Yhteiskunnalliset erot eivät saa pohjautua muuhun kuin yhteishyötyyn.” (Ranskan vallankumouksen ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus, 1789, 1. artikla, ja tunnuslause Thomas Pikettyn tutkimuksessa Pääoma 2000-luvulla)
Ranskalainen taloustieteen tohtori Thomas Piketty (syntynyt 7. toukokuuta 1971 Clichyssä, Ranskassa) on yksi aikamme kiinnostavimmista taloustieteilijöistä. Piketty työskentelee tutkimusjohtajana École des hautes études en sciences sociales -tutkimuskorkeakoulussa. Maailmankuuluksi hän tuli tutkimuksellaan Le capital au 21e siècle. Teos ilmestyi ranskaksi vuonna 2013, ja se on käännetty 34 kielelle. Suomeksi tutkimus ilmestyi kolme vuotta myöhemmin otsikolla Pääoma 2000-luvulla (Into 2016). (Suomennettu versio ilmestyi ensimmäisenä pokkaripainoksena vuonna 2019.)
Mistä Pikettyn tutkimuksessa on kysymys?
Pääoma 2000-luvulla perustuu 15 vuoden tutkimustyöhön (1998–2013), jonka keskiössä on ”tulojen ja varallisuuden historiallinen dynamiikka”. Pikettyn mukaan vaurauden jakautuminen on aikamme polttavimpia ongelmia. Tutkimuksessaan Piketty pyrkii vastaamaan erityisesti seuraaviin kysymyksiin:
- Mitä tiedämme vaurauden jakautumisen pitkän aikavälin kehityskaaresta?
- Keskittyvätkö vauraus ja valta väistämättä yhä harvempien käsiin yksityisen pääoman kasautumisprosessissa?
- Johtavatko kasvun, kilpailun ja tekniikan edistyksen voimat itsestään tasa-arvoon ja harmoniseen vakauteen talouskehityksen edetessä?
- Mitä tiedämme tulojen ja varallisuuden jakautumisesta 1700-luvulta alkaen, ja mitä voisimme oppia tästä tiedosta 2000-lukua ajatellen?
Pikettyn vastaukset eivät ole täydellisiä eivätkä tyhjentäviä. Vastaukset perustuvat joka tapauksessa paljon laajempaan historialliseen ja vertailevaan aineistoon kuin aiemmat tutkimukset. Pikettyn aineisto kattaa kolme vuosisataa ja 20 maata.
Tutkimuksen rakenteesta
Pääoma 2000-luvulla jakautuu neljään osaan ja 16 lukuun. Ensimmäinen osa (”Tulo ja pääoma”) muodostuu kahdesta luvusta (”Kansantulo ja tuotanto” sekä ”Kasvu: harhakuvia ja tosiasioita”), joissa määritellään tutkimuksessa käytetyt peruskäsitteet. Toinen osa (”Pääoman kansantulosuhteen dynamiikka”) koostuu neljästä luvusta (”Pääoman muodonmuutokset”, ”Vanhasta Euroopasta uudelle mantereelle”, ”Pääoman kansantulosuhde pitkällä aikavälillä” ja ”Pääoman kansantulo-osuus 2000-luvulla”).
Tutkimuksen kolmas osa (”Eriarvoisuuden anatomia”) jakautuu kuuteen lukuun (”Eriarvoisuus ja keskittyminen: alustavia kiintopisteitä”, ”Kaksi maailmaa”, ”Työtuloerot”, ”Pääoman jakautuminen”, ”Perinnön ja meriittien merkitys eri aikoina” sekä ”Globaalit varallisuuserot 2000-luvulla”).
Teoksen kolme ensimmäistä osaa keskittyvät tosiseikkojen selvittelyyn ja havaintojen selittämiseen. Neljännessä osassa (”Pääomasääntelyä 2000-luvulle”) muodostetaan niiden pohjalta suosituksia ja politiikkaehdotuksia. Luvussa 13 hahmotellaan kuluvalle vuosisadallemme sopivaa ’hyvinvointivaltiota’. Luku 14 keskittyy ’progressiivisen tuloveron’ uusiin tehtäviin historian kokemusten ja aikamme suuntausten valossa.
Luvussa 15 luonnostellaan 2000-luvun finanssikapitalismiin soveltuvaa ’progressiivista pääomaveroa’ ja arvioidaan muita mahdollisia tasausmekanismeja (kuten Euroopan unionin varallisuusvero, USA:n laajamittainen siirtolaisuus ja protektionismin paluu). Luku 16 keskittyy ’julkisen velan’ ongelmaan. Sen lisäksi eritellään kysymystä julkisen sektorin optimaalisesta pääoman kasaamisesta luonnonpääoman uhkaavaa rappeutumista silmällä pitäen.
Tutkimuksen tuloksista
Tutkimuksensa tuloksia tarkastellessaan Piketty toteaa ensimmäisenä johtopäätöksenään, että vaurauden jakautumisesta puhuttaessa on ”kartettava kaikenlaista taloudellista determinismiä”. Vaurauden jakautumisen historia on Pikettyn mukaan aina poliittista, eikä sen pelkistäminen talouden mekanismeiksi ole mahdollista.
Keskeiset syyt siihen, että teollisuusmaiden tulo- ja varallisuuserot kaventuivat 1910-luvun ja 1950-luvun välillä, olivat maailmansodat ja niiden jälkeen omaksuttu politiikka. Samalla tavalla 1970- ja 1980-luvuilla alkanut erojen kasvu johtuu poliittisista käänteistä ja erityisesti verotuksen ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn muutoksista. Eriarvoisuuden historiaa säätelevät Pikettyn mukaan talouden, politiikan ja yhteiskunnan toimijoiden valtasuhteet ja oikeudenmukaisuuden representaatiot, jotka ohjaavat yhteisiä päätöksiä. Historian kirjoittavat viime kädessä kaikki toimijat yhdessä.
Pikettyn toinen johtopäätös ja samalla tutkimuksen keskeinen viesti on, että vaurauden jakautumisen dynamiikka koostuu vahvoista mekanismeista, joista eräät lähentävät yhteiskuntaryhmiä ja toiset erkaannuttavat niitä. Sanottua dynamiikkaa ei säätele mikään luonnollinen tai itsestään käynnistyvä prosessi, joka pysäyttäisi eriarvoistavat ja epävakautta aiheuttavat voimat ja estäisi niiden valtaan pääsyn. Lähentävät mekanismit kaventavat yhteiskunnallisia eroja ja vähentävät eriarvoisuutta. Lähentävistä voimista tärkeimpiä ovat Pikettyn mukaan (1) koulutusinvestoinnit ja (2) osaamisen levittäminen.
