Välissä tapahtunut:
Reko ottaa yhteyttä Intian reissulla mukana olleeseen kuvaajaan ja saa tiimin äänittäjältä sadhun posotuksen äänitiedostoksi kännykkäänsä. Poistuessaan studiolta hän muistaa että kantakuppilan baarimikko on lähtöisin Intiasta, ja ymmärtää hindiä. Baarimikko kuuntelee äänityksen ja kertoo Rekolle että sadhu kirosi Vähä-Kippolan koska tämä potkaisi lehmää. Kirouksen mukaan Vähä-Kippola jälleensyntyy torakaksi, ei löydä koskaan elämässään perille, epäonnistuu kaikessa mitä tekee, eikä kukaan usko koskaan hänen sanojaan – koska lehmän henki ei anna hänelle potkua anteeksi.
Baarimikko kääntyi puuhiinsa, ja Reko jäi tiskille tyhjentämään viskiään. Joku kirouksen kaltainen teki nyt tuhojaan Vähä-Kippolan mielessä, siitä hän oli varma. Rekon olisi tehnyt mieli tavata tämä, mutta ukko oli todennäköisesti edelleenkin pidätettynä.
Hän selaili hajamielisenä tiskiltä löytämäänsä iltalehteä. Vähä-Kippolan tapaus oli viimepäivien polttavin uutinen mediassa, ja lehdet seurasivat sen edistymistä tarkkaan. Silmiin sattui juttu sen viimeisimmistä käänteistä:
”Ex-poliitikon kuulustelut on saatu päätökseen ja epäilty siirretään lähipäivinä psykiatriselle osastolle, odottamaan pääsyä mielentilatutkimukseen. Poliisi on edelleen vaitonainen tapauksen yksityiskohdista, mutta kertoo sen verran, että eräässä tutkimuksen vaiheessa esiin noussut mahdollinen yhteys islamilaiseen afrikkalaiseen valtioon on osoittautunut perättömäksi. Koska yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin ei ole kyetty löytämään, tapausta on tutkittu yksittäisenä tekona.”
Reko työnsi lehden syrjään. Vähä-Kippola päätyi siis psykiatriselle osastolle, pääministeriyden sijaan. Miten se menikään? Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa – ja parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla. Siinä olisi ollut hyviä ohjenuoria ukolle. Oli kirous todellinen tai ei, mitään ei olisi tapahtunut ilman äijän pohjatonta ja itsepäistä kunnianhimoa.
Mutta jutussa mainittu mahdollinen yhteys islamilaiseen Afrikan valtioon kummastutti Rekoa. Vähä-Kippola vieraili Nigeriassa ennen Intian matkaansa – mutta silläkin kertaa mukana ollut Reko ei kyennyt muistamaan mitään mikä olisi voinut viitata moiseen. Voisiko seikka liittyä jotenkin Topiin, joka reissasi säännöllisesti Afrikassa? Hetken mielijohteesta hän soitti Topille – ja puhelin hälytti pitkään ennenkuin tämä vastasi.
”Noo, mitäs sinä?”
”Tota, sori jos häiritsen, mutta kun Vähä-Kippolan keissi käy koko ajan vain entistäkin kummemmaksi.”
”No niinpä, minuakin kuulustelivat. Ja kaikki jauheet veivät mennessään, hyvä kun eivät panneet lihoiksi koko klinikkaa.”
”Se jauhe oli siis sinulta peräisin?”
”Kyllähän se oli, vaan ihan harmitonta se on. Katoppas kun pikkusen täytyypi asiakkaille mainostaa, jotta uskoisivat etteivät rahojaan ihan hukkaan heitä. Vaan enhän minä nyt kenestäkkään oo zombieta tekemässä. Nämä on kuule lähinnä semmossii uskon asioita. Mielikuvilla täällä pelataan niinkuin siellä mediassakin.” Topi piti pienen tauon, ja puuskahti:
”Vaan mitä tullee Vähä-Kippolaan niin luvatta hän jauheen vei, jollain kepulikonstilla.”
”Niin, niin. Mutta tiedätkö mitään näistä epäillyistä yhteyksistä Afrikkaan?”
”Siitä minä kuulin että kuulustelijat olivat löytänneet sen sähköpostista viestin, jossa joku nigerialainen pankki lupas siirtää sen tilille miljoonia. Ja että ukko oli väittäny viestiä aidoksi.”
