Torakat – kosto, jakso 9

Välissä tapahtunut:

Kieltäydyttyään Tommolan viimeisestä tarjouksesta Vähä-Kippola yritti lähestyä Reko välimiehenään vihreitä, loikkausmielessä. Mutta vihreitten puheenjohtaja, Kurmola, ei syty Vähä-Kippolan ajatuksille, ja alkaa pitämään tätä vaarallisena hulluna. Kurmola soittaa Tommolalle, kertoen tälle Vähä-Kippolan suunnitelmista. Puhelun seurauksena Vähä-Kippola menettää lopullisesti asemansa poliitikassa – ja joutuu myös luopumaan Dagmarinkadun asunnostaan.

Vähä-Kippola oli muuttopuuhissa ja tarkasteli kädet puuskassa pitkäaikaista asuntoaan. Viimeistenkin huonekalujen hävittyä muuttoauton sisuksiin Dagmarinkadun yksiö alkoi ammottaa tyhjyyttään – näyttäen perin ankealta kaikessa alastomuudessaan.

Katsellessaan lattioihin ja seiniin pinttynyttä kellastunutta likaa hän havaitsi katon ja takaseinän kulmauksessa halkeaman. Vähä-Kippola nousi varpailleen tutkiakseen sitä tarkemmin, ja säpsähti havaitessaan jotain pientä ja liikkuvaa halkeamassa. Vikkelä kirjaskorpioni livahti saman tien syvemmälle halkeaman turviin.

Nopeasti hän kääntyi ja painui keittokomeroon jonka tiskipöydällä oli kenkälaatikko. Raotettuaan sen kantta varoen, Vähä-Kippola huokaisi helpotuksesta huomatessaan torakoiden mutustelevan kaikessa rauhassa kuivuneita leivänmuruja. Hän sieppasi laatikon kainaloonsa ja otti aina mukanaan kuljettamansa salkun toiseen käteensä. Sitten hän poistui asunnosta, hypäten kadulla odottavaan taksiin.

Vähä-Kippolan oli jätettävä Dagmarinkadun yksiö koska puolue – joka omisti sen – oli irtisanonut vuokrasopimuksen. Hänen onnekseen Reko oli avustanut uuden kodin etsinnässä, ja löytänyt edullisen asunnon Tikkurilasta – lähellä asemaa sijaitsevasta uudesta kerrostalosta.

”Vie minut junalle.” Taksikuski kääntyi takapenkille.

”Siis assalle?”

”Joo, sinne.”

Maksettuaan taksin Vähä-Kippola haahuili kenkälaatikko kainalossaan asemahallissa. Koska ei keksinyt muutakaan, hän kaivoi kännykän esiin ja soitti Rekolle. Meni jonkun aikaa ennenkuin tämä vastasi, mutta lopulta langan toisesta päästä kuului hieman epäröiden: ”Niin, mitäs sulla olis mielessä?”

”Meni hommat pikkusen pipariksi. Vihreet ei tainnu syttyä minun ajatuksilleni.”

”Joo, kuulin kyllä siitä sun globaalista visiostas.”

”Ja mitäs mieltä oot siitä?”

”Ehkä nyt olis aika arvioida kaikki ihan uudelleen, ja jättää visiot sikseen.”

”Meinaatko että jättäsin politiikanteon?” Reko hymähti.

”Eipä sulla oo enää vaihtoehtoja. Voit olla varma siitä että yksikään puolue ei huoli sua enää jäsenekseen, kaiken tän jälkeen.” Kenkälaatikossa rapisi ja Vähä-Kippola vilkuili ympärilleen, luuri korvallaan.

”Voisinhan minä perustaa ihan oman puolueen. Kokemusta kyllä piisaa vaikka muille jakkaa.” Reko huokasi syvään.

”Tuskinpa se auttaisi sinua. Koita nyt vain hyväksyä se tosiasia että poliittinen urasi on ohi.”, hetken mietittyään hän lisäsi, ”Etkö voisi vaikka palata Pohjanmaalle? Ukkoutumaan ja eläköitymään kotiseudullesi?”

