Välissä tapahtunut:

Reko on jättänyt toimittajan työn, ja työskentelee taksikuskina. Vähä-Kippola katosi julkisuudesta, päädyttyään psykiatriseen hoitolaitokseen, eikä Reko ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään.

Musta taksi odotti kyytiä jonon ensimmäisenä Töölöntorin tolpalla. Helteinen kesä oli saanut kuskin avaamaan sivuikkunan, ja hän roikotti kättään ulkona, naputellen pitkästyneenä sormillaan auton kylkeen. Yllättäen takaovi avautui ja suurikokoinen mies rojahti salkku kädessään takapenkille.

”Jaksasitko sää ajjaa minut Tampereelle? Kun olis hiukkasen kiirus ja myöhästyin junasta.” Kuski hämmästyi tuntiessaan tutun äänen ja kääntyi takapenkille.

”Ei perkele, Vähä-Kippola.”

”No helevata, Reko. Miten sinä taksin ratin takana olet?” Reko käynnisti auton, ja päästyään liikennevaloista, lähti ylös Topeliuksenkatua.

”Totesin vain loppujen lopuksi että toimittajan hommat ei oo minua varten. Ja siitä asti oon ajanu taksia.”, hän vilkaisi varoen takapenkille, ”Tota, ootsä nyt varma siitä että olet menossa Tampereelle?” Vähä-Kippola röhähti nauruun.

”Olen minä, älä sitä eppäile.” Hän kaivoi kuluneesta nahkasalkustaan esille joitain papereita, ja selattuaan ne pikaisesti läpi, laittoi paperit takaisin salkkuun. Lomakauden hiljentämä Mannerheimintie veti hyvin, ja Hämeenlinnanväylän auetessa heidän edessään, Vähä-Kippola katseli Haagan viheriöivien kumpareiden välissä pilkottavia matalia kerrostaloja. Kun hiljaisuus taksissa alkoi tuntua kiusalliselta, hän selvitti kurkkuaan.

”Sinä varmaan ihmettelet että mihin minä oikein hävisin?”

”No joskus oot käynyt mielessä, sen jälkeen kun katosit julkisuudesta. Eikä pystynyt enää seuraamaan sun toilailujas mediasta.”, Reko vilkaisi taustapeilistä takapenkille, ”Pääsit ainakin eroon inhoamistasi toimittajista, vai mitä?”

”Pääsin minä samalla erroon jostain muustakin.” Reko vilkaisi uudestaan takapenkille.

”Mistä muusta pääsit eroon?”

”Epäonnistumisista. Epäonnistumiset riivasivat minua jo lapsuudesta lähtien. Siksi oli niin perkuleenmoinen tarve päästä etteenpäin elämässä. Ja yhtä helvettiähän se oravanpyörä lopulta oli.”, hän hymähti, ”Astuin sitten aika pahasti korkin päälle.”

”Niin, olit kyllä helppo saalis niille haaskalinnuille.”

”No varmasti. Ihminenhän on joskus oman ittensä pahin vihollinen. Ja minä elin vain niissä suuruudenhulluissa luuloissani.”

”Mutta mikä sai sut muuttumaan, ja luopumaan luuloistas?” Vähä-Kippola painoi katseensa alas.

”Sinä olet varmaan selvillä siitä että jouduin joksikin aikaa hoitoon, ihan lukkojen taakse.” Kun Reko nyökkäsi, hän jatkoi:

”Aluksi siellä osastolla kuvittelin että kaikki oli vain väärinkäsitystä, ja että pääsisin vanhojen suhteitteni avulla äkkiä pois. Mutta kun niin ei käynytkään, aloin uskoa joutuneeni salaliiton uhriksi – niiden taholta jotka halusivat tuhota urani. Sitten yhtenä aamuna kun kömmin sängystä vessaan, ja kattelin itteeni peilistä, niin tuli vähän semmonen ristiriitanen olo. Sille ololle on olemassa joku hieno nimikin, vaan en nyt millään saa sitä päähäni? Vaikka eräs nuori lääkärinkloppi yritti sitä minulle parhaansa mukaan selevittää.”

He alittivat kehä kolmosen, ja kun Reko painoi kaasua rajoituksen vaihduttua, uudenkarhea Volvo lähti laukkaamaan ripeästi läpi Keimolan uudisasutusten.

