Välissä tapahtunut:
Päästyään Eduskunnan lisärakennuksessa sijaitsevaan Vähä-Kippolan työhuoneeseen Tommola alkaa tutkimaan saapuneita sähkäpostiviestejä. Hänen huomionsa kiinnittyy pyyntöön saada Vähä-Kippola puhujaksi talvisodan veteraanien juhlaan Tampereelle. Tilaisuus on jo seuraavana päivänä, mutta Vähä-Kippola innostuu ajatuksesta. Tommola huokaa, koska aikataulu on tiukka ja puheen laatiminen teettää lisätöitä hänelle. Sitten hän muistaa Vähä-Kippolan perättömän lausuman puheenjohtajaehdokkuudesta ja tivaa syytä siihen. Vähä-Kippola painaa jutun villaisella ja sanoo syyksi toimittajan provosoivan käytöksen. Tommola pohtii miten kääntää tilanne eduksi ja päättää yrittää vielä kerran painostaa puoluejohtoa Vähä-Kippolan ehdokkuuteen. Vähä-Kippola muistaa yllättäen tuliaisiksi ostamansa konjakkipullon, jota alkavat yhdessä tyhjentämään. Ilta kuluu juopotellessa ja puheenteko unohtuu. Seuraavana päivänä he heräävät krapulaisina ja Tommola alkaa laatimaan puhetta veteraanien juhlaan. Koska aikaa on vähän, he päättävät että Vähä-Kippola hyppää puheen valmistuttua taksiin ja ajaa sillä Tampereelle. Konjakkia löytyy lisää ja puhe valmistuu samaa tahtia kuin pullo tyhjenee. Kun Vähä-Kippola pääsee taksiin, hän käskee hätäpäissään kuskia ajamaan Tampereen sijasta Turkuun. Taksin päästyä ulos Helsingistä Vähä-Kippola rentoutuu ja alkaa nauttimaan evääksi ottamaansa konjakkipulloa, mutta menettää mielenrauhansa kun ääni alkaa jälleen vaivaamaan. Tällä kertaa Vähä-Kippola epäilee että avaruusolennot ovat piilottaneet hänen hampaisiinsa mikrosirun. Hän huomaa liian myöhään antaneensa väärän osoitteen, ja raivostuu kuskille joka ajoi Tampereen sijasta Turkuun – käskien tätä viemään hänet takaisin Helsinkiin, Dagmarinkadun kaksioonsa.
Seuraavana päivänä Vähä-Kippola makasi sängyllään Dagmarinkadun kaksiossa ja tutki Tommolalta saamaansa puhetta. Hän aikoi jättää siitä kaiken talvisotaan liittyvän pois, ja suunnitteli pitävänsä puheen toisessa yhteydessä. Keskuskauppakamari oli pyytänyt häntä pääpuhujaksi vuosijuhlaansa – juuri ennen Intian matkaa – ja tällä kertaa hän ei aikonut menettää tilaisuutta. Lisäksi Vähä-Kippola oli päättänyt olla välittämättä äänestä, eikä aikonut enää sallia sen järkyttää mielenrauhaansa, sillä nyt olivat kyseessä isot asiat. Elinkeinoelämän ja maakuntien tuella hän saisi takaisin entiset asemansa politiikan huipulla – ja vaikka Vähä-Kippola tarvitsikin nyt myös Tommolan apua – niin sen jälkeen tämä päätyisi työttömyyskortistoon.
Hän kääntyi ja hapuili käsiinsä netistä printtaamansa tulosteen, jossa kerrottiin kauppakamareiden syntyhistoriasta ja luki: ”Kauppakamarit perustettiin 1500-luvulla taistelemaan merirosvoja vastaan, mutta tänä päivänä ne tekevät arvokasta työtä elinvoimaisemman Suomen puolesta.” Vähä-Kippola liitti lainauksen sellaisenaan puheeseensa, sillä se tuntui nasevalta ja ytimekkäältä avaukselta. Ja toisaalta häntä viehätti myös lauseeseen sisältyvä satojen vuosien jatkumo – tässä puhuttiin jostain kestävästä, kunnioitettavasta ja arvokkaasta. Juuri sellaisen kuvan hän tahtoi itsestäänkin antaa, ja pohti kuinka rinnastaa kauppakamarin ponnistelut elinvoimaisemman Suomen puolesta omiin pyrkimyksiinsä. Niissä mietteissään hän höristeli korviaan, sillä aivan kuin huoneen nurkassa olisi rapissut jotain, ja yllättäen kylmät väreet iskivät salaman lailla pitkin selkäpiitä. Ääni oli palannut.
– Ja mitähän nämä pyrkimykset mahtavat pitää sisällään? Muuta kuin puolueesi puheenjohtajan pallille pääsyn? Sinähän olet kaikesta pihalla kuin lumiukko, et osaa edes osoitetta antaa taksikuskille.
Vähä-Kippola yritti olla kuulematta, jatkoi vain syliinsä nostamansa läppärin näpyttelemistä.
– Siinä sitä kirjotellaan kuin paraskin intellektuelli. Näytähän mitä olet saanut aikaiseksi?
Nyt Vähä-Kippolaa kylmäsi, sillä aivan kuin joku olisi kumartunut kurkkimaan tekstiä hänen selkänsä takaa: ”…ja olenkin suurella tyytyväisyydellä todennut yhtäläisten ponnistustemme vieneen meille kaikille rakasta kotimaatamme kohti vaurasta tulevaisuutta, lisääntyneen kansainvälistymisen väljille vesille…” Pilkallinen nauru kantautui jostain hänen korviinsa, ja rapina huoneen nurkassa vahvistui – mutta hän ei uskaltanut katsoa mikä mahdollisesti aikaansai rapinan.