”Jaa-a? Ukko ei näköjään vieläkään lakkaa vahingoittamasta itteensä.”, Reko epäröi hetkisen ennenkuin jatkoi, ”Mutta kuule, oletko koskaan reissuillasi törmännyt poppamiehiin?”
”Olenhan minä, ja niiltä nämä jauheetkin oon hankkinu. Vaikka, nehän ei ole muuta kun vaihtoehtosii lääkkeitä, ja usseissa tappauksissa huomattavasti terveellisempii kuin apteekin tavara. Vaan miksi sinä semmosta utelet?”
”Kun olimme siellä Intiassa niin paikallinen pyhä mies kirosi Vähä-Kippolan, koska tämä potkaisi lehmää.” Topi vihelsi hiljaa.
”Vai sillä lailla? Vai että oikein kirosi?” Ja sitten Reko kertoi yksityiskohtaisesti baarimikon käännöksen sadhun puheesta. Topi meni mietteliääksi.
”Sanoitko sinä niin että poppamies oli väittäny että lehmän henki ei anna anteeksi? Siitä voisi piätellä että lehmä on avvain tähän tilanteeseen. Jokuhan se sano että antakkaa anteeksi, niin suatte itekin anteeksi.”
”Miten se tähän liittyy? Ja miten lehmä voisi antaa anteeksi mitään? Sehän oli vain sadhun höpinöitä.”
”Voipi olla niinkin. Vaan minä muistan lapsuuvesta Iisalmen liepeiltä, miten siellä oli yksi vanha eukko joka oli oikee lehmäkuiskaaja.”
”Lehmäkuiskaaja?”
”Kuulit oikein, eukko osas jutella lehmien kanssa.” Baarimikko oli palannut tiskin taakse ja Reko osoitti tyhjää lasiaan. Saatuaan uuden lasillisen nenänsä eteen hän nuuhkaisi syvään, nauttien lempijuomansa rikkaasta ja sävykkäästä aromista.
”Joo, jatka vaan.”
”Niin, kotipuolessa sattu kerran semmonen tapaus että lehmä potkas talon emäntää sen verran pahasti että tämä joutu vuoteenomaksi – eikä siitä etteenpäin kävelly enää kovin hyvin. Tämä kysseinen lehmä oli muutoinkin tunnettu pahapäisyydestään, ja siksi isäntä piättikin viiä sen siltä istumalta teuraaksi.”
”Vaan kuinkas ollakkaan, se lehmäkuiskaaja sattu justiinsa silloin olemaan vieraisilla talossa. Ja hän pyysi isännältä jotta saisi lehmän nähdäkseen. No, isäntä vei lehmäkuiskaajan navettaan ja näytti hälle kysseisen elikon. Eukko otti lypsyjakkaran ja istahti elikon vierelle, ja oli kuulemma istunu siinä pitkän tovin. Ja ihan oli näyttäny siltä kuin olis jutellu lehmän kanssa, niinkuin olisivat vanhoja tuttuja olleet. Sitten lopulta eukko oikaisi selkänsä ja nousi jakkaralta. Isäntä ihan uteliaisuuttaan alko kyselemmään kaikenlaista, vaan eukko ei sanonu mittään ennenkuin olivat päässeet takasin tupaan. Siellä hän pyysi emännän paikalle, ja vasta sitten avasi sanasen arkkunsa.”
”Lehmä oli väittäny hänelle että isäntä oli vuosia sitten humalapäissään potkassu kylkeen, eikä kylki ollut vieläkään parantunut – ja että välillä sitä särki kovasti. Lehmä sano myös että rehu mitä sille ja muille lehmille syötettiin ei ollu kelvollista. Siitä tuli kuulemma kovasti vatsavaivoja, ja sen tähen se oli aina kiukkunen.”
”Tämän kuultuaan isäntä vimmastu ja väitti ettei kuuna päivänä ollut potkassut lehmää kylkeen – vaan emäntä vaiensi ukon samantien. Emäntä kysy että voisko lehmäkuiskaaja selvittää eläinlääkärille että mistä kohtaa se kylki oli kippee, ja sano että rehut vaihetaan samantien. Ja niin siinä sitten kävi että kun rehut oli vaihdettu ja konitohtori käyny paikanpäällä, niin kysseisestä lehmästä tuli hyvin säysee. Tämä on tositarina, ja tapahtu minun lapsuuvessain Pohjois-Savossa.”