”Seinäjoen kunnanvaltuustoon, niinkö? Sitähän se Tommolakin aina yritti.”

”Tommola olisi tehnyt susta pääministerin, mutta ite ryssit kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Ja nyt sua ei pysty enää kukaan jeesaamaan.”

Reko päätti puhelun siihen, Vähä-Kippolan jäädessä puhelin kourassa seisomaan keskelle asemahallia. Kun korviin kantautui kuulutus Keravalle ja Tikkurilaan lähtevästä junasta, hän meni puolijuoksua asemalaiturille ja hyppäsi junaan. Mutta muistettuaan ettei hänellä ollut matkalippua, Vähä-Kippola palasi asemahalliin löytääkseen lippuautomaatin. Lipun saatuaan hän juoksi kiireen vilkkaa takaisin laiturille, vain nähdäkseen junan jo lähteneen.

Vähä-Kippola löntysteli hiljalleen asemahalliin ja heitti lipun roskiin. Hän poistui hallista ja käveli Postitalon ohitse kohti tuttua viinakauppaa Kampissa. Saatuaan pullon konjakkia hän korkkasi sen välittömästi ja tyhjensi siitä noin neljäsosan siltä seisomalta.

Suutaan pyyhkäistyään Vähä-Kippola tunki pullon poveensa ja lähti sitten kohti Hietaniemen hautausmaata. Sinne saavuttuaan hän harhaili ympäriinsä, etsien sitä pientä kumpua jossa hautajaisrituaali oli suoritettu. Kumpu löytyi viimein – ja istuuduttuaan sen päälle – hän asetti salkkunsa ja kenkälaatikon vierelleen, alkaen tyhjentämään konjakkipulloa.

Kenkälaatikossa rapisi, ja Fredi kurkisti ulos.

– Mitäs nyt tehdään? Meillä ei ole enää puoluetta.

”Miten niin mitä tehrään? Mitä tässä pitäs tehrä?”

– Emmekö voisi perustaa omaa puoluetta?

Vähä-Kippola pudisti päätään.

”Eipä taia ennää onnistua, kyllä Reko oli siinä ihan oikiassa. Minulla ei ole jälellä muuta kun maakuntien tuki, jos sitäkään. Ja nykysin sinä voit heittää vesilintua maakuntien tuella.”

Puhellessaan hän avasi kenkälaatikon kannen ja päästi torakat jaloittelemaan. Torakat muistivat paikan, tunnelman ollessa alakuloinen ja tappiontäyteinen. Vähä-Kippola huomasi Makan kuiskuttavan jotain Fredin korvaan, ja Fredi kääntyi hänen puoleensa.

– Voisimmeko pitää muistorituaalin kuolleitten toveriemme puolesta? Löytyisikö sinulta sattumoisin jotain jonka päälle voisimme asettua?

Vähä-Kippola kaiveli salkkuaan jossa oli sanomalehtipaperiin käärittyinä Topilta varastetut jauherasiat. Hän purki yhden kääröistä ja asetti ruttuisen paperin kummun päälle.

”Siinä onkin teille varsinainen pyhättö, hesarin sivu.”, hän otti kunnon huikat ja kumartui huvikseen lukemaan sen sisältöä, ”Katohan, tässä onkin juttua vihreistä ja niitten puheenjohtajasta. Kurmola meinaa että luonto kostaa ihmiskunnalle jos elämäntyyli ei muutu. Vai sillä lailla? Mitenkähän sen elämäntyylin pitääs muuttua?”

Fredi komensi torakat riviin lehtileikkeen päälle, ja kun Maka nosti kätensä ylös niin kaikki kumartuivat. Sitten ne kääntyivät ja kumartuivat taas, liikesarja toistui neljästi. Vähä-Kippola arveli mielessään niiden kumartuneen vuoronperään kohti neljää eri ilmansuuntaa. Lopuksi ne asettuivat ympyrään, painautuen niin litteiksi maata vasten kuin vain suinkin kykenivät. Maka viittasi kädellään maata kohti ja kaikki jäivät liikkumattomiksi – siihen asti kunnes Maka nosti kätensä ylös ja muistorituaali päättyi.

