Kun keskuspankeista tulee roskapankkeja

Vain kierrossa oleva raha pyörittää reaalitaloutta. Velka = raha = ostovoima = työpaikka

43

Kuva: Free*SVG

Wall Street Journal uutisoi Yhdysvaltain yksityisesti omistetun keskuspankki Federal Reserven (FED) aloittaneen pankkien takaamisen Primary Dealer Credit Facility -ohjelman (PDCF) kautta; PDCF on ensisijaisille välittäjille tarkoitettu yliyön lainaväline, joka tarjoaa ympärivuorokautista [laina]tukea pankeille.

FED aloitti Primary Dealer -pankkien tukemisen kuitenkin jo syyskuussa 2019. Ja nyt puhutaan tuhansista miljardeista!

Pääomapakoa edistämässä

Primary Dealer -pankkien asiakkaina on valtioiden lisäksi pääasiassa sijoitusrahastoja. Se, mitä tämän ohjelman kautta nyt käytännössä tapahtuu, on tämä: FED ostaa näiden ensisijaisten välittäjien kautta erilaisia roskavelkakirjoja ja roska-arvopapereita omaan taseeseensa, millä toimenpiteellä pelastetaan “virheellisiä” sijoituspäätöksiä tehneitä suursijoittajia uudelleenpääomittamalla ne veronmaksajien piikkiin. Sillä lasku tulee.

Tehdään siis samoin kuin edellisen finanssikriisin aikana ja reaalitalous painukoon upoksiin. Taas.

Ensisijaiset välittäjät saavat myös lainaa 0,25 prosentin korolla rajoittamattomia määriä 90 vuorokauden ajaksi, jonka jälkeen laina-aikaa pidennetään tarpeen mukaan. Toisin sanoen laina on käytännöllisesti katsoen pysyvä tulonsiirto pankeille. PDCF-ohjelma sisältää myös sen, että FED ostaa Open Market Operation -ohjelman (OMO) kautta kaikenlaisia arvopapereita ajankohtana, jolloin talousjärjestelmän horjuvat rakenteet romahtavat lopullisesti. Jatkuvan luototuksen lupaus antaa raharikkaille aikaa myydä osakkeensa pois ja siirtää rahansa turvaan esimerkiksi verokeitaisiin. Verokeitaissa piileksivä raha ei pyöritä taloutta, sitä ei voi verottaa eikä se edesauta reaalitalouden toimintaa.

Koska FED aloitti rahoituksen jo syyskuussa 2019, markkinoiden tila on ollut horjakka jo pidempään. Koronapandemian mukanaan tuovat poikkeustoimenpiteet vain nostivat sen esiin.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Barack Obaman (dem) hallitus bail-outtasi vuosina 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014… isoja yrityksiä, jotta ”talous pelastuisi” = jotta rikkaiden varallisuus pelastuisi. Jotta varjopankit pelastuisivat.

Tuon ajan jälkeen on ollut negatiivista korkoa (= talletuskorko eli maksat pankille talletuksen säilyttämisestä tililläsi) ja negatiivista keskuspankkikorkoa (=pankit maksavat keskuspankille talletustensa säilyttämisestä), jonka EKP aloitti ensimmäisenä kesäkuussa 2014 ja jonka jälkeen korkoja on laskettu neljä kertaa. On ollut kvantitatiivista kevennystä ja erilaisia tukiohjelmia. Suomalaisyrityksistä EKP:n tuoretta koronatukea jaettu valtio-omisteisille yrityksille ja — Nalle Wahlroosille — vaikka yritykset eivät ole vaikeuksissa.

Median rummuttama nousukausi esimerkiksi EU:ssa on ollut kerronnaltaan ylimitoitettua. Vuonna 2018 reaalisessa bkt:ssa oli noin 2,5 % kasvua (ks. 10Y / 10 vuoden jakso). Lokakuun 2019 jälkeen olimme putoamassa — kaikesta elvytyksestä huolimatta — 1,13 prosentin talouskasvuun.

Vain vuoden 2000 tienoilla bkt:n reaalinen kasvu on ylittänyt 4 prosenttia. Muutoin olemme EU:ssa olleet vuodesta 1996 alle 4 prosentin kasvussa, usein poukkoillen alle kahden prosentin. Bkt mittarina on lisäksi sikäli turha, että se ei kerro mitään varallisuuden jakautumisesta. Bkt kasvaa, jos joku tienaa — tai ottaa velkaa. Mutta talous ei toimi, jos vain joku tienaa. Työpaikkojen syntyminenkään ei kerro kaikkea. Jos työpaikka on osa-aikainen tai syntyy matalapalkka-alalle, jolloin tuloilla ei elä ilman tulonsiirtoja, kansantalous ei kohennu. Rahaton ei osta, köyhä ei kuluta.

Reaalitalouden tila on surkuteltava: matalapalkkaisilla ja keskituloisilla opinto-, asunto-, auto-, ja kulutusluottoja kuukausittain lyhentävillä kotitalouksilla ei ole rahaa käytettäväksi palveluihin ja tuotteisiin, jolloin palveluiden ja tuotteiden tarjoajia ei tarvita; työpaikat eivät säily, saati että niitä syntyisi uusia. Nykyjärjestelmässä laman uhka leijuu jatkuvasti reaalitalouden yllä.

Koronapandemia uhkaa kaataa isoja ja pieniä yrityksiä, jolloin menetetään työpaikkoja. Rahan syytäminen pankeille ja rahastoille ei auta. Järkevä tapa toimia olisi jakaa perustoimeentuloa suoraan ihmisille, koska he käyttäisivät sen ostaen tuotteita ja palveluita ja maksaen laskuja, ja yritykset puolestaan maksaisivat omia laskujaan ja lainojaan, jolloin raha kiertäisi taloudessa päätyen sinne, minne se aina viime kädessä päätyy: pankkeihin.

Koronapandemia saattaa aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä myös toista reittiä: monessako isossa yrityksessä suunnitellaan jo nyt automaation/robotisaation kasvattamista? Koneet eivät ole pois työstä ihmisiin tarttuvien virusten takia, joten tuotanto ei häiriinny.

Joten koska kerran FED ja EKP pystyvät luomaan tilikirjauksilla biljoonia pörssipelureiden pelastamiseksi, ne pystyvät aivan varmasti tekemään saman myös pienemmillä summilla enemmistön hyväksi.

Takaisin perusasioihin

Finanssijärjestelmän globaalitalouden vaarantavasta uhkapelitoiminnasta ei luulisi enää kenelläkään olevan harhaluuloja. Nykyisellään pankkitoiminta ei — eikä myöskään sijoitusrahastojen varjopankkitoiminta — tue taloutta tai sen kasvua, vaan imee talouden elinvoiman.

Yhdysvalloilla oli valtion keskuspankki – The Treasury – aina vuoteen 1913 asti, ja niin oli myös Euroopan valtioissa ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Oma keskuspankki luototti valtion hankkeita, ts. valtiot velkaantuivat itselleen (kuten Japani ja Venäjä edelleenkin) mutta saivat myös korkotulot kaikista myöntämistään lainoista. Pankkien omistaman FED:in luomisella valta ja päätöksenteko siirrettiin Washingtonilta finanssi-instituutioille, ja samalla heitettiin hyvästit demokraattiselle päätöksenteolle; finanssi-instituutioiden valtaa poliittisen päätöksenteon yli tuskin voi kutsua demokratiaksi. Talous-ja finanssipolitiikkaa on toteutettu ainoastaan pankkien määrittämissä kehyksissä. Sitä kutsutaan ”vapaaksi markkinataloudeksi”.

Yksi ratkaisu talouden ongelmiin olisi selkeästi FED:in –- ja euroalueen keskuspankki EKP:n –- yksityisomistuksen purkaminen “kansallistamalla” ne demokraattisen valvonnan piiriin ja määrittämällä niiden tehtäviin kuuluvaksi reaalitalouden luotottaminen koko yhteisön hyvinvoinnin varmistamiseksi. Myönnetyistä luotoista peritty korko, siis tuotto, palaisi pankkiin myönnettäväksi uusiin luottoihin. Samalla pitäisi ottaa käyttöön tiukempi pankkitoiminnan sääntely sekä erottaa toisistaan talletus- ja investointipankit. Tällöin, mikäli jotain ongelmia ilmenisi, ongelmakohta olisi helpompi kapseloida vaarantamatta koko järjestelmän toimintaa. Yksittäisten investointipankkien kaatuminen ei sekoittaisi koko maailmantaloutta globalisoituneessa järjestelmässä.

Oppikaa perusasia: velka = raha = ostovoima = työpaikka

Sillä, minne korko maksetaan, on merkitystä järjestelmän toiminnan kannalta. Raha nimittäin syntyy, kun joku ottaa jossain velkaa. Englannin keskuspankki Bank of England muotoilee sen seuraavasti:

”Modernissa taloudessa suurin osa rahasta on pankkitalletusten muodossa. Mutta se, miten nuo pankkitalletukset luodaan, ymmärretään usein väärin. Pääasiallisin tapa, millä ne [pankkitalletukset] syntyvät, on kaupallisten pankkien myöntämien lainojen kautta. Aina kun pankki myöntää lainan, se tekee talletuksen lainanottajan tilille luoden näin uutta rahaa. Tämä kuvaus [rahan luomisesta] eroaa siitä, miten asia esitetään joissain talouden oppikirjoissa.”

Suomen Pankki kertoo Raha ja luotto rahapolitiikassa -julkaisussaan: ”Pankkitalletus syntyy […] talletuspankin myöntäessä luottoa asiakkaalleen.”

Korko on rahan hinta, joka maksetaan luotottajalle.

On mahdotonta vääntää epäeettisesti toimivista megaluokan finanssi-instituutioista vastuullisesti toimivia niin kauan kuin ne pitelevät valtioiden kukkaron nyöreistä.

43 KOMMENTTIA

  1. Hyvän artikkelin kohta Takaisin perusasioihin
    ”Finanssijärjestelmän globaalitalouden vaarantavasta uhkapelitoiminnasta ei luulisi enää kenelläkään olevan harhaluuloja. Nykyisellään pankkitoiminta ei — eikä myöskään sijoitusrahastojen varjopankkitoiminta — tue taloutta tai sen kasvua, vaan imee talouden elinvoiman.”
    Koko järjestelmä on nwo- ja finanssimafian luoma ja palvelee ensisijaisesti vain sen omia etuja.
    Perusasiat on hylätty kun nwo-mafian g(b)angsterit ovat kaapanneet pankit ja rahan palvelemaan omia hankkeitaan.
    Muutosta asiaan lienee turha odottaa ellei muutoksen mahdollistava todellinen demokratia korvaa nykyistä edustuksellista demokratiaa joka on tuon kaappauksen mahdollistanut.

    Katso kommentti Truth_hunter 26.3.2020 at 14:05, siitä pieni ote
    ”Miksi demokratia sitten on niin kykenemätön ratkomaan tämän päivän ongelmia?”
    **— Juuri siksi koska ED ei ole demokratiaa eli todellisuudessa ongelmia ei ratkotakaan demokratian vaan demokratiaksi naamioituneen demokratian eli ED:n avulla.