”Mutta miten tämä liittyy Vähä-Kippolaan?”
”Kirrous poistuu mikäli potku hyvitettään lehmälle jotenkin. Sinä tarvihet lehmäkuiskaajan, mikäli aiot jotenkin Vähä-Kippolaa auttaa.” Reko meni sanattomaksi. Tämmöisistä neuvoistako Topi laskutti tuhansia euroja asiakkailtaan? Mutta ihan kiusallaan hän jatkoi keskustelua.
”Niin, mutta kyseinen lehmähän on Intiassa. Ja lienee täysin mahdotonta löytää sieltä juuri potkun saanutta yksilöä?”
”Yksilöä? Siinäpä sinä erehdyitkin pahan kerran. Lehmät eivät oo yksilöitä siinä mielessä kuin immeiset. Niillä on osittain yhteinen tajunta, vähän niinku mehiläisillä ja heinäsirkoilla. Sinun tarvihtee vain löytää lehmäkuiskaaja, ja sitten mennä mihin tahansa navettaan Suomenmaassa. Ja sopia juttu lehmän kun lehmän kanssa.”
Sopia juttu lehmän kun lehmän kanssa? Siis hän marssisi jonkun hörhön kanssa lähimpään navettaan, ja neuvottelisi tämän välityksellä ensimmäisen vastaantulevan lehmän kanssa diilin Vähä-Kippolan kirouksen poistamiseksi. Niinkö? Reko lopetti puhelun, tyhjensi lasinsa ja pyysi uuden. Sitten hän pyyhki Topin numeron puhelimensa muistista ja siirtyi kadunviereiseen ikkunapöytään – seuraamaan miten iltapäivä hiljalleen kääntyi illaksi.
Seuraavana aamuna Reko heräsi ankaraan krapulaan, viskiä oli kulunut useampi lasillinen illan mittaan. Hän nousi ja keitti itselleen vahvaa kahvia, sekoitti siihen inkivääriä ja hunajaa, ja rikkoi lopuksi raa´an munan kahvin sekaan. Juotuaan ison mukillisen sekoitustaan hän tunsi olonsa hitusen paremmaksi.
Jostain syystä keskustelu Topin kanssa pyöri mielen päällä ja ravisteli hänen maailmaansa. Vaikka ukko oli ilmiselvästi huijari, niin silti häntä ei voinut kuitata pelkkänä huijarina. Eihän nykymaailmassa ollut enää huijareita, oli konsultteja, asiantuntijoita ja journalisteiksi naamioituneita propagandisteja – ja sitä rataa. Nämä ihmiset loivat omat todellisuutensa, ja jos joku joskus uskalsi järkyttää niitä, se joku leimaantui.
Siksi toimittajan työ oli alkanut tuntua Rekosta raskaalta viime vuosina, eikä hän saanut enää otetta siihen. Yhä useammin kävi että toimitussihteeri hylkäsi jutun, vaikka hän itse tunsi onnistuneensa. Sitä myötä hän alkoi kokea että toimitussihteerin ja hänen tulkintansa todellisuudesta etääntyivät koko ajan enemmän ja enemmän toisistaan. Ja sitten Reko oli pakotettu kyseenalaistamaan myös omat todellisuuskäsityksensä, tuntien lopulta haparoivansa pimeässä huoneessa. Huoneessa missä ei oikein tiennyt että mihin tuli tarttuneeksi.
Mutta Topin jutut menivät niin överiksi, että Reko ei tuntenut enää kiinnisaamisen tarvetta. Hän otti esiin kannettavansa ja leikitteli hetken aikaa ajatuksella kirjoittaa juttu lehmäkuiskaajasta. Ja jos toimitussihteeri hyväksyisi sen, niin silloin Reko tiesi voittaneensa. Joku muu olisi se joka on hullu, ei hän.
Mutta Reko luopui ajatuksesta ja laittoi kannettavan kiinni. Hän nousi jääkaapille ja löysi sieltä muutaman oluen. Juotuaan ne hän meni takaisin sänkyyn, ja juuri ennenkuin nukahti, päätti etsiä ensi tilassa uuden työn itselleen.