Tutkimuksen tuloksiin kuuluu myös perusteettomien optimististen myyttien murtaminen. Piketty toteaakin painokkaasti, että ”optimistinen usko inhimillisen pääoman nousuun tai luokkasodan rauhoittumiseen sukupolvisodaksi on vailla pohjaa”.
Tutkimuksen keskeisiin havaintoihin kuuluu, että koulutuksen tasa-arvomekanismin teho saattaa heiketä tai ehtyä vahvojen vastavoimien vaikutuksesta. Nämä vastavoimat eli erkaannuttavat voimat lisäävät ja syventävät eriarvoisuutta. Ilmeistä onkin, että mikäli koulutukseen ei investoida riittävästi, laajat yhteiskuntaryhmät voivat jäädä osattomiksi talouskasvusta tai joutua uusien tulokkaiden syrjäyttämiksi.
Pikettyn tutkimuksessa keskitytään sellaisiin erkaannuttaviin mekanismeihin, jotka saattavat käynnistyä myös siinä tapauksessa, että koulutukseen investoidaan riittävästi ja kaikki tehokkaan markkinatalouden edellytykset periaatteessa täyttyvät. Yksi tällaisista (supervahvoista) erkaannuttavista mekanismeista on ”palkka-asteikon ylimpien ryhmien irtautuminen omalle kasvu-uralleen”. Toinen, vieläkin voimakkaampi mekanismi koostuu monista erillisistä erkaannuttavista voimista, jotka varallisuuden kasautumis- ja keskittymisprosessi saa liikkeelle talouskasvun ollessa hidasta ja pääoman tuoton ollessa korkea.
Tämä Pikettyn tarkoittama toinen voimakkaampi mekanismi saattaa ”horjuttaa vakautta vielä palkkakehitystä enemmän, ja hyvin pitkällä aikavälillä se onkin vaurauden jakautumisen dynamiikan suurin uhkatekijä”. Kyseistä mekanismia Piketty kutsuu ’erkaantumisen alkuvoimaksi’, joka on kuvattavissa epäyhtälöllä R > G. Siinä R tarkoittaa ’pääoman tuottoastetta’ eli pääoman keskimääräistä vuosituottoa (voitot, osingot, korot ja muut pääomatulot prosentteina pääoman arvosta) ja G on ’talouskasvu’ eli tulojen ja tuotannon vuotuinen lisäys.
Mikäli pääoman tuottoaste [R] ylittää selvästi talouskasvun [G], seuraus on Pikettyn mukaan automaattinen: ”menneisyydestä periytyvä varallisuus uusiutuu nopeammin kuin tuotanto ja tulot kasvavat”. Sellaisissa olosuhteissa perintövarallisuus saa yhteiskuntahierarkiassa lähes väistämättä suuremman painoarvon kuin työuran aikana karttunut varallisuus, ja pääoma keskittyy varsin voimakkaasti. Kuvatunlainen kehitys saattaa horjuttaa meritokraattista arvojärjestelmää ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteita, jotka ovat modernin demokratian peruspilareita.
Piketty toteaa perustellusti, että varallisuuden kasautumisen ja jakautumisen prosessi kätkee sisäänsä vahvoja voimia, jotka saavat aikaan syvää eriarvoisuutta ja erkaantumista. Hän varoittaakin, että erkaannuttavat voimat saattavat päästä vallalle milloin tahansa. Ja itse asiassa juuri niin näyttää 2000-luvulla käyneen.
Tutkimuksessa etsitään myös ratkaisuja löydettyihin ongelmiin. Keinoja löytyy myös erkaantumisen ’alkuvoiman’ vastaiseen kamppailuun. Tehokas ohjauskeino olisi esimerkiksi ’globaali progressiivinen pääomavero’. Globaalissa maailmassa oikeisiin keinoihin tarttuminen on kuitenkin vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että tarvittavat ohjauskeinot edellyttäisivät tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa radikaaleista ratkaisukeinoista on vaikeaa saavuttaa riittävää konsensusta. Piketty toteaakin olevan todennäköistä, että valtiot turvautuvat tehottomampiin keinoihin, kuten ”erilaisiin sisäänpäin kääntyvän nationalismin muotoihin”.
Euroopan unionin varallisuusvero
Tutkimuksen neljäs osa (”Pääomasääntelyä 2000-luvulla”) sisältää muun ohella hahmotelman Euroopan unionin varallisuusveroksi. Pikettyn mukaan matemaattisista kaavoista ei ole johdettavissa vastausta kysymykseen ihanteellisesta veroasteikosta. Vastaus onkin ratkaistava normaalissa demokraattisessa keskustelussa. Yhtä kaikki Piketty esittää tutkimuksessaan oman käsityksensä asiasta.
Alle 200 000 euron nettovarallisuuden verokanta voisi olla prosentin kymmenesosan luokkaa ja 200 000 euroa ylittävän osan verokanta puolen prosentin luokkaa miljoonaan euroon asti. Vero korvaisi kiinteistöveron, joka toimii useimmissa maissa oikeastaan omistavan keskiluokan varallisuusverona. Uusi vero olisi oikeudenmukaisempi ja tehokkaampi, sillä se koskisi pelkkien kiinteistöjen sijaan kokonaisvarallisuutta.
Pikettyn mukaan mikään ei estäisi korottamasta verokantaa viiden miljoonan euron jälkeen. Sata miljoonaa tai miljardi euroa ylittävästä varallisuudesta saatettaisiin periä selvästi yli kahden prosentin veroa. Kaikkein varakkaimpien omaisuutta voisi verottaa yli viiden prosentin verokannalla.
Piketty taloustieteestä ja ekonomisteista
Miksi Pikettyn tutkimus on herättänyt niin paljon (globaalia) huomiota? En osaa antaa kattavaa vastausta. Vastaan vain omasta puolestani. Minulle Pikettyn taloustieteellinen tutkimus on pitkästä aikaa kiinnostavin ja innoittavin kansantaloustieteellinen teos. Syynä on se tosiseikka, että tutkimus poikkeaa edukseen koko siitä valtavasta ekonomistien teostulvasta, joka viime vuosikymmeninä on nähnyt päivänvalon. Mitä tuosta kaikesta on jäänyt käteen: liian usein tasapaksua, innostamatonta tekstiä, joka on ollut valtaeliitille täysin vaaratonta.