    ”Demokratia paljastaa todelliset kasvonsa rahaeliitin palvelijana
    Kun demokratian onttoutta koliseva ja täten myös rahalle perso ideologia menee lopulta vääjäämättä ristiin kansan etujen kanssa ja kansalaiset alkavat tätä riistoa vastaan järjestäytymään, niin silloin demokratiasta kuoriutuu määrätietoinen ja jopa verenhimoinen pyöveli, joka hyökkää omia kansalaisiaan vastaan rajusti ja armoa tuntematta.
    ”Demokratia sokeana, rampana ja rahaa palvelevana ideologiana, jättää kansan ja kansallisomaisuuden täysin suojattomaksi kansainvälisten suuryhtiöiden, pankkien ja finanssiterroristien riistettäväksi, ja lopulta luovuttaa jopa oman kansansa korvattavaksi kokonaan Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden ”pakolaisten” invaasiolla, täten myös tuhoten peruuttamattomasti luonnollisesti kehittyneen ja ainutlaatuisen geeniperimän ikuisiksi ajoiksi.”
    **——Juuri näin ja juuri siksi koska kyse ei ole oikeasta demokratiasta joka tarkoittaa kansanvaltaa. Juuri siksi kansan tahto ei toteudu tai toteutuu edustajien (edustajaksi pääsee petturi, Judas-pukki, joka ei sitoudu kansalle antamiinsa lupauksiin vaan on lojaali sponsorilleen, raha- ja korporaatio-mafialle) tulkintana siitä ja jopa täysin eri muodossa kuin kansa ajatteli.
    Miksi tätä kutsutaan demokratiaksi? Kysehän on koko demokratia sanan raiskauksesta.
    Oikea ja todellinen demokratia perustuu kansanäänestyksiin joissa kansa joko hyväksyy tai hylkää hallituksen päätökset.
    https://vastavalkea.fi/2020/03/25/kokonaiskuvan-virusinfektio/

  2. Tavallinen kansalainen ei voi mitään FEDn ja EKPn rikkaiden tukemiseen tarkoitetuille tukiostoille että rikkaat kerkeää hyvään hintaan myydä arvopaperinsa pois. Tämä ei kuitenkaan talousromahduksessa tue reaalitalouden elpymistä ja kun rikkaiden myyntitulot menee veroparatiiseihin jossa ne ei tuota uutta teollisuutta ja työtä.
    Rikkaille jotka lainoista määrää rahan jakaminen kulutukseen on varmasti vieras ajatus ja herättää vastusta kun rahat saa köyhät eikä itse rikkaat etuoikeudetut.
    Kulutuksesta johtuu 70% taloudellisesta toiminnasta joten reilut palkankorotukset, eläkkeet, sosiaaliturva ja lapsenlisät sekä opintuet kannustaa taloutta paremmin kuin rikkaiden tukeminen jotka ei voi luopua voiton tavoittelustaan ja tappionnsa maksattamisestanveronmaksajilla poliittisen eliitin avulla jotka on samassa voitontavoittelussa mukana.
    Sen takia kapitalistimaissa ei tätä oikeaa taloudellista marssijärjestystä, jossa raha kiertyy kuluttajille ja sieltä yrityksille ja pankeille sekä valtiolle ja takaisin kuluttajalle, hyväksytä koska onnenonkijoiden pitää saada valtion takuulla koettaa onneaan.
    Paljon auttaisi jos arvopaperi kauppa käytäisiin eri rahalaitoksissa kuin reaalitalouden pankkitoiminta mutta veronmaksajien rahojen tuhlailu on rikkaista niin hauskaa että se on pitkässä kuusessa ennen kuin rahalaitosten erottaminen toisistaan tapahtuu.

  3. Erinomaisen valaiseva kirjoitus. FED:in valtiollistamista on turha toivoa, valitettavasti.
    EU-maa Tanskalla on oma valuutta ja valtion kaikki velat ovat omasta keskuspankista Tanskan kruunuissa.
    Siinä hyvä esimerkki muille maille.
    Korona rahoituskriisi nostaa valtioiden velat kestämättömille tasoille ja järjestelmän romahdus on väistämätön. Kysymys on vain ajasta.

    • USA on rikollisten johtama maa eikä kelpaa malliksi juuri missään asiassa.
      IPU:n tavoiteohjelmassa on tuo Tanskan malli eli oma pankki ja oma valuutta. Myös suora demokratia kansanäänestyksineen.
      https://www.ipu.fi/tavoiteohjelma
      Kansa kuitenkin elää mieluummin ulkopuolisten yksityispankkien velkavankina ja antaa maan poliittisen eliitin köyhdyttää maa eikä lämpene IPUn tavoiteohjelmalle.

      • Moniko tietää IPUn tavoiteohjelmasta? Vaalipaneeleihin ei vuosiin edes päästetty pienpuolueita saati että Suomen pienpuolueet saisivat puoluetukea kuten esim. Tanskassa. Tästä Suomi on saanut EU:lta huomautuksiakin moneen kertaan.

    • > Korona rahoituskriisi nostaa valtioiden velat kestämättömille tasoille ja järjestelmän romahdus on väistämätön. Kysymys on vain ajasta. >

      Romahdus kyllä tulee, mutta tarkoituksellisesti pilviin nostetut valtioiden velat ovat vain osa NWO-tarinaa. Kuten Riikka totesi, rahaa luodaan ilmasta – raha on virtuaalista – ja totuus on se, että nykyistä valtiovelkaa (peräkkäisiä nollia) ei ole tarkoituskaan maksaa takaisin. Velka (huijaus) on vankila, joka on antanut raharuhtinaalle (Black Nobility) järkyttävän suuren vallan, mutta ainoastaan siksi koska ihmiset uskovat nykysysteemiin ja virtuaalirahan arvoon. Todellisuudessa raharuhtinas ei omista yhtään mitään, sillä koko – yksityisten mahtisukujen käsissä oleva – pankkijärjestelmä perustuu kokonaisuudessaan ihmiskunnan ja kansallisvaltioiden huijaamiseen/orjuuttamiseen. Tämä siksi, että rahan kiertoon perustuva systeemi, eli tämä hajoamassa oleva korttitalo, on rakennettu siten että VELKAKIN ON VALHE, koska velaksi annettu virtuaaliraha on AINA raharuhtinaan tietokoneruudulla – nimet vain vaihtuvat. Ja kuten vallan hyvin tiedätte, käteisrahakin on painettua paperia tai metallia, ja sekin on palautunut tai palautuu takaisin raharuhtinaan huijaus-järjestelmään. Eli kokonaisuutta tarkasteltuna, yksikään valtio ei ole velkaa pankeille, koska virtuaaliraha on tavalla tai toisella AINA HEILLÄ JOTKA OVAT SEN LUONEET.

      Näin sen luonnollisesti pitää ollakin, koska kyseinen maksuväline, tai vaikkapa – oravan nahka – on pelkkä toiminnan generaattori, mutta mitä helvettiä… nämä veijarit ovat tällä maailmanlaajuisella huijauksella onnistuneet ottamaan HALTUUNSA ihmiskunnan reaaliomaisuuden ja tehneet meistä kaikista rahan orjan. Toisin sanoen, he hallitsevat parhaillaan 1) virtuaalirahaan perustuvan pankkijärjestelmän, ja 2) kansainvälisiä suuryrityksiä/organisaatioita pyörittävien agenttiensa kautta ihmiskunnan reaaliomaisuuden/työvoiman luonnonvarojamme myöten. Kaikki kuitenkin tulee muuttumaan sillä hetkellä kun ihmiskunta herää, ja se herääminen tulee olemaan erityisen vaikeaa poliittiselle eliitille ja yritysmiljonääreille, jotka ahneuksissaan otaksuvat omistavansa jotakin. Totuuden nimissä, heidän rikkautensa (kuten myös kulta ja hopea) on täsmälleen samanlainen illuusio kuin pankkijärjestelmä, se on korttitalo joka tulee romahtamaan!

      Kuten sanottu: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”.

      RAAMATTU LUPAA:
      1. Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu elämän kirjaan.
      2. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.
      3. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
      4. ”Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy.”
      5. Katsellessani minä, Daniel, huomasin kaksi muuta miestä. Toinen seisoi virran tällä, toinen tuolla rannalla.
      6. Toinen sanoi pellavavaatteiselle miehelle, joka seisoi virran vesien yläpuolella: ”Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat?”
      7. Ja minä näin pellavavaatteisen miehen seisovan virran vesien yllä ja kohottavan oikean ja vasemman kätensä kohti taivasta, ja minä kuulin hänen vannovan Ikuisesti Elävän kautta: ”Totisesti, on kuluva aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa! Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu.”
      8. Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: ”Herrani, miten tämä kaikki päättyy?”
      9. Hän sanoi: ”Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka.
      10. Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.
      11. Siitä ajasta, jolloin päivittäinen uhri lakkautetaan ja turmion iljetys pystytetään, on kuluva tuhatkaksisataayhdeksänkymmentä päivää.
      12. Onnellinen se, joka jaksaa odottaa ja kestää tuhatkolmesataakolmekymmentäviisi päivää!
      13. Mutta mene sinä siksi kunnes loppu tulee, lepää ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa.”
      (Danielin kirja, luku 12)

      ps. Vanhurskaat / Pyhä kansa = totuuden etsijät/oikeamieliset!

  4. kovasti sitä sosialismia ollaan paheksuvinaan ja ollaan tuhoamassa sosialistisia valtioita,milloin milläkin verukkeella.mutta ei mitään ongelmaa sosialismista,kun sitä osoitetaan ökyrikkaille ,ja köyhemmille sitten kapitalismia,ja lasku..

    • Niin, eletään sosiaalidarwinistisessa austerity-systeemissä, missä rikkaat ovat sen älykkäin ja moraalisin osa ja järjestelmä palkitsee jatkuvasti heitä keskittämällä vaurautta yhä voimakkaammin heille. Rikkaus on todiste moraalisuudesta ja siitä tulee myös palkita lisärikkaudella. Kuuluisan ’trickle down economy’- opin mukaan eteville keskitetty ja heidän nerokkaasti paisuttamansa vauraus valuu aikanaan alas myös keskiluokalle ja jopa kaikkein köyhimmille. Sen sijaan yhteiskunnan oman tuotannon tai sosiaalipolitiikan avulla ohjaamia rahavirtoja tai tulonsiirtoja ei sallita, koska se palkitse vähemmän tehokkaita ja edelleen laiskistaa heitä. Nämä rahat ovat myös pois etevien käsistä, jotka voisivat moninkertaistaa ne ja valuttaa alas muuhun yhteiskuntaan. Ankara fyysinen köyhyys ei ole pahasta, koska se poistaa ekosysteemiin soveltumattomat ja sitä kuormittavat työikäiset, kuten myös ne vanhat, jotka eivät ole elämänsä aikana onnistuneet keräämään säästöjä. Niiden puutetta on turha valittaa, koska säästämistä varten heille on osoitettu ”luotettavat” pääomamarkkinat, joilla pieni kapitalistikansalainen voi pitkäjänteisesti kerätä rahaa sukanvarteen.

      Nyt, kun koronakriisi palkitsee jälleen kerran kaikkein rikkaimmat, seuraa aikanaan vaihe, jossa työttömäksi jääneitä aletaan moralisoida ja moittia siitä, kun he eivät ”mene töihin”. Eniten moralisoivat ne, jotka kriisin akuutissa vaiheessa kovaäänisimmin vaativat ankaria, työpaikkoja tuhoavia torjuntatoimia. Paheksutaan tulonsiirtoja, jotka laiskistavat köyhiä. Tällä kertaa moralismin aalto ulotetaan laajalti myös nykyiseen keskiluokkaan, joka puolestaan vaati kaikkein köyhimmiltä kaikki tulonsiirrot pois, koska ”niihin ei ole varaa”. Vain parhaita työttömiä ja niistäkin vain ahkerimmin töitä hakevia voidaan ”palkita” tulonsiirroin. Näin saadaan peruste jälleen kerran uudelle kontrollointijärjestelmälle, joka valvoo, ettei köyhä levitä tauteja ja käyttää aikansa ahkeraan työnhakuun.

      • Tuo trickle down economy…

        Koska elämme nurinkurin-maailmassa, jossa kaikki on päinvastoin kuin väitetään, trickle down -talouden oikea nimi on selvästikin Kapillaariekonomia 😀

  5. > Koneet eivät ole pois työstä ihmisiin
    > tarttuvien virusten takia

    Koneet eivät myöskään välitä viruksia. Voi vielä tulla aika, että kuluttajat suostuvat ostamaan vain “käsin koskematta” tehtyjä tuotteita.

