OPCW:n omat tutkijat syyttävät järjestöä vääristelystä

Huhtikuun 7. päivänä 2018 maailman medioissa uutisoitiin Syyrian Doumassa, Damaskoksen esikaupungissa tehdystä myrkkykaasuiskusta. Vahvistamattomat raportit ja videot, joissa näkyi aikuisten ja lasten ruumiita sekä suu vaahdossa itkeviä lapsia, järkyttivät maailmaa. Yhdysvallat, Ranska ja Britannia väittivät Syyrian hallituksen olleen iskun takana ja rankaisivat Syyriaa vain viikkoa myöhemmin ampumalla yli 100 ohjusta maan sotilaskohteita vastaan.

Länsimaat siis iskivät väitettyä syyllistä vastaan ennen kuin kemiallisten aseiden kieltojärjestön OPCW:n (Organization for the Prohibition of Chemical Weapons) tutkimukset olivat päässeet käyntiin. Kun OPCW:n tutkijat sitten seuraavien kuukausien aikana olivat saaneet valmiiksi alustavan tutkimusraporttinsa, raporttia kirjoittanut tutkija sai käsiinsä järjestön johtajiston sen pohjalta muokkaaman, tuolloin vielä julkaisemattoman raporttiversion ja katsoi sen vääristelevän tutkimusten tuloksia niin paljon, että lähetti 22. kesäkuuta 2018 OPCW:n pääjohtajalle, turkkilaiselle diplomaatille Ahmet Uzumculle muokkauksia kritisoivan sähköpostiviestin. Tämä sähköpostiviesti vuodettiin viime viikolla The Mail on Sunday -lehdelle. Lehden julkaisemassa artikkelissa tunnettu journalisti Peter Hitchens käsittelee vuotoa ja kyseenalaistaa OPCW:n riippumattomuuden. Vuodettu sähköpostiviesti on julkaistu kokonaan Hitchensin artikkelin lopussa.

ESIMIESTÄÄN LÄHESTYNEEN tutkijan mukaan OPCW:n johtajiston muokkaamassa raporttiversiossa jätettiin mainitsematta, että tutkituista paikoista oli löytynyt klooria — jota iskussa väitettiin käytetyn — niin häviävän pieniä määriä (”merely tiny trace elements, in parts per billion”) ja sellaisissa koostumuksissa, että kyse olisi voinut olla kotitalouskemikaalien jäämistä. (Aluksi tutkimusryhmälle ja raporttia kirjoittaneen tutkijalle jopa kieltäydyttiin luovuttamasta näytteiden laboratoriotuloksia, joista alhaiset pitoisuudet ilmenivät, mistä tarkemmin alempana.) Tutkijoiden raportti ei tukenut OPCW:n johtajiston — tutkijoiden vastalauseista huolimatta — muutamaa viikkoa myöhemmin, 6. heinäkuuta 2018 julkaisemaa väliraporttia, jonka harhaanjohtavista muotoiluista valtamedia ja poliitikot saivat tukea väitteelle Doumassa kloorikaasulla tehdystä iskusta.

Tätä tukee Hitchensin OPCW-lähde, jonka mukaan tutkijoiden löydösten perusteella mitään kemiallista iskua ei olisi voitu kertoa tapahtuneen.

Väitetyistä uhreista Turkissa kerätyt veri- ja muut biologiset näytteet eivät sisältäneet todisteita hermokaasuista, eikä sellaisia löydetty väitetyn iskualueen rakennuksista sen enempää kuin kasvillisuudestakaan. Tämä myönnettiin OPCW:n heinäkuussa 2018 julkaisemassa väliraportissa: ”Organofosforisia hermokaasuja tai niiden hajoamistuotteita ei havaittu ympäristönäytteissä tai väitettyjen uhrien plasmanäytteissä.” Mutta sen jälkeen sanottiin, että ”erilaisia kloorattuja orgaanisia kemikaaleja löytyi kahdelta tutkimuspaikalta kerätyistä näytteistä […]”. OPCW:n raportissa jätettiin mainitsematta, että kyseisten kemikaalien pitoisuudet olivat verrattavissa Maailman terveysjärjestön suosittelemiin orgaanisten klooriyhdisteiden enimmäispitoisuuksiin juomavedessä tai jopa alittivat raja-arvot. Monet läntiset mediat tarrautuivat tähän epäsuoraan viittaukseen klooriin ja pitivät sitä todisteena kuolettavan kaasun käytöstä.