Kriittisiä ääniä on ollut vähän. Niitäkin on usein vaivannut se tosiasia, että kirjoittaja kuuluu itse valtaeliittiin tai on ainakin ollut sen näkyvä edustaja. Itse asiassa muistan kotimaasta vain yhden virkistävän kriittisen äänen. Se kuuluu kauppatieteiden tohtori Christer Lindholmille (Viis taloudesta! — 5 myyttiä, jotka romuttavat hyvinvoinnin, 2016, ja Totuudenjälkeinen talouspolitiikka — Thatcherista Trumpiin, 2019).
Mikä sitten tekee Thomas Pikettystä niin kiinnostavan? Viime kädessä kysymys lienee hänen intohimostaan ja lähtökohdistaan. Hänen tekstistään välittyy rakkaus omaan työhön ja sinnikkääseen tutkimiseen. Hänellä on kutsumus: selvittää, miten oikeudenmukaista yhteiskuntaa voitaisiin parhaiten ja tehokkaimmin rakentaa. Piketty on oivaltanut, että oikeudenmukaisuus edellyttää demokratiaa ja oikeusvaltiota samoin kuin demokraattista keskustelua, jossa säännöistä päätetään.
Kiinnostavaa on, että Piketty rohkenee kritikoida niin omaa alaansa, taloustiedettä, kuin sen harjoittajiakin. On jännittävää, että Pikettyn kritiikki yltää kaikkein pyhimpään asti, so. Yhdysvaltoihin, johon hän 22-vuotiaana pääsi ”maistamaan amerikkalaista unelmaa” (eräässä bostonilaisessa yliopistossa). Unelma osoittautui karvaaksi; yhdysvaltalaiset taloustieteilijät eivät täysin vakuuttaneet häntä.
Taloustiede ei ole Pikettyn mielestä vieläkään päässyt irti lapsellisesta kiintymyksestään matematiikkaan ja täysin teoreettisiin, mutta usein ideologisesti vinoutuneisiin spekulaatioihin. ”Syrjään jäävät historian tutkiminen ja yhteyksien rakentaminen muihin yhteiskuntatieteisiin.”
Pikettyn mielestä taloustieteen ei olisi alun perinkään tullut pyrkiä erottautumaan muista yhteiskuntatieteistä. Hänen mielestään taloustiede ei kykene edistymään muuten kuin toisten yhteiskuntatieteiden osana. ”Yhteiskuntatieteissä tiedetään maailmasta niin vähän, ettei niiden pitäisi jakautua typerästi leireihin.”
Pikettyn ansio on, ettei hän ole eristäytynyt maailmasta eikä maailman ihmisistä. Erityistä huolta hän kantaa yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Pikettyn keinovalikoima on laaja, kansantaloustieteen metodeista kaunokirjallisuuden todistusvoimaan. Hänelle Jane Austen (1775–1817), Honoré de Balzac (1799–1850), Charles Dickens (1812–1870), Victor Hugo (1802–1885) ja Émile Zola (1840–1902) näyttäytyvät taloustieteenkin kannalta kiinnostavampina kuin monet ekonomistit.
Thomas Pikettyn järkälemäisen tutkimuksen toivoisi kuluvan myös suomalaisten parlamentaarikkojen ja virkamiesten käsissä. Tavallisista kansalaisista teosta voi suositella kaikille niille, jotka pitävät tärkeinä ihmisoikeuksia, perusoikeuksia, demokratiaa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.
Tapio Kuosma on espoolainen kirjailija ja oikeustieteen lisensiaatti.
Lähde
Thomas Piketty: Pääoma 2000-luvulla. Suomentaneet Marja Ollila ja Maarit Tillman-Leino. Jälkisanat kirjoittanut Markus Jäntti. Ensimmäinen pokkaripainos. Into, Tanska 2019.
Artikkelikuva Sue Gardner: Piketty in Cambridge (CC-BY-SA-3.0)
Britanniassa kokeiltiin varallisuusveroa miljonääreille. Arvaatteko miten kävi?
”In the 2009-10 tax year, more than 16,000 people declared an annual income of more than £1 million to HM Revenue and Customs.
This number fell to just 6,000 after Gordon Brown introduced the new 50p top rate of income tax shortly before the last general election.
Two-thirds of millionaires disappeared from official statistics to avoid 50p tax rate.
It is believed that rich Britons moved abroad or took steps to avoid paying the new levy by reducing their taxable incomes.
Far from raising funds, it actually cost the UK £7 billion in lost tax revenue.”
https://www.telegraph.co.uk/news/politics/9740253/Two-thirds-of-millionaires-disappeared-from-official-statistics-to-avoid-50p-tax-rate.html
Eli miljonäärit katosivat ja verotulot laskivat.
Ei uskoisi että tuo teksti on englantilaisesta mediasta. Sen verran amerikkaa ja slangia se on. Se on varmaan jotain uskieltä jota joka paikassa koitetaan tuputtaa, kuten suomessakin.
Mutta mutta… jossainhan miljonäärien pitää asua. Silloin ne maksavat sinne jonnekkin ne verotulonsa. Ja jos ne joskus tulee kotimaahansa kuolemaan, niin silloin on mahdollisuus rahastaa. Ellei käy kuten Sveitsiläisen IKEAN omistajan tapauksessa ja suomen Erkon tapauksessa. Ja koska Erkko tylytti Suomen kansaa omalla tavallaan, en tule enää koskaan tukemaan Erkon säätiötä tai liiketoimintaa.
Olen jo kauan toitottanut ihmsille että ”maksakaa velkanne pois”. En tiedä moniko on maksanut ja moniko ymmärtää miksi. Mutta osa on maksanut. Ja ne joilla en nyt ole lainaa, ne ovat huomisen voittajia. Kun on lainaa ja kunat nostavat piiloveroja joka kantilta, tulee omistamisesta rasite. Ja kun on lainaa, ei rasitteesta edes pääse eroon.
Tuosta tuli mieleen että Putin on tuon ymmärtänyt eikä Venäjän rasitteena ole enää liika velka. Sitä on vain sen verran että maa pystyy sen maksamaan jemmassa olevalla käteisellä heti pois.
Mitenkäs meillä? Me olemme velkaorjia. Jokainen maksaa tietämättään satoja euroja vuodessa pankkimafialle.
Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan sanoi Nasaretilainen.
