron William de Ropp (1886-1973) Hitler’s British handler?
In terms of the Illuminati Jewish goal to destroy Germany as an independent force in the world, this is very revealing. The Illuminati protected Hitler. He was their man.
Baron William de Ropp, Hanfstaengl and Smith are further evidence that World War Two was contrived by the Illuminati to destroy the nation states of Europe and provide a rationale for Israel. By Illuminati, I am referring to the satanic secret society within Freemasonry that executes the agenda of the central banking cartel.
From the TV news to movies, from the Internet to the classroom, our perception of reality is created by the Illuminati (Cabalist) Jewish banking cartel. History is theatre scripted by these psychopaths to degrade and enslave mankind while increasing their own power and wealth.
https://www.henrymakow.com/the_british_agent_at_hitlers_e.html
Tuo asettaa Talvisotammekin uuteen valoon.
Aika luonnolliselta tuntuisi – kun Britannian Illut olivat luomassa Hitlerin avulla (tämän ilmeisesti asiaa tajuamatta?) Saksan tuhoavaa sotaa NL:a vastaan — että he myös pyrkivät vaikuttamaan maamme sionistien ratkaisuun koskien Stalinin rauhan tarjouksia.
Ehkä meitä käytettiin pelinappulana isommissa kuvioissa? luomaan laajempaa rintamaa ja siten heikentämään Stalinin armeijan iskukykyä Saksaa vastaan
Ei Stalin mitään rauhaa meille tarjonnut! Hänhän halusi vallata ja ryöstää koko Suomen. Jo Lenin oli jo aikanaan todennut, että Virolaiset viedään junalla Siperiaan, mutta Suomalaiset saavat kävellä sinne!
Huonot tiedot sinulla. Se vaikeuttaa aina järkevää dialogia.
Luehan Kartsa 27.11.2019 at 12:35 kommentti ylempää:
”Epäilemättä Talvisota olisi voitu välttää suostumalla NL:n aluevaatimuksiin ja alueiden vaihtoon.”
Kyllä Stalin tarjosi rauhaa talvisodan alla mutta maamme sionistit eivät suostuneet hänen tarjoamiin rauhanehtoihin.
Ilmeisesti heitä ohjattiin Lontoosta?
Ei!
Stalin tarjosi tuota samaa myös Baltialle, muistatko miten kävi?
Heidänkin piti suostua vain muutamiin ”alueluovutuksiin”…
Ja lopulta ryssä vei koko Baltian, valtavan määrän baltteja menettäessä henkensä siperiassa. Jännä sinänsä, natsi-saksa otettiin vastaan vapauttajana baltiassa. Natsit palauttivat neuvostoliiton varastamat yritykset, asunnot ym. Balteille takaisin!
Tehdäänpä tästä Machiavellin Ruhtinas kirjasta johtopäätöksiä koskien nykyisiä’ ’Ruhtinaitamme’
Machiavelli ei kirjassaan Ruhtinas silti ylistänyt jyrkkää vallankäyttöä sinänsä, vaan ainoastaan välineenä luoda vahva ja itsenäinen valtio, joka turvaa kansalaisten vapaudet ja turvallisuuden. Machiavelli piti myös tärkeänä eroa välttämättömän julmuuden ja mielivaltaisen, jatkuvan julmuuden välillä. Hänestä väkivallan kuuluu olla kertaluontoista.
——-Ketkä nykyisistä ruhtinaista luovat jatkuvaa ja mielivaltaista väkivaltaa ja luovat turvattomuutta maailmaan?
Siihen on helppo vastata: Trump, Netanyahu ja EU:n sekä Naton ruhtinaat briteiilä ja saudi-ruhtinailla vahvistettuna. Siis lyhyesti ’läntistä arvoyhteisöä’ hallitsevat ruhtinaat
M:n mukaan ruhtinaan vallassapysymiselle oleellista on tasapainotella sotilaiden, ylimysten ja kansan suhtautumisessa ruhtinaaseen. Sotilaat ovat vaaraksi ruhtinaan vallalle, jos he pitävät ruhtinasta heikkona.
Kansan arvostuksen saaminen usein aiheuttaa närää ylimystössä ja päinvastoin. M toteaa tästä mm. että ylimyksiä voi ruhtinas aina vaihtaa, mutta kansaa ei. Hän piti myös parempana hallita kansaa virkamiesten ja ministerien kuin perintöaatelin avulla.
——-Tsaarin Venäjä (pre-1917 Venäjä) sortui juuri ylimystön (aristokraattien) vallan suosimiseen ja menetti pelin bolseviikeille.
Ulkopolitiikassa Machiavelli piti tärkeänä, että ruhtinas ei liittoudu itseään voimakkaampien valtioiden kanssa, koska piti väistämättömänä näiden ikeen alle joutumista.
——Meidän nykyinen ’ruhtinaamme’ ei ainakaan tästä ole piitaannut ja siksi olemme eu- ja nato-ikeen alla. Miten on sitten Trumpin laita? kun neokonnat näyttävät olevan vahvempia kuin Usan valkoinen väestö joka on jäämässä konnien kynsiin
M käsittelee Ruhtinaassa laajalti sotataitoa ja arvosteli Italiassa silloin vallinnutta palkka-armeijakäytäntöä.
Hänen mielestään palkka-armeijoiden uskollisuus oli häilyvä eikä palkka-armeija ollut yhtä uhrautuvainen kuin kansallinen armeija. Hän myös esitti, että on enemmän palkka-armeijan etujen mukaista lietsoa ja pitkittää väkivaltaisuuksia kuin lopettaa ne. Sekä palkka-armeijan että koko kansan osalta hän oli muutenkin sitä mieltä, että kaikki vannovat uskollisuutta helposti rauhan aikana, mutta kun on tosi kyseessä, niin uskollisuus katoaa.
——-Ja kuka näitä palkka-armeijoita nykyisin käyttääkään? Kukas muu kuin nwo-eliitti
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruhtinas_(kirja)
Tietoa opimme muilta, viisaus on hankittava itse. Viisauden kaivon vesi pulppuaa yksinäisten ajatustemme ja haaveittemme syvyyksistä. Sen vesi on kirkasta ja kylmää kuin totuus mutta maistuu kitkerältä kuin murhe.
(Axel Munthe)