Torakat – Incipit Torakka, jakso 7

Välissä tapahtunut:

Vähä-Kippola aloittaa kuukauden mittaisen hoitojakson Topin klinikalla. Topi itse on lähdössä safarille, mutta määrää hoidoksi rohtoa jonka pitäisi tehdä nauttijastaan säyseämpi ja helpommin käsiteltävä. Tommola päätti suostua kokeiluun, toivoen että aine tepsii ja Vähä-Kippola saadaan aisoihin. Klinikalla on afrikkalaisperäisiä torakoita ja kun Fredi tutustuu Makaan – niiden johtajaan – niin Tommolan ja Topin juonittelu käy Makan kertomana ilmi. Torakat huolestuvat kun kuulevat että klinikalle on tilattu myrkyttäjä, mutta Vähä-Kippola lupaa pelastaa kaikki klinikalla olevat torakat myrkytykseltä. Maka, joka on torakaksi jälleensyntynyt poppamies – eikä kykene kommunikoimaan suoraan Vähä-Kippolan kanssa – neuvoo Fredin välityksellä Vähä-Kippolalle miten välttyä rohdon vaikutuksilta. Torakat lupaavat myös palkita Vähä-Kippolan hänen avustaan, sitten kun Incipit Torakka, torakoiden maailmanvalta koittaa.

Vähä-Kippola nousi sängyltään ja asteli ikkunan ääreen, työntäen syrjään niitä verhoavat paksut kankaat. Hän avasi ikkunan, työnsi päänsä ulos ja katsoi alas kadulle. Täällä ei näkynyt kerjäläisiä kuten Intiassa. Klinikan ympäristö henki vaurautta ja hyvinvointia, patsasmaista, paikoilleen jähmettynyttä vaurautta ja hyvinvointia. Vähä-Kippola käänteli päätään ja katsoi puolelta toiselle. Tämän kaiken takuumieheksi hän oli asettanut itsensä. Myynyt sielunsa hyvinvoinnille ja antautunut sen asiamieheksi. Ja hyvinvointi oli puolestaan taannut hänen selustansa, tarjoten samalla kunnioitusta ja vaikutusvaltaa.

– Anna me turvaamme tästä eteenpäin selustasi ja nostamme sinut takaisin vanhoihin asemiisi politiikan huipulle.

Fredi oli kivunnut ikkunalaudalle ja lauha kesätuuli heilutteli sen tuntosarvia.

– Toisaalta, tämä maailmanaika kaikkinensa alkaa olla lopuillaan. Sehän on enää pelkkä hiipuva kaiku jostain menneestä, ja pian se on patsaineen lopullisesti ohi.

Vähä-Kippola katseli vierellään kököttävää Frediä, ja häntä kylmäsi keskellä helteistä iltapäivää.

”Sinä meinaat että edessä on sitten torakoitten aika?” Fredi käänsi päätään.

– Incipit Torakka.

”Mitäs se tarkottaa?”

– Juuri sitä mitä sanoit. Torakoiden aika nousee entisten epäjumalien hämärästä. Suuri, puhdas ja vahva aika.

”Mutta…minä en oikein ymmärrä? Miten se eres voisi olla mahrollista? Tarkootan…kaiken tämän ylläpitäminen torakoitten voimin?” Hän viittasi kädellään ympärilleen.

– Incipit Torakka tarkoittaa ennenkaikkea arvojen vallankumousta. Päällisin puolin kaikki voi säilyä suunnilleen ennallaan. 

Fredi tunnusteli vanhan kivitalon seinää sarvillaan.

– Mutta vain periaatteessa. Sillä tulevaisuudessa me tulemme määrittelemään arvot, hyvän ja pahan. Sitä on todellinen valta.

Vähä-Kippola mietti kuulemaansa.

”Siksi te siis haluaisitte Rekon kirjoottavan sen juttunsa? Haluaisitte muokata ihmisten arvot uuteen uskoon?”

– Et ole lainkaan niin tyhmä miltä näytät.

Vähä-Kippola nosti kätensä ja käännähti suuttuneena Frediin päin.

”Vai rupeat sinä torakka vittuilemmaan?”

Fredi ehti kuitenkin livahtaa näkymättömiin, ja kun Vähä-Kippolan silmiin sattui jotain kadun varrella, hän jäi – käsi edelleen koholla – tuijottamaan ällistyneenä. Läheisen puiston vanha lehmus liikahti. Hän hieraisi silmiään ja katsoi uudestaan, taas se liikahti – lähtien sitten naristen ja kitisten kaatumaan kohti kadulla hiljakseen tallustavaa vanhusta. Puun ydin petti, se oli vuosien varrella lahonnut pehmeäksi mössöksi, eikä kyennyt enää kannattamaan raskasta vartta.