    Nyt kun avasin suuni tästä tartuntatautiaiheesta niin: Suomella pitää olla valmiusvarastossa laitteistoja, joilla voidaan säteilyttää elintarvikkeita. Eli rekkakuorma kerrallaan säteilyttää kauppoihin meneviä tuotteita, koska voi tulla aika, että kuluttajat suostuvat ostamaan vain säteilytettyjä elintarvikkeita.

    Meitä voivat vielä kohdata korona-virustakin pahemmat vitsaukset ja riippumatta siitä olemmeko seuraavan sodan taistelulinjoilla vai niiden ulkopuolella.

    • Säteilyttäminen tappaa kasviksista, vihanneksista ja hedelmistä sen, miksi niitä syödään.

  6. Ketkä ovat niitä (((pankkiireja))) jotka Suomea ja Mailmaa tuhoavat/ryöstävät?? Ketä on karkotettu koronkiskonnan takia ym sairaan toiminnan historian aikana lukemattomista maista??

    • Braindead sheep 33. Juuri näin, vaikka sokeat eivät sitä hiffaa.

      Suppression of the Society of Jesus

      ”Between 1555 and 1931 the Society of Jesus [i.e., the Jesuit Order] was expelled from at least 83 countries, city states and cities, for engaging in political intrigue and subversion plots against the welfare of the State, according to the records of a Jesuit priest of repute [i.e., Thomas J. Campbell]. Practically every instance of expulsion was for political intrigue, political infiltration, political subversion, and inciting to political insurrection.” (1987) J.E.C. Shepherd (Canadian historian)”

      1579, 1581, 1586, and 1602 – Elizabeth I, Queen of England

      1604 – James I, King of England [This was the 5th expulsion of the Jesuits from England!]

      1614 – Japan

      1618 – the Kingdom of Bohemia

      1716, 1783 – China

      1719 – Peter the Great of Russia

      1759 – King Joseph I of Portugal [He believed the Jesuits attempted to assassinate him in 1758.]

      1764 – King Louis XV of France

      1816 – Russian Czar Alexander I [He expelled the Jesuits from Moscow and St. Petersburg.]

      1820 – Russian Czar Alexander I [He expelled the Jesuits from all of Russia.]

      1820, 1835, 1868 – Spain

      1834 – Portugal [2nd expulsion of the Jesuits from Portugal]

      1848 – Switzerland

      1848, 1859 – Italy

      1872 – Guatemala

      1872 – German-Prussian Empire

      1873 – Mexico

      1874 – Brazil

      1875 – Ecuador and Columbia

      1880, 1901 – France [2nd and 3rd expulsions of the Jesuits from France]

      1884 – Costa Rica

      1901 – Portugal [3rd expulsion of the Jesuits from Portugal]

      NOTE: The Jesuits were expelled from England five times!

      The Jesuits were also expelled three times from predominantly Roman Catholic Spain, three times from predominantly Roman Catholic Portugal, and three times from predominantly Roman Catholic France!

      The Jesuits were also expelled numerous times from various predominantly Roman Catholic countries in South and Central America.
      *****
      ”American intelligence officer/ CIA (sic. Catholics In Action) Officer E. Howard Hunt states, ”We have always said, you know, in an admiring way that the Jesuits form the greatest intelligence agency in the world, and always have.”
      *****
      ”Anyone who can not see that the Catholic Church dominates
      American Politics needs to look at these photographs.”

      http://themillenniumreport.com/2016/08/jesuit-order-all-roads-lead-to-the-black-pope/

      ps. lista valtioista, jotka karkoittivat jesuiitat on todellisuudessa huomattavan paljon pidempi. Etsikää OIKEAA historiaa ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta…. meille on syötetty pelkkää puppua!

  7. 1989, 2008, 2020 – ruma teatteri uusiutuu niin kauan kuin ihmiset haluavat vain nukkua ja alistua. Anteeksi, että olemme olemassa ! Rikkaat pelurit pelastavat aina nahkansa ja heidän valtansa perustuu ihmisten orjuuttamiseen tahdottomiksi eri keinoin. Ylipapit tässä näytelmässä ovat rahanahneita, lääketehtaiden korruptoimia lääkäreitä. THL-gestapon paavillisuus voi mahdollistaa vielä sairaudenhoidon yksityistämisen kansainvälisille jäteille, mikä ei sotessa onnistunut.

    • Mistä sen tietää vaikka jälkikäteen osoittautuisi että koronapandemiatoimenpiteiden aiheuttama yhteiskunnallinen kriisi aiheutti tavisten rahojen loppumisen, mistä puolestaan seurasi että roskaruoan syöminen ja baarissa juoksentelu väheni mistä seurasi että kansanterveys koheni, ja että rahojen loppuminen vähensi myös lääkkeiden käyttöä millä oli vielä enemmän positiivisia vaikutuksia kansanterveyteen?

      Terveet eivät osta lääkkeitä mikä vaikuttaisi pörssikursseihin ja synnyttäisi pakon ”innovoida uudenlaisia sijoituskohteita”.

      Pandemiantorjuntatoimenpiteet voivat aiheuttaa myös sen, että vaihtotalous jossa ei käytetä rahaa vaan vaihdetaan omaa osaamista kanssaihmisen osaamiseen tai tavaraan (kuten ”autan sinua kasvimaalla jos saan palkaksi säkin perunaa”) yleistyy niin että talousjärjestelmä nykyisessä muodossa syrjäytyy osittain tai kokonaan.

      Niinkin voi käydä.

      Valtio kyllä yrittää keksiä miten vaihtotalous saadaan kiellettyä ja alkaa kehitellä villasukkaveroja (villasukkaverolla tarkoitan että kutomisen osaava vaihtaa villasukkaparilla esim. talvirenkaiden vaihdon kesärenkaisiin) ynnä harmaan talouden torjuntajoukkoja eikä kiinnitä mitään huomiota hallintarekisteriin, verokeitaisiin, vakuuskuoriin, subventioihin, sisäpiirikauppoihin tai muuhun vastaavaan. Pitää osata priorisoida 😉

      Nykymalli on sellainen, jossa taloudellisen toimeliaisuuden eri haarat ovat eriytyneet so. on finanssitalous, jota ei veroteta eikä valvota mutta bailoutataan muiden reaaliomaisuudella, on ihmisten välinen vaihtotalous jota valtio kyylää, on pk-yritysten haara, jossa käytetään edelleen rahaa ja on omavaraisuuteen pyrkivät, jotka yrittävät irtautua rahankäytöstä mahdollisimman paljon. Sekajärjestelmä/Sirpalejärjestelmä siis.

  8. Saksalainen pörssiasiantuntija kertoo, että usalainen rahaydinpiiri on tähän asti pelastanut ostoilla pörssiromahdukset, mutta nyt se ei halua tehdä sitä. Hän toi esille, että tämä ei ole Donald Trumpin mieleen. Näin voidaan kaataa uudelleenvalinta. Demokraattien taustapiirit asialla eli ns. transatlanttinen maaneliitti.
    Joka tapauksessa historian rajuin talouden romahdus on alussa ja Suomen hallitus on osasyyllisenä tähän kiihdyttävine eristystoimineen. Ilmasta voi tehdä rahaa ja viruksia. Ei siis ole sijaa majatalossa reaalitaloudelle eikä reaalipolitiikalle.

    • On outoa, että Donald Trumpin ja tietyn uskonnollisen oikeiston vaatimuksia siitä, että USA pitää saada takaisin töihin ja talous pyörimään, torjutaan mm. väitteellä, että liikkuva väestö levittää viruksen vanhusten hoitokoteihin ja tappaa heidät sinne. Mutta yhtä hyvin hoitokodin vanhukset tappaa se, jos talous romahtaa eikä kukaan enää tuo hoitokoteihin ruokaa, sähköä ja lämpöä. Vanhusten pankkitilit on talousromahdus syönyt pois.
      Onko pelin luonne se, että Donald Trump ehdottaa jotain järkevää ja demokraattienemmistöinen kongressi torjuu ehdotuksen, koska vihaa Donald Trumpia ja paljon väkeä menehtyy aikanaan ankaran talouslaman pyörteissä? Onko ihmishengelle jotenkin jalompaa kuolla köyhyyteen tai huollon puutteeseen kuin viruksen nujertamana.

      Juutalaisrahoitteinen ja avoimen sionistinen oikeistolobby sekä transatlanttis-globalistinen lobby tuntuvat pitävän jonkinlaista peliä, jonka pyörteissä USA syöstään alas maailmanvaltiaan asemastaan. Olisiko kyseessä harvinaislaatuinen tapaus historiassa, jolloin myös juutalaisia vedetään nenästä? Kuka tästedes rahoittaa USA:n sotavoimia, jotka turvaavat juutalaisvaltion aseman Lähi-Idässä? Toisaalta, mikäli rahoitus löytyy, niin voidaan kysyä, että pohjustetaanko tässä USA:n juutalaisväestön muuttoa Lähi-Itään, koska maa joka tapauksessa ajautuu valtavaan kaaokseen?

      • Jonsse. USA ei ole sen enempää vallassa kuin Kiina, Venäjä tai vaikkapa Suomi…. Trump on pelkkä näyttelijä, joka työskentelee rahanvaltiaalle. Paljon korkeampi poliittisen shown pyörittäjä (… kuiskaaja) on – Jesuiitta-agentti Mike Pence – joka seisoo Trumpin takana!

    • Kuulostaa ihan miettimisen arvoiselle. Impeachment meni pieleen, Russiagate meni pieleen, Kremlin trollien olemassa oloa ei voitu todistaa jne joten nyt pelastetaan ensin rikkaiden rahat ja annetaan sitten talouden kaatua jolloin Trump saisi syyt niskoilleen — koska Yhdysvaltain vallanmedia (ja niitä on vain neljä megayritysrypästä) eli demssumedia alkaisivat syyttelykampanjan.

      Ihan uskottava skenaario.

  9. Globalismista kansallismielisyyteen
    Laura Huhtasaari kirjoittaa mm. näin:

    Nyt on syytä kyseenalaistaa väite globalismin tuomasta vapaudesta ja turvallisuudesta. Globalismi siirtää hetkessä kehitysmaissa olevat sosiaaliset ja kulttuuriset ongelmat Suomeen massamaahanmuuton myötä, ja heikentää näin sisäistä turvallisuutta.

    Globalismin ilonsanoman takana on tosiasiassa tavoite siirtää kansallinen päätöksentekovalta kokonaisuudessaan ylikansallisille byrokraateille ja kansainvälisille suuryrityksille.

    Koronakriisin johtopäätöksen on oltava paluu kansallismielisyyteen ja kansallisvaltiokeskeisyyteen. Vain kansallisvaltioilla on ollut kykyä näissä kriisiolosuhteissa järjestää omille kansalaisilleen tarvittava turva ja hoito.

    Kansallisvaltio on osoittanut olevansa hädän hetkellä perheen, lähipiirin ja oman kansan jälkeen ihmisen tärkein identifikaation kohde. Kansallismielinen Suomi palauttaa suomalaisten tulevaisuudenuskon ja mahdollistaa suomalaisen työn uuden nousun.
    ——–
    Hyvä mutta kyseenalaistaminen ei mitään auta. Tarvitaan tekoja ja ne puuttuvat Persuiltakin.
    Miksi he eivät sano suoraan IPUn tavoin: irti EU:sta, oma pankki ja raha?
    Miksi he roikkuvat eu- ja natomafian köydessä ja siten sitovat maan näiden rikollisiin hankkeisiin?

    Turha Lauran on puhua että kyseenalaistetaan globalismi. Se on sanahelinää. ja ovathan Persut kyseenalaistaneet harjoitetun pakolaispolitiikankin mutta eivät ole tehneet mitään maan itsenäistymisen ja itsemääräämisoikeuden eteen.
    Vain itsenäinen maa voi päättää omista asioistaan ja sanoa globalismille jäähyväiset.