”Minä melkein hermostuin siihen kloppiin, kun se vain jankutti sitä yhtä ja samaa.” Vähä-Kippola selaili taas papereitaan hajamielisenä, mutta laittoi sitten salkun lepäämään vierelleen.

”Mutta kerran yhessä lääkärin tapaamisessa keskustelu pikkasen lipsahti aiheesta – ja alettiin puhumaan ravihevosista. Ja minä sitten kerroin tälle klopille että isävainaalla oli aikoinaan muutama työhevonen – vaan että sitten kun niille ei ollu ennää käyttöä – isäukko alko kouluttaa niistä ravihevosia. Ja ukko sitten sytty raviurheiluun, ja ohjasti ite hevosiaan.” Vähä-Kippolan katse kiinnittyi maisemaa hallitsevan mäen päällä jököttävään vauraan oloiseen tilaan. Sankka kuusiaita ympäröi päärakennusta joka puolelta, ja aidan takana häämöttävät matalat piharakennukset jäivät miltei näkymättömiin.

”Isävainaa ei osannu aatella kuin hevosiaan, eikä koskaan tykänny siitä kun aloin puuhaamaan politiikan parissa. Minä luulenkin että hän olisi halunnu minusta jatkajan hevostilalle – sen sijaan että läksin valtakunnanpolitiikkaan.”

”Meinaatko että Seinäjoen kaupunginvaltuusto olisi sittenkin ollut se sinun paikkasi? Että olisit jäänyt sinne, ja unohtanut valtakunnanpolitiikan?”

”Noo, sitäkin. Mutta parempi olis ollu kun olisin jääny jatkamaan tilaa, enkä olis lähteny laisinkaan politiikkaan.”

”Jos et vaan ollu kiinnostunu hevosista? Eihän sitä väkisin voi tehdä mitään. Joskus sitä vaan mennään minne tuuli kulettaa.”

”Niinpä, vaan vaikee näin jälkeenpäin sannoo että mikä se minuakin lopulta kuletti.” Keskustelu vaimeni hetkeksi, mutta sitten Reko vilkaisi takapenkille.

”Mitä muuten nykyään hommailet? Tuskinpa sentään oot uutta puoluetta puuhaamassa?” Vähä-Kippola naurahti.

”Sehän se oliskin meikäläiselle vähän niinku vetten päällä kävelis… ei, epäonnistumiset riitti minun osaltani. Politiikan parissa et tule koskaan hullua hurskaammaksi, etkä pysty mitään muuttamaan – etkä mihinkään vaikuttamaan.” Reko kuunteli hiljaa, mieleen palasi entinen ura toimittajana, mutta hän ei sanonut mitään.

”Se on loputonta suolla tarpomista, ja vaikee keksiä mitään turhauttavampaa. Sinä et tiedä miten paljon sain äänestäjiltä kirjeitä ja avunpyyntöjä, liittyen hyvinkin vaikeisiin elämäntilanteisiin – ja lisäksi ilmiselviin väärinkäytöksiin ja epäkohtiin. Nuorena minä vielä uskoin voivani vaikuttaa, mutta pian se illuusio karisi. Sitten piti vaan hyväksyy ettei pysty tekemään asioille yhtikäs mitään, ja lopulta lakkasin vastaamasta niihin kirjeisiin. Politiikka ei ole muuta kuin yhtä suurta petosta. Siellä on ihan mahotonta pärjätä omillaan.” Vähä-Kippola kumartui etupenkille päin.

”Siinä meni pitkään ennenkun lopulta sen tajusin. Vaan nyt minua ei sais enää kirveelläkään sinne.”

”Niin, mutta et vastannut kysymykseeni.”

”Minulla on nykyisin hyvin menestyvä oma yritys, myrkytysfirma.”

”Myrkytysfirma? Tarkotatko myrkytyslentoja?”

”En. Tarkootan tuhohyönteisten torjuntaa, kuten esimerkiksi torakoitten hävittämistä asunnoista. Ne pirulaiset ovat erikoisalaani. Hommia piisaa, kun ovat lisääntyneet ihan julmetusti viimeaikoina – varsinkin Helsingin keskustassa.” Hän vilkaisi rannekelloaan.

”Mites muuten on? Ehditäänkö kahdeksi Pirkkahallille? Meillä on siellä oma osasto, maatalousmessuilla.” Reko vilkaisi kojetauluun.