Vähä-Kippola yritti huutaa ja varoittaa vanhusta, mutta turhaan. Puu rusensi tämän alleen ja hän veti päänsä ikkunasta. Vanhuksen kohtalo järkytti ja sai mielen surulliseksi, ja hän vilkaisi ympärilleen löytääkseen mini-baarin. Mutta muistettuaan että oli vieroitushoidossa, Vähä-Kippola istahti nojatuoliin pohtimaan näkemäänsä. Mieleen tuli Fredin lausuma hiipuvasta maailmasta. Ehkä maailmankin ydin oli laho ja aikansa elänyt? Oliko myös maailma romahtamassa, heikkouttaan? Ehkä kaikella oli aikansa – ja loppunsa? Miksi siis surra katoavaa aikaa?

-Tai yhtä dementoitunutta vanhusta?

Vähä-Kippola silmäili Tommolalta saamaansa tekstiviestiä, mutta laittoi kännykkänsä syrjään. Fredin sanojen myötä valaistumisen riemu alkoi tulvia hitaasti hänen sisimpäänsä. Kuin jokin olisi availlut sisällä kiristäneitä tiukkoja köysiä. Mieli kuohuksissa hän hypähti seisaalleen lattialle – kohotti kätensä – ja käänsi kasvonsa kattoa kohti. Sitten, kuin itsestään, huulilta purkautui huuto:

”Incipit Torakka! Incipit Torakka!” Ja siinä samassa lattia täyttyi sinne tänne parveilevista torakoista, jotka kuin hurmoksessa aloittivat ekstaattisen piirileikin, hypähtäen takajalkojensa varaan. Kun ne kiersivät laajenevassa kehässä lattialla, niin koko huone raikui.

– Incipit Torakka! Incipit Torakka!

Juuri silloin puhelin hälytti ja Vähä-Kippola huomasi soittajan olevan Tommola.

”Niin, mitäs sinä?”

”Luitko tekstarin?”

”Luinhan minä.”

”No? Et vastannut siihen? Tajuatko missä mennään? Nyt sulle on avautumassa tie pääministeriksi asti. Puolue on muuttanut strategiaansa ulkopoliittisissa linjauksissa ja nykyisessä johdossa on henkilöitä jotka eivät niihin kuvioihin sovi. Nyt on sinun aikasi astua uudestaan esiin.”

”Sitähän minä oon yrittäny jo pitkään saara sinutkin tajuamaan.” Tommola huokasi syvään. Meneillään olivat niin suuret ja vaikeat muutokset suomalaisessa yhteiskunnassa, että politiikan huipulla ei voitu enää sallia pienintäkään sooloilua. Hän oli saanut puoluesihteerin vakuuttumaan siitä että Vähä-Kippola olisi täysin hallittavissa, mutta jokin miehen äänensävyssä huolestutti häntä. Olivatko Topin hoitokeinot tepsineet? Toisaalta, eihän ollut kulunut kuin viikko? Aine ei ollut ehkä saavuttanut vielä täyttä tehoaan?

”Sovitaan sitten niin, että vihdoinkin tajuan sen. Mutta pidäthän mielessä kaiken sen mistä oli aiemmin puhe? Se on nyt entistäkin tärkeämpää, sillä kansakunta elää kohtalonhetkiään.” Vähä-Kippola tunsi rintansa paisuvan.

”Siinä sinä sanoitkin hyvin osuvasti. Älä ole huolissasi. Voit olla varma siitä että palaan huipulle.” Vaihdettuaan vielä muutaman merkityksettömän sanan, Tommola lopetti puhelun ristiriitaisten tunteiden vallassa. Vähä-Kippola vaikutti jollain lailla erilaiselta, mutta pikemminkin entistäkin vaikeammin käsiteltävältä. Sitten oudolta vaikuttava mielikuva pulpahti mieleen – ikään kuin hänellä olisi ollut käsissään voimansa tunnossa oleva tulinen ori. Mutta mitä tahansa Tommola olikin, niin hevosmieheksi hänestä ei ollut.

Vähä-Kippola laski kännykän käsistään, ja oikaistuaan itsensä sängylle, Fredi ja Maka kipusivat hänen vierelleen.

– Nyt voisit ottaa kannettavasi esille.

”Mitäs teillä poijaat olis mielen päällä?”

– Luonnostelemme yhdessä Torakan manifestin, joka tulee tästä eteenpäin olemaan toimintamme perusta. Se sisältää kymmenen diktaattia.

Saatuaan kannettavan eteensä Vähä-Kippola avasi tekstinkäsittelyohjelman.

”No niin, annahan tulla.”

– Ensimmäinen diktaatti: ihminen ei saa palvella minkäänlaista jumalaa. Torakka tulee olemaan tulevaisuudessa hänen herransa ja määrittää sen mikä on hyvä ja paha.

– Toinen diktaatti: ihminen ei saa koskaan surmata torakkaa. Torakoille suotuisa mielipiteenmuokkaus ja torakoiden suojeluohjelma on käynnistettävä mitä pikimmin.