Kun muut rentoutuivat ja alkoivat hieromaan tuntosarviaan toisiaan vasten, niin Maka lysähti yllättäen maahan. Sen huomattuaan muut torakat kerääntyivät kiihtyneinä Makan ympärille. Hetken päästä Maka alkoi nytkähtelemään kouristuksenomaisesti, ja näytti siltä kuin sen suusta olisi tullut vaahtoa. Muut torakat seurasivat sitä jähmettyneinä ja kauhun vallassa, kunnes Maka vajosi kuin uneen.

Kului hetki jos toinenkin, torakoiden seisoessa ääneti Makan vierellä. Lopulta se liikahti ja nousi jäseniään oikoen. Heti alkoi vilkas liikehdintä torakoiden joukossa – ja Fredi ryntäsi Makan luo, keskustellen kiihtyneeseen sävyyn tapahtuneesta. Vähä-Kippola ei kyennyt enää hillitsemään uteliaisuuttaan.

”Mitäs siellä oikein on menneillään? Mikäs sille Makalle tuli?” Fredi keskeytti keskustelunsa, ja kipitti Vähä-Kippolan luo.

– Maka sai suuren näyn torakka-jumalalta. Koska sinä et saanut meitä valtaan, niin meidän tulee kostaa ihmiskunnalle toveriemme kuolema. Ja  sen ohella kaikki se vaino joka torakoita on aikojen mittaan kohdannut.

”Miten niin minä en saanut teitä valtaan? Sinun neuvojesi ansioota se oli että homma tyrittihin. Ja vieläpä oikein perusteellisesti.”

– Niin, koska sinusta ei ole muuhun kuin juopotteluun. Nytkin tunnut kallistelevan pulloa turhan tiuhaan tahtiin.

”Mitäs välii sillä ennää on? Hommat on tyritty, eikä niitä muuksi saa.”

– Taas erehdyit pahemman kerran. Saat vielä yhden ja viimeisen mahdollisuutesi. Joten pane pullo syrjään ja kuuntele tarkkaan. Me saamme kostomme, mikäli teet juuri niin kuin sanon.

”Mites sitten minä? Teidän ansiosta sain potkut puolueesta, ja menetin vielä kämppänikin kaupanpäällisiksi.”

– Hyvitämme sinulle kaiken, mitään ei ole menetetty, päinvastoin. Sen sijaan että sinusta tulisi Suomen pääministeri, sinusta tuleekin koko maailman hallitsija. Mutta ensin meidän on saatava Suomi täysin näppeihimme.

”Vai että koko maailman hallitsija? No johan, sehän se kuulostas joltakin. Te pojat sitä ette napeilla pellaakkaan. Ihan on pohojolaasta mennoo ja meininkii. Niin sitä meilläkin ennen, isoolla käreellä kaikki piirrettihin.” Fredi vilkaisi merkitsevästi vierelleen tullutta Makaa, ja tämä nyökäytti huomaamattomasti päätään.

– Eikö sen eteen siis kannata nähdä vielä hieman vaivaa?

Vähä-Kippola laski kädessään pitämänsä pullon vierelleen. Tämähän alkoi taas vaikuttaa hyvältä – maailman hallitsijana hän saisikin asiat paljon nopeammin reilaan, kuin vaivaisen Suomen pääministerinä. Eihän ne jossain jenkeissä yleensä olleet selvillä edes siitä missäpäin maailmaa Suomi sijaitsi – saati sitten pääministerin henkilöllisyydestä. Ihan ensitöikseen hän panisikin ne koppavat jenkit kuriin. Nato lakkautettaisiin, samoin EU. Maataloustuet palautettaisiin ennalleen ja Neuvostoliitto perustettaisiin uudestaan, sanoi Putin mitä sanoi. Ja jos ukko alkaisi urputtamaan vastaan, niin hän antaisi sille kylmästi kenkää. Ukrainan kriisikin ratkeaisi kätevästi siinä samalla, kun Ukrainasta tulisi taas neuvosto-tasavalta. Miten nämä nykyiset tomppelit ovatkin onnistuneet sotkemaan maailman asiat ihan täysin? Kun pohjimmiltaan kaikki on niin yksinkertaista.