”Joo, ehditään, nou hätä.” Hän ohitti edellä ajavan raskaasti lastatun rekan, ja kun liikenne harveni, kytki vakionopeudensäätimen sallittuun nopeuteen.

”Mutta mites selvisit sieltä osastolta? Sullahan oli aika raskaat syytteet sillon päällä.”

”Syytteistä luovuttiin lopulta, koska katottihin että olin toiminut hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen. Ja kun tilani alko pikkuhiljaa paranemmaan, niin pääsin pois osastolta.”, hän katseli ohikiitäviä maisemia, ”Se oli vähän niinku olis jostain painajaisunesta herännyt.”

”Ja sitten panit firman pystyyn?”

”Siellä osastolla oli yks ukko joka oli tehnyt niitä myrkytyshommia, ja se aina kehu miten niillä tienaa. Ja koska jostain syystä olin alkanu inhoomaan kaiken maailman ötököitä, niin ukon jutut alko kiinnostamaan. Ulos päästyäni marssin erään tutun pankinjohtajan puhheille, ja siitä se lähti. Ja hyvin on menny.”

Reko ihmetteli kuulemaansa. Vaikka Vähä-Kippola oli kertonut avomielisesti viime vuosien vaiheistaan, niin silti hänestä tuntui että tarinasta puuttui jokin olennainen palanen. Aivan kuin olisi vaistonnut hänen ajatuksensa, Vähä-Kippola pani tutkimansa messuohjelman syrjään.

”Näin muuten jännän unen siellä osastolla, vähän ennen poispääsyä. Siinä unessa lehmä tuli juttelemaan minun kanssani, semmonen jotenkin ulkomaalaisen olonen lehmä. Ja se sano minulle että kylkeen ei koske ennää, ja että se antaa minulle anteeksi. Jostain kumman syystä minusta tuntuu että sen unen jälkeen elämä muuttu – ja että epäonnistumiset lakkas siihen.”

Keskustelu vaimeni, he ohittivat Hämeenlinnan ja lähestyivät Parolaa. Aurinkoinen sää ja vähäinen liikenne sai Rekon nauttimaan ajamisesta, oli kuin ei olisi ollut töissä laisinkaan, pikemminkin lomamatkalla. Perillä Tampereella Vähä-Kippola nousi autosta Pirkkahallin edustalla. Hän kääntyi salkku kainalossaan, heilautti kättään Rekolle, ja vilkaistuaan kelloaan hävisi messuvieraiden sekaan. Katsellessaan Vähä-Kippolan poistumista Rekon teki mieli rynnätä perään ja kysyä vielä jotain. Mutta hän luopui ajatuksesta, käynnisti auton ja kääntyi hetken kuluttua Helsinkiin vievälle rampille.

12-osainen jatkokertomus Torakat on lyhennetty versio Ahti Valkeapään samannimisestä, julkaisemattomasta romaanikäsikirjoituksesta.

5 KOMMENTTIA

  1. Pelottavasti tuhoon päättyvältä näyttänyt ja ulkopuoleltakin ohjattu tai ruokittu ja maustettu suuruudenhulluus kääntyi kuitenkin kotivoitoksi ja sai onnellisen lopun.
    Mainiota!
    Hieno upea satiirinen sarja jonka (toistan taas) toivoisi nopeasti ilmestyvän kirjan muotoon. … Ja ihanhan siinä olisi ainesta *taikaluukun* sarjaksikin!

    Ahti näyttää kuinka raadollista poliittista todellisuuttakin voi loistavasti kuvata juuri näin katsomalla sitä vain suoraan silmiin ja paljastaa sen raadollisuuden ilman sen kummempia huipputekniikan lisälaitteita … että ihan terve talonpojan järki ja havaintokyky riittävät … että jolla ne toimivat pystyy näkemään sen raadollisuuden jossa poliitikko-kin on (tai sen-kin halutaan olevan) vain pelkkä koneen tai koneiston ratas jonka tehtävä on pitää muiden (ulkopuolisten, isänmaattomien) ohjaama koneisto pyörimässä,
    … koneisto jota irvokkaasti kutsutaan demokratiaksi vaikkei siilä ole edes mitään TODELLISTA tekemistä kansanvallan kanssa.