Raha- ja omaisuus-addiktille vaikein asia varmaan on joutua jakamaan liikoja rahojaan.
Aivan samoin huume- tai alkoholiaddiktion vallassa olevan on saatava jokainen huumeruiske ja tippa viinaa omaan käyttöön hinnalla millä hyvänsä.
Kaikille addiktioille on tyypillistä että ’taivas’ tarkoittaa oman pakonomaisen himon tyydyttämisestä saatua mielihyvää.
Seksi-addiktin on saatava seksiä hinnalla millä hyvänsä kuten tässä kun 11 israelilaista päätti ’jengi-raiskata’ nuoren brittinaisen Kyproksella
Repost: Israeli tourists accused of ‘rape orgy’ in Cyprus
By Lasha Darkmoon on December 31, 2019
Text messages show how 11 Israeli men planned a gang-rape orgy with a vulnerable British teenager.
“She’s going to get f***ed tonight!”
— Text message sent by Israeli tourist
to other Israelis involved in this sordid episode.
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=195787
https://www.darkmoon.me/2019/israeli-tourists-accused-of-rape-orgy-in-cyprus/
Tapio Kuosma esittelee artikkelissaan hyvin tärkeää teosta, joka on kansainvälisen maineensa ansainnut. Täytyy vain toivoa, että taloudesta kiinnostuneet yhteiskuntatieteilijät jatkavat tätä työtä ja laajentavat tutkimuksen aihepiiriä. Valtavirran taloustieteilijöille tämä kokonaisuus on todennäköisesti aika vieras.
Pikettyn tekemät ehdotukset ovat oikeansuuntaisia, mutta pahoin pelkään, että ehdotukset eivät johda mihinkään. Suurten tulojen ja suurten varallisuusmassojen verottaminen ei ole enää yksittäisten valtioiden päätettävissä. Edes EU ei pysty mitään muutosta saamaan aikaan vaikka haluaisi. Selvää toki on, että ei edes halua. Tässä ei ole tarpeen muistuttaa, mitä kaikkea väistynyt EU:n komissio jätti kokonaan tekemättä.
LaRouche-liike on vuosien ajan esittänyt, että todellisen muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan aivan uusi Bretton Woods -järjestelmä. Kukaan ei oleta, että EU tai YK tekisivät asialle mitään. LaRouche-liike esittää, että ainoa tapa saada aikaan uusi järjestelmä on, että Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä – mahdollisesti Intian ja Japanin tuella, sopivat uuden kansainvälisen pankkijärjestelmän luomisesta ja käytännössä ajavat alas nykyisen järjestelmän.
Mahdollisuus uuden järjestelmän luomiseen voisi avautua seuraavan globaalin finanssikriisin yhteydessä. Siinä syntyvä romahdus saattaisi tuoda ripauksen järjen valoa myös EU:n toimintaan.
Teorioita maailmamme ajassa ja tilassa on yli riittämiin. Nykyinen globaali tilanne ei hyvin aikeinkaan muutu, koska omistava ohut yläkerros ei surminkaan luovu etuasemastaan, ovat keskenään liittoutuneet huipputeknologian turvin, ja aika moni hyvääkin tarkoittava uudisraivaaja on lahjottavissa tai sitten raivattavissa.
Que faire? Les gilets jaunes 👷🏽♀️👷🏽♂️, ehkä mutta 🤷🏽♂️
Taidat olla oikeassa. Mekin täällä vain puramme ahdistustamme. Teot kuitenkin vain puhuvat.
Länsi tai anglo-sionistinen maailma on jo tuhottu ja ajettu kaaokseen. On vaikea nähdä sillä olevan enää mahdollisuuksia selviytyä vaan se ajautuu yhä syvemmälle illumafian kynsiin.
Itse panen pienen toivon kipinän itään mutta siitäkään ei voi olla varma. Joka tapauksessa vain sieltä voi minusta jotain muuta odottaa. Mitä se sitten on jää nähtäväksi.
Oswald Spenglerin ennustus Länsimaiden perikadosta konkretisoituu päivä päivältä ja sen kiistäminen kertoo jo järjen puutteesta.
Läntisen kulttuurin se osa ihmisiä, jonka piti olla valistunut ja sivistynyt osa sitä, tuhosi oman kulttuurinsa. Se ei ole ollut valmis kantamaan vastuutaan.
Nyt kun kohtalo on hyväksytty se on enää huolissaan vain vihapuheen ja riitelyn kasvusta.
Totta ☝🏼
Jotain kertoo se, että ”hyvinvoivan” lännen päättäjien/vaikuttajien ”eliitti” on peloissaan kohdata ääri-islamin uhkaa ja ryhtyä (enää) toimiin, mutta sen sijaan hyökkää niitä taviksia vastaan, jotka vielä uskaltavat vaatia oman kulttuurin vaalimista.
What in the hell is going on 😳
Meillä on unelma ja j’suis Hebdon … voi ruma sana 🤦🏻♂️
Ei se päättäjäkunta tyydy olemaan pelkästään huolissaan, vaan on masinoinut äänitorvensa eli valtamedian pohjustamaan propagandalla tulevaa lainsäädäntöä, jolla tyytymättömien asiakkaiden eli työnsä jälkeä arvostelevien kansalaisten ja veronmaksajien suut aiotaan tukkia. Asetelman röyhkeys on kuvottava, mutta ehkä kampanja menee läpi, koska iso osa kansasta on onnistuttu hypnotisoimaan valtaeliitin agendoille myötämielisiksi ja sen komentoja vaistomaisesti totteleviksi parvieläimiksi. Hypnoosin toteuttajana on tietenkin tuo sama edellämainittu propagandakoneisto ja taustalla häärivät erinäiset globaalitason rosvoparonit, sosiaali-insinöörit ja massapsykologian mestarit.
Niin, presidenttiähän tuossa siteerasin kun hän uudenvuoden puheessaan oli huolissaan kun kansa vain riitelee ja puhuu vihaisesti.
Tieten se on käsky alemmalle portaalle että jotain pitää tehdä ja varmaan pian ihan jenkkimalliin tehdäänkin.
Saksa jo illumafian työkaluna? Sitäkö siis tavoitellaan?
Germany to Force Internet Providers to Hand Over Data, Passwords of People Accused of ‘Hate Speech’
Germany already has one of the most draconian sets of laws concerning “hate” on social media, including approving legislation imposing fines of up to 50 million euros on social media companies who do not remove hate content in what the government considers a timely manner.