  10. Jehovan todistajien mukaan Free Masons saatanan palvojat saivat maailman valtaansa Fed:in yksityistämisen aikoihin v.1913 ennen ensimmäistä maailmansotaa.
    Heidän valtakautensa tulee päättymään, mutta kukaan ei tiedä million.

  11. Sorry Riikka, mutta some-maailma saattaa johtaa meitä joskus hiukan hakoteille. Alla oleva yhtälö on muistaakseni Princetonin yliopiston opiskelijoiden joskus nettiin heittämä kuvitelma talouden toiminnasta. Yhtälöön on varmaankin päädytty jonkin kostean kapakkaillan aikana. Mitään tieteellistä sisältöä sillä ei ole. Minua on todella ihmetyttänyt, kuinka helposti se on levinnyt netissä.

    ”velka = raha = ostovoima = työpaikka”

    Velka ei todellakaan ole sama asia kuin raha, vaan velka on velkarahaa. Kaiken talouden perusta on tuotannossa syntyvä taloudellinen arvo, jonka ympärillä kaikki pyörii. Kierrossa oleva raha edustaa tätä reaalitalouden tuotannossa syntynyttä taloudellista arvoa ja keskuspankkien tehtävä on laskea liikkeeseen vain taloudellista arvoa vastaava rahamäärä.

    Velkaraha tai luottoraha syntyy tarpeesta rahoittaa investointeja, jotka eivät ole vielä tuottaneet taloudellista arvoa, mutta tulevat tulevaisuudessa sen tuottamaan. Kun investoinnit ovat sitten tuottaneet uutta taloudellista arvoa, niin velat voidaan maksaa.

    Yritin jutussa ”EKP ja keskuspankkien kriisi” kuvata hiukan näitä talouden monimutkaisia vuorovaikutussuhteita. Juttu on tietysti aika tylsä ja pitkäpiimäinen, mutta tein nyt aika yksinkertaistetun kuvion siitä, millä tavoin reaalitalous ja rahatalous ovat vuorovaikutussuhteessa keskenään. Kyllä Princetonin yliopiston opiskelijoiden kännäysillan tuotokset pitää jotenkin korvata.

    Reaalitalous: Rahatalous:

    TAVARATUOTANTO
    |
    -Taloudellinen arvo ~ Rahamäärä
    (Keskuspankki)
    -Investoinnit ~ Velkaraha
    (Pankit)
    Laajempi tavaratuotanto ~ Isompi rahamäärä
    | (Keskuspankki)
    -Suurempi arvo ~ Velkaraha maksetaan
    takaisin pankeille

    Keskuspankkien muuttuminen roskapankeiksi johtuu siitä, että ne eivät ole pitäytyneet kuvion osoittamaan keskuspankkien tehtävään, vaan ovat lähteneet osaksi finanssimaailman spekulointikuvioita vaikkapa ostamalla pankeilta suoraan niiden riskialttiita velkakirjoja eli kasaamalla roskaluotot itselleen.

    • Lähestymme asiaa eri näkökulmasta. Sinun on enemmän makroekonominen, minun makrososiologinen.

      Perustelen seuraavasti:

      Ekonomisti Andrew Bergin mukaan maat, joissa on tasainen tulonjakautuminen ovat maita, joissa on pidempiä taloudellisen hyvinvoinnin ja talouskasvun kausia.

      Ekonomisti Andrew Bergin yhdessä Jonathan Ostryn kanssa tekemä tutkimus osoittaa, että epätasainen tulonjakautuminen, siis iso ero rikkaiden ja köyhien välillä, pienentää talouskasvua ja sen kestoa.

      Tutkimus julkaistiin Finance & Development-julkaisussa, joka on kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n neljännesvuosittain ilmestyvä lehti.

      Berg ja Ostry vertailivat kuuden suurimman talouden eri tekijöitä. He havaitsivat, että 10% tasaisempi tulonjako eri väestöryhmien kesken pidentää tyypillistä talouskasvun kautta jopa 50 prosenttia.

      Yksinkertaistettuna tutkimustulos siis sanoo: liian suuret erot varallisuuden jakautumisessa johtavat koko maan talouden kutistumiseen.

      Berg ja Ostry eivät ole ainoat tutkijat, jotka ehdottavat tulonjaon epätasaisuutta tärkeäksi taloutta ja talouskasvua tuhoavaksi tekijäksi.

      Marriner Eccles, lama-aikana Yhdysvaltain yksityisesti omistettua keskuspankki Federal Reservea (FED) johtanut New Deal-arkkitehti syytti Suuren Laman aiheuttajaksi epätasaista tulonjakoa: ”jätti-imuri oli vuosiin 1929-1930 mennessä imenyt lähes kaiken varallisuuden muutamiin käsiin”. ”Seurauksena, aivan kuin pokeripelissä jossa pelimerkit keskittyvät pelin kuluessa muutamalle harvalle, muut pysyvät pelissä vain lainaamalla rahaa. Kun luotto loppuu, loppuu pelikin”.

      Eräs 1900-luvun merkittävimmistä taloustieteilijöistä, John Kenneth Galbraith tiesi hänkin jo 50 vuotta sitten, että epätasa-arvo aiheuttaa systeemisiä romahduksia

      Kanadassa syntynyt mutta Yhdysvalloissa uransa tehnyt Galbraith tunnetaan keynesiläisen ja jälkikeynesiläisen teorian kehittäjänä erikoisalanaan teknostruktuuriksi muuttuneet korporaatiot.

      Vuonna 1955 julkaistiin Galbraithin lamaa koskeva tutkielma The Great Crash: 1929, jossa hän toteaa ”Vuonna 1929 talous oli epävakaa. Tällä on ensijainen merkitys. Monet asiat olivat huonosti, mutta näyttää olevan viisi päätekijää, viisi heikkoutta, joilla oli läheinen merkitys lähestyvään katastrofiin.

      Näitä tekijöitä olivat esi,erkiksi taloudellinen epätasa-arvo: tulojen epätasainen jakautuminen. Vuonna 1929 rikkaat olivat käsittämättömän rikkaita. Saatavissa olevat tilastot eivät ole täysin tyydyttäviä mutta näyttää varmalle että 5% korkeimman tuloryhmän ihmisistä sai osalleen noin kolmanneksen kaikista tuloista. Tuloa saatiin korkoina, osinkoina, vuokrina jne. Tämä epätasainen jakautuminen tuloissa merkitsee sitä, että talous oli suuresti riippuvaista sijoitustoiminnan suuresta määrästä sekä ylellisyystuotteiden kuluttamisen suuresta määrästä. Rikkaat eivät voi ostaa määrättömästi leipää. Jos he aikovat kuluttaa sen, mitä saavat, kuluttamisen täytyy kohdentua ylellisyystuotteisiin tai sijoittamiseen tai investoimalla uusiin projekteihin tai kasveihin. Sekä sijoittaminen että ylellisyyskuluttaminen johtavat väistämättä uusiin vääristymiin taloudessa.”

      BKT siis kasvoi, mutta BKT:n indikoima talouskasvu kertyi aina samoihin käsiin.

      Moni muu arvostettu ekonomisti sekä taloudessa että akatemiassa on ollut samaa mieltä: Robert Shiller, Raghuram Rajan, Paul Krugman, Robert Reich, Mark Thoma, Emmanuel Saez, Thomas Piketty, David Moss, Kemal Dervi
      Michael Kumhof, Romain Rancière, Robert Wade ja David Ruccio.

      Saman tapaiseen tulokseen on tullut [oikeistoliberaali] CATO-instituutti omassa Economic Freedom of the World Report 2011-raportissaan. CATO-instituutin mukaan maat jotka suosivat perusoikeuksia kuten poliittisia ja kansalaisoikeuksia sekä laajaa valinnanvapautta, pärjäävät parhaiten myös taloudellisesti.

      Moni ekonomisti uskoo nyt, että vastaava prosessi on alkanut purkautua viimeisen vuosikymmenen aikana. Mediaanipalkat ovat kasvaneet liian vähän viimeisten 30 vuoden aikana, jotta niistä olisi ollut antamaan nostetta taloudelle: ihmisillä ei ole ollut varaa kuluttaa niin että kulutustalous olisi voinut pysyä pystyssä.

      Sen sijaan yhä eksoottisemmat muodot erilaisia luottoja tulivat täyttämään tyhjää tilaa, kun varakkaat tarjosivat keskiluokalle eri luottomuotoja. Näin rikkaat kykenivät ansaitsemaan – kunnes systeemi räjähti käsiin.

      Epätasaisella tulonjaolla on muitakin puolia. Hallitusten on vaikea saada kansalaisten tukea, koska kansalaiset uskovat vain eliitin hyötyvän. Epätasaisen tulonjaon seurauksia ovat myös rampauttava sisäinen poliittinen epätasapaino. Köyhät, huonosti ravitut, koulutetut ja sairaat eivät myöskään tuota.

      Historia osoittaa, että kestävät reformit ovat mahdollisia vain, jos tulonjako on tasaista läpi yhteiskunnan. Toivottavasti emme joudu oppimaan tätä läksyä nyt uudelleen kovimman kautta, sanoo Berg.

      JATKUU…

  12. …JATKUU

    Talouselämä-lehdessä (nro 3/2015) professori Pekka Pihlanto kirjoitti: ” Pankithan luovat uutta velkaa, rahaa tyhjästä, edesauttaen kuplien syntymistä”.

    Makroekonomiaa tutkivan PRIME -tutkimuslaitoksen johtaja Ann Pettifor on todennut, että useimmat luulevat keskuspankkien sekä luovan että hinnoittelevan rahan, vaikka tosiasiassa raha luodaan pääasiassa yksityisesti omistetuissa liikepankeissa sekä globaaleilla pääomamarkkinoilla. Vaikka keskuspankkien roolista pankkitoiminnan valvojana touhotetaan paljon, tosiasiassa näillä julkisilla viranomaisilla on hyvin vähän vaikutusta globaaliin rahoitusjärjestelmään.

    Nykyinen, yksityispankkien synnyttämään velkaan perustuva (Velka = Raha = Ostovoima = Työpaikka) talousjärjestelmämme, jossa korkotuotto kulkee pankeille, synnyttää kansantalouteen vakavia seurauksia tuottavia vääristymiä, jotka läpäisevät koko yhteiskuntarakenteen.

    Euroopassa ostovaluutta euro on repäissyt yhteismarkkina-alueen erot levälleen.

    ”Euroalueen sisällä vaihtotaseiden kehityserot repesivät heti alueen synnyttyä”, kirjoitti Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparanta.

    ”EGLS:n tulosten perusteella euroalueella vaihtotaseiden vajeiden kasvu ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä, kun taas euroalueen ulkopuolella tällaista yhteyttä ei ole. Tämä pätee sekä ennen kriisiä että sen aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että euroalueen vajemaat eivät ole investoineet vientinsä kehittämiseen vaan investoinnit ovat menneet suurelta osin suljetulle sektorille sellaiseen tuotantoon, joka ei palvele laajemmin talouden kasvua, ei siis esimerkiksi infrastruktuurin kehittämiseen.”

    Osakemarkkinoilla tämä näkyy erityisen selvästi.

    Yhdysvaltain hallitus tiedottaa kuukausittain talouteen syntyneet työpaikat median kautta. Harvoin, jos koskaan samassa uutisessa kerrotaan, montako työpaikkaa vastaavana ajanjaksona hävisi.

    Taloudesta kerrotaan myös ilmoittamalla bkt:n kasvu prosentteina. Yleensä vertauskohde on edellinen vuosineljännes tai edellinen vuosi vastaavana ajanjaksona.