OPCW:n julkaistua harhaanjohtavan raportin järjestön tutkijat olivat turhaan yrittäneet saada johtajiston oikaisemaan virheellisyydet. Tutkijoiden kanta sivuutettiin myös tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa loppuraportissa, jossa päin vastoin väitettiin tutkimuksissa löydetyn todisteita siitä, että Doumassa oli tehty isku myrkyllisellä kemikaalilla.

ENSIMMÄINEN OPCW-VUOTO oli tapahtunut jo pari kuukautta loppuraportin julkaisun jälkeen, toukokuussa 2019. Tuolloin julki tullut tutkimusraportti osoitti, että OPCW:n insinööri ja ballistiikka-asiantuntija Ian Henderson oli pitänyt todennäköisenä, että kaksi Doumasta löydettyä kaasusäiliötä oli asetettu löytöpaikoilleen käsin eikä pudotettu helikopterista. Yhtä lukuun ottamatta myös muut OPCW:n asetarkastajat olivat jakaneet Hendersonin johtopäätelmät. Hendersonin analyysi jätettiin kokonaan pois OPCW:n raportista, jossa päin vastoin annettiin ymmärtää, että kaasusäiliöt oli pudotettu helikopterista. Tämä oli tärkeää länsivaltojen syytösten näkökulmasta, sillä vain Syyrian armeijalla oli alueella käytössään helikoptereita. Vastavalkea käsitteli tätä vuotoa 21.5.2018 julkaistussa artikkelissa ”OPCW:n hautaama raportti Syyrian kaasuiskusta”.

Hitchens toteaa, että OPCW myönsi epäsuorasti vuodetun raportin aitouden ilmoittamalla pian sen julkitulon jälkeen, että vuodosta käynnistetään tutkinta.

Henderson ei ollut suoraan väittänyt, että Syyrian hallintoa vastaan taistelevat kapinalliset olivat vieneet kaasusäiliöt löytöpaikoille lavastaakseen kaasuiskun, mutta analyysi tuki tätä Syyrian hallituksen ja sen liittolaisen Venäjän väitettä. Se taas olisi sopinut huonosti johtaville länsimaille, jotka ovat tukeneet presidentti Bašar al-Assadin hallintoa vastaan taistelevia ”maltillisia” kapinallisia, varsinkin kun ”kapinallisten” syyllisyydestä aiempiinkin kaasuiskuihin on ollut kiusallisia viitteitä ja Syyrian hallitusta vastaan taistelevista äärijärjestöistä pelkästään ISISin todettiin jo vuonna 2016 tehneen yli 50 kemiallista iskua Syyriassa ja Irakissa — asia, josta valtamedioiden toimittajat eivät ole juurikaan kertoneet.

VUODOT EIVÄT OLE jääneet tähän. Tutkiva journalisti Jonathan Steele, joka on aiemmin ollut The Guardianin vanhempi ulkomaankirjeenvaihtaja ja kahdesti nimetty vuoden kansainväliseksi toimittajaksi, julkaisi Counterpunch-sivustolla marraskuun puolivälissä artikkelin OPCW:n tutkijasta, joka oli osallistunut näytteiden keräämiseen Doumassa ja väliraporttiluonnoksen kirjoittamiseen. Myös hän on kertonut OPCW:n johtajien muuttaneen tutkimusraporttia löydöksiä vääristeleväksi.

Kyseinen tutkija piti äskettäin Brysselissä päivän kestäneen tiedotustilaisuuden joukolle aseriisunnan, kansainvälisen oikeuden, sotilasoperaatioiden, lääketieteen ja tiedustelun asiantuntijoita. Tilaisuuden järjesti Courage Foundation, New Yorkista käsin toimiva säätiö, joka tukee väärinkäytösten paljastajia. Steele oli tilaisuudessa läsnä riippumattomana toimittajana. Tutkija oli kertonut toimittajille nimensä, mutta toivoi turvallisuussyistä, että hänestä käytetään nimeä ”Alex”.

”Alexin” mukaan kaksi päivää ennen ensimmäisen Douma-raportin julkaisua, 4.7.2018, OPCW:n pääjohtajan kabinettipäällikkö, Ison-Britannian diplomaattina uraa tehnyt Bob Fairweather kutsui johtajiston muokkaamasta raportista vastalauseita ilmaisseet tutkijat toimistoonsa tapaamaan kolmea Yhdysvaltain hallinnon agenttia. Esittely oli niin pintapuolinen, että tutkijoille oli jäänyt epäselväksi, mitä hallinonaloja amerikkalaiset edustivat. Nämä sanoivat painokkaasti, että Syyrian armeija oli pudottanut kaasusylintereitä ilmasta ja että paikalta löydetyt kaksi sylinteriä sisälsivät 170 kilogrammaa klooria. Tutkijat poistuivat paikalta pitäen amerikkalaisten päästämistä puhuttelemaan heitä OPCW:n riippumattomuuden periaatteiden vastaisena.