Seuraava jakso on tarinan viimeinen osa.
12-osainen jatkokertomus Torakat on lyhennetty versio Ahti Valkeapään samannimisestä, julkaisemattomasta romaanikäsikirjoituksesta.
VähäKippolan luottotoimittajaa alkaa hirvittää VähäKippolan auttamiseksi ehdotettu lehmäkuiskaajan käyttö Intiassa lehmän potkaisemisesta saadun kirouksen poistamista. Ilmeisesti hirvittää myös VähäKippolan kanssa joutuminen eläin- ja henkimaailman mystiikan harhaiseen maailmaan. Näyttää että VähäKippolalla ei ole enää ketään joka voisi auttaaa häntä harhoissaan ja oman itsensä löytämisessä kirouksen poistamisella.
Pääkirjoitus: työtehoa ei pidä keskittää perustuslakituomioistuin hankkeelle, vaan vallankumoukseen
Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan sitä korvaava perustuslakivaliokunta. Suomessa on esiintynyt aktivismia perustuslakituomioistuimen perustamiseksi maahan. Esimerkiksi kansalaisaloitteita on laadittu perustuslakituomioistuimen perustamisen puolesta.
Nykyisessä Suomessa ei ole mahdollisuuksia perustuslakituomioistuimen saavuttamiseksi. Varteenotettavin syy tähän on siinä, että Suomen valtiossa tapahtuvat merkittävät poliittiset ja virkasääteiset päätökset, joilla on merkitystä Euroopan unionin ja negatiivisen globalisaation suhteen, päätetään tietyn globaalin eliitin toimesta, ennen kotimaisten vallanpitäjien päätöksiä. Perustuslakituomioistuin on mahdollinen vasta perusteellisen yhteiskunnallisen murroksen jälkeen.
Suomi rusentuu Uuden maailmanjärjestyksen jalkoihin ilman vallankumousta
Taloudellisesti Suomi on noudattanut 1980-luvulta alkaen uusliberalismia, joka tarkoittaa taloudellista ideologiaa, missä kaikki voitot ja hyödyt ohjautuvat kasvottomille globaaleille pääomanhaltijoille.
Tässä systeemissä palkansaajat, alihankkijat ja valtiot eivät koskaan pääse nauttimaan ”tuntemattomien” jättiläismäisten yritysryppäiden saavuttamista voitoista. Kysymyksessä on moderni kolonialismi.
”Sionistien (ja v-muurareden) valta länsimaissa pohjautuu holokaustimyyttiin. Revisionisteja vastaan hyökätään väkivalloin ja tuomioistuimessa, koska heitä ei uskalleta haastaa historiallisessa ja tieteellisessä tutkimuksessa.”
Robert Faurisson
http://www.magneettimedia.com/paakirjoitus-tyotehoa-ei-pida-keskittaa-perustuslakituomioistuin-hankkeelle-vaan-vallankumoukseen/#comments
”Suomi rusentuu Uuden maailmanjärjestyksen jalkoihin ilman vallankumousta…”
Kummallista tässä on että nyt kun vähänkään omia aivojaan käyttämään pystyvän väestönosan on pakko myöntää että on ’haukattu hatullinen pas’aa’ kun on liitytty Eurostoliittoon ja Nwo- sekä Nato-mafian juudas-pukeiksi niin tämän faktan tunnustamisen vaikeus ja sen hiljaisen myöntämisen luoma shokki ja lamaannus ei tunnu herättävän tervettä vastareaktiota.
Se ei ainakaan vielä näytä poikivan mitään suurempaa ja laajempaa aktiivista suuttumusta ja siihen kuuluvaa heräämistä sekä ryhtymistä vastatoimiin ja oman todellisen autonomian puolustamiseen.
Vain kurjistuva kansanosa purkaa epätoivoaan ja antaa ymmärtämättömyyttään ’viher-vaassareiden’ ajaa itsensä yhdessä ’pääkallomiesten’ kanssa ojasta allikkoon ja vain koko ajan pahenevaan velka- ym. loukkuun.
Mutta keskiluokka (ja yhteiskunta) jonka asema alkaa myös päivä päivältä horjua ei ole innostunut kapinasta vaan roikkuu eliitin kelkassa ja uskoo ettei ’pöllö-kerhon’ (MTV) meille valitsema tie lopulta silti vie turmioon. Eliitti on onnistunut huijaamaan ja tuudittamaan senkin melko perusteellisesti passiivisuuden uneen.