    Jos talouslukuja tarkasteltaisiin 20-40 vuoden ajalta, nähtäisiin, että edellisestä taantumasta ei ole ehditty tulla edes nollaan kun jo uutta taantumaa pukkaa.

    Bkt:n ilmoittaminen on oikeastaan turhaa. Se kertoo, että jokin sektori taloudessa kasvaa tai supistuu, mutta se ei kerro, tapahtuuko kasvu reaalitaloudessa vai finanssimaailmassa. BKt ei kerro myöskään varallisuuden jakaantumisesta yhteiskunnassa.

    Talouden toimivuuden kannalta on valtavasti eroa sillä, nostiko bkt:ta sadan ihmisen osaketienestit vaiko kymmenentuhannen palkan nousu.

    esimerkiksi Yhdysvallat ilmoitti tammikuussa 2014 reipastuneesta kasvusta, on saavutettu 2 prosentin kasvu, dollareissa $340 miljardia.

    Vuoden 2009 romahduksen jälkeen kotitalouksien varallisuus on kasvanut noin $21 biljoonaa ($50trn to $71trn). Samana ajanjaksona kotitalouksien ansiotaso on laskenut, palkat ovat laskeneet. Kotitalouksien nettovarallisuus on laskenut. Väestöön suhteutettuna työssä käyvien määrä on pudonnut.

    Toisin sanoen vuoden 2007 jälkeen bkt on kasvanut vain 7% mutta silti kotitalouksien varallisuus kasvoi 20 kertaa nopeammin kuin bkt. Ihme? Eihän toki, vaan keskuspankin pumppaama raha ohjautui osakemarkkinoille tekemään rahasta lisää rahaa mutta reaalitalous, jossa tuotetaan tavaraa ja palveluita, ei hyötynyt esimerkiksi investointien tai kasvun muodossa.

    ”Varallisuus on joko fyysistä, kuten silloin kun omistaa ison talon tai Modiglianin maalauksen tai sitten se on paperivarallisuutta. Nyt meillä on $21 biljoonan edestä uusia vaatimuksia reaalituotantoon tai reaalivarallisuuteen. Jos reaalivarallisuus ei kuitenkaan ole kasvanut, tuo raha vain kilpailee samoista tuotteista ja palveluista, jotka viisi vuotta sitten hinnoiteltiin $50 biljoonaan. Toisin sanoen emme ole penniäkään varakkaampia”, selitti asiaa Money Weekin Bill Bonner

    ”Kaikki paperivarallisuus ovat reaalituotannon ja reaalipalveluiden vastaisia vaatimuksia. Ei voi saada enempää tuotteita ja palveluita kuin talous tuottaa. Koska talous on tuottanut vuosien 2008-2013 välillä vain rippusen enemmän kuin siihen kohdistuvat paperivaatimukset, nuo vaateet täytyy siirtää tulevaisuuden tuotantoon.”

    Ja koska Yhdysvaltain reaalituotanto on kasvanut alle 1,8 prosentin vuosivauhtia, osakevarallisuus on kangastusta. Nykyvauhdilla niiden vaateeseen vastataan vuonna 2084, jos silloinkaan, sanoo Bonner.

    Euroopassa olikin 2014 metka tilanne. Osa euromaista on deflaatiossa, on ollut jo pitkään, ja osa on siirtymässä stagnaation kautta deflaatioon. Rahan kiertonopeus on vähäinen, mikä näkyi keskuspankki EKP:n datasta.

    Samaan aikaan sekä Euroopan että Yhdysvaltain taloudessa on rahoitusjärjestelmän takia on syntynyt finanssi-inflaatio, valtionvelkakirjakupla sekä maksukyvyttömät pankit.

    Kehittyneiden maiden rahoitusjärjestelmät ovat syntyneet suurten, yksityisen varallisuuden ja laajemman, demokraattisen yhteiskunnan välillä käydystä kamppailusta, Ann Pettifor selventeli. Rahoitusjärjestelmiä kehitettiin tuottamaan suurempaa hyvää, yleistä ja yhteistä etua palvelemaan, mutta aina ajoittain yksityisvarallisuutta edustavat saalistajaparonit onnistuvat kaappaamaan rahoitusjärjestelmät, ja ruokkimaan niillä itseään, Pettifor lausui.

    Kun ollaan velkaa pääasiassa ulkomaisille sijoittajille (sijoitusrahastot aka varjopankit) ollaan pulassa, os sijoittajat päättävät vetää rahansa pois.

    Mitään sosiaalisia, yhteiskunnallisia ongelmia ei pystytä ratkomaan yleisen edun vaatimalla tavalla, ennen kuin rahoitusjärjestelmä on taas palautettu kansalaisten valvontaan, toimimaan kansalaisten eduksi.

    JATKUU…

  13. …JATKUU

    Kansainvälisen työjärjestön, International Labor Organizationin (ILO) laaja katsaus palkkakehitykseen, Global Wage Report 2012-2013 seuloi syitä työväestön palkkakehityksen pysähtyneisyyteen samoin kuin seurauksia.

    Kattavan raportin johtopäätös on, että suurin yksittäinen tekijä tuloerojen repeämiseen on arvopaperistaminen (financialization). Syy-seuraus -suhteita tarkastelemalla nähdään, että kun sääntelyä alettiin purkaa 1980 -luvulla, Wall Street sai luvan kehitellä uusia rahoitusinstrumentteja, joita on käytetty pörssipelaamiseen. Yksityiset sijoitusyritykset (private equity) pääsivät ostamaan yrityksiä velkaannuttaen ne samalla kun kaikki irtoava tuotto otettiin ulos, jonka jälkeen yritykselle jätettiin jäähyväiset. Erilaisten rahastojen koko alkoi kasvaa, ja ne imevät tuottavaa varallisuutta taloudesta.
    Tuotantoa rahoittavia globaaleja markkinoita ei säännellä, sen sijaan solmitaan ”vapaa kauppa” -sopimuksia, jotka helpottavat entisestään pääomien siirtelyä (ja veron alaisen tuoton piilottamista veroparatiiseihin).
    Kaikista yritysvoitoista yhä enenevä osa menee finanssisektorille, samalla kun pankkien koko paisuu hallitsemattomasti. Palkkoja tarkastelmalla: yksittäinen rahaston toimitusjohtaja ansaitsee tunnissa sen, minkä keskivertoperhe 21 vuodessa.
    Työntekijät saavat pienemmän osan kakusta kuin pääomatuottoa nauttivat. Josta seuraa että raha ei kierrä reaalitaloudessa koska enemmistöllä ei sitä ole edes riittävään toimeentuloon.

    Talousprofessori Stephanie Seguino Vermontin yliopistosta esitti vuonna 2013, että samaan aikaan kun tuottavuus on noussut, palkat ovat pysyneet ennallaan ja ovat nykyään samaa tasoa kuin 1970-luvulla. Toisinsanoen suurella kuluttajaryhmällä eli palkansaajilla ei ole varaa kuluttaa talouskasvuvaatimusten edellyttämällä tavalla: ostovoimaa ei yksinkertaisesti ole.

    Yrityksillä ei ole ollut motiivia investoida tuotantoon, siis reaalitalouteen, koska ostajilla ei ole ostovoimaa. Sen sijaan yritykset ovat ohjanneet voittonsa finanssisektorille sekä osakkeenomistajille.

    Seurauksena on ollut reaalitalouden ja finanssitalouden erkaneminen jyrkästi toisistaan. Se, että osakepörssissä menee hyvin ei kerro muusta kuin siitä, että pörssissä käydään osto- ja myyntitoimintaa. Reaalitalouden mittariksi siitä ei ole.

    Seguino sanoi, että finanssisektoriin vyöryvä raha lisäsi huomattavasti finanssisektorin poliittista vaikutusvaltaa mistä taas seurasi se, että poliitikot purkivat yhä lisää finanssisektorin toimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja täten tekivät finanssisektorille yhä helpommaksi kehitellä kaiken valvonnan ulkopuolella olevia rahoitustuotteita. Tämä rahoitustuotteiden leviäminen vaarantaa paitsi rahajärjestelmän, myös koko talouden.

    Riittämättömien tulojen varassa ponnistelevat kotitaloudet ovat turvautuneet kulutusluottoihin paikatakseen tulojen ja tarpeen välistä kuilua. Lainakorot ja -lyhennykset ovat nyt ajaneet entistä suuremman määrän ihmisiä ahdinkoon.

    Kun päälle läntättiin talouskuria, asiat eivät varsin kohentuneet.

    Joulukuussa 2011 Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (Organisation for Economic Co-operation and Development) julkaisi raporttinsa ´Divided we stand´.

    Raportin mukaan tuloerojen kasvu on jatkunut yli kahden vuosikymmenen ajan OECD -maissa; varakkaimpien tulot ovat 2000 -luvulla kasvaneet nopeammin kuin pienituloisten tulot. Suomessa tuloerojen kasvu on ollut erittäin jyrkkää.

    Kotitalouksien rakenteissa tapahtuneet muutokset, kuten väestön ikääntymisen aiheuttama pienempi talouden koko ovat olleet vaikuttajia tekijöitä useissa maissa, mutta myös tuloverotuksen ja sosiaalisen tulontasauksen vaikutus on heikentynyt poliittisten päätösten seurauksena noin puolessa raportin kattamissa OECD -maissa. Ansiotuloissa tapahtunut erojen kasvu on sekin merkittävä tekijä.

    Euroopan unionin työllisyyttä ja sosiaalista tilannetta neljännesvuosittain kartoittava EU Employment and Social Situation Quarterly Review julkaisi 26. maaliskuuta 2013 katsauksen EU:n sosiaaliseen tilanteeseen.

    Raportin mukaan vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä taloudellisista vaikeuksista kärsivien kotitalouksien määrä oli noussut korkeammalle tasolle kuin kertaakaan aiemmin viime vuosikymmenellä.

    Pulassa oli yksi kotitalous neljästä. Raportti totesi, että ”budjettileikkausten ja veronkorotusten vaikutukset työllisyyteen ja elämisen standardeihin ovat yhä enevässä määrin nähtävissä joissain jäsenmaissa” ja että kriisi on pahenemassa.

    Työttömien määrä nousi EU-alueella 26,2 miljoonaan (10,8%) ja euroalueella 19 miljoonaan (11,9%). Euroalueella työttömyyden kasvu on 1,1 % vuodesta 2011. Kyseessä on suurin luku 20 vuoteen. Nuorisotyöttömyys oli sekin ”uudessa ennätyksessä”, 23,6 prosenttia.

    Kyseessä oli EU-alueen keskiarvo. Kriisimaissa nuorisotyöttömyys ylittää paikoin jopa 60 prosenttia.

    Eli meillä on tässä muutamassa kommentissa jo aika paljon dataa siitä, että pankkien omistamien keskuspankkien sanelema talous- ja sosiaalipolitiikka, jota vaalikampanjarahoitetut poliitikot toteuttavat ei toimi, ei pelasta taloutta taantumilta, lamoilta, stagnaatiolta, romaahduksilta eikä ole enemmistön etujen mukaista.

    JATKUU…

  14. …JATKUU

    ”Korporaatioiden voittojen kultainen aikakausi” on Nelson D. Schwartzin artikkelin nimi, jonka New York Times julkaisi 3. maaliskuuta 2013. Vaikka Schwartz kirjoittaa Yhdysvaltain tilanteesta, samat huomiot pätevät pääpiirteissään Euroopassa ja Suomessakin.