Tämäkään ei olisi ennenkuulumatonta. Sotahaukkuna tunnettu John Bolton, toimiessaan USA:n YK-lähettiläänä, painosti OPCW:n vuonna 2002 erottamaan silloisen johtajansa, brasilialaisen diplomaatin Jose Bustanin. Hänen pyrkimyksensä saada Irakin viranomaiset päästämään OPCW:n tutkijat maahan etsimään todisteita joukkotuhoaseista olisi saattanut vaarantaa Yhdysvaltain jo päättämän sotaretken Irakia vastaan.

”Alex” vahvistaa OPCW:n asetarkastajan vuodetussa sähköpostiviestissä kertomat seikat, mutta lisää, että tutkimusryhmän tunisialainen johtaja Sami Barrek kieltäytyi luovuttamasta ryhmänsä jäsenille ja siten myös väliraporttia kirjoittaneelle tutkijalle Doumasta kerättyjen näytteiden laboratoriotuloksia, joista klooriyhdisteiden pitoisuudet kävivät ilmi. Tutkija sai kuitenkin käyttöönsä väitetyistä uhreista kerätyt näytteet, joissa ei ilmennyt mitään merkkejä vaarallisista kemikaaleista (mikä OPCW:n raportissa myönnettiin, kuten edellä todettiin). Tällä perusteella väliraporttia laatinut asetarkastaja kirjoitti (johtajiston myöhemmin muuntelemaan) raporttiinsa, että uhrien oireet eivät olleet yhteensopivia kloorin aiheuttaman myrkytyksen kanssa ja että ne olivat seurausta ”kemikaaleihin liittymättömästä tapahtumasta”. Myöhemmin tutkija sai käsiinsä myös Barrekin niin ikään panttaamat, ympäristönäytteiden sisältämien klooriyhdisteiden alhaisista pitoisuuksista kertoneet laboratoriotulokset ja lähetti OPCW:n pääjohtajalle viestin, joka vuodettiin The Mail on Sundaylle.

Edellä kerrottu aiheutti ”Alexin” mukaan OPCW:ssä huomattavia jännitteitä. Varsinaisen tutkimustyön tekijät ymmärsivät, etteivät tulokset olleet sitä mitä järjestön johto halusi kuulla, ja Hendersonin hyllytetyn raportin tavoin ne viittasivat Syyrian kapinallisten tekemään lavastukseen (ja/tai kapinallisten hallitsemilla alueilla toimineiden ja heidän kanssaan yhteistyötä todistetusti tehneiden White Helmets -järjestön edustajien tekemään lavastukseen, toim.huom.) Se oli ”Alexin” mukaan jotain, jota kukaan ei uskaltanut sanoa suoraan.

OPCW EI VASTANNUT mitään Peter Hitchensin ja The Mail on Sundayn kysymyksiin vuodetusta sähköpostista, eikä se vastannut myöskään Jonathan Steelen kysymyksiin siitä, miksi klooripitoisuuksien alhaisuus oli jätetty mainitsematta sekä väli- että loppuraportissa. Kabinettipäällikkö Fairwearther ei myöskään vastannut Steelen kysymykseen, miksi hän oli järjestänyt amerikkalaisviranomaisten tapaamisen OPCW:n asetarkastajien kanssa.

OPCW on nimellisesti riippumaton, mutta sen vuotuisesta budjetista suuri osa tulee Yhdysvalloilta sekä EU:n ja NATOn jäsenmailta, joista monet ovat tukeneet vahvasti Syyrian hallitusta vastaan taistelevia kapinallisia. Kuten Hitchens huomauttaa, tuki on ollut poliittisesti kiusallista, koska kapinallisiin on kuulunut islamisteja ja al-Qaidaan kytkeytyneitä terroristeja. Väitteet, että Assad on käyttänyt myrkkykaasua omia kansalaisiaan vastaan (vielä senkin jälkeen kun Syyrian armeijan viimeisten kemiallisten aseiden uutisoitiin kesäkuussa 2014 kuljetetun pois Syyriasta tuhottavaksi OPCW:n valvonnassa) ovat olleet tärkeä keino saada länsimainen yleisö hyväksymään harjoitetun tukipolitiikan.