    Sarja tuo paremmin kuin hyvin eteemme tuon ’pääkallo- ja pöllömiesten’ (PP-miesten) raadollisen ja narsistisen teatterin siinä esiintyvine ’Oscar-tähtineen’ ja haastaa meidät syvemmin miettimään miten ja miksi olemme valmiit tuollaisen PP-miesten rakentaman kansanvallan tappokoneen rahoittamiseen ja ylläpitoon ja vielä alistumaan kaiken huippuna sen itsemme ja todellisen egommekin tuhoavaan mielivaltaan.
    Jotain vikaahan meissäkin on oltava, eikö? Ei terveen itsetunnon omaava tuollaista sulata ilman kovia vastakramppeja.
    Joten eiköhän oteta mallia Vähä-Kippolasta ja Rekosta ja otetaan me muutkin ohjakset omiin käsiimme.

    Hyvin tulee esiin myös itsensä ’pöllö-kerhon’ ja ’pääkallo-miesten’ huoraksi myyneen valta median kansaa aivopesevä taikaluukku-rooli tässä KKK (koko-kansan-kusetus) -teatterissa.
    https://taikaluukku.com/_files/system_preview_detail_200002137-09fe609fe8/ylepila.jpg

    • ”… jossa poliitikko-kin on (tai sen-kin halutaan olevan) vain pelkkä koneen tai koneiston ratas jonka tehtävä on pitää muiden (ulkopuolisten, isänmaattomien) ohjaama koneisto pyörimässä,
      … koneisto jota irvokkaasti kutsutaan demokratiaksi vaikkei siilä ole edes mitään TODELLISTA tekemistä kansanvallan kanssa.”

      … koneisto jota aina pitää käynnissä taho jonka oma Ego menee yhteisen egon edelle … jolle ei ole olemassa omaa kansaa ja isänmaata muuten kuin välineenä, oman edun mahdollistajana ja palvelijana … siis täysin erilainen koneisto kuin mitä Hansonin artikkeli – josta pieni poiminta alla – kuvaa

      Notes on the Leadership Principle
      Bradford Hanson BRADFORD HANSON · 7 AUGUST, 2020

      Authority and Responsibility — Obedience and Loyalty

      … Along with absolute authority and absolute responsibility come the principles of obedience and loyalty. Each comrade must follow the orders he is given to the best of his ability, even when he has personal doubts or misgivings.

      This does not mean that debate or critical analysis are forbidden or suppressed. Quite the contrary! Every comrade has the duty to speak his mind while a decision is being made, even if he finds himself in sharp disagreement with other comrades or even with his superior officer.
      In fact, not to speak in opposition when a wrong course of action is being considered is a sin not just against the Leadership Principle but against the Movement itself.
      However, once a decision has been made, all debate and criticism must cease, and every comrade must enthusiastically suppport that decision, without any hesitation or holding back.

      Running parallel to the practice of willing obedience is the practice of loyalty. This one of the key elements of the National Socialist worldview. A National Socialist is loyal to his Race, to his Movement, to his superiors within the Movement and to his fellow comrades. But loyalty runs in both directions within the organization: just as a subordinate must show loyalty to his superior officer, that officer must show loyalty to those under his command.

      In this manner, trust is created that allows the Movement to be resilient even in times of crisis, for if we trust the comrades above us, below us and beside us, our enemies have no chance of creating internal splits through rumor-mongering or by articially creating factions within the Movement which fight one another.

      Being loyal to the Movement and its leaders, and being obedient to their commands, does not mean that one should be loyal and obedient only when things are going well, or only when one is in agreement.
      To have any meaning, loyalty means remaining loyal in “good times and in bad, whatever may come,“ to quote Rudolf Hess. I will not name names here, but in the past there were men who took the ANP/NSWPP “Stormtroopers Oath,“ in which they “irrevocably“ pledged their loyalty to the party’s commander — only to scurry away when things did not go the way they wanted.
      The Leadership Principle cannot function properly when comrades place their own egos before the good of the Movement!

      https://nationalvanguard.org/2020/08/notes-on-the-leadership-principle/

      • ”… … koneisto jota aina pitää käynnissä taho jonka oma Ego menee yhteisen egon edelle … jolle ei ole olemassa omaa kansaa ja isänmaata muuten kuin välineenä, oman edun mahdollistajana ja palvelijana … …”
        Joku pakkorokotuksia pelkäävä kertoi nähneensä tällaisen unen tuosta koneiston eliitistä …
        Siinä ’Titanikilla’ seilaava ’gates-eliitti’ risteili Karibialla … ja tutki Talmuudin pyhiä kirjoituksia odotellessaan tietoja kuinka rottajahti maissa etenee ja rokotejono lyhenee … ja pohti joko pian uskaltaa tulla maihin vai vieläkö menee pitempään ennen kuin kaikki on piikitetty …