The German authorities are also known to engage in large-scale raids of citizens accused of spreading “hate speech” online, with a 2016 raid seeing 60 homes searched across 14 states.
https://www.breitbart.com/europe/2019/12/21/germany-to-force-internet-providers-to-hand-over-data-of-those-accused-of-hate-speech/
Tuskinpa Pikettyn tutkimuksen tulokset on sovellattavaksi maailman nykymenoon mitenkään kun toinen hallitus lisää tuloeroja ja toinen taas vähentää niitä ja lopputulos on pidemmän päälle aina sama. Rahapiirit taas ei vapaaehtoisesti tule tuloeroja pienentämään. Ainoa mahdollisuus on että valtio omistaa valtaosan teollisuus- js palvelutuotannosta niin silloin se voisi ohjata ohjata tuloja tuloeroja pienentävään suuntaan mutta nythän kaikki hallitukset myy valtioomaisuutta budjetin katteeksi ja se johtuu EUiin liittymisestä.
Maailman talous on isojen kapitalistimaiden ohjauksessa ja puoliksi irrallaan realitaloudesta että sieltäkään ei tule apua tuloerojen pienentämiseen vaan ne kasvaa niin kauan kun palkka on saatu nollaan tai työntekijä maksaa että saa olla töissä.
Uudistusten olisi aina lähdettävä ruohonjuuritason keskusteluista ja virkamiesten ja poliitikkojen pitäisi kuunnella positiivisesti ihmisiä. Ei sanelua, vaan ongelmien vastaanottamista, ei vaientamista, vaan puhumista. Kylä, kaupunki, maakunta, maa ovat niitä yksikköjä, joissa väestöä voi läheisimmin tavoittaa. Sellainen hirviö kuin Baabel-EU ei kohtaa koskaan yksilön ääntä, ylhäältä alas toimiessaan, eikä tarpeita olla ihminen isolla I:llä.
Nyt tuntuu Demos Helsinki- ajatuspajalla olevan hirveä kiire jonnekin. Minne ? ”Voittoa pitää takoa herkeämättä ja koko ajan enemmmän” – ajatusmalli uusliberalistisena EU:n perusteesinä kuitenkin tuhoaa sekä valtion että yksityisellä taholla sosiaalidarwinismillaan olennon, joka ei ole kone, joka ei jaksa olla aina kaksinkertaisen tehokas.
Ihmisellä on oltava henkinen vapaus olla inhimillinen olento puutteineen – aikaa ja tilaa ajatella, tuntea ja toimia, voimia perustaa perhe, kasvattaa lapsia ja ottaa huomioon vanhempi väki.
Juuri päinvastainen on länsimaissa ja globaalilla tasolla toteutunut. Voittoja vain harvoille tahkoavat talouskoneet jylläävät kaikialla ja tehokkaan propagandakoneistonsa avulla ne tekevät oravanpyöräilystä ihmisille elämän tarkoituksen. Suomessa noiden koneistojen perusteluksi on otettu myös protestanttinen työmoraali, joka on aikoinaan ollut tärkeä ja arvokas asenne, kun ihmiset ovat hoitaneet itse omistamiaan maatiloja tai työskennelleet oman sukuomistuksensa eteen.
Omistus on avain kaikkeen ja omistuksen laatu ja kestävyys ovat olennaisia. Velaksi hankittu kaupunkiasumus ei ole omistussuhteen kohde, vaan kasa kelvotonta halpabetonista kyhättyä kulutustavaraa eikä siihen liity minkäänlaista pysyvää omistussuhdetta maahan. Isonkin taajamakiinteistön omistajia alistetaan nykyisin kaavoitusmääräyksille, kiinteistöverolle ja erinäisille pakollisille maksuille, minkä vuoksi omistukseen liittyvä aito hallintavalta ja riippumattomuus keskusvallasta jää toteutumatta. BTW, vihreät ja shampanjasosialistit ovat aikeissa ulottaa kiinteistöverotuksen myös metsä- ja maatalousmaahan, mikä on kommunismia räikeimmillään.
Poliittinen keskusvalta ja sitä myötä virkavalta ja verotusoikeus ovat ajautunut niiden käsiin, jotka ovat aikeissa hankia kaiken omistuksen ja hallintavallan itselleen (kansanvallan nimissä tietenkin). Mediakoneistojen hallinta on tässä olennaista. Äänestäjille markkinoidaan median omistajatahoille mieluisat ajatukset ja agendat hieman kaunisteltuina jo ennen vaaleja. Sitten esille asetetaan terhakkaita nukkemaisia kansaedustajaehdokkaita, jotka lupaavat toteuttaa nämä asiat. Ei tässä prosessissa kuunnella kansaa aidosti, vaan luvataan sitä samaa, mitä propagandakoneiston avulla on jo valmiiksi sille syötetty. Vain yksittäisiin ongelmiin tai ylilyönteihin voidaan puuttua, jotta poliittinen sirkus saisi ohjelmanumeronsa. Esimerkkinä vaikkapa suhtautuminen massamaahanmuuttoon kehitysmaista länsimaihin.
Jatkona Truth_hunter 1.1.2020 at 19:59 kommenttiin
Pornography and Political Control
The Hexenhammer Debate
E. MICHAEL JONES — E. Michael Jones is the editor of Culture Wars magazine and the author of Libido Dominandi: Sexual Liberation and Political Control . Both are available at culturewars.com.
Israelin sotilaalliset joukot ottivat Palestiinan televisiokanavat valtaan 30. maaliskuuta 2002 klo 16.30, kun he miehittivät Ramallahin Länsirannalla. Pian Al-Watanin televisioaseman miehittämisen jälkeen Israelin joukot aloittivat pornografian lähettämisen lähettimensä kautta.
Palestiinalaiset olivat järkyttyneitä ja hämmentyneitä. ”Miksi maailmassa”, ihmetteli yksi nainen, ”pitäisi näin toimia?”
Vastaus on yksinkertainen. Israelilaiset lähettivät pornografiaa, koska pornografia on ase psykologisen sodan arsenaalissa.
— (At 4:30 pm on March 30, 2002, Israeli military forces took over Palestinian TV stations when they occupied Ramallah in the West Bank. Shortly after occupying the Al-Watan TV station, the Israeli forces began broadcasting pornography over its transmitter. The Palestinians were outraged and bewildered. “Why in the world,” one woman wondered, “should one do such a thing?” The answer is simple. The Israelis broadcast pornography because pornography is a weapon in the arsenal of psychological warfare.)