    Dow Jones -indeksi osoittaa pörssikurssien nousua, mitä on tarjoiltu merkkinä talouden toipumisesta. Kun rinnakkain asetaan korporaatioiden voitto-osuuden kokoa bruttokansatulosta (GNI, Gross National Income) kuvaava käyrä ja henkilökohtaisen tulon (PI) kehitystä kuvaava käyrä, huomataan, että talouden toipumisesta puhuminen on joutavaa puhetta.

    kuva http://itsoureconomy.us/2013/03/golden-age-of-corporate-profits/

    Osakemarkkinoilla menee hyvin, koska muilla menee huonosti. ”Kun miljoonat ovat vailla työtä, yrityksillä ei ole mitään paineita nostaa palkkoja; samalla tuottavuuden lisääntyminen on auttanut niitä kasvattamaan voittoa lisäämättä työntekijöiden määrää”, kirjoitti Schwartz.

    Euroalueen virallinen työttömyysaste oli tuona ajankohtana ennätyskorkea 11,9 prosenttia. Työttömyysluvuissa ei kuitenkaan ole mukanan työvoimapoliittisien palveluiden piirissä olevat eli työllistetyt, työharjoittelussa / työelämävalmennusksessa olevat, työ- ja lomautetut eikä koulutuskokeiluissa, työvoimakoulutuksessa, vuorotteluvapaalla, kuntouttavassa työtoiminnassa, työnhaku- ja uravalmennuksessa olevat tai omaehtoisesti opiskelevat kun samaan aikaan työllisyysluvuissa on mukana iso joukko epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleviä so. määräaikais-, projekti- ja osa-aikatyössäkäyviä, joiden taloudellisen tulevaisuuden epävarmuus ei kaiketi kannusta kuluttamaan.

    On siis olemassa melkoinen joukko, jolla ei ole taloudellisia resursseja ylläpitää kotimaan tai sisämarkkinoiden kysyntää, joka lisäisi työllistymisastetta.

    Toisin sanoen korporaatiot, eritoten mega-sellaiset, imuroivat varallisuudesta jättisuuren osan itselleen. Mitä korporaatioimuriin päätyneelle varallisuudelle tapahtuu?

    Ainakaan sitä ei käytetä investointeihin, jotka lisäisivät tuotantoa. Tämän tiedämme siitä, että joka ainoa hallitus tuntuu ruikuttavan ulostuloissaan sitä, että ”sijoittajia ei ole kyetty houkuttelemaan riittävästi” ja että investointien määrä on kääntynyt laskuun. Ja näkyyhän se kootuista FDIC-luvuistakin (Foreign Direct Investment).

    Epäsuorasti sen tietää myös siitä, että Euroopan ja Yhdysvaltain pankkikriiseissä valtiot pelastivat pankit veronmaksajien rahoilla myöntämällä niille laajoja tukipaketteja: pankrottipankeille ei ollut varoja tarjolla ”markkinoilta”. Myöskään ei kyetty järjestämään sellaisia osakeanteja, joita Suomessa järjestettiin 1990-luvun pankkikriisiä edeltäneenä aikana: ihmisillä ei ole säästöjä, joita sijoittaa.

    Onkin jollain lailla surkuhupaisan loogista, että yritysten ei kannata tehdä investointeja, koska palkka”kehitys” on ollut sellainen, että kuluttajayhteiskunnan kuluttajilla ei ole varaa kuluttaa, edes velaksi. Ja siitäkin näppiin jääneestä ansiosta, joka palkansaajalle jää, inflaatio syö ostovoimaa so. rahan reaalinen ostovoima heikkenee samalla kun hinnat nousevat.

    Kiertoon lähtee siis rahaa, joka ei enää jaksa tukea kulutusyhteiskunnan rattaiden pyörimistä.

    Mutta mihin raha sitten menee? Se jaetaan osakkeenomistajille, joilta se ei tihku alaspäin riittävän suuressa mittakaavassa, että talous pyörisi. Siirtohinnoittelua käytetään verojen vähentämiseen, jopa siinä määrin, että Yhdysvalloissa nollaveroa maksavat yritykset saavat veronpalautuksia: niillä on siis negatiivinen veroprosentti.
    Näistäkin tämän vuoden FED:in ja EKP:n tarjoamista bailouteista todennäköisesti maksetaan luoton saaneiden yritysten johdolle huikeat bonukset, osakkeenomistajille osingot mutta sitä ennen ostetaan omia osakkeita, jotta saadaan vivuttua osakkeiden hintaa ylös ja päästään rahastamaan isommat osingot ja bonukset. Minkään vaaltakunnan kansantalous sen enempää kuin globaalitalouskaan ei kestä tällaista Ota-rahat-ja-juokse –johtamista.

    Rahaa viedään makaamaan veroparatiiseihin, jossa se ei elvytä taloutta. Vastaavasti tämä taas aiheuttaa verotulot menettäneille valtioille painetta nostaa ansiotuloverotusta ja muuta verotusta – pyhään pääomaan ei verokarhun käpälillä voi koskea – sekä leikata menoja.

    Menoleikkaukset kohdistetaan pitkän perinteen pyhittämänä julkisen sektorin tarjoamiin palveluihin so. palveluihin, joihin pienituloisilla on varaa sekä sosiaaliturvaan. Leikkausten seurauksena pienituloiselle kansanosalle jää yhä vähemmän rahaa, jolla ylläpitää kulutusyhteiskuntaa hankkimalla tavaraa ja palveluita, mikä taas tarkoittaa valtiolle vähemmän verotuloja – ja lisää veronkorotuspaineita.

    Tätä mallia on nyt toistettu niin kauan ja niin moneen kertaan että ei ole ennen aikaista sanoa, että se ei toimi.

  15. NWO paljasti pari päivää sitten kasvonsa Gordon Brownin vedotessa maailaman hallituksen muodostamista ”hillitsemään tai hallitsemaan ” koronavirusta.

    Gordon Brown calls for global government to tackle coronavirus https://www.theguardian.com/politics/2020/mar/26/gordon-brown-calls-for-global-government-to-tackle-coronavirus

    Vastakkaisesta suunnasta esitetään puolestaan uutta taloudellista järjestystä. Esittäjänä on Lyndon LaRouchen leski Helga LaRouche

    New International Economic Order
    https://larouchepac.com/20200318/urgent-helga-zepp-larouche-calls-immediate-banking-holiday

  16. HUOM.

    Suurimpien brittipankkien vakavaraisuus- ja likviditeettisääntöjä on kaikessa hiljaisuudessa löysennetty, Financial Times (”FSA eases bankrules to boost lending”) kertoi vuonna 2012. Syyksi esitettiin ”pankkien kiihottaminen luotottamiseen”.

    Financial Times kirjoitti brittipankkien olevan ”globaalin kokeilun eturintamassa, jossa pankkien sääntelyä käytetään taloudellisen syklin moderoimiseen.”

    Vajaa viikko ennen FT:n uutista oli pidetty FSA:n (Financial Services Authority) ja pankkien toimitusjohtajien kokous, josta Sky News (”Banks fire warning over fines”) kertoi että tuossa kokouksessa brittipankkien toimitusjohtajat varoittivat Britannian talousvalvontaviranomaista FSA:ta siitä, että pankkien väärinkäytöksistä ja petoksista saamat sakot vaarantavat pankkien luototuskyvyn.

    Toimitusjohtajat ilmoittivat FSA:lle myös, että pankkien rankaiseminen niiden tekemistä rikoksista vaikeuttaa pankkien pääoman hankintaa, eivätkä ne silloin kykene täyttämään uusia pääomavaatimuksia.

    Pankkien ilmoitus on seurausta korvausvaatimuksista, joita niille on tehty PPI-vakuutusten ja johdannaisten myynnistä harhaanjohtavasti ja lakien vastaisesti. Korvausvaateet olivat siihen mennessä 8 miljardia puntaa — ja sakkojakin oli tulossa Libor- ja Euribor -korkojen manipuloinnista. Sen jälkeenhän selvisi että muitakin korkoja oli manipuloitu.

    FSA:n ja pankinjohtajien kokouksessa olivat läsnä tutut nimet – Santander UK, HSBC, Royal Bank of Scotland (RBS), Lloyds Banking Group, Barclays sekä Standard Chartered – jotka ovat valtiokonttorin ilmoituksen mukaan Suomen luotettuja yhteistyökumppaneita päämarkkinatakaajina.

    • Jos nyt jollekin jäi epäselväksi niin tiivistetään tuo kommentti muotoon: PANKIT KIRJOITTAVAT LAIT

      Ja nuo mainitut päämarkkinatakaajat ovat tätä Primary Dealer -ryhmää, jolle nyt annetaan rahaa meidän takauksellamme.

  17. Muistettakoon myös että kolme sveitsiläistä monimutkaisten verkostojen systeemiteoreetikkoa tutki suurten monikansallisten yritysten verkostoja. Selvityksessä paljastui, että suuri osa maailmantaloudesta on lähinnä rahoitusalan yritysten hallinnassa.

    Asiantuntijat ottivat aluksi selvityksen kohteeksi 37 miljoonaa yritystä ja sijoittajaa, joista seulottiin edelleen esiin 43 000 monikansallista yritystä ja niiden väliset omistussuhteet

    Seuraavaksi tutkijat rakensivat mallin yritysten välisistä omistuskytköksistä ja kunkin yhtiön liikevaihdosta. Malli toi esiin 1 318 ristiinomistettua yritystä.

    Ristiinomistusten tutkiminen paljasti, että monikansallisten suuryritysten verkon ytimessä on 147 toisiinsa erittäin läheisessä kytkyssä olevaa yhtiötä. Nämä 147 yritystä hallitsevat noin 40 prosenttia kaikesta vauraudesta maailmantaloudessa. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001731400.html

    Pankkeja verkoston huippunimissä on nelisenkymmentä. Kaikki löytyvät SIFI-listalta (SIFI, Systemically Important Financial Institution), joka lista taas on pelastuslupaus kyseisille keinottelijapankeille: veronmaksaja maksaa pelitappiot.

    Meillä ei ole varaa enää nykyisenkaltaiseen pankkijärjestelmään. Maailmanvaluutta ei kuitenkaan ole ratkaisu, koska se keskittäisi liikaa valtaa samaan paikkaan. Se, joka määrää kierrossa olevan rahan määrästä, määrää tahdin muutoinkin.

    • Paljonko maailman vauraudesta on dollareissa? Tuotanto on Kiinassa, pyssyt ja luonnonvarat Venäjällä. Dollareissa käytävä kauppa vähenee. NATO joutuu vetäytymään lähi-idästä. Suomen panttipataljoonasta jää Irakiin vain valmiusosasto. Kun dollareissa käytävän kaupan osuus maailmankaupasta pienenee, niin miten käy dollarivarallisuuden? Ymmärrän pankkiireiden hädän, kun Euraasian manner lipuu konrollista.

  18. LOPUKSI

    Kirjoitin alla olevan tulevaisuusarvion verkkomedialle vuonna 2012 ja se pitää pääkohdittain edelleen paikkansa:

    Euroopan Unionin poliittinen ja euroalueen taloudellinen tilanne eivät ole muun maailman tapahtumista irrallisia, vuorovaikutusta tapahtuu molempiin suuntiin.

    EU-jäsenmaiden sisäpolitiikka, sellaisena kuin sitä enää on, vaikuttaa EU-kokonaisuuteen, ja se taas muualla maailmassa, joka sektorilla.

     

    Euroalue taantumassa

    Euroopan Unionin jäsenmaista enin osa, 17 jäsenmaata on painunut taantumaan. Kokonaiskysyntä heikkenee koko alueella, koska sekä julkinen sektori leikkaa menojaan (talouskurisopimus), samoin yksityissektori.

    Yksityissektori toimii omalta kannaltaan järkevästi varmistellen selviytymistään, eli säästää ja maksaa pois velkojaan, mutta tällä on vaikutuksensa.

    Kun julkinen sektori ja kotitaloudet supistavat menojaan samaan aikaan, yrityssektori kärsii. Kun ostajia ei ole, ei kannata tuottaa – tavaraa tai palveluja – joita kukaan ei osta. Lomautukset ja irtisanomiset alkavat, minkä jälkeen ostovoimaisten ryhmä entisestään pienenee, samoin valtion verotulot. Seurauksena itseään ruokkiva, alaspäin vievä kierre.