Hän tarttui ajatuksissaan pulloon ja nosti sen huulilleen, mutta liike jäi kesken kun mieleen tuli jotakin.

”Niin, mites te poijaat meinaatte sitten edetä tässä? Sanoitko sinä että ensiksi pitäs saada Suomi haltuun? Ja vasta sitten muu maailma?”

– Tyvestä puuhun noustaan. Ota salkkusi esiin.

Vähä-Kippola pani pullon syrjään ja nosti salkun syliinsä.

– Etsi sieltä nyt rasia jossa on mustaa jauhetta.

Vähä-Kippola kaivoi salkusta pakastusrasian ja nosti sen vasten aurinkoa, tarkastellen sisältöä.

”Tämähän on ihan kuin suodatinkahvia.”

Hän laski rasian maahan ja Maka kiipesi sen reunalle, alkaen tutkimaan sisältöä. Hetken kuluttua se kääntyi Fredin puoleen, selittäen tälle kiihkeästi jotain jauheeseen liittyvää. Fredi näytti tyytyväiseltä.

– Maka sanoo että jauhe on erittäin laadukasta. Niin vahvaa että pienikin määrä riittää tekemään kenestä tahansa täysin tahdottoman olennon.

”Miten tämä liittyy Suomeen?”

– Sen avulla teemme kaikista suomalaisista zombieita.

Vähä-Kippola vihelsi hämmästyksestä.

”Vaan miten meinaatte saada suomalaiset nauttimaan jauhetta?”

– Se on sinun tehtäväsi. Jauhe on ujutettava jotenkin juomaveteen.

”Ja mitäs sen jälkeen?”

– Sitten kun kaikki ovat menettäneet oman tahtonsa, niin sinä otat tilanteen haltuun.

Vähä-Kippolan rinta paisui tämän kuullessaan.

– Ja aloitat jauheen teollisen valmistuksen. Maka sanoi että siitä voidaan hänen neuvojensa avulla helposti kehittää synteettinen versio, jonka valmistus on sitäpaitsi hyvin halpaa.

”Ja sen jälkeen me ujutetaan se muihin maihin. Jees, poijaat. Mites se menikään se vanha hittipiisi, fööörst wii teik manhattan…nyt saa poijaat jenkit oikein kunnolla nenilleen. Ja sitten palautettaan Neuvostoliitto.” Fredi teki hillitsevän eleen.

– Kaikki aikanaan, älä kiirehdi asioiden edelle. Muista diktaattejamme, torakat tulevat lopulta hallitsemaan. Sinun tulee nähdä itsesi ikään kuin käskynhaltijana, tai sijaishallitsijana.

Fredi mietti hetkisen ennen kuin jatkoi.

– Mutta ajatus Neuvostoliiton palauttamisesta ei ole oikeastaan hassumpi. Jos politbyroo koostuisi pelkästään torakoista, niin siinähän voisi olla hallinnollinen malli muillekin maailman valtioille. Ja pikkuhiljaa voisimme ulottaa mallin ympäri maailman.

Fredin puhuessa toiset torakat olivat huomaamatta kerääntyneet hänen ympärilleen, kuunnellen hiirenhiljaa. Hänen lopetettuaan yksi pieni torakka nosti kätensä ylös, kiljaisten: – Incipit Torakka! Ja sitten kummun laki täyttyi huudoista sekä käsiään ylös kurkoittavista torakoista.

Jatkuu…

12-osainen jatkokertomus Torakat on lyhennetty versio Ahti Valkeapään samannimisestä, julkaisemattomasta romaanikäsikirjoituksesta.