Asiat kuten
–Kuka on maailman narsistisin kansa?
–Eikö narsismi ole suurinta fasismia?
–Terve Individualismi (terve nationalismi) ei ole narsismia eikä voi toteutua ilman taistelua patologista narsismia ylläpitäviä voimia vastaan.
–Oliko H narsisti?
–Oliko Ben-G narsisti? Onko N-yahu ja Trup?
–Vallanhalu on patologisen narsismin keskeinen oire jne. …
eivät sytytä. Miksi eivät?
——
…. ”The Graduate” film was made at a time when the New Left was ascendant in the United States, and when the ideas of Jewish intellectuals like Erich Fromm and Herbert Marcuse were displacing orthodox Marxism in leftist movements throughout the West.
Indeed, Nichols’ film can be seen as a subversive exposition of ideas espoused by Marcuse in his seminal 1964 work ’One Dimensional Man’. During the late 1960s and early 1970s, Marcuse’s work was probably the most influential social theory of its day and enjoyed a wide readership.
In One Dimensional Man, he argued that advanced industrial societies like the United States repress their populations by creating false needs via mass advertising, industrial management, and modes of thought which resulted in a “one dimensional” universe of thought and behavior which stifled people’s capacity for critical thought and oppositional behavior.
Marcuse advocated what he called the “great refusal” as the only effective opposition to these all-encompassing methods of social control.
He championed sexual and ethnic minorities and outsiders “to nourish oppositional thought and behavior.”[16]
— (Mutta vain edistääkseen sionistien ja uus-liberalismin hanketta ’tehdä mitä huvittaa’-ko? ja toteuttaa vapaasti itseään ’sellaisena kuin on’ – ja haluaa olla … ilman itselle asetettua velvoitetta kehittyä ihmisenä ylöspäin?
Pääosinhan nämä kulttuurimarxistien ajatukset ovat tuhoisia ja yhteiskunnan perustan (perheen) hajottavia joten miksi muiden tulisi alistua niihin vain ’koska Marcuse ja moni muu niin haluaa? Eikä kysy ole silloin patologisen narsismin hyväksymisestä? Miksi M oli sokea tälle?)
… Alongside intellectual activists like Marcuse and political activists like Rudd, Hollywood has played an incredibly important role in this Jewish campaign to attack and destroy the fabric of White American society.
Hollywood’s guiding principle, as articulated by Jewish Hollywood director Jill Soloway, resides in the perceived necessity of “recreating culture to defend ourselves post-Holocaust.”[23]
— (Ja Hollywood on tehnyt kaiken tämän vain suojellakseen ja estääkseen ’uuden holokaustin’-ko … ei siis sionistien ja ’v-muurareiden’ vallan edistämiseksi maailmassa? … ja johtanut samalla ’sattumalta’ maailman tilanteeseen jossa kaikista on tarkoitus tulla juutalaisten tavoin ikuisia omasta maastaan pois karkotettuja pakolaisia…? … siis alistua samaan kohtaloon heidän kanssaan?
Mutta miksi sionistit ja v-muurarit nyt kuitenkin innokkaana puuhaavat Suur-Israeli-hanketta ’isänmaakseen’ ja haluavat koko planeetan omakseen?
huh… huh … onhan tässä kummastelun aihetta enemmän kuin tarpeeksi…)
This ethnic “defense” has entailed the promotion of radical individualism for White people, racial diversity and mixing, the denigration of Christianity, the hypersexualization of popular culture, the glamorizing of sexual non-conformity and the breakdown of traditional gender roles—all alongside constant reminders of “the Holocaust” with its concomitant themes of Jewish victimhood and unsurpassed German (White, European) evil.
This is Jewish ethnic warfare waged through the construction of culture. The ”Graduate” (Mike Nichol’s film) was an early shot fired in this ongoing war.
https://www.unz.com/article/jewish-themes-in-the-graduate-1967/
”Pääosinhan nämä kulttuurimarxistien ajatukset ovat tuhoisia ja yhteiskunnan perustan (perheen) hajottavia joten miksi muiden tulisi alistua niihin vain ’koska Marcuse ja moni muu niin haluaa? Eikö kysy ole silloin patologisen narsismin hyväksymisestä? Miksi M oli sokea tälle?)….”