Israel, joka on Illumafian tukikohta Lähi-idässä ja sen sotakirves yhdessä Usan armeijan kanssa i-mafian pöytäkirjojen mukaisessa maailman valloituksessa, käyttää tehokkaasti myös länsimaista kulttuuria tuhotessaan pornografiaa koska sen avulla on tavattoman helppoa tuhota se yhteiskunta- ja perhemalli joka on muodostanut kulttuurimme selkärangan ja vastavoiman mafian hajottavalle ja tuhoavalle voimalle.
Esim. oman maamme nuoriso on jo valtaosin tuhottu tai ’mädätetty’ moraalisesti pornografialla ja seksistä, joka aikaisemmin on toiminut perheen koossapitävänä voimana, on tullut pelkkää viihdettä ja kauppatavaraa. Samalla avioerot ovat rajusti kasvaneet ja lapset jäävät yhä enemmän heitteille.
Meille kerrotaan, että ”Seksuaalinen vapaus kulkee käsi kädessä sananvapauden kanssa” ja että ”Pornografisten kuvien aihe liittyy kiinteästi sananvapauden kysymykseen” [1], mutta todellisuudessa pornografia on eräänlainen valvonnan muoto. Pornografialla ei ole mitään tekemistä vapauden kanssa.
Pornografia on ase, koska kuten St. Thomas Aquinas huomautti, himo ”tummentaa mieltä”. Himo tekee sinusta sokean. Sokea vastustaja voitetaan helposti. Pornografiassa himosta tehdään ase, himo aseistetaan.
… Kuten Andrew Joyce korosti Unz-katsauksessa, ”korppikapitalismi on juutalaista kapitalismia.” [5]
Paul Singerin kaltaiset korppikapitalistit hallitsevat nyt republikaanipuolueita. Korppikotkakapitalismin nousu oli samansuuntainen pornografian nousun kanssa. Molemmat ilmiöt olivat juutalaisia. Juutalaisten houkuttajien käsiin päätynyt valtava määrä rahaa käytettiin ajatusryhmien, voittoa tavoittelemattomien yritysten ja kansalaisjärjestöjen rahoittamiseen, jotka sitten mainostivat sodomiaa ja pornografiaa tapana häiritä miehiä, joiden piti muodostaa perheitä taloudellisesta kurjuudestaan.
— (We are told that “Sexual freedom goes hand in hand with freedom of speech” and that “The issue of pornographic images is intrinsically linked to the issue of freedom of speech,”[1] but in reality pornography is a form of control. Pornography has nothing to do with freedom. Pornography is a weapon because, as St. Thomas Aquinas pointed out, lust “darkens the mind.” Lust makes you blind. A blind opponent is easily defeated. Pornography is the weaponization of Lust.
… As Andrew Joyce pointed out in the Unz review, “Vulture capitalism is Jewish capitalism.”[5]
Vulture capitalists like Paul Singer now control the Republican Party. The rise in vulture capitalism was closely paralleled by the rise of pornography. Both phenomena were Jewish. The enormous amount of money which ended up in the hands of Jewish usurers was used to fund think tanks, non-profit corporations, and NGOs which then promoted sodomy and pornography as a way of distracting men who should have been forming families from their economic misery.)
https://www.unz.com/ejones/pornography-and-political-control-the-hexenhammer-debate/
Lukemisen arvoinen artikkeli joka auttaa ymmärtämään kuinka Länsimaiden perikatoa etenee ja kuinka sitä eräs taho tehokkaasti keinoja kaihtamatta edistää, taho jolle meidänkin ’valistuneet ja sivistyneet’ ovat tehneet ja koko ajan tekevät tilaa vain ’vihapuheesta ja riitelystä’ kansaa varoittaen.
Ja tästä hyvä jatkaa niin alkaa ymmärtää kuinka USAn poliitikot (ja muiden maidenkin aina brittien hovia myöten) on organisoidun Epstein pedofilia skandaaliin toimesta ovelasti paljastettu ja tahrittu (=he ovat itse antaneet tahria itsensä).
Näin sairas on itsensä ’läntiseksi arvoyhteisöksi’ nimennyt kulttuuri joka uskoo itse kelpaavansa muun maailman mallikulttuuriksi että sen johto voidaan ’siepata’ mukaan tällaisten moraalittomien rikollisten puuhiin…
Former Spy Details Israel’s Main Motive Behind Epstein’s Sexual Blackmail Operation
MintPress speaks with Ari Ben-Menashe, a former Israeli spy who worked closely with Robert Maxwell, Ghislaine Maxwell’s father, as part of their work with Israeli military intelligence and had frequent encounters with Jeffrey Epstein.
WHITNEY WEBB
“Israel Requested that Epstein Target Clinton”
… for Israeli military intelligence’s interest in orchestrating and financing a major sexual blackmail operation targeting top U.S. politicians.
https://www.unz.com/wwebb/former-spy-details-israels-main-motive-behind-epsteins-sexual-blackmail-operation/
Liittyen Truth_hunter 2.1.2020 at 15:30 kommenttiin:
Pian koittanee aika jolloin nämä pedo-skandaalit kuuluvat vihapuhe sarjaan ja ’illu- vai pitäisikö sanoa pillumafia’ tekee pedofiliastakin normaalin asian.
Muuten tiedätkö miten sana hullu taipuu? Henry Makowia mukaellen
Hullu — hullumpi — illumafia (satanisti)
”Tavallisista kansalaisista teosta voi suositella kaikille niille, jotka pitävät tärkeinä ihmisoikeuksia, perusoikeuksia, demokratiaa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta”
Kumpaa oikeuksia kirjoittaja tarkoittaa, positiivisia vai negatiivisia eli etuoikeuksia vai oikeuksia?
Euroopan Unioinin varallisuusvero ei kuulosta hyvältä. Siinähän pidetään giganttista, taviksia vähättelevää hirviörakennelmaa itsestäänselvyytenä. Verotusta voidaan säädellä järkiperäisemmin pienemmissä yksiköissä, kuten valtioissa. Nyt direktiivit, Brysselin verotusohjaus alkaa suhtautua bolshevistisen tasapäistävästi ilmastohuijauksen kautta hyvin erilaisissa olosuhteissa eläviin kansalaisiin, ympäristöihin ja maantieteellisiin tilanteisiin. Pääasia on alistaa ja nujertaa suurella direktiivien keinovalikoimalla ihmisen yksilöllinen aloitekyky, päättelykyky, innovatiivisuus, yritteliäisyys.