Kommentti

Muistutuksena siitä, ettei mediassa kerrottu vastaa aina edes sitä mitä virallisissa tutkimusraporteissa on todettu, palautetaanpa mieliin YK:n tutkimustulokset Syyriassa vuonna 2013 tehdyistä kemiallisista iskuista ja erityisesti Ghoutassa 21. elokuuta tehdystä iskusta, johon Helsingin Sanomien Kari Huhta viittasi lehden taannoisessa pääkirjoituksessa toteamalla, että ”Assadin armeija käytti kemiallisia aseita”.

12.12.2013 julkaistussa YK:n loppuraportissa esitetään tietoja sekä Ghoutan kaasuiskusta että useista muistakin kaasuiskuista. Siinä todetaan mm., että YK:n tutkijat keräsivät uskottavia tietoja, jotka tukevat aiempia tietoja 19.3.2013 Khan Al Asalissa tehdystä kemiallisesta iskusta, joka kohdistui sekä Syyrian armeijan sotilaisiin että siviileihin (s. 19). Tämä oli juuri se tapaus, jota selvittämään YK:n tutkijat olivat saapuneet, kun Ghoutan isku tapahtui.

Lisäksi tutkijaryhmä keräsi todisteita, joiden perusteella Syyrian armeijan sotilaita vastaan käytettiin todennäköisesti kemiallisia aseita Jobarin kaupungissa 24.8.2013 — kolme päivää laajasti raportoidun Ghoutan iskun jälkeen (s. 19).

Muitakin ilmeisiä kaasuiskuja tehtiin Ghoutan iskun jälkimainingeissa. YK-tutkijoiden keräämät todisteet viittasivat kemiallisten aseiden käytettöön siviilejä vastaan Saraquebissa — niin ikään 24.8.2013 — sekä Ashrafiah Sahnayassa 25.8.2013 sotilaita vastaan. (s. 20)

YK:n loppuraportissa ei otettu kantaa siihen, ketkä tekivät iskut. Siinä esitettiin ainoastaan todisteita kemiallisten aseiden käytöstä.

Helmikuussa 2014 julkaistiin YK:n ihmisoikeusneuvoston tutkimuskomission raportti, jossa käsitellään myös vuoden 2013 kemiallisia iskuja, mutta todetaan kahteen kertaan, että komissio ei kyennyt yhdessäkään tapauksessa saamaan selvyyttä tekijöistä (”In no incident was the commission’s evidentiary threshold met with respect to the perpetrator”). (ss. 2 ja 19)

YK:n virallisten tutkimusten perusteella ketään ei siis ole nimetty syyllisiksi kemiallisten aseiden käyttöön vuoden 2013 iskuissa Syyriassa — mukaan lukien Ghoutan isku, josta Kari Huhta siis totesi ykskantaan ”Assadin armeija käytti kemiallisia aseita”. Kun YK-raporttien tietoihin yhdistää Massachusettsin teknillisen korkeakoulun tammikuussa 2014 julkaistun tutkimuksen sekä cui bono (Kuka hyötyi?) -näkökulman — Syyrian armeijalta olisi ollut järjetöntä tehdä spektaakkelimainen isku kemiallisilla aseilla vain joidenkin kilometrien päässä YK-tutkijoista, jotka olivat vastikään saapuneet Syyriaan maan hallituksen pyynnöstä tutkimaan aiempaa kaasuiskua — todisteiden kokonaisuus voikin viitata pikemminkin mm. Yhdysvaltain, Saudi-Arabian ja Turkin tukemien, al-Qaidaan kytkeytyvien kapinallisten syyllisyyteen. ”Länsimaisen arvoyhteisön” toimia tukevalle valtamedialle tällaisen mahdollisuuden avomielinen tarkastelu on poliittisesti hyvin vaikeaa.

Lähteet

Peter Hitchens | Mail Online (23.11.2019): New sexed-up dossier furore: Explosive leaked email claims that UN watchdog’s report into alleged poison gas attack by Assad was doctored — so was it to justify British and American missile strikes on Syria?

Jonathan Steele | Counterpunch (15.11.2019): The OPCW and Douma: Chemical Weapons Watchdog Accused of Evidence-Tampering by Its Own Inspectors

Artikkelikuva OPCW:n logo: OPCW (CC BY 2.0), kuva facepalm-veistoksesta: Alex E. Proimos (CC BY 2.0), muokkaus: Vesa Raiskila