Tässähän M:n (ja kulttuurimarxistien) voi nähdä selvästi puoltavan myös sosio- tai psykopaattista ja jopa rikollista vapautta ja oikeutta toteuttaa itseään psykopaattina. Tekeekö hän sen ymmärtämättään vai tietoisesti edistääkseen omaa ja ryhmänsä itsekästä vapautta?
Pahoin pelkään että kyse on jälkimmäisestä.
Ehkä hän ei halua asettaa itselleen yleviä ja epäitsekkäitä yhteistä hyvää palvelevia päämääriä vaan hedonismi ja pelkkä viettitason elämä monine perversioineenkin viehättää enemmän?
Kiistatta tuosta kaikesta paistaa läpi jo tuhoisan fasisminkin käry (jolle hän itse näyttää olevan sokea) kun koko muu maailma halutaan lopulta pakottaa sen kaiken sallivaan tuhoisaan muottiin.
Jos nuo ’marcusit’ olisivat hankkineet itselleen oman saaren valtamereltä ja perustaneet sinne oman yhteisönsä omine ’kehittyneempine normeineen’ ja pysyneet siellä muita turmelemasta niin olisiko sitä kukaan vastustanut. Tuskinpa.
Mutta se ei sopinut heille. He halusivat ja yhä haluavat alistaa muun maailman oman patologisen narsisminsa ja omien paheidensa muottiin sopiviksi. Vain heillä oli avain normaaliin ja muut olivat eksyneitä lampaita.
Menee nyt vähän yksipuoliseksi ja jonkun mielestä tietysti ’anti-sellaiseksi’ tämä faktapohjainen kommentointi mutta tämä vielä edelliseen ja Amerikan perikatoon liittyen:
Meet the Jewish Father of American Degeneracy, Allen Ginsberg
Gunnar Latham (Dissident Mag)
“My name is Allen Ginsberg and I sleep with whoever I want.”
Tapaa Amerikan rappeutumisen juutalainen isä Allen Ginsberg
Gunnar Latham (Dissident Mag)
”Nimeni on Allen Ginsberg ja makaan kenen kanssa haluan.”
https://truthtopowernews.com/meet-jewish-father-american-degeneracy-allen-ginsberg-n3945
Jewish Activist Reveals How Jews Use Worldwide Network Of ‘Sayanim’ To Silence Their Critics
(Christians For Truth) Jul 27, 2020
https://truthtopowernews.com/jewish-activist-reveals-how-jews-use-worldwide-network-sayanim-silence-their-critics-n3861
”Vain kurjistuva kansanosa purkaa epätoivoaan ja antaa ymmärtämättömyyttään ’viher-vaassareiden’ ajaa itsensä yhdessä ’pääkallomiesten’ kanssa ojasta allikkoon ja vain koko ajan pahenevaan velka- ym. loukkuun.”
Olen kanssasi samaa mieltä, hukkuvahan tartuu oljenkorteen (sillä kuka olisi koskaan kurjaa puolustanut?) niin kuin sanotaan ja tähän mielettömään harhaan sitten upotaan, yhtä mieletöntä kuin tulipaloa sammuttaisi bensalla.
Ensimmäinen näytös ”sivistinöistön” (kouluttamalla viisastetut) kohdalla nähtiin v.1918 Tampereen hangilla he hylkäsivät toverinsa ja livistivät Neuvostoliittoon Suomen keskuspankin varannot mukanaan, mutta Stalinia he eivät pystyneet sumuttamaan, sillä hän ymmärsi luopion luonteen joka on pettänyt omat kansalaisensa.
Toinen näytös vähäosaisten pettämisestä oli tämä !990 luvun puolivälissä vehkeilty vasenmistoliitto jonka myötävaikutuksella on muokattu myös ammattiyhdistysliike näille koulutetuille korkeapalkkaiseksi suojatyöpaikaksi ja työtätekevien alistuslaitokseksi.
Kuvaavaa on tämä etätyöskentelystä keskustelu, ikään kuin sitä todellista työtä tehtäisiin jossain tietokonetta näpelöiden, kriteerinä vaan, että piisaa linkkiyhteydet, elikkä todellisuus on jo jäänyt kauaksi taa !!!