– Kolmas diktaatti: ihminen ei saa enää lisääntyä. Tulevaisuudessa maapallolla ei elä muita kuin torakoita.

”Top tykkänään! Mitäs se semmonen oikein meinaa? Mites minun sitten käy?”

– Siitä älä ole huolissasi, olet jo yksi meistä. Maka kykenee taidoillaan jälleensynnyttämään sinut torakaksi. Ja mikäli olet loppuun saakka uskollinen, niin sinut palkitaan runsain mitoin.

”Suoraan sanoen, ei kuulosta houkuttelevalta.”

– Eihän sinulla ole pienintäkään käsitystä siitä millaista on elää torakkana. Et kykene edes kuvittelemaan millaista on seksi naarastorakan kanssa.

”Miten semmonen nyt onnistus?”

– Tarkoitin tietenkin, että sitten kun olet itsekin torakka. 

Vähä-Kippolan silmissä välähti.

”No kerro nyt mimmoosta se on?”

– Kaikki aikanaan. Jatka nyt kirjoittamista.

Fredi nousi innostuksen vallassa takajaloilleen, ja sen tuntosarvet heiluivat puolelta toiselle.

– Neljäs diktaatti: ihmisen tulee palvella torakkaa. Siihen asti kunnes torakoiden aika lopullisesti koittaa, ihmisen tulee palvella torakoita.

– Viides diktaatti: ihminen on alempi rotu ja torakat ylempi. Tästä johtuen elinympäristö, eli maapallo, tulee muokata vain torakoiden tarpeita silmälläpitäen.

– Kuudes diktaatti: sukupuolierot, rodut ja kansallisuudet ihmisten väliltä on hävitettävä. Tulee olemaan vain yksi, orjuuteen tuomittu, sukupuoleton ali-ihmisrotu.

– Seitsemäs diktaatti: maailman kaikki varallisuus kuuluu torakoille, eikä sitä saa käyttää muuhun kuin torakoiden hyvinvoinnin edistämiseen.

– Kahdeksas diktaatti: ihminen ei saa enää käyttää ravinnokseen muuta kuin synteettistä ja geenimanipuloitua ruokaa. Maailman luonnonvarat kuuluvat torakoille, eikä niitä saa haaskata ihmisen tarpeisiin.

– Yhdeksäs diktaatti: ihmiseltä on kiellettyä kaiken todellisuuteen perustuvan tiedon vastaanottaminen tai jakaminen. Maailman tiedonvälitys kuuluu torakoille, ja palvelee vain torakoiden tarpeita.

– Kymmenes diktaatti: jokainen ihminen on merkittävä elektronisella tunnistimella, jotta kyettäisiin valvomaan kaiken edellämainitun häiriötöntä toteutumista.

Vähä-Kippola ponnisteli kirjoittamisen kanssa kieli keskellä suuta.

”…jotta kyettäisiin valvomaan kaiken edellämainitun häiriötöntä toteutumista…niin? Mitäs muuta tähän laitetaan?” Fredi vilkaisi syrjäsilmin Makaa.

– Eiköhän siinä ole jo ihan riittävästi. Näitä periaatteita sitoudut noudattamaan pääministerinä, erityisesti kansainvälisen yhteisön puitteissa.

”Että tässä ollahan nytten hiukkasen isoommissa kuvioissa?”

– Aivan oikein. Et katsele enää asioita tämän maan ahdasmielisestä näkökulmasta.

Vähä-Kippola tuijotti juuri kirjoittamaansa.

”Sanoosin kyllä että demokratian puitteissa on aika haastava tämä teiän tavoteohjelma.”

– Siinä erehdyt pahemman kerran. Se tuskin onnistuisi muunlaisessa kuin demokraattisessa järjestelmässä.

”Kuis niin?”

– Demokratia on pikemminkin arvoja levittävä uskonto, kuin hallinnon muoto. Hallinnon kannalta demokratia on sula mahdottomuus. Mitä mieltä itse olet? Valitsevatko äänestäjät sinut seuraavaksi pääministeriksi?

Kun Vähä-Kippola vaikeni niin Fredi jatkoi: 

– Sinusta tulee seuraava pääministeri, mutta jonkun muun kuin kansasi tahdosta. Ja näin voi tapahtua vain demokratiassa. Demokratiassa on kaikki mahdollista.

Fredi hypähti sängyn laidalle.

– Incipit Torakka! Siinä samassa rapina täytti lattian ja hurmioituneet huudot vastasivat kuin kaikuna: – Incipit Torakka! – Incipit Torakka! Fredi katseli voitonriemuisena Vähä-Kipolaa.

– Älä epäile sitä. Me tulemme voittamaan.

Jatkuu…

12-osainen jatkokertomus Torakat on lyhennetty versio Ahti Valkeapään samannimisestä, julkaisemattomasta romaanikäsikirjoituksesta.