    ”Ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa käsittää, että talouskasvu hidastuu, jos yritykset, kotitaloudet ja julkinen sektori alkavat säästää samaan aikaan. Olen joutunut toteamaan. että vain hyvin pieni porukka Suomessa ymmärtää kansantaloustieteen perusasioita. Eurooppalaisen oikeiston politiikka on lyönyt meillä kokonaan läpi. Markkinausko on sokaissut ajattelukyvyn vasemmistoa myöten”, sanailee Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomaala Intiim-lehden elokuun numerossa.

    ”Pääministeri Katainen kuitenkin edelleen hokee samaa väitettä hallituksen kiristyspolitiikan vastuullisuudesta. Kun valtion velan kasvua lyhyellä aikavälillä pidetään suurempana yhteiskunnallisena epäkohtana kuin työttömyyden kasvua, niin vastuun käsite on monopolisoitu aika kummallisiin tarkoituksiin”, Tuomaala huomauttaa.

    Kiristyspolitiikka, politiikan kielellä ”valtiontalouden sopeutustoimet”, perustuu talousennusteisiin, joiden mukaan talous kasvaa lähivuosina, eikä politiikkaa ole uudelleenarvioitu tai muutettu sen jälkeen, kun vyönkiristyspolitiikka on tappanut talouskasvun lähes koko Euroopassa.

     

    Surkeat viralliset vaihtoehdot

    Nyt Euroopalla on edessään useita teitä. Poliittisessa katastrofiskenaariossa A euroalue hajoaa. Jäsenmaille tästä tuskin on tappavia seurauksia, mutta liittovaltiohanke joudutaan hautaamaan.

    Katastrofiskenaariossa B luodaan talousunioni, jolla euro pysyy kasassa mutta samalla jäsenvaltiot luovuttavat kansallisen suvereniteettinsa (vaikka ei sitä näin äänestäjille myydä) Brysseliin vaaleilla valitsemattomille EU-virkamiehille, mikä merkitsisi käytännössä sitä, että alueen vauraammat valtiot – lähinnä Saksa, Suomi, Hollanti – kantaisivat tulevaisuudessa merkittävästi suuremman verotaakan, jolla maksettaisiin etelän kriisimaiden suunnattomia velkoja – sekä niitä velkoja, jotka otettiin markkinoilta kriisimaiden tukipaketteja varten.
    Reuna-alueen maille vaihtoehto B merkitsisi lisää kansantalouden tappavaa talouskuria, jota niiden tulisi noudattaa saadakseen rahaa. Ja se taas merkitsisi talousunionissa lisääntyvää reuna-alueiden tukitarvetta.

    Katastrofiskenaariossa C, jota parhaillaan toteutetaan, euroalue seilaa kriisistä toiseen, ja jokaisen kriisin jokainen ”ratkaisu” tuo liittovaltion (sekä yhteiset euroalueen pankkien uudelleenpääomittamiset, yhteisvelat ynnä muun vastaavan) askel kerrallaan lähemmäs.
    Poliitikoille tämä vaihtoehto on mieluinen, koska näin äänestäjiltä ei tarvitse hakea hyväksyntää pääkohdalle, liittovaltioitumiselle: lopputulos voidaan esittää väistämättömänä seurauksena tehdyistä ”Ei ollut vaihtoehtoja” -ratkaisuista, ja asettaa äänestäjät ikään kuin yllättäen jo tapahtuneen eteen. C-mallissa liittovaltiota ja sen seurauksia ei missään vaiheessa tarvitse kuvailla yksityiskohtaisesti, eikä äänestäjiltä kysyä suoraan Kyllä tai Ei.

     

    Harvainvaltaa

    Poliitikoilla täytyy olla tiedossa, että jäsenmaissa enemmistö ei halua liittovaltioitumista.

    Eipä kummakaan, että EU:n Italialle nimittämä teknokraattipääministeri Mario Monti lipsautti haastattelussa: ”Jos hallituksia sitovat parlamenttien päätökset, toimintavapauden puute johtaa Euroopan murtumiseen, pikemminkin kuin syvempään integraatioon (=liittovaltio).”

    Toisin sanoen Monti ehdotti, että hallitusten tulisi saada toimia vapaasti ja rajoituksetta ilman niiden kirottujen, vaaleilla valittujen kansanedustajien sekaantumista, Monti siis haaveili harvainvallasta.

    Moni ministeri varmaan ajattelee samoin, mutta on kyllin kokenut poliitikko ollakseen lausumatta ajatuksiaan ääneen.

    Yhteistä jokaisessa jäsenmaassa – paitsi Saksassa jossa Der Spiegel julkaisi arvion – on, että huolellisesti vältetään kertomasta, mitkä eurosta eroamisen ja eurossa pysymisen kustannukset tavalliselle kansalaiselle olisivat.

    kuva http://www.spiegel.de/international/europe/bild-840634-368108.html

    Eurossa pysymisen kustannuksia ei kerrota. Todennäköisintä on, että eurossa pysyminen tulee vielä kalliimmaksi, koska matka käy kriisistä kriisiin, ja jokaisen kriisin ratkaisu maksaa – koska prosessi pitkittyy.

    Saksan – tai kenenkään – ei kannata laskea sen varaan, että Ranskasta on muutaman vuoden päästä kustannusten jakajaksi talousunionissa, vaan pikemminkin Ranska siirtyy omalla vuoronumerollaan tukipakettijonoon, mikäli Ranskan taloudenpidosta on mitään päätteleminen.

    Kaikkien kolmen vaihtoehdon lopputulema on taantuma, vähintään lama, vaikkakin vaihtoehdossa A se lienee lyhytkestoisempi.

    Euroopan keskuspankki EKP:n aloittama setelirahoitus ei ratkaise ongelmaa, mutta hyperinflaation se kyllä saattaa aiheuttaa.

     

    Pankkireformin tarve on huutava

    Muista vaihtoehdoista ei julkisuudessa oikeastaan edes keskustella kuin marginaalissa, vaikka esimerkiksi Euroopan Unionia voitaisiin kehittää itsenäisten valtioiden löyhän liiton suuntaan, ja euroa voitaisiin käyttää kaupankäynnissä ”kirjanpidollisena” valuuttana SUCRE:n tyyliin, rinnakkaisvaluuttana jäsenmaiden omien valuuttojen kanssa.

    Muitakin vaihtoehtoja toki on. Aloittaa voisi sillä, että talletus- ja investointipankit erotetaan omiksi ryhmikseen, niin ettei toisen sektorin toilailut pääsisi horjuttamaan koko rahoitusjärjestelmää. Vielä tärkeämpää olisi uudistaa koko velkaan perustuva rahajärjestelmä ottamalla rahanluontioikeus pois yksityisiltä liikepankeilta ja palauttaa oikeus rahan liikkeelle laskemiseen valtioille, suitsia veroparatiisit joihin katoaa vuosittain jopa 32 miljardia dollaria kierrosta, sekä kiristää pankkisäätelyä. Nykytilanteen pitäisi kertoa kaikille, ettei pankkien omavalvonta toimi.

    On järkyttävää, että maailmantaloudessa pyörivästä rahasta noin 97 prosenttia on velkaa, tyhjästä luotua, ja että pankit hallitsevat kierrossa olevan rahan määrää luototuksella. Rahamäärän supistuessa sen hallussapitämisestä on kuitenkin taistelemassa sama määrä ihmisiä, yrityksiä ja valtioita kuin aiemminkin.

     

    Yhteenveto globaalista tilanteesta

    Euroalueen kärvistelyn vaikutus maailman tapahtumiin näkyy paitsi maailmankaupan hidastumisena, myös sotatantereilla – ja sama toiseen suuntaan.

    Komponentit ovat kasassa isompiin katastrofeihin. Osaset ovat nähtävillä ja seuraavat:

    – Kansainvälisen kaupankäynnin ja EU:n sisämarkkinoiden hidastuminen lähes pysähdyspisteeseen.

    – Euroopan Unionin sekä euroalueen jo alkanut psykologinen hajoaminen

    – Yhdysvaltain talouden toipuminen on osoittautunut myytiksi. Yleisesti ei ole näköpiirissä juurikaan mitään merkittäviä kasvun aineksia missään päin maailmaa.

    – Tunnistettavissa oleva lännen pankkien, valtioiden ja rahoitusjärjestelmän maksukyvyttömyys

    – Eläkejärjestelmien romahtamisen alku (vrt. myös Ranska, joka kasvatti ongelmaansa laskemalla eläkeikää 60 vuoteen)

    – Valtionvelkakirjakupla ja johdannaiskupla odottelevat puhkeamistaan

    – Kiinteistömarkkinat heikoilla; eräs varallisuuden muoto laskee arvossa

    – Johdannaismarkkinoiden seuraukset rasittavat pankkien ja keskuspankkien taseita

    – Valtioiden JA pankkien ylivelkaantuminen; julkisen ja yksityisektorin velkataakka sietämätön, mutta myös pankkisektorin velkataakka ja pääoman puute

    – Luottamus pankkitoimintaan, talouskasvuun, hallituksiin ja instituutioihin lähellä nollaa

    – Massa- ja pitkäaikaistyöttömyyden kasvu; työllisyystilanne ei ole hallinnassa

    – (lähinnä pankeille suunnatun) Elvytyspolitiikan epäonnistuminen sekä talouskurin tappava vaikutus kansantalouksiin

    – Geopoliittisten jännitysten kasvaminen: Yhdysvaltain (korporaatioiden) EU:n tuella ajamat hegemoniapyrkimykset, joita vastassa on Kiina, Venäjä ja Intia sekä merkittävässä määrin Latinalaisen Amerikan maat.

    – YK:n kykenemättömyys toimia geopoliittisten jännitteiden lieventäjänä tai ratkaisijana; asemasota YK:n sisällä (”Länsi vs. Itä ja Afrikka”)

    – Lähi-Idän tilanteen nopea eskaloituminen räjähdysalttiiksi seurauksena kahdesta edellä mainitusta kohdasta; Iran/Israel/Yhdysvallat -sodan riskin kasvaminen eksopnentiaalisesti

    – Yhdysvaltain armeija ja NATO jumissa Afganistanissa, Pakistanissa, Irakissa. Sotakulut 53 centtiä per verodollari > leikkauksia koulutukseen, sosiaaliturvaan jne.

    – NATO-maiden (Iso-Britannia, Ranska jne) sekä EU:n sisäpoliittiset ja taloudelliset vaikeudet; eivät pystyne avustamaan amerikkalaisten (korporaatioiden) maailmanvalloituspyrkimyksiä Lähi-Idässä ja Afrikassa

    – Yhdysvaltain suunnittelemat ”verouudistukset”; talous horjuu lisää; pankkien maksukyvyttömyysongelmat esiin Wall Streetillakin

    – Dollarin asema maailman reservivaluuttana horjuu; kerrannaisvaikutukset maailman talouteen

    – Huippukokoustajaryhmien kuten G20, G30 (pankkiirien sisäpiiririnki), G8, WTO, EU jne kykenemättömyys ratkaista ongelmia (muutoin kuin lisävelalla, taloussodankäynnillä ja/tai ”humanitaarisella nterventiolla” eli sodalla.