Nämä marjajoppareitten tämän päiväinen näkyvyys antaa tästä hyvän esimerkin, kun joku vaan keksii julistautua toimitusjohtajaksi perustamaansa välitysfirmaan, niin sinne sitten tarvitaan valtiovallan tukea ja kansainvälistä orkanisointia tuottamaan tälle puulaakille halpatyövoimaa maapallon toiselta puolelta, koska se marjanpoiminta ei onnistu etätyövoimana johon ilmeisesti tämä toimitusjohtaja olisi itse kykenevä.
Toivottomalta näyttää Kansamme tulevaisuus, sillä nuo jotka tuolla vallankoneistossa häärii olkoon sitten minkä ”kuppikunnan” edustajia tahansa, niin samoja kansan syöpäläisiä ovat kaikki, oman edun tavoittelevia valehtelevia kiipijöitä jotka ovat lahjoittaneet Itsenäisyytemme, päästäneet vieraan vallan asevoimat maaperällemme, tuhlanneet kansallisomaisuutemme ja tehneet kansastamme muiden velkojen maksajan, sekä suorittavat väestön vaihtoa Maassamme mitään kaihtamatta.
Joku poikkeus siellä vahvistaa säännön mutta noinhan se on.
Ja kaikki ovat sitä mieltä että ovat palvelemassa kansaa ja ansaitsevat siitä isot korvaukset ja että se demokratia jolle he ovat ’sydämensä’ myyneet on juuri sitä millä kansan etuja parhaiten voidaan ajaa ja turvata.
Itse en ole nähnyt että kukaan olisi sanonut että tämähän on ihan per’eestä eikä tällä ole mitään tekemistä demokratian kanssa mutta onhan tämä hiton hyvä hillotolppa (HHH)!
Suomalainen keskiluokka näkee globalismin tai ”kansainvälistymisen” yhä lähinnä positiivisessa valossa. Moni älykäskin puolustelee mm. EU:n koronaelvytypakettia suomalaisten työpaikkojen säilyttämisenä. ”Jobs, Growth and Investment” -litania on iskostettu syvälle suomalaiseen tajuntaan. Leivän Isä eli suurkapitalisti omistaa sielut ja politiikan ja saa tehdä niillä mitä haluaa.
Numeerisen tulotason ja ihmisonnen välinen yhteys on keskiluokalla mekaaninen ja kyseenalaistamaton. Tämä koskee keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa kaikkialla maailmassa. Tämä väestönosa muodostaa korporatiivisen globalismin numeerisen ydinosan koko maapallolla eikä sitä saa kääntymään herrojaan vastaan millään ilveellä. Kurjistamispolitiikan osuessa omalle kohdalle se nielee tappion henkilökohtaisena epäonnistumisena, joka kuuluu pelin henkeen. Perinteistä omistamattoman luokan luokkatietoisuutta sillä ei ole, vaikka se ei pienine varallisuuksineen kuuluu äänivaltaisten omistajien luokkaan. Silti se usein puhuu kapitalistien kieltä, johon tiedotusvälineet ovat sen kasvattaneet.
Tämä suhteellisen laaja luokka ei ole hetkahtanut edes korona-sulkutiloista, koska se saa automaattiseti ’essential’- luokituksen ja on usein helposti siirrettävissä etätöihin. Huomattava osa toimii joko ITC-teollisuuden palveluksessa tai sen tuotteiden avulla ’online’.
Kulttuurimarxisteihin kenties ansiotta liitetty Herbert Marcuse kohdisti viisaan analyysinsä perinteiseen tehdas- tai konttorityöläiseen, mutta ei ehkä nähnyt uudenlaisen toimistotyön osuuden merkityksen kasvua ja sitä kuinka se pystyy pitämään ihmiset yksiulotteisina muovi-ihmisinä ilman sen suurempaa ahdistusta. Keskiluokka, johon voi lukea myös hyvin ansaitsevat duunarit ja pienyrittäjät, vaikuttaa olevan ilmeisen tyytyväistä mekanisoituun elämäänsä. Toki heidän touhukkaalla ahkeruudellaan on paljon positiivista merkitystä yhteiskunnan pyörittämisessä, mutta toisaalta heidän omaksumansa, pääoman haltijoita jumaloiva top-down-asenne sallii koko yhteiskunnan kulttuurin kirjon rajun kapenemisen, koska pääoma pyrkii kaiken toiminnan alistamiseen omien tehostamis- ja veronvälttelytarpeidensa mukaan.