Paavillinen sanoma kuuluu Brysselistä: ”Et voi palvella kahta herraa. Valitse minut- älä perhettäsi, lähipiiriäsi, äidinkieltäsi, kulttuuriperimääsi ja siltä pohjalta rakentuvaa kansojen välistä toimintaa.”
Mennään lopulta itse artikkeliin asiaankin.
Hieno artikkeli ja Thomas Piketty on hieno mies. Mutta ikävä tosiasia on että tällaiset hienot miehet eivät pysty vaikuttamaan enää kehitykseen kun itsensä valistuneeksi ja sivistyneeksi laskeva kansanosa, siis juuri se jota Pikettyn sanoman luulisi kiinnostavan, ei lotkauta sille korvaansa. Se on luovuttanut seurauksista piittaamatta isänmaansa vieraille voimille puhtaasti itsekkäistä syistä eikä siksi halua eikä pysty olemaan tämän artikkelin kirjoittajan tavoin minkäänlainen yhteisen hyvän puolesta taistelija.
Mutta vaikka Pikettyn sanoma kaikuukin kuuroille korville ja on kuin hukkuvan ääni erämaassa niin juuri siksi sen arvo tänään on huipussaan.
Kyseistä Pikettyn tutkimusta on myös kritisoitu ainakin siksi, että kyseinen tutkimus on kvantitatiivinen. Menemättä sen enempää kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen eroihin, haluan tuoda tässä esille vain yhden Pikettyn tutkimusta kritisoivan näkemyksen, joka kiteytyy lauseeseen: Pikettyn tutkimus ei kysy, mitä kapitalismi tekee köyhille vaan mitä köyhät tekevät kapitalismille.
EU:n toimintaa ohjaa USA:n ”syvä valtio” . Uusi johto annettiin sille Macronin kautta. Tarkoitus on hävittää kansallisvaltiot ja tehdä maat sekarotuisiksi ja ajaa liittovaltiokehitystä kuin käärmettä pyssyyn.
Kateesi käy Norjaa ja erityisesti Sweitsiä sekä myös niitä maita, jotka eivät ottaneet euroa käyttöön, esim. Ruotsia.
Trumpin hallinto ei tuota ainakaan tue!
Obama sen sijaan tuki täysillä Euroopan islamisaatio-hanketta.
Kiitän kommentoijia.
Kysyttiin oikeuksista. Tarkoitin muun ohella niitä ihmisoikeuksia, jotka sisältyvät (1) YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (1948), (2) KP-sopimukseen (hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 16.12.1966, tullut voimaan 23.3.1976), (3) TSS-sopimukseen (hyväksytty YK:n yleiskokouksessa 16.12.1966, tullut voimaan 3.1.1976) ja (4) Euroopan ihmisoikeussopimukseen lisäpöytäkirjoineen.
Ja tarkoitin niitä perusoikeuksia, jotka sisältyvät muun ohella (1) Suomen perustuslakiin (731/1999, voimaan 1.3.2000) (mm. 16. pykälä: sivistykselliset oikeudet; 18. pykälä: oikeus työhön ja elinkeinovapaus; 19. pykälä: oikeus sosiaaliturvaan) ja (2) Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (2012/C 326/02) (mm. 14. artikla: oikeus koulutukseen; 15. artikla: ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä; 34. artikla: sosiaaliturva ja toimeentuloturva; 35. artikla: terveyden suojelu).
#
Thomas Piketty on pyrkinyt tutkimuksessaan ’Pääoma 2000-luvulla’ ”esittelemään, mitä tiedämme tällä hetkellä tulojen ja varallisuuden jakautumisen dynamiikasta 1700-luvulta lähtien”. Lisäksi hän on pohtinut, ”mitä voimme oppia siitä tätä vuosisataa silmällä pitäen”. Pikettyn lähteet ovat aiempia tutkimuksia laajempia, mutta niissä on silti aukkoja ja puutteita. Pikettyn johtopäätökset ovat ”luonteeltaan alustavia”. ”Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tarkoitus ei ole tuottaa matemaattisia totuuksia eikä korvata julkista, demokraattista ja kriittistä keskustelua.”
Pikettyn tutkimuksen keskeinen opetus on, että mikäli yksityisomistukseen perustuva markkinatalous saa kehittyä dynaamisesti omalla painollaan, se voi laukaista kahdenlaisia vahvoja voimia: lähentäviä voimia mutta myös ”erkaannuttavia voimia, jotka voivat uhata demokraattista yhteiskuntaa ja sen perusarvoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tärkein vakautta horjuttava voima saa alkunsa, kun yksityisen pääoman tuottoaste r jää selvästi ja pysyvästi korkeammaksi kuin kansantulon ja tuotannon kasvu g”.
Epäyhtälö r > g merkitsee Pikettyn mukaan, että ”menneisyydessä kasattu pääoma uusiutuu nopeammin kuin tuotanto ja palkat kasvavat”. ”Se ilmaisee loogisen perusristiriidan. Useimmat yrittäjät muuttuvat vääjäämättä koroillaeläjiksi ja yltävät paljon suurempaan vaurauteen kuin ne, jotka omistavat vain oman työvoimansa. Kun pääoma on kerran syntynyt, se uusiutuu automaattisesti, tuotannon kasvua nopeammin.”
Ongelmaan ei ole Pikettyn mukaan yksinkertaista ratkaisua.
Paras ratkaisu olisi Pikettyn mielestä ”vuotuinen progressiivinen pääomavero”. Sellaisen veron avulla on ”mahdollista välttyä loputtomalta eriarvoisuuden kierteeltä ja säilyttää samalla kilpailu ja kannustimet voimina, jotka innostavat kasaamaan uusia pääomia keskeytyksettä. Tutkimuksessaan Piketty on ehdottanut sellaista veroasteikkoa, joka ”hillitsisi globaalien varallisuuserojen kasvukierrettä”. ”Varallisuuserojen kasvu on tällä hetkellä niin kovaa, että se on pitkällä aikavälillä saatava katkaistuksi: itseohjautuvien markkinoiden innokkaimpienkin puolustajien tulisi huolestua siitä.”
”Vaikeus on siinä, että progressiivinen pääomavero vaatii erittäin tiivistä kansainvälistä yhteistyötä ja alueiden poliittista integraatiota.” Piketty on myöntänyt, ettei se onnistu kansallisvaltioissa.