        Kaikenlaista valvetilassa torjuttua voi unessa putkahtaa ihmisen päähän … mutta pitäisihän meidän jo valvetilassa ymmärtää ettei rotille ole tarjolla muuta kuin hyvillä syöteillä täytettyjä pyydyksiä …

        As World Enters Depression, Jeff Bezos Could Become First-Ever Trillionaire
        For mega-billionaires like Amazon founder and CEO Jeff Bezos – the richest man on the planet– the health crisis has only made them richer.
        Elias Marat(Mind Unleashed)
        (TMU Opinion) – For most people across the world, the coronavirus pandemic and ensuing lockdown measures have been nothing short of ruinous.
        Countless small and large businesses have faced bankruptcy while in the United States, local government budgets are in shambles while the unemployment rate is projected by Goldman Sachs to peak at 25 percent, rivaling or exceeding the worst moments of the Great Depression.
        Amid the unfolding economic catastrophe, however, the wealth gap between average people and the ultra-rich has widened drastically. For mega-billionaires like Amazon founder and CEO Jeff Bezos – the richest man on the planet whose net worth is estimated at $143 billion – the health crisis has only made them richer.
        —Kun maailma ajautuu lamaan, Jeff Bezosista voisi tulla kaikkien aikojen ensimmäinen triljonaari
        Mega-miljardööreista – kuten Amazonin perustaja ja johtaja Jeff Bezos – planeetan rikkain ihminen – korona kriisi on tehnyt vain rikkaampia.
        Elias Marat (Mind Unleashed)
        (TMU: n lausunto) – Useimmille ihmisille ympäri maailmaa korona pandemia ja sitä seuranneet sulkutoimet ovat olleet vain tuhoisia.
        Lukemattomat pienet ja suuret yritykset ovat joutuneet konkurssiin, ja Yhdysvalloissa paikallishallinnon budjetit ovat vaikeuksissa, kun Goldman Sachs ennustaa työttömyysasteen nousevan 25 prosenttiin, kilpailemaan tai ylittämään suuren laman pahimmat hetket.
        Käynnissä olevan taloudellisen katastrofin keskellä tavallisten ihmisten ja erittäin rikkaiden välinen varallisuusero on kuitenkin kasvanut dramaattisesti. Mega-miljardööreista kuten Amazonin perustaja ja toimitusjohtaja Jeff Bezos – planeetan rikkain mies, jonka nettoarvon arvioidaan olevan 143 miljardia dollaria – kriisi on tehnyt vain rikkaampia.
        And now, the Amazon founder is slated to likely become the world’s very first trillionaire, according to business software comparison platform Comparisun.
        https://truthtopowernews.com/world-enters-depression-jeff-bezos-could-become-first-ever-trillionaire-n3364

        • Ei Trump ketään pelasta … hän on oleellinen osa sitä mafiaa josta pitäisi päästä eroon
          Updated – THE GREAT RESET: Davos & the Plot to Cancel Trump
          By wmw_admin on August 11, 2020

          Introduction — Aug 11, 2020

          The following video was sent in by a correspondent who notes:

          Globalists need Trump to create the military crisis in which armies of the UN can intervene. Trump is totally a partner of Chabad. They’re Globalists too. This is an establishment video. Management of an engineered conflict.
          Trump is not where he is to “SAVE” anyone. He is an essential part of the theatre. We have to get rid of ALL of these people.
          http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=211813

          http://www.thetruthseeker.co.uk/?p=211817

  2. VähäKippolalla hoito oli auttanut suljetulla osastolla ja torakkavallankumous oli muuttunut niiden myrkyttämiseksi eli VähäKippola oli ottanut normaalit ihmistavat käyttöön kun lehmäkin oli antanut potkaisun unessa anteeksi.
    VähäKippolasta ei ollut poliitikoksi koska siinä joutui valehtelemaan liikaa ja nykyinen yksityisyrittäjänä olo näyttää sopivan hänelle paremmin kuin hyvin ja takinkääntö on täydellinen kun myrkyttää entisiä ystäviään torakoita ammatikseen eli se verran vielä politiikkoa oli VähäKippolassa jäljellä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here