    – Maksupäivän viivyttäminen hintaan mihin hyvänsä jokaisessa merkittävässä kysymyksessä (ympäristö, köyhyys, nälkä, ruoan tuotanto, rahoitus, talous, pankkireformi, konfliktien ratkaisumallien kehittäminen, eriarvoistuminen, tulonjaon epätasa-arvo – sekä tietenkin syrjäyttäminen, jota kutsutaan syrjäytymiseksi vihjaten sanavalinnalla siihen, että olotila on ainakin osittain syrjäytetyn omaa syytä)

    Suuntaa voi muuttaa. Ratkaisuehdotuksia:

    – omavaraisuusasteen lisääminen yksilö-, kunta- ja valtiotasolla joka sektorilla

    – rahareformi

    – henkinen ja moraalinen uudistuminen

    – kokonaisuuksista keskusteleminen pitsinnypläämisen sijaan

    • Tuota noin, tässä on nyt tapahtunut osittain pieniä väärinkäsityksiä. kun Riikka noin pahasti suuttui. Luettelen nyt muutamia asioita, jotka Riikkakin toi esiin. Olen aivan samaa mieltä esim. siitä, että kasvaneet tuloerot ovat heikentäneet talouskasvua ja rikkaiden varojen siirto veroparatiiseihin vie rahat pois kierrosta. Samoin olen samaa mieltä sitä, että finanssisektorin valta on taloudessa liian suuri ja että se imee resursseja reaalitaloudelta, joka viime kädessä tuottaa kaiken sen taloudellisen arvon, jota raha vain edustaa.

      Mutta rahan olemus kyllä kaipaa hieman lisää erittelyä, sillä sitä ei nyt oikein tunnuta esim. uusklassisissa taloustieteilijäpiireissä ymärrettävän. Samoin luottorahan luonti ja purku tuntuu olevan aika lailla hukassa. Yritin itse parhaani mukaan kuvata rahan luonnetta artikkelissa ”Ekp ja keskuspankkien kriisi”, mutta ajattelin, että voisin nyt antaa vinkin maailman taloustieteen historian parhaasta rahateoreettisesta esityksestä.

      En tiedä, kuinka tätä kirjaa on enää saatavilla, mutta kysessä on Marxin ”Kansantaloustieteen arvostelua”. Se on Kansankultturi Oy:n vuonna 1970 julkaisema Antero Tiusasen käännös teoksesta ”Zur kritik der politischen ökonomie”. Pääomaa ei oikein voi suositella, sillä siinä raha-analyysi on hajallaan teoksen eri osissa, joten joutuisi lukemaan kaikki kolme osaa. Nyt on hyvä muistaa, että Marxin talousteoriat ovat aivan eri asia kuin Neuvostoliiton talousjärjestelmä oli.

      Kirjoitin sen kommenttini todellakin siksi, että joskus yli 10 vuotta sitten nettiin levisi se Princetonin yliopiston opiskelijoiden väite, että kaikki raha on velkaa, mikä on täyttä huuhaata. Yritin silloinkin purnata asiaa vastaan, mutta ei se silloinkaan mennyt nettikeskusteluissa oikein läpi.

      Uusklassiset taloustieteilijät todelakin pyörivät vain eri markkinoiden kysynnän ja tarjonnan ympärillä, joten erilaisia talousprosesseja ei sen tarkemmin eritellä. Otetaan nyt esimerkiksi seuraava väite:

      ”Talouselämä-lehdessä (nro 3/2015) professori Pekka Pihlanto kirjoitti: ” Pankithan luovat uutta velkaa, rahaa tyhjästä, edesauttaen kuplien syntymistä”.”

      On todella uskomatonta, että joku professoritason tyyppi esittää tuollaisen itsestäänselvyyden ikään kuin uutena asiana ja että hän puhuu rahan luonnista, vaikka kyse on velkarahan luonnista, mikä on pitkän historian aikana tullut pankkien kontolle. Sillä tavoin rahoitetaan investointeja velalla, jota vastaavaa taloudellista arvoa ei vielä ole olemassa.

      Käydään nyt vaihe vaiheelta läpi, miten tuo luottorahan luonti ja purku tapahtuu aivan normaalisti. Pankin antaessa luoton yritykselle, niin se tosiaan luo velkarahaa ja siten laajentaa kierrossa olevaa luottorahaa. Kun velan saanut yritys tuottaa velan avulla luodun tuotantokapasiteetin avulla uutta taloudellista arvoa eli rahamäärän perusta laajenee, niin se maksaa velkansa takaisin pankille, jolloin luottoraha katoaa markkinoilta ja pankki saa oikeaa rahaa.

      Siis luotonlaajennusprosessi ei ole vain paisuva ja paisuva prosessi, vaan myös luottorahan määrä supistuu luonnollisesti velkojen maksun seurauksena. Jos tämä prosessi menee normaalisti ja velat maksetaan, niin yhtään minkäänlaista kuplaa ei synny. On aika toivotonta odottaa, että uusklassiset taloustieteilijät jaksaisivat ajatella noin pitkän prosessin läpi, kun he suostuvat näkemään vain pinnassa olevan kysynnän ja tarjonnan, joka heidän ajattelunsa mukaan johtaa tasapainoon.

      Sen Malisen laitoksen ennustuksista voisi sanoa, että kun se on aina antanut vain negatiivisia ennusteita, niin ne ovat vähintään joka toinen kerta menneet metsään, koska myönteisiäkin kehitysvaiheita esim. Suomen taloudessa on ollut. Jatkuvat negatiiviset talousennusteet palvelevat poliittisen oikeiston agendaa, koska niitä voi käyttää vaadittaessa supistuksia ja leikkauksia julkiselle sektorille. Se ko. laitoksen puolueettomuudesta.

      Rahan luonteen kunnollinen ymmärtäinen on todella tärkeää, sillä sen väärintulkinta on pitkälti EKP:n ja keskuspankkien ongelmien takana. Toivottavasti sain nyt joitain edes hiukan innostettua paneutumaan vähän paremmin rahaan ja sen moninaisiin rooleihin.

      • En ole suuttunut.

        Sekaannuksia tulee koska on keskuspankkirahaa, pankkien luomaa rahaa, varjopankkien luomaa rahaa, investointipankkien luomaa rahaa, S-pankkien luomaa rahaa, rahastojen luomaa rahaa…

        IMF:n tutkimuksissa julkaistiin 8-10 vuotta sitten juttua siitä, miten raha syntyy nykyään pääasiassa panttiketjuissa.

      • Tässä nyt siitä mainitsemastani panttiketjuilla synnytetystä rahasta.

        Finanssi-instituutiot luovat uutta rahaa tilikirjauksilla joita ”rahoja” voidaan vivuttaa osittaisvarantojärjestelmän vuoksi entistä isommiksi summiksi uusilla tilikirjauksilla. Valtava määrä ”rahaa” syntyy erilaisissa finanssi-instituutioiden (ml. varjopankit ja/tai rahastot) välisissä uudelleenpanttausketjuissa (collateral chains) josta ovat ensimmäisen minun näkemäni artikkelin kirjoittaneet IMF:n vanhempi ekonomisti Manmohan Singh ja konsultti Peter Stella. Näissä panttiketjuissa vivutetaan alkuperäiserää moneen kertaan.

        * The (other) deleveraging: What economists need to know about the modern money creation process https://voxeu.org/article/other-deleveraging-what-economists-need-know-about-modern-money-creation-process

        He ovat julkaisseet myös kirjan Money and Collateral (esim. ss 14-15)

        ——–
        HUOM!
        FED julkaisi 15. marraskuuta 2020 tiedotteen keinoista kriisinhallinnassa. Siellä sanotaan:

        ”Reserve Requirements
        For many years, reserve requirements played a central role in the implementation of monetary policy by creating a stable demand for reserves. In January 2019, the FOMC announced its intention to implement monetary policy in an ample reserves regime. Reserve requirements do not play a significant role in this operating framework.

        In light of the shift to an ample reserves regime, the Board has reduced reserve requirement ratios to zero percent effective on March 26, the beginning of the next reserve maintenance period. This action eliminates reserve requirements for thousands of depository institutions and will help to support lending to households and businesses.”

        Eli FED luopuu reservivaatimuksista; lainatulle rahalle ei enää tarvitse olla katetta puskurirahastoissa tai missään! Ne ovat nyt NOLLA. https://www.federalreserve.gov/newsevents/pressreleases/monetary20200315b.htm

        Samalla FED suosittaa pankkeja luotottamaan yrityksiä (vastineena FEDin finanssi-instituutioille syytämästä rahasta) mutta mistään pankeille asetetuista ehdoista ei ole mainintaa (”Bank Capital and Liquidity Buffers
        The Federal Reserve is encouraging banks to use their capital and liquidity buffers as they lend to households and businesses who are affected by the coronavirus.”).

        Wolf Richterilla on hyvä artikkeli siitä, mitä pelastuskeinovalikoima tarkoittaa ja miksi se ei pelasta reaalitaloutta https://wolfstreet.com/2020/03/23/what-are-all-the-feds-corporate-investor-bailout-programs-and-spvs/

  19. Hengästyttävän kattava ja monipuolinen kokonaiskuvaus Riikalta maailmamme tämänhetkisestä todellisesta kriisistä ja umpikujasta, joka coronalla halutaan peittää. Tämän näkeminen pitäisi olla jokaisen suomalaisen viikkoläksy, että pää selviäisi tästä pandemiafiktioktiopelonlietsonnalla sairastumisesta ja että ajatus kirkastuisi ihan rauhassa. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla vasta viisauden alku. Reaalitalous liittyy reaalipolitiikkaan. Uudistaminen pitäisi olla meidän suomalaisten omissa käsissä omalta osaltamme, muuten ei parannusta tule. Kukaan muu ei ole meistä kiinnostunut tässä kehityksen vaiheessa. Niin pitkällä emme ole. Huolehditaan ensin oman talouden jaloille nostaminen oman keskuspankin ja valuutan avulla, pitämällä meille edullinen lainsäädäntö, joka kieltää pääoman liiaallisen kasautumisen, edellyttää siltä investoitumista ja edistää sen kiertoa. Lainsäädännön on ensisijaisesti tuettava kansalaisen perusoikeuksia omassa maassa rehellisesti eikä tilastopeittelyin. Monissa keskisuurissa kaupungeissa työttömyys on ollut 14 % luokkaa, vaikka 90- luvun lamasta on kulunut jo kauan. Parannusta ei ole tullut lainkaan , kun huomioidaan tempputyöllistämisellä lukujen peittely. Nuorilla ei ole enää varaa maksaa eläkettä itselleen, he joutuvat ns. kevytyrittäjiksi pakon edessä. Nuoret perheet ovat olleet hyvin stressaantuneita toimeentulostaan jo kauan, syntyvyys on laskenut tämän vuoksi. Mediapooli on systemaattisesti etupäässä peittänyt sen hädän ja vaikeudet, mikä tässä maassa vallitsee. Kiittäkäämme siis tästä Lipposta ja Niinistöä, Ahoa, Bilderberg-Liikasta ja kumppaneita, jotka ajoivat yhteiskuntamme ”ytimiin” ja tuhon tielle. Emme toivo lisää 90-luvun itsemurhia tähän intiaanireservaattiin, jossa kultavarantomme tuotto valuu maaperästämme ulkomaille kuten Afrikan banaanitasavalloissa.
    Joka tapauksessa pandemiasumutuksen osalta lääkäri Heiko Schöningin neuvo: Ota tämä ihan rauhallisesti, kyseessä on ihan tavanomainen flunssa !
    https://www.youtube.com/watch?v=Sfm1oXpvkTA
    http://www.wirkraft.org

  20. Pienikin pankki luo uuttaa rahaa : Kiinteistökauppa 2,5 miljoonaa rahaa, josta ostajan käteisrahoitus on 0,5 miljoonaa. Pankki antaa lainaa 2,0 miljoonaa ja ostaja tekee samansuuruisen talletuksen kiinteällä korolla.
    Lainan vakuus on ostettu kiinteistö. Rahoittavan pankin maksuvalmius voi rasittua vasta kahden vuoden kuluttua, jos talletus nostetaan.

    • Osittaisvarantojärjestelmä tekee tuosta vielä moninkertaisen määrän uutta rahaa — mikä sekin on ongelma. Suuri osa tasevarallisuudesta on mielikuvitusta koska sinne on hyväksytty roskaa vakuuksina.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here