Keskiluokka on siis ”liian” tyytyväistä ja on vaikea sanoa, mistä tämä johtuu. Tilanne on tietenkin turhauttava niistä, jotka ovat heränneet kehityksen ihmisluontoa ja kulttuurin kirjoa yksipuolistavaan ja alati teknokratisoituvaan kehitykseen. Ovatko he sitten jonkinlaisia poikkeusyksilöitä, eräänlaisia vanhoja sieluja, joille ei-materiaaliset seikat ovatkin niitä tärkeimpiä. He turhautuvat, kun heille tyrkytetään herraksi Mammonaa ja sortuvat vaatimaan siltäkin järjellistä selitystä toiminnalleen. Uskonnollisen, esteettisen tai periaatteellisen ajattelun merkitys on korostunut niin paljon, että heitä on vaikea alistaa Mammonan tai teknokratian palvelukseen. Toisaalta sielukkaammat kulttuurialat ja sen sellaiset on Suomesta rationalisoitu lähes kokonaan pois tai ne on vallattu pääomia tietämättään palvelevan uusvasemmiston vaikutuspiiriin.
Turhautumista voidaan purkaa politiikan sivuraiteilla ja he voivat pyrkiä samaistumaan työväenluokkaan, joka yleensä jo kärsii globalisaatiosta. Mutta sielläkin kohdataan heikko tietoisuuden taso ja helposti sekaantuvat ajatukset ja yleinen turtumus. Nämä vievät heiltä pois innon osallistua politiikkaan, jonka itseään toistavan luonteen he ovatkin jo huomanneet. Jokainen puolue vuorollaan pettää heidät.
Makow povaa kovaa kohtaloa ’vähä-kippuloille’ elleivät taivu ottamasta ’klinikan’ tarjoamaa lääkitystä jolla on tuhoisat seuraukset omalle tahdolle.
Eric Peters predicts anti-vaxxers will be ostracized and persecuted like Jews in Nazi Germany.
Sionistit olivat parasiitteja jotka ’söivät’ Saksaa sisältä käsin ja siksi joutuivat työleireille miettimään ja katumaan omaa pahuuttaan ja siinä suuri osa syyttömiäkin sai kärsiä oman johtonsa pahuuden takia.
Mutta nyt pannaan kärsimään aivan syyttömät jotka mieluummin kuolevat kuin ottavat korona-rokotteen ja joilla ei ole edes pahoja johtajia joiden varjolla heidät voisi leimata.
Voiko kansallissosialistien fasismia siis verrata nwo-mafian fasismiin? Ainakin minusta vähän huono vertaus.
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=211191
Anglo-sionistisen imperiumin karu todellisuus muistuttaa Saksaa ennen ww2:sta jonka sionistit yrittivät ottaa hallintaansa
The Unconscious is Wiley’s Discourse
By Gilad Atzmon on July 30, 2020
…. If Britain were a healthy society the #Wiley saga would have triggered an open discussion about race and privilege. Wiley would be invited to BBC Newsnight, he would be challenged by one of BBC’s anchors, he would be confronted by one or two representatives of the Jewish community, he would have a chance to explain where he comes from.
We would be better able to understand the emerging clash between Jews and Blacks.
But Britain is not very healthy at the moment and none of the above has happened.
Barnett quotes Wiley, “who writes the laws, who changes the law, who implements the laws?” 80% of our conservative MPs are members of the Conservative Friends of Israel.
“Who runs the world?”
“Who runs banking?”
If Britain were an open space, we could openly discuss all of this and move our society forward towards harmony and reconciliation.
Both Jews and gentiles would benefit from such a discourse. But Britain is an occupied zone and for more than a while. It is invaded by fear and dominated by the politics of fear.
This type of politics, when it appears in other countries, is called ‘terror,’ ‘fascism,’ ‘authoritarianism,’ ‘totalitarianism,’ and ‘tyrannical conditions.’
Maybe time is overdue for Jews and Goyim alike to decide if these are the conditions they want to live in
https://gilad.online/writings/2020/7/30/the-unconscious-is-wileys-discourse
http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=211209