Mikäli haluamme ohjata kapitalismia (kuten Keynesin ja New Dealin aikaan), meidän on Pikettyn mielestä jatkossakin vaalittava demokratiaa. Tämä ”edellyttää demokratian laajentamista eurooppalaiselle ylikansalliselle tasolle”. Suuremmilla poliittisilla yhteisöillä, kuten USA:lla ja Kiinalla, on enemmän valinnanvaraa. ”Euroopan maat sitä vastoin ovat pian kansainvälisessä talousmaailmassa todella pieniä: kansallinen eristäytyminen johtaa vain entistä suurempaan turhautumiseen ja pettymykseen.”
Pikettyn viesti on selkeä: ”globaalin finanssikapitalismin tehokas sääntely on meidän vuosisadallamme mahdollista vain alueellisen poliittisen integraation kautta”.
#
Näyttää siltä, ettei maailmanpoliittisen näyttämön konstellaatio ole anno Domini 2020 kovinkaan vastaanottavainen Pikettyn viestille. Tosin kansantaloustieteen teorian tasolla on näkynyt myönteistä liikehdintää. Viittaan esimerkkinä Paul Krugmanin toteamukseen: ”Piketty on muuttanut tapamme puhua taloudesta.”
J.K.Kiinnostavaa seurata, milloin, jos milloinkaan, Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi osuu Thomas Pikettyn kohdalle.
Kapitalismi on kilpailuyhteiskunta ja se jakaantuu kilpailun perusteella voittajiin ja häviäjiin eli kapitalismissa ei koskaan tasaarvo ja kaikkien hyvin vointi tule toteutumaan ja se johtuu pääomien kasautumisesta yksille jotka sitten käyttävät rahat oman asemansa pönkittämiseen ja finanssimaailman rahantekotuotteilla pelailuun ja raha on pois reaalitaloudesta jossa se voisi luoda hyvinvointia. Piketty kaavailee tälläisten pääomakertymien verotusta varallisuusveron avulla mutta itsekin toteaa että siitä sopiminen on mahdotonta kuten yksityisten yritysten osinkoverotus suomessa ja osinkotulojen kunnallisverotus Suomessa. Ehkä tällaisen tasaarvon ja hyvivoinnin saisi aikaiseksi siten että yrityksessä toimivat omistaisi siitä tasaosuuden ja saisivat tasapalkkaa eikä osuudet olisi myynnissä vaan aina tulee yritykseen niin tulee osakkaaksi automaattisesti. Sitähän Venäjällä yrittivät NLn hajoamisen jälkeen mutta siinä ei ollut myyntiehtoa ehkä tarkoituksellisesti ja niinpä nyt Venäjällä pitää talousvaltaa oligarkit.
Kapitalismi on aina ryöstämistä kuten toteat. Se on juutilaisten luoma ja sopii hyvin valituille. Se on jatkuvaa sotaa heikompia vastaan joista ei kanneta vastuuta.
Iranissa jenkit yrittivät aikoinaan Shaahin avulla pystyttää kapitalistisen ryöstötalouden mutta shaahin, Usraelin lakeijan, vallan kukistaminen pelasti maan öljyvarat jotka oli tarkoitus työstää. Nyt on uusi yritys meneillään.
Kuka oli Qassem Suleimani?
Who is Qassem Suleimani? Iran farm boy who became more powerful than a president
Suleimani wrote in his autobiography that he was born in Rabor, a city in eastern Iran, and was forced to travel to a neighbouring city at age 13 and work to pay his father’s debts to the government of the Shah.
By the time the monarch fell in 1979, Suleimani was committed to the clerical rule of Ayatollah Ruhollah Khomeini, and joined the Revolutionary Guards, the paramilitary force established to prevent a coup against the newly declared Islamic Republic.
https://www.theguardian.com/world/2020/jan/03/who-is-qassem-suleimani-profile-iran
Soleimani Murder: What Could Happen Next?
THE SAKER
General Soleimani was in Baghdad on an official visit to attend the funeral of the Iraqis murdered by the US on the 29th
The US has now officially claimed responsibility for this murder
The Iranian Supreme Leader, Ayatollah Ali Khamenei has officially declared that “However, a severe retaliation awaits the criminals who painted their corrupt hands with his and his martyred companions’ blood last night“
The US paints itself – and Iran – into a corner
The Iranians simply had no other choice than to declare that there will be a retaliation. There are a few core problems with what happens next. Let’s look at them one by one:
First, it is quite obvious from the flagwaving claptrap in the US that Uncle Shmuel is “locked and loaded” for even more macho actions and reaction. In fact, Secretary Esper has basically painted the US into what I would call an “over-reaction corner” by declaring that “the game has changed” and that the US will take “preemptive action” whenever it feels threatened. Thus, the Iranians have to assume that the US will over-react to anything even remotely looking like an Iranian retaliation.
No less alarming is that this creates the absolutely perfect conditions for a false flag à la “USS Liberty“. Right now, the Israelis have become at least as big a danger for US servicemen and facilities in the entire Middle-East as are the Iranians themselves. How? Simple! Fire a missile/torpedo/mine at any USN ship and blame Iran. We all know that if that happens the US political elites will do what they did the last time around: let US servicemen die and protect Israel at all costs (read up on the USS Liberty if you don’t know about it)
There is also a very real risk of “spontaneous retaliations” by other parties (not Iran or Iranian allies). In fact, in his message, Ayatollah Ali Khamenei has specifically declared that “Martyr Suleimani is an international face to the Resistance and all lovers of the Resistance share a demand in retaliation for his blood. All friends – as well as all enemies – must know the path of Fighting and Resistance will continue with double the will and the final victory is decidedly waiting for those who fight in this path.” He is right, Soleimani was loved and revered by many people all over the globe, some of whom might decided to avenge his death. This means that we might well see some kind of retaliation which, of course, will be blamed on Iran but which might not be the result of any Iranian actions at all.
Finally, should the Iranians decide not to retaliate, then we can be absolutely sure that Uncle Shmuel will see that as a proof of his putative “invincibility” and take that as a license to engage in even more provocative actions.
If we look at these four factors together we would have to come to the conclusion that Iran HAS to retaliate and HAS to do so publicly.
Why?
Because whether the Iranian do retaliate or not, they are almost guaranteed another US attack in retaliation for anything looking like a retaliation, whether Iran is involved or not.
https://www.unz.com/tsaker/soleimani-murder-what-could-happen-next/