– Millaista hölynpölyä! Kohti vaurasta tulevaisuutta! Rakas kotimaasi päätyy monikansallisten pörssiyhtiöiden ahnaisiin käsiin, siinä vauras tulevaisuutesi. Mutta sillähän ei tietenkään ole mitään väliä, kunhan sinä vain saat puheenjohtajan pallisi. Muunlaisia pallejahan sinulla ei ole. Senhän me kaksi tiedämme, eikö niin?
Vähä-Kippola yritti edelleenkin säilyttää mielenmalttinsa ja jatkoi kirjoittamista: ”…puolueemme dynaaminen uudistuslinja tulee säilymään jatkossakin, linja jonka takuumiehenä olen saavuttanut ensimmäiset kannukseni politiikan vaikealla saralla. Juuri siksi politiikan ja talouselämän liiton vahvistaminen on eräs keskeisimmistä pyrkimyksistäni myös lähitulevaisuudessa. Tästä johtuen olenkin, kentän hartaasta toivomuksesta ja pitkällisen harkinnan jälkeen, päättänyt vielä kerran astua parrasvaloihin. Koska yhteiskunnan rakenteellinen muutosprosessi tuntuu pitkittyvän, niin kokemus on se jota ennenkaikkea kaivataan, kokemus ja maltti, jotka ohjaavat maamme turvalliseen satamaan näinä epävarmoina aikoina…” Valtaisa röhönauru keskeytti kirjoittamisen, nauru joka tuntui kimpoilevan ja poukkoilevan huoneen nurkasta toiseen – kasvaen kuin tuhansista kurkuista lähteväksi. Vähä-Kippola ei kyennyt enää pysyttelemään tyynenä, vaan painoi molemmat kätensä korvilleen ollakseen kuulematta.
– Näin aikoo lausua mies joka ei osaa edes matkustaa taksilla Helsingistä Tampereelle! Mies joka uskoo avaruusolentojen piilottaneen mikrosirun hampaisiinsa? Onko hullumpaa koskaan kuultu! Moinen kokemusko ”ohjaisi maan turvalliseen satamaan”? Mihin tämä maa mahtaisi sinun käsissäsi päätyä? Sinun, joka tosiasiassa kuuluisit psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, kaltaistesi joukkoon. Mutta, vakavasti puhuen: sinä olet valehtelija, ja pahinta lajia – koska uskottelet itsellesi olevasi rehellinen, kunnian mies. Olet siis myös pelkuri, etkä kykene kohtaamaan todellisuutta.
Vähä-Kippola meni pitkälleen, käänsi kasvonsa seinään päin ja makasi kauhun vallassa sängyllään – silmät kiinni ja kädet korvillaan. Nyt ääniä tuntui olevan useita ja niiden sävy oli uhkaava ja karkea, ja huoneen joka nurkassa rapisi. Tuntikausiin hän ei uskaltanut hievahtaakaan, kunnes kännykän vaativa hälytysääni pakotti nousemaan. Lievästi tärisevin käsin hän vastasi, ja kuuli Tommolan tutun äänen.
”Moro, meidän olisi parasta tavata ja selvittää pari juttuu. Mulla on hyviäkin uutisia kerrottavana. Tapasin just äsken puoluesihteerin, ja lopulta se suostu näyttämään vihreetä valoo sun ehdokkuudelle. Mutta suoraan sanoen, oon ollu hitusen huolissani viimeaikasesta käytöksestäsi. Ja Tampereen – vai pitäskö sanoa Turun keikka – oli kyllä vähän liikaa, vaikkakin olit vetäny melkein pullollisen konjakkia, niin silti. Mikä ihme sua oikein vaivaa? Sä oot ollu ihan outo sen Intian reissun jälkeen.” Vähä-Kippola ei kyennyt hetkeen vastaamaan mitään.
”Haloo? Oot sä siellä?”
”Olenhan minä täällä.”
”Niin, mitäs ite meinaat? Mikä tässä nyt mättää?”
”Ei tässä mikään mätä. Kirjootin just puhheen Keskuskauppakamarin vuosijuhlaan ja parempi siitä tuli kun sun sepustukset.”
”Onko sua pyydetty sinne puhumaan? Siinähän voi olla sun tilaisuutes? Voinko vihdoinkin luottaa siihen ettet mokaa enää?”
”Kyllä sää muhun voit luottaa, ihan niinkuin ennenkin.”
”Aivan niin ja juuri näin! Mutta pysy nyt siellä. Tuun sinne pikapuoliin.”
Jatkuu…
Jatkokertomus Torakat on lyhennetty versio Ahti Valkeapään samannimisestä, julkaisemattomasta romaanikäsikirjoituksesta.
VähäKippolan sivupersoona kertoo ulkoiselle VähäKippolalle totuuksia hänestä ja mollaa hänen pyrkimyksiään puheenjohtajuuteen sekä ylistävää puhetta kauppakamarin toiminnasta.
Aitona poliittisena eläimenä VähäKippola ei totuuksista piittaa ja pysyy päätöksessään sekä puheenjohtajuuden ja puheen suhteen vaikka pelkääkin totuuksia laukovaa sivupersonaansa eli liiskaamansa torakkan sielua joksi hän sitä luulee.
Avustajan puhelu pelastaa hänet pinteestä ja puhelun perusteella puheenjohtajakisaan paikka tuntuu avautuvan ja myös puheen valmisteluun on tulossa apua.
Reissu on ohi ja kaikki on taas hyvin toistaiseksi ja poliittinen kähmäily voi taas alkaa.